William Hall






7.1.1962
Lainaan sanomalehtipalstoilta mielipiteitä esityksistämme, sillä ne ovat, mielestäni, virallisen katsantokannan heijastusta ja sehän tässä on mielenkiintoista.

Nuhteeton maine, M. Smirnova ja M. Kreindel. Kantaesitys, ohjaaja T. V. Dunajevskaja: “(...) Miten moniin huvittaviin (tietenkin katsojaa, eikä aviopuolisoa huvittaviin) kommelluksiin sankari joutuukaan. Juuliaa alkaa lähennellä nuori insinööri Viktor Shalkovski (näyttelijä Juho Mehiläinen) ja vielä kaiken lisäksi hän valitsee Sharikovin uskotukseen. Aleksei Zabrezhnyi (näyttelijä Pauli Rinne), liiaksi kehuttu työmies, saa tahtomattaan aviopuolisoiden välillä aikaan periaateriidan.
Näytelmän läpi kulkee punaisena lankana ajatus: ei riitä vielä se, ettei tee mitään pahaa, pitää tehdä hyvää, mahdollisimman paljon hyvää (...) Katsoja muistaa kauan Aleksein Zabrezhnyin värikkään hahmon Pauli Rinteen esittämänä. (...) Pauli Rinne näyttelee osaansa hienosti. Aleksein uudesti syntyminen ei tapahdu äkillisesti. Hänessä on näytelmän lopussakin vielä paljon kuritonta, omaperäistä, itsekästä. (...) Rinteen Zabrezhnyi näkee ikään kuin uudella tavalla maailman ja, vaikka hänen onkin heti paikalla vaikea oikaista luonteensa mutkia, niin me uskomme, että hän kuitenkin siinä onnistuu. (...) Erikoisen räikeästi tämä tulee esiin Pekka Mikshijevin luoman Dmitri Leonidovitshin rinnalla, joka eräissä paikoin vieläpä karrikeeraa maineestaan vapisevaa sankariaan. (...)
Näytelmän neljässä muussa henkilökuvassa Zina Bubentsovassa (Leena Kornilova), lääkäri Taisija Vasiljevnassa (Emma Hippeläinen), Polina Ignatjevnassa (Nina Nikolajeva) ja tehdaslehden työntekijässä (Sinikka Malmi) tulee silmäänpistävästi esiin se erityylisyys, millä näytelmän kirjoittajat ovat käsitelleet näitä henkilöitään. Ja esittäjät eivät ole tasoitelleet, vaan ovat pikemminkin korostaneet tämän tyylin rikkisyyttä. Emma Hippeläinen ja Leena Kornilova ovat luoneet sankareistaan komediahenkilöt tämän sanan parhaassa mielessä. (...) Mutta tehdaslehden työntekijä (Sinikka Malmi) on liian karrikoitu, suorastaan epämiellyttävän typerä ja hän tuo komedian yleiseen elämäntotuudelliseen ilmapiiriin karkean ivan vivahteen. (...)
Mielestäni tässä ansaitsee kiitoksen näyttelijä Juho Mehiläinen, joka "myönteisenä" insinöörinä Viktor Shalkovskina oli totuudellinen ja samalla pysyi komedian puitteissa, vaikka olisi osansa puolesta saattanut helposti langeta dramaattisuuteen." (Anna Suhanova. Neuvosto-Karjala).

24.1.
"Työtä ja intoa". Haastattelijana teatterimme dramaturgi Walter Styf:
“Valtion Suomalaisen teatterin johtajan tov. Pergamentin kohtasin filharmonian pihalla autojen luona. Hän puheli matkalle lähtevien näyttelijöiden kanssa.
– Mihin he matkustavat?
– Pitkärantaan ja Sortavalaan, vastasi teatterin johtaja.– Kummassakin kaupungissa kollektiivi esittää kolme näytelmää: M. Smirnovan ja M. Kraindelin komedian Nuhteeton maine, T. Pakkalan huvinäytelmän Tukkijoella ja lapsille J. Schwarzin mielenkiintoisen sadun, Lumikuningattaren.
Filharmonian talolla on nykyään neljä taidekollektiivia: Suomalainen teatteri, filharmonia, Kantele ja nukketeatteri. Kaupungissamme teatteri esiintyy nykyään vain kolme neljä kertaa kuukaudessa. Filharmonian sali on melkein aina varattu. Kollektiivi valmistelee parhaillaan kahta uutta näytelmää: Tur-veljesten Pohjolan madonnaa ja I. Shtokin Leningradin valtakatua. Ensimmäistä ohjaa W. Suni ja lavastaa Fred Lindholm. Leningradin valtakatua ohjaa Toivo Lankinen.
Uutta R. Kornevin näytelmää Ilman syrjäsokkeloita ohjaa Sulo Tuorila ja taiteilijana on Andrei Shelkovnikov.
Toukokuussa teatterin kollektiivi aikoo tehdä suuren vierailumatkan Eestiin, Latviaan ja Leningradin alueelle." (W. Styf, Työtä ja intoa. Neuvosto-Karjala 24.1.1962)

4.2.
"Suomalaisen teatterin näyttelijät, lavastajat, regissöörit ja toimitsijat kokoontuivat perjantaina asettaakseen ehdokkaansa SNTL:n Korkeimpaan Neuvostoon: toverit L. I. Brezhnevin ja näyttelijättären, SNTL:n kansantaiteilijan J. S. Tombergin". (Se tapahtui, niin kuin aina yksimielisesti!) (Kansantaiteilija. Neuvosto-Karjala 4.2.1962)

10.3. ja 11.3.
Aamulla Tur-veljesten Pohjolan madonnan ensi-ilta filharmonian salissa. (Pekka Nikitin, Pohjolan madonna Suomalaisessa teatterissa. Neuvosto-Karjala 11.3.1962) (Ei yhtäkään studiolaista! Tulee mieleen sananlasku: ei niin satunnaista, ettei ajalle ominaista!)

11.4.
Matkaan nuorisofestivaaliin Suomeen

Venäjänkielisessä Leninskaja pravda -lehdessä on julkaistu minun kirjoitukseni matkastani Suomeen Nuorisoliiton KK lähettämän konserttiryhmän kokoonpanossa. Meitä oli kymmenen henkeä: Estonia-oopperateatterin solisti Urve Tauts, Kiovan oopperateatterin solisti Georgi Krasulja, Ukrainan erään kansankuoron tanssiryhmän solistit Koloski-kaksoset, Moskovan estradin voimistelutaiturit Voronin kaksoset ja minä olin vetäjänä. Oli siinä mukana KK:n edustaja, melko ilkeä tyyppi, joka haukkui minua pataluhaksi eräässä tapauksessa: konsertteihin valmistelu oli niin kiireistä, että eräässä paikassa panin päällystakkini jonkin lampun päälle ja joku pani sähkön päälle ja takkini paloi. Suomen puolelta oleva edustaja järjesti minulle uuden takin ja sekö sitten nosti takajaloille Moskovan johtajan. Sai itkun silmiini. Mutta muuten matka oli antoisa. Se oli muuten lähestyvän Nuorisofestivaalin alkusoittoa monelle.

21.4.
Illalla ja 22.4. aamulla I. Shtok, Leningradin valtakatu, ensi-ilta.

Artjom Stepanov, Teatterin uusi esitys (Pohjolan madonna -esityksestä Uhtualla): "Mielestämme tämä Suomalaisen teatterin uusi luomus auttaa neuvostoihmisiä ymmärtämään paremmin NATO-maissa käytävää taistelua rauhan puolesta.” (“Avoi-voi!” huokaisen minä vuosien kuluttua. W.H.)

25.4.
Kirjoitin Neuvosto-Karjala -sanomalehteenkin: “Festivaali lähenee. 18 päivää kestäneestä matkasta Suomeen.”

27.5.
"Petroskoin baletti Helsinkiin" (Neuvosto-Karjala). Se on muuten Helmer Sinisalon Sampo-baletti, jonka on ohjannut Petroskoin näyttämölle moskovalainen balettimestari Igor Smirnov. Viime vuonna oli sen ensi-ilta.

Taisto Huuskosen Huomenen oraat televisioesityksenä. Suomesta loikanneen Taisto Huuskosen samannimisen romaanin mukaan käsikirjoituksen teki Toivo Haimi. Andrei Nikitinin roolissa P. Rinne. (Huuskonen ei kestänyt kauan Neuvostoliitossa ja palasi Suomeen, käytyään välillä vankiloissa ja kirjailijan ohdakkeista tietä Karjalassamme.)

3.6.
Nuorisoprobleemi parrasvalossa, Kalle Ranta. (Neuvosto-Karjala)

Venäläisessä draamateatterissa V. Aksjonovin ja J. Stabovin Virkaveikot.
(Luin sen pienoisromaanin suurella mielenkiinnolla, mutta hyvin kohta ainakin V. Aksjonovin piti muuttaa maasta. W.H. 4.1.2001)
Tämän näytelmän on ohjannut diplomityönään Moskovan teatteri-instituutin päästökäs, nuori regissööri Ivan Petrov. (Joka on nyt Luovapaja-teatterin johtaja ja on teatterissammekin ohjannut eräitä hyviä esityksiä. W.H. 4.1.2001) (...) Pääosissa esiintyvät muutaman viimevuoden aikana taitaviksi näyttelijöiksi kehittyneet L. Vladimirov (Nykyinen Suomalaisen teatterin pääohjaaja. W.H. 4.1.2001) ja G. Godarev (Meidän studiomme poikia!) ja teatteriin hiljattain tullut lahjakas G. Sitko. (...) Vladka Karpov on oikea velikulta, kitaransoittaja ja tyttöjen lemmikki, mutta hänkin on kaikissa teoissaan ehdottomasti tunnollinen ja rehellinen, hänessä piilevät valitsemaansa alaa rakastavan lääkärin ominaisuudet. Osasuoritusta täydentävät Godarevin riittävän hyvä lauluääni ja soittotaito.”
(Instituutissamme Grigori soitti usein pianoa meille ennen luentoja. Lauloi kanssamme kvartetissa. W.H.)

Suomalaisen teatterin kiertue Eestissä

Vuoden 1962 kesä-heinäkuussa teatterillamme oli hyvin vastuullinen ja tapahtumarikas kiertuematka Eestiin.
Kuuno Sevander kirjoitti matkasta (Tallinna, Pärnu, Viljandi, Tartto ja monta muuta paikkakuntaa) Neuvosto-Karjalaan 17.6. ja 29.7.1962: "Menestys jatkuu, ystävyys lujittuu", "Ruusuja näyttelijöille vierailumatkan päätyttyä" olivat sanomalehtiotsikot.

Mieleeni painuivat kokkotulet Päärnussa Juhannusiltana. Matkan aikana oli esitetty 63 esitystä. Matkan tuloksena Kunniakirjoja saivat nuorista Pauli Rinne, Sinikka Malmi, Erna Lund ja Aarne Romppainen.

Syys-lokakuu 1962
Pohjolan madonna -esitys Sortavalassa.
Illan päätteeksi oli järjestetty hilpeät tanssit ja kahvitarjoiluakin. Se kuuluisa kulttuurivaikuttaja Toivo Hakkarainen osasi järjestää taidekollektiiveille vastaanoton. Oli aina yleisöä siinä kaupungissa. Siellä oli se kuuluisa suomalainen Elina Jermolajeva oman kuoronsa kanssa ja hanurinsoittaja, jonka nimi ei jäänyt muistiin, valitettavasti. Koko se suomenkielinen kaupunkilaiskunta oli korkeaa tasoa monet vuodet!

Vladimir Mashin kirjoitti artikkelissansa Uutena näytäntökautena: “R. Kornevin Ilman syrjäsokkeloita näkee parrasvalonsa marraskuun puolivälissä filharmonian lavalla ja ensi-ilta omistetaan teatterimme 30-vuotisjuhlalle. Varsinainen näytäntökausi Petroskoissa alkaa lokakuun 21. päivänä Leningradin valtakadulla.”

12.10.
"Tammikuun alussa parrasvaloon pääsee suomalaisen kirjailijan Leena Härmän satiirinen näytelmä Virtaset ja Lahtiset, jonka ohjaa teatterin pääregissööri Walter Suni. Hän ohjaa myös V. Katajevin komedian Rakkauden aika. (...) Tämäkin näytäntökausi on aloitettu kiertueilla." (Neuvosto-Karjala 12.10.1962)

17.–23.10.
Suomalaisen teatterin parhaat esitykset. Näytäntökauden avajaiset filharmonian salissa:
17.10. ja 23.10. Leningradin valtakatu;
24.10. Pohjolan madonna;
18.10. A. Tshehov, Vanja-eno;
21.10. Minna Canth, Murtovarkaus.

28.10.
Yleisö oli tyytyväinen: "Suomalainen draamateatteri vieraili Segezhassa tämän kuun puolivälissä. Se esitti venäjän kielellä näytelmän Elämän alku. Nuoret taiteilijat tekivät yleisöön erittäin hyvän vaikutuksen. Yleisö oli tyytyväinen ja palkitsi näyttelijät runsain suosionosoituksin. Erikoinen menestys oli Pauli Rinteellä, Vieno Kettusella ja Leena Kornilovalla.“ (Niina Joutsen. Neuvosto-Karjala 28.10.1962)

Suomalaisen teatterin näytelmien katselmus filharmonian salissa teatterin 30-vuotispäiväksi:
17.11. Leningradin valtakatu;
18.11. Vanja-eno;
21.11. Murtovarkaus;
22.11. Syyttömästi syyllisiä;
23.11. Leningradin valtakatu.

18.11.
Neuvosto-Karjalan sivut on omistettu teatterimme juhlalle!
Puheenvuoro annettiin teatterin veteraaneille: Kuuno Sevander, Irja Takala, Matti Ljubovin, Sulo Tuorila, Darja Karpova. Samassa numerossa Katsaus teatterimme historiaan, jonka kirjoitti VSFNT:n ansioitunut taiteen toimihenkilö Walter Suni. Valokuvassa teatterin henkilökunnan 30 näyttelijää.