1.1.1966
Kello on jo puoli yksi. Saatoimme äidin kotiin. Olen väsynyt kaikista joulupukkiesiintymisistä lastentarhoissa. Mutta kerrankin on velat maksettu!
Teatterissa huhutaan eroamisesta Venäläisestä teatterista.
Eilen, siis 31. päivänä, esitimme kaksi kertaa venäjänkielisen Ilotulituksen. Voi meitä raukkoja! Päivällä, vuoden ensimmäisenä päivänä, esitimme taaskin Ilotulituksen. Lapset oli päästetty likaiseen lämpiöön, jossa näkyi suuri kasa tyhjiä pulloja, konvehtipapereita ja npp. Lapset potkivat lämpiössä rikottuja pulloja.
Söimme lounaan äidin luona. Pelasimme Toivo Tasasen kanssa shakkia, ja meidän poikamme eivät löytäneet kenenkään kotoa telkkaria ja melkein vaativat Tasasta panemaan TV:n päälle.
Lehdissä on ilmoitettu, että Karjalan ASNT on saanut Leninin kunniamerkin suurista saavutuksista talouselämässä. Se ihmetytti minua, kun tiesin, että metsätaloudessa – ja sehän on meidän päätaloutta – emme ole täyttäneet suunnitelmia. Taas ei riitä informaatiota.
7.1.
Puoluejärjestössä luettiin KK:n kirje Kiinasta. Indonesiassa on viimeaikoina tapettu yli 100 000 kommunistia.
23.1.
Neljäs nikama -esityksessä oli 400 henkeä! Viaton valhe esitettiin Martsialnyje-parantolassa.
Harjoittelemme Matami Pelotonta.
26.1.
Oli ammattiliiton paikalliskomitean vuosikokous. Sulo Tuorila valittiin puheenjohtajaksi. Tuotannollisessa sektorissa on Orvo Björninen, Liisa Sevander on henkilökunnan kulttuurityön järjestäjänä, Matti Ljubovin työnsuojeluosastona, Vieno Kettunen sihteerinä, Viljo Ahvonen sosiaaliosastona; seinälehden kollegiossa ovat Gennadi Laine, Pauli Rinne ja Aleksanteri Shtshelin. Valtion kontrollin edustajina ovat Sanni Botsharnikova ja Matti Ljubovin.
Olimme Sodderissa venäjänkielisen Ropsin kanssa. Toimme 90 ruplaa. 26. tammikuuta olimme Kasa Maren kanssa Kutizhmassa.
29.1.
Aamusta oli Petroskoin XXXIV puoluekonferenssi. Minut valittiin kaupunginkomitean varajäseneksi ja delegaatiksi Karjalan aluekomitean konferenssiin. Kaupungin konferenssissa puhuttiin, että kirkon tulot kasvavat. Löytyi hölmöjä, jotka ripustivat hakaristin asuntolan ylle Pitkärannassa.
Kirkoissa vuodessa pidettiin 400 saarnaustilaisuutta ja meidän ateistit pitivät vain 273 luentoa.
Kaupunkiin on tullut joku puoluejäsen, jolla oli jo puoluekirjassaan moite siitä, että hänellä on yhteyksiä kirkkoon. Ja meidän kaupungissamme hän jatkaa yhteyksien pitämistä kirkkoon, käy pappien luona kylässä ja kertoo kaikille, että se on rinnakkaiseloa.
Kaupungissamme on 325 perusjärjestöä ja yli 12 700 kommunistia ja 127 000 nuorisoliittolaista. Kaupunginkomitean sihteerin selostuksessa oli tietenkin kulttuuriosa. Mainittiin muutama hyvä esitys Venäläisessä draamassa, mutta Suomalaista teatteria ei edes mainittu.
Olin näinä päivinä tulkkauksen lukijana Dangaardin kansaa -televisioesityksessä ja illalla Kasa Maressa.
2.2.
Näinä päivinä luettiin näyttelijähenkilökunnan läsnä ollessa monta uutta ja vanhaa näytelmää ohjelmistoa varten; ja Liisa Sevanderin ehdotuksesta päädyimme Lassilan Viisas neitsyt -näytelmään. Täytyy etsiä hyvä näytelmä uutta tulevaa Suomen matkaa varten.
Neljäs nikama olisi yksi, toisena voisi olla Vassa Zheleznova ja kolmas puuttuu. Mutta lopullisen päätöksen tekee kuitenkin Moskova.
Ministeri kutsui teatterimme edustajat luoksensa ja ilmoitti, että teatterimme eroaa Venäläisestä teatterista. Teatterillamme on oma toiminnanjohtaja, varajohtaja, administraattori-järjestäjä, pääkirjanpitäjä ja yksi kirjanpitäjä, pääohjaaja, päätaiteilija ja 1,5 ohjaajan apulaista (näyttämöjärjestäjää). Tulot on suunniteltu seuraaviksi: aamuesityksestä 108 ruplaa ja iltaesityksestä 216 ruplaa, 90 ruplaa kiertue-esityksistä. Palkkoja varten on myönnetty 103,6 tuhatta ruplaa vuodessa. Ja on tienattava muita tuloja 20 tuhatta ruplaa. On esitettävä teatterimme rakennuksessa kolme esitystä viikossa, tienattava iltaesityksistä 24 tuhatta ja 13 tuhatta ruplaa kiertueilla. 12 tuhatta ruplaa vuodessa on myönnetty uusia näytelmiä varten. Ja teatterin henkilökunnan palkkalistalla on oltava 102 ihmistä.
4.2.
On ilmestynyt ministeriömme päiväkäsky, jonka mukaan väliaikaisesti pääohjaajan virkaan on määrätty Toivo Haimi.
Olin taas Virtaset ja Lahtiset -esityksessä tulkkauksen lukijana. Jyrkiä esitti Viljo Ahvonen.
Orvo Björninen luki Kansan Uutisista, että Pravda-lehdessä on jotain uutta Stalinin ajoista. Etsin sen lehden. Siinä on kyllä sanottu, ettei ole muka oikein pitää koko maamme olemassaolon aikaa yksilönpalvonnan aikana. Meikäläiset heti pelästyivät moisesta kirjoituksesta.
Kyllä huomasi jo viime aikoina, että on kiristynyt suhtautuminen teatterien ohjelmistoihin. Ohjelmisto hyväksytään vain Moskovassa. On pyyhitty pois näytelmien ehdotusluetteloista italialaisen näytelmäkirjailijan Eduardo de Filippon näytelmät. Olisi mielenkiintoista järjestää keskustelu näistä ongelmista, mutta täytyisi keksiä joku juontajaksi. Itse emme pärjää.
6.2.
Peruttiin venäjänkielinen Rops-esitys. Ei löytynyt tarpeeksi yleisöä. Illalla esitimme Kullervoa. Ja katsomossa oli tansseihin tullut yleisö, noin 100 henkeä. Erna Lund näytteli kuumeessa (39) ja yleisö ei välittänyt koko esityksestä.
8.2.
Taiteellinen neuvosto löi lukkoon ohjelmiston, joka koostuu seuraavista näytelmistä: Rozovin Huvimestari (mutta siitä täytyy vielä taistella), Lassilan Luonnon lapset, Gorkin Vassa Zheleznova ja Ibsenin Kummittelijat.
9.2.
Aamulla harjoittelimme Matami Pelotonta ja päivällä saatoimme eläkkeelle näyttelijätärtä Irja Takalaa. Hän on yksi teatterimme perustajista, kauniisti runoilee. Ja se perintö on siirtynyt pojalleen, josta on tullut hyvä runoilija, mutta valitettavasti venäjänkielinen. Oli kahvitilaisuus, jossa hiukan laulettiin ja naurettiin. Ja illalla perutettiin Kasa Mare -esitys, kun oli myyty vain 25 lippua.
Kirjastosta ei löytynyt Viisas neitsyt -näytelmää. Odotamme Moskovasta.
11.2.
Olimme Tshalnassa. Ja vaikka kulttuuritalolla oli oikein kylmä ja näinä päivinä peruttiin Kantele-yhtyeen konsertti, kun ei löytynyt yleisöä, meille tuli 97 katsojaa ja ilman kuulokkeita (siis inkeriläisiä ja suomalaisia) oli 85 henkeä.
13.2.
Olin vahvistamassa omaa läsnäoloani puolueen aluekomitean konferenssin osanottajien luettelossa. Kokous tapahtuu 15. ja 16. helmikuuta. Illalla esitimme venäjänkielistä Ropsia lapsille. Näyttämöllä kärsimätön kylmyys!
17.2.
Puoluekonferenssin jälkeen matkustimme lauluryhmällä Viipuriin ja sieltä Saimaan kanavan rakentajien luokse Tsvetotshnoje-asutukseen. Poliittisen selostuksen teki petroskoilainen toveri Rautanen; se kesti 40 minuuttia. Sitten me lauloimme kolme laulua. Orvo Björninen kertoi Optimistisen tragedia -elokuvan filmauksista ja Pauli Rinne lausui jonkinlaisen kertomuksen. Ja taas me lauloimme. Katsomosta pyydettiin Rakastan elämää ja kun lauloimme, niin ottivat hyvin vastaan.
20.2.
Radiossa pauhataan XXIII puolueen edustajakokouksen päätösten luonnoksesta.
Aamulla on venäjänkielinen Ilotulitus-esitys lapsille ja illalla venäjänkielinen Hyvien palvelujen toimisto.
Toissapäivänä kävimme Spasskaja guba -asutuksessa Viattoman valheen kanssa. Toimme 40 ruplaa ja yleisöä oli 53 henkeä. Siis paljon lapsia. Ja eilen olimme Kutizhmassa, josta toimme teatterimme kassaan 35 ruplaa.
21.2.
Illalla tanssiyleisölle esitimme venäjänkielistä Hyvien palvelujen toimistoa. Yleisö oli mielissään.
Verikokeet näyttivät, että voisin luovuttaa taas vertani. Kukkaro vaatii ja hemoglobiinini on suotuisa sellaiseen (81) ja verenpaine 110/70.
22.2.
Teatterimme teki Kasa Mare -esityksen kanssa matkan Verhnjaja Vazhinka -asutukseen ja tienasi 70 ruplaa. Eilen esiinnyimme Zaozerjessa.
Näyttelijättäremme Darja Karpova puhui näinä päivinä teatterimme ongelmista ministeri Kolmovskin kanssa, joka kertoi, että Venäjän kulttuuriministeriö ja Venäjän valtiovarainministeriö ovat päässeet yhteisymmärrykseen teatteristamme, mutta on vielä kärsivällisesti odotettava lopullista päätöstä. Ministeri antoi luvan ottaa ohjelmistoon Rozovin näytelmän. "Menkää Eestiin ja etsikää ohjaajaa Ibsenin Kummituksia varten", sanoi ministeri ja lupasi löytää rahat Huvimestarin käännöstä varten, jos me lupaamme ottaa ohjelmistoon Shteinin Valtameri -näytelmän. Sellaisia kauppoja tehtiin ideologisella rintamalla.
24.2.
Olimme Vieljärvellä. 70 henkeä yleisöä. Ja seuraavana päivänä, vaikka matkaa varten perutettiin harjoitukset, esitystäkään ei ollut, kun näyttämö osoittautui 7 neliön mittaiseksi. Orvo oli ministerin luona allekirjoittamassa sopimusta Huvimestarin käännöksen tekemisestä ja kertoi, että oli puhetta teatterimme tulevasta johdosta. Taas puhuttiin minun ehdokkuudestani teatterin johtajan paikalle. Sanoin hänelle, että näyttelijänä minä olen todella huono, mutta vielä huonompi minä voin olla johtajana. Ja ministeriö etsii ehdokasta, jonka kanssa olisi helppo tehdä päätöksiä.
1.3.
Nyt "kovat" kaulaan, mustat sukat ja suomalainen puku, ettei herra Lounela Suomesta ajattelisi vain, ettei meillä muka osata pukeutua. Kahvitilaisuus suomalaisen radio-ohjaajan kanssa. Lounela kertoi, että katsottuaan Virtaset ja Lahtiset, hän ymmärsi, ettei Suomessa otettu vakavissaan tätä näytelmää, "mutta te löysitte siinä sen tarpeellisen". Neljännen nikaman esityksessä Lounelan mielestä on liian hidas tempo. Teksti voisi mennä nopeammin, kun nykyinen yleisö on paljon viisaammaksi muuttunut.
Sulo Tuorila ryyppäilee ja synnyttää pahaa mieltä ympärilleen. Senkin ammattiliittojärjestön puheenjohtaja!
26. päiväksi maaliskuuta on määrätty Allanin häät.
8.3.
On kansainvälinen naisten päivä. Teatterissamme järjestettiin aamukahvit sen kunniaksi. Seitsemän miestä esiliinoissa tarjoili kahvia. Kasa Maren juorunaisia esittivät Viljo Vesa, Yrjö Humppi ja Gena Laine.
Pelasin Tasasen kanssa shakkia. Sitten menimme koko perhe äitini luokse kahville.
13.3.
Oli Brechtin ensi-ilta. Esityksessä olivat Raija ja Allan Tanjan kanssa. Raijaa esitys miellytti. Katsomossakin oli kylmä, puhumattakaan näyttämöstä.
Oli tapaamistilaisuus suomalaisten ohjaajien kanssa. Herra Mäntylä kertoi, että meidän ja Venäläisen teatterin näyttelijät ovat Stanislavskin teorian kannalla. "Osaatte lämmittää roolinne", sanoi mies. Petrovin kysymykseen, miellyttikö Suomalaisen teatterin Brechtin ensi-ilta, hän vastasi: “Olin nähnyt saksalaisilla tämän esityksen. Ja johtuiko se siitä, etten ymmärtänyt saksankieltä, mutta teidän esityksenne liikutti enemmän."
Moskovasta tulivat lupa- ja muut paperit minun Suomen matkaani varten. Mutta ei kaikki ole vielä kunnossa.
24.3.
L. Maltshukov, Pieniä ihmisiä suuressa sodassa. Leninskaja pravda -lehti.
25.3.
Tulin Petroskoin yliopiston professorin Oleg Leonovin luennosta, joka oli Näyttelijäkodin huoneistossa. Luennon nimi oli Ideologisesta taistelusta. Hyvin mies osasi puhua! Amerikka ymmärtää, ettei suoraa sotaa voi nykyään olla ja siksi on menossa taistelu ihmisten sieluista ja tarpeista heidän puoleltaan; he järjestävät ideologisia tihutöitä. Siis oikeasti kolmas maailmansota on alkanut...
Teatterilla on uusi toiminnanjohtaja: Anna Filippovna Vlasova. Pitkä riski nainen. Niin kuin sanotaan, paljasjalkainen venäläinen!
Meidän kodissamme on pientä paniikkia. Valmistaudumme Allanin häihin. Äidillä on ainakin hommaa.
26.3.
Allanin häät tapahtuivat. Kerääntyi 46 ihmistä 20 neliön huoneeseen. Istuimme melko tiiviisti. Äidillä oli hommaa ja ihme, että kesti. Hyvä, että se Lahja-täti oli auttamassa. Meille Raijan ja äidin kanssa ei riittänyt oikeastaan paikkoja. Ja tänään, kun kohtasimme sukulaisia, saimme katsoa toisiamme silmiin.
29.3.
Puolueen XXIII edustajakokous
Radio pauhaa puolueemme XXIII edustajakokouksen avaamisesta. Tältä kokoukselta odotetaan paljon. Vieraita 86 maasta. Bulgariasta Todor Zhivkov, Unkarista János Kádár, Saksan sosialistisen yhdistyneen puolueen edustajana oli Walter Ulbricht, Puolasta Gomulka, Romaniasta Chausescu, Suomesta Ville Pessi, Espanjasta Dolores Ibarruri ja npp. Puhemiehistössä ovat K. Voroshilov, L. Brezhnev, A. Mikojan; kulttuurimiehistä Mihail Sholohov. Olivat siellä jossain kansalaissodan kenraali Budjonnyi ja Karjalamme puolueenesimies Ivan Iljits Senjkinkin.
Koko vuorokauden taivaalta ja radion puheista tulee paljon vettä. Ensimmäistä kertaa puhuttiin siitä, että maataloustyöläisillä, siis kolhoznikoilla, pitää olla vakituinen palkka ja heille on maksettava eläkettä, niin kuin muille on maksettu jo vuosia: 55 ikävuodesta lähtien naisille ja 60 ikävuodesta miehille.
4.4.
Puolueenedustajain kokous Moskovassa jatkuu. Mutta teatterimme huoneistossa on myös tärkeä kokous. Puhemiehistössä istuvat ministeri, uusi toiminnanjohtaja Anna Vlasova, aluekomiteasta Anatoli Prokujev ja ammattialuekomiteasta Levitskaja. Kolmovski lukee päiväkäskyn teattereiden eroamisesta.
Henkilökuntaa teatterissamme tulee olemaan 95 henkeä. Valtionapu tulee olemaan 96 tuhatta ruplaa. “Mutta yritämme nostaa sitä summaa 100 tuhanteen ruplaan“, lisäsi ministeri.
Puolueen aluekomiteassa on hyväksytty Anna Vlasova -niminen henkilö teatterin toiminnanjohtajaksi. Hän oli ollut ennen tätä Petroskoin toimeenpanevan komitean kulttuuriosaston johtajana. Toivo Haimi on jätetty pääohjaajan paikalle väliaikaisesti.
Tehtävänä on etsiä näytelmiä ja koota hyvä ohjelmisto Lokakuun 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Täytyy etsiä ja lujittaa siteitä Eestiin. "Tänään“, kertoi ministeri, “sain kirjeen Suomesta, jossa kutsutaan teitä taas kiertueelle. Te menette kahdella bussilla ja yhdellä kuorma-autolla.“
Illalla lauloimme Neuvostoliiton ja Suomen välisen ystävyyssopimuksen vuosijuhlan kokouksen osanottajille. Teatterimme katsomo oli täpötäynnä ja meidät otettiin vastaan kuninkaallisesti.
5.4.
Heräsin hiljaisuuteen, vaikka kello oli jo 8.00. Katsahdin toiseen huoneeseen ja näin idyllisen kuvan: huone täynnä aurinkoa, Erkki tekee läksyjä, Raija jotain ompelee ja Gennadi istuu tärkeänä potalla! Erkki on täyttänyt jo 8 vuotta.
Teatterissa on Matami Pelottoman lämmitysläpiajo. Luimme Rozovin näytelmän, joka ei oikein mennyt läpi.
6.4.
Aloitimme uusien näytelmien harjoitukset kahdessa huoneessa: Huvimestari ja Viisas neitsyt; ohjaajina T. Haimi ja Walter Suni. Sulo Tuorila, Rozovin Huvimestari -näytelmän kääntäjä, sanoi, että monella voi syntyä kysymyksiä nimien eri muodoista: Valja ja Valentina, Serjozha ja Sergunjka. Ja me päätimme Orvon kanssa, että olkoon yksi muoto, tai suomalaiset katsojat voivat mennä sekaisin. Valentinin osalle pantiin Pauli Rinne, ettei hänen sankarinsa olisi liian huono "paha".
Walter Suni, Viisaan neitsyen ohjaaja: “Mistä tämä näytelmä olisi? Nuori leski järjestää elämäänsä. Tämä voi tuntua yksinkertaiselta. Mitähän kylässä on tapahtunut? En halua sitoa teitä kaavalla. Kylässä on poikkeuksellinen tilanne: on ilmestynyt syntinen vaimo. Ja varmasti sen on lähettänyt kylälle itse perkele! Niin kauan, kun nainen oli naimisissa, sellaista poikkeustilannetta ei syntynyt. Kylässä syntyi naimakuume. Onko Maiju Miehimys meidän mielestämme siinä määrin syntinen? Vai onko pikemminkin pyhimys? Mielestäni kirjailija tekee virheen, kun huomautuksessa puhuu, että Maiju on nuorten kanssa liiankin viehättävä. Vanhempien kanssa Maiju leikittelee omien asioitten takia, mutta nuorten kanssa hän ei voi olla sellainen. Muuten se voi viedä toiseen suuntaan. Silloin se ei ole hänen valintansa. Mutta koko näytelmässä näkee, että hän rakastaa vain Jallua. Jallu taas on rehellinen nuorimies, mutta ei riittävästi päättäväinen. Abrahamska on hurskas, mutta mielestäni hän ei olekaan niin hurskas. Mutta miestä olisi tarvis.“
Lukkari. Näyttelijä Toivo Haimi kertoo, että lukkari pitää syömisestä, ryyppäämisestä ja naisista. Mutta ohjaaja Walter Sunin mielestä lukkari yrittää peittää omat heikkoutensa ja sitä ahkerammin tuomitsee muita.
Solomon-temppeli on sangen viisas. "Virka vaatii!" Muuten sellainen tosi-ihminen oli olemassa. Solomon on rakentanut temppelin Jerusalemin maille.
Jussi-tuomari haastaa mielellään käräjiin. Kaiken tekee lystikseen. Pekka-Aukustiini on hyvin arvoituksellinen äijä.
Mikko Kytys on näyttelijä Yrjö Humpin mielestä varakas pelkuri. Ohjaaja Sunin mielestä hän on ärtyisä ja viekas.
Elisabetti on etevä juoruakka. Risto pyrkii vastustamaan. Erkki tuntee itseään parhaaksi mieheksi. Esa taas reilusti valehtelee.
"Luulen, että me teemme tästä kolminäytöksisen esityksen", sanoi ohjaaja. "Siirrämme pari kolme kohtausta toiseen näytökseen ja yhdistämme ensimmäisen ja toisen näytöksen.“
Ja illalla oli Matami Pelottoman esitys. Melkein täysi katsomo ja otettiin vastaan erinomaisesti. Vieraina oli 26 Helsingin yliopiston professoria ja ylioppilasta. Kehuivat esitystä ja meidän eilisiä laulujamme. Sanoivat, ettei Helsingissä nykyään ole näin hyvää yhtyettä!
9.4.
Neljäs nikama -esitystä suomalaiset eivät oikein ymmärtäneet. Tai oikeastaan eivät hyväksyneet. Sanoivat, että se tuntui Amerikkaa loukkaavalta.
Yrjö Humppi sai Venäjän Federaation kansantaiteilijan kunnianimen.
14.4.
Taiteellisen neuvoston istunnossa hyväksyttiin seuraavat suunnitelmat:
15.-20. toukokuuta on Huvimestarin ensi-ilta ja sen lähtö kiertueelle Jyskyjärven kautta Uhtualle ja Louhelle pariksi viikoksi.
2.-3. kesäkuuta on Viisaan neitsyen ensi-ilta ja lähtö samaan suuntaan, mutta toisesta päästä. Vapaat näyttelijät alkavat harjoitella Veden kemiallinen kaava -näytelmää, paitsi minä, jonka on osallistuttava Ilotulitus -esitykseen ja oltava iltaisin tulkkauksen lukijana Viisas neitsyt -näytelmässä.
Ja kun Viisas neitsyt tulee Petroskoihin, on Kasa Maren ja Ilotulituksen kiertue tasavallan eteläpiireissä Viipuriin ja Saimaan kanavalle saakka. Ja jos on mahdollista, niin esitämme pari kertaa Neljännen nikaman Leningradissa.
Loma alkaa 15.-20. heinäkuuta ja sen jälkeen aloitamme Majakovskin Saunan harjoitukset.
18.4.
Karjalamme puolueen aluekomitean aktiivien konferenssi XXIII edustajakokouksen toimintaohjeiden täyttämisen tehtävistä. Valitaan puhemiehistö työtä varten ja kunniapuhemiehistö puolueen poliittisen byroon kokoonpanossa. (Kaikki salissa nousevat suosionosoituksineen.) Aluekomitean ensimmäinen sihteeri Ivan Iljitsh Senjkin tekee kahden tunnin selostuksen. Puhuu tehtaiden työn sähköistämisestä, hakkuujätteiden ja lehtipuumetsän hyödyntämisestä. On kova pula metsätraktoreista.“
(Istunnon aikana mieleeni tulevat keskustelut Toivo Lankisen kanssa. Hän puhuu aina monipuoluesysteemistä, suuremmasta aloitevapaudesta! Hänen kanssaan on aina mielenkiintoista keskustella, sillä hänellä on olemassa omat mielipiteensä, vakaumuksensa. Voi olla, että monillakin niitä on, mutta syviin kätkettyinä.)
Sillä aikaa tov. Senjkin kertoo, että edustajakokoukseen oli valittu maassamme 4943 valtuutettua. Ja jos XXII edustajakokoukseen valittiin yksi valtuutettu 2000 kommunistia kohti, niin nyt yksi 2500:sta. Kommunistien määrä on kasvanut, eivätkä saliin mahtuisi kaikki, jos sama edustavuus säilytettäisiin.
Senjkin kertoi siitäkin, että monien puheet edustajakokouksessa kärsivät ajatusten toistumisesta, itsetilityksen arvostuksesta, lokalisoitumisesta, mutta ei ollut utooppisia puheita. Asiallisuus vallitsi kokouksessa. Kokouksesta puuttuivat Kiinan, Albanian ja Indonesian valtuuskunnat.
Tapahtui välikohtauksiakin: kokoukseen oli kutsuttu Algerian kommunisteja ja kansallisen vapautusrintaman edustajia. Viimeksi mainitut lähtivät pois 10 minuuttia ennen kokouksen alkua, kun saivat tietää kommunistien läsnäolosta.
Sitten Senjkin mainitsi siitä, että puolueessamme on paljon liberalismia kommunistien suhteen. Puolueen on vapauduttava niistä kommunisteista, jotka rikkovat puolueemme ohjelmaa.
Puhuja kertoi, että eräs vangittu vaatii puoluejärjestön luomista vankiloihin.
Meidän on osattava tehdä ero painetun ja puhepropagandan välillä. On järjestettävä tilaisuuksia puoluejärjestöissä, joissa puhuisivat ministerit, ylempien puolue-elinten sihteerit ja npp.
Tällä hetkellä olen marxismi-leninismin iltayliopiston opiskelija. Ahkerasti luen Leninin teoksia.
"Kun mustasotnilaiset yrittävät agitaatiollaan vetää työväenluokan huomion muukalaisten vainoamiseen, niin työväenluokan on asetettava sille vastapainoksi se vakaumuksensa, että täydellinen tasa-arvoisuus on välttämätön, että on täydellisesti ja lopullisesti luovuttava kaikista millä kansakunnalla tahansa olevista erioikeuksista." (Lenin, Kootut teokset, venäjänkielinen 4. painos, sivu 228, 20. luku)
"Jokaisen kansakunnan porvaristo tahtoo kansallisuusasiassa joko erioikeuksia omalle kansakunnalleen tai erikoista hyötyä sille; tätä sanotaankin "käytännöllisyydeksi". Proletariaatti on kaikkia erioikeuksia ja kaikkea erikoisasemaa vastaan..." (sivu 402, sama luku).
"Onneton on se kansa, joka, orjuuttaen toisia kansoja, lujittaa samalla taantumusta koko Venäjällä." (Sivu 443, 20. luku)
"Tällainen asiaintila asettaa Venäjän proletariaatille kaksinaisen tai, oikeammin, kaksipuolisen tehtävän: on taisteltava kaikkea nationalismia vastaan ja ensi kädessä isovenäläistä nationalismia vastaan; on tunnustettava ei vain kaikkien kansakuntien täydellinen tasa-arvoisuus yleensä, vaan tasa-arvoisuus myöskin valtiollisen rakennustyön suhteen, s.o. kansakuntien oikeus itsemääräämiseen, eroamiseen; ja tämän ohella nimenomaan menestyksellisen taistelun käymiseksi kaikkien kansakuntien kaikenlaista nationalismia vastaan, on puolustettava proletaarisen taistelun ja proletaaristen järjestöjen yhtenäisyyttä, niiden mitä kiinteintä liittämistä kansainväliseksi yhteisyydeksi vastoin porvarillisia kansalliseen eristyneisyyteen tähtääviä pyrkimyksiä.“ (Sivu 446, 20. luku)
"Ei voi elää yhteiskunnassa ja olla vapaa yhteiskunnasta. Porvarillisen kirjailijan, taiteilijan, näyttelijättären vapaus on vain naamioitua (tai ulkokultaisesti naamioituvaa) riippuvaisuutta rahasäkistä, lahjuksista, ylläpidosta... Sen on oltava vapaata kirjallisuutta, sillä ei oman hyödyn tavoittelu, vaan sosialismin aate ja myötätunto työtätekeviä kohtaan tulevat värväämään sen riveihin yhä uusia voimia. Sen on oltava vapaata kirjallisuutta, sillä se ei tule palvelemaan kaikkeen kyllästynyttä sankaritarta, ei "huippukerroksen kymmentätuhatta", joita vaivaa ikävä ja liiallinen rasvoittuneisuus, vaan miljoonia ja kymmeniä miljoonia työtätekeviä, jotka muodostavat maan parhaimmiston, maan voiman ja tulevaisuuden.“ (Luku 10, sivu 34)
20.4.
Kirje Helsingistä:
Valtion Suomalainen draamateatteri, Petroskoi
Ohjaajat Lankinen ja Haimi
Sydämelliset kiitokset meille useaan otteeseen osoitetusta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta matkamme aikana. Suuriarvoinen työnne herätti meissä kiinnostusta. Erityisesti on jäänyt mieleemme vaikuttava Matami Peloton-esitys. Välittäkää kiitoksemme koko teatterikollektiiville, erityisesti näyttelijöille, joihin meillä oli tilaisuus tutustua.
Helsingin Yliopiston suomen kielen ja kansanrunouden opiskelijain retkikunta
Professori Pertti Virtarannan lisäksi 24 allekirjoitusta.
23.4.
Suomalaisen teatterin puoluekokouksessa minut valittiin puoluejärjestön byroon sihteeriksi...
Eilen kuuntelimme Sirkka Rikan (Venäjän Federaation kansantaiteilija, laulaja) kertomusta matkasta Amerikkaan, missä hän oli tervehtimässä äitiänsä. Florida, Detroit. Mieletön elämänrytmi, kaupunkien toreilla myydään vaikka mitä tekoulostusta myöten. Kaikki ja kaikkialla kulkevat sortsit jalassa vanhoja ja raskaana olevia naisia myöten. Televisiossa näkee vain cowboy-elokuvia, joita tuon tuosta katkaisevat mainokset...
Lopussa Sirkka hyvin temperamenttisesti ja kauniisti lauloi Joe Hill -laulun ja unkarilaisen laulun haikarasta.
25.4.
Neljäs nikama -esityksen jälkeen oli tapaamistilaisuus Tiedeakatemian Karjalan haaraosaston työntekijöiden kanssa. Todella intelligenttejä. Kauko Kratz on geologianinstituutin johtaja, älykkyyden ja vitsikkyyden huippu. Lauloimme sydämenpohjalta, ryyppäsimme ja taas lauloimme ja kuuntelimme hyviä vitsejä.
27.4.
Päivällä oli taas venäjänkielisen lasten Robotin esitys Solomannissa.
Näyttelijäkodissa illalla oli keskustelutilaisuus maailman uutisista. Siis kutsuttujen asiantuntijoiden kertomus asioista, joista he ovat asiantuntijoita. KGB:n mies puhui hyvin tylsistä asioista: puhui porvarillisesta propagandasta radion kautta, kampauksista ja musiikista, jotka hänen mukaan ovat kaikki porvarillista propagandaa.
29.4.
Harjoittelemme Viisas neitsyt -näytelmää ja esitämme venäjänkielistä Ilotulitusta. Suomesta tuli vapputervehdys teatterin henkilökunnalle.
30.4.
Harjoittelimme Huvimestaria. Haimi vaatii valmista ja minulla tulee liiankin valmista. Darja Karpova lupasi auttaa minua.
Illalla oli juhla-aaton esityksenä venäjänkielinen Hyvien palvelujen toimisto. Humalaisten huutoja katsomosta ja kyseenalaisia aplodeja keskellä tekstiä...
1.5.
Juhlakulkueesta tuli hyvä. Paljon aurinkoa ja kulkueeseen osallistuivat nekin, jotka harvoin käyvät niissä. Juhlapäiväesityksenä sotilaille oli Kun ruusut kukkivat.
11.5.
Yllätys yllätys! Miesraukka, siis minä, otetaan armeijaan. En ollut koskaan tekemisissä sen kanssa ja jouduinkin! Teatterin suunnitelmat menevät hiukan myttyyn, mutta eihän sille mitään voi. Kirjanpito-osasto valmistelee lopputilejä.
16.5.
Pihkova, venäläinen kaupunki Pietarista etelään. Kello on seitsemän aamulla. Herätimme herra upseereita. Minä olen ainoa sotilas. Tuleva tulkki. Upseereita on 17, luutnantteja ja kapteeneita. Juoksujalkaa menimme Velikaja-joen rannalle. Muutama liike sinne tänne ja kylmällä vedellä huuhtominen tekee hyvää. Meidät tuotiin paikalle kaksi päivää liian aikaisin. Näyttelijät, jotka paikkasivat roolejani, saivat turhaan tehdä kiireistä työtä. Eilen opettelin ompelemaan valkoisia kauluksia sotilaspuseroon ja käärimään jalkarättejä. 17. päivänä toukokuuta meille opetetaan laskuvarjon rakennetta. Siinä on 81 tai 82 neliönmuotoista kupolia, 28 kantoköyttä ja npp.
18.5.
Everstiluutnantti kutsui minut rivistä. Yritin muistaa, mitä minun on tehtävä. "Sotilasosaton komentajan käskyllä teille myönnetään alikersantin sotilasarvo!“ Nyt tulen saamaan 50 kop. vuorokaudessa – sotilas saa vain 10 kop. “Palvelen Neuvostoliittoa!“ (“Sluzhu Sovetskomu Sojuzu!“), huusin kurkku suorana.
24.5.
On Raijan syntymäpäivä. Lähetin sähkeen.
Aamusta neljä tuntia olimme laskuvarjojen kimpussa. Riisuunnuimme ja paahdatimme itseämme samalla. Nostelin "rautaa", kävimme lentokentällä varoittamassa hyppääjiä: “Pitäkää jalat yhdessä!“
Sain kirjeet Raijalta ja Juho Mehiläiseltä.
26.5.
"Silitämme" neljä tuntia päivässä laskuvarjoja. Huomenna hyppäämme, jos kaikki käy hyvin. Ja tänään koko päivän panimme niitä kuntoon. Siis laskuvarjoja.
27.5.
Se hyppy laskuvarjolla tapahtui ja pöksyt säilyivät kuivina! Rohkeutta riitti hypätä ilman työntämistä. Muuten melkein ensimmäisen kerran olin lentokoneessa ja sitten tällainen hyökkäys tietämättömyyteen. Kyllä se omituiselta tuntui, se itse lentäminen. Kiroilin molemmilla kielillä ensimmäiset sekunnit, ennen kuin se laskuvarjo avautui. Ja se sitten oli nautintoa, ennen kuin huomasin, että laskuvarjoon astui ylhäältä seuraavana hypännyt kaveri. Hän kai oli hiukan painavampi kuin luultiin ja ehti saada minut kiinni. Molemmilla venyivät varmasti naamat. Teimme kaiken niin kuin oli opetettu ja just kun pääsimme eroon toisistamme, alta tuli vastaan suurella nopeudella maa. Tuuli heitti minut vielä viisi kuusi metriä maata myöten, mutta se ei ollut enää vaarallista. Erältä kapteenilta meni jalka poikki. Lentokentällä saimme rintamerkit.
28.5.
Olemme yhden leningradilaisen aliluutnantin kanssa kahdestaan metsässä, leirityspaikalla. Tuhansia sääskiä. Tuntuu siltä, kuin koko maailma soisi! Olemme 30 km päässä Pihkovasta. Meille on annettu tehtäväksi avata 20 telttaa kahdessa päivässä. 100 m päässä on jokin suuri tie. Mukana on rautainen kamina, jolla voi lämmittää meidän sapuskaamme. Soiva hiljaisuus. Käki kukkuu ja kaukana jyrisee ukkonen. Eilen nukuimme ensikertaa teltassa. Sääsket saimme pois savulla ja, vaikka oli ukkosilma, nukuin makeasti. Aamusta valmistin aamiaisen itselleni ja "kenraalilleni". Vuorokaudeksi valmistimme risupuita, löysimme ja laitoimme kuntoon juomavesipaikan, ajoimme lapset pois. Jostain olivat jo saaneet tiedon meistä. Tuli muuten kaksi tyttöhupakkoa, jotka ilmoittivat, että tulivat tuskaamme lievittämään. Mutta kohta huomasivat, ettemme ole mitään nuoria poikia, ja häipyivät. Kylällä on muuten hyvin ikävää. Ei ole nuorisoa. “Kohta kaikki työikäiset lähtevät maalta“, sanoivat tytöt.
31.5.
Satoi kauheasti ja silloin ne sotilaat tulivat meidän niskoillemme. He olivat Petroskoista ja melkein kaikki humalapäissään. Pimeys, ukkosilma ja humalaisia huutoja kuin helvetissä. Leningradilaiset pojat tulivat myöhään yöllä, mutta onneksi eivät olleet niin humalassa.
Sain hyvän kirjeen teatterilaisilta ja Raijalta. Poikamme taas sairastavat.
1.6.
Kylmyyttä ja kosteutta. Etsin sanakirjasta suomenkielisiä sotilassanoja. Sitten menin asutukseen, joka on 5 km päässä. Ostin pullollisen punaviiniä. Lounaan jälkeen oli puoluekokous. Noin kolmekymmentä puolueenjäsentä. Petroskoilainen Juri Sherjakin ehdotti minua sihteeriksi ja muut, joille oli samantekevää kenet, valitsivat minut byroon jäseneksi ja byroo sitten sihteeriksi. Siinä sitä ollaan.
3.6.
Koko leirin henkilökunta kokoontui yhteen. Eversti puhui paljon ja ihan kuin huono näyttelijä. Mutta miehiä miellytti. Puhuttiin miesten tapaan miesten kesken.
4.6.
Minä olen jo laskuvarjojen hoitaja ja kaiken muun: siis varastonhoitaja!
Nyt jo tämä yksinkertainenkin ruoka maistuu...
6.6
Kävimme yhden luutnantin kanssa Pihkovassa. Everstillä ei ollut lupakaavaketta ja minä päätin mennä kaupunkiin luutnanttiolkalaput olkapäillä. Kävimme elokuvissa, saunassa ja ruokalassa. Ja seuraavana päivänä sain everstiltä nuhteita paksusti. Minä kyllä kerroin hänelle, ettei se minusta tuntunut erikoiselta, sillä olenhan minä esittänyt kenraalejakin. Ja seuraavat päivät olivat kauhean samanlaisia.
23.6.
Kävimme erään petroskoilaisen miehen Juri Sherjakinin kanssa Pushkinin syntymäpaikoilla. Lähdimme matkaan kello 4 aamulla. Ehdimme syödä leipäpalan ja pari sokeripalaa. Ensiksi Pihkovaan ja sieltä linja-autolla Pushkinskije Goriin. Kävimme Pushkinin haudalla ja sieltä matkustimme Mihailovskoje-kylään ja Tregorskojeen. Kyllä on kauniit paikat! Paljon haikaroita. Uskoo, että tällaisessa ympäristössä voi syntyä nerokas runoilija.
27.6.
Lausuin sotilasvalan! Ja siitähän kaiken piti alkaa! Mutta kun ei kukaan voinut arvella, etten ennen ollut sotilaspalveluksessa.
29.6.
Taas on aamu ja olen taaskin onnellinen! Elämä jatkuu. Luen suurta optimistia, ranskalaista kirjailijaa Romain Rollandia.
1.7.
Ja minä olen vieläkin metsässä.
9.7.
Nyt alkaa olla viimeiset leiripäivät. Meidät herätettiin kello kolme yöllä. Kylmä tuuli, ja lähtö kentälle oli kuorma-autoilla. Ja 7.30 olin taas AN-2 koneessa. Huomaan, kun ihmisillä kiiltävät silmät. Kyllä kai ne minullakin kiiltävät samanlaisesti. Kuuluu sireeni ja hyppy tapahtuu taas. Ja taaskin olen elossa ja hiukan ylpeäkin, etten liikoja pelästynyt.
Ja hyppyjen jälkeen meidät määrättiin kuormaamaan tiiliskiviä. Lähdin minäkin, vaikka ei minun ollut pakko. Illalla lähdimme taas kuorma-autoilla ja satoi kuin Esterin perseestä! Olimme läpimärkiä. Kun tulimme paikalle, niin riisuunnuin heti ja menin petiin syömättä. Pojat melkein väkisin ruokkivat, toivat ruuan petiin. Ja aamulla piti panna märät vaatteet päälle. 12 tunnissa eivät kuivuneet. Ja lounaan jälkeen menimme retkelle. Itse pyysin lähettämään minut sille. Näyttelin vihollista. Ja sataa yhtä mittaa kaksi vuorokautta.
11.7.
Ympärillämme kaikki on märkänä. Tuskin miehet saavat nuotion palamaan. Auttoivat kuitenkin minun sanakirjani sivut. Ja suurella nuotiolla kuivuimme melko hyvin aamuun mennessä. Nukuin noin 1,5 tuntia. Hermostuin, kun hävitin hampaan kruunun ja nyt pelkään, ettei se anna lähteä ajoissa Suomeen.
13.7.
Olen kotona! Suuri ero on auringonlaskun ajan kanssa. Pihkovassa olisi jo pimeätä 22.00 jälkeen. Eilen aamulla sain kunniakirjan sotilasosaston komentajalta ja lupasivat lähettää kiitoskirjeen laitokseeni. Kyllä olin hyvä "sotilas"! Huomisesta päivästä alkaa loma! Elämä jatkuu...
18.7.
Olin luovuttamassa 450 grammaa verta ja ostin pojalleni paikan pioneerileirille Sestroretskiin teatteriyhdistyksen kautta. Ostimme levyjä neljällä ruplalla.
22.7.
Eikä ole tullut pääsylupaa Suomeen. Ensimmäistä kertaa olimme koko perhe Kizhin saarella. Erkki sai ensimmäisellä virvelinsä heitolla hauen! Huusi onnesta.
25.7.
Olin Tasasella pelaamassa shakkia. Pyysi minua käymään rakentajien luona ja kertomaan, että purkeista, joita oli jäänyt rakentajilta työmaalle, hän sai vielä saman verran maalia, kun lisäsi siihen maaliöljyä. “Näin meidän taloutemme toimii“, totesimme.
2.8.
Aamulla harjoittelimme lauluja.
3.8.
Taas alkoi työurakka! Johtaja ehdotti, että jos minulla ei ole mitään sitä vastaan, niin pannaan mies töihin. Kun paperit Suomeen viipyy.
Tuli käymään Uljanovskista Juho Mehiläinen. Tuli Eestistä Arni Romppainen uuden vaimonsa kanssa. Kerääntyi sellainen korttimiesporukka. Ryyppäsimme ja pelasimme preferenssiä.
Ja illalla oli ensimmäinen Valkoisen ruton harjoitus. Karel Čapekin näytelmää harjoittelee Naum Lifshits, joka teki niin hyvää työtä Nikaman kanssa.
4.8.
Henkilökunnan kokous ja sen jälkeen jokainen sai rahapalkkion pitkästä aikaa. Siitä, että teatterimme täytti toisen vuosineljänneksen suunnitelmat. Ja minä sain hyvästä sotamiespalveluksesta. Neljä kymppiä on hyvänä apuna kotona.
Lifshits lupasi tehdä esityksen elokuuhun mennessä.
5.8.
Harjoittelimme Valkoisen ruton (K. Čapek) marsalkan kuvaelmaa. Marsalkka on kauhea, kun kutsuu tohtori Gallenin (marsalkkana on Lankinen ja Gallenina Pauli Rinne). Marsalkka ottaa Gallenin vastaan kauniisti hymyillen. Tyrannit ovat hyviä näyttelijöitä. Kittää Gallenin tieteellisistä löydöistä. Gallen, jota lämmitti kaunis vastaanotto, puhuu marsalkan kanssa vertaisenaan ja tekee ehdotuksia, jotka eivät miellytä marsalkkaa. Mutta tohtori ei ole vielä huomannut muutosta. Mutta sen huomattuaankin, Gallen puhuu hyvin omanarvontuntoisesti. Tyranni ihmettelee ja yrittää näyttää, että hänellä on muka siteet Jumalaan. Silloin Gallen katsoo miehen olevan sairas. Tälläisetkö tyypit johtavat maailmaa? Ja kuvaelma loppuu molempien katsomiseen toisiinsa, molemmat ihmettelevät, he eivät näköjään tiedäkään mitään toisistaan. Voimakas ohjaajan tulkinta.
10.8.
Piti olla kaksi esitystä Zaozerje-asutuksessa, mutta olikin vain aamuesitys, johon kerääntyi noin 40 lasta. Se oli venäjänkielinen Ilotulitus. Illalla ei tullut yleisöä, kun kuulemma eivät saaneet palkkaa...
11.8.
Aamuisin joka päivä harjoittelemme Manok-yhtyeellä. Harjoitusten jälkeen keskustelimme Darja Karpovan ja Anna Vlasovan kanssa tilanteesta teatterissamme. Varajohtaja ollaan ottamassa armeijaan, kesäkertausharjoituksiin. Hän on Pekka Nikitin, entinen teatterimme näyttelijä, sitten on ollut vaikka missä tehtävissä. Viime aikana kirjoittelee teatterimme historiaa ja on ollut radiossakin työssä. Mutta tällä hetkellä on teatterimme dramaturgina. Humalapäissään katkaisi jotain ja on nyt kirurgiosastolla. Autonkuljettajat ryyppäävät jatkuvasti, tarpeistonvalmistaja humalapäissään leikkasi suonensa ja on myös sairaalassa.
13.8.
Aamusta harjoittelimme yhteen saakka. Ehdin vielä käväistä puolueen kaupunginkomitean täyistunnossa. Kaupunginkomitean sihteeri Shljamin on valittu aluekomitean sihteeriiksi ja kaupunginkomitean sihteeriksi valittiin Semjon Iljits Tishkin.
Tunnin kuluttua juna vie meidät, laulupojat, Murmanskiin.
16.8.
Matka Murmanskiin
Oli mielenkiintoinen matka pohjolaan. 13. päivänä lähdimme kello 15.00 ja olimme Murmanskissa seuraavana päivänä aamupäivällä kello 11.00. Meille oli varattu todella hyvät huoneet hotellissa. Peseydyimme, pukeuduimme ja lähdimme kävelylle kaupungille. Paljon on rakennettu uusia taloja kallioiden lomissa, asemalla haisee silakalle, satamassa suolavuoria ja kymmeniä nostureita. Tuulee koko ajan mereltä ja, vaikka oli aurinkoinen päivä, ehti sataa neljä kertaa ja vettä tuli kuin saavista.
Pääkadut on liputettu Pohjoismaitten lipuilla ja tunnuslauseilla. Murmansk ottaa vastaan Pohjoiskalotin vieraita. Sen merkeissä olemmekin täällä.
Söimme lounaan ja ruokalasta menimme suoraan paikallisen teatterin huoneistoon harjoituksiin. Komissiota miellyttivät laulumme, mutta meille ilmoitettiin, että lentokonelippuja muka ei ole ja meidän on lähdettävä heti konsertin päätyttyä junalle, sillä meitä odotetaan teatterissamme jo 16. päivänä. Levähdimme puolisen tuntia ja meinasimme syödä illallisen ennen esiintymistä, mutta ilmenikin, ettei sitä ole järjestetty. Meillä on “kuivamuona“-talonkeja, mutta puhvetissa ei ollut muuta, kuin suklaata ja omenoita. Otimme, mitä annettiin.
Katsomo oli täpötäynnä. Kauniisti puhuttiin rauhanasioista (Neuvostoliiton puolelta Markushevitsh ja Suomesta Rauhankomitean puheenjohtaja). Ja sitten oli konsertti, jonka ensimmäinen puoli oli suomalaisten hallussa ja toinen Neuvosto-Karjalan artistojen vallassa. Ja karjalaisten osan alussa esiintyi sortavalalaisten kuoro. Ja Onega-tehtaan tanssijoiden jälkeen oli meidän vuoromme. Kello oli jo 21.50 ja 22.15 lähti junamme. Jo tulomme näyttämölle otettiin suosionosoituksin vastaan. Aloitimme latvialaisella Haukkui koirat hanakasti. Myrskyisät aplodit. Se oli venäjän kielellä. Sitten oli Kupariseppä suomen kielellä. Yleisö vaati lisää. Juoksimme kulisseihin ja toimme lavalle flyygelin. Lauloimme karjalankielellä Kiiskon suudoh. Emme ehtineet kuulla edes suosionosoitusten loppua, kun juoksimme hakemaan kamppeemme ja hyppäsimme bussiin, joka vei asemalle. Bussissa meille ojennettiin Kunniakirjat ja silloin se juna taas vislas...
18 tunnin matkalta toimme kotiin napapiiristä omenia. Valtiolle meidän laulumme maksoivat 260 ruplaa, vaikka itse emme palkkiota saaneet.
17.8.
Teatterimme toi Latva-Vetkasta 32 ruplaa. Mutta kiertueella oleva moskovalainen teatterikin sai samasta paikasta vain 40 ruplaa. Kulttuuritalon johtaja kertoi, ettei kukaan pidä klubissakäynnistä, sillä monella on jo telkkari. Elokuvissa käy noin 13-15 ihmistä kerrallaan.
Uuden teatteristudion valintakoe
Komissiona kuuntelemme nuorisoa, siis pyrkijöitä teatterinstudioon: Afanasjev Valeri (niin paljon juopotteli, kun teki työtä lavamiehenä, että kerran jo ajettiin pois); Pauli Vaklin, s.1948 Essoilassa (Karjalan tasavallan ansioituneen taiteilijan nimen hyvin kohta saanut; myös kova ryyppääjä; nyt on Suomessa vaimonsa, myös näyttelijättären, Anni Myllylän kanssa, joka silloin oli myös studiolaisena, myös tasavallan ansioitunut taiteilija; nyt molemmat työttöminä Suomen armoilla. W.H. 2001); Zelenski Mihail, synt. 1949, karjalainen poika, melko pitkä, kauniit silmät ja kaunis ääni (oli näyttelijänä yli kaksikymmentä vuotta, mutta myös muutti Suomeen vaimonsa, mainion näyttelijättären, ansioituneen taiteilijan Nelli Kopetunin kanssa ja viime vuonna kuolikin Suomessa syöpään. W.H. 2001); Katri Räikkönen (tuleva ansioitunut taiteilija, puoluesihteerinäkin ollut; nyt on Suomessa ja riemukkaasti tekee työtä sairaanhoitajana .W.H. 2001); Eila Hidman, sittemmin Närjä (myös ansioitunut taiteilija, studiolaisena näytteli Juliaa Shakespearen näytelmässä; nyt on teatterissamme kokeneimman näyttelijäsukupolven edustajana, Leo Närjän kanssa kasvatti tyttären, joka nyt loistaa teatterimme näyttämöllä. W.H. 2001); Leo Närjä on jäänyt muistiin ansioituneena taiteilijana, oman Huikkua pajo, karjalainen! -näytelmänsä ohjaajanakin. Kuoli luusyöpään vuonna 1993. Juho Hakana (On ollut näyttelijänä kolmekymmentäviisi vuotta. On nytkin teatterissamme. W.H. 2001); Raili Koskela, myös muutti Suomeen 1990-luvun alussa tehtyään työtä teatterissamme runsaat 20 vuotta.
20.8.
Teatterissamme on taas nuoria, studio toimii! Nuoret miehet samalla työskentelevät lavamiehinä, että saavat elatuksensa. Monet tytöistä opiskelevat samalla kulttuuriopistossa saadakseen kovakantiset diplomit.
Kävimme eilen katsomassa ja kuuntelemassa pekingiläistä tanssi- ja lauluyhtyettä. Jos ei olisi ollut niin paljon Maon kuvia, olisi tulos ihan täydellinen. Sotatansseja oli todellakin paljon. Punaiset liput liehuivat ja pojat heiluivat kuin hullut. Lauloivat sodanaikaisen neuvostoliittolaisen laulun Vstavai strana ogromnaja, ilmoittivat sen vallankumouslauluna. Laulussa kehottivat nousemaan kuolemantaisteluun puolustamaan suurta maata. Käsiohjelmissa, joita sullottiin käsiin ilmaiseksi, oli Suuren Maon runoja.
21.8.
Taas olen hävittänyt jonkinlaisen sisäisen ytimen. Sisäinen ikävyys valloittaa olemukseni. Jotain niin kuin puuttuisi. Mitä helvettiä? Eilen aamulla harjoittelin hyvin mielelläni Valkoisen ruton viimeistä kuvaelmaa.
Jalgubassa oli kaksi esitystä: venäjänkielinen Robotti Rops ja Viaton valhe.
23.8.
Kun aamulla harjoittelimme teatterimme lämpiössä lauluryhmällä, tuli kuuntelemaan suuri turistiryhmä ja sen mukana kuuluisa viihdelaulaja Leonid Utjosov, joka huomautti, että hyvin täällä teatterimme lämpiössä sointuu. Ahvonen, ainainen koiranleuka, sanoi siihen, että kyllä se laulajistakin riippuu. Nauroimme päälle.
Oli Valkoisen ruton läpimeno. Nikolai Jaakkola, karjalainen kirjailijapatriarkka, sanoi ainakin, että siitä tulee erinomainen esitys.
24.8.
Esitimme 100 kerran Robotti Rops -näytelmää. Sain ohjaajalta kiitoslauseen.
27.8.
Syksy lähenee. On aikomus lähteä teatterihenkilökunnalla marjaan.
Maanantaina meinataan tehdä Valkoisen ruton läpimeno. Tiistaina on aikomus tehdä puolivirallinen ensi-ilta tasavallan opettajakokouksen osanottajille.
Maanantaiyönä äiti lähtee Suomeen vierailulle. Mummoni ja vaarini jo kyllä kuolivat muutama vuosi sitten. En heitä tavannut.
29.8.
Minua kuitenkin vetelee elämässä. Ulkomaanpassini on valmis. Johtokunta lupaa päästää ja Kuuno Sevander antaa lainaksi 150 ruplaa. Hurraa!
Huomenna illalla on esitys ja puuttuu pukuja sekä tarpeistoa. Lifshits kuitenkin lupaa puhua yleisölle ja selittää asian.
31.8.
Taiteellisen neuvoston istunto. Työjärjestyksen aiheet: 1. Matka Suomeen; 2. Valkoinen rutto -esityksen valmiustila; 3. Neljännen nikaman ja Valkoisen ruton mainokset; 4. Palkoista; 5. Tulevasta kiertueesta.
Minkä näytelmistä otamme kiertueelle? Moskova hyväksyi Vera Panovan näytelmän, mutta suomalaiset jo suunnittelevat Gorkin Vassaa. Panovan näytelmä Monta kesää, monta talvea on hyvä vain siinä mielessä, että on neuvostonäytelmä. Mutta Vassa ja Valkoinen rutto voisivat mennä rinnakkaisesityksinä, kun taas rinnakkaisesitys Kun ruusut kukkivat -esityksen kanssa ei onnistu.
Liisa Tomberg: “Päättäkööt Moskova ja Suomi keskenään! Meidän on tiedettävä konkreettisesti, mitä kumpikin haluaa.“
Päätettiin, että otamme kuitenkin Vassa Zheleznovan. Kuka ohjaa? Teatterin johtaja Anna Vlasova ehdottaa Haimia ohjaajaksi. Orvo Björninen kysyy viekkaasti, suostuuko Toivo itse? Toivo Haimi suostuu. Silloin Emma Hippeläinen puhuu siitä, että Suomessa tunnetaan Gorkin tuotanto. Täytyy siis olla hyvä Gorkin tuntija. Haimi ehdottaa siihen ottamaan huomioon teatterimme mahdollisuudet.
Liisa Tomberg: “Eikö sinusta, Toivo, tunnu siltä, että olet liian varma. Yleensä Gorkin tuotantoon tarttuvat kypsät mestarit. Varhaista se on sinulle.“
Toivo Lankinen: “Minäkin olen sitä mieltä, että pitää olla tarkk'ampuja.“
Anna Vlasova: “Mitä jos kutsumme Pietarista Sulimovin tai pyydämme Ivan Petrovia?“
Haimi (ylimielisesti): “Ei nyt Petrovin kanssa minun tarvitse tehdä työtä.“
Vlasova: “Yritemme saada Sulimovin.“
Naum Lifshits, Valkoisen ruton ohjaaja, lupaa tulla lokakuussa ja lämmittää esityksen Suomea varten. Kuuno Sevander lupasi tehdä lokakuussa työtä suomen kielen parantamiseksi nuorten ja keski-ikäistenkin näyttelijöiden kanssa.
22.10. määrättiin Vassan ensi-illaksi ja 7.10. olisi Valkoisen ruton esitys.
1.9.
30. päivänä elokuuta esitimme Valkoisen ruton kaupunginkomitean ja -neuvoston jäsenille. Katsojat ilmoittivat, että esitys on oikein hyvä! Ja 31. päivänä elokuuta taiteellisessa neuvostossa päätettiin, että Suomeen viedään tämä esitys. Ja toisena esityksenä tulee olemaan Vassa Zheleznova.
Teatterimme lähtee kiertueelle Viisaan neitsyen kanssa Karjalan eteläpiireihin. Tulkkauksen lukijaksi lähtee Walter Suni. Ja minä sain palkatonta vapaata. Juna lähtee parin tunnin kuluttua.
3.9.
Juna Moskova–Helsinki. Niin sanottu pehmeä vaunu. Yövyimme Allanin kanssa Soittujen luona.
4.9.
Olemme jo Keravalla. Äiti lähti meitä vastaan Helsinkiin ja me tulimme Riihimäen kautta. Ja asemalta tulimme Pekan luokse taksilla: korea leveä auto! Saarion talo on lumenvalkoinen, niin kuin kaikki tässä maassa. Omenapuita ja kukkia. Keskuslämmitys omasta kattilasta. SAUNA! Kaupat ovat tänään kiinni.
Katselimme Keravaa ja päivällä olimme kesäteatteriesityksessä. Keravan Työväen näyttämö esittää Savu-uhria, 3-näyt. huvinäytelmää, Heikkilän mäellä, kotiseutumuseon pihalla. Alussa soi torviorkesteri. Yleisönä enemmän vanhempia ihmisiä. Mutta paljon polkupyöriä, nyt niitä on jo noin 100. Aurinkoinen päivä. Selän takaa kaukaa kuuluu laulu Kalle on leipurina vaan, sankarilla on kasvot jauhoissa. Nummisuutarin Eskon tapainen sankari. Näyttelijöillä paidat ja liivit päällä ja hatut päässä. Aapo näyttää, miten kaupungissa rakastetaan. Pääsylippu maksoi 1 markan.
Huomenna menemme Helsinkiin.
7.9.
Olemme Turussa. Eräs jätkä tuli luoksemme pyytämään rahaa ruokaan, vaikka haisi vodkalle kuin mikäkin. Annoimme kuitenkin 2 markkaa. Ja miksi emme antaisi? Olemme äidin kanssa saamassa perintöä mummomme ja vaarimme kuoltua. Harvoin meidän elämässämme on ollut näin, ettei tarvinnut olla nuukana. Melkein emme kysy hintoja, vaan ostamme, jos on jotain tarpeen...
Ja nyt me olemme jo Malkokylässä, jossa äitimme on syntynyt. Kaiken valloittava hiljaisuus. Se talo, jossa äiti syntyi, on jo myyty muille, mutta äidin omenapuu hedelmöi vieläkin. Äiti hiukan niin kuin hermostui, ettei pihalla ollut ruusuja, kukkia, marjapensaita ja pihalla nauroi vieras lapsi. Mutta elämä jatkuu, herra tuomari!
Olemme Sanni-tädin luona, siis mummomme sisaren luona. Punainen talo valkoisine ikkunaruutuineen tien varrella. Lattiat on päällystetty muovimatoilla, välikatto on valkoisista levyistä, sähköhella ja kaasu-uuni vanhan lieden vieressä lämmitystä varten. Mallinkelpoinen puhtaus. Ei mitään niitä toritaiteen "joutsentauluja". Hiljaa soi pieni radio.
Matkaan Turusta meni noin puolitoista tuntia. Ja aamulla kävelimme Allanin kanssa Turun katuja. Valokuvasimme. Ostimme pääsyliput teatteriin lauantaiksi koko perheelle, myös isännille, ja sunnuntaiksi vain minulle pikkunäyttämölle. Olimme haltioissamme siitä vesialtaasta, joka on rakennettu kalliolle, teatterin yläpuolelle. Siellä oli saunat ja suihkut ja suksihyppyrit talvea varten. Saunoimme mainiosti ja uimme. Itse vesi on turkoosinväristä. Ihanaa!
9.9.
Kävimme Uudessakaupungissa ja Laitilassa. Serkkumme Eira on ylioppilas. Oli kauheasti mielissään meripihkahelmistä. Muutenkin Toivo-sedän perhe oli jotenkin hyvin herttainen. Kutsuvat meidät kylään perheinemme...
Kävimme mummomme ja vaarimme haudalla, kumarsimme heille kiitokseksi niistä lahjoista, joita tällä matkalla saimme.
Mielenkiintoiset luvut: Malvossa on noin 50 taloutta ja ekaluokalla opiskelee 1 lapsi.
Äitimme osti meidän vaimoillemme sormukset.
Kävimme sodan jälkeen kuolleen Voiton haudalla. Hän karkasi sodan jaloista, mutta hänen vaimonsa antoi ilmi. Joutui vankilaan. Kuoli hyvin kohta vapautumisensa jälkeen. Hänen lapsensa olivat kasvatuksessa Sanni-tädin luona. Haapasen vaimo Sisko on Voiton tytär, siis serkkuni.
Pihalle saapui kaksi autoa ja kaksi perhettä. Voiton lapset. Sisko tuli miehensä Haapasen ja kolmen lapsensa kanssa ja serkkumme Voipa vaimonsa kanssa. Oli lahjojen jakamistilaisuus. Kaikki ihmettelivät HALVAA (makeisherkkua). Yhtäkkiä äitimme päätti, että meidän on mentävä hänen ystävättäriensä luokse ja me jätimme vieraat ja kiireesti lähdimme. Palasimme myöhän yöllä.
10.9.
Haapanen näytti rakennuskohteita Laitilassa. Hän on kunnassa rakennusasioitten neuvonantajana. Menimme sitten Kustaviin Laina-tädin luokse. Yöllä kuitenkin olimme Haapasilla saunassa.
Ja seuraavana päivänä kävimme Turussa. Ehdimme tuhlata melkoisen summan.
Ja illalla katsoimme teatterissa Lepakkoa. Erinomaista. Muuten en pidä opereteista, mutta tämä oli hyvä. Nuoret sankarittaret, kauniit kulissit, komeat puvut.
12.9.
Eilen aamulla olimme Luostarinmäen museossa: taloja ja koteja, siirrettyjä eri puolilta Suomea. Suomen menneisyyttä. Kauko on myös yksi äidin veljistä. He ovat molemmat vaimonsa kanssa räätäleitä. Niin kuin Uudenkaupungin Toivo ja Sylvikin.
13.9.
Sain sähkeen Raijalta: “Willi, palaa Petroskoihin Suomen kiertueen johdosta!“
14.9.
Ehdimme kuitenkin käydä Kansallisteatterin Päämajassa -näytelmässä. Sodista oli puhetta ja kaikki näyttelijät olivat miehiä...
15.9.
Lähdimme kotiinpäin. Tullimiehet rajalla panivat syömään kaikki lahjaksi saadut omenat. "Ei ole lupa!" Hyvä, ettei niitä ollut kuin puolikiloa. Molempien maitten tullimiehet penkoivat vehkeitä, mutta hyvä, ettei huomautuksia ollut. Hermostuttavat aina nämä tullitarkastukset. Hurraa! Olemme melkein kotona.
17.9.
Eilen tulimme kotiin ja samana päivänä piti hommata terveyslappu uutta ulkomaanmatkaa varten. Olen kunnossa lähtemään taas Suomeen. Raija valmisti muut asiapaperit.
25.9.
Koko päivä on mennyt Kullervon harjoituksiin ja esitykseen TV:ta varten. Vassan harjoitukset eivät saaneet vielä vauhtia. Ilmoitin avoimesta puoluekokouksesta, jonka päiväjärjestyksessä oli:
1.Syyskuun kiertue.
2.Uuden näytäntökauden avajaiset.
3.Jäsenmaksuista.
Lähtö Suomeen onkin vasta 30. lokakuuta.
1.10.
Talossa ei ole yhtään rahaa, vaikka tänään onkin syntymäpäiväni.
Kaupungissamme on kiertueella Krasnojarskin teatteri. Jo monessa esityksessä miellytti Larisa Malevannaja. Mutta tänään kiertueensa päättyi ja me lauloimme heille suurella menestyksellä.
3.10.
Nauhoitamme Säilykepurkki-nimistä televisioelokuvaa. Olen siinä saksalaisena ja soittelen huuliharppua. Piti herätä jo puoli kuusi aamulla ja seitsemän paikkeilla olimme jo puvut päällä filmauspaikoilla. Olin hiilikasalla veturin tenderissä. Meitä savustettiin koko päivä niin runsaasti, ettei vaimo tahtonut tuntea.
6.10.
Huomenna on Valkoisen ruton ensi-ilta. Tuli Pietarista Lifshits, joka sanoi, että jos lisäämme esitykseen vertani ja hermojani, niin kaikki muu on valmista.
Helsingistä tuli Reutsalo. Lauluryhmämme miehet päättivät illalla laulaa hänelle ja puhua pöydän ääressä.
Huomenna on Vassan läpiajo.
8.10.
Eilen illalla oli Valkoisen ruton ensi-ilta. Ihmisiä oli noin parisataa lipuilla ja saman verran kutsuttuja. Ottivat vastaan oikein lämpimästi. Lankista kuului huonosti silloin kun huusikin, oli vaikea saada selvää. Routtu ei muistanut oikein tekstiä ja 1. näytös tuntui huonommalta.
Tänään aamulla harjoittelimme Vassaa. Aamulla miesporukallamme harjoittelimme lauluja.
12.10.
Neljännen nikaman esityksessä oli noin 100 katsojaa. Tänään puoluebyroossa päätettiin puhua kokouksessa yleisön hankkimisen järjestämisestä. Pyysimme ammattiliittojärjestöä pitämään kokouksen työkurista kuukauden lopussa. Nimenomaan Parkkisesta ja Suomen matkan ongelmista.
18.10.
Harjoittelemme Vassa Zheleznovaa. Kuuno Sevander sairastui ja Vassan miehen rooliin harjoitutetaan Walter Sunia. Ja sama mies Krigin rooliin Valkoisessa rutossa. Mutta toistaiseksi huomenna esittää Toivo Haimi...
On ilmoitettu Pietarsaaren kansannäyttämön tulosta Petroskoihin 23. päivänä.
20.10.
Eilen aamulla oli Vassa Zheleznovan harjoitus ja sieltä juoksujalkaa menin sokeiden luokse, joilla nykyään olen näytelmäkerhon vetäjänä. Ja illalla oli Valkoisen ruton harjoitus, ja siinä minä olen tarpeistonhoitajanakin, kun kerran suostuin johtokunnan ehdotukseen olla tarpeistonhoitajana Suomen matkan aikana.
Kun Sevander sairastui ja Walter Suni, joka suostui esittämään Krigin osaa Suomessa, ei suostunut kuitenkaan esittämään teatterissa ilman riittäviä harjoituksia, niin sitä esitti Toivo Haimi. Ja siitä tuli niin hyvä, että yleisö taputti miehelle kesken esityksenkin. Yleisöäkin oli melkein puolet katsomosta.
23.10.
Pietarsaaren teatteri vierailee Petroskoissa
Kirjoitan hiukan niin kuin hiprakassa. Tulin vasta illalliselta, jonka Pohjola-ravintola oli järjestänyt Pietarsaaren näyttelijöiden kunniaksi. Teatterin naiset ainakin olivat jo ihan poikki väsymyksestä. Olivat katsoneet kaksi meidän esitystä: päivällä Vassa Zheleznovan ja illalla Kun ruusut kukkivat.
Eilen olikin Vassan ensi-ilta. Kaikki sanoivat yksimielisesti, että on syntynyt todella hyvä esitys.
Pietarsaarelaiset toivat minulle terveisiä ja lahjapaketin Tuulalta ja Kalevilta. Huomenna on suomalaisten esitys.
26.10.
Tulin Pietarsaaren teatterin esityksestä. Kävi niin, että ne pienoisnäytelmät, jotka vieraamme toivat esitettäväksi toisena iltana, olivatkin liian lyhyitä. Ne kestivät yhteensä 55 minuuttia. Tshalnalaiset eivät sellaista ymmärtäneet. Ja teatterimme yhteiskunta teki oikein määräämällä esitettäväksi esityksen jälkeen, toisena osana, konsertin. Siihen osallistuneet pietarsaarelaiset Kerttu Kielinen ja Mirjam Jouppi lauloivat suomalaisia lauluja ja venäläisen romanssin Valkoinen akasia, joka meillä nykyään tunnetaan enemmänkin vallankumouksellisena lauluna. Ainakin sävel. Konserttiin osallistuivat balettitanssijat Gubina, Melnikov ja Stepanova (kaikki kolme priimabalettitanssijoita), lauloi meidän satakielemme Sirkka Rikka ja teatterimme lauluyhtye. Lopetimme yhteisellä Rakastan elämää -laululla.
Ja taas Niskavuoren Heta oli 3,5 tunnin esitys. Mutta se oli hyvä!
27.10.
Harjoittelimme Valkoista ruttoa Walter Suni Krieginä ja Kettunen toisena assistenttina. Pietarsaarelaiset lähtivät Aunukseen.
30.10.
Pietarsaarelaiset matkustivat kotiinpäin, siis Suomeen, jätettyään "taistelukentälle" yhden heistä – aivokuumeessa. “Nuorin heistä. Vei kaikki esitykset moitteettomasti, vaikka päätä särki kovasti“, kertoi meille meidän tuttavamme, hermolääkäri Svintsov. Eilen vielä heillä oli kaksi Heta-esitystä ja tänään Hanjo TV-esityksenä.
20.11.
Muistiinpanoja Suomen kiertueelta (1.11.-17.11.)
Nyt on asia niin, että olen tullut teatterin henkilökunnan kanssa Suomesta. Ja matkan aikana tein muistiinpanoja, mutta ne ovat niin hajamielisiä, että on vaikka hiukan korjattava niitä.
Koko matka kesti 17 päivää. On matkustettu 3500 km ja katsojia oli 5300 henkilöä. Ja nyt uskallan lyhyesti tehdä selostuksen tästä erikoisesta kiertueestamme:
1.11. Helsinki. Tulo, majoittuminen, lounas, Viulun soittaja katolla Kansallisteatterin esittämänä, Sholom Aleihemin kertomusten mukaan. Hieno esitys! Esityksen jälkeen illallinen näyttelijöiden kanssa kolmeen saakka yöllä. Oli puhuttu paljon kauniita sanoja ystävyyskuukauden merkeissä.
2.11. Herääminen kello seitsemältä. Valkoisen ruton harjoitukset TV:ssä iltapäiväviiteen saakka. Esitykset Hyvinkäällä ja Malmilla. Hyvinkään kaupungin johtaja sanoi, että tällaisia tilaisuuksia ei vielä muutama vuosi sitten voinut tapahtua.
Tulo Helsinkiin yöillallisen jälkeen kello yksi yöllä ja 3.11. herätys aamuseitsemältä. Ja taas harjoitukset TV:ssä 17.00 saakka ja 18.30 lähtö pohjoiseen päin. Lehdistötilaisuus. Puhumassa oli Hugo Manninen, eduskunnanjäsen Varkaudesta. Puhui siitä, että matka on järjestetty ystävyyskuukauden merkeissä. Paheksui, että TV-esitys esitettiin vain toisella kanavalla. Huugo sanoi, että tällä kertaa teatteri toi monipuolisemman ohjelman. Viime vuoden matka olikin enemmän sensaatiota. “Nyt näemme enemmän ja tutustumme paremmin vieraiden kulttuuriin.“
Jyväskylässä olimme kello 23.00 ja 4.11. heräsimme kuudelta. Koko ajan olemme 7-10 minuuttia myöhässä.
Oulu. Vassa Zheleznova -esitys koululla. Suuri sali, johon mahtui noin 450 ihmistä. “Ruusut“ olivat vapaana ja katsoivat Oulun kaupunginteatterin esitystä, joka oli heidän mielestään ihan tyhjänpäiväinen. Vassa otettiin hyvin vastaan. Paljon neilikoita. Pietarsaarelaiset Tuula ja Kalevi tulivat katsomaan esitystä. Esitystä oli katsomassa minun pitkäaikainen suomalainen ystävättäreni Aila Heikkinenkin.
Heti esityksen jälkeen lähdimme Kemiin.
Kello 2.00 pääsimme nukkumaan ja kello 8.00 aamulla 5.11. oli aamiainen yhdessä Moskovan kaupungin teatterin näyttelijöiden kanssa. Niin monta kertaa myöhästyimme lähtöjen kanssa, että isäntien oli muistutettava, että aikatauluja on noudatettava: "Parempi viittä minuuttia aikaisemmin, kun myöhemmin!" Tänä aamunakin myöhästyimme kahvilta 10 minuutilla.
Kello 15.00 ja 19.00 Valkoisen ruton esitykset. Katsomot täynnä. Illallinen 2.00 saakka näyttelijöiden kanssa. Tuula ja Kalevi olivat Kemissäkin katsomassa Ruttoa.
6.11. Varhain aamulla lähtö Rovaniemelle.
Söimme lounaan ja sitten oli Valkoisen ruton esitys, jossa katsojia ei ollut ihan täynnä katsomo. Kertoivat, että tämä onkin porvarien kaupunki. Tänävuonna ensimmäisen kerran kunnallisvaaleissa voittivat työväenpuolueet yhdellä äänellä. Työväentalolla, jossa esitimme, oli kaksi historiallista laattaa: "Valkoisten v.1918 Rovaniemellä tappamia henkilöitä:..." ja toinen: "Tämän talon rakentamista eivät rahoittaneet rahalaitokset, vaan tämä kohosi työläisten yhtyneestä voimasta.“
7.11. Suuren sosialistisen vallankumouksen vuosijuhla
Aurinkoinen kaunis pakkaspäivä. Hotellin päivystäjät ihmettelevät meidän onnittelujamme. Koko Rovaniemen kaupunki on hiljainen. Ei yhtään punaista lippua? Ihmetyttää. Lähtö Palojärvelle juhlapäiväaamiaiselle. Komea hirsitalo keskellä korpea napapiirin rajalla. Sydämelliset puheet toivat kyyneleet silmiin. Sitten sauna, pikkunaukut, tanssit, pöytätennistä ja tikkaa, keskusteluja ja lähtö illalliselle kello 18.00.
"Metsätyömiestä täällä sanotaankin jätkäksi, mutta kun hän harmaantuu, niin hänestä tuleekin poro! Niin joskus, kun jahdan poroa, niin kysyn: kuka sinäkin olet?" kertoi naapuri pöydässä.
Nukkumaan menimme ihan eri aikaan.
8.11. Myöhästyimme lähdön kanssa enemmän kuin puolella tunnilla. 9.15 ylitimme napapiirin rajan.
Kittilä. Vassa Zheleznovan esitys meni lakkaamattomalla naurulla, vaikka näinkin vakava esitys oli. Kaikkia Prohorin puheita säesti nauru. Odottivat komediaa. Vassan Prohorin tappaminenkin meni naurulla. Mutta jo toisen kuvaelman katsoivat vakavina. Mutta koko esitys kuitenkin loppui nauruun.
Kun ruusut kukkivat oli Sodankylässä. Kummallista oli, että suomalaiset suhtautuvat kaikkiin neuvostoliittolaisiin kuin kommunisteihin. Ja kai he ovat oikeassa. Siinä huomaa, miten meidän ihmiset on kasvatettu! Monet täällä käyvät töissä Ruotsissa.
9.11. Sataa. Tie on paljasta jäätä. Auton valoissa se kiiltää kauniisti, mutta uhkaavastikin. Kerrankin lähdimme ajoissa, mutta nyt nopeutemme on noin 25-30 km/h. Ja kuitenkin kerran olimme melkein ojassa. Ei muuta kuin toimme ämpäreillä hiekkaa ja vedimme kyytimme tielle. Myöhemmin saimme kettingit pyöriimme.
Tulimme Ivaloon kello puoli seitsemän ja seitsemältä oli pakko aloittaa esitys. Kyllä oli kiirettä. Taskujakin meni irti jyrkissä käännöissä. Vassan työpöytä oli ensimmäisen näytöksen aikana väärin puolin yleisöön. Ja vaikka varakulttuuriministeri Juho Miettinen, joka johti meidän valtuuskuntaamme, venytti aikaa kertomalla Karjalastamme ja sen kulttuurista, emme ehtineet puheen aikana valmistautua alkuun. Mutta silti esitys otettiin vastaan oikein hyvin.
Nukuimme lattialla kuntosalissa, mutta oli puhdasta ja lämmintä.
Lähdimme matkaan 10. marraskuuta kello 8.00 aamiaisen jälkeen. Kaunispää-tunturi, riista-alue. Lunta ympärillä, mutta neilikoita löytyi täälläkin. Tunturit aaltoilivat valtameren tapaan.
Kemijärven Pyhätunturi, kaunein tuntureista, savutti sumua. Kemijärvellä esitimme Vassaa. Katsomassa oli 150 henkeä ja Sallassa Kun ruusut kukkivat -näytelmää 450 ihmistä. Usein tapaamme ihmisiä, jotka olivat Murmanskissa Kalottijuhlassa.
21.11.
(Jatkan kirjoitustani ideologisten työntekijöiden konferenssissa. Aluekomitean sihteerin Mikko Kiurun kanssa tuskinpa löytäisin yhteisymmärrystä, mutta itsekseni minä päätin, että hän puhukoon ja minä teen omaa työtäni, siis jatkan muistelmien kirjoittamista siitä Suomen matkastamme.)
Kemijärvenkin, niin kuin Rovaniemen ja Kemin, saksalaiset polttivat. Ja taas täytyy nostaa hattua suomalaisille, jotka lyhyessä ajassa rakensivat noin paljon ja vielä näin hyvinkin. Kemijärven pappina oli sodanjälkeisinä vuosina kommunisti. Se ei kyllä mahtunut minun päähäni.
Ja Kiuru taas puhuu omia: "Yksilönpalvonnan kritiikki meni usein liiallisuuksiin, nurinkurisuuteenkin, koko sosialismin vastaiseen kritiikkiin, saavutusten ja Suuressa Isänmaallisessa sodassa saavutettujen voittojen väheksymiseen. Syntyy nihilismiä ja abstraktinen humanismia..."(???)
Kemijärvellä muuten kaikki yhteiskunnalliset järjestöt toimivat hyvin laiskasti. Suomi–Neuvostoliitto -ystävyysseurassa on vain 200 henkilöä.
Sallassa katsomo oli täynnä. Oli paljon nuorisoa, mikä ihmetytti kauppalan johtajaa. Hän puhui suuresta työttömyydestä pohjoisalueilla.
11.11. 6,5 tunnin matkan jälkeen olemme syömässä lounasta Suomussalmen emäntäkoululla, Uhtuan korkeudella. Tytöt opiskelevat 11 kuukautta. Voi kun olisi hyvä, jos meidän kaikki naiset kävisivät sellaisen koulun, ajattelin itsekseni.
Talvisodanajan raja. Alvar Aallon Liekki muistomerkkinä. Kajaaniin on 108 km. Valkoisen ruton jälkeen Kajaanissa illallisen järjesti Osuusliike. Kaupunginjohtaja puhui paljon ajatuksia herättävästä esityksestä, kauniista suomen kielestämme ja ystävyydestä. Lauloimme poikien kanssa ja jatkoimme matkaamme taas kello 00.30.
Viiden aikaan aamulla 12. marraskuuta päättyi se 607 km ennätysmatkamme. Ja 9.30 oli aamiainen lehdistön kanssa. Mauri Reutsalo (Make) sanoi, että ohjelmassa on muutos: huomenna aamulla emme herää, vaan menemme nukkumaan!
Päivällisen oli järjestänyt kaupunginhallinto. Musiikkia kuului koko päivällisen ajan. Mutta tarjoilijat olivat kuitenkin oikein totisia ja täsmällisiä. Puheenjohtaja maistoi viinilasista ja sitten antoi määräyksen kaataa kaikille. Meille tämä rituaali oli merkillinen. Koko kaupungin valtuusto oli kutsuttu. Lounaan jälkeen oli kahvitilaisuus teatterissa.
Keskustelu erään lehtimiehen kanssa: “Nyt ei kyllä syttyisi Talvisotaa. Ja sen alku on ollut kokonaan propagandan varassa. Nuorten pitäisi tietää se. Teille Neuvostoliittoon on paljon vaikeampi päästä, kuin sanotaan Ruotsiin ja Norjaan. Ja kyllä minä“, sanoi lehtimies, “ymmärrän, että teikäläiset pelkäävät, että me eksymme sinne, suuren maan mutkiin... Venäjän kieli on kaunis, mutta on aarre, että puhut näinkin hyvin suomea ja molempaa kieltä.“
Valkoinen rutto -esityksen jälkeen oli kansainvälinen illallinen, joka minulla ainakin päättyi viiden aikaan aamulla. Oi-joi sitä Kariotiinaa! On ollut 17 vuotta helluntaiseurakunnan jäsenenä, on 10-vuotias tytär ja mies on kompuolueen jäsen. "Minä niin kauheasti rakastan neuvostoliittolaisia, supatti nainen korvaani ja suuteli todella syvästi. Pojat nauroivat, että minun kasvoni venyivät hyvin pitkiksi ja olin jäniksen, jota katsoo jättiläiskäärme, näköinen.
Taas lauloimme. Lupasivat järjestää ryhmämme kiertueen Varkauteen.
13.11. Jyväskylä. Liput myyty meidän esityksiin jo viikko sitten, niin kuin Varkaudessakin oli. Make kertoi, että täällä on kaunein suomen kieli. Isäni syntymäkaupunki. Pietarsaarelaisia tuli 300 km päästä katsomaan Ruttoa. Kohtasimme kuin läheiset tuttavat ja ystävät ainakin.
Ja Mikko Kiuru jatkaa: “Kirjallisuus ja taide eivät suorita riittävän hyvin tehtäviänsä. Uudestiarvionnin henki on juurtunut taiteeseen ja kirjallisuuteen. Erikoisesti Isänmaallisen sodan suhteen. Vuoden 1953 jälkeen alkoi ilmestyä abstraktisen humanismin teoksia. Nälvimistä ja nykyajan mustaamista. Katse nykyaikaan syrjästäkatsojan paikalta, jolla on pikari kädessä ja pöydällä piparjuurta. Väärässä on Novyi mir -aikakauslehti, joka painoi Solzhenitsynin kirjoituksen 4. kirjailijaliiton kokouksesta Voittajien kemut. On syntynyt paljon huonoja elokuvia. Periaatteellisuuden ja sovittamattomuuden pitää olla paikallisten puoluejärjestöjen päiväjärjestyksessä; niiden on vaikutettava taidejärjestöjen toimintaan. Täytyy nostaa luovantyönliittojen puoluejärjestöjen vaikutusvaltaa. Taidetyöntekijät eivät riittävästi nosta rakkautta syntymäseutuun.“
(Mutta minä jatkan muistelmiani.)
14.11. Ruusut kukkivat Tampereella TTT:llä, Tampereen Työväen talolla. 2/3 katsomoa on yleisöä. Mutta paikallisen teatterin näyttelijät ja itse Salminen puhuivat niin paljon hyvää, että jos puoletkin on totta, niin teatterimme on todellakin korkealla tasolla. Täytyy uskoa. Teatterimme muka näytti uuden Lassilan.
Valkeakoskella esitimme Ruttoa. Katsomo täynnä. Hyvä vastaanotto. Ja yhden aikaan yöllä lähdimme Helsinkiin päin.
Kolmen aikaan 15. marraskuuta menimme nukkumaan ja hyvin kohta piti herätä, sillä oli mentävä TV-harjoituksiin. Toista kuvaelmaa harjoittelimme monta kertaa. Mahtava studio!
Illalla tapasin äidin. Söimme yhdessä illallisen. Ja jaksoin mennä vielä katsomaan porvarillista ruotsalaista Käärme-elokuvaa. Meistä se oli aika hävytön.
(M. Kiuru: “Tehtailla on päästävä painetun agitaation paljoudesta, vaihdettava se eläviin ja ymmärrettäviin kehotussanoihin!“)
16.11. Helsinki. TV-kuvaukset jatkuvat. Ja täällä työ loppuu heti, kun kello soi! Puoli kuusi pääsimme siitäkin hommasta. Illallinen. Lähtö Siikajärvelle. Sauna oluineen, löylyineen ja makkaroineen. Vielä yksi illallinen, paljon sydämellisiä sanoja, lahjoja, tanssimista ja nukkumaan menimme kolmen aikaan.
17.11. Aamulla menimme Helsingissä kauppoihin tuhlaamaan viimeiset markkamme ja juna vislas kello 12.25 Suomen aikaa. Muistiin on pantava seuraavat nimet: Mauri Reutsalo, herra Malo, Anja, Väinö ja kaksi Mattia, Topi Tolvanen ja Hugo Manninen! KIITOS!
(Ja Kiurulla on paljon hyviä ajatuksia, mutta ne hukkuvat sanojen paljouteen!)
Suomessa eräässä sanomalehdessä Aake Jermo ja Jorma Blomqvist kirjoituksessaan Stahanovilaiset teatterivierailut kirjoittivat seuraavaa: “Petroskoin keskustassa, aivan Suomalaisen draamateatterin vieressä on puistikko, jonka aita on samalla suuri kunniataulu. Siinä on ohikulkijain ihailtavina kymmenien Työn Sankarien muotokuvat. Taulussa on vielä tilaa. Ehdotamme, että siihen ensitilassa kiinnitettäisiin Suomessa vierailleiden petroskoilaisten näyttelijäin kuvat. Sen he totisesti olisivat ansainneet, sillä heidän kiertueensa maassamme oli työtä, työtä ja taas työtä. Se oli todella melkoinen henkiralli."
Toisessa lehdessä meistä kirjoitettiin seuraavaa: "Sävelradio opetti vieraille monta uutta länsimaista iskelmää. Irwinin alkaessa venyttää, että "kaikki alkoi siitä, kun mä lopputilin sain", monet kohensivat puutuneita jäseniään ja murahtivat jotakin, oliko se sitten huvittunutta vai pilkallista vai vähän kumpaakin... Yhtä mutkattoman tuttavallisesti tervehtivät kaikki muutkin jo toisena vierailupäivänään. Ja nauroivat makeasti, kun kehotin heitä varomaan sanojaan, koska kaikki, mitä he puhuvat, voitaisiin kirjoittaa lehteen. – Kuule, kirjoita sinä vaan vapaasti, me kyllä puhumme... He kävivät maassamme toista kertaa."
22.11.
Eilinen päivä päättyi Taiteellisen neuvoston istuntoon ja sitten yhteiseen kokoukseen. Taiteellisessa neuvostossa päätettiin huomioida Tombergin työ Vassassa, Erna Bergin ja Erna Lundin Nataljassa ja Ljudmilassa, Botsharnikovan ja Viljo Vesan työ Viisaassa neitsyessä.
Talvisaduksi otettiin taas venäjänkielinen Anita -satu ja ohjaajaksi ehdotettiin Pauli Rinnettä, mutta hän ei suostunut. Ja johtaja antoi sen Haimin tehtäväksi, vaikka miehen on vielä vietävä loppuun Huvimestari.
Muuten Haimi saa koko ajan nokalleen ja ihmeteltävä on hänen kärsivällisyyttään – ei ole moksiskaan. Nytkin Suomen matkalla hänelle annettiin tehtäväksi ostaa niille, jotka jäivät Petroskoihin, pienet lahjat. Keneltäkään kysymättä hän verotti jokaista 5 markalla. Ja vaikka monta kertaa ehdotettiin apua, hän ei ollut kuulevinaan. Ja nyt ilmeni, että on ostettu kallis laukku johtajalle ja suuret puukot parille kolmelle ihmiselle ja näyttelijöille, jotka jäivät tänne, hän ei ostanut mitään. Eivät saaneet mitään siivoojatkaan. Ja Orvo, paikalliskomitean puheenjohtajana, oli vastaan sitä, että kerättiin ne ylimääräiset rahat, ja nyt hän on varma, ettei asia ole oikein puhdas. Olen minäkin kuullut, että jotain on suomalaisilta saatu teatteria varten, mutta mies on vaiti siitä, mitä on saatu ja kuinka paljon.
26.11.
Aamulla palautimme mieleemme venäjänkielistä Ilotulitusta ja illalla Neljättä nikamaa. Illalla on viides Neuvostoliiton ja Suomen ystävyspäivän juhla. Vieraita tulee nuorisojärjestöjen komiteasta Moskovasta ja lisäksi Suomen valtion nuorisotyövaltuuskunta.
30.11.
Ennen harjoituksia keskustelimme Anna Vlasovan kanssa nuorten tilanteesta teatterissa. Pidetään avoin nuorisoliittolaisten kokous. Uudet studiolaiset tekevät huonosti työtä lavamiehinä ja usein juopottelevat.
On puhuttu eestiläisen ohjaajan Epp Kaidun kanssa Smuulin Everstin lesken ohjaamisesta.
Pidimme avoimen puoluekokouksen, jossa sain nuhteita Botsharnikovalta siitä, etten vaadi johtokunnalta parempaa työtä. Hyvin siihen vastasi Walter Suni, ettei meidän saisi tehdä toisten työtä.
Valkoista ruttoa oli katsomassa korkea-arvoinen kriitikkojen komissio, joka koostuu leningradilaisista ja moskovalaisista arvostelijoista.
Kotona on rauhallista. Nukkuvat valkoiset hiiretkin, jotka ilmestyivät poikien pyynnöstä taloomme. Niitähän saa etsiä tuon tuosta pitkin kämppää.
2.12.
Tilaisuus moskovalaisten ja leningradilaisten kriitikkojen kanssa
Eilen oli se tilaisuus kriitikkojen kanssa. Muistellaanpas, mitä he puhuivat.
Neuvostoliitossa on menossa tshekkiläisten näytelmäkirjailijoiden teosten katselmus. "Teatterinne oli ensimmäisenä esittänyt Karel Čapekin Valkoisen ruton Neuvostoliitossa. Olemme nähneet teatterinne ensimmäistä kertaa, siksi mielipiteet voivat olla subjektiivisia. Näytelmä ei ole yksinkertainen. Tyyliltään ja aatteellisesti näytelmä on nykyaikainen, yhtyy Duremont'n ja Frischin sanomalehtityyliin kirjoitettuihin näytelmiin. Faktan perusteella kirjoitettuja näytelmiä. Neuvostoliittolainen teatteri on kuitenkin enemmän psykologista draamaa ja siksi emme joskus pärjää nykyaikaisen näytelmäkirjallisuuden parissa. Mutta minun mielestäni, teidän teatterinne teki paljon lähestyen nykyaikaisen näytelmän ominaisuuksia, joista kirjailija puhuu. Mutta tämän näytelmän täytyy olla yksi tempaus, se täytyy esittää yhdellä hengenvedolla. Toiminnan pitäisi olla kiihkeää ja vauhdikasta. Minä ensin päätin, ettei sitä ole teidän temperamentissanne, mutta toisessa näytöksessä näin sellaista, jota voisi kadehtia kaukasialainenkin teatteri. Erinomaisesti on ratkaistu perhekohtaus. Esityksen alku oli liian hidas. Traagisena näytelmän kohokohtana on äidin kohtaus. Darja Karpova ja Yrjö Humppi esittävät sen mainiosti. Minusta tuntui, ettei näytelmässä ole riittävästi yhteentörmäysten linjaa, sisäisiä ristiriitoja. Ne syntyvät yhtäkkiä ja sammuvat. Mutta näytelmän kehityksessä "hermon" luo koko joukko näyttelijöitä. Hyvä on Walter Suni Krieginä. Ei yhtään jännitystä, levottomuus, pelko ja omanarvontunto. Sen uutena muunnelmana on marsalkka: sotapukari ja lapsellisen avuton. Muuten minut valloitti näyttelijä Lankinen. Erittäin hyvänä pidän kansan riemun kohtausta. Minulla olisi vaatimuksia marsalkan tyttären esittämiseen. Hänen pitäsi olla enemmän määrätietoinen, löytää selkärangan. Taistelu rauhan saavuttamisesta on ratkaistu täsmällisesti ja yhteisvoimin. Näyttelijä Rinne on mielenkiintoisesti ratkaissut oman tehtävänsä. Hyvä, että ohjaaja on ottanut pehmeäluontoisen näyttelijän, eikä sellaista sosialistisankaria. Näkyy sieltä terävät kynnetkin. Hänellä on luja elämäntahto ja siksi hänen kuolemansa on lainmukainen. Mutta samalla luonne saisi olla monitahoisempi. Esityksessä on kuitenkin sellaisia asioita, jotka eivät ole yhteydessä koko näytelmän ratkaisun kanssa. Kuvaelmien vaihto, esimerkiksi. Ne pitäisi tehdä täsmällisemmin. Esityksessä on liian paljon illustratiivista. Typerän ihmisjoukon lopussa pitäisi olla enemmän kauhistuttava. Haimi ei tehnyt adjutanttia. Materiaalia olisi. Neuvostoliitossa on olemassa kuilu näyttelijätekniikan ja ohjaajanratkaisun välillä. Siinä mielessä teidän teatterissanne on parempi tilanne."
Joka päivä harjoittelemme lauluyhtyeellämme. Sitten oli Matami Pelottoman muistiharjoitukset.
Teatteriyhdistyksen lastenkomiteassa, josta vastaan, puhuttiin Uudenvuoden vastaanotosta. Järjestämme pienen tanssijuhlan teatteriyhdistyksen salissa.
3.12.
Teatteriyhdistyksen vieraina ovat säveltäjät Solovjov-Sedoi ja Andrei Petrov, Neuvostoliiton ylpeyksiä. Kertoivat näyttelijöillemme matkasta Brasiliaan. Sitten uskalsimme laulaakin säveltäjän säestyksellä. Lopussa kerroimme Pekka Nikitinin ja Orvo Björnisen kanssa teatterimme taipaleesta. Nikitin väittää, että suomenkielinen ammattiteatteri on syntynyt Karjalassamme 20-luvulla...
Kuuluisat säveltäjät tulivat Petroskoihin Säveltäjäliiton täysistuntoon, jonka päättivät pitää Petroskoissa. Säveltäjille esitettävässä konserttiohjelmassa minun ja Antyshevin tekemä Karjalaisten pioneerien marssi on ensimmäisenä.
Matami Pelottoman esityksessä oli noin 50 henkeä yliopistosta.
6.12.
Eilen taas oli venäjänkielinen Hyvien palvelujen toimiston esitys, jonka oli tilannut Nuorisoliiton aluekomitea. Riemuisesti otettiin vastaan. Yleisö janoaa komediaa.
Ja illalla oli Vassa Zheleznova. Ihmisiä oli 200 paikkeilla. Puolet heistä oli Tiedeakatemian geologianinstituutin työntekijöitä. Esityksen jälkeen oli kahden Neuvostoliitto–Suomi -ystävyysseurajärjestön välinen tilaisuus. Oli hyvä keskustelu Suomesta ja meidän esityksistämme siellä.
Tänään harjoittelimme Haimin kanssa hänen kahta näytelmäänsä. Näyttelijät hattuilevat Haimille ja mies vain hymyilee.
7.12.
Ideologiatyöntekijöitten seminaari. Puheaiheena: Nykyajan vaiheen ideologisen työn muutamista ongelmista. Puhujana Petroskoin puolueen ensimmäinen sihteeri Anatoli Prokujev: "Ideologinen työ ei ole tuotannon piiri eikä abstraktisen tietoisuuden määrä. Meidän tehtävänämme on uuden ihmisen kasvattaminen“, kertoi sihteeri. “On muuttunut maamme väestön keski-ikä. Väestöstämme yli 50 % on nuorisoa. Tämä väestömme osa on vähemmän karaistu elämällä, mutta on enemmän lukenut. Viime seitsenvuotissuunnitelman täyttämisen aikana kaupunkiväestö lisääntyi 25 miljoonalla. On muuttunut yhteiskuntaamme sosiaalinen rakenne. Enemmistö väestöstä on työssä palvelualalla. Mutta sillä tuon tuosta törmää hävyttömyyteen ja epäkulttuurisuuteen. Viime seitsenvuotiskautena korkeakoulusivistyksen saaneiden asiantuntijoiden määrä kasvoi kolmesta ja puolesta viiteen miljoonaan. Mutta samalla on kaksi miljoonaa lukutaidotonta. Karjalassamme asuu tällä hetkellä yli 40 kansallisuuden edustajia.“
10.12.
Viktor Rozovin Huvimestarin ensi-ilta, mutta minä olen kotona. Raijalla on Kanteleessa konsertti ja minun piti jäädä mukuloittemme kanssa.
Päivällä oli taiteellisen neuvoston istunto, jossa puhuttiin, että esitys on parantunut kesästä, jolloin oli sen ensi-ilta kiertueella. Lankinen arvosteli kyllä Haimia ja sanoi lopussa, että miksei Hall esitä Eduardia. Mikshijev ei ymmärrä kai mitä puhuu. Tuntui mukavalta kuulla se, mutta parin päivän kuluttua on esitettävä Soutjärvellä ja koko kesän olin ollut harjoittelematta roolia.
11.12.
Tulin Huvimestarin toisesta esityksestä. Yleisöä 2/3 katsomoa ja heistä noin 100 sotilasta. On vaikea istua katsomossa, kun kuulokkeet eivät toimi hyvin, ihmiset unohtavat, että ovat teatterissa ja kuulokkeet korvilla alkavat täydellä äänellä puhua toisilleen vaikka mitä. Ensimmäinen näytös meni kokonaan tekstin varassa. Pekka Mikshijevin repliikit menivät ainakin perille. Hyvä rooli!
Panin seinään ilmoituksen: “Huomio! 13.12. kello 9.30 on luento Kiinan tilanteesta. Kaikkien läsnäolo toivottavaa. Puoluebyroo.“
13.12.
Aamulla oli hyvä luento kansainvälisestä tilanteesta. Oli mukana enemmän kuin puolet henkilökunnasta. Mutta sen jälkeen olikin kaikki ihan sekaisin. Sairastui Erna Berg ja matka Soutjärvelle perutettiin. Järjestettiin se näytelmä huomiseksi teatterissa. Ja tänään illalla järjestettiin sadun harjoitukset, mutta näyttelijöillä ei ollut roolivihkoja mukana. Menimme hakemaan. Mikshijevit huusivat Haimille sen verran, että minun ja Vlasovan piti sanoa tiukat sanat heille, jotka koko ajan morkkaavat pääohjaajan työtä paikanpäällä.
Kirjoitin vastauskirjeen Pentti Tyrväiselle, jossa onnittelin häntä Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen Keskuskomitean jäseneksi tulemisesta.
14.12.
Pidimme puoluebyroon istunnon, jossa pohdimme teatterimme valmistautumista maamme Vallankumouksen 50-vuotisjuhlaan. Teatterin ohjelmistoon on ehdotettu: Täällä Pohjantähden alla, Tur-veljesten Erikoislähettiläs (Kollontaista), kaksi Juhani Smuulin näytelmää Epp Kaidun ohjaamina (Villi-kapteeni ja Everstin leski) ja Kornevin Veden kemiallinen kaava.
20.12.
Valmistan teatterimme avonaista puoluekokousta, jonka päiväjärjestyksessä olisi:
1. Taiteellisen neuvoston tiedote Vallankumouksen 50-vuotisjuhlaan valmistumisesta.
2. Petroskoin kaupunginneuvoston edustajan Emma Hippeläisen toimintaselostus.
21.12.
Huomenna on tulossa Epp Kaidu Eestistä.
Tänään kävin koulussa nro 18, jossa kerroin Suomesta sen, minkä tiesin. Puhuin koko tunnin.
24.12.
Maailmassa on joulupäivä, mutta ei meillä. Meillä oli se kokous, jossa kuuntelimme minun ehdotuksiani Suuren Vallankumousjuhlan vastaanottamisesta vuoden kuluttua. Ja kuuntelimme Emma Hippeläisen kertomusta ja selostusta toiminnastaan kaupunginneuvostonjäsenenä. Kokoukseen tuli 12 puolueenjäsentä ja kymmenisen puolueetonta.
Eilen oli Kantele-yhtyeen 30-vuotisjuhla. Heidän, niin sanottu, suomalainen ryhmä lauloi melko kehnosti. Ei auttanut Ensio Vennon osallistuminen. Hyvä oli kuoro, mutta sen ohjelmistossa oli liian vähän suomalaista ja karjalaista. Juhlimme myöhään ja tulimme Raijan kanssa kotiin kahden jälkeen yöllä.
Eestiläinen ohjaaja Epp Kaidu katsoi Matami Peloton -esityksen.
27.12.
Kuitenkin venäjänkieli tulee olemaan aina läheisenä. Kieli, jolla minua kasvatettiin kouluissa, jolla minua monasti kehuttiin ja yhtä paljon morkattiin. Liian myöhään minä aloin oppia äidinkieltäni. Tänäänkin nautin Mandelshtamin runoudesta ja kuulin uutisen Kuulle laskeutuneen koneen seikkailuista. Runoja kuuntelimme iltaharjoitusten jälkeen Näyttelijäinkodissa. Kokoontui näyttelijöitä, ohjaajia, lehtimiehiä ja opettajia. Kynttilät paloivat yhteisen sielumme symbolina.
30.12.
Kello on kyllä 00.20. Tulin Oleg Leonovin Porvarillisten teorioitten kritiikkiä -luennosta. Puhuttiin Tuomas Akvinolaisesta ja Vatikaanista, ja Freudin opista, ja tietenkin marxismista. On kasvatettava itseään ja yritettävä epäillä kaikkea, oltava kommunisti-humanistina, ei siis abstraktisena humanistina tulevaisuuden suhteen, vaan osattava rakastaa konkreettista ihmistä. Minuun se ainakin vaikutti. Mehän ajattelemme tulevaisuuden merkeissä arkipäiviä, mutta täytyykin ajatella vieressä olevaa ihmistä, joka ei oikein pysy kaavoissa eikä haluakaan meidän tapaan ajatella kaukaista tulevaisuutta. Jokaisen ihmisen pitäisi muistaa vieressä olevaa...
|
