|
Laulaja: Ontrei Malinen
Kerääjä:Lönnrot
1833
Lähde:SKVR/SKS
|
|
|
|
Lappalainen kyyttöselkä
Piti viikoista vihoa,
Kauvan aikaista karehta
Päällä vanhan Väinämöisen.
Keksi mustasen mereltä,
Sinervöisen laihehelta.
Lappalainen kyyttöselkä
Jännitti tulisen jousen
Korvahan kovan tulisen,
Käen oikian nenään.
Ampu kerran nuolillansa
Niin meni kovin ylitse;
Ampu toisen nuolillansa;
Koki kerran 3:ki,
Jopa viimmen käypi kohti
Sapsoon sinisen hirven.
Siitä sortu Väinämöinen,
Sormin sortu veteen,
Käsin käänty lainehisin.
Siellä kulki 6 vuotta.
Seuro 7 keseä.
Kussa maat on maata vasten,
Siihen siunasi apajan,
Kalahauan kaivatteli;
Kuhun seisattu merelle,
Sihen luopi luotoloita,
Karipäitä kasvattaa;
Niihin laivat lasketaan,
Päät menee kaupamiehen.
Hanhoinen ilman lintu
Lentää lekutteloo,
Etsii pesän sioa.
Siitä vanha Väinämöinen
Lykkäs polvensa merestä
Heinäseksi mättähäksi,
Kuloseksi turpeheksi.
Hanhoinen ilman lintu
Hiero heinästä peseä
Päähän polven Väinämöisen
Muniivi munosta 6,
7:nen rauta munan;
Hierelöö, hauteloo
Päässä polven Väinämöisen.
Siitä vanha Väinämöinen
Tunsi polvensa palavan,
Jäsenensä lämpiävän;
Liikautti polviasa,
Munat vierövät veteh,
Karskahti meren kariin.
Sano vanha Väinämöinen:
Mi munass' alanen puoli,
Se alaseksi maaemäksi;
Mi munass' ylinen puoli,
Se yliseksi taivoseksi;
Mi munass' on ruskiata,
Se päiväksi paistamaan,
Ylähäksi taivosella;
Mi munassa valkiata,
Se kuuksi kumottamaan;
Mi munass' on luun muruja,
Ne tähiksi taivahalla,
Tuonne tuuli tuuvitteli,
Veden henki heilutteli
Pimiähän Pohjolahan,
Noille ouoille oville,
Veräjille vieraille,
Paikoille papittomille,
Maille ristittömille.
Jouvun puulle pyörivälle,
Varvalle vapisevalle,
Jo tunnen tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan.
Siellä kulki 6 vuotta,
Karehti 8 vuotta,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisissä päänä pölkyn:
Haittana on hako vesillä,
Tiellä köyhä rikkailla.
Tuos, tytti, venettä tänne
Poikki Pohjolan joesta,
Manalan alantehesta!
Portto Pohjolan emäntä
Pyyhki pikku pirtisensä,
Vei se rikkansa pihalle
Pellolle perimäiselle,
Takaiselle tanhualle
Vaskisella vakkasella.
Seisataksen kuulomaan;
Kuuluu mereltä itku:
Ei oo itku lapsen itku,
Eikä itku naisen itku,
Se on partasuun urohon,
Jouhi leuvan juorotteloo.
Portto Pohjolan emäntä
Ite löise soutamaan,
Souti luoksi Väinämöisen.
Siellä itki Väinämöinen,
Suu liikku, järisi parta,
Vaan ei leuvat longaillut;
Sata haavoa sivulla,
Tuhat tuulen pieksemää.
Portto Pohjolan emäntä
Syötti miehen syölääksi,
Juotti miehen juolaaksi,
Istutti veneen perään.
Siitä souti Pohjoseen.
Sano tuonne saatua,
Pohjosehen mentyä:
Ohoh vanha Väinämöinen,
Saatatko sampua takoo
Kahesta karitsan luusta,
3:sta jyvästä otran,
Vielä puolesta sitäin,
Niin saat neion palkastasi?
Sano vanha Väinämöinen:
En saata sampua takoa,
Kirjokantta kirjotella;
Olisi seppo omilla mailla,
Ei olis seppää selvempää,
Takojata tarkempoa;
Se on taivosta takonu,
Ei tunnu vasaran jälki,
Eikä pihtien pitemät.
Sano Pohjolan emäntä:
Ken sampua takoisi,
Kirjokannen kirjottaisi,
Se sais neion palkastasa.
Sano vanha Väinämöinen:
Soatat mun omilla maille,
Soat sa sepon Ilmarisen,
Joka sammun takoo.
Portto Pohjolan emäntä
Syötti miehen syölääksi,
Juotti miehen juolaaksi.
Siitä sai punaisen purren,
Työnsipä omille maille.
Laulopa vesille purren;
Laski päivän merivesiä,
Toisen on enovesiä,
3 koti vesiä.
Lauleloo, taiteloo,
Laulo kuusen kultalatvan,
Laulo nään kultarinnan
Kuusosehen kultalatvaan.
Entisen emonsa luoksi,
Oman vanhemman varaan:
Ohoh seppo Ilmarinen,
Kun on neito Pohjolassa,
Impi kylmässä kylässä,
Maan kuulu, veen valio,
Kiitti puoli Pohjan maata,
Ikävöitti Suomen sulhot,
Lihan läpi luu näkyy,
Luun läpi yin näkyy.
Ken saattais sampusen takoa,
Kirjokanen kirjotella
Kahesta karitsan luusta etc.,
Vielä puolesta sitäki.
Sano seppo Ilmarinen:
Jopa tunnen valehtelian,
Tajuelen kielastajan;
Jopa sie minun lupasit
Oman pääsi päästimeksi,
Itsesi lunastimeksi.
Sano vanha Väinämöinen:
Ohoh seppo Ilmarinen
Läkkä kuusta katsomaan,
Kun on taivoseen kohonnut,
Kun on näätä kultarinta
Kuusessa kultalatvassa.
Mäni näätä katsomaan.
Sano vanha Väinämöinen:
Ohoh seppo Ilmarinen,
Nouse näätää ottamaan,
Oravaa tapoamaan
Kuusesta kultalatvasta!
Siitä seppo Ilmarinen
Läksi näätää ottamaan etc.;
Nousi puuhun korkialle,
Yleheksi taivalleen.
Sano vanha Väinämöinen:
Nouse tuuli tuppuriin,
Ilma raivoon rakennu!
Ota tuuli purteesi,
Ahava venosesi,
Viiä viilletelläksesi
Pimiääh Pohjoseh!
Siitä meni, jotta joutu
Pimeääh Pohjoseh.
Sano Pohjolan emäntä:
Oletko seppo Ilmarinen?
Sano seppo Ilmarinen:
Olenpa seppo Ilmarinen;
Ei ole takojata tarkempoa.
Sano pohjolan emäntä:
Saatatko sampua takoa,
Niin saat etc.?
Portto Pohjolan emäntä
Syötti miehen syölääksi,
Juotti miehen juolaaksi,
Neien viereen venytti.
Siitä seppo Ilmarinen
Päivät sampua takoo,
Yöt neittä lepyttelöö,
Kirjokantta kirjottaa.
Sai sammon valmiiksi.
Lähtöövi omille maille,
Sano tuonne saatuon
Entisen emonsa luoksi:
Ohoh vanha Väinämöinen,
Kun on sampo Pohjosessa:
Siin' ois kyntö, siinä kylvö,
Siinä kasvo kaikenlainen;
Vaan on sampo salvattuna
9:sän lukun taakse,
Sihen juuret juuruteltu
9:sän sylän syvyyteen.
Sano vanha Väinämöinen:
Ohoh seppo Ilmarinen,
Läkkääm sammon nouantaan,
Kirjokannen kannantaan
Pimiästä Pohjosesta!
Sekä läksi, jotta joutu:
Yksi vanha Väinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen.
Laskia karehteloo
Nenään utusen niemen,
Päähän saaren terhenisen.
Sanoopi nenässö niemen
Vesi Liito, Laito poika:
Ohoh vanha Väinämöinen,
Ota minua matkohisi!
Olen mieki miessä siellä,
Urohona 3:tena,
Kun saat sammon nossantaan,
Kirjokannen kannantaan.
Siit' on otti matkohisa;
Se toi laian tullessaan.
Sano vanha Väinämöinen:
Miks' tuot minulle puuta,
Oisi puuta purressani,
Ilmani sinun puutta.
Sano Liito, laita poika:
Ei vara venettä kaa'a,
Tuki heinää tuhuak.
Siitä laskee karehteloo
Pimiääh Pohjoseh.
Siitä laulo Väinämöinen,
Siitä Pohjolan nukutti,
Pahan vallan vaivutteli.
Siellä vanha Väinämöinen
Kulki jouhissa matona
Lukkujen lomia myöten;
Lukut voilla luikautti,
Livutti sian lihoilla.
Sylin sampoa piteli,
Käsivarsin kallotteli.
Siitä Vesi Liitto, laita poika
Otti härän Pohjasesta,
Auran pellon pientareelta,
Sillä kynti samon juuret.
Sai se sammon liikkeelle,
100 sarven kallumaan.
Kanto samon purteensa,
Saatteli venoseensa;
Laskia karehteloo
Punasella purjeella
Nenääh utusen niemen.
Sano seppo Ilmarinen:
Miks' et laula Väinämöinen,
Hyrehi hyväsukuinen,
Hyvän samon saatuosi,
Kirjokannen tuotuosi?
Sano vanha Väinämöinen:
Aikainen on ilon teoksi,
Varahinen laulanaksi;
Sitte laulanta kävisi.
Nouse purjepuun nenääh,
Vaatevarpaah rapau;
Katso itä, katso länsi,
Katso pitkin pohjan ranta.
Nousi purjepuun nenääh,
Vaate varpahan rapasi,
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin pohjan rannan,
Itse noin sanoiksi virkki:
Havukkoit' on haavat täynä,
Korvet kirjokokkoloita.
Sano vanha Väinämöinen:
Jo tunnen valehtelian,
Tajuelen kielastajan!
Muurahainen musta lintu
Se kusi kuren jaloille;
Kurki laski kuman äänen,
Parkasi pahan säveleen;
Toivo lempo lehmäkseen,
Piru pitkähännäkseeh,
Siitä Pohjola havatti,
Paha valta valpaustu.
Viety on sampo Pohjolasta!
Portto Pohjolan emäntä
Pani 100 miestä soutamaan,
1000 airon pyyrymille,
Ajamaan Väinämöistä.
Sano seppo Ilmarinen:
Jo tuleepi pursi Pohjan,
100 hanka hakkoapi;
100 on miestä soutamassa,
1000 airon pyyrymillä.
Sano vanha Väinämöinen:
Keksin kumoa vähäsen,
Luon ma luotosen merelle,
Karipään kasvattelen;
Otan piitä pikkaraisen,
Tauloa taki vähäsen,
Luon luotosen merelle
Yli olkani vasemman,
Mihen puuttuis pursi Pohjan,
Satahanka halkieisi.
Siitä otti Väinämöinen
Otti piitä pikkaraisen,
Karipään kasvatteli.
Satahanka halkieli.
Portto Pohjolan emäntä
Itse löise lentämään,
Nousi leivon lentimille,
Sirkun siiville yleni,
Lenti purjepuun nenääh,
Vaate varpaah rapasi.
Siitä vanha Väinämöinen
Nossalti melan merestä,
Lassun kuusen lainehista,
Sillä kynsiä sivalti,
Eipä jäänytkä jälille,
Kun yksi sakarisormi.
Sano vanha Väinämöinen:
Ohoh Pohjolan emäntä,
Läkkäämäs jaolle samon,
Kirjokannen katsantaan
Nenääh utusen niemen!
Sano Pohjolan emäntä:
En lähe jaolle sammon,
Kirjokannen katsantaan.
Siitä vanha Väinämöinen
Seulo seulalla utua,
Terheniä tepsutteli.
Itse noin sanoiksi virkko:
Tänne kyntö, täne kylvö,
Tänne vilja kaikenlainen
Poloiselle Ponjan maalle,
Suomen suurille tiloille;
Tänne kuut, täne päivät!
Sano Pohjolan emäntä:
Vielä mä tuohon mutkan
muistan,
Keksin kummoa vähäisen
Sinun kynnön, kylvön pääle;
Soan rautasen rakehen,
Teräksisen tellittelen
Halmettasi hakkaamahan,
Pieksämään peltojasi!
Sano vanha Väinämöinen:
Satoos rautaista raetta,
Teräksistä tellittellös
Pohjolan kujan perille,
Saviharjan haltiolle!
|
