ÿþ<html> <head> <!--.....Tekij&auml;: Lari Aaltonen 2005, sposti: lari.aaltonen@juminkeko.fi...................................................................--> <!--.....Tiedostonimi: 1970.htm..............................................................................................................--> <title>William Hall - p&auml;iv&auml;kirjat</title> <style><!--A{text-decoration:none}--></style> </head> <body bgcolor="#D8D8BF" text="#400000" link="#400000" vlink="black" alink="red"> <div align="center"> <!--..................Uloin taulukko alkaa ja samalla rivilla on kaksi palstaa......................................................................--> <table width="660" cellpadding=0 cellspacing=0 bordercolor="black" bordercolorlight="black" borderdark="black" border="0"> <td valign=top bgcolor="#9F9F5F" rowspan=2> <!-- ......................Alkaa vasen linkistopalsta...............................................................................................--> <table bordercolor="#000000" border="0" width="220" cellspacing="15" cellpadding="0"> <td><div align="center"><img src="../kuvat/william_kasvot.jpg" width=170 height=201 border="0" alt="William Hall"><br></div></td></tr> <tr><tr><td><center><a href="../index.htm" onMouseOver="esip.src='../sivupalkki/esip_mouseover.gif'" onMouseOut="esip.src='../sivupalkki/esipuhe.gif'"><img src="../sivupalkki/esipuhe.gif" name="esip" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../tiedot.htm" onMouseOver="tiedot.src='../sivupalkki/tiedot_mouseover.gif'" onMouseOut="tiedot.src='../sivupalkki/tiedot.gif'"><img src="../sivupalkki/tiedot.gif" name="tiedot" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../paivakirjat.htm" onMouseOver="paiv.src='../sivupalkki/paiv_mouseover.gif'" onMouseOut="paiv.src='../sivupalkki/paivakirjat.gif'"><img src="../sivupalkki/paivakirjat.gif" name="paiv" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kuvia.htm" onMouseOver="kuvia.src='../sivupalkki/kuvia_mouseover.gif'" onMouseOut="kuvia.src='../sivupalkki/kuvia.gif'"><img src="../sivupalkki/kuvia.gif" name="kuvia" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kotikirjasto.htm" onMouseOver="kotik.src='../sivupalkki/kotik_mouseover.gif'" onMouseOut="kotik.src='../sivupalkki/kotikirjasto.gif'"><img src="../sivupalkki/kotikirjasto.gif" name="kotik" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../ohjelmisto.htm" onMouseOver="teatt.src='../sivupalkki/teatt_mouseover.gif'" onMouseOut="teatt.src='../sivupalkki/teatteri.gif'"><img src="../sivupalkki/teatteri.gif" name="teatt" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../kirjeet.htm" onMouseOver="kirj.src='../sivupalkki/kirj_mouseover.gif'" onMouseOut="kirj.src='../sivupalkki/kirjeet.gif'"><img src="../sivupalkki/kirjeet.gif" name="kirj" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="../linkit.htm" onMouseOver="linkit.src='../sivupalkki/linkit_mouseover.gif'" onMouseOut="linkit.src='../sivupalkki/linkit.gif'"><img src="../sivupalkki/linkit.gif" name="linkit" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <td><center><a href="http://www.juminkeko.fi" onMouseOver="jumi.src='../sivupalkki/jumi_mouseover.gif'" onMouseOut="jumi.src='../sivupalkki/juminkeko.gif'"><img src="../sivupalkki/juminkeko.gif" name="jumi" width=166 height=27 border="0"></a></center></td></tr> <br></a></font></td></tr> </table> <!-- .....................Vasen palsta loppuu.......................................................................................................--> </td> <td valign=top> <!--.....................Alkaa oikea palsta........................................................................................................--> <table width="508" cellpadding="10" cellspacing="10" cellcolor="#ffffff" bgcolor="#ffffff" border="0"> <tr> <td valign=top colspan=8 bgcolor="#ffffff"><br> <center> <img src="1970.gif" width="149" height="43"> <br> <br> <hr size="1" width="50%"> </center> <br> <div align="justify"> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="3"><br> <b>3.1.1970</b><br> Luin neuvostoliittolaisen aikakauslehden Novyi mir (Uusi maaima) 7., 8. ja 9. numeroissa Georgi Vladimirovin pienoisromaanin Kolme minuuttia vaitioloa (Tri minuty moltshania). Viimeinen osa sai melkein itkem&auml;&auml;n &auml;&auml;neen, niin se oli totuudenmukainen ja suoraan sieluun menev&auml;. Tunsin vieress&auml;ni el&auml;vien sielut.<br><br> <b>4.1.</b><br> Sain jo kuulla monta hyv&auml;&auml; sanaa pakkasukko-roolistani.<br> Valmistin Erkille teksti&auml; h&auml;nen selostukseensa suomalaisesta uudesta vuodesta (&auml;itini kertomuksen mukaan).<br><br> <b>5.1.</b><br> Aamulla oli taiteellinen neuvosto. Toistaiseksi on p&auml;&auml;tetty aloittaa Linnan Pohjant&auml;hden alla -harjoitukset, ohjaajana Toivo Haimi. Ensi-iltap&auml;iv&auml;ksi on m&auml;&auml;r&auml;tty 5. maaliskuuta 1970.<br><br> Otimme vastaan Aleksein Avdyshevin teatterimme mainoksen pienoismallin. Siin&auml; on mielest&auml;mme liikaa mustaa v&auml;ri&auml;, esirippu punaisella nauhalla kiinnitetty, mik&auml; vaikuttaa hiukan surulliselta. Niin kuin se v&auml;h&auml;n onkin.<br><br> Olimme Erkin kanssa hiiht&auml;m&auml;ss&auml; ja molempien poikien kanssa kaupungin saunassa.<br><br> <b>7.1.</b><br> Eilen Jouko Routtu t&auml;ytti 60-vuotta. Teatteriseuran huoneistossa oli melkoisesti v&auml;ke&auml;. Koko teatterimme henkil&ouml;kunta tuli onnittelemaan hyv&auml;&auml; miest&auml;. Tuli mieleen verrata kaikki l&auml;sn&auml;olijat yhden perheen j&auml;seniin, sellaisen, jossa jokainen tiet&auml;&auml; toisista melkein kaiken. Tanssimme ja lauloimme.<br> Meid&auml;n pyynn&ouml;st&auml;mme Toivo Tasanen oli sepitt&auml;nyt runon Joukolle Rakastan el&auml;m&auml;&auml; -s&auml;velm&auml;&auml;n ja me lauloimme kvartetilla.<br><br> Illalla oli Laivan kannella -esitys 15-16-vuotiaille koululaisille. Eiv&auml;t ymm&auml;rt&auml;neet mit&auml;&auml;n koko esityksest&auml;, mutta korvat h&ouml;r&ouml;ll&auml; kuuntelivat kaksimielisi&auml; sutkauksia. Sellainenkin keskustelu:  Minulla on se!   Mik&auml; se? Mit&auml; ainetta se sitten on? Sy&ouml;t&auml;v&auml;&auml;k&ouml; vai juotavaa? Katsomosta kuului, ett&auml; sit&auml; voi imaistakin. N&auml;in valistettuja lapset ovat meill&auml; nyky&auml;&auml;n.<br><br> <b>9.1.</b><br> Ilmestyi Punalipun N12/1969 minun arvosteluni kanssa. Pitk&auml; siit&auml; ainakin tuli. Pit&auml;isi l&auml;hett&auml;&auml; Epp Kaidulle.<br><br> Sepitin runon:<br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> AB>@8N 45;0O, ;N48 1>O;8AO ;68!<br> '5;>25G5AB20 ?CBL 1K;  B>?>@ 40 =>68.<br> 0 ?@024C <>@8;8, ?KB0;8, :@8G0;8:  O68! <br> 0:8<8 65 <K-B> AB0;8, 45B8 C18BKE 2> @68?<br> "K ;5=8=5F? ">;L:> 157 BK, 4@C3, A:068.<br> "K <>65HL A ;N4L<8 157 @K:0? !>2A5< 157 ;68?<br>  <>65HL, 701K2 4>AB0B>:, 2AB0BL A=>20 2 AB@>9?<br> ?OBL @O4>2K< A>;40B>< 70 ?@024C 2 1>9?<br>  A<>65HL ?@87=0BLAO ;N4O<, 5A;8 A>;6QHL?<br>  4@C3C, =0G0;LAB2C A2KH5 C:065HL =0 ;>6L?<br> K402;820BL @01AB2> ?> :0?;5  =0H0 AC4L10.<br> 0 G5;>25:0 A 1>;LH>9 AB@>:8 84QB, 4@C3, 1>@L10.<br><br> On pel&auml;tty valhetta aikojen saatossa,<br> Oli kirveet ja veitset kansojen k&auml;yt&ouml;ss&auml;.<br> Sai totuudest k&auml;rsi&auml; py&ouml;velin k&auml;siss&auml;.<br> Mit&auml; tullut on meist&auml;, tapettujen lapsista?<br> Oletko leninil&auml;inen? Sanohan n&auml;tisti!<br> Osaatko el&auml;&auml; valheetta, ihmisiksi?<br> Voitko kaiken s&auml; j&auml;tt&auml;&auml; ja astua<br> Rivimiehen&auml; taisteluun totuuden puolesta?<br> Voitko valheesi tunnustaa yst&auml;v&auml;lle,<br> Voitko kertoa pomosi valehdelleen?<br> Me sielumme orjuuden karkotamme.<br> K&auml;y Ihmisen puolesta taistelumme.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="3"><br> T&auml;n&auml;&auml;n luovutin ilmaiseksi 300 grammaa verta. L&auml;&auml;k&auml;ri, joka oli joskus v&auml;lsk&auml;rikoulumme opettajana, kysyi minulta:  Mit&auml; varten? , tiet&auml;en, ett&auml; kukkarossani ei liikoja ole. Vastasin, ett&auml; muuten vain. Mutta eih&auml;n se ollut totta. Nyky&auml;&auml;n on laki, ett&auml; jos vaimo l&auml;htee tekem&auml;&auml;n aborttia, niin miehens&auml; on luovutettava verta. Ja niinh&auml;n se oli.<br><br> <b>18.1.</b><br> T&auml;n&auml;&auml;n oli esitett&auml;v&auml;n&auml; Aleksei ja Olgan kaksi esityst&auml;. Johtokunta on kai sekaisin, kun ehdottaa 5-6 luokkalaisille sellaista esityst&auml;.<br> Katsomossa oli my&ouml;s 5-6 suomalaista vanhemmanpuoleista naista ja kourallinen pojannulikoita. Nauraa hihittiv&auml;t siell&auml;, miss&auml; aikuiset itkev&auml;t.<br> Iltaesityksess&auml; olin rauhallinen ja leppoisalla tuulella, ja esitys minusta meni melko hyvin. Ja kuitenkin nuoret tyt&ouml;t kikattivat petikohtauksessa.<br><br> 16. p&auml;iv&auml;n&auml; oli tapaamistilaisuus Paperikonetehtaan ty&ouml;l&auml;isten kanssa. Siit&auml; tuli hyv&auml;! Nuorisoakin oli puolet katsomoa. Vet&auml;jin&auml; olivat T. Haimi ja tehtaan puolesta p&auml;&auml;insin&ouml;&ouml;ri.<br><br> Teatterin pukuhuoneissa on kylm&auml; kuin kellarissa.<br><br> <b>20.1.</b><br> Olin eilen koko p&auml;iv&auml;n ja t&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n aamun Politvalistustalolla Karjalan tasavallan ideologisen ty&ouml;n tekij&auml;in kokouksessa. Mihail Hristoforovitsh Kiuru oli ministerineuvoston puhemiehen Kotshetovin kanssa puhemiehist&ouml;ss&auml;.<br> Antti Timonen puhui Leninist&auml; ja Gorkista ja, kun kuuli kellon soivan merkkin&auml; siit&auml;, ett&auml; h&auml;nen aikansa on lopussa, sanoi:  Muutama sana kirjailijaliiton ty&ouml;st&auml; , vaikka juuri siit&auml; h&auml;nen piti puhua. <br> Jukka Petrov puhui Neuvosto-Karjala -lehden t&auml;rkeydest&auml;, siit&auml;, ett&auml; sit&auml; luetaan monen Neuvostoliiton tasavallan lis&auml;ksi my&ouml;s Suomessa, Ruotsissa, Kanadassa ja USA:ssa. Kulttuuriministerimme Lev Kolmovski oli niin sivistym&auml;tt&ouml;m&auml;n ihmisen n&auml;k&ouml;inen, etten halua katsoa koko miest&auml;. Mies morkkasi joitakin Suomalaisen teatterin n&auml;yttelij&ouml;it&auml;, joiden mielest&auml; on n&auml;ytelt&auml;v&auml; Jerzy Broszkiewiczin Kuudennen kirjan loppua, jossa muka pakotetaan ep&auml;ilem&auml;&auml;n kaikkea. Mutta unohti kai toveri Kolmovski, ett&auml; itse Karl Marx piti erikoisesti iskulauseesta  Pane kaikki ep&auml;ilyksen alaiseksi!"<br> Vieras Moskovasta, NKP:n Keskuskomitean ty&ouml;ntekij&auml; Pletnjov, puhui ty&ouml;mme intensiivisyydest&auml;; sen tarpeessa siis olemme. Karjalan tasavallan Turvallisuuskomitean mies puhui Petroskoin yliopiston opiskelijoista (5-6 nuorta miest&auml;), jotka sotkeutuivat neuvostovastaiseen politiikkaan.<br><br> <b>26.1.</b><br> Gena ilmoitti luokalleen, ett&auml; h&auml;nell&auml; on syntt&auml;rit, vaikka h&auml;n on syntynyt juhannusp&auml;iv&auml;n&auml;. "Mies" vaatii huomiota!<br><br> L&auml;hdimme teatterimme urheilijaporukalla  meit&auml; ker&auml;&auml;ntyi 9 henke&auml;  niin sanotuille Suihkuille. Sinne on noin kahdeksan kilometri&auml; paluumatkan kanssa. (Bj&ouml;rninen, Wesa, Shtshelin, Lida Syki&auml;inen, Anja Myllyl&auml;, Hidman ja min&auml;. Suoraan Suihkuille tuli my&ouml;h&auml;styneen&auml; Sinikka Malmi miehens&auml; kanssa.)<br><br> Valkokankaalle on tulossa Viisi lepop&auml;iv&auml;&auml; -elokuva, joka on tehty Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;n mukaan. Meid&auml;n esitys siihen sitten loppuukin.<br><br> <b>29.1.</b><br> Lauloimme Manokilla Petroskoin suomaisen kuoron osanottajille. Viisivuotias kuoro, jota johtaa nyky&auml;&auml;n Kuuno Sevander. N&auml;m&auml; meid&auml;n suomalaiset mummot ovat niin puhtaita sieluiltaan ja el&auml;m&auml;&auml; kokeneita, ett&auml; tekee mieli tehd&auml; jokaiselle heist&auml; jotain hyv&auml;&auml;!<br><br> <b>2.2.</b><br> Er&auml;s elokuvakorkeakoulun professori tuli Moskovasta kertomaan kulttuuriuutisia. Kertoi elokuvista, joita me varmasti emme n&auml;e.<br> Puhui siit&auml;, ett&auml; Solzhenitsynin nimi on poistettu kirjailijaliiton luetteloista, ja se muka vain her&auml;tti huomiota lukijoissa. Solzhenitsyn itse muka toimittaa omia romaanejaan L&auml;nteen. Huomattuaan, etteiv&auml;t sanat oikein mene perille, puhuja lis&auml;si:  Mutta t&auml;ytyy tunnustaa, ett&auml; h&auml;n on kirjailija! Ja romaanien sek&auml; kertomusten tapahtumat pit&auml;v&auml;t paikkansa. Meit&auml; kun on niin moneksi! Ja tekoja saisi olla yht&auml; paljon. T&auml;ytyy, toverit, katsoa totuutta suoraan silmiin , lis&auml;si mies.<br><br> <b>8.2.</b><br> Oli matkoja Laivan kannella -esityksen ja Katto-Kassisen kanssa Pai-asutukseen ja Kroshnoj&auml;rvelle. Sukset olivat mukana. Tunnet itseni ihan ihmiseksi, kun teet ty&ouml;t&auml; voimien mukaan ja ehdit viel&auml; haukata raitista ilmaa.<br><br> &Auml;itini toi Suomesta Aila Pennasen Tilap&auml;&auml;-kirjan. Pyysi lukemaan pikemmin, kun se on vieras. Luin kahdessa p&auml;iv&auml;ss&auml; ja olin tyytyv&auml;inen. Kirjoitin kolme nelj&auml; liuskaa muistiinkin. Siin&auml; on my&ouml;s Tshekkoslovakian tilanteesta, SKDL:st&auml; ja sotamahdollisuudesta: <br> "T&auml;&auml; on niin paskamainen maailma. Kaikki menee p&auml;in sein&auml;&auml;. Joo, sodan uhka, ja ihmiskunnan perikato, vaikka v&auml;h&auml;t min&auml; siit&auml; v&auml;lit&auml;n, ihmiset on niin sikamaista sakkia, (??!) Hep. Ja kolmanneksi, ihmisen orjuuttaminen. Kaupallinen orjuutus kapitalismin puitteissa, byro-byrokraattisen kommunismin puitteissa. Ei, helvetti. Ei kannata."<br> Reaalimaailmassa tutustuin Suomen nuorisoon& <br><br> <b>17.2.</b><br> Aamulla harjoittelimme Manok-yhtyeell&auml; ja sitten osallistuin TV-l&auml;hetykseen. Lausuimme runoja ven&auml;j&auml;n kielell&auml; Sever-aikauslehden palstoilta.<br><br> Harjoitus teatterilla meni taas myttyyn, kun my&ouml;h&auml;styi toveri Haimi  oli Eestiss&auml;.<br><br> Kaupunginkomitea kutsui taas lukutilaisuuteen. Luettiin uutta NKP:n Keskuskomitean kirjett&auml; Kiinan ja muun kansainv&auml;lisen tilanteen seikoista. Kiinassa yltyv&auml;t! Israel heitti pommeja Kairoon. KK vaatii puolueenj&auml;senilt&auml; ja kansalaisilta valppautta, rauhallisuutta ja ty&ouml;kuria!<br><br> <b>20.2.</b><br> Ja me taas lauloimme ja t&auml;ll&auml; kertaa nuorisoliittolaisille.  Nuoret nuorille! oli konsertin iskulause. Meit&auml; se hiukan huvitti. Mukana konsertissa olivat my&ouml;s yliopiston kuoro ja konservatorion kamarikuoro. Esiinnyimme konsertin lopussa.  Haukkui koirat hanakasti otettiin vastaan erikoisen innokkaasti.<br><br> Ennen konserttia oli taiteellisen neuvoston istunto. Puhuttiin teatterimme ohjelmistosta. Studiolaisille meinataan antaa toinen johtajaopettaja. Marson ei muka ole riitt&auml;v&auml;n hyv&auml;. Min&auml; olen toista mielt&auml;. Marsonille se on el&auml;m&auml;ns&auml; ty&ouml;.<br><br> <b>21.2.</b><br> Esitimme pitk&auml;st&auml; aikaa Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;&auml;. Harmittaa ja joskus hatuttaakin, kun yrit&auml;t parasta ja tulos on mit&auml;t&ouml;n. Yleis&ouml;&auml; oli noin 30 40 ihmist&auml;. Kyll&auml; he kuuntelivat hyvin, mutta... <br> Koko viikon elokuvateattereissa menee se Viisi lepop&auml;iv&auml;&auml;, t&auml;m&auml;n n&auml;ytelm&auml;n pohjalta tehty elokuva. Puna-armeijan p&auml;iv&auml;n&auml;, 23.2., esit&auml;mme sotilaille ilmaiseksi. Se on seitsem&auml;s esitys...<br><br> <b>23.2.</b><br> Pojat saivat mahdollisuuden lennell&auml; 15 minuuttia AN-2 -lentokoneella kaupungin yll&auml;. Olivat hirmuisen innostuneita.<br> Gennadi tuli ulkoa ilmoittaen, ett&auml; h&auml;n tiet&auml;&auml; kaksi sananlaskua:  Vallankumouksella on alku, vallankumouksella ei ole loppua (kuuluisasta sen ajan laulusta) ja toinen:  Kuka tulee meid&auml;n luokse miekan kanssa, ilman miekkaa l&auml;htee pois (ja sen piti olla:  miekkaan kuoleekin ).<br><br> Sotilaat hirnuivat Aleksein ja Olga -esityksen petikohtauksen aikana, mutta sitten olivat kuitenkin minun puolellani.<br><br> <b>26.2.</b><br> TV nauhoitti teatterimme n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; Romeo ja Julian.<br><br> Aamulla pidin selostuksen poliittisessa kerhossa Leninist&auml; ja kansainv&auml;lisest&auml; tilanteesta. Oli kysymys: Uskonko min&auml;, ett&auml; syttyy sotaa? Vastasin, ett&auml; uskon kuitenkin ihmisj&auml;rkeen!<br><br> <b>28.2.</b><br> Toissap&auml;iv&auml;n&auml; monet kaupunkimme nuoret miehet pakotettiin ker&auml;&auml;m&auml;&auml;n kamppeensa tunnissa ja "Hati-viu!". Vissiin se oli Pohjois-Norjassa olleiden Naton harjoitusten seurausta.<br> Erkkikin puki p&auml;&auml;lleen villapaidan, jossa on lasten sotaleikin nimi  Zarnitsa ( Elotuli ) ja sininen nauha hihassa.<br><br> Kotshetov oli virallisen linjan neuvostokirjailija, oli kirjoittanut kirjan nimelt&auml; Mit&auml; sin&auml; sitten haluat? (Tsego zhe ty hotsheshj?) Siin&auml; on sellaiset "rajoittuneen" kirjailijan sanat:  Teid&auml;n (nuorison) tunnuskuvaksenne tuli raamatun kyyhkynen palmunoksa nokassa. Kuka ihmeess&auml; sen teille sujautti sirpin ja vasaran asemesta? <br><br> Illalla oli viel&auml; yksi Aleksei ja Olgan esitys. Oli jotain mahdotonta ensimm&auml;isen n&auml;yt&ouml;ksen aikana: kaksi koulua yhdess&auml;, yli 400 henke&auml; ja niist&auml; ainakin puolisataa juovuksissa ja r&auml;hisevi&auml;. Piti jo kuulokkeitten kautta pyyt&auml;&auml; rauhallisuutta. Toinen n&auml;yt&ouml;s menikin jo rauhallisemmin.<br><br> <b>4.3.</b><br> Eilen lauloimme teatteriseuran huoneistossa ja taaskin Nuorisoliiton tulevan mahdollisen palkinnon merkeiss&auml;. Samalla olivat kuuntelemassa yleisven&auml;l&auml;isen  S dobrym utrom! ( Hyv&auml; huomenta! ) -radiol&auml;hetyksen edustajat, jotka lupasivat n&auml;in&auml; p&auml;ivin&auml; nauhoittaa meid&auml;n laulujamme, mutta viihdes&auml;estyksen kanssa.<br><br> Ven&auml;j&auml;nkielist&auml; Tytt&ouml;&auml; ja huhtikuuta esitet&auml;&auml;n joka ilta, sit&auml; on myyty Naistenp&auml;iv&auml;n juhlaistuntoihin herkkupalana.<br><br> <b>6.3.</b><br> Oli Pohjant&auml;hden l&auml;piajo. Katsomassa oli se tuttu kriitikko Leningradista, Vladimir Sahnovski-Pankejev. Kertoi minulle, ett&auml; korkeakoulussamme kootaan tulevien oppilaiden ryhmi&auml; seuraavaksi vuodeksi.<br><br> <b>7.3.</b><br> Seuraavan l&auml;piajon j&auml;lkeen on tuotannollinen kokous.<br><br> <b>Pauli Rinne</b>, Akseli:  En viel&auml; tied&auml; vaatteista mit&auml;&auml;n ja ne varmasti auttaisivat n&auml;yttelij&ouml;it&auml;. <br><br> <b>Viljo Ahvonen</b>:  Onko meill&auml; tulossa l&auml;piajoa n&auml;yttelij&ouml;it&auml; varten? Sellaista, jossa ei kuuluisi sahaa k&auml;yt&auml;v&auml;lt&auml; eik&auml; ohjaajan kiljumista s&auml;hk&ouml;- ja radiomiehille. <br><br> <b>Kuuno Sevander</b>:  Suomen luokkasota syntyi siksi kun se ei voinut olla syttym&auml;tt&auml;. Mik&auml; synnytti vallankumouksen? Torpparien el&auml;m&auml;. Pastorin ja h&auml;nen rouvansa kuvaelmat ovat nyt viel&auml; heikompia. Alussa katsoo mielell&auml;&auml;n. Nyt on kysymys n&auml;ytelm&auml;n rakenteesta. Valitettavasti toiminta ei kasva. Mutta on paikkoja, jotka ilahduttavat. Jossain paikoissa Akselilla ei riit&auml; agitaattorin voimaa. <br><br> <b>Liisa Tomberg</b>:  Minusta taas tuntui, ett&auml; pappilassa n&auml;yttelij&auml;t olivat kuin kotona. K&auml;yt&auml;nn&ouml;lliset asiat auttavat n&auml;yttelij&auml;&auml;. Viljo Wesa (Jussi Koskela) vet&auml;&auml; hyvin omaa kuvaelmaansa, hyvin tuo puita taloon ja npp. (Kokouksessa puhuivat melkein kaikki: ainakin 20 n&auml;yttelij&auml;&auml; ja lis&auml;ksi kriitikko Sahnovski ja esityksen taiteilija Shelkovnikov.)<br><br> <b>8.3.</b><br> Kansainv&auml;linen Naisten p&auml;iv&auml;. Ja Raijan piti nousta petist&auml; ennen muita ja l&auml;hte&auml; silitt&auml;m&auml;&auml;n pukuja Kantele-yhtyeelle. Me laiskottelimme viel&auml; noin tunnin verran, mutta sitten tuli kiire. Aamiaisen j&auml;lkeen pojat ker&auml;siv&auml;t matot ja min&auml; sitten puistelin ne ulkona. Pojat veiv&auml;t lika&auml;mp&auml;rin pihalle ja min&auml; putsasin lattioita.<br><br> Ja kahdeksitoista menin teatteriin. Esityksen&auml; oli se Tytt&ouml; ja huhtikuu. Me, n&auml;ytelm&auml;st&auml; vapaat miehet (Suni, Wesa, Routtu, Bj&ouml;rninen, Laine ja min&auml;) sek&auml; studiolaiset, valmistimme p&ouml;yti&auml;, katoimme, teimme voileipi&auml;, keitimme kahvia, tuon tuosta juoksimme kauppaan ja sitten otimme vastaan tytt&ouml;j&auml; ja naisia. Maljan p&auml;&auml;lle hurrasimme kolmesti naisten kunniaksi. <br> Meid&auml;n dramaturgimme Venla Kiiranen, kun oli valmistamassa juhlasein&auml;lehte&auml;, kys&auml;isi Haimilta, mit&auml; h&auml;n ehdottaisi naisille. Toivo pamautti:  Pysyisiv&auml;t enemm&auml;n omissa asioissaan, eiv&auml;tk&auml; sekaantuisi toisten asioihin!". Painettiin lehteen. Mutta siit&auml;k&ouml; naiset kimpaantuivat! Nyt Haimi yritt&auml;&auml; sanoa, ett&auml; seh&auml;n oli vain huumoria. Ei sit&auml; olisi saanut panna lehteen. Suuttui ja painui kotiin.<br> Gena Laine oli tehnyt mukavan kertomuksen ohjelmistossamme olleiden n&auml;ytelmien nimist&auml;. Min&auml;, tenoriraukka, lauloin viisi kappaletta  romansseja ja vaikka mit&auml;. Ja lopussa Pauli Rinteen poika Arto lauloi Manokin uutta laulua Kaksipa poikaa Kurikasta... Ja ihan lopussa miesyhteisvoimin tiskasimme.<br><br> <b>11.3.</b><br> Pohjant&auml;hden l&auml;piajo meni huonosti. Haimi ei parin viikon aikana ole puhunut mit&auml;&auml;n. T&auml;n&auml;&auml;n on luovutus.<br><br> <b>12.3.</b><br> <b>Keskustelua Pohjantähden alla -esityksestä</b><br> N&auml;ytelm&auml;st&auml; puhutaan ministeri&ouml;ss&auml;kin. Haimin mukaan on paljon tyhji&auml; historiallisia tutkimuksia, eik&auml; teatteri voi ottaa niskoilleen yhteiskunnallista kritiikki&auml;. Ministeri&ouml;ss&auml; syntyi kysymys: Mit&auml; me haluamme sanoa esityksell&auml;mme? Eik&ouml; kannattanut aloittaa koko vallankumousta? Liiankin pessimistinen loppu. Mutta n&auml;inh&auml;n se on V&auml;in&ouml; Linnallakin!<br><br> Eilen, luovutuksen j&auml;lkeen, ker&auml;&auml;nnyimme jatkamaan keskustelua. Tulivat itse Mihail Kiuru, puolueen aluekomitean propagandasihteeri, propagandaosaston johtaja Anatoli Prokujev, ministeri Kolmovski, varaministeri Juho Miettinen (Ivan Ivanovitsh), tohtori Eino Karhu, kirjailijaliiton puheenjohtaja Uljas Vikstr&ouml;m, Leninskaja pravda -lehdest&auml; Vsevolod Ivanov, Neuvosto-Karjalasta Viktor Valjakka ja meid&auml;n taiteellisen neuvoston j&auml;senet.<br> Kolme tuntia puhuttiin siit&auml;, ett&auml; punakaartilaiset (Hall-Elias ja Laine-Lauri) ovat enemm&auml;n hamppareitten n&auml;k&ouml;isi&auml; ja T&ouml;yryn tappamisen kohtaus on vaarallinen, siksi kun punakaartilaiset panevat naisen haukkumaan koirana, ja kun T&ouml;yry alkaa puolustaa naista, tappavat h&auml;netkin. Ja kun ihan jokainen oli sanonut siit&auml; mielipiteens&auml;, Haimi ilmoitti, ett&auml; T&ouml;yryn tappamisen kohtauksen t&auml;ytyy j&auml;&auml;d&auml;! Alkoi kasvaa j&auml;nnitys! <br> Vikstr&ouml;m sanoi siit&auml;, ett&auml; teatterimme voisi katsoa romaania omaper&auml;isemmin. Ja Haimi taas puhui siit&auml;, ett&auml; Linna on Linna. Kyll&auml; Karhu puhui oikein, ett&auml; esityksess&auml; ja n&auml;ytelm&auml;ss&auml;kin on tullut esiin enemm&auml;n historiaa ja politiikkaa ja el&auml;m&auml; on j&auml;&auml;nyt takapihalle.<br> Taiteilija Shelkovnikov yritti parhaansa mukaan suojella esityst&auml;, mutta jankutti koko ajan, ett&auml; kaikenlaisiahan oli punakaartissakin.<br> Ja Haimi taas, kokouksen lopussakin, jatkoi omaa linjaansa. <br> Min&auml; yritin lievent&auml;&auml; tilannetta sill&auml;, ett&auml; muistutin Haimille:  Henkil&ouml;kunnan kokouksessa ihmiset olivat samaa mielt&auml;, ett&auml; punakaartilaisten, siis minunkin roolini, kanssa on teht&auml;v&auml; jotain, jotta ne saadaan ne vakuuttavammiksi, ja T&ouml;yryn tappamisestakin puhuttiin. <br> Nyt Haimi ja Vlasova yritt&auml;v&auml;t kasvattaa minua, etten min&auml; muka, saisi olla eri mielt&auml; Haimin kanssa: "Sin&auml; olet kollektiivia vastaan...", painosti johtokunta.<br> Haimi yritt&auml;&auml; n&auml;ytt&auml;&auml;, kuinka h&auml;nt&auml; painostetaan: "Me teid&auml;n kanssa ymm&auml;rr&auml;mme mist&auml; on kyse, mutta he eiv&auml;t huomaa sit&auml;. Meid&auml;n on pakko, ettek&ouml; te k&auml;sit&auml;?" Taas kaikki l&auml;sn&auml;olijat ymm&auml;rsiv&auml;t ilman muuta. Kaksoismoraalin esimerkki. Haimi: "Jos puhutaan karkeasti, silloin kun teatteri ottaa ohjelmistoonsa valtionvastaisen n&auml;ytelm&auml;n, niin kaikkien on autettava".  "Miksi?"  "Min&auml; puhunkin karkeasti. Jos me otamme n&auml;ytelm&auml;n, jonka ohjaamisessa ohjaaja voi katkaista kaulansa, niin kaikkien n&auml;yttelij&ouml;iden on oltava yht&auml; ohjaajan kanssa", kasvatti meit&auml; Toivo. Se on hiukan toinen asia. Ohjaajan on silloin osattava vet&auml;&auml; kaikki omaan uskoonsa!<br> Ja taas Ibsenin Kummittelijoiden suhteen Toivo oli sit&auml; milt&auml;, ett&auml; ohjaaja Marsonilla on "kivi povessa" -politiikka. Ja siit&auml; h&auml;n puhui nuorten n&auml;yttelij&ouml;iden, studiolaisten, kuullen.<br> (Se meid&auml;n kaksoismoraalimme antaa hyvin kohta hedelmi&auml;. W.H. 7.1.03)<br><br> <b>14.3.</b><br> Taas on mennyt uusi ensi-ilta. V&auml;in&ouml; Linna, T&auml;&auml;ll&auml; Pohjant&auml;hden alla. Ohjaaja T. Haimi, taiteilija Shelkovnikov. Ei t&auml;m&auml;nk&auml;&auml;n syntyminen tapahtunut kivutta. "T&ouml;yryn tappamisen" kuvaelmasta otettiin pois "naisen haukkuminen", lis&auml;ttiin h&auml;nen puoleltaan uhkaa, siis lis&auml;ttiin teksti&auml;, ja toisessa n&auml;yt&ouml;ksess&auml; uhkauksia Anttonin puolelta. Ja nyt siin&auml; on tullut enemm&auml;nkin yksityiskosto. "Punakaartilaiset" eiv&auml;t kiroile puoltakaan siit&auml;, mit&auml; oli ennen, puhutaan sutkauksia hyv&auml;ll&auml; mielell&auml; ja punakaarti on nyt enemm&auml;n j&auml;rjestynyt...<br><br> <b>18.3.</b><br> Taiteellisen neuvoston istunto: <br> 1. Ohjelma n&auml;yt&auml;nt&ouml;kauden loppuun. Viktor Rozovin Illansuusta puoleenp&auml;iv&auml;&auml;n, O´Hair Aivan englantilainen luonne, Lassilan Luonnon lapset. Haimi ehdottaa Lassilan ja Rozovin n&auml;ytelmien harjoittelemista yht&auml; aikaa.<br> Rozovin n&auml;ytelm&auml;ss&auml; olisivat: Zharkovina Toivo Lankinen, Kimin&auml; Orvo Bj&ouml;rninen, Albertina Pauli Vaklin ja Hidman, Ninana Berg, Allana Kettunen, Zharkovin yst&auml;v&auml;n&auml; Routtu ja Ljovana Haimi.<br> Luonnon lapsissa: Jukkana Rinne, Fedana Mikshijev, Jorrina Wesa.<br> 2. Studiomme ty&ouml;st&auml;: mik&auml; diplomin&auml;ytelm&auml;ksi? Sen pit&auml;isi olla suomenkielinen. Asianmukaista olisi saada mukaan suomen kielt&auml; taitava ohjaaja. Kuuno Sevander oli sit&auml; mielt&auml;, ettei Karl Marson ole tyydytt&auml;v&auml; ohjaaja: "H&auml;n ei osannut auttaa Aleksei ja Olga -n&auml;ytelm&auml;ss&auml; Nelly Kopetunia eik&auml; W. Hallia. Hall on parempi n&auml;yttelij&auml;, kun oli siin&auml; esityksess&auml;." Se tuntui kyll&auml; kielletylt&auml; keinolta. <br><br> <b>22.3.</b><br> Eilen oli mielest&auml;ni melko hyv&auml; Aleksei ja Olgan esitys. (Lankinen sairastui ja peruttiin Nelj&auml;s nikama.) Yleis&ouml;&auml; tuotiin kylist&auml;. Ei siell&auml; ollut sit&auml; elokuvaa.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n aamulla Hyv&auml;&auml; huomenta! -radiol&auml;hetyksess&auml; oli edustettuna Murmansk ja Petroskoi. Petroskoita edustivat lastentarhan viihdeorkesteri, Semjon Karp ja h&auml;nen johtamansa Kantele-yhtyeen Leivo-kvartetti, kirjailija Antti Timonen ja Manok. Lauloimme:  Pojat ne loikki maantien poikki ja hatut oli kallellaansa..."<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n on kaksi Pohjant&auml;hden alla -esityst&auml; ja v&auml;lill&auml; Karjalan TV:ss&auml; Hiljainen kyl&auml; -esityksen l&auml;piajo. Sen asettavat television toimittajat ja Petroskoin molemman teatterin n&auml;yttelij&auml;t. Sen ensi-ilta on 31. p&auml;iv&auml;n&auml;.<br><br> <b>31.3.</b><br> Olemme 8. kerran per&auml;kk&auml;in maailman mestareita j&auml;&auml;kiekossa! Kyll&auml; me eilen huusimme kuin rantapirut teatteriseuran huoneistossa, joka oli t&auml;p&ouml;t&auml;ynn&auml; n&auml;yttelij&ouml;it&auml;! Mutta hyvin puhui TV-ohjaaja Erik Voronin, ett&auml; olemme ylpeit&auml;, kun meik&auml;l&auml;iset voittavat, mutta mit&auml; me itse olemme tehneet sen hyv&auml;ksi? Onko vaikka joku meist&auml; p&auml;&auml;tt&auml;nyt k&auml;vell&auml; 5-6 kilometri&auml; p&auml;iv&auml;ss&auml;, tehd&auml; t&auml;st&auml; l&auml;htien aamuvoimistelua, lopettiko joku tupakoinnin tai ryypp&auml;&auml;misen? Haimi varoitti, ett&auml; joku el&auml;kel&auml;inen kuoli TV-ruudun &auml;&auml;ress&auml; turnauksen aikana.<br><br> L&auml;mmittelemme Luonnon lapsia. <br><br> Keskustellaan siit&auml;, ett&auml; Suomi h&auml;visi Neuvostoliitolle 1:16. Enn&auml;tys! Ja sen lis&auml;ksi h&auml;visi It&auml;-Saksalle, joka ei voittanut ket&auml;&auml;n muuta...<br><br> K&auml;vimme Aunuksen piiriss&auml; kolmen p&auml;iv&auml;n matkalla. Esitimme Katto-Kassista ja Laivan kannella itse Aunuksessa, Viteleess&auml;, Yl&auml;-Viteleess&auml; ja Yl&auml;-Aunuksessa.<br> T&auml;n&auml;&auml;n oli se Hiljainen kyl&auml; -TV-esityksen ensi-ilta. Se meni melko puhtaasti, vaikka aamulla saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; l&auml;hetys n&auml;ytet&auml;&auml;n koko Neuvostoliiton TV:n kakkoskanavalla.<br><br> <b>5.4.</b><br> Erik t&auml;ytti 12 vuotta. Kysyi Raijalta, ett&auml; onko is&auml; kirjoittanut runoa? Ja vaikka oli jo my&ouml;h&auml;inen ilta Aleksei ja Olga -esityksen j&auml;lkeen, piti istua runoilijan pukille:<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> ! B5E ?>@, :0: BK 2?5@2K5 70>@0;,<br> 5<;O 425=04F0BL @07 ?5@525@=C;0AL.<br> 25=04F0BL @07 0?@5;L 4>64Q< E;5AB0;,<br> 'B>1K 5A=0-:@0A=0 >?OBL ?@>A=C;0AL.<br> !B0; 2KH5 <0<K @>AB><. OBK9 :;0AA!<br> "0:8E :0: BK 7>2CB C65 ?>4@>AB>:.<br> IQ ?OB>: 3>4:>2 8 C6 157 =0A<br> "K  ?>?;K2QHL , =5 B0: C6 MB> ?@>AB>!<br> >MB><C =K@O9 A<5;59 2 10AA59=,<br> %>48 2 :@C6>: 8 0280<>45;L=K9<br> 54L 687=L, ?>60;C9, 1C45B ?>A;>6=59.<br> %>B5;>AL 1K, GB>1 1K; BK ?0@5=L 45;L=K9!<br> 'B> 7=0G8B 4@>1L 8 :B> B0:>9 !?0@B0:?<br>  GB> B0:>5 :@5?>AB=>5 ?@02>?<br> Speak English, children? 45 A>72574L5 0:?<br>  ?>G5<C 452G>=:8 A;>2=> ?02K?<br> 8;L>= 2>?@>A>2, 0 >B25B  >48=,<br> #G8AL 25AL 45=L 2A5<C C65 A?@>A>=>:!<br>  BK C65 =5 1C45HL 27@>A;K< !28=,<br> A;8 =5 70E>G5HL 1KBL A28=Q=>:!<br><br> On siit&auml; hetkest&auml;, kun paruit ensi kerran<br> Maa kaksitoista kertaa kiert&auml;nyt jo radallaan.<br> On kaksitoista kertaa sateet kev&auml;&auml;n<br> Sen piiskanneet ja saaneet kukoistamaan.<br> Kas viides luokka! &Auml;iti&auml;si jo olet pitempi,<br> Ja ihan totta, voi sinua jo sanoo teiniksi.<br> Kun viisi vuotta kulunut on viel&auml;,<br> Niin l&auml;hdet ilman meit&auml; seilaamaan.<br> Ei helppoa se oo, siis rohkeammin<br> Nyt hypp&auml;&auml; altaaseen, tee pienoismalleja.<br> Vaik helppoa ei liene el&auml;m&auml;,<br> Niin toivon, ett&auml; olet kunnon mies.<br> Jos koko j&auml;rjell&auml;si ahmit tietoja<br> Ei ylivoimainen oo mik&auml;&auml;n ies.<br> Siis mist&auml; l&ouml;ytyy Ravun kuvio?<br> Maaorjuus mik&auml; on, Spartacus, murtoluku?<br> Speak English, children? Tyt&ouml;t miksi<br> Niin kauniita, kuin riikinkukot?<br> On tuhat kysymyst&auml;  yksi vastaus:<br> S&auml; kulje joka p&auml;iv&auml; opin tiet&auml;.<br> Ei sikaa susta aikuisena tuu,<br> Jos porsaana et nuoruuttasi viet&auml;.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="3"><br> <b>7.4.</b><br> Useammin ja taaskin useamman kerran syntyy huono mielentila. Hrenovoje nastrojenie, jos ven&auml;j&auml;ksi sanoisin. Kaikki hatuttaa! Ulkona r&auml;nt&auml;&auml; ja kuraa, Gena toi koulusta kaksi kakkosta ja Luonnon lasten harjoitukset menev&auml;t p&auml;in p:t&auml;. Haimi vaatii joukkokohtauksessa jotain jo ensimm&auml;isess&auml; harjoituksessa, vaikka ei ole mit&auml;&auml;n teksti&auml;, eik&auml; muuten mit&auml;&auml;n toimintaakaan. Tukkimiehet ovat levolla. T&auml;ytyyk&ouml; se nyt joka n&auml;ytelm&auml;ss&auml; hirnua ilman mit&auml;&auml;n syyt&auml;: Tukkijoella, Viisaassa neitsyess&auml;, Pohjant&auml;hden alla jne.?<br><br> <b>11.4.</b><br> <b>Yleisliittolaiset talkoot, jotka on omistettu Vladimir Iljitsh Leninin 100-vuotisjuhlalle.</b> Kello 10 aamulla teatteriin ker&auml;&auml;ntyi melkein koko henkil&ouml;kunta. Jakaannuimme eri ryhmiin. Yksi ryhm&auml; teki ty&ouml;t&auml; katsomossa, toinen l&auml;mpi&ouml;ss&auml;, kolmas n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml;, nelj&auml;s harmaassa salissa ja viides ulkona. Toivo Romppainenkin tuli pienen radionsa kanssa ja yritti vaikka sill&auml; olla hy&ouml;dyksi.<br> Oli nostettu pilvet p&ouml;ly&auml;, heitetty vuoret "sontaa", pesty kaikki lattiat ja jotkin ikkunatkin. Matti Ljubovin puhdisti l&auml;mp&ouml;pattereitten v&auml;litkin pitk&auml;st&auml; aikaa. Darja Karpova ja Anna Vlasova olivat aktiivisesti mukana. My&ouml;s kaikki keski-ik&auml;iset naiset heid&auml;n kanssaan. Ja mukana olivat studiolaisetkin, nuorisoliittolaiset.<br> Parin tunnin kuluttua j&auml;rjestettiin kahvit teatterinseuran huoneistossa. Ja taas jatkettiin. Ahvonen sanoi, ett&auml; n&auml;ist&auml; ihmisist&auml; saisi viel&auml; hyv&auml;n kollektiivin, jos he tekisiv&auml;t useammin t&auml;llaista ruumiillista ty&ouml;t&auml;!<br> Orvo Bj&ouml;rninen on vakava mutta hyvin tyytyv&auml;inen paikalliskomitean puheenjohtajana.<br> Toivo Haimi l&ouml;ysi jostain pullollisen konjakkia ja kestitsi joitakuita; h&auml;nkin p&ouml;lyss&auml; ja innokkaana. Ei oikein uskoisi, ett&auml; pari p&auml;iv&auml;&auml; ennen oli pyyt&auml;nyt minua ja Pauli Rinnett&auml; j&auml;&auml;m&auml;&auml;n harjoitusten j&auml;lkeen ja pyysi neuvoa, miten saisi n&auml;m&auml; Luonnon lasten harjoitukset mielenkiintoisemmaksi.<br> Viljo Wesa, koko suuren miehen voimalla, hakkasi kangella j&auml;&auml;t&auml; pihalla. H&auml;n on jo pitk&auml;lti yli viisikymment&auml;. Mutta viimeiset vuodet ovatkin olleet h&auml;nelle antoisia, todellisia luovanty&ouml;n voittovuosia: Jakobson Villiss&auml; kapteenissa, kenraali Karjalan muassa ja ennen kaikkea Jussin rooli T&auml;&auml;ll&auml; Pohjant&auml;hden alla -esityksess&auml;. Nyt on saanut kutsun Mosfilmiin Stevensonin Aarresaari-elokuvan koefilmaukseen.<br> Pauli Rinnekin on unohtanut eiliset hermostumiset: alkaa olla &auml;ly edell&auml;...<br> Erna Lund kuiskasi minulle, ett&auml; luuli minun l&auml;hteneen ja j&auml;tti taiteilijalle kirjoitettavaksi seuraavia tekstej&auml;: "Hyvin teitte ty&ouml;t&auml;!", "Kiitos!" ,"Jatketaan samaan tyyliin!".<br><br> Ja illalla oli jatkona ty&ouml; Nelj&auml;nnen nikaman -l&auml;mmitysharjoituksissa. Eilinen l&auml;pimeno oli hirve&auml;n huono. Sen j&auml;lkeen Vlasova sanoi Ahvoselle, jonka sielun l&auml;pi menee koko n&auml;ytelm&auml;, ettei h&auml;n luullut, ett&auml; ty&ouml;kuri on noin huono teatterissa.<br><br> Huomenna meid&auml;n Manokin on laulettava taas er&auml;&auml;ss&auml; amat&ouml;&ouml;ritaiteilijoitten katselmuksessa, joka on my&ouml;skin omistettu Leninin syntym&auml;p&auml;iv&auml;lle. Ja ylihuomenna lehtimiehet pyysiv&auml;t laulamaan heid&auml;n juhlakokouksessaan. Ja 17. p&auml;iv&auml;n&auml; laulamme Musiikkiteatterissa koko kaupungin juhlakonsertissa.<br><br> <b>12.4.</b><br> Lauloimme siin&auml; katselmuksessa. Teatterimme p&auml;iv&auml;harjoituksen piti pys&auml;ytt&auml;&auml; meid&auml;n takia. Lauloimme Kantelettaresta  Oli kerran ukko, akka, oli kirjava kananen..." ja toiseksi ven&auml;j&auml;n kielell&auml; latvialaisen  Haukkui koirat hanakasti... <br><br> Ja illalla oli Pohjant&auml;hti. Yleis&ouml;n&auml; oli yliopisto. Eino Karhu piti alkupuheen. Esitys loppui 22.30 ja sen p&auml;&auml;lle menimme teatteriseuran huoneistoon kuuntelemaan kuuluisan moskovalaisen teatterikriitikon Raisa Moisejevna Benjashin luentoa Ranskan teatteritapahtumista, absurditeatterista, joka on taiteen historiassa ihan laillinen. Se on porvarillisen yhteiskunnan olemassaolon heijastumista.<br><br> Olin v&auml;lill&auml; TV:n suomenkielisen toimiston kutsumana lausumassa Summasen ja Virtasen runoja. Orvo oli my&ouml;s. Ehdimme kuitenkin Benjashin selostukseen meid&auml;n esityksist&auml;mme. Nainen haukkui Nelj&auml;nnen nikaman, Pohjant&auml;hden ja Noitavainonkin. Mutta, jos viimeisess&auml; se oli korkeaa matematiikkaa, niin kaksi ensimm&auml;ist&auml; sai alkeiskoululaisten huomautuksia.<br> Nelj&auml;s nikama on varmasti vanhentunut aiheeltaan, ohjaajalta ei l&ouml;ytynyt riitt&auml;v&auml;sti makua.<br> Noitavainossa ohjaaja on pannut n&auml;yttelij&auml;t tiukkaan ja tiiviiseen kuvaan, mutta siin&auml;kin n&auml;yttelij&auml;t voisivat ajatella enemm&auml;n ja tehd&auml; sit&auml; sielun ty&ouml;t&auml;. Sit&auml; puuttui.<br> Pohjant&auml;hti. Haimi n&auml;ytelm&auml;n k&auml;sikirjoittajana h&auml;iritsi Haimia ohjaajana. Siin&auml; on enemm&auml;n kuvauksia kuin toimintaa. On kyll&auml; hyvi&auml;kin kohtauksia: kirjeitten lukeminen, saattaminen etulinjoille, mutta on my&ouml;s niit&auml; "vanhoja" l&ouml;yt&ouml;j&auml;, joita on n&auml;hty sadoissa n&auml;ytelmiss&auml;.<br><br> <b>17.4.</b><br> <b>Leninille omistettu tilaisuus politvalistustalolla.</b> Juhlatunnelma eteisaulassa. Katsomo t&auml;p&ouml;t&auml;ynn&auml; ihmisi&auml;. Rynn&auml;kk&ouml; kioskin ymp&auml;rill&auml;: myyd&auml;&auml;n marsalkka Zhukovin muistelmia. Minulla ei valitettavasti l&ouml;ytynyt 2 ruplaa 40 kop. Melkein kaikilla rinnassa, niin kuin minullakin, on Leninin 100-vuotisjuhlalle omistettu mitali. Enemmist&ouml; miehi&auml;. Liput liehuvat ja orkesteri pauhaa. Nyt soi maamme hymni. Puhemiehist&ouml; ilmoittaa, ett&auml; 1/3 osa l&auml;sn&auml;olijoista on korkea- tai keskisivistyksen saaneita. Puhevuoro luovutetaan aluekomitean ensimm&auml;iselle sihteerille Ivan Iljitsh Senjkinille.<br><br> <b>20.4.</b><br> 14. p&auml;iv&auml; oli juhlakokous nukketeatterin henkil&ouml;kunnan kanssa. Karpova pyysi minua tekem&auml;&auml;n selostuksen Leninin 100-vuotissyntym&auml;p&auml;iv&auml;st&auml;. T&auml;m&auml;ntapaista siit&auml; tuli:<br>  Sata vuotta sitten Uljanovin perheess&auml; em&auml;nt&auml; oli pikkuisiin p&auml;in. Mutta voisi sanoa, ett&auml; se oli Ven&auml;j&auml;n 1000-vuotinen historia synnytt&auml;m&auml;ss&auml; keulamiest&auml;. Ja vallankumous oli historian lapsenp&auml;&auml;st&auml;j&auml;n&auml;. Ihmisten syntym&auml;p&auml;iv&auml;ss&auml; on aina haikeuttakin. T&auml;m&auml; p&auml;iv&auml; on kuitenkin ihmiskunnan historian voittojuhla. Semmoisina p&auml;ivin&auml; ihmiskunta pystytt&auml;&auml; merkkipylv&auml;it&auml; matkallansa saavuttamattomaan t&auml;ydellisyyteen, l&auml;him&auml;&auml;r&auml;np&auml;&auml;n&auml; kommunismi jne. <br><br> Juhlien aattona sain Leninin 100-vuotisjuhlalle omistetun mitalin. Monella on katkeruutta, kun eiv&auml;t saaneet. Mutta monet kuitenkin saivat. <br> 17. p&auml;iv&auml;n&auml; oli kaupungin ja tasavaltamme juhlaistunto. Aluekomitean ensimm&auml;inen sihteeri Ivan Iljitsh Senjkin piti puheen, jossa valitettavasti ei ollut mit&auml;&auml;n uutta, vaikka se oli 1,5 tunnin pituinen. Istunnon osallistujia onnittelivat ensimm&auml;isin&auml; nuorisoliittolaiset ja siin&auml; luvussa jostain syist&auml; Manok-yhtye. Lausuimme Rozhdestvenskin runoja ja lauloimme Rakastan el&auml;m&auml;&auml;. Sen j&auml;lkeen esiintyiv&auml;t pioneerit, el&auml;kel&auml;iset, vanhat bolshevikit. Sitten oli &auml;lymyst&ouml;n vuoro ja sen luvussa olivat n&auml;yttelij&auml;mme Toivo Lankinen, kirjallisuus- ja historian instituutin johtaja Vlasova, s&auml;velt&auml;j&auml;liiton puheenjohtaja Helmer Sinisalo ja taiteilijaliitosta Sulo Juntunen. Istunnosta tehtiin TV-l&auml;hetys ja v&auml;lill&auml; siin&auml; lausuttiin runoja.<br> Ja illalla oli se varsinainen konsertti, joka oli omistettu Leninin muistolle. Ja taas Manok lauloi. Minua huvitti ja hiukan niin kuin pelottikin, ett&auml; lauloimme Kantelettaresta:  Oli kerran ukko akka... Olipa todella ukko! Panko paasinen pamahti! Ei tarvinnut onneksi k&auml;&auml;nt&auml;&auml;, niin eiv&auml;t oikein ymm&auml;rt&auml;neet hyv&auml;&auml; eik&auml; pahaa...<br> Yleis&ouml;kin jo v&auml;syi!<br><br> Ja t&auml;n&auml;&auml;n on vapaa p&auml;iv&auml; ja sain kokeilla el&auml;m&auml;ni ensimm&auml;ist&auml; polkupy&ouml;r&auml;&auml;. Olin mieliss&auml;ni kuin lapsi!<br><br> Illalla kuuntelin Shostakovitshin 12. sinfoniaa ja soittajana oli Daniil Shafran. Olin kuin toisessa maailmassa! Ymm&auml;rsin, ett&auml; kyll&auml; joskus on katsottava t&auml;t&auml; el&auml;m&auml;&auml; arkip&auml;ivien yl&auml;puolelta.<br><br> <b>22.4.</b> <br> 1870 1970. Aamulla varhain n&auml;ki ikkunasta lastentarhalaisia matkalla Leninin patsaan luokse. Patsas seisoo keskell&auml; kaupunkia Pietari Suuren paikalla, kaupungin ensimm&auml;isten kivirakennusten ymp&auml;r&ouml;iv&auml;n aukion keskell&auml;.<br> Koko p&auml;iv&auml;n sen luona seisoivat pioneerit kunnianvartiossa ja sitten sotilaat.<br><br> Teatterissamme tehtiin sein&auml;lehti, johon kiinnitettiin "my&ouml;nteisten" teatterimme sankareiden valokuvia Vishnevskin Optimistisesta tragediasta ja Baltian edustaja -n&auml;ytelmist&auml; sek&auml; Korneitshukin Platon Kretshet, Ivanovin ja Grakovin Sammumattomat t&auml;hdet, Aljoshinin Kaikki j&auml;&auml; ihmisille, Ei ole tapahtunut mit&auml;&auml;n, A. Timosen Otatko miut, Karjalan mua? -esityksist&auml;. Vasselein kuva her&auml;tti keskustelua.  L&ouml;ysittep&auml;s my&ouml;nteisen sankarin! sanoi er&auml;skin n&auml;yttelij&auml;. Kinattiin hiukan. Sanoin, ett&auml; tuleva n&auml;ytelm&auml;kirjallisuutemme l&auml;htee tiet&auml;, jolla sankareitten tulee olemaan vaikeata.<br><br> Illalla oli Pohjant&auml;hden alla - esitys keskussairaalan ty&ouml;ntekij&ouml;iden juhlaistunnon osanottajille ja juhliminen tuntui tietenkin. Katsomossa oli alussa noin 300 henke&auml;, mutta jo esityksen aikana alkoi l&auml;mpi&ouml;st&auml; kuulua reippaita kuorolauluja. Ja silloin kun me n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; lauloimme vallankumouksellisia lauluja, niin se ei meit&auml; h&auml;irinnyt, mutta kun Akselin vaikeimmissa kohtauksissakin kuului humalap&auml;isi&auml; h&ouml;r&ouml;tyksi&auml;, niin ajatukset olivat kaukana juhlatunnelmasta.<br> Ja lopussa salissa istui vain viitisenkymment&auml; henke&auml;. Muut olivat l&auml;mpi&ouml;ss&auml;. Ei mit&auml;&auml;n kunnioitusta Leninin aatteita, teatterinhenkil&ouml;kuntaa, eik&auml; taidetta kohtaan.<br><br> Ja kello 22.30 olimme teatteriseuran huoneistossa. Siell&auml; oli my&ouml;s ohjelma, joka oli omistettu samalle merkkitapahtumalle:  Lenin, kev&auml;t ja musiikki...! Se oli mahtava tapahtuma: Ty&ouml;toverit, Gorkin muistelmia, Romain Rolland, Beethovenin ja Tshaikovskin musiikkia v&auml;lill&auml;.  Minun salainen lyriikkani on leninismi", sanoi joku ven&auml;l&auml;isist&auml; runoilijoista.<br> Ja lopussa, seisten, puoli&auml;&auml;neen lauloimme Kansainv&auml;list&auml;. Se oli ainakin viiden luennon vertainen esiintyminen. Ja sen j&auml;lkeen hyv&auml; n&auml;yttelij&auml;t&auml;r Saveljeva hiljaa sanoi:  Syntym&auml;p&auml;iv&auml;onnittelut teille... Ja oli niin t&auml;ydellinen tunne, ett&auml; ryyppy&auml; vaatii, mutta niin kuin aina taskuissa on l&auml;piveto. <br><br> Juoksujalkaa painuin kotiin, s&ouml;in reilun voileip&auml;palan makkaran kera ja istuin kirjoittamaan t&auml;t&auml; teksti&auml;:<br> Kun ajattelen Lenini&auml;, tulee mieleen Espanjan Dolores Ibárruri, kuumaverinen La Passionaria, muistuu Beethovenin musiikki. Lenin ei antanut itselleen mahdollisuutta "pehmenty&auml;". Meid&auml;n sukupolvellamme on kai siihen oikeus?<br> Muistuvat tietenkin Majakovskin runot siit&auml;, ett&auml; Leninin j&auml;lkeen on ilmestynyt paljon kaikenlaista, joka h&auml;iritsee ty&ouml;t&auml;mme ja el&auml;m&auml;&auml;mme... On puhdistauduttava "Leninin alla"... Osattava taistella sen poroporvallisuuden kanssa, joka laajenee.<br><br> Eilen kampaamoliikkeess&auml; er&auml;s daami meni reippaasti jonon ohi, ja kun Raijani teki huomautuksen, niin kampaaja ihmeiss&auml;&auml;n kysyi, ett&auml; ettek&ouml; Te tied&auml; kuka h&auml;n on? Raija kylm&auml;verisesti sanoi siihen, ett&auml; "juuri sen takia teenkin huomautuksen!"<br> He menev&auml;t kuin valtameren suurlaivat pikku veneitten l&auml;pi.<br> Joskus he ovat kuin muka hyv&auml;syd&auml;melliset papat ja joskus kuin Jumalat, jotka jakavat salamoita. Niin kuin kaupunginneuvoston varapuheenjohtajat, jotka Kansainv&auml;lisen laulamisen j&auml;lkeen p&auml;&auml;ttiv&auml;t aloittaa keskustelun juhlamenoista.<br><br> P&auml;iv&auml;ll&auml; Leninin patsaan juurella oli juhlakokous, johon osallistui 2-3 tuhatta ihmist&auml;. Mutta niit&auml; liian usein k&auml;ytettyj&auml; sanoja oli ik&auml;v&auml; kuunnella.<br><br> <b>26.4.</b><br> Laivan kannella -esityksen j&auml;lkeen Haimi pyysi Routtua, Bj&ouml;rnist&auml;, Rinnett&auml; ja minua j&auml;&auml;m&auml;&auml;n. Rozovin Illasta puoleenp&auml;iv&auml;&auml;n -n&auml;ytelm&auml;&auml;n etsit&auml;&auml;n ohjaajaa. Tovstonogovin poika, joka oli ensiksi lupautunut, nyt kielt&auml;ytyi.<br> Leo Lankinen, joka niin loistavasti lavasti Noitavainon, nyt kielt&auml;ytyi olemasta lavastajana Anouilhin Leivosessa, jonka ohjaajaksi on kutsuttu Puurunen. Herra Puurunen ehdotti p&auml;&auml;st&auml;m&auml;&auml;n h&auml;net vappujuhliksi Suomeen.<br> Toivo ehdotti Rozovin ohjaajaksi Pauli Rinnett&auml;. Paulia n&auml;ytelm&auml; ei oikein miellyt&auml;.<br><br> <b>4.5.</b><br> Ihan kes&auml;p&auml;iv&auml;. Auringossa yli +20.<br> P&auml;iv&auml;ll&auml; oli tapaamistilaisuus Puurusen kanssa.  Maailma muuttuu , sanoi suomalainen ohjaaja,  ja min&auml; luulen, ett&auml; jos yht&auml;kki&auml; pannaan kaikki teatterit kiinni, niin ihmiskunta ei sit&auml; huomaisikaan. Joka n&auml;yttelij&auml;ss&auml; on Jeanne d´Arcia ja inkvisiittoria. Se on n&auml;ytelm&auml;keskustelua omista n&auml;k&ouml;kannoista, riitaakin. Meid&auml;n esityksess&auml;mme tulee puhumaan itse n&auml;yttelij&auml;, eik&auml; mik&auml;&auml;n luomus. Teatteri kehittyy aaltoilevasti. Jeannesta tehd&auml;&auml;n petroskoilainen tytt&ouml; haalareissa ja tukka hajallaan. Kuningatar tulee olemaan parhaissa t&auml;m&auml;n kaupungin muotileningiss&auml; ja p&auml;&auml;ss&auml;&auml;n h&auml;nell&auml; on jokin koristettu pikku myssy... Luulen ett&auml; n&auml;ytelm&auml;ss&auml; on paljon huumoria, joka vet&auml;&auml; yleis&ouml;&auml;. Min&auml; en tarvitse mit&auml;&auml;n huippun&auml;yttelij&ouml;it&auml;, riitt&auml;&auml;, jos kollektiivi uskoo minuun ja tahtoo samaa kuin min&auml;kin. Mutta jokaisen on oltava jossain m&auml;&auml;rin Jeanne d´Arc. Me etsimme sit&auml; inkvisiittoristakin. <br><br> <b>5.5.</b><br> Aamulla olivat Manokin harjoitukset, mutta aika meni teatterimme ep&auml;kohtien pohtimiseen. Ja p&auml;iv&auml; oli todellakin niiden esimerkkin&auml;.<br> Harjoitusten j&auml;lkeen menimme johtajan pyynn&ouml;st&auml; h&auml;nen vastaanottohuoneeseensa. Puhe oli Marin tasavallan kiertueen alkamisesta. Mill&auml;? Pit&auml;isi aloittaa neuvostolaisella n&auml;ytelm&auml;ll&auml;, mutta kun ei ole ohjelmistossa sen tapaista. Otatko miut, Karjalan mua?, mutta suostuvatko is&auml;nn&auml;t? Pohjant&auml;hden alla on liian retorinen yleis&ouml;lle, jolle n&auml;m&auml; tapahtumat eiv&auml;t ole l&auml;heisi&auml;.<br> T&auml;ytyy vissiin aloittaa kiertueemme Millerin Noitavainolla. Miehet kertoivat johtajalle ep&auml;ilyksist&auml;&auml;n: viemme liian paljon esityksi&auml;, kest&auml;v&auml;tk&ouml; lavamiehet? Kannattaako vied&auml; Villi&auml; kapteenia, kun Lankinen ja Karpova ovat v&auml;h&auml;n niin kuin vanhentuneetkin?<br> Huomenna p&auml;&auml;tettiin pit&auml;&auml; taiteellisen neuvoston ja ammattiliiton paikalliskomitean yhteinen neuvottelu.<br> Haimi l&auml;hti saattamaan Puurusta Leningradiin ja pyysi nauhoittamaan Laivan kannen laulut. Mutta asiasta unohdettiin puhua orkesterin naisille ja nauhoitus piti peruttaa. Illaksi ei ole m&auml;&auml;r&auml;tty mit&auml;&auml;n. Koko p&auml;iv&auml;n Orvon kanssa korjailimme ja toimitimme artikkeliani Punalippuun.<br><br> <b>9.5.</b><br> Koko kuukauden liehuu lippuja Petroskoissa ja koko Neuvostoliitossa. T&auml;n&auml;&auml;nkin on juhla, joka tuo mieleen paljon kaikenlaista. Melkein koko minun el&auml;m&auml;ni on mennyt t&auml;m&auml;n suuren sodan merkeiss&auml;: asuminen maamme eri nurkissa puolin&auml;lk&auml;isen&auml;. Muistan Voiton p&auml;iv&auml;n. Elimme Impilahdessa. Olin 13-vuotias. Kaikki kiehui minussa onnesta. Huusin koko kadulle  Hurraa! , vaikka ket&auml;&auml;n ymp&auml;rill&auml;ni ei ollutkaan, tai juuri siksi, kun ei ket&auml;&auml;n ollut.<br><br> Luin t&auml;ss&auml; n&auml;ytelm&auml;n Ihminen ja maapallo. Kuinka paljon k&auml;rsiv&auml;llisyytt&auml; ja uhreja vaatikaan atomipommin luominen sodan j&auml;lkeen. Kunhan p&auml;&auml;sisi t&auml;ss&auml; vaikka ainaisesta ruoan etsimisest&auml;, ainaisista veloista, p&auml;&auml;sisi katsomaan maailmaa. Vuodet vieriv&auml;t.<br><br> <b>11.5.</b><br> Harvinaisen l&auml;mp&ouml;iset p&auml;iv&auml;t. Lounaan j&auml;lkeen l&auml;hdimme koko perhe mummomme, siis &auml;itini, kanssa katsomaan elokuvaa. (Telkkaria ei viel&auml; talossamme ollut. W.H. 17.2.1999) Elokuvan j&auml;lkeen menimme Tuntemattoman sotilaan haudalle, muistimme molempia vaareja.<br><br> Eilen Manok-yhtyeemme sai viel&auml; yhden kunnianimen: Leninin 100-vuotisjuhlalle omistetun yleisliittolaisen kaupunkienv&auml;lisen kilpailun laureatuksen nimen. Ja siin&auml; kunniakirjassa oli Aram Hatshaturjanin (puheenjohtaja), Sokolovin (kuoroasiantuntija), kuuluisan laulajan Jaunzemin ym. allekirjoitukset. Muuten, on hiukan h&auml;pe&auml; osallistua amat&ouml;&ouml;rikatselmuksiin ammattin&auml;yttelij&ouml;in&auml;.<br><br> <b>19.5.</b><br> Olin luovuttamassa verta. Oli aikomus luovuttaa ilmaiseksi, mutta Aleksandra Trofimovna Laptshuk melkein v&auml;kisin ehdotti luovuttamaan rahasta. Hyv&auml;! Ostan Raijalle syntym&auml;p&auml;iv&auml;lahjan!<br> P&auml;iv&auml;ll&auml; on TV:t&auml; varten Karjalan muan harjoitus ja illalla suora l&auml;hetys n&auml;ytt&auml;m&ouml;lt&auml;mme.<br><br> <b>21.5.</b><br> Darja Karpova, puolueen sihteeri, kysyi minulta, mit&auml; mielt&auml; olen huhusta, jonka he johtajamme Vlasovan kanssa saivat kuulla, ett&auml; Haimille annetaan kunnianimi. Ja he meinaavat l&auml;hte&auml; ministeri&ouml;&ouml;n puhumaan sit&auml; vastaan.  Ja mit&auml; mielt&auml; sin&auml; olet? kysyiv&auml;t naiset. Sanoin, ett&auml; yhdyn heid&auml;n mielipiteeseens&auml;. Se varmasti synnytt&auml;&auml; pahaa verta. Ei h&auml;n ole ehtinyt tehd&auml; mit&auml;&auml;n arvonimen arvoista. Jos menee t&auml;ss&auml; muutama vuosi, niin sitten vaikka k&auml;rsiv&auml;llisyydest&auml; voi sen antaa, mutta nyt on viel&auml; varhain.<br><br> <b>6.6.</b><br> Ylihuomenna on Karjalan ty&ouml;kommuunin syntym&auml;p&auml;iv&auml;, mutta t&auml;n&auml;&auml;n on lauantai ja juhlitaan t&auml;n&auml;&auml;n. Kaupunki on putsattu niin, ett&auml; kiilt&auml;&auml;. Ainakin p&auml;&auml;kadut. Monet kadut on asfaltoitu ja taloja maalattu. Ja ilma oli kuninkaallinen:+26 varjossa. Lippuja, julisteita, kaiuttimista musiikkia kaduilla, ihmiset kes&auml;puvuissa.<br><br> Musiikkiteatterin suojissa pidet&auml;&auml;n puolueen aluekomitean ja kaupunginkomitean yhteinen istunto, joka on omistettu juhlalle. Paikkani on parvekkeella. N&auml;in kuumana p&auml;iv&auml;n&auml; kaikki ovat mustat puvut p&auml;&auml;ll&auml;. Sali on t&auml;p&ouml;t&auml;ynn&auml;. Lavalle nousevat Karjalamme parhaimmat.<br> Moskovasta tuli Keskuskomitean sihteeri, Politbyroon varaj&auml;sen (my&ouml;hemmin Neuvostoliiton kulttuuriministeri, W.H.17.2.99) Pjotr Nilovits Demitshev. Tunninpituisessa puheessaan h&auml;n ilmoitti, ett&auml; Karjalan tasavaltamme on palkittu Lokakuun vallankumouksen kunniamerkill&auml; ja kiinnitti sen tasavallan lippuun. Sitten tunnin puhui ensimm&auml;inen sihteerimme Ivan Iljits Senjkin. Juhlatunnelma oli ylimmill&auml;&auml;n. Itse istunto kesti nelj&auml; ja puoli tuntia ja kello 17.00 alkoi konsertti. Lauloimme alkupuolella ja lopun konsertista kerrankin katsoin katsomosta.<br> Zina Kozlova, filharmonian taiteilija, runojenlausuja, unohti tekstin, vaikka on ollut ammattilausuja yli 20 vuotta. Kostja Pilipenko kompastui tekstiss&auml;&auml;n, vaikka ennen konserttia lausui minulle naulakossa, todistaen itsellekin, ett&auml; muistaa. Toissap&auml;iv&auml;n&auml; h&auml;n sai Karjalan ansioituneen n&auml;yttelij&auml;n arvonimen. Pauli sai Ven&auml;j&auml;n ansioituneen n&auml;yttelij&auml;n nimen. Ja h&auml;nkin lopussa kompastui, kun my&ouml;s oli lausumassa jotain. Hermot! Pioneerikuoromme (siis koululaisten) lauloi minuun tekstiini s&auml;velletyn laulun Karjalaisten pioneerien marssi.<br><br> Punalippu otti kirjoitukseni nukketeatterista ja ehdotti kirjoittaa kiertueestamme Marin tasavallassa. Ylihuomenna l&auml;hdemme sinne Moskovan kautta.<br><br> <b>10.6.</b><br> <b>Teatterin kiertue Marin tasavallassa</b><br> <b>Joshkar-Ola</b>, siis Punainen kaupunki. Mutta ei aurinkoa n&auml;y. Matka kesti puolitoista vuorokautta. Moskovassa juoksimme aukion toiselle puolelle, siis Leningradin asemalta Kazanin asemalle ja sielt&auml; sitten it&auml;&auml;n p&auml;in. Oka ja Volga-joet j&auml;iv&auml;t taaksep&auml;in. Muromin ja Arzamasin kaupungit. Ja kaiken muun j&auml;timme katsomatta. Pelasimme kortteja ja nukuimme. Asemalla lehtimiehet viiv&auml;styiv&auml;t jossain ja piti nousta busseista poseeraamaan junan luokse. <br> Hotelli Sovetskaja, siis Neuvostolainen. L&ouml;ytyisik&ouml; t&auml;&auml;lt&auml; sitten muita? Mutta hotelli oli todella neuvostolainen. Kahden hengen huoneet, mutta ilman kuumaa vett&auml;, pesuammetta ja suihkua. Toilettikin l&ouml;ytyi jostain k&auml;yt&auml;v&auml;n p&auml;&auml;st&auml;. Ravintolassa samppanjal&auml;ikki&auml; katossa, h&auml;ijy tarjoilija, kitker&auml; olut ja liikaa suolattu soljanka (keitto).<br><br> <b>11.6.</b><br> Mik&auml;s meid&auml;n kansoja yhdist&auml;&auml;? Suomalais-ugrilaisuus vai enemm&auml;nkin neuvostoliittolaisuusko? Me tulimme kahta p&auml;iv&auml;&auml; aikaisemmin, TV-l&auml;hetyst&auml; varten, mutta eih&auml;n sit&auml; ollutkaan. Suurin osa henkil&ouml;kunnasta tulee ylihuomenna.<br><br> <b>13.6.</b><br> Eilen kuitenkin kiertueelle tuli koko kollektiivi. Mutta kyll&auml; heill&auml; kiirett&auml; oli, kun Petroskoin juna my&ouml;h&auml;styi tunnin ja Joshkar-Olan junan l&auml;ht&ouml;&ouml;n oli j&auml;&auml;nyt kymmenisen minuuttia. Kyll&auml; siin&auml; juoksemista todella oli. Juoksi nuoret, juoksi vanhat. Eiv&auml;tk&auml; kuitenkaan olisi ehtineet, jos johtajamme Anna Vlasova ei olisi p&auml;&auml;ssyt laiturille ensimm&auml;isen&auml; ja rukoillut junanl&auml;hett&auml;j&auml;n edess&auml; odottamista. Hyv&auml; ettei kukaan kuollut! Sairastui Lankinen, mutta hyv&auml; ett&auml; jo Petroskoissa. H&auml;nen rooliansa paikkaa Toivo Haimi.<br><br> Teatteriin p&auml;iv&auml;harjoituksiin tuli Nikolai Rybakov. H&auml;n opiskeli meid&auml;n kanssamme teatterikoulussamme ja luki itsens&auml; dramaturgiksi, mutta nyky&auml;&auml;n on radio- ja TV-komitean puheenjohtaja. Muisti meid&auml;t ja kertoi, ett&auml; h&auml;nell&auml; on s&auml;ilynyt runoni, jonka joskus omistin huonekumppanilleni. Kummallista, ettei mahansa ole kasvanut, vaikka ajaa omalla autolla. H&auml;nell&auml; on 14-vuotias poikakin. Minun vanhempi on vasta 12.<br><br> Avajaisjuhlissa oli tietenkin puheita. Tuntui silt&auml;, ett&auml; n&auml;yttelij&auml;tkin saivat kunnioitusta siit&auml; tasavaltamme saamasta kunniamerkist&auml;. Oli kukkia alussa ja lopussa! Katsomoon mahtui noin 700 henke&auml;. Varakulttuuriministerimme Juho Miettinen piti liiankin pitk&auml;n puheen. Meille h&auml;n kertoi, ett&auml; Marin tasavallan puolueen aluekomitean k&auml;skyst&auml; kaupunginkomitea jakoi esityksemme liput ty&ouml;laitoksiin ja tiukkasi, ett&auml; jos ette saa myyty&auml;, niin maksatte itse. Hyvin kyll&auml; esitys otettiin vastaan.<br><br> Ker&auml;simme 3 ruplaa per henki ja j&auml;rjestimme illallisen ravintolassa. Meid&auml;n johtohenkil&ouml;it&auml; kestitsi kaupungin johto ja Vlasova Haimin kanssa tulivat siihen jo hutikassa. Vlasovaa jo kaikki nauratti ja h&auml;n kauheasti kehui meid&auml;n lauluryhm&auml;&auml;mme.<br> Vieraatkin, siis kuitenkin is&auml;nn&auml;t, kehuivat meit&auml; ja joku heist&auml; sanoi, ett&auml; kyll&auml; Vlasova on viekas nainen, kun osasi ottaa mukaan lauluyhtyeenkin.<br><br> <b>14.6.</b><br> Eilen Noitavainon esityksess&auml; oli noin 500 henke&auml; ja kuuntelivat herk&auml;sti! <br> L&auml;mp&ouml;iset y&ouml;t on meik&auml;l&auml;isille ihme. Mutta kaupunki on t&auml;ynn&auml; hyttysi&auml; ja s&auml;&auml;ski&auml;.<br> Osallistuimme maamme vaaleihin. Yrj&ouml; Humppi oli uurnilla jo kello 6.00, mutta p&auml;iv&auml;ll&auml; olikin jo melko hutikassa.<br> T&auml;n&auml;&auml;n on kolme esityst&auml;: 12.00 Katto-Kassinen ja pikkuveli (ven&auml;j&auml;n kielell&auml;), kello 16.00, my&ouml;s ven&auml;j&auml;nkielinen, Tytt&ouml; ja huhtukuu. Illalla kello 19.30 on Nelj&auml;s nikama. Hikisin&auml; olivat Erna Lund, Pauli Rinne ja lavamiehet, joiden piti olla mukana kolmessa esityksess&auml;. Yritin auttaa lavamiehi&auml;.<br><br> Kirjoitin hiukan Neuvosto-Karjalaan kiertueen alusta. Luin mukaan otettua suomalaista Teatteri-lehte&auml;: "P&auml;&auml;johtaja Sakari Puurunen, joka kuluvan teatterivuoden p&auml;&auml;tytty&auml; ryhtyy vapaaksi ohjaajaksi, tekee ensimm&auml;isen vierailuohjauksensa Petroskoissa, sen Suomalaisessa teatterissa, joka tunnetaan vierailujensa ansiosta my&ouml;s Suomessa. Sakari Puurusen vierailuohjelmana on Jean Anouilhin Leivonen. Harjoitusty&ouml; alkaa elo-syyskuun vaihteessa ja ensi-ilta on lokakuussa.<br><br> <b>15.6.</b><br> Eilen sali oli melkein t&auml;ynn&auml;. T&auml;n&auml;&auml;n harjoittelimme Noitavainoa. Humppi muisti eilen menn&auml; ensimm&auml;isen&auml; vaalipaikalle, mutta t&auml;n&auml;&auml;n nukahti keskell&auml; p&auml;iv&auml;&auml; ja my&ouml;h&auml;styi harjoituksista. Haimi, joka paikkaa Lankista, ei viel&auml;k&auml;&auml;n osaa teksti&auml;, vaikka rooli h&auml;nell&auml; oli jo nelj&auml; kuukautta sitten ja jo viikko sitten tiesi Lankisen sairastumisesta. Voi hitto, toveri p&auml;&auml;ohjaaja!<br><br> Illalla ensiksi Haimi ja sitten Vlasova kosivat minua teatterin apulaisjohtajaksi. Vlasova kyll&auml; vain siksi ajaksi, kun menisin j&auml;rjest&auml;m&auml;&auml;n kiertuetta Kalevalaan, mutta Haimi koko ajaksi. Toistaiseksi kielt&auml;ydyin.<br><br> <b>18.6.</b><br> T&auml;m&auml; petiss&auml; makaaminen alkaa kyll&auml;stytt&auml;&auml;. Eilenkin aamulla oli Katto-Kassinen ja illalla Tytt&ouml; ja huhtikuu. Olimme Ahvosen kanssa vapaita. Toisen esityksen j&auml;lkeen Manok-yhtyeemme piti laulaa telkkarissa.<br> Saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml;n tasavallan p&auml;&auml;kaupungissa on kaikkiaan 5-6 taksiautoa. Satoi ja esiintymispaikalle oli parin kilometrin matka. Kovasti ihmettelimme, sill&auml; meid&auml;n Kalevala-kyl&auml;ss&auml;kin on 2 taksia. Kemiss&auml;kin on 5 taksia. Ja Joshkar-Ola on v&auml;est&ouml;n mukaan yht&auml; suuri kuin Petroskoi. Ja meill&auml; on kuulemma ainakin 50 60 autoa yht&auml; aikaa kiertelem&auml;ss&auml;.<br> TV-talo ja koko tekniikka on ainakin 10 vuotta vanhentunutta. Vertailemme Petroskoihin: suuret lamput ja ahtaat tilat.<br><br> Paikallisen teatterin johtaja Sergei Ivanovits Ivanov kertoi teatteristaan heid&auml;n museossaan. Hyv&auml; puoli on se, ett&auml; he esitt&auml;v&auml;t paljon kansallista n&auml;ytelm&auml;kirjallisuutta, mutta se on haitaksi, jos yleis&ouml; ja n&auml;yttelij&auml;kunta ovat vain omassa liemess&auml;.<br> Tuli esille sekin tieto, ett&auml; heill&auml; my&ouml;s monta teatterimiest&auml; on mennyt vuonna 1938.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n aamulla on Kassinen ja illalla Nelj&auml;s nikama.<br><br> <b>19.6.</b><br> Avaruuslent&auml;j&auml;t Sevastjanov ja Nikolajev lopettivat kiertueensa avaruudessa! <br> Me taas jatkamme! Eilen iltaesityksen j&auml;lkeen n&auml;ytt&auml;m&ouml;puolelle tuli mies, joka ilmoitti, ett&auml; h&auml;n muistaa minut, Sinikka Malmin, Pekka Mikshijevin ja Aili Ragujevan Leningradin ajoilta. H&auml;n oli j&auml;rjest&auml;m&auml;ss&auml; kansainv&auml;list&auml; kohtausta 16 vuotta sitten, jossa oli marilaisia, eestil&auml;isi&auml;, unkarilaisia ja suomalaisina olimme me. H&auml;n olikin Marin tasavallan kulttuuriministeri, viisi kuusi vuotta minua vanhempi. Vetiv&auml;t minut kotiinsa. Ryypp&auml;simme konjakkia ja muistelimme aikoja, kun olimme nuoria.<br> H&auml;n oli valmistunut Yhteiskunnallisten tieteiden akatemiasta yhdess&auml; toveri Miettisen (meid&auml;n varaministerimme) kanssa ja nyt h&auml;n on Nikolai Rybakovin paikalla, joka on siirretty radion ja TV:n puheenjohtajaksi, mist&auml; olen jo maininnutkin. Miehen nimi on Krasnov Anatoli Vasiljevits. Hermosteli kovasti, ettei kaupoissa ollut lihaa, vaikka kerskaili, ettei sy&ouml;, niin kuin eiv&auml;t tataaritkaan sianlihaa.<br><br> <b>20.6.</b><br> Sarra Kirillova, n&auml;yttelij&auml;t&auml;r ja ohjaaja. Opiskeli my&ouml;s meid&auml;n studiomme aikana, oli Raijan yst&auml;v&auml;t&auml;rkin teatterikouluaikoina.<br><br> On tulossa Genan syntym&auml;p&auml;iv&auml;. Kirjoitin tietenkin "kasvattavan" runon.<br><br> <b>21.6.</b><br> Luonnon lasten ensi-ilta t&auml;ss&auml; kaupungissa. Yleis&ouml;&auml; oli hyvin v&auml;h&auml;n ja viile&auml;sti ottivat vastaan.<br><br> Aamulla olimme Kukkien juhlassa (Peledysh Pairem). Tapahtuma oli m&auml;ntymets&auml;ss&auml;. Siell&auml; oli todellakin paljon ihmisi&auml;, kuului kansallisia lauluja, lentokoneesta heitettiin hein&auml;&auml; ja kukkia. Paljon kansallisia pukuja.<br><br> <b>23.6.</b><br> Raija hermostuneesti kirjoittaa, ett&auml; pojat ovat taas rangaistuina. Se Genan syntym&auml;p&auml;iv&auml; on t&auml;n&auml;&auml;n.<br><br> <b>24.6.</b><br> Teatterimme k&auml;vi lepokodissa, jonka nimi on Aljtsik. Esitimme siell&auml; Bernarda Alban taloa. Esityksen j&auml;lkeen l&auml;hdimme Orvon kanssa k&auml;velem&auml;ll&auml; ja eksyimme. Halusimme ojentaa matkaa ja lis&auml;simme ainakin 3 km.<br> Koko porukka oli etsinyt meit&auml; 1,5 tuntia. Saimme helvetti&auml;. Tulimme Orvon kanssa pieneen kyl&auml;&auml;n, jossa talot ovat kasvaneet maan sis&auml;&auml;n. Ja suurten talojen ymp&auml;rill&auml; oli korkeat aidat. Kerran yritimme kysy&auml; ver&auml;j&auml;n takaa, niin sielt&auml; tuli vastakysymys, ett&auml; keit&auml; me olemme? Piti vastata, ett&auml; pikemminkin vieraita kuin omia, mutta ovi avautui.<br><br> Linja-auton luokse tuli er&auml;s mummo, joka on syntynyt Kiimasj&auml;rvell&auml;. Oli katsonut Karjalan muan ja totesi, ett&auml; n&auml;inh&auml;n se kaikki olikin.<br><br> <b>26.6.</b><br> Raija l&auml;hetti kirjeess&auml; Aila Heikkiselt&auml; tulleen postikortin Sotshista.<br> Ovat siell&auml; siskonsa kanssa. Se on kyll&auml; kummallista, ett&auml; he, eiv&auml;t mitk&auml;&auml;n rikkaat, p&auml;&auml;sev&auml;t lep&auml;&auml;m&auml;&auml;n sellaisiin paikkoihin, josta min&auml; vain unelmoin. Se on muuten my&ouml;s propagandaa...<br><br> Eilen oli Pauli Rinteen syntym&auml;p&auml;iv&auml; ja t&auml;n&auml;&auml;n Viljo Ahvosen. Sepitin Ahvoselle runoelman, jossa oli 160 sanaa. Eilen mies oli oikein huonossa mielentilassa. Muisteli koko ajan poikaansa, joka sanoi kolme p&auml;iv&auml;&auml; ennen kuolemaansa:  Kiitos pappa!  Mist&auml; h&auml;n minua kiitti? kysyi hermostunut n&auml;yttelij&auml;. "Silloin kun &auml;itini oli kuolemaisillaan , kertoi Ahvonen,  h&auml;n kuiskasi:  Pid&auml; huolta is&auml;st&auml;si! , ja min&auml; en osannut pit&auml;&auml; edes pojastani. Nyt el&auml;m&auml; tuntuu niin tyhj&auml;lt&auml;."<br><br> <b>27.6.</b><br> Ahvosen syntym&auml;p&auml;iv&auml;kekkereiss&auml; oli kymmenen henke&auml;. Lausuin runoelmani: 46 kunniaksi 160.<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1"> 5 <=>3> B515 ?@54;030;>AL =0 2K1>@,<br> !C4L10-?>B0A:CE0 O728;0 2AN 687=L!<br> >4:8=C;0 <5AB>< @>645=8O K1>@3,<br> 5AB0 >AB0;L=K5 4020;0 157 287.<br> B <54=KE >@:5AB@>2 @01>G8E :20@B0;>2,<br> 'B> A 45BAB20 72CG0;8 2 @>4=>9 AB>@>=5,<br> N1>2L : <0@A5;L570< 2 =0A;54AB2> 4>AB0;0AL,<br>  B@C4=>5 AG0ABL5 2 @01>G59 AB@0=5.<br> @>I09 >=@5?> - ?0@:, ;N18<K9, :0: 45BAB2>,<br> @8NB   2>B >= B@84F0BL A54L<>9!<br> 8:B> =5 ?>4A:065B ;5G51=>5 A@54AB2><br> B 1>;8, >AB02H59AO 2 :;5B:5 3@C4=>9.<br> >9=0!.. @52@0B8;AO BK 2 8BL:C D>=N,<br> '5;O18=A:>< <>6=> B>B 3>@>4 =0720BL,<br> 45 B@C4, >B :>B>@>3> 4>E;8 1K :>=8,<br> 45 2 @8D<C 2AQ ?@>A8BAO ... B2>N <0BL.<br> 5A=K5 4>@>38, 10@0=:0 H>DQ@0,<br>  ?5A=O A:2>7L =0;54L ?@>18;0 @>AB:8,<br>  E2>=5= 8;L> AB0; D8=A:8< 0:BQ@><,<br> !C4L10-?>B0A:CE0 A<O3G8;0 B8A:8.<br> > 45;>, :>=5G=>, =5 2 7;>9 ?>B0A:CE5,<br> 5 <=5 ?@54@0AAC4:0<8 <K;8BL <>738,<br> / A;02;N A53>4=O 1>@F0 ?@>B82 A:C:8,<br> B> 2848B ?>4G0A, 345 =5 284=> =5 738.<br> AQ 45;> 2 =0A;54AB25, 2 B>9 25@5 2 ?>154C,<br> >B>@>9 72CG0;8 >@:5AB@K >BF>2.<br> @>AB8, 5A;8 GB>-B> ?>:065BAO 1@54><,<br> @8<8 <>9 ?@825B 2 AB> H5ABL45AOB A;>2.<br><br> Ei kohtalo tarjonnut valinnanvaraa,<br> Se nauroi ja pilkkasi sinua vain,<br> Sun syntym&auml;paikaksi heitti se Viipurin,<br> Muut paikat tarjosi viisumeitta.<br> Soi vaskiorkesterit ty&ouml;l&auml;iskortteleissa,<br> Sait niilt&auml; el&auml;m&auml;si perinn&ouml;ksi<br> Sen suuren rakkautesi marseljeeseihin<br> Ja kovan onnen ty&ouml;l&auml;isvaltiossa.<br> Hyv&auml;sti Monrepos, lapsuuden puisto!<br> Miliisiorpokoti  vuoden 37 muisto.<br> Ei rohtoa kukaan voi neuvoa<br> Kipuun, mi rintaa viel&auml;kin puristaa.<br> Sota! Tuli sinusta Mitka Afónja<br> Tsheljabinsk sen kaupungin oli kai nimi,<br> Miss&auml; ty&ouml;, jossa menisi hevosen henki,<br> Mille  v& u! on ainoa oikea riimi.<br> Ja sitten mets&auml;tiet ja kuljettajan ratti,<br> Mutt' roudan l&auml;pi ty&ouml;nsi laulu versonsa.<br> Se lutka-kohtalo nyt hellitt&auml;&auml; kai p&auml;&auml;tti:<br> Tul' suomalainen n&auml;yttelij&auml; Viljosta.<br> Ei t&auml;ss&auml; kohtalosta yksin ole kyse,<br> On sill&auml; turha meit&auml; petkuttaa:<br> On Viljon vihollinen aina ollut tylsyys,<br> H&auml;n n&auml;kee valon siell&auml;, miss&auml; muut ei n&auml;&auml;.<br> Se perint&ouml;n&auml; tullut on, se usko voittoon,<br> Mi kaikui is&auml;in orkestereissa.<br> Ei ehk&auml; runossani kaikki ole oikein,<br> Mutt' salli onnitella n&auml;ill&auml; sanoilla.<br> <dd>(suom. Mirja Kemppinen)<br><br> <font color="#000000" face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="3"><br> K&auml;velimme Orvon kanssa kaksi kilometri&auml; vanhaa kaupunkia. Ikkunat ovat kyll&auml; suuremmat kuin karjalaisissa taloissa. Talojen ymp&auml;rill&auml; on korkeat laudoista tehdyt aidat, joitten l&auml;pi ei oikein n&auml;y maailmaa. 14 vuoden kuluttua kaupunki t&auml;ytt&auml;&auml; 400 vuotta (perustettu vuonna 1584). Virsuja torilla. Museossa kaksi tytt&ouml;&auml; k&auml;veli komeasti paljain jaloin.<br><br> <b>29.6.</b><br> Eilen oli j&auml;&auml;hyv&auml;isesitys. Nuorisoliittolaisille n&auml;ytettiin Tytt&ouml; ja huhtikuu. Varakulttuuriministeri kiitti yleis&ouml;n puolesta. Marin tasavallan Korkeimman Neuvoston puhemiehist&ouml;n sihteeri luki asetuksen teatterimme palkitsemisesta Kunniakirjalla. Kulttuuriministeri&ouml; palkitsi Haimin, Lundin, Kettusen, Mikshijevin, Rinteen, Tombergin ja O. Bj&ouml;rnisen kunniakirjoilla.<br><br> Ivan Galkin, filologian tohtori, professori ja Tiedeinstituutin johtaja, entinen Petroskoin yliopiston opiskelija ja niin&auml; aikoina teatterimme l&auml;mmitt&auml;j&auml; ja taiteilija (sivuty&ouml;n&auml;) ja Boris Susanin, my&ouml;s Leningradin teatterikoulumme p&auml;&auml;st&ouml;k&auml;s, Marin teatterin entinen n&auml;yttelij&auml; ja nyt Balhasin TV:n is&auml;nt&auml;, tulivat y&ouml;ll&auml; meid&auml;n huoneeseemme litran vodkapullo mukanaan. Riitti puhumista pitk&auml;&auml;n.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n esitimme teatterin n&auml;ytt&auml;m&ouml;lt&auml;, mutta TV:t&auml; varten, Karjalan muan. Ja illalla n&auml;ytelm&auml;kirjailija Volkovin pyynn&ouml;st&auml; ker&auml;&auml;nnyimme kuuntelemaan h&auml;nen kirjoittamaansa komediaa Silloin kun kukkii tuomipuu. Sit&auml; esitet&auml;&auml;n paikallisessa teatterissa, mordvalaisessa teatterissa se on mennyt jo melkein 200 kertaa, ja jossain viel&auml;kin.<br><br> Typer&auml; ja niin alhaista tasoa, ettei voinut mit&auml;&auml;n sanoakaan. Pauli sanoi oikein, ett&auml; se oli nuorisoliiton ja johtajien ja koko siveyss&auml;&auml;nt&ouml;jen vastainen ja voisi lis&auml;t&auml; Neuvostoliiton n&auml;ytelm&auml;nkirjallisuuden ja teatterin huonoon maineen saattamista.<br><br> <b>5.7.</b><br> Olen taas kotona! Pojat olivat mieliss&auml;&auml;n, vaikka ei ollut mit&auml;&auml;n erikoisia lahjojakaan.<br><br> Viel&auml; toissap&auml;iv&auml;n&auml; olimme Joshkar-Olassa. Telkkarissa meni Luonnon lapset ja illalla paikallisen TV:n p&auml;&auml;ohjaaja Boris Korshunov kutsui kyl&auml;&auml;n. Siell&auml; olivat Pauli Liljan kanssa, Ahvonen ja min&auml; teatterimme puolesta ja is&auml;nn&auml;t. <br> Is&auml;nt&auml; kertoi omasta vaikeasta kohtalostaan. Suoraan korkeakoulusta joutui vankilaan: l&ouml;i er&auml;st&auml; kaveria ja vaikean ihmisen maine j&auml;i. Kaveritkaan eiv&auml;t puolustaneet. Riitaantui, niin kuin Sarra Kirillovakin, S. Ivanovin (p&auml;&auml;ohjaajan) kanssa. Oli 8 vuotta radiokuunnelmien ohjaajana, pitk&auml;st&auml; aikaa l&ouml;ysi kuuntelijat. H&auml;nkin on kirjoittanut nelj&auml; n&auml;ytelm&auml;&auml;. Puhuimme, lauloimme, kuuntelimme hyv&auml;&auml; musiikkia.<br><br> Tulimme hotelliimme pikkutunneilla ja Ahvosen kanssa puhuimme viel&auml; puolitoista tuntia: teatterissamme on vaikea tilanne, kun vanhat menev&auml;t el&auml;kkeelle ja nyt jo eiv&auml;t oikein huoli teatterista. Jotkut heist&auml; kerskailevat, ettei teatteri p&auml;rj&auml;&auml; ilman heit&auml;. Nuoremmat ovatkin viel&auml; heikkoja n&auml;yttelij&ouml;it&auml;. Ja keskipolvi riitelee kesken&auml;&auml;n. Pauli ja Pekka eiv&auml;t sied&auml; toisiaan ja molemmat haukkuvat Haimia.<br><br> Viel&auml; eilen aamulla menin viimeisen kerran Kokshaga-jokeen uimaan, kun p&auml;iv&auml; oli niin kaunis. Uin sameassa vedess&auml;, mutta sittenkin nautin. Ja 11.25 AN-24 vei meid&auml;t tunnissa Moskovaan.<br><br> <b>5.8.</b><br> Olin Marin tasavallan matkalta lev&auml;nnyt kolme p&auml;iv&auml;&auml; ja piti l&auml;hte&auml; Puutosiin ja sielt&auml; Vytegraan. Yhdest&auml; paikasta toiseen matkustin teatterimme p&auml;&auml;syliput salkussa. Heikot tiet, huono ty&ouml;kuri, kukaan ei usko ket&auml;&auml;n. Huonot hotellit, eik&auml; niit&auml;k&auml;&auml;n riitt&auml;v&auml;sti. V&auml;syin niin, ett&auml; sain her&auml;tetyksi ruusutautini. T&auml;ytyy minun olla jo v&auml;h&auml;n enemm&auml;n n&auml;yttelij&auml;ty&ouml;n aisoissa, eik&auml; tuhlata v&auml;h&auml;isi&auml; voimiani seikkailuihin.<br> Nyt otin kirjastosta suuren nipun kirjoja ja kuukauden yrit&auml;n p&auml;nt&auml;t&auml; p&auml;&auml;h&auml;ni ihmisviisautta.<br><br> Raija tuli Suomesta Kantele-yhtyeen matkalta ja on hyvin tyytyv&auml;inen matkaansa. N&auml;ki hiukan Eurooppaa. Ensivaikutuksena oli kipu maamme puolesta! Emmek&ouml; me ole ansainneet? Hyvi&auml; teit&auml;, ymp&auml;rist&ouml;n puhtautta, rakennustyyli&auml; ja npp.!<br><br> Veimme Orvon kanssa kirjoituksemme Marin tasavallasta Punalippuun. Kirjoitukseni nukketeatterista menee vasta numeroon 10 ja Joshkar-Olan matkasta seuraavaan.<br><br> <b>19.8.</b><br> Saimme loman. Olemme teatterimme m&ouml;kill&auml; S&auml;ps&auml;n kyl&auml;n l&auml;hell&auml;. Kahdeksi kolmeksi p&auml;iv&auml;ksi kirjojen pariin! Saimme Raijan kanssa jonkin verran mustikkaa ja sieni&auml;kin mets&auml;st&auml;, joka ymp&auml;r&ouml;i m&ouml;kki&auml;mme. Erkki p&auml;&auml;si ilmaiseksi pioneerileirille ja Gennadi on vierell&auml;mme.<br> L&auml;henev&auml;t p&auml;&auml;sytutkinnot Leningradin teatterikouluun. P&auml;&auml;tin viel&auml; kerran yritt&auml;&auml; saada tietoja 13 vuotta edellisen koulutuksen j&auml;lkeen. Nyt meinaan valmistautua dramaturgiksi.<br><br> Viime aikoina kirjoitin ven&auml;j&auml;n kielell&auml; arvostelun Novgorodin teatterin esityksist&auml;, joka oli kiertueella Petroskoissa. Kirjoitin ven&auml;j&auml;n kielell&auml; arvostelun Eestin teatterin kiertueesta ja yritin itse k&auml;&auml;nt&auml;&auml; sen suomeksi. L&auml;hetin sen Punalippuun. Sen 8. numeron takakannessa on jo ilmoitettu, ett&auml; seuraavassa numerossa ilmestyy W. Hallin kirjoitus Nukke ja yhteiskunta nukketeatterin esityksist&auml;. Marraskuun numerossa julkaistaan meid&auml;n Orvo Bj&ouml;rnisen kanssa kirjoittama artikkelimme Marin tasavallasta.<br><br> Kes&auml; on kauneimmillaan.<br> Muutama p&auml;iv&auml; sitten luokseni tuli veljeni Allan kaverinsa kanssa. Se kaveri kertoi, ett&auml; tunsi minut lapsena. Kertoi, ett&auml; tuli etel&auml;st&auml;, jossa oli joutunut mielisairaalaan. Oli siell&auml; vuoden. Nyt matkustaa kotiin, mutta h&auml;nelt&auml; puuttuu junalippuun Kemiin saakka 7 ruplaa. Annoin. Ja kahden p&auml;iv&auml;n kuluttua mies tuli uudestaan. Nyt h&auml;n on muka p&auml;&auml;tt&auml;nyt etsi&auml; vaimonsa Sortavalasta, mutta puuttuu nyt kolme ruplaa. Annoin, mutta unohdin sanoa, ettei meilt&auml; noin vain lypset&auml; rahaa. Lupasi kyll&auml; l&auml;hett&auml;&auml; siskonsa luota kahden p&auml;iv&auml;n kuluttua. Sinne meni...<br><br> Simo Karp (Kantele-yhtyeemme taiteellinen johtaja) antoi luettavaksi Suomen Hymy-lehden 8. numeron 1970. Otsikkona oli: Niilo Lauttamus on sitten helvetin is&auml;&auml;nmaallinen j&auml;tk&auml; (teksti Risto Juhani): "Oli aika, jolloin Lauttamuksen Nipa hypp&auml;si Jyv&auml;skyl&auml;n Teatteriravintolassa vuoden vaihtuessa p&ouml;yd&auml;lle ja huusi, ett&auml;  El&auml;k&ouml;&ouml;n SuurSuomi!  ... Viel&auml; enemm&auml;n on kulunut aikaa siit&auml;, kun h&auml;n l&auml;hti Saksaan SS-mieheksi, soti pitkin Ven&auml;j&auml;&auml; ja tuli melkein ehj&auml;n&auml; takaisiin Suomeen... H&auml;n puhuu julmia politiikasta. P&auml;&auml;llimm&auml;iseksi j&auml;&auml; kuva, ettei h&auml;n pid&auml; erikoisesti er&auml;&auml;st&auml; kaljusta miehest&auml;, eik&auml; my&ouml;sk&auml;&auml;n joistakin "hampaiden kaivelijoista", kuten h&auml;n sen sanoo.  Perkele kun t&auml;ss&auml; maassa ei en&auml;&auml; uskalleta olla is&auml;nmaallisia. Ne saatanat viisastelee ja kyselee ett&auml; mik&auml; sellainen is&auml;nmaa on? Sanonko min&auml; mik&auml; se on? Se on viel&auml; t&auml;n&auml;kin p&auml;iv&auml;n&auml; se maankolkka, jota on torrakko k&auml;dess&auml; puolustettu ja tullaan puolustamaan... Minulla on kaksi hyv&auml;&auml; poikaa. Min&auml; olen sanonut heille, ett&auml; kulkueissa ei sitten marssita. Perkele, min&auml; sanoin, ett&auml; jos kerrankin marssitte vallankumouslippujen alla, niin t&auml;h&auml;n taloon ei ole asiaa..." H&auml;nen kirjojaan on myyty yhteens&auml; yli nelj&auml;nnesmiljoonaa kappaletta. <br><br> Siin&auml; on suomalaisen fasistin nykyinen naama. Se sylkee ja kirist&auml;&auml; hampaitaan, mutta ei kuitenkaan uskalla. Mutta lukijoita l&ouml;ytyy...<br><br> <b>21.8.</b><br> Olemme taas S&auml;ps&auml;ss&auml;. Luin ennen l&auml;ht&ouml;&auml; t&auml;nne kymmenen p&auml;iv&auml;n Kansan Uutiset. Niit&auml; tulee kerran viikossa Suomesta. Elokuun 4. p&auml;iv&auml;n lehdess&auml; mielell&auml;ni luin Helsingin kaupungin uuden p&auml;&auml;johtajan Timo Tiusasen puhetta siit&auml;, ett&auml; "t&auml;m&auml; teatteri ei ole eik&auml; saa olla yl&auml;luokan teatteri... Teatterin tulee v&auml;litt&auml;&auml; el&auml;m&auml;n koko kuvaa, teatterin tulee suoda katsojilleen mahdollisuus toteuttaa juuri t&auml;t&auml; yhteist&auml; taipumusta, teatterin tulee n&auml;hd&auml; ja n&auml;ytt&auml;&auml; koko ihminen, ristiriitoineen, vastakohtineen, lukuisine tasoineen." Hyv&auml; puhe!<br> Seuraavassa artikkelissa:  Kuvaa t&auml;ydent&auml;&auml; l&auml;nness&auml; julkaistu Alexander Solzhenitsynin Valo, joka sinussa on. Vastoink&auml;ymisi&auml; oli my&ouml;s Jevgeni Schwartzilla kotimaassaan. H&auml;nen sadunmuotoisista satiireistaan tunnetuin on Tavallinen ihme. <br> Ensimm&auml;ist&auml; kertaa luin Suomen teatterista, luin siit&auml;kin, mist&auml; meid&auml;n lehdet eiv&auml;t viel&auml; kirjoittaneet.<br><br> <b>24.8.</b><br> N&auml;m&auml; vuorokaudet S&auml;&auml;m&auml;j&auml;rven rannoilla tuntuvat paratiisissa olemiselta. Aurinkoa enemm&auml;n kuin s&auml;&auml;ski&auml;, tatteja enemm&auml;n kuin sadetta ja marjojakin enemm&auml;n kuin harmeja. Ihania p&auml;ivi&auml;! Iltaisin laulamme takan valossa lastemme kanssa. Anna Vlasova, hyvin kookas ven&auml;l&auml;inen nainen, joka on t&auml;ll&auml; hetkell&auml; teatterimme toiminnanjohtajana, laulaa kaunisti matalalla &auml;&auml;nell&auml;&auml;n. Mukana on h&auml;nen miehens&auml;, insin&ouml;&ouml;ri ammatiltaan.<br> M&ouml;kkimme edess&auml; on hyvin pitk&auml;lti matalikkoa ja lapset todella nauttivat l&auml;mp&ouml;isest&auml; vedest&auml;.<br><br> Pauli Rinne l&auml;htee ylihuomenna Mosfilmin Suden kirjoitukset -elokuvan koefilmaukseen. Vlasova toistaiseksi ei ole antanut miehelle vapaata n&auml;yt&auml;nt&ouml;kaudeksi.<br><br> Aamulla luin Belinskia, joka hyvin nasevasti kirjoitti siit&auml;, ett&auml; k&ouml;yh&auml; on se kansa, joka kauhistuu oman itsen&auml;isyytens&auml; s&auml;ilytt&auml;misest&auml; joka kerta, kun joutuu kosketuksiin toisen kansallisuuden kanssa. (8. artikkeli Pushkinista)<br><br> <b>26.8.</b><br> Olen taas Leningradissa, t&auml;ss&auml; kauniissa museokaupungissa, joka jo kerran valmisti minut n&auml;yttelij&auml;ksi ja lahjoitti vaimokseni Raijan. Y&ouml;vyn Vasiljevskin saarella teatterikoulun asuntolassa. Ymp&auml;rill&auml;ni on nuorisoa, joka ihmettelee kai, mit&auml; t&auml;&auml;ll&auml; tekee t&auml;m&auml; pappa. T&auml;m&auml; tilaisuus on kirjeopiskeluhalukkaiden valinta. Opettaja, joka tentitti minua ensimm&auml;isen&auml;, muisti minut 1950-luvulta. H&auml;n opiskeli silloin my&ouml;s. Kysyi vain, ett&auml; mit&auml;s ajan takaa? <br> Junassa en saanut unta, kun vaunu oli t&auml;ynn&auml; &auml;&auml;nekk&auml;it&auml; nuoria.<br><br> <b>27.8.</b><br> Vladivostokista Leningradiin tuli samoihin tutkintoihin nuori mies, joka tuhlasi matkaan 100 ruplaa, ett&auml; p&auml;&auml;sisi dramaturgiksi. Sanoi Leningradin Komediateatteria Nikolai Akimovin haudaksi. H&auml;n oli n&auml;hnyt Schwarzin Varjon ja Durrenmattin Fyysikot. Melko rohkeasti sanottu nuorelta miehelt&auml;, mutta kun ajattelin, niin suostuin sellaiseen mielipiteeseen. Melko jyrk&auml;sti h&auml;n sanoi mielipiteens&auml; siit&auml;kin, ett&auml; hyvin monessa n&auml;ytelm&auml;ss&auml;, joissa sankarina on Lenin, sit&auml; on niin paljon, ett&auml; kuola nousee suuhun.  N&auml;in muuttuu maailma! sanoo sananparsi. Oliko se Sic itur ad astra?<br><br> Toinen nuori mies, h&auml;n on Leningradin alueelta, kertoi, ett&auml; pelk&auml;&auml; opettajan kysymyst&auml;  Mit&auml; olet viimeksi lukenut nykykirjallisuudesta? Eth&auml;n voi kertoa, ett&auml; olet lukenut Kuznetsovin Babij jarin: et ehdi k&auml;velem&auml;ll&auml; kotiisi  tuovat valmiiksi! Tuntuu silt&auml;, ett&auml; suojailmasto kylmenee...<br><br> Mielell&auml;ni katsoin amerikkalaisen elokuvan Asunto, jota n&auml;ytettiin yhdess&auml; pieness&auml; elokuvateatterissa.<br><br> <b>28.8.</b><br> Otin aamiaiseksi Leningrad-maitoruokakahvilassa kaksi annosta mannapuuroa ja kupillisen kahvia pienen piirakan kanssa. Siit&auml; tuli moneksi vuodeksi lempimaitoruokakahvilani Nevskin varrella. Siihen muuten on aamuisin ja p&auml;iv&auml;ll&auml;kin jonoa. Ja nyt istun Ven&auml;l&auml;isen taidemuseon edess&auml; sijaitsevassa puistikossa lukemassa 9. luokan oppikirjaa, jossa lyhyesti muistutetaan minulle Ivan Turgenevista. Edess&auml;ni pullapalan kimpussa on varpusia ja muistuu se Turgenev-sed&auml;n proosaruno n&auml;ist&auml; varpusista. Tuli mieleen runon viimeinen lause:  Kyll&auml; me viel&auml; taistellaan, piru viek&ouml;&ouml;n!"<br><br> L&auml;hdin turistiryhm&auml;n kanssa Ven&auml;l&auml;iseen museoon pariksi tunniksi: Rokotov, Kiprenski, Jaroshenko, Kramskoi, Kuindzhi, Levitan, Shishkin, Vasiljev, Ivanov, Perov jne. Yrit&auml;n sitoa yhteen taiteilijat ja kirjallisuusteokset, eik&auml; tule mit&auml;&auml;n. On niin erikseen opetettu. Kyll&auml; historian ja taide-el&auml;m&auml;n tapahtumat saisivat j&auml;&auml;d&auml; mieleen yhdess&auml;. Syntyisi ajan kuva kokonaisuudessaan.<br> Joka ilta k&auml;yn katsomassa teatteriesityksi&auml;.<br><br> <b>31.8.</b><br> Jatkan esitysten katsomista. J&auml;i mieleen Kuibyshevin kaupungin teatterin esitys Varsovan s&auml;vel (Varshavskaja melodia). Iltaisin ja p&auml;ivisin katson elokuviakin.<br><br> Muutin asuntolasta Nelli ja Viktor Soitun asuntoon. Ne ovat hyvi&auml; yst&auml;vi&auml; Raijan nuoruuden ajoilta. Raija asui Nellin &auml;idin kanssa monta vuotta. Se ensimm&auml;inen yhteinen y&ouml;kin tapahtui huoneessa, jossa vierell&auml; nukkui Anna Pavlovna Ustinova.<br><br> <b>1.9.</b><br> Luen koko p&auml;iv&auml;t. V&auml;lill&auml; menen kirjastoon ja taas luen. Illalla katsoin Eduardo de Filippon komedian Silinteri. <br><br> Nyt olen tutkintotilaisuudessa. Nelj&auml; tuntia kirjoitin arvostelua Optimistisesta tragediasta. Ainakin puoli tuntia meni joskus n&auml;hdyn esityksen ja elokuvan muistelemiseen. Naapurini kirjoittaa rohkeasti suoraan kotoa salaa tuoduista vihkoista. Kaikkiaan tuli 105 ihmist&auml; kirjoittamaan ja vain kolmasosa p&auml;&auml;see jatkamaan tutkintoja...<br><br> <b>3.9.</b><br> My&ouml;h&auml;&auml;n illalla instituuttimme sein&auml;&auml;n ilmestyi niitten luettelo, jotka p&auml;&auml;siv&auml;t jatkamaan. Min&auml; saan jatkaa! Housuni ovat t&auml;ynn&auml; nuoren miehen iloa. Onneksi riitt&auml;&auml; viel&auml; aurinkoisia p&auml;ivi&auml;. Tunnin verran matkustin raitiovaunulla kaupungin halki muistellen nuoruuden aikoja. Onneksi l&ouml;ytyi istumapaikkakin.<br><br> Postissa oli rahal&auml;hetys Raijalta. Taskussani oli kyll&auml; 1 kopeekka ja senkin nostin kadulta. Hyv&auml;, ett&auml; Soitut ruokkivat. Annoin kympin ruokaan. Mutta on lis&auml;tt&auml;v&auml; ainakin 5-6 ruplaa. 6 ruplaa j&auml;i paluumatkalle kotiin ja taskuun j&auml;i taas 3 ruplaa elokuviin ja kulkuneuvoihin, teatterin k&auml;siohjelmiin ja kahviin. (Teatterilla letkautetaan:  Hotj kodiin, hotj konserttaan! ) Hyv&auml;&auml; kahvia l&ouml;ytyy Nevskin ja Liteinyi kulmalta.<br><br> <b>6.9.</b><br> Teatterikoulusta sain neuvon tuoda Petroskoista kulttuuriministeri&ouml;lt&auml; tai teatteriseurasta suosituksen opiskelua varten.<br> Illalla katsoin komediateatterissa Shakespearen Kahdestoista y&ouml; -esityst&auml;. Oli vain pari hyv&auml;&auml; vaikuttavaa repliikki&auml; koko esityksess&auml;. (N&auml;in teroitetaan hampaita!)<br><br> <b>9.9.</b><br> Olen viel&auml;kin Leningradissa. Tutkinnot jatkuvat. Nukkumaankin painun pikkutunneilla. Instituutissa nuoriso melkein vinkuu ymp&auml;rill&auml;ni. Ljubov Subbatovskaja, 50-luvun s&auml;est&auml;j&auml; koulussamme, ja Zoja-t&auml;ti, joka 15 vuotta sitten oli p&auml;ivyst&auml;j&auml;n&auml; koulussamme, n&auml;hty&auml;&auml;n minut toivottavat onnea ja menestyst&auml;.<br><br> Historian tutkinto: 1. Itsevaltias Iivana IV ja h&auml;nen luokkaluonnehtiminen. 2. Taistelu rauhasta Suuren Is&auml;nmaallisen sodan aattona. (Voi kun on hyv&auml;, etten tiennyt sit&auml;, mit&auml; tied&auml;n nyky&auml;&auml;n n&auml;ist&auml; asioista. Muuten en olisi p&auml;&auml;ssyt l&auml;pi! W.H. 4.1.2001) <br> Korkeakoulumme rehtori istuu p&ouml;yd&auml;n p&auml;&auml;ss&auml;: "Mist&auml;p&auml;in tulitte? Ai Petroskoista! Vastatkaapas sellaiseen kysymykseen! En en&auml;&auml; muista, mihin kysymykseen osasin niin hyvin vastata, ett&auml; sain viitosen!<br><br> Dzerzhinskin kulttuuripalatsissa k&auml;vin katsomassa Krasnojarskin teatterin esitt&auml;m&auml;n Shakespearen Troilus ja Cressida -n&auml;ytelm&auml;n. V&auml;liajalla tapasin Natasha Kopylovan (Vladimirovan), joka nyky&auml;&auml;n on opettajana instituutissamme ja naimisissa kriitikon ja instituutin professorin kanssa. Oli joskus pihkaantunut Pekka Mikshijeviin. Tapasin ohjaajamme, joka asetti teatterissamme monta hyv&auml;&auml; esityst&auml; ja asuu Leningradissa, Naum Lifshitsin ja er&auml;&auml;n dramaturgin, joka my&ouml;s asuu t&auml;&auml;ll&auml; Leningradissa ja Petroskoissa on katsonut kaikki meid&auml;n teatterimme esitykset ja jumaloi lauluporukkaamme, sek&auml; Nelli Koganin.<br><br> Nelli kehotti luopumaan ajatuksestani katsoa Komedia-teatterin esityst&auml; ja tulemaan h&auml;nen luokseen iltakahville. Suostuin ja sain kuulla, ett&auml; nainen oli naimisissa kuuluisan neuvostoliittolaisen elokuvan&auml;yttelij&auml;n Jevgeni Urbanskin kanssa. Mies kuoli tapaturmaisesti er&auml;&auml;n filmauksen aikana. Nellin yst&auml;vi&auml; oli nerokas Innokenti Smoktunovskikin. P&auml;&auml; meni py&ouml;r&auml;lle n&auml;in lahjakkaiden ihmisten nimien mainitsemisesta... <br> Katsoin erinomaisia valokuvia Urbanskin el&auml;m&auml;st&auml; ja elokuvaty&ouml;st&auml;. Urbanski oli hyvin suositun Kommunisti-elokuvan p&auml;&auml;sankari ja itse, tietenkin, puoluej&auml;sen. Ja Nelli taas on puolueemme tekojen jyrkk&auml; arvostelija. Loukkaantuneena h&auml;n puhui niist&auml; ruokaloista, jotka palvelevat puoluepamppuja. Puhui niist&auml; muilta suljetuista poliklinikoista. Ei l&ouml;ytynyt sanoja vastustaa. Nellin kertomuksen mukaan Urbanski oli mahtava, kookas, pitk&auml;, temperamenttinen, hyvin herkk&auml; ja mustasukkainen, oikea siperialainen tyyppi.<br> Jevgeni Jevtushenko, kuuluisa runoilija on h&auml;nen mukaan lempe&auml;, avonainen yksityisel&auml;m&auml;ss&auml;&auml;n ja samalla kerskailija, tekor&ouml;yhke&auml;, teeskentelij&auml; suuremmassa seurassa, yhteiskunnassakin.<br> Nelli lahjoitti Anouilhin n&auml;ytelmien kaksi kirjaa sek&auml; Jevtushenkon ja Robert Rozhdesvenskin runoja, jotka oli omistettu Urbanskille.<br> Sain kuulla uutisen, ett&auml; Oleg Jefremov siirtyy Taideteatteriin...<br><br> <b>11.9.</b><br> Olen viel&auml;kin Leningradissa. Aamulla sain kirjallisuustutkinnossa viitosen, mutta kehnolta n&auml;ytti vastaukseni. Illalla olin taas Koganin luona. Hyv&auml;&auml; kahvia, Tariverdijevin musiikkia, jota en ole ennen kuullut ja filosofointia.<br><br> My&ouml;h&auml;&auml;n illalla n&auml;in taas luettelosta instituutin sein&auml;ll&auml; oman sukunimeni, joka paistoi aurinkona! Sanottiin, ett&auml; oli puhetta siirt&auml;&auml; minut heti toiselle vuosikurssille, mutta n&auml;in ei kuitenkaan k&auml;ynyt. <br> Huomenna on ensimm&auml;inen luento. Koko oppikunta j&auml;tet&auml;&auml;n muka viikoksi, mutta enh&auml;n min&auml; voi j&auml;&auml;d&auml;, vaikka Haimi puhelimitse lupasi vapaata, koska minulla on pieni rooli tulevassa n&auml;ytelm&auml;ss&auml;. Mutta kun ei ole rahaa! Tammikuussa on taas tutkinnot joihin on tultava. Hyv&auml;, ett&auml; ne ovat jouluesitysten j&auml;lkeen.<br><br> <b>13.9.</b><br> Aamu. Olen junassa matkalla kotiin. Eilen kuuntelin kahta ensimm&auml;ist&auml; luentoa. Molemmat olivat kolmetuntisia: ven&auml;j&auml;n kielen tyylioppi ja L&auml;nsi-Euroopan teatteri Kreikasta alkaen. Ne, jotka eiv&auml;t p&auml;&auml;sseet tutkinnoista l&auml;pi, juoksentelevat harmissaan ja kiukuissaan instituutin k&auml;yt&auml;vill&auml;. Tuli ajatus muuttaa ulkomaankieli, joka on englanti ja saksa suomeksi. Jospa se onnistuisi.<br><br> <b>26.9.</b><br> <b>Vanemuine-teatterin 100-vuotisjuhlassa</b><br> Tartto. Hotellin ikkunasta paistaa syksyinen kolkko eestil&auml;inen aurinko. Olen Vanemuine-teatterin 100-vuotisjuhlallisuuksissa. Yrit&auml;np&auml;s j&auml;rjestyksess&auml; panna muistiin tapahtumat.<br><br> 15.9., sunnuntaina, tulin harjoituksiin ja Sakari Puurunen Haimin kanssa k&auml;skiv&auml;t menn&auml; katsomoon ja ottaa hoidettavakseni ohjaajan assistentin teht&auml;v&auml;t Anouilhin Leivosen harjoituksissa. Otin n&auml;ytelm&auml;n k&auml;siini ja rupesin merkkaamaan ohjaajan k&auml;skyj&auml;. Tein ty&ouml;t&auml; k&auml;sketty&auml; viikon ajan. Sakari, niin kuin Nuotiokin, tekee kovaa ty&ouml;t&auml;. Molemmat aloittivat harjoitukset asemista, mik&auml; on meille hyvin arka toiminta. Sakari perustelee sit&auml; kohtausten sis&auml;isell&auml; logiikalla. Eik&auml; n&auml;ytelm&auml; olekaan mik&auml;&auml;n psykologinen draama, vaikka ovathan siin&auml;kin ihmisten kohtalot keskipisteess&auml;. Paljon filosofista teksti&auml;, jonka sis&auml;ist&auml;minen on valtava ty&ouml;...<br><br> Jevgenia Pavlova, Ven&auml;j&auml;n teatteriseuran Karjalan osaston konsultti, ehdotti minulle kirjoittaa anomuksen 30 ruplan saamisesta, joista puolet menisi yhteiseen teatterimme lahjaan Vanemuine-teatterin juhlaan. Toisen puolen siit&auml; summasta saisin itselleni ja l&auml;htisin Karjalan edustajaryhm&auml;mme kokoonpanossa teatteriautolla Tarttoon. Suostuin mielihyvin, vaikka Puurunen olikin hieman harmissaan, kun Haimikin oli l&auml;hd&ouml;ss&auml; ja kuka huolehtisi kulissien valmistamisesta. L&auml;hdimme me kuitenkin!<br><br> Melko reippaasti se autobussimme l&auml;hti liikkeelle, mutta kun noin 300 km oli j&auml;&auml;nyt taaksep&auml;in, siis Leningradiin j&auml;i noin 50 km, moottorimme alkoi reistailla ja kaupunkiin p&auml;&auml;simme melkein autoa kantamalla. Ja kello oli jo 21.00. Siis 13 ja puoli tuntia olimme matkassa. Linja-autoasemalla saimme tiet&auml;&auml;, ett&auml; linja-auto Tarttoon on l&auml;hd&ouml;ss&auml; jo 23.40. Meid&auml;n kyydiss&auml;mme piti p&auml;&auml;st&auml; Tarttoon leningradilaisen ryhm&auml;nkin. He kuitenkin l&auml;htiv&auml;tkin lentokoneella. Mutta me jatkoimme virallisella linja-autolla ja matkustimme koko y&ouml;n. Ja kello 7.00 aamulla olimme perill&auml;. 20 tuntia kesti 1000 km matkamme.<br><br> Mutta ryhm&auml;llemme olikin luvattu vain 3 paikkaa ja min&auml; olin liikamiehen&auml;. Vieraita oli paitsi Moskovasta ja Leningradista, my&ouml;s Riiasta, Kiovasta, Minskist&auml;, Armeniasta, Kaunasista, Bashkiriasta ja Komin tasavallasta. Vieraita oli ulkomailtakin: Unkarista ja It&auml;-Saksasta, Suomen Kansallisteatterin ohjaaja ja TV:n johtaja Tampereelta, joku Tapio. Ja Karjalastamme oli Pavlova, taiteilija Viktor Skorik, Haimi ja min&auml; varaj&auml;senen&auml;.<br><br> Eilen, siis 25.9., oli kahvitilaisuus ja ilmoittautuminen (kutsuliput ja rintamerkit). Busseilla matkustimme hautausmaalle: olimme saattamassa Vanemuine-teatterin seppelett&auml; teatterin alkuunpanijoitten haudoille. Kello 18.00 oli juhlaistunto. N&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; oli yli 200 n&auml;yttelij&auml;&auml; ja teatterin ty&ouml;ntekij&auml;&auml;, ja tietenkin koko Eestin johtokunta mukana.<br> Upea on teatterirakennus! Loistava sali ja katsomo. Paljon puheita ja lahjojen luovuttaminen. <br> Esityksen&auml; oli Lydia Koidulan Sellainen mulk -n&auml;ytelm&auml;n ensi-ilta. Se onkin ensimm&auml;inen kansandraama Eestiss&auml;. Siihen tapaan Kaarel Ird on ohjannutkin sen. Kyll&auml;h&auml;n se v&auml;h&auml;n ik&auml;v&auml;lt&auml; tuntui. Ainakin niille, jotka eiv&auml;t kielt&auml; ymm&auml;rt&auml;neet. Oli kyll&auml; kuulokkeetkin, mutta eiv&auml;t ne oikein auttaneet. Kuuluttaja ei ollut l&auml;hesk&auml;&auml;n niin hyv&auml; kuin meid&auml;n teatterissamme.<br><br> Esitys loppui melkein puoliy&ouml;n aikaan ja sen j&auml;lkeen koko sakilla l&auml;hdimme Kaunas-ravintolaan. Siell&auml; oli Eestin kulttuuriministeri&ouml;n vastaanotto. Puheita, rislingia ja taas rislingia ja puheita. V&auml;lill&auml; oli ruokailuakin. Musiikkia ja tanssia lopussa. Pitk&auml;st&auml; aikaa olin parketilla ja nautin! Ja kun viel&auml; sain kaveriksi kuuluisan Leningradilaisen n&auml;yttelij&auml;tt&auml;ren Malevannajan! Lopussa oli kahvit Vana Tallinnin kera. Ja noin kolmen aikaan painuttiin y&ouml;puulle. Kuraakin kaduilla riitti, vaikka keltaiset kuolleet lehdet yrittiv&auml;tkin kaunistaa t&auml;t&auml; hyvin viihtyis&auml;&auml; pient&auml; kaupunkia, joka osasi synnytt&auml;&auml; n&auml;in suuren teatterin!<br><br> Toivo Haimi, joka tiesi aina hiukan enemm&auml;n kuin muut, kertoi, ett&auml; Kaarel Ird viime aikoina kokosi 5-6 kyvyk&auml;st&auml; n&auml;yttelij&auml;&auml; ja ohjaajaa ja sanoi heille, ettei nyky&auml;&auml;n ymm&auml;rr&auml; monta asiaa, on kai vanhentunut. Ja kun h&auml;nell&auml; on kuitenkin suuri nimi, niin sen kustannuksella he voisivat tehd&auml; mit&auml; lyst&auml;&auml;v&auml;t ja osaavat. Yksi nuorista osasikin ohjata niin voimakkaan esityksen, ett&auml; johtokunta joutui kielt&auml;m&auml;&auml;n sen. Sahnovski kertoi, ett&auml; nuorimies on todellakin lahjakas, mutta h&auml;net varmasti tukahdutetaan! Virallinen n&auml;k&ouml;kulma on aina sen verran "jarruttava", ett&auml; t&auml;ytyy olla jossain m&auml;&auml;rin kansallista urhollisuutta saadakseen sanoa enemm&auml;n kuin sallitaan...<br><br> <b>27.9.</b><br> Lydia Koidulan Sellainen mulk: "S&auml;&auml;rane mulk ehk sada vakka tangusoola" (Teatri 100-aastep&auml;ev t&auml;hist&auml;miseks, siis omistettu teatterin perustamisen 100-vuotisjuhlalle). Esitys tuntui harmaalta. Aiheena oli n&auml;ytt&auml;&auml; sen ajan esiintymistapoja ja yksinpuhelut suoraan katsomoon omasta tilanteesta, realistinen teatteri el&auml;myksineen; ja lis&auml;ksi puhuttiin n&auml;yttelemiskoulutuksesta. N&auml;in suurelle vieraalle katsojakunnalle se oli vaikeaa purtavaa.<br><br> Eilen oli Prokofjevin Peluri-ooppera. T&auml;m&auml; teatterihan on monitoimilaitos, jossa esitet&auml;&auml;n draamaa, balettia ja v&auml;lill&auml; oopperaakin. Ja n&auml;yttelij&auml;t eri ryhmist&auml; osallistuvat toistensa esityksiin. Tartossa on ohjattu kaikki Prokofjevin oopperat. Kaarel Ird on siin&auml;kin periaatteellinen. Kerrankin h&auml;n oli ottanut ohjelmistoon er&auml;&auml;n hyvin kyseenalaisen englantilaisen s&auml;velt&auml;j&auml;n oopperan, ett&auml; olisi taaskin voitu puhua siit&auml;, ett&auml; Vanemuine -teatteri oli ensimm&auml;isen&auml;. Onko se hyv&auml;? Mielest&auml;ni on.<br><br> Toivo Haimi puheessaan puhui siit&auml;, ett&auml; meill&auml; on monta sidett&auml; kesken&auml;mme: Pauli Rinne lauloi Smuulin n&auml;ytelm&auml;ss&auml; t&auml;ll&auml; n&auml;ytt&auml;m&ouml;ll&auml; ja Kaidu-t&auml;ti hoiteli meid&auml;n poikiamme Laivan kannella Petroskoissa. Kalevala lahjakirjana muistuttakoon, ett&auml; meill&auml; on hyv&auml;t ja syv&auml;t yhten&auml;iset juuret...<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n p&auml;&auml;timme k&auml;v&auml;ist&auml; Maatalousinstituutin karjanavetassa katsomassa keinotekoista siitosta. Mielenkiintoista, mutta kauhealta tuntuu ajatus, ett&auml; se on ihmistenkin osa.<br><br> Baletti-ilta: Debussyn Impression, Saint-Saënsin Kuolemantanssi (&Auml;llistytti taiteellinen ratkaisu: mustalla taustalla paljon kynttil&ouml;it&auml;, pisarankokoisista kolmen metrin pituisiin; kuolema punainen viitta p&auml;&auml;ll&auml;.), Kosaku Yamada, Helmien etsij&auml;t.<br><br> <b>28.9.</b><br> <b>Teoreettinen konferenssi: Kansallinen on askel kansainv&auml;liseen</b><br><br> <b>Rogatshevski</b> (Moskova, Teatteriyhdistys):  Kansallinen on askel kansainv&auml;liseen. Kaarel Irdin kaavana on, ett&auml; yksityisihmisen omaper&auml;isyys on kansainv&auml;lisyyden ilmaus. On menossa kulttuurien diffuusio. Olemme etsint&ouml;jen teill&auml;. Kaarel Ird p&auml;&auml;tti n&auml;ytt&auml;&auml; t&auml;m&auml;np&auml;iv&auml;isen teatterinsa kunnon, eik&auml; parhaimpia esityksi&auml;. Mutta meid&auml;n on esitett&auml;v&auml; konferenssissamme toisiakin kansallisn&auml;ytt&auml;m&ouml;it&auml;. <br> Teatterin syntym&auml;p&auml;iv&auml; on 24.7.1870. P&auml;iv&auml;ll&auml; seurasin puheenjohtajaa, joka sanoi, ettei pienell&auml; kansalla voi olla omaa kulttuuria. Ja iltaesitys todisti p&auml;invastaisen ajatuksen. Vaikka n&auml;ytelm&auml; olikin saksalaisen n&auml;ytelm&auml;n variantti, sen ongelmat ja sis&auml;lt&ouml; ovat hyvin kansallisia. Konferenssin saksalaiset osanottajat kertoivat, ett&auml; oopperateattereiden kokoukseen Leipzigiin oli saapunut afrikkalaisten kansojen edustajia, jotka ep&auml;iliv&auml;t, ett&auml; kansainv&auml;liset musiikki-instrumentit h&auml;vitt&auml;v&auml;t kansallisen kulttuurin. Joku lis&auml;si, ett&auml; Neuvostoliiton Aasian tasavallat pelk&auml;&auml;v&auml;t samaa.<br> Tolstoi ja Ibsen ovat kansainv&auml;lisen kulttuurin edustajia. Mutta on olemassa oopperoita, joita esitet&auml;&auml;n omassa maassa kaksisataakin kertaa, mutta kun joku toinen kansa ottaa ne teatterinsa ohjelmistoon, yleis&ouml;&auml; ne eiv&auml;t kiinnosta ollenkaan.<br> Kaarel Ird kertoo Suomen teattereista, joissa esitet&auml;&auml;n hyvin vilkkaasti ranskalaisia ja italialaisia n&auml;ytelmi&auml;, ja tuntuu ik&auml;&auml;n kuin niit&auml; esitett&auml;isiin lapsia varten. Siell&auml; etsit&auml;&auml;n teatterista eksoottisuutta, joka auttaa p&auml;&auml;sem&auml;&auml;n arjesta, nykyp&auml;iv&auml;st&auml;.<br> Viel&auml; kuuluisa Pavlov kertoi, ett&auml; jokainen &auml;rsytin h&auml;vitt&auml;&auml; voimansa. Ja olen varma, ett&auml; jonkin ajan kuluttua me ihmettelemme v&auml;linkaton k&auml;ytt&ouml;&auml; teatterin lavastuksessa.<br> Neuvostoliiton teatteri puhuu yli 40 kielt&auml;. Mutta kaikkien neuvostoteattereiden ty&ouml;ntekij&auml;t ovat saaneet koulutuksen ven&auml;l&auml;isiss&auml; oppilaitoksissa: aatteiden yhten&auml;isyys ja kansallisen v&auml;rikkyys.<br> Er&auml;&auml;ss&auml; teoksessa, jossa pohdittiin kansallisuutta taiteessa, oli alahuomautuksissa ilmoitettu, ett&auml; tekij&auml;t eiv&auml;t l&ouml;yt&auml;neet 200-sivuisessa psykologiaa k&auml;sitt&auml;v&auml;ss&auml; teoksessa sanaakaan kansallisesta luonteesta.<br> El&auml;m&auml;ss&auml; tapahtuu kehitysprosessi, jonka tuloksena kansalliset rajat kalpenevat. Monikansalliset avioliitot, kaikenlaiset kansainv&auml;liset instituutit jne. Joka ohjaaja on kuitenkin omaper&auml;inen, yksil&ouml;llinen.<br> Ostrovskin Ukkosilma-esityksess&auml; Ranskassa (kantaesityksess&auml;) ranskalaiset l&ouml;ysiv&auml;t ven&auml;l&auml;isen kansallisen luonteen erikoisen piirteen: tehty&auml;&auml;n synti&auml;, ven&auml;l&auml;inen nainen menee kansan eteen katumaan syntej&auml;&auml;n.<br> Kansallisten ongelmien ratkaiseminen on samaa kuin ottaisi kiinni auringon s&auml;dett&auml; peilill&auml;. Kansallinen teatteri ei saisi olla etnograafinen, vaan sen pit&auml;&auml; olla kansan hengen avaaja.<br> Kansallisessa luonteessa syntyy uusi psykologia. <br><br> <b>Lidia Zhukova</b>:  Kaarel Ird Koriolaanissa oli kansallinen omassa nykyisess&auml; kommunistin asenteessaan. Ajan vaikuttaminen kansalliseen luonteeseen on rikkaus, eik&auml; sen h&auml;vitt&auml;mist&auml;. N&auml;ytelm&auml;n kansainv&auml;lisyys riippuu sen taiteellisesta tasosta. <br><br> <b>William Ernes</b> (kuuluisa fennougristi Tarton yliopistosta):  Koko y&ouml;n ajattelin t&auml;t&auml; internationalismin k&auml;sitett&auml;. Ymm&auml;rsin, ettei sellaista olekaan. On suurten kansojen kansainv&auml;lisyys. On olemassa suurten kansojen piiri, joka liittoutuu pieniin kansoihin. Stalin puhui kielivy&ouml;hykkeist&auml;. Koko maapallon yhdistymist&auml; ei tapahdu koskaan! Mahdollisuutta tuntea kansallista ja internationalismia voi auttaa vain intuitio. Etnografiaa ei saisi unohtaa. <br><br> <b>Kaarel Ird</b>:  Yhteiskunta on jakautunut kahteen leiriin, eestin kansakin on jakautunut. Nuorisofestivaalin aikana Suomessa pitk&auml;st&auml; aikaa yhtyiv&auml;t molemmat eestil&auml;iset ryhm&auml;t. Ja emigranttien eestil&auml;isten ryhm&auml;n johtaja tunnusti, ett&auml; "sinun poikasi ovat viisaampia". Kansojen yhdist&auml;minen tapahtuu hiukan toisenlaisesti. Heti syntymisen j&auml;lkeen ihmisess&auml; alkaa kuoleminen. Mutta meh&auml;n emme pelk&auml;&auml; sit&auml;. Kansakuntien syntyminen ja kuoleminen jatkuu. Er&auml;&auml;t sanovat, ett&auml; edistyksellinen on vain kansainv&auml;lisess&auml;. Mutta mielest&auml;ni se on hyvin kyseenalainen ajatus.<br> Mening, joka perusti teatterimme, ilmoitti silloin, ett&auml; teatterin, jota h&auml;n perustaa, pit&auml;&auml; olla eestil&auml;inen. H&auml;nelt&auml; kysyttiin:  Ent&auml; kuningas Lear? T&auml;ytyyk&ouml; h&auml;nenkin olla virolainen maalaisukko?   Kyll&auml;! vastasi mies.   Ja niist&auml; nen&auml;&auml;ns&auml; sormilla?   Kyll&auml;! Silloin ei muuten nen&auml;liinoja ollutkaan. <br> Tshehovia esitet&auml;&auml;n Suomessa useammin kuin Eestiss&auml;. Meill&auml; taas esitet&auml;&auml;n enemm&auml;n Gorkia.<br> Suutarin ammatissa mit&auml; enemm&auml;n apulaisia tekee samantasoista ty&ouml;t&auml; sit&auml; parempi. Taiteessa onkin p&auml;invastoin! <br><br> <b>9.10.</b><br> Ja taas olen kotikaupungissani Petroskoissa! Ja hyvin on pullat uunissa, kun vasta otettuani vihkoni k&auml;siin, muistin, ettei aikaa kirjoittamiseen olekaan. Kello on 18.45 ja viidentoista minuutin kuluttua minun t&auml;ytyy olla iltaharjoituksissa.<br><br> Istuin Sakari Puurusen vierell&auml; 22.45 saakka ja merkkasin n&auml;ytelm&auml;n sivuille ohjaajan huomautuksia Leivosen toisen n&auml;yt&ouml;ksen harjoituksissa. Eih&auml;n se tietenk&auml;&auml;n istumista ollut, juoksentelin eri puolilla salia ja tarkastelin kaikenlaista. Ehdotinkin Sakarille jotakuta toista apulaista vierekseen, eik&auml; sellaista tyyppi&auml; kuin min&auml;. Sakari ik&auml;&auml;n kuin suuttuikin. Sanoi, ettei h&auml;n ohjaajaa tarvitse, vaan kaveria, joka joskus sanoisi, onko se hyv&auml;&auml; vai pahaa. Ja ilman sit&auml; ei minusta muka arvostelijaa tulekaan, nasevasti vastasi herra ohjaaja. <br><br> Viime sunnuntaina olin Sakarin kanssa Aunuksessa. Harmaasilm&auml;inen Aunus ei n&auml;ytt&auml;nytk&auml;&auml;n hurmaavalta sateisena p&auml;iv&auml;n&auml;. Ja Sakari sen kun valokuvasi ihan r&auml;nsistyneit&auml;, kaatumaisillaan olevia rakennuksia. <br> Lounaan saimme ainoassa kaupungissa olevassa ravintolassa, joka sijaitsee yksikerroksessa sinisenv&auml;risess&auml; laudoilla verhoillussa talossa. Siell&auml; on aina hyvin maukasta karjalaisen kokin valmistamaa ruokaa.<br> K&auml;vimme kotiseutumuseossa, kuvasimme Megregan kirkkoa ja paikallisia "r&auml;k&auml;nokkia" ja ukkoa, joka humalap&auml;iss&auml; yritti ylitt&auml;&auml; kahlaamalla melko kylm&auml;&auml; Olonka-jokea.<br> Saimme teet&auml; ja vodkaa Sulo M&auml;en talossa. Sulo on Aunuksen kuuluisa hanurinsoittaja, Viljo Vesan kaveri, joka on soittanut teatterissammekin sotien j&auml;lkeen.<br> Sakari muisteli sotavuosia ja sit&auml;, ett&auml; kauheasti pelk&auml;si partisaaneja (sissej&auml;), jotka saattoivat ilmesty&auml; vaikka mink&auml; nurkan takaa.<br> Sakarin vaimo (kuuluisa Eeva-Kaarina Volanen, akateemikko, Suomen Kansallisteatterin n&auml;yttelij&auml;t&auml;r) oli sotavuosina Aunuksen paikallisessa teatterissa ja pyysi Sakaria valokuvaamaan mahdollisimman paljon muistojen her&auml;tt&auml;mist&auml; varten.<br><br> Tulivat mieleen Vilho Siivolan (Kansallisteatterin n&auml;yttelij&auml; ja ohjaajakin, jonka tapasin pitk&auml;st&auml; aikaa Tartossa) sanat siit&auml;, ett&auml; Puurunen on kova tekem&auml;&auml;n ty&ouml;t&auml;, mutta taiteellisesti ei ole tarpeeksi syv&auml;. Joku meik&auml;l&auml;isist&auml; vertasi h&auml;nt&auml; Naum Lifshtisiin.<br><br> Kirjoitin Eestin matkastani Neuvosto-Karjalaan. Oman kirjoituksen k&auml;&auml;nt&auml;misess&auml; auttoi taaskin Orvo Bj&ouml;rninen. Suoraan suomen kielell&auml; kirjoittaminen ei viel&auml; onnistu.<br> Muistuu viel&auml;kin sen matkan viimeiset Vanemuine-teatterin esitykset. Ja ennen kaikkea Kuusbergin kirjoittama Vuoden 1941 syd&auml;nkes&auml;. N&auml;ytelm&auml;&auml; oli aikaisemmin kielletty esitt&auml;m&auml;st&auml;. Muistan kun Kaarel Ird harmissaan puhui, ettei vissiin t&auml;t&auml;k&auml;&auml;n anneta en&auml;&auml; esitt&auml;&auml;. <br> Se on kyll&auml; ollut eestil&auml;isille vaikeaa aikaa. Mutta tapahtumat ovat heid&auml;n syd&auml;miss&auml;&auml;n ja j&auml;&auml;v&auml;t parantumattomina haavoina, jos siit&auml; ei puhuta suoraan ja avonaisesti. Tarkoitan niit&auml; vaikeuksia, jotka syntyiv&auml;t ennen vuotta 1941 ja jotka veiv&auml;t harhaan monen rehellisen ty&ouml;t&auml;tekev&auml;n mielen. Esityksess&auml; oli hyvin runollinen, uusi muoto. Se oli enemm&auml;nkin symbolinen, abstraktisen filosofinen kuin konkreettinen.<br><br> Tulin Eestist&auml; Leningradin kautta. Vaihdoin linja-autosta junaan ja ostin lipun toisen luokan vaunuun, siis  yhteiseen , niin kun niit&auml; nimitet&auml;&auml;n Ven&auml;j&auml;ll&auml;. Nukuin y&ouml;n kovalla hyllyll&auml;, kun taskuihini ei ollut j&auml;&auml;nyt kolikkoakaan. Ja velat vain kasvaa!<br><br> T&auml;ss&auml; t&auml;ytyy panna muistiin, ett&auml; teatterimme 39. n&auml;yt&auml;nt&ouml;kausi alkoi 3.10. hyv&auml;ll&auml; Viktor Rozovin Illasta puoleenp&auml;iv&auml;&auml;n -n&auml;ytelm&auml;ll&auml;, jonka ohjasi moskovalainen Taiteteatterin ohjaaja Leonid Heifets. (N&auml;ytelm&auml;n nimi vaihtui sittemmin ensin Juoksuradalla ja sitten Ratsastajat -nimeksi.) Pitk&auml;st&auml; aikaa teatterissamme nykyaikainen n&auml;ytelm&auml; syntyy terveen&auml; lapsena.<br> Leivosen ensi-illaksi on m&auml;&auml;r&auml;tty 28.10., mutta v&auml;lill&auml; on viel&auml; Lassilan Luonnon lapset, joitten ensi-ilta tapahtuikin Joshkar-Olassa, mutta Petroskoissa sit&auml; ei ole viel&auml; esitetty.<br> Haimin ehdotuksesta huomenna esit&auml;mme Tytt&ouml; ja huhtikuu -esityst&auml; ven&auml;j&auml;n kielell&auml;. Esitimme sit&auml; kovasti Vologdan alueella koko kes&auml;n.<br><br> Nyt pannaan muistiin sekin, ett&auml; 12. p&auml;iv&auml;n&auml; lokakuuta on Manok-yhtyeemme vuosijuhla. Harjoittelemme joka aamu ja valokuvaajat py&ouml;riv&auml;t ymp&auml;rill&auml;mme. <br>TV-ohjaaja Juri Zaiontshkovski lupaa tehd&auml; v&auml;ridokumentin yhtyeest&auml;mme.<br> Neuvosto-Karjala -sanomalehti pyysi meit&auml; laulamaan omassa vuosijuhlassaan, jossa heille luovutetaan Ty&ouml;n punaisen lipun kunniamerkki. Moskovan TV kutsuu esiintym&auml;&auml;n Yleisliittolaisen talonpoikain juhlatilaisuuteen.<br><br> <b>14.10.</b><br> <b>Manok-yhtyeen 10-vuotisjuhla</b><br> Maanantai 12.10 oli meille todellinen yll&auml;tys! Teatterimme katsomo oli t&auml;p&ouml;t&auml;ynn&auml;. Moni halukas ei p&auml;&auml;ssytk&auml;&auml;n sis&auml;&auml;n. Yleis&ouml; jo murisi, ett&auml; parempi olisi, jos konserttimme olisi maksullinen. Silloin varmasti paikkoja olisi riitt&auml;nyt!<br> Juoksentelimme porukalla koko p&auml;iv&auml;n kaupoissa ja kirjapainossa, koska k&auml;siohjelmat saimme vasta esiintymisp&auml;iv&auml;n&auml;.<br> N&auml;ytt&auml;m&ouml; kyll&auml; oli koko p&auml;iv&auml;n Sakarin hallussa: suunniteltiin Leivosen valaistusta. Kahta tuntia ennen yhtyeemme juhlan alkua raahasimme n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle flyygelin ja korokkeen. Ja samana p&auml;iv&auml;n&auml; teatterissamme oli kommunistien vuosikokous ja minut taas valittiin sihteeriksi. Se on jo kahdeksas vuosi sihteerin&auml;. Raskas taakka! Jos ottaa huomioon opiskelut, lapset ja yhtyeess&auml;mme laulamiset varsinaisen ty&ouml;n lis&auml;ksi. <br><br> Kello 19.05 aloitimme yhtyeemme 10-vuotisjuhlan. Mukana kalliit toverini Viljo Ahvonen, johtaja Antero Lehmus, Pekka Mikshijev, Pauli Rinne, Orvo Bj&ouml;rninen ja Ensio Vento.  Meit&auml; on seitsem&auml;n pikkuista poikaa ja koskaan emme erii... Myrskyis&auml;t suosionosoitukset tulvahtivat kasvoihimme, kun astuimme n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle. Hymyihin venytetyt kasvot eiv&auml;t menneet mitenk&auml;&auml;n vakaviksi. Ihan tuskastuimme, kun piti istua tuoleille ja t&ouml;ll&ouml;tt&auml;&auml; saliin ilman mink&auml;&auml;nlaisia naamioita. Ja kun viel&auml; piti kuunnella kehuja. Kasoittainhan niit&auml; onnitteluja tuli. Tunnin verran meille imarreltiin laulaen ja tanssien. Alkuselostuksen teki kuuluisa yliopistomme kuoron johtaja ja filosofi Georgi Teratsujants. Kaupungin pioneerikuoro lauloi marssinsa, jonka sanat olen joskus kirjoittanut. Tuli lahjoja ja kukkia!<br> N&auml;m&auml; kaksi viimeist&auml; p&auml;iv&auml;&auml; Petroskoin suomalaisten keskuudessa on puhuttukin vain meid&auml;n juhlastamme. Lauloimme 10 laulua ohjelmistostamme: Merikannon Kev&auml;&auml;n, Rakastan el&auml;m&auml;&auml;, Pazhlakovin Miehinen luonne, amerikkalaisen Miss&auml; kaikki kukat on?, Saimaan valssin, karjalaisen Kiiskon suudoh, suomalaisen Kosioretki-laulun, Kantelettaresta  Oli ennen ukko, akka... , kuuluisan Kipparikvartetin ohjelmistosta Kuparisep&auml;n ja viimeisen&auml; sen hyvin yleis&ouml;&ouml;n menev&auml;n latvialaisen kansanlaulun ven&auml;j&auml;n kielell&auml; Haukkui koirat hanakasti. Ja ihan alussa oli se  Poijat ne loikkii maantien poikki , jolla kymmenen vuotta sitten aloitimme laulu-uramme.<br><br> T&auml;n&auml;&auml;n Neuvosto-Karjalassa ilmestyi kirjoitukseni Vanemuine-teatterin 100-vuotisjuhlasta.<br><br> Teatterissamme on Luonnon lapsien ensi-ilta. Huomenna jatkamme Leivosen leipomista.<br><br> <b>15.10.</b><br> Aamulla puoli yhdeks&auml;lt&auml; Manok-yhtyett&auml;mme haastatteli suomenkielinen radiotoimituksemme. Ja sitten olimme Leivosen kimpussa...<br> 1. n&auml;yt&ouml;s. Tuon tuosta r&auml;j&auml;htelee Puurunen. Purkauksia saavat niskoilleen s&auml;hk&ouml;miehet, &auml;&auml;nimiehet, lavamiehet ja joskus min&auml;kin. Kyll&auml; se ihmeelliselt&auml; tuntuu, kun t&ouml;iss&auml; pit&auml;isi olla nelj&auml; lavamiest&auml; ja on kaksi. Puolella tunnilla my&ouml;h&auml;styimme alun kanssa sen takia. Sakari suuttui n&auml;ytt&auml;m&ouml;mestari Sashalle h&auml;nen saamattomuudestaan.<br><br> <b>17.10.</b><br> T&auml;n&auml;&auml;n oli Luonnon lapsien toinen ensi-ilta. "Mist&auml; aiheesta t&auml;m&auml; n&auml;ytelm&auml; oikein onkaan? kysyi minulta Sakari Puurunen. "En min&auml; niist&auml; muista. Jaa... Jo-oo! Otti ja tuota& , se on... Ja niin kuin se onkin. Vaikka sankareissa on mustalaisverta, niin ei se auta... Sinikka mustalaisena on ehdottomasti heikko. Hele&auml;t "sukupuolettomat" laulut ja hyvin laiskat tanssit. Koko esitys on vailla ammattiohjaajan k&auml;tt&auml;. Mit&auml; varten? Mit&auml; on sanottavana? Mik&auml; yhdist&auml;&auml; ja mik&auml; erottaa meit&auml;? Kunhan menemme tapahtumasta toiseen tai oikeastaan kohtauksesta toiseen, sill&auml; monessa kohtauksessa ei tapahdu mit&auml;&auml;n! , ohjaaja totesi. <br><br><br> <CENTER> <hr size="1" width="50%"> </CENTER> </div> </font></td></tr> <!--.................................Vaihtuva sisaltoalue loppuu...............................................................................--> <tr><td colspan=8 bgcolor="#ffffff" align=center valign=top> <div align="center"><font face="Verdana,Arial,Helvetica,Sans-Serif" size="1" color="#400000"> <!--alalinkisto alkaa--> <br> <a href="../index.htm">ESIPUHE</a> | <a href="../tiedot.htm">HENKIL&Ouml;TIEDOT</a> | <a href="../paivakirjat.htm">P&Auml;IV&Auml;KIRJAT</a> | <a href="../kuvia.htm">KUVA-ALBUMI</a> | <a href="../kotikirjasto.htm">KOTIKIRJASTO</a><br> <a href="../ohjelmisto.htm">OHJELMISTO</a> | <a href="../kirjeet.htm">KIRJEIT&Auml; ULLAKOLTA</a> | <a href="../linkit.htm">LINKIT</a> | <a href="http://www.juminkeko.fi">JUMINKEKO</a> <!--alalinkisto paattyy--> <br><br> <hr size="1" width="50%"> <font face="Helvetica,Arial" color="#000000" size=1>webmaster: <a href="mailto:info@juminkeko.fi">Juminkeko</a> </font></div></td></tr></table> <!--................................Oikea taittopalsta loppuu...............................................................................--> </td></tr></table> </div> </body>