William Hall






6.1.1972
Vaikka joka päivä oli kaksi ja joskus kolmekin satuesitystä, aika meni miettiessä. Uskallanko aloittaa uutta elämää neljäkymppisenä? Haimi ja Vlasova eivät ole teatterista lähtöä vastaan. Kyllä kai heidän kanssaan on etukäteen puhuttu! Hyvä kaveri Orvo Björninen kyllä sanoi, että se vaikuttaa huonosti teatteriin joka alalla. Makealta tuntui, vaikka en oikein uskonut. Ja päätin sittenkin suostua lähtemään, kun luovaa työtä ei näy ja henkilökunta on täyslukuinen ilman minuakin. Haimi lupaa antaa mahdollisuuden esittää loppuun entiset roolini ja joskus uusiakin.

Petroskoihin on tulossa Helsingin KOM-teatteri. Käännämme Haimin kanssa Suomen kuningas -nimistä näytelmää tulkkausta varten.

12.1.
Neuvosto-Karjalassa ilmestyi Kalle Rannan arvostelu Nuoret kuumennettavana. Kun lukee sitä, niin syntyy ajatuksia kohtalostamme näyttämöllä.

15.1.
KOM-teatterin viimeinen Suomen kuningas -esitys päättyi. Kuningas yritti viimeistä kertaa astua valtaistuimelle ja tyytyväinen yleisömme kiitti lämpimästi nuoria näyttelijöitä rohkeudesta esittää uudella tavalla vanhoja asioita.

Minusta kun tuntuu, että teatterimme voi hävittää viimeisenkin yleisönsä, jos se ei rohkene anoa jotain uutta, kun se ei rohkene edes ehdottaa ratkaisuja päivänpolttaviin ongelmiimme. Puhumme näyttämöltä liiankin selvistä asioista ja yleisömme vain hymähtää sille. Narraamme toisiamme...

Eilen esityksen jälkeen Teatteriyhdistyksen huoneistossa yksi kaverini kysyi KOM-teatterin ohjaajalta Tytti Oittiselta: “Onko teatterinne syntynyt saksalaisen Piskatoren vaikutuksesta? Ettekö haluaisi ottaa ohjelmistoonne Shakespearea tai Brechtiä? Tytti vastasi, että “ymmärtäkää nyt, ettei meillä ole aikaa lukea melkein mitään. Meitä on vain seitsemän näyttelijää. Meidän on tehtävä työtä 12 tuntia vuorokaudessa yhden vapaapäivän kanssa viikossa. Meidän on pidettävä huolta ammattitasosta. Me emme tietenkään tee mitään vallankumousta, mutta silti haluamme kaikin voimin auttaa työväenasiaa. Meidän tyylimme, esiintymistapamme, näytelmämuodotkin syntyvät tarpeistamme, esiintymispaikoista ja yleisöstäkin.

Kaj Chydenius kertoi, että Suomen kuningas ei ole mikään vallankumouksellinen näytelmä. Sitä tarvittiin taloudellisten syitten takia... "Ja minä uskon”, sanoi Kaj, “että Riistäjän laulut on se esitys, jota työväenluokka odottaa. Ja silloin on yleisöä ja silloin teatteri elää. Siksi jo nykyään vieraileva teatterikoulun oppilas sanoi, että hänen toivomuksensa on päästä KOM-teatterin näyttelijäksi. Hän ei mene laitosteatterin “ohjelmapoliittisista syistä".”

Me taas esitämme siirapintapaista ohjelmistoa ja toivomme yleisömme rakkautta!?

22.1.
Ilmassa tuntuu jo kevät vaikka on sydäntalvi ja mittarikin näyttää -8. Ja mieliala ei kuitenkaan ole keväinen. Eilen saimme Orvon kanssa valmiiksi artikkelimme Punalippu-aikakauslehteen. Istuimme yhden yön aamuviiteen saakka ja pari iltaa puoliyöhön, että ehtisimme ennen kuin "kolmas" menee "lukkoon". Antoivat armoa yhdeksi päiväksi ja sitten, kun me toimme aineiston toimistoon, meille sanottiinkin, että on myöhäistä. Kalle Ranta koko toimituksensa kanssa oli karannut ennen työn tavallista loppua ja me Orvon kanssa seisoimme orpoina toimituksen käytävällä. Hyvä että ilmestyi Uljas Vikström ja otti meidän kirjoituksemme vastaan ja lupaisi toimituksen jäsenenä lukea ja jotain keksiä. Kirjailijaliiton puheenjohtajan sana rauhoitti meitä.

Illalla piti tervehtiä Sortavalan kansannäyttämöä teatteriyhdistyksen puolesta. En ollut valmis sellaiseen. Vieraat ihmiset, esitys ei oikein miellyttänyt ja tunsin itseäni raukkamaisesti.

Aluekomitean Shtykov pyysi maanantaiksi täyttämään tarvittavat kaavakkeet.

30.1.
Harjoittelemme kovasti Haimin kanssa Ioselianin Ennen kun vankkurit kaatuu -näytelmää.

Toissapäivänä oli Venäläisen draamateatterin, musiikkiteatterin, Kantele-yhtyeen, filharmonian sekä meidän ja nukketeatterin yhteinen puoluekokous, jonka päiväjärjestyksessä oli ainoa kysymys: Puolueemme Keskuskomitean marraskuun istunnon päätöksiä.
Shtykovin selostuksen jälkeen puhuin teattereiden mahdollisuuksista etsiä ympärillämme päivänpolttavia ongelmia ja yhteisvoimin tehdä näytelmiä. Täytyy vain olla enemmän halukkuutta vuorovaikutukseen yleisömme kanssa. Kerroin, kun pari päivää sitten meillä oli käynyt pioneeripoika, joka keräsi allekirjoituksia Angela Davisin puolesta. Muutaman minuutin kuluttua koulusta kotiin tuli poikani Gennadi, joka kertoi, että se sama pioneeripoika oli käynyt eräässä asunnossa, jossa juopoteltiin. Siellä repäistiin koko luettelo ja nauraen sanottiin pojalle, että se Davis on jo murhattu. Neekeri naisprofessori oli täyttänyt sinä päivänä 28 vuotta. Vankilaan tuli tuhansia onnitteluja koko maailmasta. Poroporvari nauraa sellaiselle...

Luen Grossmanin kirjaa Dostojevskista. Kyllä hän on aivan oikeassa, että täytyy elää joka hetkeä niin kuin viimeistä. Tässä katkelma kirjasta. “Perutetun teloituksen päivänä F. Dostojevski kirjoitti veljellensä: “Kun katsoo taaksensa mennyttä ja ajattelee, kuinka paljon aikaa on hukattu turhaan, kuinka paljon sitä aikaa on hävitetty harhaluuloihin, virheisiin, toimettomuuteen, elämän osaamattomuuteen; en pitänyt sitä arvossa, kuinka monta kertaa olin syyllinen sydäntäni ja sieluani vastaan, josta vain sydämenverellä peseytyy. Elämä on lahja, elämä on onni, sen jokainen minuutti voisi olla ikuisuus. Veikkoseni! Vannon sinulle, etten hävitä toivoa ja säilytän henkeni ja sydämeni puhtaudessa."

2.2.
Luokseni tuli Katri Räikkönen ja pyysi muutamaa minuuttia keskustelulle. Puhuimme puolisen tuntia puoluejäsenyydestä, siitä, mitä se merkitsee meidän elämässämme ja kuinka vaikealta se joskus tuntuu...

14.2.
Eilen, siis sunnuntaina, oli aikomus katsoa Erkin kaunoluistelukilpailua, mutta oli mentävä harjoituksiin ja poikani jäi taaskin näkemättä. Mutta sain nauraa makeasti, kun poika kertoi, miten hänelle kävi. Poika harjoitteli kolme kuukautta. Eihän se ollut riittävästi kilpailuja varten, mutta nuori valmentaja päätti järjestää aloittelijoille tulikasteen. Ja vaikka pari päivää ennen kilpailuja Erkki itsekin pelästyi ja kilpailupäivä alkoi toiletista, siellä paikanpäällä rauhoittui. Mutta kun tuli kutsu jäälle, poika unohti ottaa takin päältä, karvalakin päästä ja paksut lapaset käsistä, vaikka siitä oli puhuttu. Se sitten niin paljon vaikutti häneen, että unohti kaikki liikkeet. Kolme kertaa kaatui ja lopussa vähän ettei tehnyt niiausta tyttöjen tapaan, sillä hän oli ainoa poika tilaisuudessa. Nauroin makeasti, mutta tänään taas ei ole sydän paikalla. Kävin koulussa ja luokanvalvoja pyysi huomenna tulemaan puheille. Hänellä on muka paljon sanottavaa...
Tänään menemme lääkärin puheille Gennadin kanssa: poika kuulee huonosti...
Koulussa sain kuulla taas moitteita. Pojasta, siis Erikistä, täytyy pitää lujemmin kiinni. Joka paikassa muka yrittää panna itsensä huomion keskipisteeseen.
Raija kävi taas abortissa ja minun oli luovutettava sen johdosta 200 grammaa vertani.

Erna Lundille tuli kyynelet silmiin, kun sai tietää lähdöstäni teatterista. “Minäkin lähden”, sanoi Erna kiukuissaan. “Miten minä yksin pärjään taistelussa Vlasovaa ja Haimia vastaan?” lisäsi nainen.

27.2.
On esitetty kolme Ennen kun vankkurit kaatuu -ensi-iltaa. Taiteellisen neuvoston istunnossa puhuttiin siitä, että esitys on gruusialaista suomalaisittain, savolaisittain. Näytelmän veljekset eivät eroa toisistaan. Toinen näytös on niin kuin toisesta näytelmästä, komedia katoaa. Onko tämä minun viimeinen ensi-iltani? Viikko sitten kävin jo aluekomiteassa Dmitrijevin ja Kiurun puheilla. (Mikko Kiuru on ideologisten kysymysten valvoja, aluekomitean toinen sihteeri) Nyt on enää jäljellä keskustelu aluekomitean ensimmäisen sihteerin tov. Senjkinin kanssa. Ja sen jälkeen on aluekomitean byroon istunto. Sihteerit ja Shtykov ilmoittivat kyllä, ettei mitään esiintymisiä laulajana ja näyttelijänä siinä saa olla.

3.3.
Nyt on käyty Senjkininkin puheilla. Odotan byroon päätöstä. Vlasova ilmoitti "planjorkalla" (jokaviikkoinen tuotantomme suunnittelun selvittely, enemmänkin palaveri teknisistä asioista) minun lähdöstäni teatterista. Huutoja ja riemua, säälittelyä ja moittimista sain kuulla. Luulen, että saan esittää kerran Luonnon lapsissa ja kerran Vankkureissa ja 10. päivänä kirjallisuutta käsittelevässä TV-lähetyksessä Konstantin Fedinistä.

6.3.
Huomenna on aluekomitean byroon istunto kello 14.00. En jaksa tehdä mitään. Onneksi harjoituksista olenkin vapaa. Kävin näinä päivinä pari kertaa hiihtämässä. Pojat ovat sahajauhoissa, sillä lähestyy tyttöjen juhla.

7.3.
Nyt se elämäni 180 asteen täyskäännös tapahtui! Se kävi pian. Kolmessa minuutissa minusta tuli aluekomitean työntekijä: “Tehän kaikki tunnette William Väinevitsh Hallin? Hän näytteli usein näyttämöllä, oli Suomalaisen teatterin puoluejärjestön sihteerinä”, sanoi Ivan Iljitsh Senjkin hymy huulilla. Shtykov viittasi kädellä, että saan muka mennä...
Jotain visersi varpunen linnunkielellään aurinkoisesta puusta, vaikka pakkastakin on kymmenen asteen paikkeilla.

16.3.
Kyllä kai tätä päiväkirjaa kannatta jatkaa. Vai mitä? Näyttää siltä, ettei tässä uudessa työpaikassani kannata haaveillakaan mistään luovasta työstä. Kunhan ajoissa tekee sen, mitä johtajani Shtykov määrää. Tai joku muu puoluepamppu. Kunhan kärsivällisesti käy kaikenlaisissa istunnoissa "kunniakenraalina".
Mutta onhan tässä mielenkiintoisiakin tapahtumia, joita kannattaa panna muistiin: esimerkiksi, kirjailijaliiton kokous. Yksimielisesti valittiin liittoon uusi kirjailija. Vaalit ovat avoimet ja jokainen tietää, että vahvistus on saatava Moskovasta. Ja se sitten on kohtalon tahto, eikä sen takia kannata pilata suhteita kaverinsa kanssa.
Tänään olimme Shtykovin kanssa Venäläisen draaman Roshtshinin Valentin ja Valentinan tulevan ensi-illan katselmuksessa. Shtykov puolestaan kutsui katselmukseen kirjailijaliiton puheenjohtajan Uljas Vikströmin ja Sever-aikakauslehden päätoimittajan kirjailija Dmitri Gusarovin, joka erottuaan vaimostaan muutti Karjalaamme Moskovasta. Esitys meni läpi!
Kuuntelimme osastollamme Kizhin museon restaurointitöitten kulusta ja valmistautumisesta uuteen turistikauteen. Aurinko muistuttaa, että turisteja varmasti tulee eri puolelta maata. Mutta saarella ei ole vieläkään vessoja, ei ole hyvää vettä, ravintolaproomu seisoo vielä Petroskoin laiturilla. Ei ole paikkaa, johon turistit voisivat piiloutua sateelta ja npp.

17.3.
Kävin Tshalnassa Petroskoin Kuuno Sevanterin johtaman suomalaisen kuoron kanssa. Jostain syystä paikalliset inkeriläiset, joita tässä kylässä on paljon, eivät tienneet kuoron tulosta.

22.3.
Olen taas petissä kolmatta päivää ruusuni ja kuumeen kourissa. Voi saatana! Kyllä Shtykov nyt kai kiroilee, kun otti apulaiseksi tällaisen ruusuisen. Mutta ei auta, jumalauta, ruusu täytyy tappaa! Kuuluisa Baranov, joka on kirurgina päällystön sairaalassa, jonka kirjoille olen nyt päässyt, teki samat määräykset kuin ennenkin: penisilliinipistoksia kolme kertaa päivässä.

Petroskoin kulttuuripäivillä Prääsässä
Muutama päivä sitten oli Petroskoin kulttuuripäivät Prääsässä. Olin Petroskoin puoluesihteerin Anna Rybakovan ja kaupungin komitean propagandaosaston johtajan Oleg Strelkovin ryhmässä... Piirikomitean sihteerit jäivät mieleen. Konsertin jälkeen, niin kuin on tapana, oli järjestetty illallinen piirin laskuun. Konsertissa lauloi Petroskoin kiilleliuskatehtaan naiskuoro, hanurinsoittajana filharmonian puolesta oli Slava Duljov, musiikkiopiston opettaja ja minulle tuttu Impilahdesta, jossa hän jo pikkupoikana soitti kulttuuritalollamme vv.1947–50. Ishanin ja Gaikov soittivat ksylofonia hanurin säestyksellä. Venäläisen draamateatterin näyttelijä Grishmanovski esitti Shtshukarin monologia Sholohovin Raivattu uudismaa -romaanin mukaan tehdystä näytelmästä. Esiintyi Karjalassamme kuuluisa Gubinan ja Sidorovin pariskunta Musiikkiteatterin baletista. Operetista oli myös kuuluisuus, koomikko Estrin.
Puolueen Prääsän piirin ensimmäinen sihteeri, leveänaamainen kultahammas, tukkijätkän näköinen, oli itsevarmana isäntänä.
Piirineuvoston puheenjohtaja on hento, kalpeakasvoinen, hermosteleva mies, joka koko ajan tarkkailee "ensimmäisen" kasvoja, kädet hermostuneesti liikkuvat polvilta vyölle, ikään kuin hän pelkäisi housujen putoamista.
Toinen piirikomitean sihteeri näyttää siltä, että tietää "ensimmäisen" virheistä ja, voi olla, joistakin "huliviliteoistakin”. On myös varma ja hiukan töykeäkin: “Tiedämmehän me sen, minkä tiedämme”, puhuvat hänen kasvonsa.
Piirineuvoston varapuheenjohtaja on ammatiltaan opettaja ja on ollut koulun johtajanakin. Kyseli minulta teatterielämästä ja kertoi, että tuntee Pauli Vaklinin: "Koulussa hän oli melko laiska!" Leveät kasvot hänelläkin, mutta kalpeat niin kuin yleensä intelligenteillä. Hiljainen, ei ryyppää, ei polta, puhuu järkevästi. Tuntuu, että hänen on tässä seurassa vaikea olla.

26.3.
Ehdin elpyä ruusutaudistani ja taas jouduin töihin. Mutta kyllä se vieläkin tuntuu oudolta... Kuuntelin teatteriarvostelijoitten keskusteluja Isaak Batserin johdolla, kävin kirjailijaliiton puoluekokouksessa.

Toissapäivänä alkoivat kilpailevien Belomorskin ja Kemin piirien kulttuuripäivät Petroskoissa.
Päiväjärjestys:
9.00 tilaisuus Petroskoin kaupungin neuvostossa piirien johdon ja taidekerhojen johtajien kanssa.
10.00 seppeleiden laskeminen Tuntemattoman sotilaan haudalle ja kukkien Leninin patsaan juureen.
11.00 belomorskilaisten konsertti laivatelakalla. Kävin katsomassa.
15.00 olin jo säveltäjäliiton kokouksessa, jossa pohdittiin NKP:n KK:n päätöstä arvosteluista ja kritiikistä taiteessa.
17.00 taidenäyttelyn avajaiset. Leo Lankinen, taiteilijaliiton puheenjohtaja, yrittää pitää avajaispuhettaan ollessaan hyvässä hiprakassa.
18.15 olimme Raijan kanssa politvalistustalolla katsomassa Seitsemäs taivas -elokuvaa. Minä vastaan näitten elokuvien näyttämisestä tässä talossa. Se on elokuvien katselmus, jonka jälkeen ne päästetään muihin elokuvateattereihin. Shtykovin käskystä minun on soitettava tasavallan elokuvakomiteaan tästä, eikä muuta. Mutta sitten, jos isännille tulee mieleen, voivat kysyä miltä tuntui ja npp. Minun oli päästävä ennen elokuvan loppua pois elokuvista, sillä 19.30 oli katsottava Belomorskin kansannäyttämön esitystä. Se loppui 21.30. Ja työpäivästäni tuli pitkä. Mutta onko hyötyä ihmiskunnalle tästä pitkästä työpäivästä? “Ei ni munua!” sanoisi karjalainen muzhikka.

3.5.
Kello on 4.45 aamuyöstä. Olen katsomassa päivän syntyä. Noin tunnin verran nautin luonnon heräämisestä. Tuntui siltä, kuin joku hyvin varovasti olisi avannut uuden näytelmän esirippua. Tämä paikka, jossa minä nyt olen, ei olekaan mikään tavallinen paikka. Se on Kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean ensimmäisen sihteerin vastaanottohuone. Tänään se onkin minun yösijani. Olen aluekomitean päivystäjänä. 300 neliömetriä pinta-alaa on tällä huoneella. Seinäkello muistuttaa, että väliaikaista kaikki on vain! Mutta kuitenkin yritän olla vastuullinen, sillä olen tärkeällä vahtipaikalla. Lenin katsoo seinältä hymy suupielessä. Kuvassa on mahtavat kehykset. Otin luettavakseni paksun Gontsharovin kirjan, ettei viime vuosisadan Venäjä kokonaan unohtuisi. Mutta teetä kuitenkin piti välillä juoda, ettei uni olisi voittanut.

Pannaanpas muistiin viimepäivien tapahtumia.
Iltamissa, jotka oli omistettu säveltäjä Karl Raution nimen luovuttamiselle musiikkiopistolle, puhui kirjailijamme Jaakko Rugojev. Hän mainitsi Karl Raution suuresta työteliäisyydestä, kunnioituksesta kansalaisvelvollisuuteensa, hänen rehellisyydestään elämässään.
Jaakko kertoi, että erään pohjoiskarjalaisen opettajan pyynnöstä, Rautio päätti 30-luvulla mennä vaimonsa ja lastensa kanssa Uhtualle, jossa kokosi sinfoniaorkesterin ja muutaman kuoronkin siinä taajamaassa. Sodan jälkeen Raution perhe matkusti Aunukseen. Siellä oli silloin Suomalainen teatterikin. "Silloin kun minulle joskus musiikkiopiston tai konservatorion päästökkäät puhuvat siitä, ettei heillä ole mitään tekemistä maalla heidän sivistyksineen, muistan Karl Raution”, kertoi Jaakko Rugojev.

Tein ensimmäisen selostuksen Suomalaisen teatterin ulkopuolella. Ja se olikin vielä kirjailijaliiton puoluekokouksessa. Aiheena oli Puolueen aluekomitean pääistunnon Kommunistisen kasvatuksen ongelmia käsitelleestä päätöksestä. Puhuin poliittisen laulun tarpeesta, nuorten kasvaneesta huomiosta menneisyyteen. Puhuin siitä, että kirjailijat ovat kaikkein intellektuelleimpia "puoluejärjestöalalla". Mielistelinhän minä.
Oleg Tihonov, puoluejärjestön sihteeri, sanoi lopussa, että selostus oli hyvä! Mielistelikö hänkin? (Vuonna 1998 keväällä, kun olin jo Suomessa ja tulin käymään Petroskoissa, törmäsin häneen Carelia-lehden toimituksen käytävällä ja toveri Tihonov nimitti minua petturiksi! Näin muuttuu maailma!)

Näinä viimeisinä päivinä Erkki toi koulusta monta kakkosta ja Raija kutsuttiin kouluun sillä aikaa kun minä olin työmaalla. Kovia sanoja oli puhuttu. Ja poika tiesi, että puheita syntyy kotonakin ja siksi löysimme kotona pöydällä kirjeviestin: "Älkää etsikö minua, älkää hermostuko. Päätin olla häiritsemättä teitä, sillä olen oikein paha.” Kello näytti jo yhdeksää illalla. Soitin miliisin lasten huoneeseen. Sieltä luvattiin ilmoittaa minulle, jos jotain saavat tietää. Mutta kymmeneltä soitin jo itse miliisiosastolle. Sitten huomasin, että poika kiertelee talomme ympäri. Taskussa oli tummanleivän kannikka, kolme suolaista kurkkua ja kananmuna.

Lopultakin ostimme kotiimme telkkarin! Mutta näinä päivinä ei oikein tehnyt mieltä mitään katsoa eikä tehdäkään.

25.6.
Pojat pääsivät kuitenkin seuraaville luokille. Erikkiä varten sain puolueen aluekomitean ammattiliittojärjestön kautta paikan Azovin meren rannalla sijaitsevan Genitshenskin kaupungin parantolasta. Kirjoittaa sieltä, että vesi ja limonaati niin haisevat, ettei niitä voi juoda. "Juon varmasti kolmisen ämpärillistä puhdasta vettä, kun pääsen täältä kotiin", kirjoitti poika.
Mutta kesä on kauneimmillaan myös Karjalassamme! Avonaiselta parvekkeelta kuuluu oppilaiden harjoittelemaa musiikkia. Ruusuni on kuitenkin taas kimpussani. Kai se on tullut elämäni laivan jyrkkien käännösten takia.

Sanomalehdissä on julkaistu kommunistisen puolueen KK kirje Juopottelusta. Aluekomitean puoluejärjestö ehdotti Shtykoville tehdä selostuksen kokoukseemme ja johtajani ehdotti sen tekemistä minulle. Selostuksessani puhuin Sulo Tuorilan, Toivo Romppaisen ja Kuuno Sevanderin tapauksista. Mainitsin Venäläisen teatterin näyttelijän Hlopotovin ja Kantele-yhtyeestämme sellaisen kaverin kuin Maksim Gavrilov. Taideliitoista viittasin Leo Lankiseen ja Helmer Sinisalon esimerkkitapaukseen. Puhuin siitä, että piireissä puoluekomiteat muistaisivat taiteesta, puhuin huomion kiinnittämisestä paikallisiin kulttuurilaitoksiin, puhuin uusien perinteiden syntymisen tarpeesta sekä kaupunkien, muistopatsaiden ja katujen juhlista ja johtajien osallistumisesta niihin.
Puoluejärjestömme sihteeri oli ainakin tyytyväinen puheeseeni. Shtykov lehtimiehenä sanoi, että se oli hiukan korkealentoista, mutta yleensä ihan hyvä: "Ainakin Ivan Senjkin kuunteli tarkkaan", sanoi Shtykov.

Aluekomitean kaaderiosaston johtaja kysyi, että mitä mieltä olisin opiskelusta puoluekorkeakoulussa? “Vanha minä olen sellaiseen”, vastasin. – “Paljonko?” – “Neljäkymmentä”. – “Monet kyllä eivät ymmärrä sinun lähettämistäsi kouluun, mehän lähetämme sinne niitä, joilla on monivuotinen puoluetyön työkokemus. Mutta kyllä kansalliskaadereita tarvitaan kovasti”, sanoi mies ja jostain syystä kirosi.
Täytin kaavakkeet ja odotan sihteeristön vahvistamista. Sen jälkeen on hyväksymiskeskustelu Moskovassa...

Suomalainen teatterimme kituu Komin tasavallassa. Kesäaikana Petroskoissa ovat vierailleet kuuluisa Leningradin Suuri draamateatteri, Murmanskin teatteri ja Dzhamilille nimetty tatarialainen ooppera- ja balettiteatteri. Heinäkuussa vierailee Tulan kaupungin teatteri. Suomalaisen teatterin näyttämöllä laulaa kuuluisa laulajatar Maija Kristalinskaja.
Petroskoin urheilukentälläkin on vierailijoita: eilen oli jalkapallo-ottelu ranskalaisten lentokonerakentajien kanssa.
1.-2. päivänä heinäkuuta on kaupunkimme juhla Äänisen ruskot (Onezhskije zori), johon osallistuu näyttelijöitä ja viihdetaiteen harrastajia.
Kesä on todella kuuma. Kaiken päälle ovat meneillään Petroskoin kulttuuripäivät piireissä ja piirien päivät pääkaupungissamme...

2.7.
Ei tullut munuakaan siitä puoluekoulussa opiskelusta. Ei riittänyt työvuosia puolue-elimissä.

Tunnen jostain syystä jossain sisimmässäni tyhjyyttä. Antero Lehmus, siis Manok-yhtyeemme johtaja, kävi Shtykovin luona puhumassa minun osallistumisestani Manok-yhtyeen toimintaan. Shtykov lupasi kerätä laulupojat keskustelemaan toiminnastamme. Lupasi päästää minut laulamaan.

Teatterimme palasi Komin tasavallasta. Budjettiin on syntynyt vaillinkia.
Taidejuhlissa, jotka vietettiin urheilukentällä, lämpötila nousi +30 asteeseen, mutta yleisöä riitti.

27.7.
Pöydälläni on Suomalaisen teatterimme tuleva mahdollinen ohjelmisto:
1. Kuznetsov, Ennen kaksintaistelua;
2. Lassila, Mimmi Paavolinna;
3. Ankilov, Sotaleski;
4. Bolt, Kaikkien aikojen ihminen.
5. Naum Lifshitsin ja Antti Timosen kanssa tehdään työtä uuden näytelmän parissa.
6. Oleg Tihonovin Tyhjiö alueella -romaanin mukaan ollaan tekemässä näytelmää.
7. Meinaavat kääntyä Kurt Nuotion puoleen Rostandin Cyrano de Bergerac - näytelmän ohjaamisessa.
8. Leningradilaisen ohjaajan Ilja Oljshvangerin puoleen käännytään Ibsenin Per Gyntin ohjaamisessa.
9. Drutsen näytelmä Nuoruutemme linnut;
10. Moskovaa varten tarvitaan Jaakko Rugojevin näytelmää.
Vieressä on Venäläisen, nukke- ja musiikkiteatteriemme ohjelmia.

Valmistaudutaan ideologisen työntekijöiden neuvottelukokoukseen: Shtykovin mielestä karjalaisten kirjailijoitten ja runoilijoitten luovassa työssä huonosti avautuu aikalaisen teema. On aikomus puhua myös Leninskaja pravda -lehdessä sekä Sever ja Punalippu -aikakauslehdissä ilmestyvistä arvosteluista.

Puhuimme Aleksei Aleksejevitsh Akimovin kanssa tulevasta puoluekokouksesta taiteilijaliitossa. Kokouksen ei saisi mennä itsestään tapahtumisen tietä. On puhuttava työkurista, kommunistien aktiivisuudesta, tuotannollisesta toiminnasta.

28.7.
On keskusteltava kulttuuriministeriön kanssa klubien ja kulttuuritalojen työstä lauantaisin ja sunnuntaisin.
Petroskoihin on tulossa Itä-Saksasta laulu- ja tanssiyhtye.

Traktoritehtaan kulttuuripalatsin työntekijät puhuvat siitä, ettei kesäisin kannata järjestää tapahtumia kulttuuripalatsin tiloissa. Olisi oikein järjestää ne ympäri kaupunkia. Terveys- ja kulttuurivyöhyke kaupungin ympärille!

Puolueen aluekomitean byroon lisäistunto, jossa pohditaan rehuongelmien ratkaisemista. Sihteeri Tihonov johtaa istuntoa. Siihen on kutsuttu Ministerineuvoston puheenjohtaja Kotshetov, puoluesihteerit ja piirineuvostojen puheenjohtajat. Kyllä “muistutuksia” syntyy!

31.7.
On kysyttävä varaministeri Strelkovilta DDR:läisen yhtyeen matkaohjelmasta. Minne Krasnojarskin nuorisoteatterin on siirryttävä? Pioneerileirit lopettavat toimintakautensa. Siis ei sielläkään oikein voi esiintyä.

NKP:n aluekomitean järjestämä johtohenkilöiden seminaari, jossa aiheena on Johto-ongelmia käytännössä ja tieteessä. Ammattiliittojen neuvoston työntekijät liitetään siihen seminaariin.

Ranskan La Rochellen kaupungista on tulossa Petroskoin ystävyyskaupunki!

Itä-Saksasta on tullut maaseutuyhtye, mutta nyt ilmenikin, ettei ministerineuvostossa eikä ammattiliitoilla ole rahaa ottaa sitä vastaan.

Shuisko-Viitanan metsäteollisuuslaitoksen autonkuljettajat julistivat lakon! Työ on raskasta ja joka päivä on ylitöitä.

Minun on tutustuttava lähiaikoina salaisten asioiden esittämisen ohjesääntöihin.

Valmistuu Kizhin museon työtä koskeva aluekomitean byroon päätöksen luonnos.

Runoilija Lev Levinson pyytää apua keskusteluun kirjailijaliiton hallinnon kanssa siitä, miksi hänelle ei haluta maksaa komennusrahoja matkasta piireihin? Asia on siinä, että Lev Levinson on ammatiltaan lääkäri ja jos hän lähtee matkaan runoilijan ominaisuudessa, niin hänen on sanottava itsenä irti työpaikaltaan siksi ajaksi.

Politvalistustalossa on sihteereiden päivä ja meidän on löydettävä elokuvia heitä varten. Dokumenttielokuva on ilmainen, mutta taide-elokuvasta on maksettava 30 kopeekkaa per henkilö. Elokuun päivät olen ollut tarkastusmatkoilla klubeissa ja kulttuuritaloissa Petroskoissa ja ympäristössä. Kysymykseni olivat ylipäätään sellaisia: Onko kulttuuritalon ongelmia nostettu esille puolueen laitoskokouksissa tai puoluejärjestön byroon istunnoissa? Mikä on kulttuuritalon henkilökunnan kokoonpano? Otetaanko huomioon asukkaiden ikä ja yleisön ammatit? Miten ratkaistaan kulttuuripalvelujen tarjonta vapaapäivinä? Onko ollut harrastajien matkoja vapaa-ajan tukikohtiin? Onko saatu taideammattilaisten apua, siis taidelaitosten ja luovantyönliittojen? Onko olemassa kulttuurityöntekijöiden välistä sosialistista kilpailua?

Traktoritehtaan kulttuuripalatsi muokkaa työsuunnitelmaansa ottaen huomioon NKP:n KK:n päätösten toteuttamisen:
1. Vapaa-ajan tukikohdassa Lososinkassa esitetään elokuvasarja, jonka aiheena on Juopottelusta rikokseen on yksi askel.
2. Luentosarja aiheesta Vodkaryyppy ja sen seuraukset (vuoden 1972 lokakuusta vuoden 1973 kesäkuuhun).
3. Elokuvasarja Juopottelusta rikokseen esitetään tehtaan asuntolassa Kalinininkadulla.
4. Tehtaan työosastoilla näytetään dokumenttielokuvia aiheesta Taistellaan juopottelua vastaan v.1972 syyskuusta alkaen.
5. Tehtaan seinälehdissä julkaistaan joka päivän tapahtumia.
6. Työosastoilla pidetään satiiripuheita ryyppäilytapauksista.
7. Kulttuuripalatsin suuressa salissa pidetään kaksi temaattista iltamaa (lokakuu 1972 – tammikuu 1973).

1.8.
Tänään ja huomenna on jugoslaavilainen estradikonsertti.
6.8. alkaa kaupungissa ja sen ympärillä Krasnojarskin nuorisoteatterin kiertue.
22.8. alkavat sen itäsaksalaisen maalaisyhtyeen esiintymiset.

3.8.
Musiikki- ja venäläisen draamateatterin räätäli Panov kirjoitti kirjeen aluekomiteaan asunnon puuttumisesta.

Maassamme on ilmoitettu yleisliittolaisesta opiskelijanuorison retkestä elokuun 16. päivänä. Sen puitteissa Karjalaamme on tullut agitaatioretkelle ylioppilaita Alma-Atasta. Heitä on 21 henkeä ja vaikeuksia syntyi Karhumäellä heidän majoittamisessa. Soitin propagandasihteerille tov. Zavjaloville.

Runoilija M. Sysoikov kirjoitti valituskirjeen siitä, ettei Kansan luovantyön keskus maksanut hänelle runoista, jotka painettiin sen kokoelmaan. Soitin tov. Smeljnitskille, joka kertoi, että kokoelma on painettu jo painettujen runojen perusteella. Selitti, että jos ne olisivat olleet uusia runoja, niin silloin he olisivat valmiit maksamaan.

Puhuin teatterin räätälin Panovin kanssa. Hänellä on yksi kapea huone, jossa asuu nykyään sairas äitinsä ja hänellä itsellään on luutuberkuloosi. Kaupungin neuvoston asuntojonossa hänen numeronsa on runsas tuhat. Pyytää asuntoa perheelleen. "Vaikka vaimon kanssa saisin rauhassa naida!" Vaimo asuu erikseen.

Tasavallan piirien kulttuuripäivien viettäminen Petroskoissa. Suojärven kansanteatterin epäonnistuminen. Aunuksen piirin harrastajakollektiivien hajoaminen.

Kello 19.00 Suomalaisessa teatterissamme on Ankilovin Sotaleski-näytelmän ensi-ilta. Ohjaaja N. Lifshits, taiteilija V. Skorik.

Työpöydälleni laskettiin aluekomitean päätösten luonnokset:
1. Päätös Kizhin museon työstä. Ensimmäinen sihteeri Ivan Iljitsh Senjkin kirjoitti nurkkaan päätöslauselman: "Pyydän tekemään ehdotuksia NKP:n aluekomitean byroon istuntoon. Kotshetoville (Ministerineuvoston puheenjohtajalle), Kiurulle (ideologisen työn sihteerille), Shtykoville (aluekomitean kulttuuriosaston johtajalle), Prokujeville (Petroskoin puolueen kaupunginkomitean ensimmäiselle sihteerille), Sepsjakoville (Petroskoin kaupunginneuvoston puheenjohtajalle), Osipoville (alueen ammattiliittojen neuvoston puheenjohtajalle).”
2. Runoilija Sysoikovin Kiurulle osoitetun kirjeen nurkassa on myös Senjkinin päätöslauselma: “Kulttuuriosaston johtajalle Shtykoville, kulttuuriosaston neuvonantajille Kopjoville, Hallìlle, ministeri Kolmovskille. Pyydän huolellisesti selvittämään ja antamaan tov. Sysoikoville M. P. vastauksen. 1.08.”
3. Suomalaisen teatterin 40-vuotisjuhlasta. Senjkinin päätöslauselma: "Pyydän tekemään ehdotuksia. M. H. Kiurulle, A. Shtykoville, Prokujeville, Sharapoville.” (Viimeksi mainittu oli silloin propagandaosaston johtaja aluekomiteassa.) Saman asiapaperin nurkassa oli Kiurun päätöslauselma: “Prokujeville, Rybakovalle. (Anna Aleksejevna oli kaupungin komitean propagandasihteerinä.) Pyydän yhdessä Petroskoin puolueen kaupunginkomitean kanssa valmistamaan ja tekemään ehdotuksia. 1.08.”

7.8.
Ideologisen neuvottelun huomautuksia: “Elokuvavuokrauskomitean puheenjohtaja Odintsov puhui siitä, että puolueen Puutosin piirikomiteaa ei kiinnosta elokuvateattereiden ohjelmisto ja tuloksena on, että monia hyviä elokuvia on näytetty melkein tyhjille katsomoille.”
Ammattiliittojen neuvoston puheenjohtaja Jevgeni Mihailovitsh Morozov puhui siitä, että karjalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden teoksissa huonosti aukeaa aikalaisen teema. Sever-aikakauslehden päätoimittaja puhui siitä, ettei ole riittävästi arvosteluja Leninskaja pravda -sanomalehdessä Sever ja Punalippu -aikakauslehtien palstoilla ilmestyvistä teoksista.

KASNT:n 28.7.1972 pidetyn puolue- ja taloustyöntekijöiden aktiivin kokouksen päätöslauselmasta: “Teollisuus-, maatalous- ja rakentajienlaitoksissa valmistellaan konkreettisia toimenpiteitä, jotta työ onnistuisi talviolosuhteissa. Niillä pyritään luomaan riittävät polttoainevarastot, turvaamaan jokaiselle osastolle tarvittavat raaka-aineet ja materiaalit, lopettamaan ajoissa remontit, tekemään rakennukset ja laitokset lämmönpitäviksi. (...) Puolueen, neuvostojen, ammattiliittojärjestöjen ja (...) kulttuuri- valistusjärjestöjen pitää kiinnittää huomiota tasavallan työtätekevien kulttuuri- ja sosiaalipalvelujen kehittämiseen.”

Sunnuntaina 6. päivänä elokuuta lepopuistossa oli kahden kollektiivin työperinteiden päivä. Kello 15.00 alkoi radioaikakauslehti kertoa rautatieläisten työsaavutuksista (olihan koko Neuvostoliiton rautatieläisten juhlapäivä). Kello 16.15 puheen piti laitoksen johtaja ja sitten oli amatööritaiteilijoiden esiintyminen.
Kello 17.00 piti alkaa Onegan traktoritehtaan juhla, mutta se myöhästyi 45 minuutilla rautatieläisten takia. Esiintyi Alma-Atan ylioppilaiden agitaatioryhmä. Ja kesäteatterin näyttämöllä alkoi Valko-Venäjän laulu- ja tanssiyhtyeen esiintyminen. Ja aattona, siis 5.8., lepopuistossa ei ollut muuta kuin olutta kylliksi!

Sunnuntaina olivat Krasnojarskin nuorisoteatterin kiertueen avajaiset. Niissä olivat Ministerineuvoston varapuheenjohtaja Manjkin, ammattiliittojen neuvoston puheenjohtaja Morozov, puolueen kaupunginkomitean sihteeri ja osastojen johtajat, TV:n ja radion edustajat sekä lehtimiehet. Avajaispuheen piti teatterimme johtaja Toivo Haimi.

Puolueen aluekomitean päivystäjän kirjasta: “Historioitsijaturistit valittivat kotiseutumuseon työntekijöiden epäpätevyyttä. Museossa esitetään hyvin kehnosti ja virheellisesti Lokakuun historiaa ja Neuvostoliiton kunniamerkkejä. Museosta puuttuu esittelyjakso sellaisista maanalaisista vallankumousmiehistä kuin Taimi, Kuusinen, Rovio ym. Museon työntekijät tuntevat heikosti näitten ihmisten historian ja kaupungin historian. - 7.08.72.” Tämän valituksen allekirjoitti maamme kuuluisa historioitsija, Moskovan historian instituutin varajohtaja J. I. Korabljov.

10.8.
Puoluevirkailijan ensimmäinen komennusmatka
Hyvin pieni, mutta kodikas vierastalo, jossa olin yli kymmenen vuotta yöpynyt kesäisin teatterini henkilökunnan jäsenenä, ikkunoista näkyy Kalevalan kylä, entinen Uhtua. Ensimmäinen komennusmatka aluekomitean työntekijänä. Oli aikomus tulla lentokoneella, sillä se on yhtä kallista kuin junallakin, ja sitten vielä linja-autolla, mutta lentoasemalla ei ollut polttoainetta! Niinpä lähdin 7 tunnin junamatkalle, yövyin Kemissä ja sieltä sitten oli vielä 6 tunnin bussimatka. Ja paikanpäällä sain kuulla, että lentokone on kuitenkin tullut Petroskoista.

Aune Jakovlevna Lehtinen, paikallinen karjalainen juuriltaan, on puolueen piirikomitean toinen sihteeri, Vladimir Fjodorovitsh Lettijev on piirin toimeenpanevan neuvoston kulttuuriosaston johtaja, Veikko Fjodorovitsh Pällinen on piirin kulttuuritalon varajohtaja, paikallinen säveltäjä, hanurin- ja kanteleensoittaja, monivuotinen kuoronjohtaja; kaikki kolme puhuvat suomea. Eikä ihme, sillä paikallinen karjalaismurre on niin suomalaista. Kuitin aallot jo ensimmäisenä päivänä toivat sieluuni rauhaa. Komennuksen tavoitteena on tutustua lähemmin paikallisen kulttuurin ongelmiin, käväistä Kuusiniemellä ja Vuonnisessa ja keskustella paikallisen museon työntekijän kanssa. Seuraavana päivänä meinasinkin matkustaa Luusalmelle, sieltä Jyskyjärvelle ja Borovoin taajamaasta palata Petroskoihin Karjalamme länsirataa myöten.

13.8.
Perkele kun tuli tehtyä emämunaus! Olin Luusalmen matkalla piirin kulttuuritalon johtajan kanssa ja samalla matkalla oli Jaakko Rugojev leningradilaisen runoilijan Oleg Shestinskin kanssa. Odotettuamme runoilijoita 50 minuuttia rannalla, me menimme veneellä Kuusiniemelle ja sieltä autolla Kalevalaan. Ja runoilijat jäivät Luusalmeen. Hyvä, että se on melkein Rugojevin kotiseutua ja yöpaikat löytyivät. Mutta Rugojev oli suutuksissaan, että kun oli sovittu, enkä odottanut heitä... Haukkui minut pataluhaksi. Herra on niin noussut ylös, että on varma, että odotetaan, vaikka kuinka kauan viipyisi.

14.8.
Eilinen ilta loppui niin kuin alkoikin – yllätyksellä. Matkalla Kepalle linja-auto yhtäkkiä kallistui ja kaatui ojaan kyljelle. Pääsimme ulos ikkunoiden kautta. Matkustajat tekivät vallankumouksen bussissa ja kuljettaja joutui pois ratista, kun oli humalapäissä. Rattiin istui eräs sotilaspoika, joka omalla autollaan auttoi pääsemään ojasta.

Neuvostoliitossa juhlitaan ammattirakentajienpäivää. Humalaisia joka nurkalla. Sosialismin rakentajat juhlivat leveästi!

15.8.
Kuitin sininen aava, pohjolan kesäaurinkoa koko mitalla ja paikallinen rauhallisuus olivat ihmeellisiä tässä rähisevässä maailmassa. Ja mikä ihme, lentokentällä on myös hiljaista. Tämä kai on ainoa näin rauhallinen lentokenttä koko maailmassa! Kentällä näkyy ainoa helikopteri. Jossain kaukana jyrisee työmyyrä eli traktori. Edessäni on kolmen tunnin lento, joka maksaa 11 ruplaa. Auringon valossa säteilee aamukaste monivärisinä lyhtyinä. Sydämelläni kehrää rauha...

Eilen olin Oleg Shestinskin runojen vallassa. Maa taivaan alla -runoelma: hyvä kansallisuustunne, temperamentti, runollisuus. Oleg Shestinski puhui siitä, että häntä ihmetytti, että paikallisessa kirjakaupassa karjalaisten kirjailijoiden teokset piileskelivät ihan nurkassa. Ihmeellistä, että näinkin suppealle lukijakunnalle ei mainosteta paikallisia kirjoja. Missäs sitten?
Runoilija yritti tolkuttaa minulle, että minusta muka riippuu nyt aluekomitean sihteereiden kulttuurimielipiteiden muokkaaminen. Jaakko Rugojev jatkoi, että minun on ehdottomasti kirjoitettava tilitys joka komennusmatkalta. "Paperilla on voimaa!” sanoi kirjailija. “Kaikki vääryydet ja virheet kansalliskysymysten ongelmien ratkaisemisessa täytyy saada sihteereiden tietoon!"

16.8.
Osastollamme yrittivät löytää yhteisymmärryksen runoilija M. Sysoikov ja ministeri Kolmovski.

Moskovalaisia elokuvatyöntekijöitä. Karjalassamme päättyivät Ja sarastukset täällä ovat hiljaisia -elokuvan filmaukset. Ryhmän johtaja ja elokuvan ohjaaja Rostotski tuli Shtykovin luokse. Keskustellaan elokuvan ensi-illasta. Nyt ryhmä aikoi matkustaa Venetsiaan ja syyskuussa lupaavat tulla ensi-iltaan.

18.8.
Aluekomitean propagandaosaston varajohtaja Vladimir Andrejevitsh Kyrshunov ehdottaa käymään Tolvujan neuvostotilalla tarkastamassa parin maalaispuoluejärjestön asiakirjoja. "Tarkastuksen lisäksi yrittäkää auttaa. Pankaa muistiin puutteet ja positiiviset ehdotukset. Miten puolueenjäsenet tekevät työtä? Onko puoluejärjestölle selvä, kuinka pitäisi koordinoida ideologisen työn järjestöjä? Käykää piirin kulttuuriosastolla! Onko heillä perspektiivinen suunnitelma? Tuntevatko toverit uskovaisia, jotka asuvat sillä alueella? Pankaa merkille, millä paikkakunnalla pitkään aikaa ei ollut käynyt luennoitsijaa. Käykää kansallisissa keskuksissa, esimerkiksi Paateneella. Kirjallisen selostuksen täytyy olla valmis 20.9.”

Kaupungin puolueaktiivi. On valmistauduttava Ukrainan kirjallisuuden päiviin Karjalassa. Ovat tulossa Karjalan kirjallisuuden päivät Tshetsheno-Ingushetiassa.
Selostuksessa mainittiin positiivisessa mielessä Vikströmin Torpeeda-teos, Salli Lundin runoelma Uralin leipä sekä Pekka Pertun teoksia. Painossa on Timosen romaani Me karjalaiset venäjän kielellä. Se ilmestyy Oktjabrj (Lokakuu) -aikakauslehdessä, jonka painomäärä on 2 miljoonaa kappaletta. Mainittiin Sinisalon baletti, Kudekushin Sepän miekka sekä puhuttiin tulevasta Suomalaisen teatterin kiertueesta Komin tasavallassa.
Oleg Nazarovitsh Tihonov, Sever-aikauslehden toimittaja, kertoi siitä, että Punalippu-aikakauslehteä viedään 5000 kappaletta Suomeen, USA:han ja Kanadaan. Kirjailijaliitossa ongelmana on ajankohtainen teema, sen lisäksi kirjailijaliiton jäsenet vanhenevat. Nykyään kirjailijoiden keski-ikä on 56 vuotta. Huonosti ovat asiat käännöskirjallisuuden kanssa. On järjestettävä kääntäjien kokous.
Puhuttiin siitäkin, että Petroskoin kaupungin budjetti vuodeksi 1972 on 33 256 ruplaa.

19.8.
Huomenna on matka Karhumäkeen, mutta ensin otamme vastaan saksalainen tanssiyhtyeen Neubrandenburgin (vai oliko se Mecklenburgin alue?) ystävyysalueelta. Maanantaina minun on oltava heidän kanssaan koko päivän, vaikka en ymmärrä kuin “Hende hoh”!

22.8.
Kantele-yhtyeen henkilökunnan kokous, jossa keskustellaan NKP:n KK:n kirjeestä Juopotteluongelmien ratkaisemiseksi. Tanssiryhmässä se ongelma on polttava. Siitä puhuivat baletin harjoitusmestari A. Anushtshenko sekä balettitanssijat Vydrin, Vasiljev ja Mjasnikov. Asiasta puhui myös puoluejärjestön varasihteeri, jolle itselleen se ongelma on ollut myös hyvin polttava. Usein niistä ongelmista yhtyeessä puhutaan hyvänsävyisesti, hymyillen, naureskellen ja ymmärtäväisesti. On tulossa kiertueita ulkomaille ja juomareilta pitäisi kieltää sellaiset matkat! Jospa se auttaisi heitä pitämään itsensä kurissa.
Muutenkin Kantele-yhtyeessämme taiteilijoiden keskuudessa puuttuu riittävä kulttuuritaso. Yhtyeen johtajat Semjon Karp ja Boris Konstantinovski puhuivat juoppojen pakkolääkitsemisestä. Hyvin kauniisti asiasta puhui kanteleensoittaja Toivo Vainonen. Puhuin minäkin siitä, että Karjalamme on nykyään alkoholisoitumisessa ensimmäisellä paikalla Venäjällä ja korkeimmalla paikalla Neuvostoliitossakin. Hyvin kireästi puhui ongelmasta kanteleensoittaja Erkki Rautio: “Paha esimerkki on tarttuvaa”. Se tarttuu joskus itse Erkkiinkin. Työnkurin rikkojien enemmistö on baletissa ja sillä voi todistaa sen, että kala mätänee päästä, kun tietää Anushtshenkon suhtautumisen ongelmaan.
Jostain syystä ei lainkaan puhuta Maksim Gavrilovin työkurin rikkomisista juopottelun takia. Hänhän on puolueen jäsen.
Puhui puolueenjäsen ja pitkäaikainen yhtyeen toiminnanjohtaja Jakov Samuilovitsh Pergament. Hän muisteli aikoja, jolloin lukutaidottomille annettiin kenkää työpaikoilta. Ja heti lukutaitotaso nousi.
Elämässämme on nostettava nuorisoliittolaisten aktiivisuutta, huomioitava kasvatusmenetelmät. Valitettavasti yhtyeen puoluejärjestöllä ei ole valmista päätöslauselmaa kokoukseen. Oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä neuvoja on käytettävä juopottelun poistamiseen.

Latvan taajamassa peruttiin konsertti sen takia, että pääsy kylään on ulkomaalaisilta kielletty ja joku oli päättänyt, ettei itäsaksalainenkaan yhtye saa käydä siinä kylässä.

Kello 17.00 Ministerineuvoston varapuheenjohtajan I. Manjkinin vastaanottohuoneessa oli neuvottelu valmistautumisesta Venäjän vyöhykkeen amatööritaitelijoiden katselmukseen. Lokakuussa pidetään katselmus Segezhan ja Sortavalan piireissä ja lokakuun lopussa he tulisivat näyttämään itseään Petroskoihin. Segezhan vyöhykkeeseen kuuluvat Louhen, Kemin, Kalevalan ja Mujejärven piirit. Katselmukseen osallistuu silloin 1400 henkeä. Ja 4. päivänä marraskuuta pidetään Petroskoissa tasavallan parhaitten harrastajakollektiivien konsertti. Määrättiin komissiot, joihin pantiin minunkin sukunimeni.
Määrättiin kansanteattereiden katselmus v.1973 maalis-huhtikuuksi sekä elokuvien v.1973 marras-joulukuuksi.

25.8.
Käynti Rudolf Sykiäisen luona. Torstaina hän on lähdössä Moskovaan.

Kyllä on ollut hommaa niitten saksalaisten kanssa. Heillä oli mukana niin paljon tavaroita ja laitteita, etteivät mahtuneet yhteen lentokoneeseen. Ja toinen lentokone tulikin Leningradiin Moskovan kautta ja myöhästyi. Ja meikäläiset Petroskoista lähettivät vastaan vain yhden auton. Ja lisää autoja ei löytynyt kun oli sunnuntai. Piti peruttaa konsertti. Ja sellaisia kompastuksia tuli melko paljon. Ja tietenkin peruttiin konsertti Latvan taajamassa, vaikka kaikki pääsyliput oli myyty.

Ja kotona tapahtuu kauheita! Erkki jonkinlaisten hamppareiden kanssa nappasi pikkutytöltä rahakukkaron, jossa oli 9 ruplaa rahaa. Söivät jäätelöä, joivat limonaatia ja loput 5 ruplaa antoivat Erkille piilotettavaksi. Miliisi nappasi heidät. Joutuivat miliisin lastenhuoneeseen ja sen listoille.

30.8.
Teatterimme 40-vuotisjuhlan yhteydessä päällystö ehdottaa valmistaa karakteristiikat Haimille, Routulle, Mikshijeville, Tanja Björniselle, Naum Lifshitsille ja Martta Ljubovinalle. Tästä on puhuttava tänään teatterin juhlan puitteissa ministerineuvoston varajohtajan I. Manjkinin kanssa.

1.9.
Taiteilijaliiton puoluejärjestön kokous. Sihteerinä on A. A. Akimov. On kutsuttu puolueettomiakin taiteilijoita, mm. Georgi Stronk ja Valentina Avdysheva. Puoluejärjestön työstä puuttuu täsmällisyys. “Eihän teitä ole paljon. Kirjailijat ja säveltäjätkin tuovat täsmällisesti työsuunnitelmansa, mutta teiltä toistaiseksi ne puuttuvat. Teidän on ajateltava komennusmatkoja piireihin, autettava amatööritaiteilijoita, harrastajia. Suunnitelmiin on pantava valmistelut näyttelyihin”, puhuin minä.

7.9. lähden sinne Tolvujan neuvostotilalle tarkastamaan puoluetyötä.

14.9.
On päiviä mennyt, mutta tilanne Erkin kanssa ei muutu parempaan päin... Alkoi harrastaa Gennadin kanssa nyrkkeilyä kerhossa. Se nyt olisi hyvä asia, mutta kun samalla koulupäiväkirjaan ilmestyy taas kakkosia ja opettajan kirjoitus siitä, että Erkki rikkoo koko ajan koulukuria. Mitä on tehtävä?
Koko perheellä kävimme metsässä.

Ennen sitä olin viikon Karhumäen piirissä. Kauhean paljon huonossa kunnossa olevia klubeja ja kulttuuritaloja. Mutta kummallista on se, ettei uusissakaan kulttuuriahjoissa kansa käy! Onko TV se ainoa syy? Ikäävähän niissä klubeissa on!

Petroskoihin on tullut ryhmä Mosfilmin näyttelijöitä, jotka olivat mukana elokuvafilmauksissa Karjalassamme. (Hiljaisia ovat aamuruskot täällä.) Ohjaaja Stanislav Rostotski “tyttöjensä" kanssa. Olin heidän kanssa elokuvan ensi-illassa, joka tapahtui Kontupohjassa. Oli mainio vastaanotto! Jelena Drapeko, Irina Dolganova, Andrei Martynov. Mukana oli elokuvan toiminnanjohtaja Grigori Rimalis. Elokuva kestää kolme ja puoli tuntia!

30.9.
Erkin ryöstöstä saivat tietää A. Shtykov, Kanteleen johtaja Semjon Karp ja koulun luokanvalvoja Valentina Lavrentjevna. Kaikki nämä henkilöt oli kutsuttu kaupunkimme piirineuvoston teini-ikäisten ongelmien komissioon.
Hermostuin niin, että minun ruusuni nosti kuumetta melkein neljäänkymmeneen. Silti menin häpeämään!
Ihmisiä oli täysi huone. Saimme rangaistuksen "Yhteiskunnallisen nuhteen" muodossa ja perheemme sai 20 ruplaa sakkoa. Sen lisäksi luvattiin, että heti ensi kerralla, jos ilmenee huliganismia, poika lähetetään lasten kuritushuoneeseen.
Viikon olin taas pistosten vallassa.
Saatoin Erikin aluekomiteamme Shtykovin työhuoneeseen, joka sanoi pojalleni, että isän on sitten lähdettävä tästä työstä, jos jotain tämäntapaista vielä tapahtuu.
Ja samalla aluekomitea lähettää minut kuukauden kurssille Leningradin puoluekouluun. Ja tämä oppilas täyttää jo neljäkymmentä vuotta.

3.10.
Puoluekursseilla Leningradissa
Leningrad, Voinovinkatu 55, puoluekorkeakoulun kurssit. Eilen oli järjestelypäivä ja vapaata sen verran, että painuin teatteriin. Leninin Komsomolille nimetyssä teatterissa katsoin Volodinin näytelmän Rakkaitten kanssa älkää erotko. Se on ohjaaja Oporkovin ohjaama. Jäi mieleen Malevannajan esiintyminen, joka oli niin antaumuksellinen, että ihan pelotti: kestääkö? Teemana on yksilö ja yhteisö, konventionaalinen yksilö vai individualisti?

Pelkään, että sanatulva hukuttaa selkeät ajatukset näissä puoluekoulun luennoissa!

5.10.
Radio kertoo, että etelävietnamilaiset tappoivat 20 000 oppositiossa olevaa ihmistä, siis omia kansalaisia. Eikä voi muuta kun ihmetellä ja kiehua sisimmissä.

Eilen olimme kuuntelemassa saksalaista poikakuoroa Leipzigistä. Klassillisesti he loistivat, mutta puuttui luontoa, lapsuutta. Ei yhtään pioneerilaulua!? Kuoro on satavuotias ja tulkinnoissa tuntui hiukan homehtuneelta.

Me, kurssien osallistujat, olimme Oktjabrski-konserttisalissa kuuntelemassa kansainvälistä ohjelmaa Kultainen syksy! (Ruska). Muuten koko ohjelma oli kiitettävän hyvä mielestäni, mutta viimeisenä oli Skaldy-niminen yhtye, joka harmitti minua. Siinäpä sai kuulla kovaa ääntä ja räminää. Ja osallistujat ovat kaikki konservatorioitten päästökkäitä. Ovat kierrelleet ranskat, englannit ja amerikat...

Tänään luentojen jälkeen kävin leningradilaisten taiteilijoiden näyttelyssä. Mielestäni oli paljon paskaa, anteeksi. Mutta yksi kuva oli todella haiseva! Naisen paljas vartalo luonnossa. Mikä voisi olla ihanampi idea, mutta kun se on toteutettu "toritaiteilijoiden" tapaan. Ja mahtavan suuri kooltaan. Onko se haiseva vastalause poroporvarilliselle taiteelle? Vai onko taiteilija itse sen verran poroporvari? Mutta sitten minä en ymmärrä komissiota, joka on valinnut teokset näyttelyyn? On se vissiin kuitenkin Smuulin Everstin lesken tapainen taistelu poroporvareita vastaan. Mutta siinä tapauksessa jotain kuitenkin puuttuu. Huono!

Mutta yllättävän voimakas oli italialainen elokuva Poliisikomissaarin tunnustus tasavallan prokuraattorille. Miten sellainen voi mennä läpi porvarillisessa tasavallassa? Lahjomisjärjestelmä, joka on ruostuttanut läpi valtion koneiston. Toivoton tilanne, mutta taistelu sen kanssa on kuitenkin olemassa!

9.10.
Toissapäivänä pidettiin puoluekoulussamme "karjalaisten" pidot. Meitä on täällä seitsemän. Kaksi piirisihteeriä, kaksi politvalistustalon työntekijää ja kolme aluekomitean instruktööriä. Aunuksesta oli Ohitin ja Kemistä Plehanov. Lauloimme, kerroimme hävyttömiä vitsejä ja söimme-ryyppäsimme.

Eilen kävin teatterikoulussani katsomassa Viktor Rozovin Iloa etsimässä -näytelmää (V poiskah radosti).

13.10.
Sain Raijaltani kirjeen, jossa vaimo kertoo, että Erkki jatkaa käyttäytymistä samaan tyyliin. Kirjoitin hänelle kirjeen, jossa pyysin vielä kerran ajattelemaan tilannetta. Minun on muutettava pois koko kaupungistamme, jos hän joutuu leirille. Mutta kaikkein traagista siinä on se, että hänelle se on häpeä koko elämäksi.

Politkoulun luennoista vapaana aikana käyn teattereissa ja teatterikouluni seminaareissa. Puoluekoulussa on annettu tehtäväksi valmistautua puheenvuoroon aiheesta Kommunistinen kasvatus. Mutta kunpa tietäisin, mitä se on?

18.10.
Istun tunteja kirjaston lukusaleissa. Eilen olin luentojen jälkeen Leningradin kaupungin Moskovan piirin puoluekonferenssissa, jossa puhuttiin nuorisosta työpaikoilla. Suurella Elektrosila-laitoksella löytyi kaksi lahjakasta nuorten kasvattajaa ja kaksi kolme heidän seuraajaansa. Mutta kyllä näin suuren kaupungin piirin mitassa luvut eivät ole määrällä pilattu!

20.10.
Neuvosto-Karjala -lehti on täynnä informaatiota teatterimme juhlista. Karjalan ASNT:n varakulttuuriministeri O. Strelkovin pääkirjoitus Maineikas taival. Vieressä on Karjalan ASNT:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön asetus teatterin palkitsemisesta Kunniakirjalla "suurista saavutuksista teatteritaiteen kehittämisessä tasavallassa" ja hiukan alempana Karjalan ASNT:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön asetus Karjalan ASNT:n kunnianimen myöntämisestä: ”Ansioista teatteritaiteen kehittämisessä tasavallassa myönnetään Karjalan ASNT:n taiteen ansioitunut toimihenkilö -kunnianimi Toivo Semjonovitsh Haimille, teatterin pääohjaajalle, Karjalan ASNT:n ansioitunut näyttelijä -kunnianimi näyttelijätär Vieno Grigorjevna Mikshijevalle (o.s. Kettunen), näyttelijä Pekka Grigorjevitsh Mikshijeville sekä näyttelijätär Erna Jorgenovna Skvortsovalle. Karjalan ASNT:n kulttuurin ansioitunut työntekijä -kunnianimi myönnetään Tatjana Nikolajevna Björniselle, ohjaajan apulaiselle.
Kunniakirjoilla palkittiin teatterin johtaja Vlasova, näyttelijä Gennadi Laine, ohjaaja Lifshits, näyttelijä Aleksandr Shtshelin, kampaaja Posudnevskaja, yliadministraattori Rumjantseva.
Lehden takasivulla on 34 näyttelijän, nykyisen henkilökunnan, kuvat, Impi Vauhkosen suuri kirjoitus Ramppivalojen loisteessa ja Salli Lundin runo Katsomo puhuu (Kirje juhlijalle):

Sinulle, Teatteri, katsomo puhuu:
merkkipäiväsi rohkaisi nousemaan
suureen ääneen.
Me puhumme nyt Sinulle ja on vuorosi kuunnella meitä.
Neljäkymmentä vaiherikasta vuotta
valoit meihin aatteitas, mietteitäs
kahmaloittain rojauttelit,
roimasti ja nasevasti .
Niin sattuvasti, että me toisinaan parannuimme pienistä kiusoistamme,
itsetehdyistä ja muista.
Ja taas me taivalsimme kanssasi
rohkeina ja iloisina.
Olka olan yhtä jalkaa yritimme astua.
Sinä ohjasit. Me seurasimme sinua
neljäkymmentä täyden voiman vahvaa vuotta.
Suosios jylisee! ... Kättemme pauhina puhuu.
Sinä ymmärrät tietenkin käsien pauhaavan kielen.
Kuuntele tarkemmin, mieleisemme,
se ylistää Sinua, Päivän Sankaria.
Me tahtoisimme nostaa, kohottaa Sinut,
aivan niin kuin Sinä olet auttanut meitä
penseyden usvista valkeaan kirkastuvaan päivään,
ihmisyysihanteesi lähimpään läheisyyteen.
Kun taas sun vuorosi tulee, niin kertonet yhäkin
meille, katsomollesi, tosiasiain vääjäämättömästä
voitosta oikeamielisien suuressa sodassa
väärintekijöitä vastaan.
Ja nosta vain eteenpäinkin meidän tavallisien, mieltä
sillä onhan se joskus väsynyt ja alakuloinen.
Mutta kyllä sinä kaiken näet tienneen ja
huomioon ottaneen.
Puhu rakkaudesta, kun sinä sen taidon osaat.
Joka päivälle, joka tunnille tarpeellisesta,
ja vie meitäkin laulusi laineilla kuljettaen yhä
eteenpäin matkasi päämäärää,
täydellisyyttäsi kohti kulkiessas.
Hyvää matkaa!


22.10.
Näin Neuvosto-Karjala -lehti kertoo juhlaistunnosta: ”Tilaisuuden avasi lyhyellä puheella NKP:n Karjalan aluekomitean sihteeri M.H. Kiuru (Tietenkin venäjän kielellä. W.H.). Teatterin kuljetusta taipaleesta selosti kulttuuriministeri L. N. Kolmovski.
Selostuksen jälkeen Karjalan ASNT:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön puheenjohtaja P. S. Prokkonen onnitteli teatterin kollektiivia ja ojensi teatterille Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön kunniakirjan, jolla teatteri oli palkittu. Vastauspuheessaan Venäjän Federaation kansantaiteilija Darja Karpova kiitti sydämellisesti puoluetta ja hallitusta teatteria kohtaan osoitetusta huomiosta ja huolenpidosta. Sen jälkeen P. S. Prokkonen ojensi Kunniakirjat palkituille teatterin työntekijöille.
Onnittelijoita oli puolueen ja nuorisoliiton puolesta. Lämpimän puheen piti Suomi–Neuvostoliitto -seuran varapuheenjohtaja Kuuno Honkonen. Päivän sankareita onnitteli niin ikään Suomen Kulttuurityökeskuksen toiminnanjohtaja Mauri Reutsalo. Sähkeensä lähettivät Neuvostoliiton kulttuuriministeri J. Furtseva, Suomen Yleisradio, Suomen näytelmäkirjailijain liitto, Imatran ja Varkauden teatterit sekä KOM-teatteri.”

Eilen alkoi teatterin näytelmäviikko, jonka aikana pidetään myös kansallisen teatterin ongelmille omistettu luovantyön konferenssi.
Viikon esitykset ovat seuraavat:
21.10. N. Ankilov, Sotilaan leski. Ensi-ilta.
22.10. aamulla V. Rozov, Illansuusta puoleenpäivään ja illalla A. Timonen, “Otatko miut, Karjalan mua?
23.10. J. Anouilh Leivonen;
24.10. O. Joseliani, Ennen kuin vankkurit kaatuu;
25.10. A. Korneitshuk, Sydän ei unohda;
26.10. M. Lassila, Luonnon lapsia;
27.10 I. Gontsharov, Tavallinen juttu.

23.10.
Olen palannut Petroskoista Leningradiin.
Muistelen mielelläni teatterimme juhlaa. Hyvät onnittelut tuli nukketeatterilta ja venäläisiltä kollegoilta sekä sanomalehtimiesliitolta. Juhlaillallisella olivat läsnä Ivan Senjkin, Mikko Kiuru, Anatoli Shtykov, vieraat Suomesta, Moskovasta, Leningradista sekä Komin ja Tatarian tasavalloista. Mutta kummalliselta tuntui, ettei ollut ketään Eestistä. Ei ollut sähkettäkään, vaikka Suomesta niitä tuli tulvana. Saimme sähkeen Neuvostoliiton kulttuuriministeri tov. Jekaterina Furtsevaltakin.
Aluekomiteamme Ivan Senjkin piti melko pitkän maljapuheen.

Erkki on näinä päivinä ihmeellisen kiltti. Gennadikin ihmeeksemme tuo vain nelosia ja viitosia. Sieluni rauhoittui.

Jäi mieleen Gorkille nimetyn Suuren draamateatterin Kaksi teatteria -esitys. Minä nautin, vaikka yleisö ei oikein ymmärtänyt sitä. Puolalainen näytelmäkirjailija ja puolalainen ohjaaja. Mielestäni Puolassa, kummallista kyllä, taide on askelta edellä neuvostoliittolaista taidetta. Esitys pani ajattelemaan modernin ja naturalistisen teatterin polkuja.

Puoluekouluni yritti kulkea tottuneita teitä ja näyttää kurssilaisille ehdottomasti tehtaita ja neuvostotiloja. Kävimme Vsevolozhskin neuvostotilalla. Meidät vietiin katsomaan sitä kuuluisaa sodanaikaista Elämän tietä, jonka kautta saarroksesta vietiin pois pikkutyttönä Raijakin.

Tänään olimme Karl Marx -tuotantoyhtiön päälaitoksessa, entisellä Uusi Lasner -tehtaalla. Kyllä ne vanhat seinät hidastavat uuden kasvamista. Liian paljon käsityötä! (Grebnevillä oli sellainen näytelmäkin: Vanhat seinät. Tuotantonäytelmä.)

Punalipun 10/1972 palstoilla ilmestyi leningradilaisen kriitikon Sahnovski-Pankejevin kirjoitus teatteristamme: Suomalainen teatteri 40-vuotispäivänään.

3.11.
Kuukauden aikana näin Leningradissa kymmenen esitystä, konsertteja, elokuvia ja kävin monessa seminaarissa. Ja nyt olen taas Petroskoissa!

13.12.
Petroskoin suomalaisen teatterissa on Robert Boltin Kunnian mies -näytelmän ensi-ilta. Näytelmän ohjaajana on hyvin tuttu leningradilainen Naum Lifshits.
Leninskaja pravda -lehdessä 19.12.1972 on painettu Isaak Batserin arvostelu Kaikkina aikoina ihminen.

22.12.
Ulkona lämpötila on nollan paikkeilla. Pojat lähtivät tekniseen näyttelyyn jatkokoulutuskeskukseen. Siellä on kuulemma Erikinkin lentokone, joka sai diplomin.

Tänään oli kuvataiteen näyttely, jossa avauspuheen piti nykyinen varakulttuuriministeri Oleg Strelkov. Haukkui kaiken.

Otin loman laskuun kymmenen päivää valmistuakseni vuoronmukaisiin tutkintoihin teatterikoulussani.