William Hall






1.1.1960
Kuukauden työn tuloksena on Vasjka-kollin osa P. Maljarevskin sadussa Nauris. Ja samoin kuin toissavuonna koululaisten loma-aikana esitettyä Kolli-Motkottajaa, tätäkin esitän noin 30 kertaa. Kolme satua päivässä ja venäjän kielellä.

19.3.
A. Salynskin Rumpalitytön ensi-ilta. Erna Bergillä on hyvä rooli! Monet meistä nuorista ovat saaneet osia. Minullakin on nimettömän nuorukaisen rooli.

13.4.
Yleisömme mielipiteitä oli painettu Neuvosto-Karjalan palstoilla. Matti Vesvalo, Ilmari Salo ja Pirjo Nikolajeva kertoivat Lastensa äiti -esityksestä.

15.4. Lastensa äiti;
16.4. Rumpalityttö;
17.4. aamulla Rumpalityttö, illalla Puntila...;
20.4. Lastensa äiti
23.4. Tshalnan taajaman klubilla Lastensa äiti, Kontupohjan kulttuuritalolla aamulla lasten satu Nauris venäjän kielellä ja illalla Lastensa äiti;
24.4 Rumpalityttö

Luimme lehdestä A. Salynskin Rumpalityttö -näytelmästä Suomalaisessa teatterissa. Tässä olisi teatterin nuorten ryhmäkuva: "Näytelmän sankaruusaihetta ilmentävät Nila Snezhkon henkilökuvan ohella myös työläisnainen Zoja Paramonova (näyttelijätär S. Malmi), joka vaikeissa oloissa kunnostaa Neuvostoarmeijan hyökkäysvaunuja, merimiespaitainen nuorukainen (näyttelijä W. Hall), joka kunnostaa sähkölaitosta kaupungissa, kun siellä vielä käydään taisteluja, sotilaslääkäri Maria Ignatjevna (näyttelijätär E. Hippeläinen) ja varsinkin hänen poikansa Feodor, jota näyttelee P. Rinne. (...) Vastakkaista leiriä näytelmässä edustavat kokenut saksalainen vakoilija Friedrich Breuk, joka esiintyy Neuvostoarmeijan kapteenin Mika Stavinskin nimellä, sekä henkilöt, jotka varsinaista rikoksia suorittamatta herättävät katsojassa vihaa ja suuttumusta. Sellaisia ovat sydämetön byrokraatti Tshufarov (näyttelijä J. Routtu) ja pikkuporvarillisen hengen vallassa elävä omien etujensa havittelija Tuzikova (näyttelijätär A. Ventonen). On sanottava, että näiden osien esitys jäi tasoltaan matalammaksi näytelmän suomia mahdollisuuksia. J. Mehiläinen kokeneen saksalaisen vakoilijan roolissa ei ole lainkaan vakuuttava. Siksipä neuvostomaan tiedustelulaitoksen taistelu häntä vastaan, Nilan ja Stavinskin kamppailu, ei herätäkään tarvittavaa jännitystä. (...) Hyökkäävä pikkuporvari ja kiristäjä Tuzikova on huvittava, mutta ei pelottava." (Pekka Nikitin, Ajankohtainen sisältö sota-aiheisessa näytelmässä. Neuvosto-Karjala 24.4.1960)

1.5. Lastensa äiti;
2.5. aamulla Nauris ja illalla myös venäjän kielellä Elämän alku;
8.5. aamulla Nauris ja illalla Lastensa äiti;
11.5. Rumpalityttö
15.5. aamulla Rumpalityttö ja illalla Kettu ja viinirypäle;
21.5. Lastensa äiti
22.5. aamulla Lastensa äiti ja illalla Elämän alku;
28.5. Rumpalityttö;
29.5. Lastensa äiti.

9.6. ja 10.6.
Karjalan ASNT:n 40-vuotisjuhlalle omistettu Rostislav Kornevin Jälkipolvemme (ohjaaja W. Suni) -ensi-ilta. Näytelmä on hyvin perinteisen sosialistisen realismin tuotetta.

Dmitri Levonevski, Oikeaa suuntaa noudattaen. Jälleen uusi kanta-esitys Suomalaisessa Draamateatterissa: "...vanhemman polven näyttelijät (...) antavat luovalla työllään esimerkin nuorisolle, joka näyttelee epätasaisesti, rajusti, innokkaasti.” (Neuvosto-Karjala 15.6.1960)

19.6.
Suomalaisen draamateatterin johtaja J. S. Pergament kertoi: “Kesäkuun 18:ntena Suomalainen teatteri aloitti kesäisen kiertuematkansa Kedrojärveltä. A. Afinogenovin näytelmä Lastensa äiti esitetään tämän jälkeen monilla metsätyömailla mm. Käppäselässä, Unitsassa, Hormajärvellä, Humarisessa, Ahvenlammella sekä Paateneella, Rukajärvellä, Mustankosken ja Vatshan asutuksessa. Sama ryhmä vierailee 10 päivää Kalevalan piirissä, jossa ohjelmistoon lisääntyy myös A. Tshehovin Vanja-eno. Samanaikaisesti toinen ryhmä esittää näytelmää Elämän alku Suojärven piirissä ja tällä kertaa teatteri vierailee esityksineen myös etäisen Puudosin piirin asutuksissakin.”
(Ja sitä me sitten näyttelimme ympäri Karjalaamme ja tienasimme rahaa teatterille. Kiertueella Pohjois-Karjalassa toistui ruusutautini ja se vasta oli kauheata, kun piti vetää jalkaan saapas ja jalka oli turvoksissa.)
“Heinäkuun alusta lähtee Rumpalityttö kiertämään Aunuksen ja Sortavalan piirejä. Se esitetään mm. Aunuksessa, Ylä-Aunuksen metsätyömaalla, Alavoisessa, Viteleessä ja Pitkärannassa.
Ennen kesälomaa valmistetaan Aleksei Tolstoin näytelmä Veijari uuden näytäntökauden avajaisiksi. Ryhdytään myös V. Majakovskin komedian, Saunan, pöytäharjoituksiin.“ (Kiertuematkoja ympäri Karjalaamme. Neuvosto-Karjala, 19.6.1960)

Veijarissa minulla ei ollut roolia, Saunassa sain toveri Foskinin osan ja mieleeni tuli ajatus vaihtaa työpaikkaani tai mennä opiskelemaan. Kysyin Ivan Petrovilta neuvoa siitä, että menisinkö opiskelemaan dramaturgiksi? Mies vastasi, ettei se minua auta. Olin synkällä mielellä koko päivän.

7.9.
"Teatterin järjestämässä yleisön konferenssissa ja näytelmien käsittelytilaisuuksissa on lausuttu monta kertaa toivomuksia, että teatteri esittäisi joka vuosi vaikkapa yhden suomalaisten kirjailijain näytelmän ja sitten tutustuttaisi yleisöä klassillisiin ja nykyaikaisiin suomalaisiin näytelmiin. Tässä mielessä teatteri aikoo esittää tänä vuonna P. Jääskeläisen komedian Laivan kannella kauppalaivaston merimiesten elämästä. Näytelmän ohjaa Toivo Lankinen.” (Teatterin dramaturgi Walter Styf, Uutena näytäntökautena parrasvaloissa. Neuvosto-Karjala)

10.9. Näytäntökauden avajaiset. Kornev, Jälkipolvemme;
11.9. Lastensa äiti;
14.9. Puntilan isäntä...;
17.9 ja 18.9 aamulla Aleksei Tolstoin Veijari, ensi-ilta. Ohjaaja T. Lankinen.
18.9 illalla Lastensa äiti teatterissa ja Kontupohjan kulttuuritalolla Elämän alku;
21.9 Kettu ja viinirypäle;
24.9 Jälkipolvemme;
25.9 Veijari;
28.9 Rumpalityttö.

Kuten huomaan, teatterin työjärjestyslistalla on esityksiä, joissa en ole mukana. En Lastensa äidissä, en Kettu ja viinirypäle -esityksessä, en Puntilassa, en Veijarissa.
Jauhamme Elämän alkua venäjän kielellä. Muutama lause Jälkipolvemme -näytelmässä ja Rumpalitytössä. Hatuttaa!
Hyvä puoli tässä hommassa on vain se, että riittää aikaa hakata puita kotona. Vien Erkin lastentarhaan ja joskus painun pelaamaan kortteja Mehiläisen kotiin. Olen teatterin nuorisoliiton järjestön sihteeri. Olemme Kunniapäällikkyyden alkuunpanijoita kouluissa. Kerromme teatterista ja näyttelijän työstä. Värväämme nuorta yleisöä. Mutta kun ikää on 28 ja voimaa ja intoa niin pursuaa, että tuon tuosta tulee verta nenästä.

25.9.
Teatteriarvostelua: "Aleksei Tolstoi paljasti moninaisissa teoksissaan porvarillisia elämäntapoja ja porvarillista moraalia. Hän näytti kulttuurin rappeutumisen Lännessä ja ihmisten moraalittomuuden kapitalismin oloissa. (...) Näytelmän ohjannut Toivo Lankinen ja kollektiivi kokonaisuudessaan ovat yleensä onnistuneet tulkitsemaan teoksen perusajatuksen: porvarillisen yhteiskunnan täydellisen rappeutumisen, porvarillisen moraalin kyynillisyyden (...). Mutta naurulla ja naurulla on eroa. Tässä näytelmässä ei olisi saanut olla sijaa leppoisalle, hyväntuuliselle naurulle, sillä komedia on satiirinen". (Nina Maljavina, filologisten tieteiden kandidaatti, Naurulla ja naurulla on eroa. Neuvosto-Karjalan palstoilla.)

1.10. Jälkipolvemme;
2.10. Kettu ja viinirypäle;
5.10. Veijari;
8.10. Jälkipolvemme;
9.10. aamulla Nauris ja illalla Elämän alku;
15.10. Lastensa äiti;
16.10. Rumpalityttö;
19.10. Jälkipolvemme;
22.10. Nummisuutarit;
23.10. aamulla Nummisuutarit, illalla Veijari;
26.10. Lastensa äiti;
30.10. aamulla Elämän alku ja illalla Veijari;

Laivan kansi -laulujen harjoitukset muistuttivat taas, että teatterissamme on lauluääniä. Muistuttivat, että Moskovassa viime vuonna lauloimme mieskuorollamme ja perille meni. Pietarin konservatorion päästökäs Marlen Nokelainen, joka valmistui melkein samaan aikaan, kuin mekin, on päättänytkin luoda mieslauluyhtyeen: Viljo Ahvonen ja minä olemme tenoreina, Pekka Mikshijev toisena tenorina, baritonina on Pauli Rinne, Orvo Björninen ja Aarne Romppainen bassoina.

16.10.
Hiukan maamme elämästä.

“Palakoon maa loiseläjien jalkojen alla”, huudahti Kalle Ranta Neuvosto-Karjalassa julkaistussa artikkelissaan: “Heitä oli kolme, he istuivat viime tiistaina lattiaan tuijottaen Suomalaisen draamateatterin näyttämöllä kirkkaiden valoheittimien valossa ja mikrofonien ympäröimänä. Nuorin heistä oli Viktor Saine, josta lehdessämme kirjoitettiin tämän kuun alussa otsikolla “Mikä ammatti? – Loiseläjä”. Hänen vieressään istui parhaassa iässä oleva tanakka mies nimeltään “haltuurintekijä ja juoppo”. Kolmas oli edellisiä vähän vanhempi ja kooltaankin suurempi. Hän oli ammatiltaan "epärehellinen mies" ja nimeltään Ivan Umyvalkin. (...) Teatterin permanto ja parveke olivat tupaten täynnä väkeä. Teatterin edustalla kadulla seisoivat ne, jotka eivät olleet mahtuneet sisälle ja joita varten oli asennettu ulos radiokaiuttimia. (...) Kansan valitsemien tuomareiden päätöksen luki Sosialistisen Työn sankari V. Kiosov. Päätöksessä vaaditaan, että Viktor Sainen, Nikolai Shuttijevin ja Ivan Umyvalkinin on mentävä työhön 5 päivän sisällä. Sitä paitsi Shuttijeville ja Umyvalkinille lausuttiin Yhteiskunnallinen paheksumus, (...). Tämä on ensimmäinen kerta, kun Petroskoissa tuomittiin yhteiskunnallisessa oikeudessa loiseläjiä. Mutta ei viimeinen. Tietäkööt kaikki tyhjäntoimittajat, loiseläjät, parasiitit, että me pakotamme heidät kaikki ansaitsemaan leipänsä rehellisellä työllä.
Palakoon maa loiseläjien jalkojen alla!"

Kymmenen päivän kuluttua V. Vioranta kirjoittaa Neuvosto-Karjalassa: "Ken ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä"; "Toverioikeus tuomitsee loiseläjiä Kontupohjan paperikombinaatin kulttuuritalolla".

Tulivat mieleen sota-aikaiset "oikeudet” kaupungin aukiolla saksalaisille vakoilijoille. Tuomittuja hirtettiin kaupungin asukkaiden edessä. Toisena ajatuksena oli järjestää samanlaiset tuomioistunnot niille johtajille, jotka panevat työläisiä pakkolomalle ja itse samalla saavat hyviä palkkoja!

6.11. aamulla Rumpalityttö;
7.11. Elämän alku;
8.11. aamulla Nauris ja illalla Vanhoja venäläisiä vaudevilleja;
12.11. Lev Tolstoi Pimeyden valta. Ensi-ilta. Ohjaaja Manuhina. Minullahan ei ole taas roolia!
13.11. Pimeyden valta;
16.11. Vanhoja venäläisiä vaudevilleja;
19.11. Lastensa äiti;
20.11. aamulla Lastensa äiti;
23.11. Veijari.

20.11.
Lev Tolstoi. Pimeyden valta

Aino Hurmevaara, filologisten tieteiden kandidaatti on kirjoittanut Neuvosto-Karjalaan kirjoituksen Silmäys kammottavan menneisyyteen: "Näyttelijätär Erna Bergiltä voitaisiin odottaa enemmän talonpoikaismaista yksinkertaisuutta Marinan osassa. Pauli Rinne nuoremman Tshilikinin osassa ei ole aivan vakuuttava. (...) Rinne on liiaksi yksinkertaistanut Nikitan hahmon. Ensimmäisessä näytöksessä hänen Nikitastaan puuttuu avomielisyyttä, huolettomuutta, huikentelevaisuutta, sen sijaan näyttelijä on tehnyt sankaristaan liiaksi järkeilevän ja ikään kuin jo kaikkia toisia ihmisiä halveksivan miehen.(...) Nikita on näytelmässä sidottu kiintein juonisaikein Anisjaan, jonka osaa esittää näyttelijätär Alla Ventonen. (...) Näyttelijätär Ventonen on onnistunut välttämään tässä osassa piilevää yksinkertaistettua ratkaisua ja hänelle voidaan toivottaa vain hieman enemmän aktiivisuutta kohtauksissa Nikitan kanssa ja hieman hillitympää näyttelyä tappelussa Akulinan kanssa, mikä vaikuttaa hieman liian naturalistiselta. (...) Näin ristiriitaisen näytelmän asettaminen näyttämölle on epäilemättä pulmallinen tehtävä. Onnistuminen riippuu siitä, saako regissööri korostetuksi vakuuttavasti sitä, minkä takia hän on valinnut näytelmän ohjattavaksi. Pimeyden vallan Suomalaisessa teatterissa ohjannut Irina Manuhina on lukenut teoksen oikein (??? W.H). Hän on luonut parrasvaloon näytelmän Nikitasta ja heikentänyt tolstoilaisen nöyrtymyksen teemaa, joka tulee ilmi Akimin henkilökuvassa. Tällaisena tulkintana Pimeyden vallalla on meidän päivinämme suuri kasvattava merkitys.” (Laaja arvostelu Leninskaja pravda -lehdessä.) (Lev Tolstoi, Pimeyden valta. Ohjaaja Manuhina. Lavastaja Fred Lindholm).

Näin meitä opetettiin ohjaamaan ja näyttelemäänkin. Tiedemiesnainen, filologi, joka ei ymmärrä teatterista vähääkään.

Moskovalaisesta ohjaajasta I. Manuhinasta Kuuno Sevander kirjoitti Neuvosto-Karjalaan: "Suuren mestarin muistoa kunnioitetaan.”

20.11. aamulla Lastensa äiti;
23.11. Veijari;
26.11 ja 27.11 aamulla ja illalla Juhan Smuulin Lean ensi-illat. Ohjaaja S. Tuorila. Nuorista mukana, siis studiolaisista, T. Haimi. Ensi-illassa oli läsnä eestiläinen kirjailija Juhan Smuul. Mutta minun nimeäni ei ole taaskaan käsiohjelmassa.
3.12. Puut kuolevat pystyyn. (Ensi-ilta on ollut v.1958. Ohjaaja O. Lebedev.)
4.12. aamulla Rumpalityttö ja illalla Lea;
5.12. aamulla Lea ja illalla Elämän alku;
7.12. Herra Puntila;
10.12. Lastensa äiti;
11.12. aamulla Pimeyden valta ja illalla Lea;
14.12. Lea;
17.12. Nummisuutarit aamulla ja illalla Puut kuolevat pystyyn;
21.12. Rumpalityttö;
24.12. Veijari;
25.12. Veijari;
31.12. Veijari.