Laulaja:Petri eli Pietari Kettunen
Kerääjä:Sjögren
1825
Lähde:SKVR/SKS

Väinämöinen tekee venettä.

Kolmas juoni juostakseni,
Polku poimetellakseni
Leukaluulta leukaluulle.

Torkahtavi toinen jalka,
Vaapahti vasemuensa
Suuh Antervo Vipuisen.
Sitten Antervo Vipunen
Kulaseepi kulkkohonsa.

Sitte vanha Väinämöinen etc.
Pani paitansa pajaksi,
Turkkinsa tuhuttimeksi,
Vastaraksi kyynäspäänsä,
Polvensa alasimexi,
Tako naisten tarpehia,
Vyölliskoukkuja kohenti.

Sano Antervo Vipuinen:
Lähe konna koukkoistani,
Maan katala maksoistani,
Ilkii ikenistäni.
Jo olen syönny sata urosta,
Tuhonnu tuhannen miestä,
Empä lienne monta syönnyt,
Engä lienne monta juonnut,
Kuin söin vanhan Väinämöisen.
Sylet suuhuni tuloo,
Kekälehet kielelleni.

Sano vanha Väinämöinen:
Lähen konna koukkoistasi,
Maan katala maxoistasi,
Ilkii ikenistäsi,
Kuin sanot sata sanoo,
Tuhat virren tutkalmuo.

Sitte Antervo Vipuinen
Virsilippaan viritti
Poikki puolin polvillansa.
Niin sano sata sanoo,
Tuhat virren tutkalmuo.

Sitten vanha Väinämöinen
Rupiovi lähtemäh;
Tako rautasen korennon,
Veti päälle mellonm rauan.
Sanoi vanha Väinämöinen:
Oi sie Antervo Vipuinen!
Longottele leukojasi,
Irvissä ikeniäsi,
Lähen konna koukkoistasi,
Maan katala maxoistasi,
Ilkii ikenistäsi.

Sitte Antervo Vipuinen
Longotteli leukojansa,
Irvisti ikeniänsä.
Sitte vanha Väinämöinen
Syösti rautasen korennon
Suuhun Antervo Vipuisen,
Luiskahtaavi pojes tuolta,
Niin kuin valkei orava
Eli näätä kultarinta.

Sano Antervo Vipuinen:
Voi polosen päiviäni.
Purin rautasen korennon,
En tiennyt teräst' olevan.
Pääsit konna koukkoistani,
Ilkii ikenistäni.

Nu följer:

Laulo unervon vesille etc.
Efter slutet tilläges:

Kahteloovi, kääntelöövi,
Sitten nuin sanoiksi virkki:
Suurehk' ois' merikalaksi,
Päärihmat on neitoseksi,
Vyöt on Väinön tyttöseksi,
Korvet on kotikanaksi.

Sitten vanha Väinämöinen
Laati soitun sorsan luusta,
Kantelvon kalan evästä,
Hiuksista hijen immen.
Rupioovi soittamah,
Soitti päivän, soitti toisen,
Jo päivänä kolmantena
Läksi (pääsi) pursi juoksemaan.
Sitte vanha Väinämöinen
Piti miekalla perää,
Tuijotti tupettomalla.
Laski päivän, laski toisen,
Jo päivänä kolmantena
Pohjon pitkään perään,
Tarkkaan Tapiolaan,
Ulappahan aukieen,
Miehen syöpähän kylähän,
Urohon upottajaan,
Tukan tuiki menneheseen.