ÿþ<html> <head> <!--.....Tekij&auml;: Lari Aaltonen 2005, sposti: lari.aaltonen@juminkeko.fi...................................................................--> <!--.....Tiedostonimi: 1969.htm..............................................................................................................--> <title>William Hall - p&auml;iv&auml;kirjat</title> <style><!--A{text-decoration:none}--></style> </head> <body bgcolor="#D8D8BF" text="#400000" link="#400000" vlink="black" alink="red"> <div align="center"> <!--..................Uloin taulukko alkaa ja samalla rivilla on kaksi palstaa......................................................................--> <table width="660" cellpadding=0 cellspacing=0 bordercolor="black" bordercolorlight="black" borderdark="black" border="0"> <td valign=top bgcolor="#9F9F5F" rowspan=2> <!-- ......................Alkaa vasen linkistopalsta...............................................................................................--> <table bordercolor="#000000" border="0" width="220" cellspacing="15" cellpadding="0"> <td><div align="center"><img src="../kuvat/william_kasvot.jpg" width=170 height=201 border="0" alt="William Hall"><br></div></td></tr> <tr><tr><td><center><a href="../index.htm" onMouseOver="esip.src='../sivupalkki/esip_mouseover.gif'" onMouseOut="esip.src='../sivupalkki/esipuhe.gif'"><img src="../sivupalkki/esipuhe.gif" name="esip" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../tiedot.htm" onMouseOver="tiedot.src='../sivupalkki/tiedot_mouseover.gif'" onMouseOut="tiedot.src='../sivupalkki/tiedot.gif'"><img src="../sivupalkki/tiedot.gif" name="tiedot" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../paivakirjat.htm" onMouseOver="paiv.src='../sivupalkki/paiv_mouseover.gif'" onMouseOut="paiv.src='../sivupalkki/paivakirjat.gif'"><img src="../sivupalkki/paivakirjat.gif" name="paiv" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kuvia.htm" onMouseOver="kuvia.src='../sivupalkki/kuvia_mouseover.gif'" onMouseOut="kuvia.src='../sivupalkki/kuvia.gif'"><img src="../sivupalkki/kuvia.gif" name="kuvia" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kotikirjasto.htm" onMouseOver="kotik.src='../sivupalkki/kotik_mouseover.gif'" onMouseOut="kotik.src='../sivupalkki/kotikirjasto.gif'"><img src="../sivupalkki/kotikirjasto.gif" name="kotik" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../ohjelmisto.htm" onMouseOver="teatt.src='../sivupalkki/teatt_mouseover.gif'" onMouseOut="teatt.src='../sivupalkki/teatteri.gif'"><img src="../sivupalkki/teatteri.gif" name="teatt" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kirjeet.htm" onMouseOver="kirj.src='../sivupalkki/kirj_mouseover.gif'" onMouseOut="kirj.src='../sivupalkki/kirjeet.gif'"><img src="../sivupalkki/kirjeet.gif" name="kirj" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../linkit.htm" onMouseOver="linkit.src='../sivupalkki/linkit_mouseover.gif'" onMouseOut="linkit.src='../sivupalkki/linkit.gif'"><img src="../sivupalkki/linkit.gif" name="linkit" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="http://www.juminkeko.fi" onMouseOver="jumi.src='../sivupalkki/jumi_mouseover.gif'" onMouseOut="jumi.src='../sivupalkki/juminkeko.gif'"><img src="../sivupalkki/juminkeko.gif" name="jumi" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <br></a></font></td></tr> </table> <!-- .....................Vasen palsta loppuu.......................................................................................................--> </td> <td valign=top> <!--.....................Alkaa oikea palsta........................................................................................................--> <table width="508" cellpadding="10" cellspacing="10" cellcolor="#ffffff" bgcolor="#ffffff" border="0"> <tr> <td valign=top colspan=8 bgcolor="#ffffff"><br> <center> <img src="1969.gif" width="149" height="43"> <br> <br> <hr size="1" width="50%"> </center> <br> <div align="justify"> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="3"><br> <b>4.1.1969</b><br> Onko uuden Onnen aika alkanut!? Lasten ven&auml;j&auml;nkielist&auml; satua esit&auml;mme taas kolme kertaa p&auml;iv&auml;ss&auml;. Sain aikaan sein&auml;lehden.<br> Odotamme Jyv&auml;skyl&auml;n kansann&auml;ytt&auml;m&ouml;&auml;. Lupasin olla tulkkina, tai oikeastaan k&auml;&auml;nn&ouml;ksen lukijana. <br><br> Pojat nauttivat talvilomasta. Erkki oli 4 p&auml;iv&auml;&auml; sairaana, mutta nyt jo yritt&auml;&auml; p&auml;&auml;st&auml; hiiht&auml;m&auml;&auml;n. Genalla ei ollut kakkosia puolessa vuodessa, vaikka matematiikan ja k&auml;ytt&auml;ytymisen viitosen kohdalla on pantu pisteit&auml;. Siis muistakaa tehd&auml; ty&ouml;t&auml; penskanne kanssa!<br><br> Kaksi ryhm&auml;&auml; l&auml;hti kiertueelle, kerrankin ilman minua. Ven&auml;j&auml;nkielinen Veden kemiallinen kaava l&auml;hti Paateneeseen ja pohjoiseen p&auml;in ja Kummittelijat Sortavalan piiriin. Humppi humalap&auml;iss&auml;&auml;n j&auml;i junasta. Haimi l&auml;hti paikkaamaan Humpin roolia.<br><br> <b>5.1.</b><br> Satujen v&auml;lill&auml; pukuhuoneeseen nro 10 tuli nuori nainen nimelt&auml; Nelli Kogan ja sanoi, ett&auml; h&auml;n oikein pit&auml;&auml; meist&auml; ja pani p&ouml;yt&auml;&auml;n suuren konjakkipullon! Emme voineet muuta, kuin kolmestaan juoda puolet (Pauli, Orvo ja min&auml;) ja kolme kertaa ilmoittaa salakielell&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;lt&auml; h&auml;nen nimens&auml; sadun aikana.<br> <table cellspacing="20" border="0"> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> >B>2 ?8A0BL 2KA>:8< A;>3><<br> / > 4528F5 5;;8 >30=.<br> @8H;0 2 B50B@, 1CBK;:>9 E@O:!<br> ;O48<: 2 1CBK;>G:5 :>=LO:!<br> <td> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> Nyt riimit korkeat on tarpeen meille,<br> Kun kyseess&auml; on Kogan Nelli.<br> H&auml;n astui teatteriin ja kas:<br> On konjakkia p&ouml;yd&auml;ll&auml;mme taas. <dd>(suom. Mirja Kemppinen) </table> 7. p&auml;iv&auml;n&auml; on filosofian seminaari ja samana p&auml;iv&auml;n&auml; nelj&auml; satua.<br><br> <b>10.1.</b><br> <b>Jyv&auml;skyl&auml;n kansann&auml;ytt&auml;m&ouml; Petroskoissa</b><br> Eilen kello 8.55 Petroskoihin saapui Jyv&auml;skyl&auml;n kansann&auml;ytt&auml;m&ouml;, 19 henke&auml;. Otimme vieraanvaraisesti vastaan, harjoittelimme yhdess&auml; ja illalla ryypp&auml;simme ministerin l&auml;sn&auml;ollessa. Harjoituksissa tuntui melko heikolta. Mutta ymm&auml;rt&auml;&auml;h&auml;n sen, ett&auml; he ovat v&auml;syneit&auml; ja j&auml;nnittyneit&auml;. <br> Ennen esityst&auml; heit&auml; tervehti Ammattiliittojen aluekomitean puheenjohtaja Anhimov. Tulkkasin puheen huonosti. En osaa tulkata puheita simultaanisesti. Ne ovat kirjakielt&auml; ja kun on vailla koulua, niin se tuntuu joka lauseessa.<br><br> <b>18.1.</b><br> Esitimme Nelj&auml;s nikama -n&auml;ytelm&auml;n jyv&auml;skyl&auml;l&auml;isi&auml; varten. Sitten istuimme l&auml;mpi&ouml;ss&auml; puoli kolmeen saakka. Ja kello 6 aamulla monet teatterilaiset olivat kuitenkin saattamassa, vaikka pakkanenkin oli yli 30 asteetta. Haimi l&auml;hti saattaman heit&auml; Leningradiin ja harjoitukset taas perutettiin, kun ohjaaja on poissa. <br><br> <b>19.1.</b><br> Esitimme Ei ole tapahtunut mit&auml;&auml;n. Sitten menimme kuuntelemaan moskovalaisen professorin luentoa.<br><br> <b>21.1.</b><br> Rasittavia p&auml;ivi&auml; aina vaan l&ouml;ytyy. Ensiksikin, ne lounaat ja illalliset suomalaisten kanssa. Siin&auml; joutuu ryypp&auml;&auml;m&auml;&auml;n joka ilta. Muuten molemmat heid&auml;n esityksens&auml; otettiin vastaan suosionosoituksin ja valtavin! Ja katsomo oli t&auml;ynn&auml;!<br> Ent&auml;s nyt Niskavuori? tuntui hiukan pitk&auml;vetiselt&auml;. Kiven Kihlaus ja El&auml;m&auml;ntapa olivat hauskoja, mutta silti tuntui v&auml;kev&auml;sti amat&ouml;&ouml;riteatterin haiskahdus. Reeta oli paras heist&auml;...<br><br> Matkoilta tulivat Veden kaavake ja Kummittelijat; olivat saaneet paljon rahaa. Vedjoshkin osasi j&auml;rjest&auml;&auml;, ett&auml; yleis&ouml;&auml; oli semmoisissakin paikoissa kuin V&auml;rtsil&auml; ja Lahdenpohja. V&auml;h&auml;ll&auml; piti, etteiv&auml;t lent&auml;neet suoraan mets&auml;&auml;n bussillaan. Mutta seh&auml;n alkaa olla niin tavallista.<br><br> Juhlimme Liisa Sevanderin 50-vuotisjuhlaa. Ryypp&auml;simme kahvia ja jotain muutakin Teatteriseuran huoneistossa...<br><br> Ja 14. p&auml;iv&auml; kuoli Toivo Tasasen vaimo. Toivo oli pelottavan vaikeassa kunnossa, kun nousi aamulla viidenteen kerrokseeni ilmoittamassa siit&auml;. Otin niskoilleni kaikki hautaushommat. Eiv&auml;tk&auml; ne niin pelottavia olisi, jos ei olisi ihmisi&auml;, jotka eiv&auml;t ymm&auml;rr&auml;, kun on kerran sanottu. Niin k&auml;vi haudan kanssa. Ensiksi t&auml;ytyi maksaa hautaustoimistossa, sitten k&auml;yd&auml; puhumassa kaivajan kanssa, joka m&auml;&auml;r&auml;si, ett&auml; minun on tuotava autonrenkaita. (On talvi ja niit&auml; poltetaan, jotta maa saataisiin pehme&auml;mm&auml;ksi.) Toin! Ja 17. p&auml;iv&auml;n&auml; aamulla, kun menimme Orvon kanssa katsomaan haudan kuntoa, sit&auml; ei viel&auml; ollut alettukaan kaivaa. Hikip&auml;&auml;ss&auml; piti heitell&auml; lapiolla multaa kuopasta. Viimeiset lapiolliset oli heitett&auml;v&auml; orkesteri s&auml;est&auml;m&auml;n&auml;! Darja sanoi, ett&auml; olin hyvin sairaann&auml;k&ouml;inen silloin. Suuttumuksesta!<br> Siis j&auml;rjestys oli seuraava: l&auml;&auml;k&auml;rin todistus kuolemasta piti olla. hautaustoimistossa piti tilata paikka hautausmaalle; arkun tilaaminen: mitat; seppeleet, nauhat niihin; sitten soitimme ja rukoilimme ruumishuoneesta paikan, ett&auml; sai vied&auml; sinne ruumiin; siviilirekisteritoimistosta piti saada virallinen kuolemantodistus; ilmoitus lehteen, orkesterin tilaus, k&auml;ynti sosiaalitoimistossa, jotta saa pienen rahasumman, kolmikertainen k&auml;ynti hautausmaalla, ruumiin peseminen ja pukeminen (n&auml;ist&auml; pit&auml;&auml; puhua ruumishuoneessa), bussi saattajaisia varteen, muistotilaisuus hautajaisten j&auml;lkeen.<br><br> V&auml;lill&auml; olin vierailevan teatterin kuuluttajana. Kutsuin vieraaksi Seijan, pioneeriohjaajan ja ammatiltaan tarjoilijan, joka kertoi, ettei huoneistomme ollut huonompi kuin suomalaisilla!<br><br> <b>25.1.</b><br> Onko maailma sekaisin?! Vai onko minun p&auml;&auml;parkani py&ouml;r&auml;ll&auml;? Viikko sitten avaruudesta tulivat Shatalov, Volynov, Hrunov ja Jelisejev ja toissa p&auml;iv&auml;n&auml; Moskova otti heid&auml;t juhlallisesti vastaan. Silloin, kun he olivat siell&auml; jumalan l&auml;hell&auml;, oltiin kuin yht&auml; perhett&auml;, kyseltiin, kuinka he siell&auml;? Ja yht&auml;kki&auml; Moskovassa vastaanottotilaisuudessa autoon, jossa olivat Tereshkova, Nikolajev ja Leonov, 3-4 kertaa ampui joku nainen. Erehdyksess&auml;k&ouml;? Ovatko siin&auml; viel&auml; Tshekkoslovakian tapahtumat syyn&auml;?<br><br> Teatterimme politvalistuskerhoon on kaupungin puoluekomiteasta l&auml;hetetty minun "viholliseni", Veikko Airola, joka haukkui minut pataluhaksi Kantele-yhtyeen ohjelman juonnosta. Nyt h&auml;n pyysi tuomaan luentomuistiinpanoni ja lupasi haastatella, niin kuin on jo haastatellut Karpovan, Haimin ja Sunin...<br><br> Erkki taas kuumessa...<br><br> Harjoittelemme Timosen n&auml;ytelm&auml;&auml;. Eilen kyll&auml; Haimi pelasi shakkia niin innokkaasti, ett&auml; my&ouml;h&auml;styi taas harjoituksista.<br> N&auml;in&auml; p&auml;ivin&auml; pid&auml;mme teatterimme toiminnanjohtajan kanssa sarjan kokouksia kurin lujittamisesta teknillisiss&auml; osastoissa.<br><br> <b>27.1.</b><br> <b>Kriitikko nykyp&auml;iv&auml;n n&auml;ytelm&auml;kirjallisuudesta</b><br> Eilen kuuntelin leningradilaisen kriitikon luentoa nykyp&auml;iv&auml;n n&auml;ytelm&auml;kirjallisuudesta.  Ohjaajien kausi on p&auml;&auml;ttym&auml;isill&auml;&auml;n. He ovat tehneet suuren palveluksen Teatterille ja nyt on taas n&auml;yttelij&ouml;iden vuoro. Ei riit&auml;, ett&auml; on luonnollinen , kertoi kriitikko. Katsoi meid&auml;n esityksemme, siis Saunan ja Kummittelijat. <br> Kriitikko onkin se Vladimir Aleksandrovitsh Sahnovski-Pankejev. H&auml;n puhui esityksist&auml;mme jo Leningradissa ja sanoi, ett&auml; Leningradissa h&auml;n n&auml;ki teatterin, joka on kyps&auml; toteuttamaan korkeimmat vaatimukset.<br> "Oli mukava taas tulla katsomaan teit&auml;, mutta ep&auml;mukavaa on puhua kriittisesti joistakin asioista ja kuitenkin se on velvollisuuteni. <br> Saunaa esitet&auml;&auml;n nyt monessa teatterissa. Ennen teit&auml; n&auml;in t&auml;m&auml;n n&auml;ytelm&auml;n Katshaloville nimetyss&auml; Kazanin teatterissa ja ymm&auml;rsin, ett&auml; Saunassa on paljon arvaamatonta. Tietenkin on arvosteltava esityst&auml; niiden lakien mukaan, jotka teatteri itse ehdottaa, ja siksi odotin esityksess&auml;kin ilotulitusta ja sirkusta, jota oli esityksen alussa ja mist&auml; oli ilmoitettu k&auml;siohjelmassakin. Mutta sit&auml; ei en&auml;&auml; ollutkaan. Ik&auml;vi&auml; toimistop&ouml;yti&auml;; ja heti menin solmuun, kun yritin ymm&auml;rt&auml;&auml; mist&auml; on puhe? Mit&auml; ohjaaja haluaa? Esityksest&auml; tulikin ristiriitainen. Taiteilijan ty&ouml; on v&auml;rit&ouml;n. Lavastajan ty&ouml; on ihan amat&ouml;&ouml;ritasoista. Teid&auml;n esityksenne todistaa vain, ett&auml; byrokratia on huono asia ja kuitenkin esitys saisi olla syvempi. T&auml;m&auml;np&auml;iv&auml;isen Saunan on kitkett&auml;v&auml; juuret, jotka ruokkivat byrokratiaa.<br> Monimutkainen tilanne on minun suhtautumisessani Kummittelijoihin. Monet kohtaukset miellyttiv&auml;t ja inhimillisesti liikuttivat minua. Mutta on paljon ristiriitaista. Lavastus on toisesta n&auml;ytelm&auml;st&auml;. Mustasametti, haihtuva syvyys ja odotat oikeasti kummituksia. Synkkyys! Kummittelijat ei ole tragedia. Se on draama. Ja minua valmistetaan nimenomaan psykologiseen tragediaan. Huonekalut ovat toisesta n&auml;ytelm&auml;st&auml;. Ne eiv&auml;t auta... Min&auml; olen n&auml;hnyt Tamara Jufan teoksia. Ne ovat todella ihania. Mutta h&auml;nen ehdottamansa puvut eiv&auml;t ole h&auml;nen lahjakkuutensa tasolla. T&auml;ss&auml; n&auml;ytelm&auml;ss&auml; ei ole huonoja ja hyvi&auml; ihmisi&auml;. Jokaisella on oma totuutensa ja oma syyllisyytens&auml;. Jokaisessa sankarissa on l&ouml;ydett&auml;v&auml; h&auml;nen subjektiivinen totuutensa."<br> Sahnovski kertoi paljon ymp&auml;ri Neuvostoliittoa n&auml;hdyist&auml; esityksist&auml;.<br><br> <b>29.1.</b><br> Ulkona on noin -27 astetta ja huoneessamme +15  ei miss&auml;&auml;n tapauksessa enemp&auml;&auml;. Erkki on petiss&auml; jo viidennen p&auml;iv&auml;n.<br> Sairastui Haimikin ja henkil&ouml;kunta on vapaana.<br> Luin ahkerasti Kansan Uutisia. Valmistan selostusta Suomen kompuolueen nykytilanteesta. T&auml;n&auml;&auml;n luen Punalipusta Saastamoisen Sotavankina Ven&auml;j&auml;ll&auml;.<br><br> <b>8.2.</b><br> L&auml;mp&ouml;patterit talomme k&auml;yt&auml;v&auml;ll&auml; r&auml;j&auml;htiv&auml;t pakkasesta. Huoneissa on +2-+10 astetta ja huoneen patteri on ihan kylm&auml;. Vasta y&ouml;ll&auml; tuli joku miesporukka, joka pani kuumanveden tulemaan, mutta kylpyhuoneessa ja rappuk&auml;yt&auml;v&auml;ss&auml; is&auml;nn&ouml;i pakkanen.<br><br> Teatterissamme l&auml;hestyy Timosen n&auml;ytelm&auml;n ensi-ilta. Ja Kummittelijat l&auml;htee 5 p&auml;iv&auml;n kiertueelle.<br><br> <b>11.2.</b><br> Eilen oli mit&auml; mukavin ilta. Olimme Raijan kanssa Ven&auml;l&auml;isen teatterin luovutustilaisuudessa. Katsoimme Kummallinen missis Savage -esityst&auml;. Mainio oli Ljudmila Zhivyh! Teatterissamme kerran luettiin t&auml;t&auml; n&auml;ytelm&auml;&auml;, ja min&auml; olin melkein ainoa, joka vastusti. Ja vaikka nyt esitys miellyttikin, n&auml;ytelm&auml;st&auml; olen yh&auml; samaa mielt&auml;.<br> Mit&auml; me neuvostoteatterina voimme sanoa t&auml;llaisella esityksell&auml;, joka ei n&auml;e tippaakaan inhimillisyytt&auml; mielisairaalan ulkopuolella? Vain n&auml;yttelij&auml;tt&auml;ress&auml; n&auml;ki sen &auml;lyn voiman, terveen inhimillisen naurun h&ouml;lm&ouml;ydelle, ja n&auml;ytelm&auml;ss&auml; ei h&auml;nk&auml;&auml;n n&auml;e muuta ulosp&auml;&auml;sy&auml;, kuin j&auml;&auml;d&auml; hullujenhuoneeseen. (Voi minua raukkaa!? W.H. 31.1.1999) <br><br> Ja sen p&auml;&auml;lle menimme Teatteriseuran huoneistoon katsomaan elokuvaa Olipa sotilaspalveluksessa kaksi toveria. (Seuralla py&ouml;ritettiin elokuvia niin kuin taajaman klubissa ainakin.) Korkeatasoinen elokuva. Se oli Babelin tyyli&auml;. Taide oli l&auml;hell&auml; dokumenttia.<br> Ja uskottava! Tulivat mieleen puheet siit&auml;, ett&auml; vallankumouksemme muka oli v&auml;h&auml;verinen. Mutta eik&ouml; kansallissota ollut vallankumouksen jatkoa? Yksi Krimin valloitus otti niin paljon uhreja, ett&auml;... <br><br> Olemme olleet taas kaksi p&auml;iv&auml;&auml; harjoittelematta...<br><br> <b>14.2.</b><br> Kello 9.00 aamulla oli niin sanottu letutshka, lyhyt tuotannollinen neuvottelu johtajan huoneistossa. Haimi taas my&ouml;h&auml;styi, lavamestarikin my&ouml;h&auml;styi. <br> Eesti vaatii meilt&auml; p&auml;&auml;t&ouml;st&auml; mahdollisesta matkastamme ja me emme tied&auml; mit&auml;&auml;n. Toiminnanjohtaja Vlasova on lomalla. Varkauden teatterin kanssa on my&ouml;s monesti puhuttu mahdollisesta tulosta Petroskoihin, mutta ei sielt&auml;k&auml;&auml;n kuulu p&auml;&auml;t&ouml;st&auml;. <br> Ei ole k&auml;&auml;nnettyj&auml; n&auml;ytelmi&auml;.<br> Kello 11.00 ker&auml;ttiin henkil&ouml;kunta vaalikokoukseen. Meille, siis teatterilaisille, annettiin mahdollisuus ehdottaa oma ehdokkaamme Petroskoin neuvostoon. Yksimielisesti ehdotimme Erna Lundia...<br><br> Minskist&auml; tuli luoksemme Naum Lifshits auttamaan Haimia Timosen n&auml;ytelm&auml;n ohjaamisessa.<br><br> <b>17.2.</b><br> Ilmassa on kev&auml;tt&auml;! Eilen k&auml;vimme Genan kanssa hiiht&auml;m&auml;ss&auml; Radiom&auml;ell&auml;. Ainakin satoja kaupunkilaisia kiirehti suksilla mets&auml;&auml;n.<br><br> Naum Lifshits muuttaa niin perusteellisesti Timosen n&auml;ytelm&auml;&auml;, ett&auml; pelottaa osaammeko sulattaa kaiken lyhyess&auml; ajassa. Vaikka Jalmari Parkkinen puhuu usein p&ouml;ty&auml;kin, mutta kyll&auml; h&auml;n t&auml;ll&auml; kertaa on oikeassa, kun puhuu kummallisesta tilanteesta: p&auml;&auml;ohjaajan ty&ouml;t&auml; tulee joku muu korjaamaan. Ja Haimilla se on ainoa n&auml;ytelm&auml;, jonka h&auml;nen on teht&auml;v&auml; n&auml;yttelykauden aikana. Kyll&auml; se kalliiksi tulee teatterillemme!<br><br> Toissap&auml;iv&auml;n&auml; ja eilen teatteri esitti Viisasta neitsytt&auml;.<br><br> Toissap&auml;iv&auml;n&auml; illalla Teatteriseurassa oli tapaamistilaisuus Ven&auml;j&auml;n suuren n&auml;yttelij&auml;n Sergei Jurskin kanssa. H&auml;n on Leningradin Gorkille nimetyn Suuren draamateatterin n&auml;yttelij&auml;. Ja on todella mainio n&auml;yttelij&auml;. Opiskeli samana aikana meid&auml;n studiomme kanssa. Muistikin viel&auml;! H&auml;n on &auml;lykk&auml;&auml;n n&auml;yttelij&auml;n tyyppi. Oli vapaa, siis ei mit&auml;&auml;n j&auml;nnityst&auml;, harkitseva ja innokas. Lausui Dostojevskin kertomuksen Krokotiili, oman runonsa, joka on arvostelu Fellinin Eight and a Half -elokuvaan ja katkelmia Pushkinin Oneginista. Lausui niin, kuin olisi itse sepitt&auml;m&auml;ss&auml; meid&auml;n l&auml;sn&auml;ollessamme. Mainiota!<br><br> <b>18.2.</b><br> Eilen aamulla harjoittelimme viisi tuntia kahta kuvaelmaa. Ja illalla piti olla l&auml;piajo. Mutta siit&auml; tulikin enemm&auml;n valomonteerausta. Pekalla (Mikshijev) jo hermot pett&auml;&auml; ja h&auml;n haukkui ohjaajan pataluhaksi.<br><br> <b>19.2.</b><br> Kaunis aurinkoinen p&auml;iv&auml; ja hyv&auml; on hiiht&auml;&auml;. Paksusti savua kaupungin yll&auml;, kun pakkanen kiristyy ja kaikki kaupunkimme kattilahuoneet (ja niit&auml; on paljon) tekev&auml;t kauheasti ty&ouml;t&auml;.<br><br> Mutta eilen aamusta harjoittelimme kello yhdest&auml;toista kuuteentoista saakka ja illalla oli luovutus. Ja n&auml;in&auml; p&auml;ivin&auml; Lifshits teki t&auml;ysk&auml;&auml;nn&ouml;ksen Haimin ohjauksessa. Lifshits vaatii sis&auml;ist&auml; antautumista ja suurta uskoa tekstiin.<br> Luovutuksen j&auml;lkeen kehuttiin Timosta, teatteria, ohjaajaa ja n&auml;yttelij&ouml;it&auml;. Kolmovski lupasi, ett&auml; t&auml;ll&auml; n&auml;ytelm&auml;ll&auml; avataan esiintymiset Moskovassa. N&auml;ytelm&auml;&auml; vastaan oli ainoa ihminen ja h&auml;n oli nuori Karl Karlovitsh Marson, joka kertoi afrikkalaisen sananparren, ettei krokotiilist&auml; saa kirahvia vet&auml;m&auml;ll&auml;k&auml;&auml;n. Ja Lifshits loukkaantui niin, ett&auml; vastasi miehelle: ohjaaja Marsonissa h&auml;nt&auml; miellytt&auml;&auml; vain takki!<br> Minua miellytti Marsonissa rohkeus esitt&auml;&auml; oman n&auml;k&ouml;kantansa, vaikka se poikkesikin muista. Mutta kun h&auml;nt&auml; ei miellytt&auml;nyt Romeo ja Julia, eik&auml; Noitavaino ja nyt ei t&auml;m&auml;k&auml;&auml;n esitys, niin jotain on vinossa. Minulla on h&auml;nen kirjallinen pyynt&ouml;ns&auml; suositella puolueeseen ja p&auml;&auml;tin keskustella h&auml;nen kanssaan ja yritt&auml;&auml; ymm&auml;rt&auml;&auml;, ett&auml; onko h&auml;n h&ouml;lm&ouml; vai muuten vain originelli? <br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on ensi-ilta ja olen melko passiivisella tuulella... Raija valmistelee pukuja seuraavaa Kantele-yhtyeen matkaa varten. Ja min&auml; olen lastenpiikana.<br><br> <b>23.2.</b><br> Eilen aamulla oli tuotannollinen neuvottelu n&auml;yttelij&ouml;iden kanssa. Puhuttiin yli kolme tuntia ilman v&auml;liaikaa. L&auml;sn&auml; oli Antti Timonen. Aloitettiin siit&auml;, ett&auml; haukuttiin Haimi pataluhaksi siit&auml;, ettei mainoksissa eik&auml; k&auml;siohjelmissa mainittu Lifshitsin nime&auml;, vaikka juuri h&auml;n teki n&auml;ytelm&auml;st&auml; el&auml;v&auml;n.<br> Erna Berg sanoi, ett&auml; jo Everstin leskess&auml; k&auml;siohjelmaan pantiin Haimin nimi, vaikkei h&auml;n ollut pannut kahta tikkua ristiin. Nelj&auml;nness&auml; nikamassa h&auml;n oli ihan syrj&auml;ss&auml; ja nimi oli taas ohjelmassa. Parkkinen yritti kysy&auml;, ett&auml; miksi Haimille t&auml;ytyy olla apulainen Leningradista?<br> Sanni Botsharnikova morkkasi kovasti meid&auml;n ty&ouml;kurimme heikkoutta. Min&auml; ihmettelin, miksi emme mitenk&auml;&auml;n osaa v&auml;ltt&auml;&auml; loppukiirett&auml;? Kaksi kuukautta teimme t&auml;t&auml;kin n&auml;ytelm&auml;&auml; ja luovutukseen menemme ilman l&auml;piajoa.<br><br> Antti Timonen kertoi, ett&auml; suomalaisia vieraita, jotka olivat katsomassa esityst&auml;, se miellytti. Vieraat olivat Kainuusta ja lupasivat kertoa esityksest&auml; Helsingiss&auml;, ett&auml; suomalaisetkin saisivat sen n&auml;hd&auml;. <br> 19. p&auml;iv&auml;n&auml; Timonen j&auml;rjesti kekkerit kantaesityksen johdosta. Suomalaisia oli mukana.<br><br> Ja eilen oli Liisa Tombergin 60-vuotisjuhla. Juhlaesityksen&auml; olikin Otatko miut, Karjalan mua? ja juhlapuheet p&auml;&auml;lle.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on taas Karjalan mua ja keskustelu moskovalaisten kriitikkojen kanssa. <br><br> Rouva Zaslavskaja:  Silloin kun teatterissa syntyy oma n&auml;ytelm&auml;, niin sit&auml; on vain tervehditt&auml;v&auml;. <br><br> Vanha ohjaaja Azerbaidzhanista:  Min&auml; en ole arvostelija, vaan ohjaaja. Ensimm&auml;isen n&auml;yt&ouml;ksen min&auml; hyv&auml;ksyin. Sitten tuli v&auml;lill&auml; ik&auml;v&auml;. Ja vasta kolmannessa n&auml;yt&ouml;ksess&auml; n&auml;ytelm&auml; taas veti minut puoleensa. Tyylilt&auml;&auml;n se on seikkailun&auml;ytelm&auml;. Juonta riitt&auml;&auml; ensimm&auml;isess&auml; ja kolmannessa n&auml;yt&ouml;ksess&auml;. Mutta siin&auml; on psykologisenkin n&auml;ytelm&auml;n aiheita. Ei ole riitt&auml;v&auml;sti ainetta naisrooleissa ja nuoremman pojan osassa. Se on kirjoitettu primitiivisesti. Kyll&auml; me olemme n&auml;ytelm&auml;nkirjailijan armoilla ja riipumme paljolti h&auml;nest&auml;. <br><br> <b>27.2.</b><br> Viimeisi&auml; talvip&auml;ivi&auml;. Yrit&auml;n paeta ajatuksiani mets&auml;&auml;n. Mutta eih&auml;n itsest&auml; p&auml;&auml;se mihink&auml;&auml;n! Riiko ei onnistunut. Siit&auml; puhui Kolmovski, sitten se moskovalainen kriitikko ja toissap&auml;iv&auml;n&auml; siit&auml; puhuttiin aluekomiteassa. Muka Riikosta riippuu, ett&auml; n&auml;ytelm&auml;n ajatus "Sovassa ei ole v&auml;vy&ouml; eik&auml; veikkuo, on vain omie da vihollisie" voitetaan Melanien (Tomberg) sanoilla "Auttakoh jumala valkosie da punaisie!" Mutta perkele! Eik&ouml; kukaan nyt ymm&auml;rr&auml;, ett&auml; vika on my&ouml;s Timosen ja Haimin? N&auml;m&auml; kaksi vain kiitt&auml;v&auml;t minua henkil&ouml;kohtaisesti.<br><br> Sain taas kaksi repliikki&auml; ven&auml;j&auml;nkielisess&auml; Astrid Lindgrenin Katto-Kassinen ja pikkuveli -sadussa. Marson on ohjaajana.<br><br> <b>4.3.</b><br> Olemme Karhum&auml;ell&auml;. Sama puinen kaksikerroksinen parakkityyppinen hotellirakennus: haisevat k&auml;yt&auml;v&auml;t ja kylm&auml; k&auml;ym&auml;l&auml;, jota voi sanoa ulkohuoneeksi. Vesijohto on j&auml;&auml;tynyt ja siivoojat ovat jo monet p&auml;iv&auml;t tuoneet vett&auml; vesijohtopisteest&auml;, joka on ulkona. Mutta nyt sekin j&auml;&auml;tyi.<br><br> Eilen esitimme matkan varrella Elmuksessa. Aleksei Stepanovits Vedjoshkin (entisi&auml; KGB-miehi&auml;; p&auml;&auml;si viisikymppisen&auml; el&auml;kkeelle ja tuli teatteriimme varajohtajaksi ja yleis&ouml;n j&auml;rjest&auml;j&auml;ksi) j&auml;rjesti yleis&ouml;&auml; hyvin tehokkaasti. Lounaan aikana h&auml;n piti Neuvostoliiton kunniaksi pitk&auml;n puheen, ja kun min&auml; huomautin, ett&auml; ruokalassa on petroskoilaisia autonkuljettajia, jotka hetken kuluttua l&auml;htev&auml;t matkaan, niin mies vimmastui:  &Auml;lk&auml;&auml; opettako viisikymppist&auml; vanhusta! N&auml;m&auml; muutamat kertovat toisille. Kaikki oli oikein ja neuvostovallan hyv&auml;ksi! Mutta katsomo oli silti t&auml;ynn&auml; ja se teki hyv&auml;n mielen.<br><br> Meinaan antaa vastauksen toveri Valjakalle, joka Neuvosto-Karjalassa paheksui minun ty&ouml;t&auml;ni viimeisess&auml; n&auml;ytelm&auml;ss&auml;. (Voi minua raukkaa! W.H. 1.2.1999)<br><br> <table cellspacing="10" border="0"> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> # G5;>25:0 4>;6=0 1KBL <5GB0,<br> "0, 153CI0O ?> 2>;=0<,<br> "0, GB> A=8BAO =0< =5A?@>AB0,<br> @840NI0O ?@5;5ABL =5 B>;L:> A=0<.<br> 5GB0 =0O2C C6 A>2A5< =5 <5GB0,<br> 5A:070==>ABL ?@8OB=55 =0<.<br> / E>GC GB>1K 4CHC <=5 3@5;0 B0,<br> A5340 153CI0O ?> 2>;=0<.<br> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> Joka ihminen tarvitsee unelmaa,<br> Sit&auml;, joka kevyill&auml; aalloilla kiit&auml;&auml;,<br> Sit&auml;, jota ei turhaan unessa n&auml;&auml;,<br> Joka kaunistaa unien lis&auml;ksi el&auml;m&auml;&auml;.<br> Sen ei tarvitse koskaan toteutua:<br> Ei se haavetta ole, jos n&auml;hd&auml; sen saan!<br> Vaan haluan, ett&auml; sieluain l&auml;mmitt&auml;&auml;<br> Se, joka kevyill&auml; aalloilla liit&auml;&auml;.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)</table> <b>5.3.</b><br> Eilen oli esitys Gabselgassa. 43 ruplaa. Ei Zina Haimia voi verrata Vedjoshkiniin, joka on teatterimme uusi j&auml;rjest&auml;j&auml;. <br> Klubilla oli muuten huonot valot, radio ei toiminut, n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; oli ahdasta. Ei mahtunut 5 s&auml;nky&auml;, joitten olisi pit&auml;nyt mahtua Veden kaavassa lavastajan mukaan. Pit&auml;isi karttaa t&auml;llaisia paikkoja.<br><br> <b>6.3.</b><br> Kontupohjan piirin Novyi posjolok (Uusi asutus). Ihmisi&auml; oli noin 50 henke&auml;. My&ouml;hemmin koko kiertueen henkil&ouml;kunnalla katsoimme klubilla italialaista elokuvaa Rouvat ja herrat. Se oli korkeaa luokkaa! Seksikysymys oli niin paljastava, ett&auml; jossain paikoissa tuntui traagiseltakin.<br><br> <b>10.3.</b><br> Kiertueemme aikana joka p&auml;iv&auml; hiihd&auml;mme, paitsi liian kylmin&auml; p&auml;ivin&auml; ja silloin kun on kaksi esityst&auml;, niin kuin t&auml;n&auml;&auml;n. Pindushissa piti peruttaa esitys s&auml;hk&ouml;jen takia. Ne sammuivat koko asutuksessa.<br><br> Noin kolme p&auml;iv&auml;&auml; sitten kuulimme uutisen Kiinan rajalta: oli tulitaisteluita, joissa meid&auml;nkin puoleltamme kaatui 31 sotilas. Koko maa kuohuu, mielenosoituksia molemmissa p&auml;&auml;kaupungeissa. Uutisten valoissa Ussuri, Nizhne-Mihailovka, Damanskin saari.<br><br> Mutta naisten p&auml;iv&auml;&auml; kuitenkin vietettiin. Tietenkin sepitin runontapaisia. <br> Aamulla melko varhain, kun tyt&ouml;t olivat viel&auml; peteiss&auml;, rynt&auml;simme kukkinemme (havuja ja koivunoksia) heid&auml;n huoneisiinsa ja suukon kanssa jokainen sai lasillisen kuumaa kahvia! Ja illalla p&ouml;yt&auml; oli katettu 4 vodkapullolla ja suolaisilla anjoviksilla mustan leiv&auml;n p&auml;&auml;ll&auml;. Naiset toivat viel&auml; omenoita ja miehet keittiv&auml;t teet&auml;.<br><br> Eilen molemmat kulttuuritalot olivat melko suuria. Mutta Poventsassa se on oikein huonosti rakennettu, huonoista materiaaleista. Ja lis&auml;ksi, pojannulikat heittelev&auml;t tulitikkuja kattoon. Osaavat heitt&auml;&auml; niin, ett&auml; ne liimautuvat kattoon ja kun palaavat loppuun, j&auml;tt&auml;v&auml;t kauhean mustan j&auml;ljen. Ja valkoinen v&auml;likatto on suurissa l&auml;iskiss&auml;. Ovet on heitetty saranoilta, maali on melkein kokonaan l&auml;htenyt lattiasta. Mutta avara n&auml;ytt&auml;m&ouml; ja suuri katsomo. Yleis&ouml;&auml;kin l&ouml;ytyi melkein puolisalia  90 ruplaa. Mutta t&auml;n&auml;&auml;n  kotiin!<br><br> <b>11.3.</b><br> Kotiin tulimme puoli kolmelta y&ouml;ll&auml;. Iltaesitys oli matkan varrella K&auml;pp&auml;sel&auml;ss&auml;. Saimme noin 100 ruplaa. Nukuin kauan.<br> Sain kuulla hyv&auml;n uutisen, ett&auml; Gena sai vihkoonsa ensimm&auml;isen Viitosen! K&auml;vin poikien kanssa saunassa.<br> Ja sitten illalla olin vaalikampanjan kokouksessa, jossa olin Erna Lundin luottomiehen&auml;. Kehuin kauheasti!<br><br> <b>13.3.</b><br> Teatterissamme on <u>Brechtin Matami Pelottoman ensi-ilta</u>. Ohjaajana Toivo Lankinen, p&auml;&auml;roolissa Neuvostoliiton kansantaiteilija Liisa Tomberg, Matamin poikien osissa Pauli Rinne ja Pekka Mikshijev; min&auml; olen yksisilm&auml;isen&auml;.<br><br> <b>19.3.</b><br> Oli viel&auml; kaksi hy&ouml;kk&auml;yst&auml; Kiinan puolelta (14. ja 15. maaliskuuta).<br><br> Tallinnasta tulivat Vlasova ja Haimi. Ehdottivat, ett&auml; Eestiin vied&auml;&auml;n 7 n&auml;ytelm&auml;&auml;. Muka Laivan kannella vied&auml;&auml;n muun ohjelman lis&auml;ksi. Mutta koko n&auml;yttelij&auml;henkil&ouml;kunta sanoi, ett&auml; emme ehdi. Hyv&auml;, ett&auml; uskoivat. Olemme viem&auml;ss&auml; Eestiin: Nelj&auml;st&auml; nikamaa, Villi kapteenia, Noitavainoa, Saunaa, Romeo ja Juliaa ja Viisasta neitsytt&auml;. Aloitamme 22. huhtikuuta.<br><br> 15. maaliskuuta oli Karjalan muan esitys. Haimi yritt&auml;&auml; harjoitella huomautuksia, joita saimme eri suunnilta, mutta ei minun kuvaelmia. Muka Timonen on kirjoittamassa lis&auml;&auml; teksti&auml; ja kun se on valmis, niin harjoitellaan.<br><br> Lauloimme vaalip&auml;iv&auml;n&auml; kaksi konserttia.<br><br> Oli mielenkiintoinen tilaisuus Rudolf Syki&auml;isen kanssa. H&auml;n kertoi Paavo Rintalasta ja h&auml;nen kirjastaan Leningradin saarrosta sodan aikana. Lis&auml;ksi h&auml;n kertoi er&auml;&auml;st&auml; suomalaisesta lehtimiehest&auml;, josta oli kirjoittanut Neuvosto-Karjalaan. (Lehtimiesten kohtalosta Suomessa ja muissakin kapitalistisissa maissa.) Kirjoitus synnytti kuohua Suomessa.<br><br> <b>21.3.</b><br> Aamusta oli tuotannollinen neuvottelu johtajan huoneessa. Sitten Erna Lundille luovutettiin kaupunginneuvoston j&auml;senkortti. Ja nyt Haimi harjoittelee García Lorcan Bernarda Alban talo -n&auml;ytelm&auml;&auml;. Siin&auml; n&auml;yttelev&auml;t vain naishenkil&ouml;t. Miehet ovat vapaalla.<br> Marson on Moskovassa studioitten johtajien konferenssissa. <br><br> <b>31.3.</b><br> Mustana on lumi, mustana kaupungin katot, mustat sauhut tupruavat viel&auml; taivaalle mustista piipuista ja ikkunav&auml;lit ovat mustina. Mutta aurinko lupaa taas kev&auml;tt&auml;!<br> Vaan kova ty&ouml; on k&auml;ynniss&auml;: Toivo Haimi harjoittelee Bernarda Alban taloa ja Epp Kaidu harjoittelee J&auml;&auml;skel&auml;isen Laivan kannella. On tulossa kuukauden kiertue Uhtuan piiriss&auml; Karjalan muan kanssa. Toinen ryhm&auml; kiertelee Laivan kannella -esityksen kanssa.<br><br> <b>2.4.</b><br> Kiina rakentaa rajoille linnoituksia. Taas on monia kutsuttu sotakomissariaattiin.<br><br> Harmittaa, ettei teatterissa ole riitt&auml;v&auml;sti luovaa ty&ouml;t&auml;. P&auml;iv&auml;ll&auml; harjoittelemme TV-studiossa laulupoikiemme yhtyeell&auml;. N&auml;in&auml; p&auml;ivin&auml; meill&auml; on Ven&auml;j&auml;n TV:ss&auml; kilpailu Nikolajevin kaupungin kanssa.<br><br> <b>3.4.</b><br> <b>Teatterimme luovanty&ouml;n konferenssi.</b> On vieraita Moskovan Teatterity&ouml;tekij&ouml;iden seurasta, mukana koko henkil&ouml;kunta. Selostuksen tekee Toivo Haimi. Tietenkin kaikki tapahtuu ven&auml;j&auml;n kielell&auml;. P&auml;&auml;ohjaajan selostuksen teemana on Teatterimme taiteelliset kasvot ja esitysten ammatillinen taso. <br><br> Tov. Haimi kertoi lyhyesti kansainv&auml;lisest&auml; tilanteestakin. Ja sitten mainitsi teatterimme rikkin&auml;isist&auml; tuoleista, roskista rakennuksemme nurkissa, ty&ouml;kurin huonosta tasosta, ammattimaisen teknillisen henkil&ouml;kunnan puuttumisesta, sekasotkusta juoksevissa asioissa ja p&auml;&auml;asiasta eli siit&auml;, ett&auml; meill&auml; ei ole, tai oikeammin on hyvin v&auml;h&auml;n, omaa suomenkielist&auml; yleis&ouml;&auml;.<br>  Mutta kuitenkaan puhe ei ole siit&auml;. Vaikka luulisi, ett&auml; yleis&ouml; on hyvin t&auml;rke&auml; tekij&auml; ty&ouml;ss&auml;mme. Viimeisten viiden vuoden aikana me emme oikeastaan ole puhuneet luovan ty&ouml;n ongelmista, vaikka niit&auml; on paljon ja ne vaativat ratkaisua. Siksi jo vuosi sitten omassa puoluekokouksessamme p&auml;&auml;timme t&auml;llaisen konferenssin pit&auml;misest&auml;. Toiminnanjohtaja A. F. Vlasova taaskin sanoo, ettei nytk&auml;&auml;n ole oikein aikaa siihen. Todellakin aika on kire&auml;ll&auml;, mutta keskustelu on tarpeen ja siksi puolueemme j&auml;rjest&ouml;n byroon ja ammattikomitean nimiss&auml; sallikaa avata t&auml;m&auml; konferenssi. Ja, vaikka t&auml;m&auml; on teoreettinen kokous, pyyt&auml;isin valitsemaan asiallisen puheenjohtajan ja osaavan sihteerin, ett&auml; voisimme ajoissa lopettaakin. <br>  Ja olisi oikein, jos me tuleville sukupolville j&auml;tt&auml;isimme omia mietelmi&auml;: tehokkaan menetelm&auml;n, toimivan roolin ratkaisun. Ty&ouml;ss&auml;mme n&auml;ytelm&auml;n ratkaisussa yrit&auml;mme l&ouml;yt&auml;&auml; konkreettisen, tehokkaan tien, toimivan k&auml;ytt&auml;ytymisen aikomusten toteuttamisessa... <br><br> Teatterinasiantuntija, moskovalainen kriitikko Lvov-Anohin: "Me tunnemme nahoissamme el&auml;m&auml;n vauhdikkuuden. Nyt ei oikein riit&auml; t&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n osaaminen, eilinen ty&ouml;tottumus, toissap&auml;iv&auml;inen tavanmukaisuus. Joka meid&auml;n harjoituksestamme t&auml;ytyy tulla ty&ouml;urakka, sen t&auml;ytyy olla uuden etsimist&auml;, entisen uudelleenk&auml;sittely&auml;. Meill&auml; ei ole oikeutta ohjata esityksi&auml; patistellen. Joka meid&auml;n ohjaajaty&ouml;ss&auml;mme t&auml;ytyy olla oma kansalais- ja ihmismenetelm&auml; sek&auml; ammattiproblematiikka... Ohjaajan todellinen mestaruus onkin kai siin&auml;, ett&auml; h&auml;n osaa nostaa henkil&ouml;kunnan edess&auml; taas uusia mukaansatempaavia ongelmia, taistella ajatusten piintymyst&auml; vastaan, her&auml;tt&auml;&auml; n&auml;yttelij&ouml;iss&auml; luovaa levottomuutta, saattaa heit&auml; enemm&auml;n ja enemm&auml;n hienojen ja tarkkojen teht&auml;vien ratkaisuun. <br><br> Toivo Haimi puhui siit&auml;, ett&auml; finanssiosoittimet teatterissamme puhuvat vaatimattomista luovanty&ouml;n saavutuksista. Teatterin luova erikoisuus riippuu yleis&ouml;st&auml;, joka on laitoksessamme vakituinen. Vakituisia ovat my&ouml;s henkil&ouml;kunnan kokoonpano ja sen maku, mahdollisuudet ja perinteet.  Ja luulen, ett&auml; enemmist&ouml; on samaa mielt&auml;, ett&auml; henkil&ouml;kuntaa kasvattavat ajan vaatimukset ja ideologiset j&auml;rjest&ouml;t. Me emme koskaan saa laajaa yleis&ouml;&auml;, mutta tuskinpa siihen on tarvetta, eik&auml; tavoitteena voi olla sellainen. Me voimme edustaa neuvostoteatteria ulkomailla. Ohjelmistossamme on ollut ja tulevaisuudessakin tulee olemaan suomalaisia ja karjalaisia n&auml;ytelmi&auml;. Tietenkin neuvoston&auml;ytelmi&auml; t&auml;ytyy olla, muttei ihan jokainen. Teatterimme t&auml;rke&auml;n&auml; perinteen&auml; on aina ollut psykologinen todenper&auml;isyys. Usein asetamme laajamittaisia n&auml;ytelmi&auml;. Sit&auml; vaativat vierailevat ohjaajat, joita on useita n&auml;yt&auml;nt&ouml;kauden aikana. Niin kuin monessa muussakin neuvostoteatterissa, on n&auml;yttelij&ouml;it&auml;, jotka harvoin p&auml;&auml;sev&auml;t n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle. Se tekee henkil&ouml;kunnasta muuttumattoman. Me esit&auml;mme melko harvoin ja valitettavasti huonosti s&auml;ilyt&auml;mme esityksi&auml;. <br><br> <b>4.4.</b><br> Sinkkiruumisarkkuja Tshekkoslovakiasta tuli Petroskoihinkin. Tshekkoslovakialaiset huligaanit hy&ouml;kk&auml;siv&auml;t j&auml;&auml;kiekkovoiton johdosta neuvostosotilaiden kimppuun ja h&auml;p&auml;isiv&auml;t sodanaikaisia kaatuneiden neuvostosotilaiden muistopatsaita.<br><br> Omia taisteluja on teatterissamme. Oli ennenkuulumaton kokous, joka kesti seitsem&auml;n tuntia ja jossa puhuttiin vain taiteesta. Osanottajia oli kolmekymment&auml;. Heist&auml; puhui 23 henke&auml;. Haimi loppupuheessaan sanoi, ett&auml; "Ehk&auml; min&auml; olen vieraalla paikalla, mutta en min&auml; n&auml;e muita pyrkij&ouml;it&auml; ja halukkaita t&auml;lle paikalle."<br><br> <b>5.4.</b><br> Erkki on t&auml;ytt&auml;nyt 11 vuotta. Kaverit joivat kolme pullollista limonaatia ja teet&auml; p&auml;&auml;lle ja sitten vasta riemu nousi.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n suurella menestyksell&auml; lauloimme TV-ruudussa kilpailussa Nikolajevin kaupungin kanssa. Voitimme ylivoimaisesti. Minua miellytti taas veps&auml;l&auml;inen kuoro! Osanottajat olivat kaikki yli 50-vuotiaita ja sooloa lauloi 70-vuotias nainen. Rukin &auml;&auml;ress&auml;!<br> Hyv&auml; oli yliopiston kuoro, jota on monta kymment&auml; vuotta johtanut Georgi Teratsujants. Ja meist&auml; moskovalainen komissio sanoi, ett&auml; n&auml;m&auml; pojat ovat tuttuja moskovalaisille ja laulavat ammattitasolla...<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n oli Romeo ja Julia -esitys. Vaikealta alkaa tuntua Eila Hidmanista t&auml;m&auml; osa. Nuori, kokematon n&auml;yttelij&auml;t&auml;r ei osaa viel&auml; etsi&auml; itsest&auml;&auml;n niit&auml; voimia, joita ammattilainen l&ouml;yt&auml;&auml; aina, vaikka on t&auml;ll&auml; hetkell&auml; "tyhj&auml;". Pauli Rinne yritt&auml;&auml; puhaltaa h&auml;neen sit&auml; henke&auml;, mutta...<br><br> <b>10.4.</b><br> Puoluej&auml;rjest&ouml;mme byroo: Karl Marsonin ehdokkuudesta puolueeseen ja karakteristiikka Englannin-matkaa varten. Ehdotettiin odottaa puolueeseen liittymisen kanssa vuoden. Samalla pyyhittiin pois morkkaamiset yhteiskunnallisen j&auml;rjestyksen h&auml;iritsemisest&auml;, mik&auml; tapahtui 10 p&auml;iv&auml;&auml; sitten. Muuten mies ei p&auml;&auml;sisi ulkomaille.<br> Toisena kysymyksen&auml; oli osallistuminen Kommunistisiin talkoihin. P&auml;&auml;tettiin, ett&auml; ylihuomenna tulemme talkoihin koko henkil&ouml;kunnalla, mutta 18.4. esit&auml;mme Katto-Kassisen ja pikkuveljen ja silloin siirr&auml;mme rahaa viisivuotiskauden rahastoon.<br><br> <b>13.4.</b><br> 11. p&auml;iv&auml;n&auml; oli Valkoinen rutto ja 12. 4. Noitavaino. T&auml;m&auml; viimeinen on tehty niin "tiiviisti", ett&auml; ihan s&auml;&auml;li on, kun jotain j&auml;&auml; pois.<br> T&auml;n&auml;&auml;n oli Otatko miut, Karjalan mua? N&auml;it&auml; esityksi&auml; oli katsomassa er&auml;s kriitikko Ufasta. Katsomassa oli my&ouml;s ryhm&auml; suomalaisia ylioppilaita, jonka johtajana ja oppaana on professori Pertti Virtaranta.<br><br> Eilen aamulla oli niin sanotut kommunistiset talkoot. Mutta oli ilmoitettu, ett&auml; t&auml;ytyy tienata rahaa talkoissa ja ne rahat siirt&auml;&auml; Viisivuotissuunnitelman rahastoon. P&auml;&auml;timme esitt&auml;&auml; Katto-Kassisen maksullisen luovutustilaisuuden yleis&ouml;lle ja siirt&auml;&auml; sitten ne rahat siihen rahastoon. Mutta kun puvut eiv&auml;t ole viel&auml; valmiit!<br><br> Eilen talkoiden j&auml;lkeen luimme J&auml;&auml;skel&auml;isen n&auml;ytelm&auml;n Laivan kannella Epp Kaidulle. Sain Soinin roolin.<br> Huomenna illalla laulamme Teatteriseuran huoneistossa n&auml;yttelij&ouml;ille.<br><br> <b>14.4.</b><br> Teatteriseuran huoneistossa kriitikon monologi:  Tulin odottamattomana. Miten se nyt suomeksi onkaan? Kuokkavieras? Oli lukenut paljon Karjalastanne. Mutta se on kuollutta lastia ilman inhimillist&auml; seurustelua. Taide on kansan henkinen hahmo. Suoraan junasta l&auml;ksin etsim&auml;&auml;n antikvariaattia. Miksi me pid&auml;mme vanhasta ja menneisyydest&auml;? Suuri Id&auml;n runoilija Omar Haijam on sanonut, ett&auml; menneisyys alkaa nykyhetkell&auml;. El&auml;m&auml;mme muistuttaa joskus hakkuupalstaa mets&auml;ss&auml;. Me raivaamme muka tiet&auml;, mutta samalla hyv&auml;st&auml; mets&auml;st&auml; teemme vain puita, halkoja ( nalomatj drov , ven&auml;j&auml;nkielinen sanonta).<br> Ylily&ouml;nnilt&auml; tuntuu Stalinin yksil&ouml;palvonnan kritiikki. Tapahtumat Tshekkoslovakiassa, jossa vaaditaan vapautta modernismille, taistellaan byrokratian sotkeutumista vastaan, esitell&auml;&auml;n iskulauseita "Vapautta demokratialle!", "Miehitt&auml;ji&auml; vastaan!",  Puolueen sotkeutumista vastaan!", "Vapautta tappaa kommunisteja!" n&auml;ytt&auml;v&auml;t, ett&auml; on revennyt yhteys ajatuksen ja tapahtumien v&auml;lill&auml;. <br> Eik&ouml; samoin ole k&auml;ynyt Valkoisessa rutossakin? Ohjaaja ja n&auml;yttelij&auml;t ovat eri teill&auml;. Monessa paikassa ohjaajan paketointi menee rikki n&auml;yttelij&auml;n ty&ouml;n voimasta. N&auml;yttelij&auml; ajattelee, etsii tunteita ja ohjaaja pakottaa nukketeatterikonsteihin.<br> Noitavaino on erinomainen esitys. On vaikea erottaa jotain, kuten Rembrandtin tauluissakin.<br> Karjalan mua. Teill&auml; on paljon hyvi&auml; n&auml;yttelij&ouml;it&auml;! Esityksen saunakohtaus on erinomainen. <br><br> <b>16.4.</b><br> <b>Puolueen Petroskoin kaupunginkomitean t&auml;ysistunto.</b> Aiheena Sivistyneist&ouml;n kasvatus. Selostuksen tekee puolueemme kaupunginkomitean propagandasihteeri A. A. Rybakova: "Kirjallisuuden ja taiteen toimihenkil&ouml;mme ovat luoneet viimeaikoina koko rivin huomattavia teoksia. Kirjailijaliitossa ilmestyiv&auml;t D. Gusarovin Kolme pienoisromaania Pjotr Anohinista, Nikolai Laineen kaksi runokirjaa ym. Ven&auml;l&auml;isess&auml; teatterissa ovat ilmestyneet n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle B. Belotserkovskin Myrsky, Diplomatti, He ja Me. Suomalaisessa teatterissa Majakovskin Sauna, Smuulin Villi kapteeni ja Millerin Noitavaino. Yleis&ouml; on ottanut l&auml;mpim&auml;sti vastaan sellaiset Suomalaisen teatterin esitykset kuin Gusarovin Rakastaa ja uskoa, Timosen Otatko miut, Karjalan mua?<br> Kantele-yhtye on kierrellyt kaikissa maamme tasavalloissa. Yhtyeemme taiteilijat tekev&auml;t ty&ouml;t&auml; vaikeissa olosuhteissa, puuttuu nuorisoa, heill&auml; on vaikeat elinolot. Ministeri Kolmovskin on huomioitava se ja autettava yhtyett&auml;.<br> Kuvanveist&auml;j&auml; ja taidemaalari kommunisti Leo Lankinen on palkittu Neuvostoliiton Taideakatemian suurella kultamitalilla. Hyvin tarmokkaasti tekee ty&ouml;t&auml; kuvanveist&auml;j&auml;mme Gennadi Lankinen. Mutta eiv&auml;t kaikki h&auml;nen taideteoksensa ole ideologisessa mieless&auml; tarpeellisen korkealla tasolla. Meid&auml;n on muistettava hy&ouml;kk&auml;ystaktiikasta ideologian rintamalla. Enemm&auml;n huomiota on kiinnitett&auml;v&auml; nuoriin kirjailijoihin ja runoilijoihin. L&auml;hestyy Leninin 100-vuotisjuhla. Yhteiskunnassamme tuntuu individualismi, kuulee politiikanvastaisia mielipiteit&auml;. Sinfoniaorkesterimme soittaja Veber kielt&auml;ytyi osallistumasta vaaleihin. Kizhi-museon johtaja juopotteli ja r&auml;hin&ouml;i ja kun sai muistutuksen, kirjoitti kirjeen Brezhnevin kansliaan. Kaupunginkomitean byroon istunnossa nuhteita sai teatterin taiteilija Shelkovnikov (juopottelun takia h&auml;net ajettiin puolueesta) sek&auml; Kantele-yhtyeen laulaja Sladkovski. N&auml;in meit&auml; kasvatetaan! <br>  Viimevuonna Karjalassamme k&auml;vi runsaat 1900 ulkomaalaista. Se on muistettava , lis&auml;si lopussa Anna Rybakova.<br><br> <b>23.4.</b><br> <b>Kiertueella Eestiss&auml;</b><br> Eilen l&auml;hdimme kiertueelle Eestiin. Mukana ovat Nelj&auml;s nikama, Villi kapteeni, Sauna, Romeo ja Julia ja Viisas neitsyt.<br><br> Tartto. T&auml;&auml;ll&auml; huhtikuu on jo huuhtonut kaikki lumet. Majoituimme Park-hotelliin. Kello on 16.30 ja aurinko paistaa lupaavasti, kuuluu lokkien huutoja ja kova&auml;&auml;nisen kautta eestinkielisi&auml; k&auml;skyj&auml; ja ilmoituksia linja-autoasemalta... Kaupoissa on kaikenlaista lihaa ja vanhanaikaista ven&auml;l&auml;isvihaa.<br><br> Eilen esitimme Villi&auml; kapteenia Vanemuine-teatterin n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;. Katsomo oli t&auml;ynn&auml;. Esitys valitettavasti ei ollut paras mahdollinen. Emme saaneet kuin yhden pukuhuoneen ja n&auml;ytt&auml;m&ouml; on niin mahtava, ett&auml; menimme h&auml;milleen. Lopussa eestil&auml;iset teatterin "merimiehet" tulivat tervehtim&auml;&auml;n meit&auml; ja yhdess&auml; kajautimme: "Saavat iske&auml; taivaalta salaman nuolet, terva p&auml;&auml;llemme vuotaa saa. Mep&auml; hampailla hoidamme laivamme nuorat. Kera kapteenin seilaamme vaan. Olivat komeita poikia! Mutta mekin saimme kev&auml;tnarsisseja...<br><br> L&auml;hetin "lihapaketin kotiin...<br><br> Pauli Rinteen kanssa olemme samassa k&auml;mp&auml;ss&auml;. Nytkin h&auml;n kuuntelee aamurukousta Suomesta  min&auml; luen filosofiaa; h&auml;n lukee Tovstonogovia  min&auml; filosofiaa; h&auml;n nukkuu lounaan j&auml;lkeen  min&auml; luen filosofiaa... Mutta kyll&auml; me yhdess&auml; Gena Laineen kanssa olimme Valentina Zaitsevan luona kyl&auml;ss&auml;. Nuori Vanemuine-teatterin balettimestari, joka pit&auml;&auml; runoudesta ja ymm&auml;rt&auml;&auml; teatteriarvosteluakin. Yksin&auml;inen toistaiseksi. K&auml;vi Karjalassamme, johon mieltyi, mutta kun siell&auml; ei l&ouml;ytynyt ty&ouml;paikkaa, niin muutti t&auml;nne. Aktiivisesti oppii eestinkielt&auml;.<br> T&auml;n&auml;&auml;n on Sauna -esityksen ilta teatterin pienell&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;.<br><br> <b>24.4.</b><br> Aamulla harjoittelemme teksti&auml; Aarne Romppaista varten, sill&auml; h&auml;n suostui olemaan k&auml;&auml;nn&ouml;ksen lukijana. H&auml;n on ollut monet vuodet teatterimme n&auml;yttelij&auml;n&auml;, ja h&auml;nen is&auml;ns&auml;kin oli meid&auml;n n&auml;yttelij&ouml;it&auml;mme parhaimmasta puolesta. Mutta sitten, er&auml;&auml;n Eestin matkan aikana, h&auml;n rakastui virolaiseen tytt&ouml;&ouml;n ja miehen piti j&auml;tt&auml;&auml; vanha perhe, jossa oli tyt&auml;rkin, ja muuttaa Eestiin...<br><br> Tuli mieleen ajatus: Pauli Rinne on se mies, joka ty&ouml;nt&auml;&auml; syrj&auml;&auml;n Toivo Haimin. Mies puhuu n&auml;yttelij&ouml;ist&auml;, jotka ymm&auml;rt&auml;isiv&auml;t h&auml;nt&auml;. H&auml;n kyll&auml; lupaa olla ottamatta omiin esityksiins&auml; Pekka Mikshijevia, mutta se kertoo vain siit&auml;, ettei h&auml;nell&auml; itsell&auml; ole aikomusta olla teatterin p&auml;&auml;miehen&auml;, sill&auml; eih&auml;n ilman Pekkaa voi teatterissa p&auml;rj&auml;t&auml;. Mutta tarve synnytt&auml;&auml; tekij&auml;n.<br><br> Sauna meni melko puhtaasti, mutta yleis&ouml; oli jostain syyst&auml; hyvin hiljainen. Olisiko se Aarnen lukemisen takia? Ensimm&auml;isen kerran lukeminen ei ole helppoa, sen voin todistaa. Tuon tuosta ajatus karkaa lukiessa. Tunnusti sen itse Aarnekin.<br><br> <b>28.4.</b><br> Toissap&auml;iv&auml;n&auml;, siis 26. huhtikuuta, oli ensimm&auml;inen matka tukipaikasta Rakvereeseen. Yleis&ouml;st&auml; noin 70 % oli ven&auml;l&auml;isi&auml;, mutta katsomo oli t&auml;ynn&auml;. Paikallinen teatteri esitt&auml;&auml; eestinkielell&auml;. Syksyll&auml; lupaavat tulla Petroskoihin. Siksi oli j&auml;rjestetty ihan kuninkaallinen vastaanotto. Lahjoittivat teatterille melkoisen tynnyrin ja suuren mukin. Jokaiselle oli kukkia. Ja p&ouml;yt&auml; oli katettu l&auml;mpi&ouml;ss&auml; esityksen j&auml;lkeen ja pidetty pitk&auml;t puheet Sõpruksesta, siis Yst&auml;vyydest&auml;. Teretulemast, eestisõbrad!<br><br> Eilen oli Viisaan neitsyen esitys Tartossa ja t&auml;n&auml;&auml;n on Nelj&auml;s nikama.<br><br> <b>30.4.</b><br> Kello on 24.00. Vasta tulimme Põltsamaasta. Oli Tark neits, siis Viisas neitsyt. Yleis&ouml;&auml; puoli katsomoa. Mutta juhla on t&auml;&auml;ll&auml;kin juhla! Tien varrella n&auml;kyi tuon tuosta kokkoja, n&auml;in otetaan vastaan MAIta, siis Vappua. Mutta vasta t&auml;n&auml;p&auml;iv&auml;n&auml; alkoi ilmesty&auml; punalippuja siniaaltoineen. Ja julisteet ovat enimm&auml;kseen valkoisella kankaalla, mik&auml; on suuri ihme meik&auml;l&auml;isille.<br><br> Eilen pelasimme shakkia Vanemuine-teatterin joukon kanssa. Voitti yksi Parkkinen, 1:3. Mukana olivat my&ouml;s Haimi ja Laine. Minut pantiin ensimm&auml;iselle laudalle "sy&ouml;tiksi". Oli hyv&auml; vastustaja, ensiluokan pelaaja. Ja voittajat j&auml;rjestiv&auml;t lounaan snapsien kera paikallisessa ravintolassa. Ja sitten esitimme Nelj&auml;nnen nikaman.<br><br> Huomenna on kaksi Viisasta neitsytt&auml; ja illallinen hotellin ruokalassa.<br><br> <b>2.5.</b><br> My&ouml;h&auml;inen juhlakulkue: kahdeltatoista. Ja kello yksitoista ei n&auml;kynyt viel&auml; ket&auml;&auml;n kaduilla. Pit&auml;v&auml;t univormuista. V&auml;rit niiss&auml; sointuvat kauniisti. Hyv&auml;t kouluorkesterit ja monet muutkin.<br><br> P&auml;iv&auml;esitys oli loppuunmyyty. Vaikea oli esitt&auml;&auml; komediaa hiljaiselle salille. Ovatko he liian sivistyneit&auml;?<br><br> Juoksin puolikaupunkia ymp&auml;ri, ennen kun l&ouml;ysin Vana Tallin-lik&ouml;&ouml;ri&auml; (= 5,25!). Ostin vain siksi, ett&auml; tuli ostettua illalliskuponki ja tyhjin k&auml;sin en viitsinyt menn&auml;.<br> N&auml;in kyll&auml; kun kadulla ohikulkijat nappasivat kiinni humalaisia pitk&auml;tukkaisia nuoria. Ja muuten t&auml;n&auml;&auml;nkin katu on puhdas humalaisista.<br><br> Ilta-esityskin oli loppuunmyyty. Yleis&ouml;kin l&auml;mpeni. Sen verran on kai ryyp&auml;tty.<br> Ilta ruokalassa meni laulujen merkeiss&auml;.<br><br> <b>3.5.</b><br> Eilen ennen matkallel&auml;ht&ouml;&auml; Vlasova ajoi pois autosta Jalmari Parkkisen, joka &auml;rsytti henkil&ouml;kuntaa. Erna Berg ilmoitti johtajalle, ettei h&auml;n halua n&auml;ytell&auml; humalaisen kanssa ja Vlasovan oli jotain teht&auml;v&auml;. Mutta mielest&auml;ni Parkkisen poisajaminen oli semmoista akkamaista hommaa, sill&auml; hiprakassa ovat monet.<br><br> Olemme matkalla Viljandiin...<br> Raija kertoo kirjeess&auml;&auml;n, ett&auml; koko Petroskoi sy&ouml; vain kalaruokaa ja kodissamme nautitaan ruokaa Eestist&auml; l&auml;hett&auml;m&auml;st&auml;ni paketista.<br><br> <b>5.5.</b><br> Uusi paketti kotiin on melkein valmis. L&auml;het&auml;n huomenna. <br> Eilen esityksen j&auml;lkeen menimme Kaunas-ravintolaan. Uusi moderni talo, varmasti on Neuvostoliiton parhaimpia. Mutta ohjelma ei ollut h&auml;&auml;pp&ouml;ist&auml;k&auml;&auml;n. Tanssimme ja ryypp&auml;simme Virun valgeeta.<br> T&auml;n&auml;&auml;n on ainakin krapula p&auml;&auml;llimm&auml;isen&auml;. Yliopistolla oli tilaisuus ylioppilaiden kanssa. Keskustelimme ja joimme kahvia, v&auml;lill&auml; lauloimmekin. <br> Illalla oli Nelj&auml;s nikama ja vastaanotto oli komea, kun piti ainakin viisi kertaa avata esirippua... <br> Ja nyt painun pyykille.<br><br> <b>7.5.</b><br> P&auml;rnu. Hotelli Kajakas. Ihana paikka meren rannalla. Siisti. Originelli l&auml;mpi&ouml;. Kaikki on arvokkuutta t&auml;ynn&auml;. Jalokuusikko ja hongat, kukkapenkit t&auml;ynn&auml; kukkia. Mahtava uusi teatteritalo, mutta esityksess&auml; katsomo ei ollut lainkaan t&auml;ynn&auml;.<br><br> Ahvonen kertoi, ett&auml; tapasi er&auml;&auml;n naisen, joka kertoi, ettei periaatteellisista syist&auml; katso meid&auml;n esityksi&auml;mme. Sill&auml; me olemme, h&auml;nen mielest&auml;&auml;n, valesuomalaisia.  Karjalassanne , sanoi h&auml;n,  kaikki on ven&auml;l&auml;istynyt. Ahvonen kyll&auml; sanoi siihen, ett&auml; h&auml;n itsekin on vale-eestil&auml;inen. Mutta Eestiss&auml; on paljon t&auml;llaisia. <br><br> Mutta eilen Vanemuine-teatterin henkil&ouml;kunta j&auml;rjesti meille komean j&auml;&auml;hyv&auml;istilaisuuden Noitavainon j&auml;lkeen. Puhuivat Kaarel Ird ja Toivo Haimi. Ird k&auml;veli rampille ja huusi katsomoon:  Kolme kertaa elagu!!! . Ja salissaolijat yhtyiv&auml;t siihen. Haimi kutsui kollektiivin syksyksi Petroskoihin. Mutta kumpi niist&auml; nyt tuleekaan? Kutsuttu on Rakvere ja Tartto. <br><br> Eilen l&auml;hetin paketin kotimme n&auml;lk&auml;isille.<br><br> <b>8.5.</b><br> Kovat puheet pidettiin lavamiesten ylim&auml;&auml;r&auml;isten t&ouml;itten maksuista! Meni niin pitk&auml;lle, ett&auml; painuimme lavamestari Filatovin kanssa kaupungin kulttuurity&ouml;ntekij&auml;in ammattiliiton edustajan puheille. Lavamiehet vaativat lis&auml;maksuja ylit&ouml;ist&auml;, eik&auml; t&auml;ll&auml; kertaa ole ket&auml;&auml;n, kuka p&auml;&auml;tt&auml;&auml; asiasta. Eilen n&auml;ytt&auml;m&ouml; ei ehtinyt ajoissa, koska valaistusmiehet my&ouml;h&auml;styiv&auml;t. <br> T&auml;n&auml;&auml;n illalla on Noitavaino ja huomenna aamulla Sauna ja illalla Viisas neitsyt ja Kummittelijat l&auml;htee matkaan.<br><br> <b>9.5.</b><br> Olin eilen ja t&auml;n&auml;&auml;n aamulla auttamassa lavamiehi&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;. Heti alkoivat katsella toverillisesti. Ilmassa on vuoden ensimm&auml;inen ukkosilma. Ei meill&auml; Karjalassa n&auml;in varhain ole ukkosia.<br><br> Illalla peruttiin Kummittelijat, kun lippuja oli myyty v&auml;h&auml;n ja lavamiehille se olisi ollut liian suuri kuormitus.<br><br> Sauna otettiin hyvin viile&auml;sti vastaan Koidulalle nimetyss&auml; riiklik teaterissa. T&auml;n&auml;&auml;n on Viisas neitsyt.<br><br> <b>11.5.</b><br> Peruimme ilta-esityksen, vaikka 48 ihmist&auml; oli tullut bussilla jostain saarelta, mutta kun muita esitykseen ei tullutkaan ja kulttuuritalon vuokraaminenkin maksaa 40 ruplaa. Nelj&auml;s nikama -esityksess&auml; oli vain 50 henke&auml;. Se ei n&auml;k&ouml;j&auml;&auml;n t&auml;&auml;ll&auml; ved&auml;! Vaikka samalla saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; huomiseksi siihen on myyty kaikki liput. Esitys on teatterin n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;.<br><br> <b>16.5.</b><br> <b>P&auml;rnu  Tallinna  Moskova  Kuibyshev.</b> Teatterin ja valtion busseilla, TU-124 ja AN-10 A -lentokoneilla, ja nyt olemme Volgan rannoilla. Kuibyshev on miljoonakaupunki, mutta ei mink&auml;&auml;nlaista j&auml;rjestyst&auml;, kun vertailee Eestiin.<br> S&ouml;imme aamiaisen P&auml;rnussa, lounaan Tallinnassa ja kello 17.30 istuimme jo nykyaikaisessa TU-124-lentokoneessa. 1100 km matkasimme puolessatoista tunnissa. Korkeus 8500 m. Pakkasta ulkoilmassa -35. Matka Vnukovon lentokent&auml;lt&auml; Aeroflotin hotelliin otti enemm&auml;n aikaa kuin lento.<br> K&auml;vimme nuorten kanssa Leninin vuorilla ja Punaisella torilla. Ja seuraavana p&auml;iv&auml;n&auml; varhain aamulla seuraava lentokone vei meid&auml;t jo Volgalle. Kent&auml;ll&auml; olivat vastassa nuoret kukkineen ja kajauttivat laulun Karjalasta. Liput on myyty ja kiirehdimme teatteriin.<br><br> Oi sit&auml; ihanaa vastaanottoa! Ja esityksen&auml; oli Villi kapteeni. P&auml;&auml;simme voittopaikoille Yleisliittolaisessa katselmuksessa. T&auml;&auml;ll&auml; tuomi kukkii ja niit&auml; sitten onkin paljon! Herkk&auml; yleis&ouml;, vaikka koko esityksen aikana n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle kuului kuuluttajan &auml;&auml;ni, koska ei riitt&auml;nyt kuulokkeita ja kuuluttaja puhui parvella oleville suoraan kova&auml;&auml;niseen.<br><br> <b>18.5.</b><br> <b>Tallinna</b>. Eilen aamulla  Annushka (n&auml;in kutsutaan Antonovin lentokoneita) nosti meid&auml;t ilmaan ja kello 8.55 laski Moskovaan. Ja, Luojan kiitos, p&auml;&auml;simme Tallinnaankin, vaikka ensiksi ilmoitettiin, ettei lippuja ole. Sitten l&ouml;ytyi innokas kassanhoitaja, joka soitti puhelimella kaikki Moskovan kassat l&auml;pi ja ker&auml;si 30 lippua. Mukanamme matkalla oli n&auml;ytelm&auml;n ohjaaja Epp Kaidu, joka enemm&auml;nkin h&auml;iritsi kuin auttoi... Viimeinen lento tuntui jo v&auml;sytt&auml;v&auml;lt&auml;, mutta ajoissa olimme paikalla ja esitimme viel&auml; samana iltana Nelj&auml;nnen nikaman salin t&auml;ytt&auml;neelle yleis&ouml;llemme. Oli tervehdyspuheita ja muistolahjoja ja se nosti mielialaa alussa, mutta toisessa n&auml;yt&ouml;ksess&auml; v&auml;symys jo tuntui. <br> T&auml;n&auml;&auml;n on kaksi Romeo ja Julia -esityst&auml;.<br><br> Sataa jo toista vuorokautta. T&auml;n&auml;&auml;n sain palkan ja kaksi tuntia juoksentelin kaupoissa saadakseni uuden paketin kotiin. L&auml;hetin!<br><br> <b>20.5.</b><br> Noitavaino.<br><br> L&auml;hetin Raijalle syntym&auml;p&auml;iv&auml;onnittelut runomuodossa: <br><br> <table cellspacing="5" border="0"> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> / >?OBL, @>4=0O, =5 A B>1>9,<br> 0 25B@0E 10;B89A:8E :C4@8 2LNBAO.<br> > 65;0==K9 >1@07 4>@>3>9,<br> 5 40QB CA=CBL, ?>B>< ?@>A=CBLAO.<br> %;5I5B 4>64L ?> C7:8< B@>BC0@0<,<br> ;0G5B "0;;8=, ;5B> CB5@O2,<br> / ;5GC A ?>AK;:>9 ?> 1C;L20@0<,<br> !5@4F5 2 =Q< A2>Q C?0:>202.<br> "@84F0BL 2>A5<L ;5B B><C =0704<br> >48;0AL <5GB0 <>59 4CH8.<br> "K  <>O <5GB0 8 MB>  D0:B.<br> A;8 BK A>3;0A=0  =0?8H8!<br> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> Taaskaan, rakkaani, en ole kanssasi,<br> Mun kiharoita Eestin tuuli sotkee,<br> Mut haluttu ja rakas hahmosi<br> Vie iltaunet, aamuisin taas silm&auml;t sulkee.<br> Taas sade piiskaa kapoisia teit&auml;.<br> N&auml;in itkee Tallinna: on kes&auml; kadonnut!<br> M&auml; kiid&auml;n pitkin linnan kortteleita:<br> Oon pakettiini sy&auml;mein pakannut.<br> On siit&auml; melkein nelj&auml;kymment' vuotta,<br> Kun unelmani syntyi p&auml;&auml;lle maan.<br> En unelmaksi, rakkaani, sua sano suotta:<br> Se tosi on. J&auml;&auml;n viesti&auml;si oottamaan.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)</table><br> Noitavaino h&auml;vitt&auml;&auml; paljon pienell&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;. Mutta t&auml;ll&auml; kertaa ei n&auml;kynyt yht&auml;&auml;n nukahtanutta katsetta n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;, vaikka katsomo ei ollutkaan aivan t&auml;ysi.<br><br> <b>23.5.</b><br> Ja eilen yleis&ouml;&auml; ei ollut kuin kourallinen. Katsomossa, jossa on 700 paikkaa, oli noin 70 henke&auml;. Ja kerrotaan, ettei Saunaan ole sit&auml;k&auml;&auml;n.<br><br> Soitti Urve Tauts! Se komea eestil&auml;inen laulajatar, joka oli muutama vuosi sitten Suomessa kymmenhenkisess&auml; konserttiryhm&auml;ss&auml;mme, jossa olin juontajana. Juoksen tapaamaan...<br><br> <b>24.5.</b><br> Raijan syntym&auml;p&auml;iv&auml;. L&auml;hetin s&auml;hkeen... Aamulla oli paikalliskomitean istunto. Tutkittiin sit&auml; lavamiesten anomusta lis&auml;maksuista lis&auml;t&ouml;ist&auml;.<br> Ja sielt&auml; juoksin Estonia-teatteriin katsomaan baletti-esityst&auml;. Ehdin n&auml;hd&auml; kaksi kolmesta n&auml;yt&ouml;ksest&auml;. Urve Tauts oli odottamassa. Sitten siihen tuli h&auml;nen miehens&auml;, soittaja ja s&auml;velt&auml;j&auml; Raudm&auml;e. Mainio oli Bizet´n ja Shtshedrinin Carmen.<br> Illalla oli Noitavaino. Huomenna on kaksi Nikama-esityst&auml;. Sanomalehdiss&auml; meist&auml; on hyvin niukasti.<br><br> <b>25.5.</b><br> Jokainen meist&auml; ajattelee nyt vain kiertueemme loppua ja pikaista p&auml;&auml;semist&auml; kotiin. Emmek&ouml; me osaa ollenkaan nauttia el&auml;m&auml;st&auml; t&auml;ll&auml; hetkell&auml; ja nyt? Tapahtumarikkaasta, hyvin v&auml;rikk&auml;&auml;st&auml; el&auml;m&auml;st&auml;! Minne kiirehdimme? Voimia ja haluja olisi ihan riitt&auml;v&auml;sti! Ei saisi olla noin k&ouml;yh&auml;luonteinen. Koko kouralla on ahmittava antimia. T&auml;n&auml;&auml;nkin oli kaksi Nikama-esityst&auml;.<br><br> <b>27.5.</b><br> Nousimme petist&auml; jo seitsem&auml;lt&auml;. Pesimme silm&auml;t ja juoksujalkaa Piimsaliin (maitokahvilaan). Yksi putro ja kaksi kohvi koorega. <br> 8.30 alkoivat Saunan harjoitukset TV:ssa, jotka kestiv&auml;t viisi tuntia. 19.30 on Viisas neitsyt ja huomenna 10.30 on Sauna Suomea varten.<br><br> ... Ostin kotiin Pesuvalgendajaa 10 pakettia. Ja oli pitk&auml; jono! Monet ostivat 50 60 pakettia.<br><br> <b>28.5.</b><br> Urve Tauts katsoi Tark neits (Viisas neitsyt) -esityksen ja h&auml;nt&auml; se miellytti. Kutsui huomiseksi kotiinsa auttamaan kirjeen kirjoittamisessa Suomeen.<br><br> Tallinna on t&auml;ynn&auml; seikkailijoita ja shoppailijoita Ven&auml;j&auml;lt&auml;. Ja kaikki ovat n&auml;ill&auml;, hyvin kapeilla kaduilla. Kerrotaan, ett&auml; Tallinnassa 60 % asukkaista on ven&auml;l&auml;isi&auml;. Ja eestil&auml;isyys on noussut takajaloille!<br><br> Ja Ven&auml;j&auml; on taaskin ilman lihaa, ilman villapuseroita, ilman sit&auml; vuosisatojen kulttuuria, ilman teit&auml;, ilman niit&auml; pieni&auml; ja vieraanvaraisia kahviloita, ilman sit&auml; tavaroitten paljoutta, jota n&auml;kee Euroopassa ja jossain m&auml;&auml;rin Eestiss&auml;kin. Harmittaa Ven&auml;j&auml;n tilanne. Haaveilen joskus ajasta, jolloin koko Neuvostoliitossa tulee olemaan kaikki t&auml;m&auml; ihmisille hyvin tarpeellinen. Marxismi opettaa, ett&auml; tarpeet kasvatetaan. Mill&auml;?<br><br> Aarne Romppainen oli Saunan ohjaajana TV-esityksess&auml;. T&auml;n&auml;&auml;n aamulla harjoittelimme Valkoista ruttoa TV-studiossa ja illalla on Noitavaino.<br><br> <b>30.5.</b><br> Eilen k&auml;vin Urve Tautsin luona. Kolmen huoneen asunto Mustam&auml;ell&auml;. Mies, Raudm&auml;e, paksuvatsainen pullukka, kaksivuotias tytt&ouml;, joka heti rupesi leikkim&auml;&auml;n minun kanssani. Urve ihmetteli. Ryypp&auml;simme kuivaa viini&auml; ja vertailimme eestin ja suomen kielt&auml;. Autoin kirjeen kirjoittamisessa Suomeen.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on taas Valkoisen ruton esitys ja ihmetell&auml; t&auml;ytyy, kuinka se Toivo Lankinen kest&auml;&auml; n&auml;in voimakasta osaa.<br> Erna Lund kertoi, ett&auml; er&auml;s Kingiseppin teatterin n&auml;yttelij&auml; sanoi muka, ett&auml; s&auml;&auml;li, kun sellainen n&auml;yttelij&auml; kuin Hall esitt&auml;&auml; v&auml;h&auml;n ja pieni&auml; rooleja. V&auml;h&auml;n etten haljennut itserakkaudesta!? Harvoin min&auml; sellaista kuulen.<br><br> <b>1.6.</b><br> Aamusta oli k&auml;ynti Tallinnan kaupoissa ja kaupungilla hoopoilemista. Sitten saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; kaksi esityst&auml;mme, siis Viisas neitsyt ja Kummittelijat perutetaan t&auml;n&auml;&auml;n. Soitin Urvelle ja sain t&auml;ydest&auml; katsomosta pienen nurkkauksen, johon ei oikein tuolikaan mahtunut. Katsoin ja kuuntelin Kuninkaallinen loosi -operetin. Kuningas (joka oikeastaan ei ollutkaan kuningas, vaan itsemurhaaja, jolle er&auml;s poliisi oli luvannut tuhat dollaria, jos h&auml;n suostuu olemaan kuninkaana v&auml;h&auml;n aikaa) nostaa maljan ja sanoo, ett&auml; juodaan samppanjaa, kun kerran konjakkiakaan ei l&ouml;ydy mist&auml;&auml;n. Toisessa kohdassa poliisimestari katsoo saliin ja sitten antaa m&auml;&auml;r&auml;yksen vied&auml; pois nelj&auml;nnen rivin lis&auml;tuolilla istuva ihminen. Sitten ilmoittaa "kuninkaalle", ett&auml; joka toinen salissa istuvista on salapoliisi ja joka ensimm&auml;inen on varsinainen poliisi. "Kuningas" huutaa sotilaille ven&auml;j&auml;n kielell&auml;:  Shagom marsh! P&auml;&auml;ministeri sanoo:  Annan h&auml;nelle ordenin (kunniamerkin). Apulaisensa ihmeiss&auml;&auml;n kysyy:  Kortteerin orderinko? ( Asunnon vuokrapaperinko? ). Melko rohkeaa teksti&auml;.<br><br> <b>7.6.</b><br> <b>Petroskoi.</b> Aamulla kello 6.30 olimme Petroskoin junalaiturilla. Vaikka matkaseikkailut ovatkin mieleenpainuvia, niin kuitenkin koti on aina armas herkkupala! Koti on paikka, jossa saa rauhallisuuden ja varmuuden. Poikamme p&auml;&auml;siv&auml;t seuraaville luokille koulussa ja ovat tervein&auml; ja vaimoni hyv&auml;ntahtoinen.<br><br> <b>15.6.</b><br> Viikko on vier&auml;ht&auml;nyt kuin siivill&auml;. Vaikka taas enemm&auml;n oli vapaap&auml;ivi&auml; kuin ty&ouml;p&auml;ivi&auml;... <br> Petroskoissa vierailee Kalugan teatteri. K&auml;vin katsomassa yhden Ryui Blaz esityksen Hugon mukaan. Hyvin keskinkertainen... <br> Toissap&auml;iv&auml;n&auml; suoritin ilta-instituutin tutkinnon historiallisesta materialismista. Saan viel&auml; yhdet kovat kannet.<br><br> <b>21.6.</b><br> Manok-yhtyett&auml;mme filmasivat L&auml;nsi-Saksan TV:n ty&ouml;ntekij&auml;t. Nauhoitimme ensiksi Sibeliuksen Sortunut &auml;&auml;ni -kappaleen ja sitten karjalankielell&auml; Nagris haudua. He nauhoittivat Kantele-yhtyett&auml; ja jotain muutakin... <br><br> P&auml;&auml;sin Katto-Kassisen lapsen roolista.<br><br> Ja nyt koko huomioni on kiintynyt suomen kielen oppimiseen! Kansan Uutiset, Neuvosto-Karjala, Maailma ja me ja Punalippu  kaikki n&auml;m&auml; julkaisut luen tarkasti, ja lis&auml;ksi kirjoja.<br><br> <b>1.7.</b><br> K&auml;vimme pari kertaa teatterin tulevalla huvilalla. Siell&auml; l&auml;hell&auml; on pioneerileiri, jossa on Erkki. K&auml;vimme katsomassa: s&auml;hisev&auml; &auml;&auml;ni, jalat veress&auml; ja musta kuin kek&auml;le. Tunnusti, ett&auml; on hyv&auml;, kun saa olla nukkumatta illalla kello 12 asti, mutta sitten on niin vaikeata her&auml;t&auml; ajoissa. H&auml;nell&auml; on punainen nailonpusero, jota pit&auml;&auml; jokainen huoneessa asuva vuorotellen. Sen on lahjoittanut Aila Heikkinen Oulusta. Ailalle pit&auml;isi joskus kertoa paidan menestyksest&auml;.<br><br> K&auml;vimme Raijan kanssa kuuntelemassa sinfoniaorkesteria. Soi Sibelius ja Tshaikovski. Kapellimestarina oli Aleksandr Dmitrijev. (My&ouml;hemmin muuttanut Leningradiin ja ohjannut monet vuodet kuuluisaa Leningradin sinfoniaorkesteria. W.H. 6.2.1999) Solistina oli useiden kansainv&auml;listen kilpailujen voittaja Boris Gutnikov. Valitettavasti ihmisi&auml; oli kolmasosa katsomoa...<br><br> <b>Kaupungissa vierailee Riian teatteri.</b> Se on tunnettu Ven&auml;j&auml;ll&auml; ja kannattaa k&auml;v&auml;ist&auml; katsomassa. Valmistaudun Kalevalan matkaan.<br><br> <b>3.7.</b><br> Todistan, ett&auml; Riian ven&auml;l&auml;inen teatteri on yksi Neuvostoliiton parhaimpia. Eilen katsoimme Germanin romaaniin pohjalta tehdyn esityksen nimelt&auml;&auml;n Min&auml; vastaan kaikesta. Yhden v&auml;liajan kanssa esitys kesti kolme tuntia ja parissa paikassa oli hiukan ik&auml;v&auml;&auml;. Heid&auml;n ohjaajansa opiskelivat samaan aikaan Leningradin teatterikoulussa kun mekin: Kats ja Beljavski!<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n katsoimme saman teatterin Arthur Lorenzon Vetsaidsin tarinaa. Muuten hyv&auml; esitys, vaikka tuntui, ett&auml; keski-ik&auml;iset n&auml;yttelij&auml;t ja ohjaajat eiv&auml;t oikein usko nuoriin. Nauhoitettu musiikki oli kamalaa! Se oikeastaan h&auml;iritsi. N&auml;kyi monessa paikassa ohjaajan kaavamaisia temppuja. Mutta oli intohimoa ja kiihkoisuutta, jotka vetiv&auml;t puoleensa.<br><br> Kello on jo 23.55  kohta taas junaan. T&auml;m&auml; mustalaisel&auml;m&auml; alkaa olla sen verran l&auml;heinen, ett&auml; Raijakin tottuu.<br><br> <b>5.7.</b><br> <b>Otatko miut Karjalan maa Karjalan pohjoispiireiss&auml;</b><br> Taas olemme Kiestingill&auml;. Aamu. Hiljaisuus. Jostain j&auml;rven takaa kuuluu:  manja, manja, manja...  n&auml;in em&auml;nt&auml; kutsuu lampaita kotiin tai on tuonut niille jotain herkkuja. Kuuluu vuohien &auml;&auml;ni&auml; ja veneen airojen kolinaa. Orvo Bj&ouml;rninen l&auml;hti kalalle varhain, mutta kuitenkin kuivin suin tuli.<br><br> Sen edest&auml; Pekka Mikshijev ryypp&auml;ili Antti Timosen kanssa Karjalan mua -esityksen j&auml;lkeen, vaikka esitys ei mennytk&auml;&auml;n oikein hyvin  kulisseissa ei ollut oikein tilaa ja on kuuma - yleis&ouml; oli kuitenkin mieliss&auml;&auml;n, ett&auml; kuuli karjalankielt&auml; ja asioista, jotka olivat l&auml;heisin&auml;. Minun roolini meni taas huonosti. Perkele, kun j&auml;&auml; paha maku suuhun semmoisesta esityksest&auml;. Min&auml; olen ihan tyhj&auml;, kun pit&auml;isi menn&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle.<br> Mutta onneksi aamu on kaunis ja paha mieli haihtuu. S&auml;&auml;li on ja ihmetell&auml; t&auml;ytyy, ettei yleis&ouml;n keskuudessa ole ollenkaan nuoria.<br><br> <b>6.7.</b><br> Tulimme puoleny&ouml;n aikaan matkalta sotilaitten luokse. Suuri katsomo oli t&auml;ynn&auml;. Tuli l&auml;hell&auml; asuvia karjalaisiakin: miehi&auml;, jotka muistavat viel&auml; kansalaissodan taistelut.<br> Ennen esityst&auml; puhui Haimi ja esityksen j&auml;lkeen Antti Timonen. Me emme kuulleet kansankirjailijaa, kun esirippu pantiin kiinni ja me l&auml;hdimme riisuuntumaan. Yleis&ouml; kyll&auml; oli hiljaa ja hyvin kuuntelivat.<br><br> T&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n aloitimme Orvo Bj&ouml;rnisen kanssa keskustelulla siit&auml;, ett&auml; karjalaiset olisivat paljon enemm&auml;n edell&auml; toisia Ven&auml;j&auml;n alueita, jos ei olisi ollut "stalinismin" aikoja. Kysyin miksi? Orvo kertoi siit&auml;, etteiv&auml;t karjalaiset k&auml;velleet virsut jalassa koskaan ja Ven&auml;j&auml;ll&auml; k&auml;vell&auml;&auml;n viel&auml; nytkin. Min&auml; muistin L&auml;nnen teoriat siit&auml;, ett&auml; pohjolalaiset ovat olleet aina etev&auml;mpi&auml;. Mutta ne suuret valtiot h&auml;vittiv&auml;t tuon tuosta karjalaisten saavutuksia ja se, mit&auml; ei voitu h&auml;vitt&auml;&auml;, olivat haaveet ja mietteet, joista syntyi sitten Kalevalan runoja. Jos "stalinismin" aikoja ei olisi ollut, niin olisi s&auml;ilynyt satoja, tai pikemminkin tuhansia, el&auml;m&auml;&auml; rakastaneita ja etevi&auml; punakaartilaisia, jotka sen ajan m&auml;&auml;r&auml;&auml;j&auml;t tappoivat. Ja 1920-luvun ja 1930-luvun alun aikana Karjala oli kukoistavaa aluetta. T&auml;&auml;ll&auml;h&auml;n oli spesialisteja, jotka tulivat Suomesta, Amerikasta ja Kanadasta.<br><br> <b>7.7.</b><br> Kalevala (entinen Uhtua). Y&ouml; on taas mennyt matkassa ja nyt olemme taas L&ouml;nnrotin kuivan hongan juurilla. Ja eilen 2 neli&ouml;kilometrin laajuisen Huopaj&auml;rven rannoilla olimme taas sotilaitten luona. Miehet ovat rakentaneet itselleen vesijohdon ja keskusl&auml;mmityksen! Mutta varmasti talvella siell&auml; on joskus ik&auml;v&auml;kin. Saimme hyv&auml;n annoksen ruokaa, hyv&auml;n vastaanoton ja tietenkin kunniakirjan. <br> Ja nyt Kuitin rannoilla siemailemme Karjalan kauneutta koko olemuksellamme. Mutta edelliset 110 km menimme viisi tuntia. Niist&auml; 22 km ajoimme kaksi tuntia. Se on sellainen se Louhen ja Kalevalan piirien v&auml;limatka. Ja hotellissa, jossa on vain 20 paikkaa, kaikki s&auml;ngyt oli varattu. Ei auttanut muu, kuin menn&auml; nukkumaan nurmikolle. Ei se tietenk&auml;&auml;n nukkumista ollut, mutta lep&auml;simme ja onneksi ei satanut!<br> Toinen ryhm&auml;, jossa oli Kummittelijat ja Katto-Kassinen, l&auml;hti Sosnovajaan. Meill&auml; on vapaap&auml;iv&auml;. Eih&auml;n siit&auml; mit&auml;&auml;n hy&ouml;ty&auml; ihmiselle ole, kun ei p&auml;&auml;se edes saunaan. Eik&auml; t&auml;&auml;ll&auml; muita huvipaikkoja ole. Hyv&auml;, ett&auml; mukana on lukemista!<br><br> <b>8.7.</b><br> Haimi aloitti esityksen puheella:  Seuraavana vuonna tasavaltamme t&auml;ytt&auml;&auml; 50-vuotta. Eri vaiheita on ollut sen historiassa. Me p&auml;&auml;timme huomioida er&auml;&auml;n tapahtuman tasavaltamme historiasta esityksell&auml;. Siin&auml; esitet&auml;&auml;n kansalaissotaa, jonka osanottajia on istumassa katsomossa t&auml;n&auml;&auml;nkin. Aiomme esitt&auml;&auml; t&auml;t&auml; n&auml;ytelm&auml;&auml; Ven&auml;j&auml;n Federaation kaupungeissa Karjalan taiteen p&auml;ivin&auml; ja meid&auml;n olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteit&auml; esityksest&auml;mme esityksen j&auml;lkeen. Antti Nikolajevitsh Timonen valmistaa romaania t&auml;m&auml;n materiaalin pohjalta. H&auml;n esiintyy esityksen j&auml;lkeen. <br> Jotain sen tapaista oli puhuttu... Mutta emme voineet aloittaa ajoissa, kun radiolaitteet meniv&auml;t rikki. Se meid&auml;n Vedjoshkin oli harmissaan, kun "salissa istuvat piirikomitean sihteerit ja 300 ihmist&auml;... <br><br> Shtshelin Aleksandr Ivanovits muisti rekilaulun kansalaissodan ajoilta:<br> 0=48B <>;>4>9, 2 6>?C @0=5=K9,<br> 5@=C;AO 4><>9 : 65=5 Q10=>9...<br><br> Nuori bandiitti, perseeseen haavoitettu,<br> Kotiin palasi luokse vaimonsa nussitun.<br><br> Hiukan h&auml;vytt&ouml;m&auml;sti oli laulettu ja Sanni Botsharnikova vihoissaan sihisi:  Onneksi ei kuulu taivaaseen k&auml;rp&auml;sen &auml;&auml;ni... <br><br> <b>10.7.</b><br> <b>Vuokkiniemi.</b> Aurinko on paahtanut jo viikon p&auml;iv&auml;t.<br> Ryhm&auml;ll&auml;mme on t&auml;n&auml;&auml;n taas vapaa p&auml;iv&auml;. Kummittelijoissa n&auml;yttelev&auml;t ja vapaaehtoiset tulivat t&auml;nne pienell&auml; AN-12 -lentokoneella ja me tulimme moottorilaivalla, johon meid&auml;n lis&auml;ksi mahtui kuorma-autokin.<br><br> Orvo mietteiss&auml;&auml;n kysyi, ett&auml; koska n&auml;m&auml; kauniit rannat tulevat olemaan t&auml;ynn&auml; asutuksia? Ja min&auml; "lupasin", ett&auml; jos tilanne ei huonone, niin meid&auml;n lapsemme n&auml;kev&auml;t sen.<br><br> Y&ouml;vyimme paikallisten asukkaiden perheiss&auml;. Em&auml;nt&auml;mme kertoi, ett&auml; muutama p&auml;iv&auml; sitten t&auml;&auml;ll&auml; k&auml;vi kaksi Suomen suomalaista, joista toinen oli entisen sotaleirin komentaja ja toinen joskus t&auml;&auml;lt&auml; l&auml;htenyt karjalainen, vaikka nimittikin itse&auml;&auml;n puhtaaksi suomalaiseksi. Mutta tiesi kaikkien paikkojen nimet ja ihmisten sukunimetkin. He etsiv&auml;t muka lauluja. Mutta laulujako?<br><br> Hiljainen siisti kyl&auml;, jossa puhutaan suomalaisille niin l&auml;heist&auml; murretta. Kummittelijat ei oikein miellytt&auml;nyt heit&auml;. Saa n&auml;hd&auml;, miten k&auml;y huomiselle esitykselle? L&auml;hdemme aamulla kalaan Orvo Bj&ouml;rnisen kanssa.<br><br> <b>12.7.</b><br> Eilen sain ensimm&auml;isen hauen pitk&auml;ll&auml; siimalla! Esityksen j&auml;lkeen istuimme kalakeiton &auml;&auml;ress&auml; ja rupattelimme em&auml;ntien kanssa. Em&auml;nn&auml;t vetiv&auml;t "zubrovka"-vodkapullon p&ouml;yd&auml;lle ja rupattelimme siit&auml;, milloin n&auml;m&auml; ihanat Kuittij&auml;rven rannat vet&auml;v&auml;t puoleensa asukkaita? Sodan aikana monet kuolivat evakkomatkalla. On "ryssi&auml;", joista em&auml;nn&auml;t eiv&auml;t pid&auml;, vaikka nuoremman em&auml;nn&auml;n mies onkin ven&auml;l&auml;inen.<br> T&auml;n&auml;&auml;n tulimme Kalevalaan lentokoneella. Se vei 15 minuuttia. Oli ihana katsoa n&auml;it&auml; Kuitin rantoja ylh&auml;&auml;lt&auml;kin. Illalla oli ilmainen esitys rajavartijoille. Olivat tyytyv&auml;isi&auml;.<br><br> <b>16.7.</b><br> <b>Jyskyj&auml;rvi.</b> 13.p&auml;iv&auml;n&auml; k&auml;vimme Orvon kanssa Luusalmella Kummittelijoiden ja Katto-Kassisen kanssa, vaikka olemme niist&auml; vapaat. Hyv&auml;t Orvon tuttavat ottivat meid&auml;t syd&auml;mellisesti vastaan. Taaskin k&auml;vimme kalassa ja sain Keski- ja Ala-Kuitin v&auml;lill&auml; uistimella ahvenen  ja siin&auml; oli koko saalis. Mutta ihana oli soudella!<br><br> 14. ja 15. hein&auml;kuuta esitimme Paanaj&auml;rvell&auml;. Satoi, mutta hyv&auml; "kyly" ja ihanat is&auml;nn&auml;t tekiv&auml;t p&auml;ivist&auml; unohtumattomat. Taaskin Anna Vasiljevna ja h&auml;nen miehens&auml; Vasselei Makedonovitsh is&auml;nn&ouml;iv&auml;t meit&auml; omassa talossaan. Heill&auml; on kolme aikuista tyt&auml;rt&auml;. Tytt&auml;ret l&auml;htiv&auml;t tuttaviensa luokse ja meit&auml; tuli taloon 9 henke&auml;: Rinteen pariskunta, Routtu, Ahvonen, Orvo, Gena Laine, Vedjoshkin ja radistimme Slava Skvortsov (Erna Lundin tuleva aviomies, nyt jo siirtynyt aikoja sitten toiseen maaimaan. W.H. 7.2.1999). Jokainen sai oman paikkansa ja petivaatteetkin! Oli hyv&auml;t ruuat ja yst&auml;v&auml;llinen vastaanotto.<br> Yleis&ouml; pelk&auml;si l&auml;hte&auml; toiseen esitykseen, kun Kummittelijat eiv&auml;t oikein menneet perille. Mutta Anna Vasiljevna sai ymp&auml;ripuhutuksi vanhat naiset ja molemmat kerrat katsomo oli ainakin t&auml;ysi, vaikka olikin tosi pieni. Siis viisi esityst&auml; kesti pieni kyl&auml;! Kaksi Kummittelijat-esityst&auml;, Katto-Kassisen ja kaksi Karjalan mua -esityst&auml;. Erikoisesti kiittiv&auml;t karjalankielisest&auml; Timosen n&auml;ytelm&auml;st&auml;. Monet muistivat ne ajat.<br><br> Ne kuuluisat 18 km ajoimme tunnissa, valtatien risteyksest&auml; Kepalle 50 km  my&ouml;s tunti. Lounas! Sen p&auml;&auml;lle 75 km. Kemijoelle 2 tuntia. Lautalla Kemijoen yli ja Tshirkka-Kemin yli  viel&auml; puoli tuntia. Kymmenelt&auml; l&auml;hdimme ja kello 16.00 olimme Jyskyj&auml;rvell&auml;.<br><br> <b>17.7.</b><br>  'Eik&ouml; olisi vapaata p&auml;&auml;sylippua?' Ja kassan yll&auml; ilmoitus, ettei lippuja ole. N&auml;it&auml; sanoja sai kuulla monessa piirin asutuksessa hein&auml;kuun alkupuolella , kirjoitti suomenkielinen Kalevalan kommunisti -lehti 17. p&auml;iv&auml;n&auml; hein&auml;kuuta 1969. Niin on asia t&auml;n&auml;&auml;nkin.<br><br> Kirkas p&auml;iv&auml;, vaikka melko kolkko tuuli. N&auml;in rauhallista matkaa minulla n&auml;iden 12 vuoden aikana ei ole ollut kertaakaan...<br> Ei se kai yht&auml; rauhallinen ole amerikkalaisilla, jotka eilen aloittivat lennon Kuuhun! Harmittaa hiukan, etteiv&auml;t ole neuvostoliittolaiset, mutta ihmiskunnan l&auml;hettil&auml;&auml;t kuitenkin. Onnea matkalle, pojat!<br><br> <b>19.7.</b><br> Olemme taas Petroskoissa. T&auml;n&auml;&auml;n on tapahtunut jotain oikein erikoista. Eik&ouml; olekin, kun n&auml;en todellista taidetta! Ja kun se on viel&auml; teatteritaidetta. En muista toista t&auml;llaista olleen viime vuosien aikana. Musikaali Ihminen La Manchesta (n&auml;ytelm&auml;n kirjoittajana on D. Derion). Cervantesin ja Don Quijotin roolissa oli nerokas M. B. Lebedev. H&auml;n oli niin yksinkertainen, musikaalinen, plastinen, yhteiskunnallisesti merkitt&auml;v&auml; ja temperamenttisesti uskottava, ett&auml; tuntuu naurettavalta n&auml;hd&auml; k&auml;siohjelmassa toisenkin esitt&auml;j&auml;n olevan t&auml;ss&auml; osassa. Puhe on Riian ven&auml;l&auml;isen teatterin esityksest&auml;. Kaikki miehet ovat niin plastisia ja musikaalisia, ett&auml; ihan kateus iskee. Tapahtui justiin niin, kuin kertoi Stanislavski hyv&auml;st&auml; esityksest&auml;: Tuntui tarpeelliselta menn&auml; jo y&ouml;ll&auml; sanomaan naapureille, ett&auml; menk&auml;&auml; nyt katsomaan Riian teatterin viimeisi&auml; esityksi&auml;!<br><br> Amerikkalaiset ovat jo Kuun radalla!<br><br> <b>21.7.</b><br> Amerikkalaiset pystyttiv&auml;t oman lippunsa Kuun pinnalle!<br> Neuvostoliittolainen Luna-15 kiert&auml;&auml; rataa 16 km korkeudella Kuun pinnasta. Koko maailma ihmettelee. Meid&auml;n lehdet katkerasti puhuvat siit&auml;, ettei muka Kuussa ole mit&auml;&auml;n tekemist&auml;k&auml;&auml;n.<br><br> Illalla oli teatteriyhdistyksen huoneistossa tapaamistilaisuus Riian teatterin n&auml;yttelij&ouml;iden kanssa. He esittiv&auml;t niin kutsutun kapustnikin, siis kaaliker&auml;esityksen, jossa aina esitet&auml;&auml;n huumorilla h&ouml;ystettyj&auml; tapahtumia henkil&ouml;kunnan el&auml;m&auml;st&auml;. Me lauloimme my&ouml;s. Ja meit&auml; kehuttiinkin. Kuinkas muuten?<br><br> P&auml;iv&auml;ll&auml; oli viimeinen n&auml;yt&auml;nt&ouml;kauden kokous. Anna Vlasova kertoi siit&auml;, ett&auml; elokuussa jatkamme ty&ouml;t&auml; Laivan kannella -esityksen kanssa ja n&auml;yt&auml;nt&ouml;kausi aloitetaan Lorcan n&auml;ytelm&auml;ll&auml;, jonka ohjaa Haimi. <br><br> Loma alkoi ja tuli kylm&auml;! Kaikki vaatteet mukaan  ja menemme teatterin niin sanotulle huvilalle, jossa teemme ty&ouml;t&auml; ja iltaisin laulamme vasta tehdyn takan valossa.<br><br> <b>18.8.</b><br> Jevgenia Pavlova, joka on teatteriyhdistyksen vastaava sihteeri, kertoi minulle kenen puoleen k&auml;&auml;nty&auml;, kun minulle tuli ajatus jatkaa opiskelua Teatterikorkeakoulussa ja t&auml;ll&auml; kertaa dramaturgi-osastolla. <br> Saimme lis&auml;&auml; lomap&auml;ivi&auml;, kun p&auml;&auml;ohjaajaa ei ollut taas paikalla.<br><br> <b>19.8.</b><br> Hurraa, mittari n&auml;ytt&auml;&auml; ulkona +23. Pohjolaisen syd&auml;n suli ja on t&auml;ynn&auml; luonnon ihailua. <br> ... Luovutin t&auml;n&auml;&auml;n 430 grammaa vertani ja tuntuu kuin olisi viel&auml; litra liikaa.<br><br> <b>25.8.</b><br> Voi kun osaisin kirjoittaa n&auml;ytelmi&auml;. Kirjoittaisin sellaisen, jossa sankari tai sankaritar on kaksijakoinen, silloin kun ajattelee nykytapahtumia ihmiskunnassa. H&auml;nt&auml; huolestuttaa meid&auml;n sotajoukkojen astuminen Tshekkoslovakiaan, mielenosoitusten tukahduttaminen ja huligaanien vangitseminen Prahassa, vuosi niitten tapahtumien j&auml;lkeen. Sankari ei mitenk&auml;&auml;n voi ymm&auml;rt&auml;&auml; Kiinan kulttuurivallankumousta, kiinalaisten vihaa Neuvostoliittoa kohtaan. Pariskunta, tai sankaritar ei mitenk&auml;&auml;n voi ymm&auml;rt&auml;&auml; Legendan jatko -kirjan tekij&auml;n karkaamista Englantiin. H&auml;n kuuntelee Amerikan &auml;&auml;nt&auml; radiosta ja yritt&auml;&auml; uskoa siihen noin sataprosenttisesti. Mutta sekin jo hermostuttaa. Ja ymp&auml;rill&auml;&auml;n on jokap&auml;iv&auml;isi&auml; arkihuolia. Totuuden ja valheen kohtaaminen. Totuuden eri puolten kohtaaminen. Ristiriitaista dialektiikkaa. Se olisi poliittisesti hyvin ter&auml;v&auml; selkkaus. Ja se tapahtuisi arkip&auml;iv&auml;isen, hyvin yksinkertaisen juonen taustalla.<br><br> <b>29.8.</b><br> Nyt on loma loppunut koko henkil&ouml;kunnalla. Aamulla oli kokouksen tapainen. Haimi kertoi, ett&auml; maanantaina aloitamme Bernarda Alban kodin harjoitukset ja toisena n&auml;ytelm&auml;n&auml; on Laivan kannella. Marraskuussa aloitamme Pohjant&auml;hden alla -harjoitukset. Lapsille on ven&auml;j&auml;nkielinen satu ja Karl Marson aloittaa Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;n harjoitukset. Ja kev&auml;tpuolella tulee Helsingist&auml; Sakari Puurunen ja aloittaa Leivosen harjoitukset. N&auml;ytelm&auml;n tekij&auml; on Jean Anouilh.<br> T&auml;n&auml;&auml;n aamulla luimme Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;&auml; ja illalla melkein nelj&auml; tuntia luimme Leivosta.<br><br> Loma on loppunut ja kummallista, ett&auml; rahatkin loppuivat!?<br><br> <b>30.8.</b><br> Kaupunkiin tuli viel&auml; yksi vieraileva teatteri. Se on leningradilainen Malyi dramatitsheski teatr. Ja Viktor Haritonov oli Yhden n&auml;yttelij&auml;n teatterin edustajana ja lausui Sergei Jeseninin runoja.<br> Puolueen aluekomitean ja kaupunginkomitean edustajat olivat Riian teatterin Germanin n&auml;ytelm&auml;n Min&auml; vastaan kaikesta, Leningradin teatterin Tshernyshevskin Mit&auml; tehd&auml;? -n&auml;ytelm&auml;n ja Jesenin runoja esitt&auml;v&auml;n Haritonovin esityksiss&auml;. Heit&auml; hermostuttaa.<br> Kyll&auml; he kotona mielell&auml;&auml;n lukevat Jesenini&auml;, mutta joillakin heist&auml; ovat sielut koventuneet ja puoluekuri vaatii valppautta! S&auml;&auml;li!<br><br> <b>7.9.</b><br> Tulin Viktor Haritonovin esityksest&auml;, jonka nimi on Kaatuneiden runoilijoiden muistoksi. Se oli Mihail Lermontovin ja Sándor PetQfin runojen lausumista.<br><br> Raija on jo nukahtanut. H&auml;n ker&auml;&auml; joka p&auml;iv&auml; Kantele-yhtyeen kamppeita matkalle Eurooppaan.<br> Gennadi nielaisi viiden kopeekan kolikon. Se oli jostain syyst&auml; h&auml;nen suussaan, kun h&auml;n riensi johonkin puuhun. Nyt on jo ollut monta p&auml;iv&auml;&auml; kirurgiassa odottamassa sen rahan putoamista...<br><br> Paistoin perunoita ja keitin teet&auml;. Kaikki taas j&auml;&auml;htyy, mutta tekisi mieli ajatella ja panna paperille ajatuksia, jotka syntyiv&auml;t Haritonovin esityksest&auml;. Mist&auml; t&auml;ss&auml; esityksess&auml; puhutaankaan? Siit&auml;k&ouml;, ett&auml; keisari Nikolai I oli huono? Vai siit&auml;k&ouml;, ett&auml; vallankumouksellinen tilanne oli monimutkainen? Siit&auml;k&ouml;, ett&auml; Jesenin oli niin traagisesti ristiriitainen? Olisiko se liian pinnallista ymm&auml;rt&auml;&auml; n&auml;in n&auml;yttelij&auml;n sanomat?<br> N&auml;yttelij&auml; Haritonov kyyneleet silmiss&auml; lausuu kuuluisan Lermontovin runon Pushkinin kuolemalle. N&auml;yttelij&auml; ik&auml;&auml;n kuin vaatisi kuuntelijoilta rohkeutta, kansallistunnetta, varovaista suhtautumista hyvin herkk&auml;luonteisiin runoilijoihin. Milloin me uskallamme puhua suoraan asioista?<br><br> <b>10.9.</b><br> Kymmenisen p&auml;iv&auml;&auml; teatterin miespuolinen henkil&ouml;kunta harjoittelee Laivan kannella -esityksen lauluja ja joskus k&auml;ymme huvilalla rakennushommissa. Kaidu ei ole viel&auml; tullut.<br><br> Soitin Leningradiin instituuttiin ja siell&auml; varoittavat, ett&auml; tuskinpa ehdin kolmessa p&auml;iv&auml;ss&auml; suorittaa kaikki tarpeelliset tutkinnot.<br><br> <b>15.9.</b><br> Kuitenkin k&auml;vin opintoretkell&auml; Leningradissa. Siihen meni vain kaksi p&auml;iv&auml;&auml;. Ehdottivat j&auml;&auml;m&auml;&auml;n kymmeneksi p&auml;iv&auml;ksi, mutta eih&auml;n minulla sellaista aikaa ole. 20. p&auml;iv&auml;n&auml; on se TV-tapahtuma, Ogonjok (Valonpilkku), joka on omistettu mets&auml;ty&ouml;l&auml;isille. On varmaankin viel&auml; Villin kapteenin nauhoittaminen TV:ss&auml;. Ja Antti Timonen on kirjoittanut uutta teksti&auml; omaan n&auml;ytelm&auml;&auml;ns&auml; ja sit&auml; pit&auml;isi harjoitella.<br><br> <b>18.9.</b><br> Ammattiliiton paikalliskomitean istunto:<br> 1. On l&ouml;ydett&auml;v&auml; rahaa paikalliskomitean taskusta ja ker&auml;tt&auml;v&auml; n&auml;yttelij&ouml;ilt&auml;kin Rakvereen teatterin vastaanottoa varten. <br> 2. Ammattiliiton on autettava rahallisesti Eila Hidmanin ja Leo N&auml;rj&auml;n h&auml;it&auml;. On ostettava lahja!<br> 3. Valmistuminen vuosikokoukseen.<br><br> <b>19.9.</b><br> Perkeleen velat! P&auml;iv&auml; sitten saimme tilin ja nyt on jo taskut tyhj&auml;t. Olen velkaa Kantele-yhtyeen yhteiskuntakassaan 70 ruplaa, teatterikassaan 50 ruplaa ja &auml;idille 20 ruplaa. Ostimme v&auml;hitt&auml;ismaksulla pojille p&auml;&auml;llystakit ja housut, kahdet molemmille: ostokset maksoivat 92 ruplaa. Vuokra on maksamatta elokuusta alkaen. Ja nyt ei ole taskussa kuin 3 ruplaa. Siis t&auml;ytyy lainata viel&auml; ainakin 50 ruplaa. Kes&auml;n aikana emme ostaneet mit&auml;&auml;n kallista, ei v&auml;kevi&auml;. Emme l&auml;hteneet kes&auml;n aikana teatterin huvilapaikkaa pitemm&auml;lle. K&auml;vin nyt Leningradissa, mutta siihen meni minun veriluovutustienestini. Jossain t&auml;ytyy olla matoja!<br><br> Harjoittelemme hissukseen Laivan kannella. Kyll&auml; se Epp Kaidu on flegmaattinen!<br><br> <b>20.9.</b><br> Ensimm&auml;inen Petroskoin TV-keskuksen l&auml;hetys, siis se Ogonjok. Yhtyeemme oli kutsuttu laulujen lis&auml;ksi kertomaan kaikenlaisia tarinoita, lupasivat kaataa samppanjaakin. Mutta sitten ilmeni, ett&auml; Karjalan mets&auml;ty&ouml;l&auml;iset eiv&auml;t t&auml;ytt&auml;neet ty&ouml;suunnitelmia. Ja viinipullot l&auml;hetyksess&auml; katosivat p&ouml;ydilt&auml; ja meid&auml;n tarinoita leikattiin. Lauloimme Kanteleen tytt&ouml;ryhm&auml;n lis&auml;ksi. Ammattikoulujen oppilaitten amat&ouml;&ouml;riyhtye Runo lauloi amat&ouml;&ouml;ris&auml;velt&auml;j&auml;n Mishukovin lauluja ja tanssi kuuluisia veps&auml;l&auml;isen koreografin Vasili Kononovin tansseja.<br><br> <b>27.9.</b><br> Genka p&auml;&auml;si siit&auml; kolikosta! Ja taas tuo koulusta kakkosia... <br> Eilen olimme koko teatterinhenkil&ouml;kunnalla sovhoosin pellolla nostamassa kaalikeri&auml;, niin kuin koko kaupungin asukkaat tekev&auml;t syksyisin.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n meit&auml; koko p&auml;iv&auml;n kiusasivat Malmin &auml;iti ja tyt&auml;r. Helmi Malmi on Karjalamme kuuluisa suomalaisten tanssien koreografi ja monta vuotta ollut teatterimme n&auml;yttelij&auml;tt&auml;ren&auml;. H&auml;n oli monet vuodet Kantele-yhtyeen p&auml;&auml;koreografina. <br> Viola Malmi opiskeli kanssamme teatterikorkeakoulussa ja on ammattin&auml;yttelij&auml;t&auml;r. H&auml;n on ollut n&auml;yttelij&auml;n&auml; Ven&auml;l&auml;isess&auml; draamateatterissa poikien osissa, sitten valmistunut Leningradin konservatoriosta koreografiksi, ohjannut monen monet tanssit teatterissamme, on ollut p&auml;&auml;koreografina Kantele-yhtyeess&auml;, perustanut amat&ouml;&ouml;riyhtyeen, jonka nimi on Karjalan gornitsa, ker&auml;&auml; ja suunnittelee karjalaisia, veps&auml;l&auml;isi&auml; ja suomalaisia tansseja ja on kirjoittanut monta kirjaa tansseista ja kansan muista perinnemenoista.<br> Siis nyt he molemmat ovat teatterin tulevan esityksen tanssien ohjaajina.<br> Karl Marson lupaa antaa minulle p&auml;&auml;roolin Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;ss&auml;. Varoitin h&auml;nt&auml;, ettei siit&auml; tule mit&auml;&auml;n! Min&auml; alan pel&auml;t&auml;, ett&auml; minun temperamenttini, sis&auml;inen el&auml;m&auml;ni, alkaa sammua. Eih&auml;n sit&auml; paljon ollutkaan. En mitenk&auml;&auml;n voi l&ouml;yt&auml;&auml; itse&auml;ni Laivan kannella -esityksess&auml;.<br><br> Huomenna on <u>García Lorcan Bernarda Alban talon ensi-ilta</u>. On s&auml;&auml;li hyv&auml;&auml; n&auml;ytelm&auml;&auml;. N&auml;in alkaa 38. teatterimme n&auml;yt&auml;nt&ouml;kausi!<br><br> <b>29.9.</b><br> T&auml;n&auml;&auml;n, pitk&auml;st&auml; aikaa, hakkasin puita &auml;idille. H&auml;n viel&auml;kin asuu yhteisasunnossa, jossa on vieras ihminen naapurina. Ja asunnossa, joka on kaupungin keskustassa, on uunil&auml;mmitys.<br><br> <b>30.9.</b><br> Lasten poliklinikassa ei ollut numeroita (ajanvarauslappuja) neurologin vastaanotolle. Se on vain merkkin&auml; siit&auml;, ett&auml; neuroottinen maailma koskee lapsiakin...<br><br> P&auml;&auml;simme Laivan kannen kanssa n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle ja, niin kuin aina, paljon hyv&auml;&auml; h&auml;visi. Epp Kaidu ei puhu oikein mit&auml;&auml;n. Mutta nyt Helmi Malmi otti ohjakset k&auml;siins&auml;. Ja siit&auml; voi tulla liian "makeat" tanssit matruusien tanssittavaksi. Etenkin t&auml;ss&auml; n&auml;ytelm&auml;ss&auml; n&auml;kyy nuorten v&auml;hyys. Ja kun partnereina ovat nuoret tyt&ouml;t& <br> Routtu my&ouml;h&auml;steli t&auml;n&auml;&auml;n koko ajan ja kun tuli h&auml;nen repliikkins&auml;, kysyi:  Mik&auml;s n&auml;yt&ouml;s t&auml;m&auml; nyt on? Naurettiin, mutta ei pit&auml;isi Saaran nauraa. Lankinen &auml;nkytt&auml;&auml;, mutta sittenkin ihmetell&auml; t&auml;ytyy, miten h&auml;n jaksaa s&auml;ilytt&auml;&auml; temperamenttinsa, el&auml;m&auml;nhalunsa!<br><br> Darja Karpova l&auml;htee n&auml;in&auml; p&auml;ivin&auml; el&auml;kkeelle, Routtu on viimeist&auml; n&auml;yt&auml;nt&ouml;kautta, sitten teatteristamme l&auml;htee Aleksandr Shtshelin. Ovat kertapalkalla Humppi ja Ljubovin. Alkaa tulla meid&auml;n aika olla "keskeisin&auml; naamoina". Hyvin tekee ty&ouml;t&auml; Pauli Rinne! En voi sanoa samaa Pekka Mikshijevist&auml;. Huomenna on minun 37-vuotissyntym&auml;p&auml;iv&auml;ni. Ei tee mieli juhlia!<br><br> <b>1.10.</b><br> On hiukan liikuttavaa, mutta enemm&auml;n ik&auml;v&auml;&auml;. &Auml;itini kertoi, ett&auml; 37 vuotta sitten oli maassa lunta. Mutta t&auml;n&auml;&auml;n taivas on sininen ja valkoinen ja yli nollan l&auml;mp&ouml;tila. Sain lahjojakin. Pojat lahjoittivat vasaran, jonka varren Erkki oli tehnyt itse. Vaimoltani sain nilkkasukat ja muistikirjan. &Auml;iti toi kukkia ja tomaatteja Solomannista (Virtaloilta).<br><br> <b>5.10.</b><br> Kello on jo 00.30. Tulin Karjalan mua -esityksest&auml; ja noin puolitoista tuntia kirjoittelin artikkelia Rakvere-teatterin vierailusta Petroskoissa, Punalipun tilauksesta. Katsoin heid&auml;n Eduardo de Filippon Minun perheeni -esityst&auml;&auml;n. Valitettavasti kirjastosta n&auml;ytelm&auml;&auml; ei l&ouml;ytynyt, kuulokkeita ei ollut...<br><br> Taiteellinen neuvosto hyv&auml;ksyi minut Aleksein rooliin Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;&auml;n, jonka on kirjoittanut Kazantsev. Ep&auml;ilen onnistumista. Syd&auml;mellisyytt&auml; puuttuu. N&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; se on hiukan muuta kuin el&auml;m&auml;ss&auml;!<br><br> Maamme eri kansallisten teattereiden ohjaajia ja edustajia, kriitikoitakin on ker&auml;&auml;ntynyt Petroskoin teatteriseuran huoneistoon. Konferenssin p&auml;iv&auml;j&auml;rjestyksess&auml;: Kansallisuus ja teatteri!<br> P&auml;iv&auml;ll&auml; vieraamme katsoivat Laivan kannella -harjoituksia ja iltaesityksen. Huomenna on Noitavaino. <br><br> <b>6.10.</b><br> Vein aamulla kirjoitukseni Punalipun toimistoon. Kiitos Orvo Bj&ouml;rniselle suomen kielen asun korjaamisesta.<br><br> <b>Maamme ohjaajat ja kriitikot teatteriseuran huoneistossa</b><br> Ohjaajia on siis tullut Riiasta, Tartosta, Leningradista ja er&auml;ist&auml; muistakin paikoista. Katsoivat Bernarda Alban talon ja Karjalan muan sek&auml; Laivan kannen harjoituksia ja eilen Noitavainon. Ven&auml;j&auml;n teatteriseuran hallinnosta tulivat toverit Skatshkov, Sahnovski, Epp Kaidu, Zaslavskaja, Ven&auml;j&auml;n kansantaiteilija n&auml;yttelij&auml; Lev Rudnik. Latvian teatterin p&auml;&auml;ohjaaja Peterson ja ohjaaja Liettuasta Shapiro.<br><br> <b>Sahnovski</b>:  T&auml;n&auml;&auml;n k&auml;sittelyn kohteena ovat monet Ven&auml;j&auml;n Federaation ja Baltian tasavaltojen teatterit. Siin&auml; luvussa Vanemuine-teatteri ja Rainis-teatteri. Puheenaiheena on kansallisen ja kansainv&auml;lisen vuorovaikutus. "Kansallinen sis&auml;ll&ouml;lt&auml;&auml;n" ei oikein k&auml;y aiheen nimeksi, kun k&auml;sitell&auml;&auml;n konkreettisia taideteoksia. Kansallinen tulee ilmi muodon kautta. Mutta se ilmenee my&ouml;s sis&auml;ll&ouml;ss&auml;, eik&auml; ole ristiriidassa sosialistisen sis&auml;ll&ouml;n kanssa. Me emme voi arvostaa oikeasti taideteosta, jos etsimme kansallista vain teoksen muodossa. Jos runo on sepitetty jambissa, niin se on kansallisen k&auml;sityksen ulkopuolella. Jos me rajoitamme muodon kansallisilla raameilla, niin samalla me rajoitamme muodon mahdollisuuden. Tunnettu kaava: kansallinen muodoltaan ja sosialistinen sis&auml;ll&ouml;lt&auml;&auml;n on vaikuttanut rasittavasti kansallisiin teattereihin, erikoisesti Keski-Aasian teattereihin. Se on rajoittanut my&ouml;s sis&auml;lt&ouml;&auml;. Se ei ole en&auml;&auml; sosialististakaan.<br> Jos kansallisen ymm&auml;rt&auml;minen on ik&auml;&auml;n kuin poikkeuksellisuuden k&auml;site, kansallisuus-k&auml;site yhdist&auml;&auml; ehdottomasti muodon ja sis&auml;ll&ouml;n. Ja silloin kun me ihailemme poikkeuksellisuutta, me samalla vahingoitamme sit&auml;. Siin&auml; on silloin jotain eksoottista vain.<br> Virheelliselt&auml; tuntuu my&ouml;s k&auml;site kansallisesta aiheiden ja henkil&ouml;luomuksien kokonaisuutena. Silloin se vanha kansallinen ei eroa nykyaikaisesta.<br> Tietenkin taiteilijalle ovat kansan juuret hyvin tarpeellisia. Nykyaikainen yleis&ouml; janoaa paitsi monimutkaisuutta my&ouml;s puhtautta ja sopusointua. <br> Kerron Petersonin esityksest&auml;, joka oli omistettu latvialaisen teatterin 100-vuotisp&auml;iv&auml;lle. Se koostui kolmesta pienn&auml;ytelm&auml;st&auml;. Sen esityksen nimi oli N&auml;in tulee olemaan. <br> Ensimm&auml;inen osa: Syntym&auml;p&auml;iv&auml;. Se oli rokotusagitaatio. Vuosi 1804. Sit&auml; katsoo ihan mielell&auml;&auml;n. N&auml;yttelij&auml;t esitt&auml;v&auml;t sit&auml; aivan totisesti, mutta siin&auml; tyyliss&auml;, miten tapahtumat olisivat voineet olla. Ei silloin saanut k&auml;&auml;nty&auml; sivuun p&auml;in yleis&ouml;st&auml;, ja n&auml;yttelij&auml;t esitt&auml;v&auml;t ja puhuvat suoraan katsomoon. Se oli samalla sen ajan vaatimusten s&auml;ilytt&auml;mist&auml; ja kevytt&auml; ivaa.<br> Toinen osa: Kotsebu. Alkupuhtaus. Kansantaiteen l&auml;hde. <br> Kaarel Ird omassa teatterissaan rehabilitoi kansann&auml;yt&ouml;kset niitten tansseineen ja lauluineen. Siin&auml; mieless&auml; Laivan kannen harjoitus oli mielenkiintoinen. Esitys ei ole viel&auml; valmis, mutta hyv&auml;, ett&auml; teid&auml;nkin teatterissa janotaan "kevytmielisyytt&auml;".<br> Otatko miut, Karjalan mua? On erinomaista, ett&auml; teatteri k&auml;&auml;ntyi kansanne vaikean ajan puoleen. Innostus uuden el&auml;m&auml;n saamisen aikaan panee kunnioituksella suhtautumaan n&auml;ytelm&auml;&auml;n. Sympaattista on huumorin l&ouml;yt&auml;minen n&auml;ytelm&auml;ss&auml;. Hyv&auml; oli harjoituksessa Humpin kohtaus. Esityksess&auml; se meni myttyyn. <br> Timonen tuntee hyvin proosan vaatimukset. N&auml;ytelm&auml;st&auml; katosivat kauniit selitykset ja siksi monet sankarit j&auml;iv&auml;t ilman juuria. Ulkonaista toimintaa oli kaksi kertaa enemm&auml;n, kuin olisi pit&auml;nyt olla. Jos aiotte tuoda esityksen Moskovaan tai Leningradiin, niin pit&auml;isi rohkeasti vastustaa kirjailijaa.<br> Bernarda Alban talo -esityksen hyv&auml;ksyn t&auml;ydellisesti. N&auml;in saman n&auml;ytelm&auml;n Tallinnassa ja Leningradissa. Teid&auml;n esityksenne on parempi. Teill&auml; on hyv&auml; pyrkimys konkreettiseen. Ideaalinen keskittyminen. Esitys on rakennettu rytmisesti oikein.<br> Ymm&auml;rsin luovanty&ouml;n kurin henkil&ouml;kunnassa. Se n&auml;kyi hyvin Noitavainossa. Teid&auml;n teatterinne on sek&auml; kansallinen, ett&auml; kansainv&auml;linen. Teatteri on kuin ihminen, jossa on aina molemmat puolet. <br><br> Suomalaisen teatterin p&auml;&auml;ohjaaja <b>Toivo Haimi</b>:  Kansallisessa teatterissa on olemassa ohjaajaongelmia. Ei se ole ainoa ongelma, joka meill&auml; on. Eik&auml; se ole, mielest&auml;ni, p&auml;&auml;ongelma.<br> M&auml;&auml;r&auml;ntietoisesti n&auml;ytimme Otatko miut, Karjalan mua? -esityksen. Esitys menikin huonosti ja me odotamme huomautuksia ja kritiikki&auml;. Kirjailijalta on tulossa uutta teksti&auml; ja n&auml;ytelm&auml;n uusi versio.<br> Jokaisella teatterilla on omat p&auml;&auml;m&auml;&auml;r&auml;ns&auml; ja teht&auml;v&auml;ns&auml; yhteisten tavoitteiden lis&auml;ksi. Me matkustamme paljon tasavallassamme ja meid&auml;n on otettava se huomioon. Meist&auml; on aina tuntunut, ett&auml; jokaisen kansallisen teatterin teht&auml;v&auml;n&auml; on luoda arvokas panos oman kansallisen kulttuurin hyv&auml;ksi. Siksi me otamme ohjelmistoomme kansallisia n&auml;ytelmi&auml;: Villi kapteeni (kulttuurimme ovat hyvin l&auml;heisi&auml;), Tukkijoella, Nuori myll&auml;ri jne. Mutta jos se j&auml;&auml; ainoaksi suunnaksi, niin meist&auml; voi tulla kansantieteellinen museo.Teatterin on oltava nykyaikainen. <br> Vaikeuksia on ohjaajien ja n&auml;yttelij&ouml;iden kouluttamisessa ja etsimisess&auml;. Monet pitk&auml;t vuodet me olimme omassa liemess&auml;mme. Ja nyt kasvaa halu kutsua enemm&auml;n uusia ohjaajia: Naum Lifshits, Epp Kaidu, Kurt Nuotio. Me n&auml;imme Helsingiss&auml; Kansallisessa teatterissa Viulunsoittajan katolla  hyv&auml;n realistisen esityksen, vaikka itse ohjaaja pelk&auml;&auml;kin t&auml;t&auml; sanaa, ja nyt t&auml;&auml;ll&auml; Petroskoissa Kurt Nuotio on tehnyt mielest&auml;mme hyv&auml;n realistisen esityksen, vaikka itse karttaa t&auml;t&auml; sanaa t&auml;&auml;ll&auml;kin.<br> Meid&auml;n on vaihdettava kesken&auml;mme ohjelmistoa. Olisi mukava kuulla liettualaisilta, kannattaisiko meid&auml;n tulla joskus teid&auml;n maille? T&auml;n&auml; vuonna luonamme on jo k&auml;ynyt Eestin Rakvereen teatteri ja odotamme Vanemuine-teatteria vieraaksemme. Se on mielest&auml;ni t&auml;rke&auml;t&auml;. <br><br> <b>Rudnik:</b>  Olin viimeksi Karjalassa 13 vuotta sitten, vuonna 1956. Min&auml; olen sit&auml; mielt&auml;, ett&auml; ennen kaikkea on olemassa hyvi&auml; ja huonoja teattereita. Kauhean paljon on olemassa niin samanlaisia teattereita, kuin vanhoja kolikkoja. Silloin kun teatterissa on sellaisia n&auml;yttelij&auml;tt&auml;ri&auml; kuin Tomberg ja Karpova ja monet muut, niin voi sanoa, ett&auml; se on hyv&auml;.<br> En ole teoreetikko, enemm&auml;nkin k&auml;yt&auml;nn&ouml;n ihminen. Ja silloin kun esityksen aikana minulla syntyy ty&ouml;nhalu, se on hyv&auml; merkki. Huomasin, ett&auml; n&auml;yttelij&auml;t ja ohjaajat ymm&auml;rt&auml;v&auml;t toisiaan. Tuskinpa Kurt Nuotio voisi tehd&auml; samanlaisen esityksen jossain muualla. Ja teatterinne olisi tervetullut Moskovassa niin kuin moni muu ulkomainen teatteri. Valitettavasti, laaja yleis&ouml;mme ei tunne teit&auml;.<br> Bernarda Alban talo on suurenmoinen sosiaalinen esitys. Luova henkil&ouml;kunta, ja ohjaaja teki hyvin herk&auml;sti n&auml;ytelm&auml;n ratkaisun.<br> On kuitenkin ero vanhemman n&auml;yttelij&auml;ik&auml;polven n&auml;yttelemisen ja nuorten v&auml;lill&auml;. Esitys on tehty hyv&auml;ll&auml; maulla. Hyvin olette p&auml;&auml;sseet melodraaman kareista.<br> Otatko miut, Karjalan mua? esityksess&auml; puuttui sit&auml;, mik&auml; tekee taiteesta taiteen.<br><br> Noitavaino. Hyv&auml; ohjaaja, hyv&auml; ja kekseli&auml;s. Mutta esityksen taiteilija on todella huomattava! Kun lukee k&auml;siohjelmaa, niin ihmettelee, ett&auml; n&auml;ytelm&auml;n mukaan on tehty skenaario. Mutta t&auml;ss&auml; tapauksessa se on oikeutettua. Ensimm&auml;isen kuvaelman j&auml;lkeen valloitti ihastus. Kohtauksesta kohtaukseen ihmettelin, ett&auml; voiko todella olla t&auml;llainen sankari. Mutta sitten ymm&auml;rsin, ett&auml; h&auml;n on el&auml;v&auml;. Sanoisin, ett&auml; esitys menee koko ajan seisoallaan! Tuntui ajatuksen juoksun rauhattomuus. Ja rautainen esirippu lopussa  se t&auml;ytyy n&auml;hd&auml;! Varmasti teill&auml; on huonojakin esityksi&auml;, mutta on sellaisiakin, mihin voi vertailla.<br> Laivan kannen harjoituksista sanoisin, ett&auml; musikaalin pit&auml;&auml; olla loistava, tai sitten ei kannata ottaa sit&auml; ollenkaan! <br><br> <b>A. Shapiro</b> (latvialaisen varhaisnuorisoteatterin p&auml;&auml;ohjaaja):  En pid&auml; siit&auml;, kun puhutaan rakkaudesta teatteriin! Se ei anna mit&auml;&auml;n, paitsi mielipahaa. Teatteri v&auml;sytt&auml;&auml;. Siin&auml; ei ole mit&auml;&auml;n romanttista. Kun her&auml;&auml;n aamulla, niin harmissani ajattelen, ett&auml; t&auml;n&auml;&auml;n taas n&auml;yttelij&auml;t hyvin likipit&auml;en ymm&auml;rt&auml;v&auml;t minua, likipit&auml;en ymm&auml;rt&auml;&auml; minua toiminnanjohtaja, likipit&auml;en min&auml; ymm&auml;rr&auml;n kirjailijaa... Siksi en pid&auml; teatterista. Min&auml; olen etsim&auml;ss&auml; itselleni l&auml;heist&auml; taidetta, jota himoitsen, jota voi ker&auml;t&auml;, niin kuin kaikkea mielenkiintoista. Silloin t&auml;m&auml;n maan p&auml;&auml;ll&auml; el&auml;minen ei ole niin tuskallista.<br> Lento &Auml;&auml;nisen yll&auml; oli kummallisen kaunista. Koko teatterin organismista en puhu. Esitykset eiv&auml;t antaneet riitt&auml;v&auml;sti tietoa. Hyv&auml; huoneisto, hyvi&auml; n&auml;yttelij&ouml;it&auml; ja teatterinne on miehuullinen suhteessa yleis&ouml;&ouml;n. Min&auml; pid&auml;n n&auml;yttelij&ouml;iden miehuudesta, sill&auml; rahaa he saavat ammatistaan hyvin v&auml;h&auml;n! He ovat pyyteett&ouml;mi&auml;.<br> Ensimm&auml;inen esitys, Otatko miut, Karjalan mua? Minua se ei kiinnostanut ollenkaan. Ei miss&auml;&auml;n suhteessa. Ei n&auml;ytelm&auml;kirjailijan n&auml;k&ouml;kannalta, ei ohjaajan, eik&auml; n&auml;yttelij&auml;n.<br> Kaavamaisuus on samanlaista joka paikassa. Ei yht&auml;k&auml;&auml;n el&auml;v&auml;&auml; kohtausta. Min&auml; puhun avoimesti, siksi ett&auml; kunnioitan teit&auml;. Siin&auml; t&auml;ytyy l&ouml;yt&auml;&auml; taiteellinen ongelma ja sitten yritt&auml;&auml; ratkaista se. Siin&auml; ei ole mit&auml;&auml;n positiivista, jos se ei liikuta. Huonot kulissit. Se on muka kansanel&auml;m&auml;&auml; kuvaava, mutta siin&auml; on enemm&auml;n keksitty&auml;. Puuttuu materiaalin faktuuran vieh&auml;tt&auml;vyys, t&auml;m&auml;n seudun sivistyneisyys. Jos muuttaisi pyyheliinan koristetta, niin tapahtumat voisivat olla vaikka Ukrainassa...<br> Noitavaino. Mielenkiintoinen esitys, mutta en suostu siihen mielipiteeseen, ett&auml; ohjaaja olisi erinomainen, originelli. H&auml;n on hyv&auml; ammattilainen, mutta ei enemp&auml;&auml;. Hyv&auml; taiteilijan ratkaisu, mutta... N&auml;yttelij&auml;lle, joka esitt&auml;&auml; tuomaria, on v&auml;h&auml;n annettu ohjaajan puolelta. Sankareilla ei ole riitt&auml;v&auml;sti psykologisia k&auml;&auml;nteit&auml;. Miellytti p&auml;&auml;sankari, vaikka viimeinen kohtaus n&auml;ytelm&auml;ss&auml; ei olekaan ratkaistu. Ansiotanne on se, ett&auml; t&auml;m&auml;n Millerin n&auml;ytelm&auml;n, joka ei ole h&auml;nen parhaimpia, ratkaisitte nykyaikaisesti. T&auml;ss&auml; esityksess&auml; henkil&ouml;kunnastanne tuli mielenkiintoinen. Silloin kun minulla syntyy kateus, se on hyv&auml; merkki. Min&auml; tutustuin mielenkiintoiseen ja luovaan henkil&ouml;kuntaan. <br><br> Rainikselle nimetyn teatterin p&auml;&auml;ohjaaja <b>Peterson</b>:  Luulen, ett&auml; alkuaineena joka teatterissa on kuitenkin kansallinen luonne. Se on hienovarainen k&auml;site. Sit&auml; on vaikea rakentaa. Minunkin ik&auml;polveni, silloin kun tekee ty&ouml;t&auml; latvialaisen n&auml;ytelm&auml;n kanssa, etsii kansantieteellist&auml; aineistoa. Ja kyll&auml; oikea syntyy silloin itsest&auml;&auml;n. Arvokkaita ovat kansallinen temperamentti ja muut kansalliset eroavaisuudet. Meid&auml;n (ohjaajien) teht&auml;v&auml;n&auml; on rakentaa esityksen partituuri niin, ett&auml; n&auml;yttelij&auml;t voisivat sen yhteydess&auml; ajatella ja tuoda el&auml;myksens&auml; kautta omat ominaisuutensa.<br> Karjalan mua on kansandraama tragedian tunnusmerkkeineen. Silloin kun n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; oli Liisa Tomberg vastapelaajien kanssa, min&auml; ymm&auml;rsin kansallisen luonteen enemm&auml;n. Puuttui tapahtumien vastaanotto t&auml;ll&auml; hetkell&auml;, oman luonteen kautta. Oli sellainen vaikutus, ett&auml; me jo tied&auml;mme kaiken. Ja meid&auml;n olisi n&auml;ht&auml;v&auml; tapahtumien vastaanotto sellaisena, kun se oli silloin, kun ei ollut n&auml;it&auml; yhteenvetoja, jotka tapahtuivat my&ouml;hemmin. Jokainen totuus t&auml;ytyy puolustaa uudestaan, ja totuus syntyy k&auml;rsimysten kautta.<br> Noitavainossa miellytti sis&auml;inen j&auml;nnitys jo ennen esityksen alkua. Se n&auml;kyi, kun avautui esirippu. Jo kypsyneet luonteet, jotka ovat valmiita yhteenottoon! Joskus me aloitamme nollasta ja t&auml;ss&auml; oli l&ouml;ydetty tapahtumien p&auml;&auml;j&auml;nnite. N&auml;yttelij&ouml;iden t&auml;ysantautuminen.<br> Painui mieleen ja miellytti viimeinen kohtaus Proctorin ja Liisan kesken. Oli yhden ihmisen hahmon tunne. Kuinka ihana on ihminen! Pariskunta on inhimillinen, molemmat ovat valmiit luovuttamaan kaiken toisillensa.<br> Sahnovski oikeutetusti muisteli meid&auml;n esityst&auml;, joka oli omistettu teatterimme 100-vuotisjuhlalle. Stanislavskin j&auml;lkeen vallankumouksen Teatterissa teki Bertolt Brecht. Vieraantumisen efekti. H&auml;n n&auml;ki sen kansan perinteiss&auml; ja h&auml;nen uudistusmielisyytens&auml; on siin&auml;, ett&auml; h&auml;n n&auml;ki uutta vieress&auml; olevassa. Brecht otti sen k&auml;ytt&ouml;&ouml;n.<br> Haluan sanoa, ett&auml; kansainv&auml;lisi&auml; uudistuksia on jokaisessa kansallisessa n&auml;ytelm&auml;kirjallisuudessa. Meid&auml;n on itsemme kautta varmistettava menneisyys. Jokaisessa ihmisess&auml; on suuret voimavarat tulla paremmaksi. Sellaisten on oltava teattereissakin. <br><br> Vanemuine-teatterin ohjaaja <b>Epp Kaidu</b>:  Tunnen henkil&ouml;kuntaa hiukan enemm&auml;n kuin vieraamme. Tekisi mieli miehekk&auml;&auml;sti puhua henkil&ouml;kunnan kanssa. Teatteri etsii omia nykyaikaisia kasvojansa. Karjalan muassa tapahtumat ovat kaavamaisia. Minulle oli yll&auml;tyksen&auml; taistelu karjalaisten ja suomalaisten kesken. Ja kuitenkin esitys on enemm&auml;nkin illustraatiota.<br> Olen ajatellut joskus, miksi kansalliset esitykset ovat niin erilaisia ja taas kansainv&auml;liset samann&auml;k&ouml;isi&auml;? Niin on n&auml;yttelij&ouml;idenkin suhteen. Lankinen on yksi ja muita on paljon ja heid&auml;n kanssaan on joskus vaikeaa. <br><br> <b>9.10.</b><br> Eilen tapeltiin Katto-Kassisen ensi-illasta. Vlasova ja Haimi ovat Moskovassa. Marsonilla meni hukkaan yksi hyvin tarpeellinen harjoitus, kun n&auml;ytt&auml;m&ouml; oli vuokrattu sinfoniaorkesterille. Marson p&auml;&auml;tti peruttaa ensi-illan. Mutta yleis&ouml;&auml;mme on narrattu niin monta kertaa, ettei Taiteellinen neuvosto antanut Marsonille sellaista lupaa. Ja vaikka lapset olivat ylip&auml;&auml;t&auml;&auml;n tyytyv&auml;isi&auml; ensi-iltaan, parempi se saisi olla. Hyv&auml;&auml; ty&ouml;t&auml; teki vain Pauli Rinne.<br><br> Luin t&auml;n&auml;&auml;n Turtiaisen kirjaa Ihminen N 503/42:<br> "Siin&auml; onkin nykyp&auml;iv&auml;isen saksalaisuuden, hitleril&auml;isen propagandan ja koko h&auml;nen j&auml;rjestelm&auml;ns&auml; tragiikka, ett&auml; on aina oltava uljas ja voittoisa, p&ouml;yhkeyteen saakka uljas ja voittoisa. Se on saksalaisuuden ja saksalaisen sotilasmahdin rotkotie". Mutta saksalaistenko vain? Mekin olemme taistelleet jo kymmeni&auml; vuosia sit&auml; suuntausta vastaan.<br><br> Meid&auml;n kahdeksanvuotias Gena k&auml;velyll&auml; yll&auml;tti minut sanoen, ett&auml; meid&auml;n maamme on kaikkein huonoin! Ihmeess&auml;ni kysyin:  Mist&auml; sin&auml; sen olet p&auml;&auml;tt&auml;nyt?  Katso nyt , sanoi poika,  vanha r&auml;hj&auml;inen talo ja puukin seisoo keskell&auml; katua. (Marxin kadulla, siis keskell&auml; kaupunkia, silloin seisoi yksi vanha talo ja paksu lehmus oli s&auml;ilytetty jalkak&auml;yt&auml;v&auml;ll&auml;.)  T&auml;m&auml;n puun voisi sahata ja tehd&auml; siit&auml; tuoleja , lis&auml;si poika.  Ja mit&auml;s t&auml;m&auml; on? n&auml;ytti taas poika, kun k&auml;velimme Ven&auml;l&auml;isen teatterin ohi ja siell&auml; oli jokin rojukasa. Piti vain sanoa, ett&auml; n&auml;in tapahtuu, kun lapset ovat huolimattomia, niin heist&auml; kasvaa sitten sellaisia is&auml;nti&auml;. Gena muisti, ett&auml; jossain on olemassa kaksikerroksisia johdinautoja. Siihen minun piti sanoa, ett&auml; niin hyv&auml;&auml; maanalaista kuin on Leningradissa, ei ole miss&auml;&auml;n muualla. Lastenkin sieluissa tapahtuu jotain!<br><br> <b>12.10.</b><br> Luin t&auml;n&auml;&auml;n yli 50 sivua Paavo Rintalan kirjoittamaa Leningradin kohtalosinfoniaa. Mielest&auml;ni se on Rintalan uroteko! Kauheata!<br><br> Gena on jo kymmenen p&auml;iv&auml;&auml; kotona syyhytaudin takia. On mieliss&auml;&auml;n, kun ei tarvitse menn&auml; kouluun. <br> Erkkimme kahden yst&auml;v&auml;ns&auml; kanssa l&ouml;i tytt&ouml;&auml;, koulukaveriansa. Annoin selk&auml;&auml;n. Ymm&auml;rsik&ouml;? Puhuin koulussa opettajien kanssa, ett&auml; poika saisi pyyt&auml;&auml; anteeksi luokan edess&auml;. <br> Vanhempainkokouksessa minut valittiin koko koulun vanhempainneuvostoon. En pystynyt kielt&auml;ytym&auml;&auml;n vet&auml;m&auml;st&auml; kaunokirjallisuuskerhoa luokassa. Ja Genan luokalle t&auml;ytyy valmistaa luento lasten el&auml;m&auml;st&auml; rajojemme ulkopuolella...<br><br> Soittivat Punalipun toimituksesta ja pyysiv&auml;t jatkamaan kirjoituksia Eestin vieraista. Nyth&auml;n tulee Vanemuine-teatteri.<br><br> <b>14.10.</b><br> Vanemuine-teatterin "mustalaiskuorma" on teatterimme pihalla.<br><br> <b>15.10.</b><br> Ty&ouml;n Punaisen lipun kunniamerkill&auml; palkittu Eestin tasavallan Tarton kaupungin Akateeminen draamateatteri esitti Roudsepin kirjoittaman komedian Laiska. Eestinkielell&auml; se on Vedelvorst ja suomen kielelle suoraan k&auml;&auml;nnettyn&auml; se olisi  Vetel&auml; makkara . Kirjoitin arvostelun Punalippu-lehteen. Todella akateeminen teatteri. Ja hyv&auml; is&auml;nt&auml; ohjaamassa.<br><br> <b>21.10.</b><br> Viikko on mennyt arvostelun kirjoittamiseen ven&auml;j&auml;n kielell&auml;. Ja nyt menee yht&auml; paljon aikaa oman kirjoituksen k&auml;&auml;nn&ouml;kseen. Suomenkieliset ajatukseni ovat niin matalaa lentoa, ett&auml; h&auml;vett&auml;&auml; joskus.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on Laivan kannella -esityksen luovutus. Luomuksia ei ole syntynyt. Laulamme ja tanssimme  ja siin&auml; kaikki.<br> Seitsem&auml;n neuvostoliittolaista "taivaan veljest&auml;" on laskeutunut avaruudesta... Milloinka Kuuhun?<br><br> <b>23.10.</b><br> Eilen oli <u>J&auml;&auml;skel&auml;isen Laivan kannella -n&auml;ytelm&auml;n ensi-ilta</u>. Yleis&ouml;&auml;kin oli melkoisesti, melkein t&auml;ysi katsomo. Mutta toissap&auml;iv&auml;inen vastaanotto oli niin huono, ett&auml; esityksen n&auml;yttelij&auml;kunta sai helvetti&auml;.<br> Haimi ilmoitti, ettei taiteellisen neuvoston istuntoon tarvitse n&auml;yttelij&ouml;iden tulla. Ja komissiolle h&auml;n ilmoitti taas, ett&auml; n&auml;yttelij&auml;t olivat v&auml;syneet. Vain kolmen n&auml;yttelij&auml;n ty&ouml; onnistui, tai oikeastaan kahden ja ohjaajan. Siis hyv&auml;&auml; ty&ouml;t&auml; tekiv&auml;t Rinne ja Lankinen, hyv&auml; oli Kaidu. Ja se nyt t&auml;ytyy sanoa, ett&auml; Kaidu her&auml;si vasta kahtena viimeisen&auml; p&auml;iv&auml;n&auml;. En mennyt kekkereihink&auml;&auml;n, kun tiesin, ett&auml; alkavat kehua Kaidua, kun taas kulisseissa haukkuvat.<br><br> Tulihan se ensimm&auml;inen lumi... Menen Orvon luokse ja vien tarkastettavaksi arvosteluni tekstin.<br><br> <b>30.10.</b> <br> Lunta sataa viel&auml;kin... Kello on vasta 16.00, mutta on jo pime&auml;&auml;. Erkki tekee koulul&auml;ksyj&auml;, mummomme tarkastelee, eik&ouml; Kansan Uutisten v&auml;liin ole joutunut jonkinlaista seteli&auml;. Raijalla on t&auml;n&auml;&auml;n Kantele-yhtyeen konsertti.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n aamulla harjoittelimme Manokilla puolitoista tuntia ja sitten oli ensimm&auml;inen Aleksein ja Olgan harjoitus. Ja kello 14.00 oli vaalikokous puoluej&auml;rjest&ouml;ss&auml;mme.<br> Min&auml; olin varma, ett&auml; kun byroossa on jo puhuttu ehdokkuudestani ja viel&auml;p&auml; kaupunginkomitean edustajan l&auml;sn&auml;ollessa, niin minun on suostuttava sihteeriksi. Mutta kun uuteen byroohon oli valittu Darja Karpova, Toivo Haimi, Jura Harin nukketeatterista (he ovat teatterimme kanssa samassa puoluej&auml;rjest&ouml;ss&auml;), min&auml; ja Ivanov (h&auml;n on palokuntamiehi&auml; teatterissamme ja on kansankontrollin puheenjohtaja), niin Haimi yht&auml;kki&auml; ehdottikin sihteeriksi Darjaa. Sanoi, ett&auml; minun on harjoiteltava enemm&auml;n ja oltava kiinni n&auml;yttelij&auml;ty&ouml;st&auml;. Ett&auml; muka nyt vasta alan ymm&auml;rt&auml;&auml; jotain ammatissani. <br> Kondratjev aluekomiteasta pani vaalikoneen "py&ouml;rim&auml;&auml;n" ja Karpova voitti &auml;&auml;nill&auml; 3:2. Haimi, Harin ja tietenkin min&auml; olimme sit&auml; mielt&auml;, ett&auml; Darja saisi t&auml;ll&auml; kertaa olla sihteerin&auml;. Karpova alkoi itke&auml;, valittaa p&auml;&auml;ns&auml;rkyj&auml; ja jalkakipuja... Nostimme viel&auml; kerran k&auml;det ja tulos oli sama! <br> Darja uhkasi menn&auml; kaupunginkomiteaan ja puhua vaaleja vastaan...<br><br> <b>1.11.</b><br> Darja j&auml;rjesti viel&auml; kerran &auml;&auml;nestyksen ja tulos oli sama.<br><br> Harjoittelemme Aleksei ja Olgaa. En tied&auml;, olenko min&auml; todella jotain ymm&auml;rt&auml;nyt vihdoinkin n&auml;yttelij&auml;n ty&ouml;st&auml;, niin kun Haimi sanoi puoluekokouksessa, mutta olen viel&auml;kin t&auml;ynn&auml; itsekontrollin oireita. En p&auml;&auml;st&auml; ket&auml;&auml;n itseni sis&auml;&auml;n, enk&auml; oikeastaan itsek&auml;&auml;n tutki sis&auml;ist&auml; sieluni ty&ouml;t&auml;. Olga, Nelly Kopetun, on minua nuoremman kaverini vaimo, olen kahden pojan is&auml; ja rakastan Raijaani. Ja vaikka puhun kauniita sanoja Olgalle, muistan liian selv&auml;sti, ettei se ole t&auml;m&auml;n hetken ainoa mahdollisuuteni el&auml;&auml;.<br><br> Harjoitusten j&auml;lkeen seurasin Yhden n&auml;yttelij&auml;n teatteria: Zorin esitti Saltykov-Shtshedrinia. Eilen h&auml;n lausui esityksen&auml; Leninin kirjeit&auml; kansalle ja p&auml;invastoin. Saltykov-Shtshedrinin esityksest&auml; j&auml;i mieleen teksti (satumuodossa), jossa maamyyr&auml; pyysi lastansa olla menem&auml;tt&auml; aurinkoon, pois omasta niin herttaisesta, kosteasta ja k&ouml;yh&auml;st&auml; luolasta vain siksi, ett&auml; se on Synnyinmaa. <br> Mutta emmeh&auml;n me ole myyri&auml;. Luojan kiitos, emme pelk&auml;&auml; en&auml;&auml; puhua siit&auml;, ett&auml; Synnyinmaamme on viel&auml; melko pime&auml; ja liian huonokuntoinen asumiseen, mutta sielumme ovatkin suuttuneet maamme "h&ouml;lm&ouml;l&auml;isyydest&auml;", joka kukoistaa Neuvostoliiton byrokratian avulla. Ja eiliset Leninin kirjeet todistavat ajatusta, ettei ole helppoa puhdistautua siit&auml;. On taisteltava ja viel&auml; kerran taisteltava h&ouml;lm&ouml;l&auml;isyytt&auml; vastaan!<br> Vaikka samalla saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; Zorinin esityksen jonkin kohtauksen sensori oli jo pyyhkinyt pois. Siin&auml; sit&auml; ollaan. Eiv&auml;t sellaiset taistelut auta!<br><br> <b>3.11.</b><br> On maanantai ja vapaap&auml;iv&auml;. Hiljaisuus. Radiossa soi kaunis romanssi. Istun Aleksein roolin parissa. Mik&auml;&auml;n ei h&auml;iritse t&auml;ss&auml; kiirett&auml;t&auml;ydess&auml; maailmassa. Tunnen itseni hiljaisuuden osaksi...<br><br> Eilen harjoittelimme Laivan kannella nauhoitetun musiikin s&auml;estyksell&auml;. Eilen illalla oli viimeinen esitys orkesterin kanssa. Siin&auml; sit&auml; ollaan! Teatterimme johtokunta p&auml;&auml;tti s&auml;&auml;st&auml;&auml;, kerran kahdeksan esityst&auml; on jo myyty. Niihin tulee kyll&auml; Lokakuun juhlaistuntojen yleis&ouml;  laitokset ovat ostaneet. Suomalainen yleis&ouml; nauraa ja riemuitsee ja ven&auml;j&auml;nkielinen hym&auml;ht&auml;&auml; vain joskus ja esityksen lopussa on hyvin heikot aplodit. Tyhj&auml; n&auml;ytelm&auml;. Eik&auml; ohjaaja yritt&auml;nytk&auml;&auml;n lis&auml;t&auml; mit&auml;&auml;n.<br><br> <b>4.11.</b> <br> Sepitin teatterimme sein&auml;lehteen:<br><br> <table cellspacing="1" border="0"> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> !B@0=0 >45;0AL 2 ?@074=8G=K9 :C<0G,<br> ">@65AB25=5= 8 A;8H:>< 25A5; 7@8B5;L,<br> > >B;>68 A2>9 B>AB, 0:BQ@, =5 ?;0GL,<br> "50B@ 2 1>N =5 <8@=0O >18B5;L.<br> >, :0: =07;>, 70?@5B=>5 2A5340<br> 70<0=G8259, 2:CA=59, G5< =54>ABC?=59.<br> > 45=L ?@84QB, 4@C7LO, 8 2>B B>340<br> K 2K?L5< 70 35@>9AB2> =0H8E 1C4=59,<br> >4=8<5< B>AB 8 <K 70 70;? 02@>@,<br> 0 =0H :BO1@L =0 ?>;5 B50B@0;L=><,<br> 0 HBC@< 2 4CH5 A2>59 <KH8=KE =>@,<br> 0 GQB:>ABL ?;0=>2 2 =540;Q:>< 40;L=5<.<br> 'B>1 ?>A:>@59 @>48;AO =0H (5:A?8@,<br> >B>2K <K 420 B>AB0 2K?8BL :@O4C,<br> 0 B>AB 70 B>, GB>1 1K; =0 A25B5 <8@,<br> A:CAAB20 <8@  157 2>8=A:8E ?0@04>2! <br> <td valign=top> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> Nyt punaliput liehuu kautta maan,<br> On katsojamme juhlamielt&auml; t&auml;ynn&auml;.<br> Mutt' n&auml;yttelij&auml;, laita syrj&auml;&auml;n vaan<br> Sun maljas', taisteluhun rienn&auml;!<br> On aina makeampi hedelm&auml;,<br> Kun kielletty se on  en sit&auml; kiell&auml;,<br> Vaan tulee p&auml;iv&auml;, jolloin nostamme<br> Me maljan n&auml;yttelij&auml;n arjen sankareille.<br> Me nostamme sen Lokakuulle varmaan<br> Ja niille yhteislaukauksille,<br> Mi hiirenkolot sieluistamme ajaa<br> Tuo selkeytt&auml; ty&ouml;h&ouml;mme.<br> Me juomme jopa kaksi seisoaltaan,<br> Jott' keskellemme Shakespeare syntyisi,<br> Ja ehdottaisin, veljet, rauhanmaljaa  <br> Sen taide takaa - eiv&auml;t paraatit.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)</table><br> <b>9.11.</b><br> Olemme esitt&auml;neet jo 6 kertaa Laivan kannella juhlayleis&ouml;lle. T&auml;n&auml;&auml;n oli lis&auml;ksi Otatko miut, Karjalan mua? p&auml;iv&auml;esityksen&auml; sotilaille, ilmaiseksi. Eilen esitimme Katto-Kassista lapsille. <br><br> Tuli juhlat juhlittua ilman mit&auml;&auml;n v&auml;kev&auml;mp&auml;&auml;. Tunnin kuluttua on l&auml;ht&ouml; laulamaan Leningradiin. Porukka on melko suuri, kun ihmisi&auml; l&auml;htee kahdesta teatterista. Ja Raija l&auml;htee komennusmatkalle Moskovaan, kun min&auml; palaan Leningradista.<br><br> <b>12.11.</b><br> Leningradin Taidepalatsissa, jossa sijaitsee Teatteriseuramme huoneisto, lauloimme nelj&auml; laulua. Muita meik&auml;l&auml;isi&auml; ei ollut, paitsi Haimi. Ven&auml;l&auml;isest&auml; teatterista olivat Hlopotov, Grishmanovski, balettitanssijat Gubina ja Sidorov, operetista Flek, draamasta olivat viel&auml; Zatravkin, Brilliantov, Semjonov, Ljudmila Zhyvyh, Vasilisina, Hotjanov, Moskaljova, Babitsheva ym.  kokonaisuudessa todella suuri joukko, kun ottaa huomioon, ett&auml; sen lis&auml;ksi olivat pukijat ja lavamiehet, tarpeistonhoitaja ja suuret k&auml;rryt, joitten l&auml;pi piti menn&auml; p&auml;&auml;st&auml;kseen n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle. Ja katsomossa oli tuskin puolet salia, noin 150 henke&auml;. Mit&auml; varten? Meille se olikin huvimatka. Tietenkin mukavahan se oli pitk&auml;st&auml; aikaa n&auml;hd&auml; omia opettajia instituutin ajoilta: Makarjevin ja Subbatovskajan. Petroskoilaisista salissa olivat meid&auml;n yst&auml;v&auml;mme Galina Sergejevna Biske ja Kauko Ottovitsh Kratz, kuuluisat geologit muuallakin kuin Karjalassa. Kutsuivat meid&auml;t illalliselle ja me, tietenkin, suostuimme... <br><br> Sen lis&auml;ksi k&auml;vin eilen Leningradin saarron museossa ja Eremitaasissa katsomassa Espanjan kuuluisten ja suurten taiteilijoitten teoksia: El Greco, Velázquez, Murillo ja suuri de Goya (1541 1828).<br><br> Haukotuttaa, mutta t&auml;ytyy l&auml;hte&auml; radiostudioon nauhoittamaan Villi&auml; kapteenia.<br><br> <b>17.11.</b><br> Raija l&auml;hti ensimm&auml;iselle komennukselleen Moskovaan tilamaan pukuja Kanteletta varten.<br><br> Eilen Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml; teki ensimm&auml;iset askeleet n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;. Ne olivat minun osaltani niin heikkoja, ett&auml; viel&auml;kin pelk&auml;&auml;n kaatumista.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on taas vapaap&auml;iv&auml;, mutta tapaamiseen NKP:n Karjalan aluekomitean ensimm&auml;isen sihteerin kanssa tuli melkein koko henkil&ouml;kuntamme. Siell&auml; oli paljon muitakin taiteen ty&ouml;ntekij&ouml;it&auml;. Ja kysymyksi&auml; toveri Senjkinille tuli kuin turkin hihasta.<br> N&auml;yttelij&auml;tt&auml;remme Sanni Botsarnikova kysyi:  Milloin Jyskyj&auml;rvi saa uuden kulttuuritalon? (H&auml;n on itse kotoisin siit&auml; karjalaisesta kyl&auml;st&auml;.)<br> Martta Ljubovina:  Miksi hakataan niin paljon mets&auml;&auml;? <br> Emma Hippel&auml;inen:  Miksi Karjalamme tiet ja tasavallan koulujen internaatit ovat niin kehnossa kunnossa? <br> Aleksandr Shtshelin:  Miksi on niin vaikea p&auml;&auml;st&auml; kaupungin laidalta keskukseen? <br> Nina Nikolajeva:  Milloin Petroskoihin rakennetaan katettu urheilukentt&auml;? (H&auml;nen tytt&auml;rens&auml; on korkean luokan urheilija.)<br> Liisa Tomberg:  Miksi vesi lakkaa tulemasta, kun olen ammeessa? <br> Leena Kornilova:  Muutenkin, miksi tuon tuosta kaupungin vesijohto ei toimi? <br> Kirjailijamme Jaakko Rugojev vihaisesti kysyi, miksi Karjalamme l&auml;nsipuolta ei rakenneta ollenkaan, miksi ei huolehdita Jyskyj&auml;rven klubista? Kysyi tehtaista ja teist&auml; Kalevalan seuduilla.<br> Sergei Zvezdin oikein vakavasti kysyi, milloin kulttuuritalojen rakennukset voivat ottaa vastaan teattereita?<br><br> Kaikki n&auml;m&auml; kysymykset syntyiv&auml;t Valtion suunnittelukomitean puheenjohtajan selostuksen j&auml;lkeen. Ja hyvin asiallisesti puhui sitten Ivan Iljitsh Senjkin, joka oli vasta palannut Suomesta. Uskalsi vertaillakin. Puhui siit&auml;, ett&auml; h&auml;nenkin oli vaikea katsoa Karjalamme seutua Suomen j&auml;lkeen. Suomi teki h&auml;netkin kateelliseksi. "Mutta muistakaa historia! Muistakaa ett&auml; meit&auml; on vain 700 000 ja heit&auml; 4 miljoonaa ja 600 tuhatta!!! (???) (Mies vertaili kahta Tasavaltaa?) Ty&ouml;voimaa ei riit&auml;! Rahaakin l&ouml;ytyisi, mutta mist&auml; Jyskyj&auml;rvi l&ouml;yt&auml;&auml; rakentajia? Puhui Suomen kompuolueen erikoisuuksista ja valmistautumisesta Ven&auml;j&auml;n Taidep&auml;iviin.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n aamulla pidin min&auml;kin luennon lava-, s&auml;hk&ouml;- ja radiomiehille poliittisesta tilanteesta maailmassa. <br> Ylihuomenna on valmistettava selostus puoluekokoukseen aiheesta  Leninil&auml;iset periaatteet puoluej&auml;senyydess&auml; .<br><br> Aleksein ja Olgan harjoitukset kompastelevat tuon tuosta. Sota, n&auml;lk&auml;iset saartolaiset ja rakkaus, inhimillisyys. Kylm&auml; teatterimme huoneisto, rahattoman n&auml;yttelij&auml;n huolet ja n&auml;ytelm&auml;nkirjoittajan yritys yhdist&auml;&auml; maamme historia ja nykyp&auml;iv&auml;. Ja kun lis&auml;&auml; siihen ajatuksen, ett&auml; olen jo melkein nelikymppinen ja vastapelaaja on puolta nuorempi, enk&auml; ole mik&auml;&auml;n sankari luonteeltani. Ja p&auml;&auml;asia on siin&auml;, ett&auml; sis&auml;ll&auml;ni on tyhjyys!<br><br> <b>27.11.</b><br> Viikko sitten lauloimme rautatiel&auml;isten kulttuuritalolla KIM:in juhlissa (Kommunistisen nuorison kansainv&auml;linen liitto). Manok ilmoitettiin Nuorisoliittokomitean palkinnon ehdokkaaksi.<br><br> Puoluekokouksen selostuksessa puhuin siit&auml;, ett&auml; vanhemmat kommunistit meill&auml; ovat enemm&auml;n kunniaj&auml;senin&auml;, eiv&auml;tk&auml; ole ongelmiemme ratkaisuissa mukana. Johtaja Vlasova ja p&auml;&auml;ohjaaja Haimi ovat usein t&ouml;rkeit&auml; alamaistensa kanssa. Haimi vimmastui... P&auml;&auml;t&ouml;slauselmassa piti sen takia muuttaa puoli lausetta...<br><br> <b>2.12.</b><br> Eilen lauloimme Neuvostoliitto Suomi -seuran juhlassa...<br> Haimi puhui jo toista kertaa kanssani siit&auml; puoluekokouksen p&auml;&auml;t&ouml;ksest&auml; h&auml;nen k&auml;ytt&auml;ytymisest&auml;&auml;n henkil&ouml;kunnan kanssa, vaikka meh&auml;n kokouksessa p&auml;&auml;timme asiasta.<br> Paulista voi tulla hyv&auml; ohjaaja. Auttoi minua paljon Aleksein osan omaksumisessa.<br> Haimi ehdottaa Paulille yhteisty&ouml;t&auml;. Valmistuu ven&auml;j&auml;nkielinen Tytt&ouml; ja huhtikuu ja Haimin olisi l&auml;hdett&auml;v&auml; asioille Moskovaan. Pyyt&auml;&auml; Paulia auttamaan.<br><br> <b>9.12.</b><br> Voi kun on hyv&auml; olla vapaap&auml;iv&auml;n&auml;! Pojat yrittiv&auml;t nousta hiljaa, etteiv&auml;t her&auml;tt&auml;isi is&auml;&auml;. Her&auml;tyskellokin on pois p&auml;&auml;lt&auml;. Mutta tottumus on paras her&auml;tt&auml;j&auml;. Pojat l&auml;htiv&auml;t kouluun. Kello radiossa piipitt&auml;&auml; yhdeks&auml;&auml;. Rentoudun. Turri-kissamme juoksentelee lankaker&auml;n per&auml;ss&auml; h&auml;nt&auml; pystyss&auml;. Ei ole varmasti koskaan n&auml;hnyt hiiri&auml;, mutta jossain veress&auml; on tuntemus, ett&auml; hiiren t&auml;ytyy olla harmaa ja pehme&auml;... Ulkona on pime&auml;t&auml;. Mutta lumi sulaa... Koko marraskuun ja joulukuun alun l&auml;mp&ouml;tila on ollut yli nollan...<br><br> Aleksein ja Olgan harjoitukset ovat kohta lopussa. Monet sanovat, ett&auml; harjoituksissa huomaa, ett&auml; olen liian vihainen n&auml;&ouml;lt&auml;ni. Ohjaajakin vaatii enemm&auml;n hymy&auml;, rakkautta Olgaan. Ja min&auml; taas tunnen itseni niin tyhj&auml;ksi, ett&auml; itse&auml;kin harmittaa. Kaikki n&auml;yttelij&auml;t yritt&auml;v&auml;t auttaa minua... Kukaan ei ole sanonut kuukauden aikana yht&auml;k&auml;&auml;n pahaa sanaa harjoituksistani... Pelk&auml;&auml;n kielenkin puolesta. Orvo Bj&ouml;rninen kutsui k&auml;ym&auml;&auml;n, jotta voisimme katsoa sit&auml; teksti&auml;. K&auml;&auml;nn&ouml;sk&auml;&auml;n ei ole parhaimpia. Monessa paikassa ihan k&ouml;mpel&ouml;. Ja huonoin puoli t&auml;ss&auml; on, ett&auml; se on nyt opittu.<br><br> Mutta vaikka on vapaap&auml;iv&auml;, ohjelmani on melko tiukka. Menen onnittelemaan Toivo Tasasta syntym&auml;p&auml;iv&auml;n johdosta ja sitten, jos saamme liput, menemme katsomaan kaksiosaista elokuvaa Agentti vastoin tahtoaan (L&auml;nsi-Saksan tuotantoa). Sitten menen Orvon luokse. Illalla seitsem&auml;lt&auml; on koulussa vanhempainneuvosto ja kello 20.00 teatteriseurassa my&ouml;s n&auml;ytet&auml;&auml;n elokuvaa, joka on dokumenttielokuva Leningradin saarron lapsista. Raija on ollut yksi heist&auml;...<br><br> <b>13.12.</b> <br> Harjoitukset v&auml;sytt&auml;v&auml;t kauheasti. Kaksi kolme kohtausta ei mitenk&auml;&auml;n mene niin kuin pit&auml;isi, mutta mink&auml;s sille voi. Nauhoitin eilen suuremmat monologit, kuuntelin. Orvon kanssa olemme monesta paikkaa korjanneet teksti&auml;, mutta valitettavasti vanha opittu on ehtinyt juurtua. Keskustelu Dalskin kanssa:  Se haudankaivaja on sika!... Saatanan saksmanni! Johan on saatana! Ja heti sen p&auml;&auml;lle:  Voitteko kuvitella, ett&auml; ajatus kuolemasta p&auml;lk&auml;hti p&auml;&auml;h&auml;ni silloin, kun n&auml;in Koshkinin tytt&auml;ren?... Miten ihmiset saattavat h&auml;ipy&auml; olemattomiin ja ainiaaksi? Ovathan he ihmisi&auml;. Ihmisi&auml;! Olen kulkenut selustan kautta ja parempi kai olisi ihmetell&auml;. On vaikea k&auml;&auml;nne suuttumuksesta Dalskiin, kun toinen muka ei kuuntele, teatterilippuihin, sen ihmettelemiseen, ett&auml; Leningradissa saarron aikana toimii teatteri, on mahdollisuus k&auml;yd&auml; Olgan kanssa teatterissa. Tulo teatterista on iloisempi, vaikka teksti kuuluu:  Mutta polttopuita meill&auml; ei en&auml;&auml; ole! <br> Olen kiitollinen kaikille partnereille, kun auttoivat ja joskus olivat vaiti, kun kaikki sis&auml;ll&auml;ni oli liian herkk&auml;&auml;.<br><br> <b>15.12.</b><br> Ja t&auml;n&auml;&auml;n min&auml; todellakin sain selk&auml;&auml;ni! Oli tuotannollinen kokous kahden l&auml;piajon j&auml;lkeen... Mutta ne l&auml;piajot, kun mik&auml;&auml;n ei tunnu toimivan, ovat jo itsest&auml;&auml;n kauheat. Ohjaajan huudot s&auml;hk&ouml;miehille ja radiokoppiin, supatukset salista ja kulisseista eiv&auml;t tietenk&auml;&auml;n auttaneet. Minua ainakin kaikki h&auml;iritsi! <br> "Ei ole riitt&auml;v&auml;sti rakkautta!"; "Et katso Olgaan!". Esityksen taiteilija sanoi, ettei t&auml;llaista esityst&auml; saa n&auml;ytt&auml;&auml; omaisillekaan! Ja tietenkin p&auml;&auml;syy on minussa, vaikka ei sit&auml; sanottu.<br> Taiteilijana on Tamara Jufa, ohjaaja Marsonin vaimo. H&auml;n kertoo omasta kokemuksesta, kuinka vaikeaa on kest&auml;&auml; miehen katsetta. "Ja sin&auml;h&auml;n olet mies!" lis&auml;si h&auml;n. Halusin vastata, ett&auml; kun n&auml;in katsotaan, ei menn&auml; petiin vain nukkumaan, l&auml;mmitt&auml;m&auml;&auml;n j&auml;&auml;htyv&auml;&auml; ihmist&auml;... Mutta en kai ole oikeassa!<br><br> <b>16.12.</b><br> Aamuharjoituksiin tuli yksi tekij&ouml;ist&auml;, Tsionski. H&auml;n on ammatiltaan ohjaaja, Leningradista. On kyh&auml;nnyt kertomuksen pohjalta n&auml;ytelm&auml;n. Se lis&auml;si tietenkin hermostuneisuutta.<br> Oli taas muutama huuto salista, kun verho ei mennyt yl&ouml;s ja jokin ei mennyt alas, meni vinoon jne. <br> Ja v&auml;liajalla meid&auml;t kutsuttiin katsomoon ja annettiin puheenvuoro tekij&auml;lle, siis Tsionskille. H&auml;n aloitti siit&auml;, ett&auml; sen perusteella, mit&auml; h&auml;n n&auml;ki, esitys on syntym&auml;ss&auml;. Ja melkein sen p&auml;&auml;lle sanoi, ett&auml; p&auml;&auml;rooleihin on valittu oikeat n&auml;yttelij&auml;t, joille h&auml;nell&auml; ei ole mit&auml;&auml;n sanottavaa. Huomautuksia oli enemm&auml;n Olgalle. Jotain l&auml;mpeni sis&auml;ll&auml;ni... <br> Kertoi muuten, ettei hautausmaalla saisi olla uusia hautakivi&auml;, tai miksik&auml; niit&auml; kutsutaan. Niit&auml; ei voitu eik&auml; ehditty tehd&auml;!<br><br> Nyt nukkumaan ja &auml;kki&auml;! Kielsin Raijaa tulemasta ensi-iltaan, mutta nyt sain tiet&auml;&auml;, ett&auml; yleis&ouml;&auml; on tulossa v&auml;h&auml;n. Raijakin tulisi nyt t&auml;ytt&auml;m&auml;&auml;n katsomoa. Ei ihme, sill&auml; viimeisiss&auml; lehdiss&auml; ei ollut hiiskahdustakaan ensi-illasta.<br><br> <b>19.12.</b><br> T&auml;n&auml;&auml;n min&auml; jo voin jotain kirjoittaakin. T&auml;n&auml;&auml;n oli lehdess&auml;kin ilmoitus, ett&auml; 17.12. Suomalaisessa teatterissa oli <u>Tsionskin Aleksei ja Olgan ensi-ilta</u>. Sitten olivat nimet, jotka alkoivat kansantaiteilija Darja Karpovasta, sitten meniv&auml;t kaikki ansioituneet, min&auml; olin luettelossa jossain keskell&auml; ja p&auml;&auml;roolin, Olgan, esitt&auml;j&auml; oli viimeisen&auml;. Tietenkin mainos on mainos, mutta ei sent&auml;&auml;n n&auml;ink&auml;&auml;n saisi tehd&auml;!<br> Ensi-ilta menikin suoraan sanoen huonosti. Esityksen j&auml;lkeen Teatteriseurassa Lankinen ihmetteli, ett&auml; noinkin kauan olen ollut teatterissa ja minulta puuttuu usko itseeni.<br><br> <b>20.12.</b><br> T&auml;n&auml;&auml;n esitimme Aleksei ja Olgaa kaupungin s&auml;hk&ouml;verkoston ty&ouml;ntekij&ouml;ille: huomenna on heid&auml;n ammattijuhlansa. Humalaisia puolet katsomoa. Ennen petikohtausta yrittiv&auml;t nauraakin, mutta hiljeniv&auml;t kuitenkin.<br><br> Aamulla Manokilla oli lauluharjoitus. Valmistaudumme suomenkieliseen joulu-tv-ohjelmaan, joka on jostain syyst&auml; 30. joulukuuta... P&auml;ntt&auml;&auml;n p&auml;&auml;h&auml;ni joulupukin teksti&auml;. On keikkoja lastentarhoissa...<br><br> <b>22.12.</b><br> Teatteriseuran huoneisto. Ven&auml;j&auml;n teatteriel&auml;m&auml; -aikakauslehden kritiikkiosaston johtaja Galina Dmitrijevna Danilova (Moskova):  Katsoin viisi teatterinne esityst&auml;. Minua onnisti, ett&auml; n&auml;in noin erilaisia esityksi&auml;. Hyv&auml;, ettei ohjelmisto ole vain kansallinen. Siin&auml; n&auml;kyi henkil&ouml;kunnan laaja n&auml;k&ouml;piiri. Minusta tuntui, ett&auml; teatteri onnistuu enemm&auml;nkin kansanel&auml;m&auml;n kuvauksissa. <br> N&auml;hdyist&auml; esityksist&auml; vakuuttavin oli Bernarda Alban talo. Siin&auml; kansan el&auml;m&auml; on viety symbolin tasolle. Ensimm&auml;isell&auml; sijalla on tietenkin hahmo, jonka on luonut Tomberg.<br> Katto-Kassinen ja pikkuveli -esityksest&auml; puuttui taiteellista eheytt&auml;. Keskeiseksi tuli Kassisen rooli. Rinteen osa oli paras.<br> Laivan kannella -esitys voisi olla juhlana, v&auml;rikk&auml;&auml;n&auml;, mutta onkin liian s&auml;&auml;dyllinen. On jossain ik&auml;vi&auml;kin paikkoja.<br> Viimeinen ensi-ilta, Aleksei ja Olga. Ohjaajan aikomus on hyv&auml;: n&auml;ytt&auml;&auml; kansan uroteko kahden ihmisen rakkauden kautta. Oli aikomus yhdist&auml;&auml; Tshehov ja Majakovski. Hiljaiset intiimikohtaukset ja runojen lausuminen kuorolla eiv&auml;t aina sovellu yhteen. Ensimm&auml;isen&auml; on Aleksein "viulu". On miehuutta, sisukkuutta, avunantotarvetta, inhimillisyytt&auml;. Mutta puuttuu se, ett&auml; h&auml;n on nuori. Ensirakkaus. Se puuttuu. Pit&auml;isi olla kertomus hienon kukan avautumisesta sodan tulipalossa. Ei riit&auml; nuoren miehen alkua, puuttuu miehuuden kasvun n&auml;keminen. (Siit&auml; sain!)<br> Otatko miut, Karjalan mua? Tapahtumat ovat liian kiireelliset. Puuttuu epiikkaa. Vasselein kohtalosta puuttuu sis&auml;inen logiikka. Ei ole kahden alun vuoronvaikutusta. <br><br> <b>27.12.</b><br> Teatterissa harjoitellaan ven&auml;j&auml;nkielist&auml; n&auml;ytelm&auml;&auml; Tytt&ouml; ja huhtikuu. Min&auml; lorvaillen. <br> Pakkasukkourakka alkoi eilen. Olen joulupukkina pioneeripalatsissa, jonka juhlassa on mukana Erkkikin. Ja teatterissamme olen joulupukkina henkil&ouml;kuntamme lapsilla. Lis&auml;ksi olen pakkasukkona parissa lastentarhassa ja 8 esityksess&auml;, jotka j&auml;rjestet&auml;&auml;n pioneereille. <br><br> Genalla on kuumetta ja ysk&auml;&auml;...<br> Erkki sai Suomesta Aila Heikkiselt&auml; Raketti-lehden lahjatilauksen.<br><br> <b>31.12.</b><br> Eilen olin pakkasukkona lastentarhassa ja pioneeripalatsissa.<br> Kello 17.05 lauloimme suomalaiselle TV-katsojakunnalle ja lis&auml;ksi ehdin puoluekokoukseen. P&auml;iv&auml;j&auml;rjestyksess&auml; oli nukketeatterin puolueryhm&auml;n ty&ouml;. <br> Kun p&auml;&auml;sin petiin, niin nukuin 11 tuntia per&auml;kk&auml;in. Ja t&auml;n&auml;&auml;n olen taas el&auml;m&auml;nhaluinen!<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> =09, A 3>40<8 C AC?@C3>2 ?>O2;O5BAO A2>9 :>4.<br> ;C18=C 8E >B=>H5=89 =5 87<5@8B ;>B.<br> #B5:;> 70 MB8 3>4K AB>;L:> 2AO:8E 2>4,<br> 'B> A =04564>9 64CB AC?@C38 A=>20 >2K9 3>4.<br> >2K9 3>4!  45B8 AB0@H5, <5=LH5 8 701>B. <br> ">;L:> B0: ;8 MB> 25@=>? B> 8E @0715@QB?<br> # ?0@=59 3;070 ?>H8@5 8 ?>H8@5 @>B. <br> =0G8B 1>;LH5 8 @0AE>4>2 1C45B 2 >2K9 3>4!<br> >65B 1KBL C :>H:8 "C@@8 =0@>48BAO :>B? <br> >65B 1KBL CGQ10 5H:8 24@C3 =0 ;04 ?>94QB?<br> >65B -@8: 2 ?>2545=L5 GB>-B> 24@C3 ?>9<QB? <br>  =0G=CB 70:0;:C ?0@=8 2 MB>B >2K9 3>4.<br> > A8<D>=8O C 687=8 ?8H5BAO 157 =>B. <br> 5BL ?@8E>48BAO A>;8ABC @0748@0O @>B.<br>  :>340 4CMB AC?@C3>2 A;065==> ?>QB, <br> >=8<0O 8< 8725AB=K9 G5;>25G=K9 :>4,<br> 0 >:>==KE @0<0E B05B ?@5AB0@5;K9 ;Q4, <br> 04@K20OAL 63QB 4CE>2:0  ?8@>38 ?5GQB!<br> CABL >= 1C45B MB>B >2K9 =5 B0:>9 C6 <Q4, <br> ">;L:> 1 1K; >= <8@=K<, BQ?;K< MB>B >2K9 3>4!<br><br> Vuodet vierii, puolisoiden yhteinen on tie.<br> Ei luotaimella mitata voi rakkautta lie.<br> Niin paljon, paljon mukanaan t&auml;&auml; vuosi mennyt vie<br> Ja uuteen vuoteen liittyv&auml;t niin monet toiveemme.<br> Pojat ovat kasvaneet  huolet v&auml;henee.<br> Onko n&auml;in? En uskoisi t&auml;h&auml;n v&auml;itteeseen.<br> Lapset kasvaa, halut kasvaa  n&auml;inh&auml;n sekin lie.<br> Rahaa menee enemm&auml;n, n&auml;in arvelisimme.<br> Jospa meid&auml;n Turri-kissa saisi pentuja,<br> Jospa Gena vihdoinkin osais l&auml;ksyns&auml;,<br> Jospa Erkki oppisi k&auml;ytt&auml;ytym&auml;&auml;n,<br> Jospa heit&auml; urheilu alkais kiinnostaa.<br> Mutta s&auml;vel el&auml;m&auml;n ei tunne nuotteja,<br> Vaikka kuinka laulaja olis taitava.<br> Silloin laulu puolisoiden onpi sointuva,<br> Kun ymm&auml;rt&auml;v&auml;t toisiaan he ilman sanoja.<br> Silloin sulaa ikij&auml;&auml;t tuvan ikkunoissa,<br> Silloin uuni makeita piirakoita paistaa.<br> Vaikka vuonna uutena ei aurinkokaan paistais,<br> Kunhan olis l&auml;mp&ouml;&auml; ja rauha maailmassa.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen) <br><br><br> <CENTER> <hr size="1" width="50%"> </CENTER> </div> </font></td></tr> <!--.................................Vaihtuva sisaltoalue loppuu...............................................................................--> <tr><td colspan=8 bgcolor="#ffffff" align=center valign=top> <div align="center"><font face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1" color="#400000"> <!--alalinkisto alkaa--> <br> <a href="../index.htm">ESIPUHE</a> | <a href="../tiedot.htm">HENKIL&Ouml;TIEDOT</a> | <a href="../paivakirjat.htm">P&Auml;IV&Auml;KIRJAT</a> | <a href="../kuvia.htm">KUVA-ALBUMI</a> | <a href="../kotikirjasto.htm">KOTIKIRJASTO</a><br> <a href="../ohjelmisto.htm">OHJELMISTO</a> | <a href="../kirjeet.htm">KIRJEIT&Auml; ULLAKOLTA</a> | <a href="../linkit.htm">LINKIT</a> | <a href="http://www.juminkeko.fi">JUMINKEKO</a> <!--alalinkisto paattyy--> <br><br> <hr size="1" width="50%"> <font face="Helvetica,Arial" color="#000000" size=1>webmaster: <a href="mailto:info@juminkeko.fi">Juminkeko</a> </font></div></td></tr></table> <!--................................Oikea taittopalsta loppuu...............................................................................--> </td></tr></table> </div> </body>