Vuosi 1973
Kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean kulttuuriosaston neuvonantajan W. Hallin työmuistiinpanoista. Karjalan kulttuurivaikuttajat:
Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kirjailijaliitossa ovat nykyään: Vikström Uljas Karlovits, Boriskov Pjotr Semjonovits, Gusarov Dmitri Jakovlevitsh, Tihonov Oleg Nazarovitsh, Rugojev Jaakko Vasiljevitsh, Timonen Antti Nikolajevitsh, Summanen Taisto, Huuskonen Taisto, Stepanov Ortjo, Gippijev-Laine Nikolai Grigorjevitsh, Mishin Oleg Iosifovitsh (Armas Hiiri), Ruhanen Urho Nesterovitsh, Ranta Karl Ivanovitsh, Tarasov Marat Vasiljevitsh, Ivanov Aleksandr Aleksandrovitsh, Linevski Aleksandr, Uslanov Vsevolod, Rogoshtshenkov Ivan, Shmidt Boris Andrejevits, Kostin Ivan, Solovjov Viktor, Pankratov Stanislav Aleksandrovitsh, Grinin Nikolai, Serjgin Viktor, Levinson Lev, Fjodorov Nikolai ja Surzhko Anatoli. 25 kommunistia järjestössä, jossa monet kirjailijaliiton ulkopuoleltakin.
Karjalan tasavallan säveltäjät: Golland Abram Isajevitsh, Sinisalo Gelmer Nesterovitsh, Leontshik Svetlana, Vavilov Gennadi Aleksejevitsh, Kontshakov Valentin, Patlajenko Eduard, Kozinski Pjotr Borisovitsh.
Musiikin tutkijat: Krasnopolskaja Tamara Vsevolodovna, Kon Juzef Geimanovitsh, Botshkarjova Olga, Butir Leonid Mironovitsh sekä musiikkikoulun opettaja ja orkesterin johtaja (monivuotinen Kantele-yhtyeen johtaja) Kosinski Lev Afanasjevits.
Valtion laulu- ja tanssiyhtye Kantele: Karp Semjon Matvejevitsh (monivuotinen taiteellinen johtaja ja toiminnanjohtaja), Konstantinovski Boris Moisejevitsh (taiteellinen johtaja), Kutuzov Gennadi Petrovitsh (laulaja, konserttien järjestäjä), Pergament Jakov Samuilovitsh (yhtyeen ja Suomalaisen teatterin toiminnanjohtaja sekä ensimmäinen tasavallan nukketeatterin johtaja), Gavrilov Maksim Ivanovitsh (Venäjän ansioitunut taiteilija, kanteleensoittaja, toiminnanjohtaja, kirjeenvaihtaja jne.), Mihejev Sergei (Kantele-orkesterin johtaja sekä musiikkiopiston opettaja), Stasjuk Klara (karjalaisen naisten Aino-lauluryhmän johtaja ja monivuotinen karjalaisen kuoron johtaja), Vainonen Toivo Potapovitsh (kanteleensoittaja, ansioitunut taiteilija), Rautio Erkki ja Rautio Eila – kuuluisa kantelensoittajien duetto (ansioituneet taiteilijat), Anushtshenko Anatoli Ivanovitsh (baletti- ja harjoitusmestari) jne. Puoluejärjestössä on 6 kommunistia.
Karjalan tasavallan kulttuurityöntekijät:
Tasavallan Ministerineuvostossa kulttuuriongelmista vastaa Averin Apollon Andrejevitsh;
Airola Veikko Matvejevitsh, Progress-kustantamon johtaja, kommunismin teoreetikkojen kääntäjä;
Kan Ilja Leopoldovitsh, TV:n johtaja, ohjaaja;
Elokuvien näyttämisestä piireissä ja kaupungeissa vastaavan komitean johtaja Odintsov Aleksandr Mihailovitsh;
Elokuvista vastaavan, ministeriön statuksen omaavan komitean, johtaja Inkujev Dmitri Aleksejevitsh;
Zarubin Oleg Vasiljevitsh, nukketeatterin taiteellinen johtaja;
Karhu Eino Genrihovitsh, filologian tohtori, Suomen 1900-luvun kirjallisuus -kirjan tekijä, kirjallisuuden tutkija, Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin osaston johtaja;
Hurmevaara Aino Germanovna, saman instituutin tutkija, kääntäjä, kääntänyt muun muassa Kalevalan (yhdessä Gippijevin-Laineen kanssa);
Reznikov Leonid Jakovlevitsh, yliopiston kirjallisuuden professori, filologian tohtori;
Gin Moisei Mihailovitsh, Kasvatusopillisen korkeakoulun professori, kirjallisuuden tutkija;
Popova Maria Vasiljevna, taidemuseon johtaja;
Ionova Valentina Matvejevna, Kizhin museon monivuotinen johtaja;
Petrov Ivan Mihailovitsh, Tasavallan kirjaston johtaja (jonkun ajan on ollut kulttuuriministeri);
Niemi Vilho Arvidovits, on ollut väliaikaisena Kizhin museon johtajana, aluekomitean suomenkielinen luennoitsija;
Batser Isaak Markovitsh, lehtimies, monivuotinen teatteriseuran teatteriarvostelijain osaston johtaja (paljon kirjoittanut näytelmäesitysarvosteluja);
Kasatkin Vladimir Markovitsh, Leningradin konservatorion Petroskoin haaraosaston johtaja;
Tsunskaja Anna Viktorovna, TV:n monivuotinen toimittaja;
Vydra Fjodor Filippovitsh, Karelia- ajankohtaisdokumenttielokuvasarjan ohjaaja.
Levitskaja Valentina Ivanovna, kulttuurityöntekijäin ammattiliiton aluekomitean johtaja;
Mullonen Ivan Adamovitsh, Karjalan tasavallan ammattiliittojen neuvoston varapuheenjohtaja (vuosina 1990–1999 Inkeri-liiton puheenjohtaja);
Teratsujants Georgi Ervandovitsh, monivuotinen kuoroseuran puheenjohtaja, yliopiston kuuluisan kuoron johtaja, Venäjän kulttuurin ansioitunut työntekijä;
Samsonov Nikolai Ivanovitsh, kuoroseuran ja sitten monivuotinen säveltäjäliiton toiminnanjohtaja, monivuotinen Manok-lauluyhtyeen laulaja;
Jurinov Nikolai Aleksejevitsh, monivuotinen filharmonian toiminnanjohtaja, sodan veteraani;
Tshivzhelj Edvard, monivuotinen sinfoniaorkesterin johtaja;
Seidov Vjatsheslav Sergejevitsh, monivuotinen filharmonian taiteellinen johtaja (vuodesta 1987 on toiminut näitten rivien kirjoittajan seuraajana, Kantele-yhtyeen toiminnanjohtajana);
Toltshinski Veniamin Naumovits, Kalle Rautiolle nimetyn musiikkiopiston johtaja;
Stolov Jevgeni Abramovitsh, filharmonian järjestäjä, sittemmin Musiikki- ja draamateattereiden toiminnanjohtaja.
Zalkind Galina Nikolajevna, sinfoniaorkesterin toiminnanjohtaja.
Kozlova Zinaida Vasiljevna, monivuotinen filharmonian lausuja, puoluesihteeri.
Yhdistyneiden Venäläisen draama- ja musiikkiteattereiden laitos:
Zvezdin Sergei Petrovitsh, entinen Suomalaisen teatterin näyttelijä, sittemmin Yhdistyneiden teattereiden toiminnanjohtaja, ennen Stolovia;
Pukatsh Grigori Mairovitsh, varajohtaja;
Hotjanov Boris Isajevitsh, draamateatterin näyttelijä, ansioitunut taiteilija, monivuotinen puoluejärjestön sihteeri;
Ballo Leo Zoltanovitsh, Musiikkiteatterin orkesterin johtaja;
Utikejev Dmitri Sergejevitsh, Musiikkiteatterin laulaja, sittemmin ohjaaja. On ollut Kantele-yhtyeen taiteellisena johtaja ja sitten palannut Musiikkiteatteriin ohjaajaksi.
Skorik Viktor Anatoljevitsh, yhdistyneiden teattereiden taiteilija.
24.1.
Kirjailija Taisto Huuskosen kirje puolueen aluekomiteaan: ”Tasavalan kirjailijaliiton puheenjohtaja Vikström katsoi myös velvollisuudekseen ryhtyä hoitamaan hermojani ilmoittamalla minulle puhelimitse, että, ellen jää sairaalaan, hän passittaa minut hullujen huoneelle tai juoppoparantolaan.
Koska näyttää erittäin vaaralliselta olla moisen liiton jäsenenä, olen päättänyt erota liiton jäsenyydestä tällä päivämäärällä.
Jäsenkortin palautan ensitilaisuudessa.
Kentjärvi, tammikuun 14., 1973.
Kunnioittavasti Taisto Huuskonen.”
Aluekomitean kulttuuriosaston johtaja Anatoli Shtykov on jo viikon Leningradissa, jossa kyliemme harrastajataiteilijat osallistuvat katselmukseen. Ylihuomenna on päättäjäiskonsertti.
25.1.
Soitin Vikströmille Huuskosen kirjeestä. Mies kertoi, että eräs lääkäri puhui jo monelle kirjailijaliiton jäsenelle, että puhuisivat järkeä Huuskoselle. ”Suurella vaivalla saimme sen parantolapaikan. Kuukauden hänen olisi pitänyt olla siellä sairaalassa. Ja enhän minä mitään hullujenhuoneista puhunut”, sanoi Vikström. ”Mutta kyllä hän juopotteleekin joskus liikoja ja on hänen kanssaan puhuttava joskus lujemminkin.”
26.1.
Hiljaista! Naapurikin lähtivät elokuvakomitean kokoukseen. Kukaan ei soita! Illalla on taiteilijaliitossa kokous. On mentävä sinne.
Eilen soitin Haimille, kun Suomalaisessa teatterissa ei ollut joulukuussa puoluejärjestön kokousta ja kohta loppuu tammikuukin...
29.1.
Oli Helmer Sinisalon uuden Kizhi-baletin musiikin kuunteleminen. Joku jo ehti kuiskata, että siitä tulee parempi kuin Sampo-baletti. Nyt ainakin otettiin vastaan huomauttaen, että työn aikana sitä vielä parannetaan.
Balettimestareiksi on hyväksytty karjalaisille tuttu moskovalaisten Smirnovien pariskunta, joka ohjasi Sammonkin. Taiteilijaksi on hyväksytty myös moskovalainen Knobel.
Helmer Sinisalo luovutti maailmalle "seitsemän hikeä” sanan varsinaisessa merkityksessä ennen vastaanoton loppua.
Baletin henkilökunta himoitsee työtä ja on valmis siihen. Kuuntelivat mielenkiinnolla.
Vastaanotolla olivat ministeri Kolmovski, varaministerit Strelkov ja Kolosjonok, moskovalaisten lisäksi olivat Utikejev, Ballo ja Skorik.
30.1.
Puolueen aluekomitean kaksipäiväinen täysistunto. Ivan Iljitsh Senjkin haukkui pataluhaksi monen monta: laatujen ja määrien osoittimet eivät ole objektiiviset. Tuotantolaitosten työntekijät yrittävät täyttää ne helpommalla työllä.
Kirjailijaliiton kokous
Kello 17.00 oli yhteinen kirjailijoiden kokous.
Liitossa on 41 jäsentä. Kokoukseen tuli 30 jäsentä. Puhemiehistöön valittiin puheenjohtajaksi Antti Nikolajevitsh Timonen, valtion palkinnon laureatus, ja sihteeriksi Komsomolin palkinnon laureatus Oleg Tihonov.
Kokouksen aiheena oli kirjailijavuoden 1972 yhteenveto ja suunnitelmat seuraavalle vuodelle. Pjotr Boriskov (vastaava sihteeri) selostuksessaan sanoi, että on syytä olla tyytyväisiä.
Antti Timonen puhui siitä, että uuden romaaninsa katkelma on julkaistu venäjän kielelle käännettynä neuvostoliittolaisessa Roman-gazeta -aikakauslehdessä, jota julkaistaan 1,5 miljoonaa kappaletta ja koko romaani on julkaistu Sovetski pisatel (Neuvostokirjailija) -kustantamossa.
Pekka Pertun pienoisromaani Aarre on ilmestynyt leningradilaisessa Neva-aikakauslehdessä venäjänkielelle käännettynä. Ensikertaa kirjailija tuli tutuksi venäläiselle lukijalle.
Ortjo Stepanov: “Ensikertaa venäjän kielellä ilmestyi kuvausten kokoelmani ja romaani Roditshi (Kotikunnan tarina). Olen kirjoittanut toisen osan! Se on ikään kuin Jaakkolan tuotannon jatkoa."
Huuskosen Teräskannaksella on painettu Sovremennik-kustantamossa 100 000 kappaleen painoksena. Puljkinin kertomukset ja Pankratovin kirja ilmestyivät näinä aikoina.
Kokouksessa puhuttiin siitä, että yhteiskunta odottaa kirjoja nykyajasta. On kai julistettava kilpailu.
Jaakko Rugojev puhui siitä, että sellaisilla runoilijoilla kuin Taisto Summanen, Nikolai Laine ja Valentin Ustinov kädet ovat maamme valtimolla.
Puhuttiin kokouksessa siitäkin, että vaikka runojen taso sanomalehdissä ja kokoelmissa on kohentunut, kirjailijoitten on oltava yhteistyössä sanomalehtien kanssa. Reijo Takala on suomeksi kirjoittavien amatöörirunoilijoitten konsulttina. Helmikuuhun mennessä meidän on muodostettava kääntäjien osasto.
Rugojevin aloite Karjalan runoilijoitten suomenkielisen antologian julkaisemisesta on erittäin tarpeellinen. Olisi hyvä, jos aluekomitea auttaisi siinä.
Antti Timonen puhui siitä, että kummalliselta tuntuu, ettei yksikään kirjailijoista luonut teosta nykypäivistä, eikä järjestössä olla yhtään huolestuneita. Omasta puolestaan hän on kirjoittanut Kannot ja kivet -näytelmän (jota ei esitetty missään).
Ilmoitettiin, että Venäjän Federaation kirjailijaliiton hallinnossa, siis Moskovassa, järjestetään proosakirjailijoitten tilitystilaisuus.
Puhuttiin siitäkin, että sanomalehdissä ja runokokoelmissa julkaistujen runojen ero on liiankin suuri! Tuskinpa koskaan sanomalehtirunoja ilmestyy kokoelmissa.
Kustantamon edustaja sanoi, että suomenkielisen antologian käsikirjoitus puuttuu, vaikka siitä on puhuttu paljon.
Varakulttuuriministeri Oleg Strelkov ilmoitti aluekomitean kulttuuriosaston johtajalle Anatoli Shtykoville, että monet puhuivat Sinisalon baletin vastaanottotilaisuudessa päinvastaista, kuin mitä puhuivat käytävällä. Eikä kaikki ole niin hyvää kuin Hall oli muka ilmoittanut.
Mitäs tästä voi syntyä sitten? ihmettelin minä, kuultuani Strelkovin puheen.
1.2.
Taiteilijaliiton hallinnon kokous: Eduard Akulov, Georgi Adamovitsh Stronk, Boris Nikolajevitsh Pomortsev, Folke Einovitsh Nieminen, Valentina Mihailovna Avdysheva, Konstantin Leonidovitsh Butorov, Leo Fomitsh Lankinen, Sulo Heikkijevitsh Juntunen. (Liitossa ovat vielä Aleksei Avdyshev, Valentin Sergejevitsh Tshekmasov, Mikko Koppalev, Tamara Jufa, Mihail Jufa, Jermolajev, Gennadi Lankinen – kaikkian 31 ammattitaiteilijaa.)
Puhuttiin kaupungin arkkitehtien ja taiteilijoiden suhteiden lujittamisesta, kaupasta, jossa taiteilijat voisivat myydä teoksiaan, ateljeen tarpeesta monelle taiteilijalle.
Taiteilijat vastustivat jyrkästi aluekomitean byroon istunnon päätöstä, moittivat sitä perusteettomasta kritiikistä.
Folke Nieminen puhui siitä, että aluekomitean kulttuuriosaston johtaja harvoin käy taiteilijoiden ateljeessa. “Meillä ei synny yhteisymmärrystä”, kertoi Folke.
Kulttuuriministeri Kolmovski puhui kokouksessa vaatimuksesta synnyttää teoksia, joissa olisi nykypäivien aihe. Jotta ne aiheet eivät olisi satunnaisia, voisimme ministeriön puolesta luoda työryhmiä ja lähettää niitä tehtaille tai sovhooseihin. (Siis maksaisimme niille, jotka tekevät sitä, mikä miellyttää ministeriötä, ajattelee byrokraatti Kolmovski.)
Ministeriö lähettää vuodessa 1-2 nuorta taiteilijaa luovantyön parantoloihin, ja myöhemmin voisi järjestää näyttelyitä niistä teoksista, jotka syntyvät matkoilla.
Taiteilijoiden keskuudessa tuntuu pahansuopa suhtautuminen toinen toiseensa. Jonkun yhden makua yritetään tyrkyttää muille.” (Se ei koske byrokraatteja!)
9.2.
Kävin Taisto Huuskosen luona. Saatoin hänet tänne aluekomitean huoneistoon. Kutsuimme Vikströmin. Keskustelu loppui rauhallisesti.
Valmistaudun komennusmatkaan Sortavalaan 11–16.2.
Luin kirjastossa ensimmäiset 26 Taide ja teatteri -lehden numeroa vuodesta 1908. Valmistaudun korkeakoulun tutkintoihin.
11.2.
Olin taas päivystäjänä aluekomiteassa kello 16.00–23.00 ja kello 1.00 olen junassa matkalla Sortavalaan.
12.2.
Sortavalassa on valmisteilla piirin kulttuurityöntekijöiden konferenssi. Heti aamusta menin puolueen ensimmäisen sihteerin puheille. Aleksei Aleksejevitsh Thorzhevski lupasi osallistua konferenssiin. Petroskoista meitä on täällä neljä, mm. tasavallan lasten kirjaston johtaja Klavdia Mihailovna Navolotskaja ja Inna Toivovna Lankinen, teatterimme näyttelijöiden tytär, joka on lukenut itsensä dramaturgiksi ja työskentelee parhaillaan Kansan luovantyön talon neuvonantaja.
Tapasin kansanteatterin johtajan ja kulttuurityöntekijöiden puoluejärjestön sihteerin Viktor Aleksejevitsh Petshurinin. Hän kertoi Kansanteatterin kiertueesta agitaatiojunalla Mujejärven ja Suojärven piireissä. Olivat kiertueella Ukrainassakin. Ukrainalaiset kutsuivat heidät tulemaan näytelmän kanssa, jossa sankarina on sodanaikainen maanalainen Batyk.
13.2
Kello 6.00 aamulla matkasin Värtsilään.
Kulttuuritalon johtajalla on korkein kirjastoalan sivistys. Taiteellisella johtajalla on keskisivistys. Hyvä kulttuuritalo, jossa on keskuslämmityskin. On agitaatioryhmä ja hyvä lasten tanssiyhtye, mutta ei ole aikuisten kuoroa, eikä paikallisella musiikkiyhtyeellä riitä musiikki-instrumentteja. Elokuvayleisön määrä on melko pieni. Ammattiteattereiden käynnit puuttuvat. Ei ole käynyt edes amatööriteatteria. Ja kulttuuritalolta puuttuu perspektiivisuunnittelu.
14.2.
Haapalampi. Bolshevikki-sovhoosi. Kulttuuritalon johtaja on aivan kokematon. Lukenut itsensä kuoronjohtajaksi, mutta ilman kuoroa.
Paikallinen puoluesihteeri filosofoi siitä, että yhteiskunta pyrkii eroamiseen ja täytyykö meidän olla sitä vastaan? Haukkuu kulttuurityöntekijöitä siitä, että eivät tule näyttämään suunnitelmia, eikä niitä ole hyväksytty. Vaatii kyläneuvostolta rangaistusta heille ja itsellään on byroon suunnitelmissa kulttuurikysymykset 11. sijalla kysymysten joukossa...
Oli mielenkiintoinen käynti Gogolevin (Kronid Aleksandrovitsh) taidekoulussa. Erinomainen puuveistosmestari!
20.2.
Anna Vlasova, Suomalaisen teatterin johtaja, ilmoitti, että Suomalainen teatteri on hyväksytty 12 teatterin luvussa (kaikkiaan katselmukseen osallistui 400 teatteria) loppukatselmuksen osanottajaksi Leningradissa. Ja se tapahtuu 19–20. maaliskuuta.
Säveltäjien kokouksessa Valentin Kontshakov morkkasi nuorten säveltäjien koulutusta konservatoriossa. Se on muka liian vasemmistolaista.
27.2.
Manok ja Suomalainen teatterimme ovat lähdössä Leningradiin sen Voiton päivälle omistettuun näytelmien katselmukseen, joka on 19. päivänä maaliskuuta. Mukanamme on Korneitshukin näytelmä Sydämen muisto. Teatteri aikoo päästä Moskovaan marraskuussa.
Ideologisen komission istunnossa sananvuoro annettiin Strelkoville, Haimille, Seidoville ja Karpille (siis jokaisen taidelaitoksen edustajalle).
Valmistin Shtykovin ehdotuksesta materiaalia häneen puheenvuoroonsa, mutta hänelle kelpasi vain muutama lause. "Täytyy olla ongelmakysymyksiä eikä yksityisasioita!" sanoi ammattilehtimies ja propagandisti, joka osaa hukuttaa sanoihin vaikeat ongelmat. Mielestäni ongelmien luetteleminen ei auta ketään. Miten voi olla puhumatta Suomalaisen teatterin 40-vuotisjuhlan yhteydessä syntyneistä kysymyksistä? Kansankuorojen ohjelmistojen vajavaisuudesta? Kantele-yhtyeen ohjelmistosta?
Lehtimies ja kriitikko Isaak Batser, joka on kirjoittanut näytelmän ranskalaisen kirjailijan Simenonin romanin mukaan ja vienyt sen Venäläiseen teatteriin esitettäväksi, nyt kehuskelee, miten mainiosti esitys otetaan vastaan Leningradissa. Simenon, joka sai esityksen mainoksen, kehui sitä teatterille osoitetussa sähkeessä.
Kulttuurin työntekijöiden edustajakokous kokoontuu joka neljäs vuosi. V edustajakokous kokoontuu 12. päivänä toukokuuta 1973.
2.3.
Teatterityöntekijöiden seuran kritiikin osaston ja säveltäjien yhteinen kokous. Läsnä ovat musiikkiteatterin solisti Sabirova, musiikkiteatterin ohjaaja Dm. Utikejev, säveltäjä Abraam Golland, kriitikko ja sanomalehtimies Isaak Batser, konservatorion opettaja ja musiikkituntija tohtori Juzef Kon, Lehmus ja Ballo.
Puhuttiin Gollandin oopperasta Kumoha ja Zaritskin Sepän miekasta, jotka ovat musiikkiteatterimme ohjelmistossa. Batser ihmetteli, että ensi-illassa oli näinkin suuressa salissa 72 katsojaa. Juzef Kon kehui syntynyttä teosta hyväksi. “Tapahtuma! Ammattilaisen tekemä musiikki. Orkesteria on kuitenkin lujitettava”, kertoivat kriitikot.
9.3.
Valmistaudutaan kulttuurityöntekijäin edustajakokoukseen ja ennen sitä on Sortavalan piirin konferenssi. Kerään tietoja selostusta varten:
- vuodeksi 1976 on suunniteltu Pitkärannan tehtaan remontin lopettaminen;
- vuosina 1974–77 rakennetaan uudesti Helylän huonekalu- ja suksitehdas;
- Sortavalassa suunnitellaan bussiaseman 100 matkustajalle rakentamista v.1976;
- suunnitellaan 25 km autotien rakentamista Laatokan ympäri vuosina 1973–1975;
- Sortavalassa valmistuu kulttuuritalo 600 katsojalle vuosina 1976–1980;
- avataan musiikki- ja taidekouluja, yhteensä 1100 opiskelupaikkaa, vuosina 1976–1980: Sortavalassa 400 oppilaalle, Lahdenpohjassa 200 oppilaalle, Pitkärannassa 300 oppilaalle ja Suojärvellä 200 oppilaalle;
- klubeja rakennetaan, niihin tulee yhteensä 3 620 katsomopaikkaa; niistä vuosina 1973–75 rakennetaan klubit, joissa tulee olemaan yhteensä 400 paikkaa ja vuosina 1976–1980 3 220 paikkaa.
11.3.
Kummalliselta tuntuu, mutta ei enää tee mieli kirjoittaa mitään muistiin. Ja samalla tunnen kalkkeutumisen oireita useammin. Onko se jo vanhuutta?
Viikko sitten järjestettiin hiihtokilpailut aluekomitean työntekijöiden kesken. Osallistui 30 henkeä sihteerin johdolla. Ladulle astui itse Mihail Kiuru, tasavallan propagandatsaari. Oli monta eläkkeellekin meinaavaa naista. Minä suoritin 5 km matkani 27,5 minuutissa. Sain rintaani hopearintamerkin. Olenhan on jo 40-vuotias ja 5 km normaaliaika olisi ollut 35 minuuttia. Ihmettelivät, että olen näinkin vanha.
Eilen olin ensimmäistä kertaa uimahallissa!
On mennyt vuosi uudella työpaikallani. Työkumppanikseni on tullut uusi työntekijä, karjalainen nainen Vera Fjodorovna Gybijeva. (Myöhemmin hänestä tuli Petroskoin kaupungin neuvoston varapuheenjohtaja. W.H.) On sellainen tunne, ettei työ ole vielä alkanutkaan.
Kirjailijat Karjalasta on kutsuttu Moskovaan Venäjän kirjailijaliiton täysistuntoon. Mukaan lähti A. Shtykov.
Suomalainen teatterimme on pääsyt Neuvostoliiton kansojen teattereiden ja näytelmäkirjallisuuden Voiton päivälle omistetun festivaalin finaaliin ja on kutsuttu Leningradiin kahdentoista teatterin luvussa, joista neljä teatteria on Moskovasta, neljä Leningradilaista ja muut ovat eri puolilta Venäjää. Festivaali on omistettu Isänmaallisen sodan aiheelle. Teatterimme pääsi finaaliin Korneitshukin Sydämen muisto -esityksellä. Esittävät Nevskillä olevan Komedian teatterin suojissa. Lähden heidän kanssaan aluekomitean edustajana. Ehkä laulammekin Manokilla jossain tilaisuudessa jollakin tehtaalla. Tänä vuonna me olemme laulaneet ainakin neljä kertaa, siis sillä ajalla, kun olen ollut uudella työpaikalla. Kolme niistä oli viime joulukuun alussa Leningradin Oktjabski-salissa ja neljäs konsertti oli juhlatilaisuus, joka oli omistettu Neuvostoliiton 50-vuotispäivälle. Se tapahtui tasavaltamme Venäläisen teatterin näyttämöllä.
Perheessämme on surupäivä. Eilen en päästänyt Erikkiämme Naistenpäivän tilaisuuteen ja poika päätti kostaa. Ryyppäsi! Jo toisen kerran. Mika perkele on hänen takanaan??
12.3.
Osastomme johtaja Anatoli Shtykov lähtee Moskovaan Venäjän Federaation kirjailijaliiton hallinnon täysistuntoon, jossa keskustellaan Karjalan kirjailijoitten työstä.
Aluekomiteassamme on ollut yhteinen työnsuunnittelukokous. Monet osastojen johtajat saivat selkäsaunan, kun eivät tietäneet tilannetta työpaikoilla.
Puhuttiin Pääjärven metsäteollisuuskeskuksen rakentamisesta Luohen piiriin. Siihen värvätään työläisiä eri puolilta maatamme. 400 työläistä on kerättävä Karjalasta yhteistyötä varten suomalaisten rakentajien kanssa. Ja kesällä meinataan jo kutsua lehtimiehiä ja Suomen kompuolueen johtajia Petroskoihin asian pohdiskelua varten.
Aluekomiteaamme tulivat Petroskoin kaupungin piirin puoluekomiteasta (pääkaupungissamme on kaksi piiriä) Isaak Shtokbantin virkapaperit, jotka koskevat ansioituneen taiteilijan kunnianimen saamista. Ne hyväksytään aluekomitean byroon istunnossa.
Harjoittelin teatterissa kavereitten kanssa Manok-yhtyeen ominaisuudessa. Sunnuntaina meinaamme laulaa Leningradissa.
Kirjoitan artikkelia Neuvosto-Karjala -lehteen.
15.3.
Aluekomitean byroon täysistunnossa oli sanottu, että tänä vuonna kaikki rahat, jotka oli määrätty kulttuurijärjestöille, siirretään Prääsän kulttuuritalon rakentamiseen. Se on sitten johdon poliittinen tahto.
Työlaitosten johtajat, joitten tehtaat ja yritykset eivät täytä vuoden suunnitelmia, kutsutaan byroon täysistuntoon tilitystä varten. "Me emme tarvitse selityksiä, vaan uusia laitoksia ja suunnitelmien täyttämistä!", ilmoitti kylmäverisesti ensimmäinen puoluesihteeri Ivan Senjkin. "Esimerkiksi Kalevalan piirin metsäpalstojen työläisille tuodaan samovaari ja kestitään hyvällä teellä, jota haudotaan höyryllä", kertoi aluekomitean ensimmäinen sihteeri. "Me emme tarvitse virkailijoita, vaan järjestäjiä. Teidän, hyvät toverit, täytyy olla enemmän ihmisten kanssa!"
26.3.
Soitin varaministeri Oleg Strelkoville suunnitelluista teattereiden kesäkiertueista.
Strelkov ilmoitti, että Suomalainen teatteri sai Yleisliittolaisen katselmuksen ensimmäisen asteen Kunniakirjan ja 1000 ruplan palkinnon. Ensimmäisen asteen Kunniakirjat saivat teatterin lisäksi ohjaaja Naum Lifshits, Liisa Tomberg, Pauli Rinne, Vieno Kettunen, Darja Karpova ja Viljo Ahvonen. Toisen asteen kunniakirjan sai esityksen taiteilija Valentina Avdysheva.
Strelkov pyysi sanomaan Shtykoville, että Helsingistä on soitettu Jyväskylän teatterin kiertueesta Petroskoissa.
Soitti Oleg Tihonov kirjailijain kokouksesta, johon kutsutaan kaikki halukkaat, siis kynäilijöitten aktiivi.
Kokous taiteilijaliitossa, jossa pohditaan aluekomitean byroon päätösten toteuttamista. Sinne lähtivät Anatoli Shtykov ja ministeri Kolmovski.
30.3.
Karjalan luovantyöntekijät:
- yhdistyneessä teatterissa draamateatterin näyttelijöitä on 31, ohjaajia 8, taiteilijoita 3;
- musiikkiteatterissa on 4 kuoromestaria ja konserttimestaria ja kaksi orkesterin johtajaa; kuorossa on 15 henkeä ja baletissa 45, siis Musiikki- ja Venäläisessä draamateatterissa on kaikkiaan 137 henkeä;
- filharmoniassa 21 näyttelijä;
- Kanteleessa on 70 taiteilijaa.
Tiedealan työntekijöitä Kizhin museossa on 10 ihmistä.
Taidemuseossa on 9 taiteentutkijaa ja kotiseutumuseossa työskentelee 22 henkeä.
Musiikkiopistossa on 75 opettajaa ja konserttimestaria. Sen lisäksi 67 opettajaa työskentelee määräaikaisella sopimuksella tai osa-aikaisesti (sovmestiteli).
Kirjailijaliitossa on 41 kirjailijaa, säveltäjäliitossa 7 säveltäjää ja musiikintutkijat sen lisäksi. Taiteilijaliitossa on 32 taiteilijaa.
Suomalaisessa teatterissa on 38 näyttelijää ja ohjaajaa.
Nukketeatterin henkilökunta on 21 henkeä.
Konservatorio kaiken päälle. Siitä ei saatu tietoja, sillä se on Leningradin konservatorion alainen.
7.4.
Vaikea päivä. Eilen lauloimme Manok-yhtyeellämme SNTL–Suomi -ystävyyssopimuksen 25-vuotistilaisuudessa. Itse tapahtuma kävi mieluisasti ja vaikka me lauloimme ilman Ahvosta ja Ventoa mukana oli uusi bassomme teatterista Leo Närjä, ja hyvin innokkaasti meidät otettiin vastaan.
Olin Kantele-yhtyeemme kokouksessa ja kerroin tapahtumista ja kaikista heidän ongelmistaan Shtykoville. Toimitin Semjon Karpin pyynnön kertoa aluekomitean sihteeristölle byroon päätöksen toteuttamisen vaikeuksista. Shtykov otti sen informaation hyvin kipeästi. Samalla hän soitti varaministeri Strelkoville ja haukkui miehen siitä, ettei Kanteleella ole vieläkään harjoitushuoneistoa, riittävästi kanteleita eikä ole keskusteltu uudesta ohjelmasta. Siis näistä asioista puhuttiin Kanteleen kokouksessa.
Strelkov heti paikalla soittaa Karpille ja ehdottaa tulemaan ministeriöön. Lähden sinne minäkin. Ja kuulen, ettei kokouksessa puhuttukaan siitä!? Strelkovin huoneeseen tuli ministeri Kolmovski ja toinen varaministeri, Stanislav Kolosjonok, ja minä ymmärsin puheista, että minulle näytettiin paikkani tässä hierarkiassa. Heidän mielestään ei saisi kaikkea, mitä kuulen, kertoa päällystölle. Minä kuohahdin Kolmovskin opetuspuheille.
Ja tänään aamulla Semjon Karp tuli luokseni ja keskustelimme kaksi tuntia Kantele-yhtyeen asioista. Karp kertoi aikomuksesta lopettaa yhtyeen akateeminen kuoro ja muuttaa se kansankuoroksi. Hän puhui lähdöstään pois Kanteleesta heti yhtyeen 50-vuotisjuhlan jälkeen ja yhtyeen heikosta budjetista. Sellaisia täyskäännöstemppuja tulee tuon tuosta.
Nautin kuitenkin uimahallireissusta. Ei sellaista onnea ole kaikilla kaupunkilaisilla. Yksi uimahalli näin suuressa kaupungissa.
Suomalaisessa teatterissamme oli Kummittelijoiden ensi-ilta.
Tarkastamme Petroskoin kulttuuritalojen iltamien tehokkuutta. Olin rautatieläisten kulttuuritalolla illanvietossa. Siellä vain tanssittiin. Noin 300 nuorta liikkuu yhdessä konvulsioissa, kouristuksissa ja sähkökitarat ärjyy. Kestin vain puolituntia.
Upseeritalolla ymmärsivät järjestää ennen tansseja Kantele-yhtyeen konsertin...
30.4.
Vapun aatto! Teimme kotona suursiivouksen ja illalla meinaamme käydä Suomalaisen teatterin uuden ensi-illan katselmuksessa. Tällä kertaa se on Vampilovin Pikkukaupungin vitsejä (Provintsialjnyje anekdoty). Toissapäivänä olin jo katsomassa esitystä ja neuvoin muuttamaan muutaman pikkuasian, ettei esitys olisi liian pessimistinen. Itse näytelmä, niin kuin koko Vampilovin tuotantokin, on melko pessimistinen!
Viikko sitten sain satikutia Venäläisen teatterin esityksestä. Miksi päästin niin helpolla sellaisen ensi-iltaan? Puhe oli Schteinin Yönä ilman tähtiä (Notshju bez zvjozd). Puhuttiin Kiurun luona. Sinne oli kutsuttu ministeri ja varaministeri, teatterin pääohjaaja Isaak Shtokband, teatterin puoluesihteeri, näyttelijä Boris Hotjanov ja teatterin johtaja Sergei Zvezdin. Me Shtykovin kanssa olimme myös.
Huhtikuussa olen tehnyt monta selostusta: taiteilijaliitossa, Kanteleessa sekä filharmonian, Venäläisen ja Suomalaisen teattereiden kokouksissa. Aluekomitean oman järjestön puoluekokouksessa puhuin esteettisestä kasvatuksesta.
Voiton päivän puhe
On lähestymässä Voiton 28-vuotisjuhla. Minulle on annettu tehtäväksi puhua Suomalaisen teatterimme henkilökunnalle merkkipäivästä. Puhuin siitä, että vuonna 1941 Leningradissa opiskeli jo toista vuotta teatterimme studio. Teatterin taiteellinen johtaja Teppo Kotsalainen vapaaehtoisesti yhdessä näyttelijöiden ja teknisten työntekijöiden kanssa lähti rintamalle ja kaatui jo taistelujen ensimmäisinä päivinä Petroskoin lähettyvillä. 2. päivänä lokakuuta 1941 kaatui Petroskoikin. Samana aikana Leningradissa Teatterikoulun oppilaat lähtivät rintamalle.
Rintamalle lähti silloin myös nuori näyttelijä Aleksander Shtshelin. Hän on yksi niistä eloon jääneistä näyttelijöistä. Näyttelijätär Martta Nikititshna Ljubovina voisi kertoa paljon, kuinka karjalais-suomalaisen studion tytöt teatterin korkeakoulun mukana pääsivät Leningradin saarroksesta ja kiertelivät Neuvostoliittoa etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, ja kuinka paljon traagisia ja koomisia tapahtumia oli sattunut heidän matkallaan.
Nikolai Jevgenjevitsh Serebrjakov, instituutin entinen johtaja, muistelmissaan kertoi, kuinka korkeakoulun, joka juuri oli ehtinyt järjestää opetustoimintansa Pjatigorskissa, piti kiireesti muuttaa, sillä vihollinen yritti valloittaa Kaukasian. Yhtäkkiä muistettiin, että karjalais-suomalaisen studion tytöt ovat töissä mansikanpoiminnassa 25 km päässä. Makean mansikan maku piti taas vähäksi aikaa unohtaa.
Serebrjakov muisteli, kuinka vaaleatukkaisen studiolaisen, Halosen neidin, vähän ettei kidnapannut isoveljeään varten eräs kabardi ja kuinka Tomskissa karjalaiset ja suomalaiset tytöt toisten studioitten poikien avulla esittivät Gorkin Vassa Zheleznovan ja Gogolin Balzaminovin häät vuonna 1943.
Mutta vuonna 1942 Suomalainen teatterimme oli Arkangelin alueen Veljskin kaupungissa. Teatterin johtajaksi tuli itse Stanislavskin oppilas Nikolai Vasiljevitsh Demidov. Niin kuin kansa puhuu: ei pahaa ilman hyvää.
Ja 29.6.1944 Moskovassa Synnyinmaa pamautti juhlalaukauksen: 324 tykillä kaksikymmentäneljä laukausta Petroskoin vapauttamisen kunniaksi. Sankaruutta se kyllä oli taiteilijoidenkin puolesta. Eikö se sankaruutta ollut kun nälkäisessä Belomorskissa vuoden 1944 tammikuussa, jossa yhteen aikaan teatteri toimi, syntyi yksi parhaimmista Ibsenin esityksistä. Sille esitykselle oli omistettu yleisvenäläisen teatteriseuran hallinnon täysistuntokin. Norana oli lahjakas Irja Viitanen.
Karjalan suomenkielisen Totuus-lehden palstoilla 6. tammikuuta 1945 säveltäjä L. Jousinen kertoi teatterimme silloisen musiikillisen johtajan säveltäjä Helmer Sinisalon toiminnasta: “Vuonna 1944 säveltäjä sai valmiiksi ensimmäisen kansallisaiheisen balettimme Kyllikin ryöstö, joka oli luotu tasavallan Kantele-yhtyettä varten.”
Ja 13. päivänä tammikuuta 1945 Totuuden palstoilla oli julkaistu K. Raution kertomus Kansallisen draamateatterin konserttitoiminnasta: “Tasavaltamme suomalainen draamateatteri toimii nykyään Aunuksessa. Sotavuosina teatteri on menettänyt osan parhaista voimistaan ja nykyään kokoaa voimia vastaista toimintaansa varten. Teatteri aloitti toimintansa Aunuksessa elokuun ensimmäisenä päivänä, heti sen jälkeen, kun Aunuksen piiri oli puhdistettu valkosuomalaisista anastajista. Teatterin taiteellinen esittäjäprikaati ryhtyi heti kiertämään piirin kyliä ja kolhooseja, joissa esityksillään innosti kolhoosilaisia hävitettyjen kyliensä jälleenrakentamiseen ja vihollisen ryöstämän taloutensa kohottamiseen.” (Totuus, 13.1.1945)
Jo maaliskuussa Karjalais-Suomalainen tasavalta keräsi yhteen taiteentoimihenkilöt. Puheen piti Karjalais-Suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan kansankomissaarienneuvoston Taideasiain hallinnon johtaja tov. S. Kolosjonok. Han kertoi, että sodan aikana teatterit ja konserttijarjestöt antoivat 4300 esitystä ja konserttia, joissa oli yli 2 miljoonaa ihmistä yleisönä. Karjalan rintaman sotilaille oli suoritettu yli 4000 kunniapäällikkyyskonserttia, siis ilmaista.
4.5.1945 Leninskoje znamja -lehdessä oli julkaistu arvostelu Suomalaisen teatterin Minna Canthin Murtovarkaus-esityksestä. Ohjaajina olivat N. V. Demidov ja V. N. Bogatshev, taiteilijoina olivat Melkov ja Lindholm.
Leninskoje znamja -lehdessä 10.5.1945 oli painettu puhelimen kautta tullut informaatio siitä, että Aunuksen piirissä koko yön kello kolmesta aamukahdeksaan tapahtui joukkokokouksia kaikissa kolhooseissa. Aunuksen ja Iljinskin (Alavoinen) välillä, siis 15 km matkalla, ihmiset liikkuivat koko yön kylästä kylään ja yhdessä menivät eteenpäin. Voiton laulut kaikuivat ja punaiset liput liehuivat joka suunnalla. Niitä kokouksia ei kukaan järjestänyt.
29.5.1945 Leninskoje znamja ilmoitti, että Petroskoissa on avautunut uudestaan nukketeatteri ja muutama päivä sitten kiertueelle Leningradiin matkusti laulu- ja tanssiyhtyeemme Kantele. (Tietenkin puhe oli rakennettu sen ajan vaatimusten mukaan. Lopussa kuitenkin oli kerrottava siitä, etteivät kaikki tuotantolaitokset ole viime vuosina täyttäneet tehtäviään ja ongelmia on taidelaitostenkin toiminnassa. W.H.)
25.5.
Sinisalon Kizhin tarina -baletin vastaanotto.
Pekka Nikitin tuli hakemaan käsikirjoitustaan Nyströmistä (Ragnar Rusko). Hän pyysi mielipidettämme siitä. Meidän osastomme ehdotuksena oli parempi toimittaminen. On paremmin käännettävä runot. Kirjoitus on venäjänkielinen.
Nikitin antoi luettavaksi Nyströmin kirjeen kopion. Kirje oli lähetetty vankien junasta puolueen Keskuskomiteaan. Siinä ensimmäinen teatterimme johtaja ja ohjaaja ihmettelee, että häntä syytetään nationalismista sillä perusteella, että hän ohjasi suomalaisia ja suomenkielisiä näytelmiä suomalaisessa teatterissa?
Muuten kerrottiin, että joku vangeista kysymykseen, keneen hän oli yhteydessä nationalismin asioissa, vastasi, että oli yhteydessä Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen. Se riitti saamaan rangaistuksen.
Ja Nyström kirjoitti kirjeessänsä, että hän on koko elämänsä taistellut vallankumousasioista! Vangitseminen on provokaatio! Tämän paperin hän sai liikkeelle kolmen päivän leipäannoksesta.
30.5.
Toveri Kiurulle, siis aluekomitean sihteerille, täytyy kirjoittaa taiteilijaliiton kokouksen puheensa aunio. Mutta kun välillä täytyy etsiä Kiurun luokse taiteilija ja liiton puheenjohtaja Georgi Stronk keskustelemaan siitä moskovalaisten tekemästä Otto Kuusisen patsaasta.
Politvalistustalon ruokalan johdon kanssa on puhuttava lounaasta taiteilijaliiton kokouksen osanottajille. Siellä on edullisempaa ja on hyvä valikoima.
Täytyy kysyä johtajilta, jatketaanko elokuvien näyttämistä aluekomitean työntekijöille perjantaisin? Joskus tuntuu, että se jarruttaa elokuvan näyttämistä ajoissa. Jospa näytettäisiin vähän aikaisemmin? Sekin vaikuttaisi elokuvan liikkumiseen tasavallan elokuvateattereissa. Vaikka onhan sitä varten elokuvapalvelun järjestämisen komitea.
On löydettävä rautatielippu APN:n kirjeenvaihtajalle. (Nekin asiat piti järjestää aluekomitean kautta!) Suomalaiset aikovat filmata dokumenttielokuvan Karjalastamme ja mies on komennettu muka avuksi.
Ei riitä kahdenhengen huoneita hotellissa Magnitogorskin teatterin näyttelijöille. Etsimme niitäkin aluekomitean voimin.
Täytyy hommata rautatielippu Jaakko Rugojeville, kun hänen on lähdettävä Venäjän Federaation kirjailijaliiton sihteeristön kokoukseen. Näin tovereista kasvatetaan herroja!
Nyt täytyy kirjoittaa se aunio Kiurua varten puhtaaksi...
31.5.
Keskustelu hotellin varajohtajan kanssa: “Hotellissa on kaikkiaan 120 paikkaa mukavuuksineen. Samaan aikaan meillä on Mosfilmin työntekijöitä, filharmonian kautta tulleita viihdeyhtyeitä sekä kuuluisa Nikolai Krjutshkov. Lenfilmistä on tulossa viisi ihmistä kesäkuussa. Taiteilijaliitto vaatii 25 paikkaa kokouksen osanottajille.”
Osastollamme keskusteltiin Folke Niemisen kanssa puheenjohtajuudesta. Suostuisiko? “Kyllä minä voin suostuakin, jos varapuheenjohtajaksi tulee Valentina Avdysheva”, vastasi mies.
Kello 16.00 Magnitogorskin teatterin vastaanotto rautatieasemalla.
Yleisvenäläisen teatteriseuran parhaitten näyttelijäsuoritusten osoittamisen komission Karjalan osaston kokoonpano: kulttuuriministeriöstä varaministeri Oleg Strelkov, aluekomiteasta neuvonantaja Hall, arvostelija Isaak Batser, Sever-aikakauslehdestä Dmitri Gusarov, arvostelija-lehtimies Togatov, konservatorion johtaja Kasatkin, säveltäjä Patlajenko, Komsomolets-lehdestä toimittaja, nuorisoliitosta Natalja Vavilova, radiosta Jakusheva, Venäläisestä teatterista Boris Hotjanov ja teatteriseuran vastaava sihteeri Jevgenia Pavlova. Niin kuin näkee, ei ole yhtään, paitsi nyt minä, kansallisista piireistä!
4.6.
Päiväjärjestyksessäni:
- keskustelu kotiseutumuseon johtajan Natalja Aleksejevna Grossmanin kanssa;
- Suomalaisen teatterin kiertueesta on otettava selvää;
- kuinka kaupungin puoluekomitea pärjää Magnitogorskin teatterin esitysten pääsylippujen levittämisessä?
- filharmonia on tilannut Moskovasta konserttiryhmiä, mutta nyt on ongelmana hotellipaikkojen löytäminen;
- työlaitokset palauttivat 350 pääsylippua kesäkuun ensimmäisen päivän esitykseen kaupunginkomiteaan, ja katsomossa on noin 800 paikkaa.
Shtykov tietysti muutti koko minun Kiurulle valmistamani puheen. Hän on ammattilehtimies ja Akatemiasta valmistunut. Näin minua opetetaan.
5.6.
Karjalan tasavallan taiteilijaliiton vuosikokous. Selostuksen tekee Valentina Avdysheva.
Vuonna 1973 on järjestetty jo 8 näyttelyä. Yleisvenäläisessa taidenäyttelyssä on Jussikaisen, Butorovin ja Ivanenkon teoksia. Nuorista siinä näyttelyssä on Oleg (Olavi) Juntunen.
Yleisliittolaiseen Synnyinmaa-näyttelyyn osallistuu 7 Karjalamme taiteilijaa.
Nuorista lupaavista taiteilijoista on ilmestynyt näkyville vain Valentin Tshekmasov.
Selostuksessa puhuttiin ammattitaiteilijoiden paremmasta, siis tarkoituksenmukaisesta, käyttämisestä hyväksi.
Taidekoulu Petroskoissa on toiminut jo 8 vuotta, eikä sillä ole omaa huoneistoa.
Avdyshevan selostuksesta: “Täytyy mainita, ettei konkreettista apua ole tullut keneltäkään. On olemassa ainoastaan puolueen aluekomitean Päätös. Kahden vuoden aikana saimme vain 3 asunto-ateljeeta. Hallinnolla on pikkuinen huone. On tarpeen jonkinlainen auto, että voisimme kuljettaa näyttelyjä. Huoneistoja tasavallassa varmasti löytyisi. Liitossamme saisi olla vaikka yksi taiteentutkija, vaikka yksi koko Luoteis-Venäjällä.”
Oli 18 puhujaa kertomassa kokouksessa omista ja yhteisistä ongelmista. Mm. siitä, että on niukasti nuoria, puuttuu ateljeita, taiteilijoita pitäisi työllistää, piireissä ihmiset käyvät huonosti näyttelyissä, tasavaltamme kulttuuritalot eivät ole näyttelyitä varten riittävän hyviä (ne eivät ole riittävän lämpimät, ei ole lämpiöitä).
Taidemuseossa saisi olla palkattu ihminen, joka järjestäisi näyttelyitä. Näyttelykomissio kerääntyy harvoin, vain kerran parissa vuodessa, ja sen pitäisi kerääntyä kerran neljännesvuodessa. Ja pitäisi muistaa, että 10 000 teoksesta, joita on varastoissa, mukana näyttelyissä oli vain 115 teosta. 300 neliötä on museolle vähän.
Folke Nieminen puhui muun muassa siitä, että on liian vähän kanssakäymistä muitten taiteilijoiden kanssa: “Meitä taiteilijoita huolestuttaa kaupunkimme kasvun esteettinen puoli. Vähän on muistomerkkejä. Kulttuuritaloista puuttuu kuvataide kokonaan. Taiteen on löydettävä paikkansa virastoissakin. Puoluealuekomiteasta se puuttuu tyystin.”
Sortavalalainen puunveistäjä ja maalaustaiteilija Kronid Gogolev puhui siitä, että koko meidän huomiomme on suunnattava keskikouluun.
Vieraitten puolesta puhui taiteilija Jermolin Komin tasavallasta. Muun muassa puhui siitä, että heillä rakentajat tilaavat parhaimpien työläisten muotokuvia.
Jos kokouksen alussa salissa oli noin 80 henkeä, niin lounaan jälkeen heitä on vain 20.
Leningradilainen taiteilija Boris Ugarov sanoi varmana, että ainoana taidesuuntana, joka kehittyy koko ajan, on realismi! Hän on muuten Repinin instituutissa kuvaamataiteen oppituolin professori. "Nuorisossa on kasvatettava tahtoa toimintaan!"
Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Vjatsheslav Orfinski puhui siitä, että ennen muinoin jokaisella taiteilijalla oli luova toimintaohjelma ja nykyään puhutaan kollektiiveista: “Meidän on enemmän keskusteltava teoreettisista ongelmista. Taiteen propagandasta puhutaan liian perinteisesti. Se on aiheuttanut sen, että sanoja ei kuulla. Näin Japanissa kuinka tavallinen koulun piirustustunti pidettiin kaupungin kadulla, jolloin oppilaat piirustivat kirkkoa keskellä kaupunkia.”
Ministeri Kolmovski puhui siitä, että Antikaisen patsaan tilaussopimus on jo peittynyt pölyllä. Kalevalan kylä odottaa veistosta sekä myös Vitele. Puhui taiteilijan vastuusta.
Puhuttiin kokouksessa siitäkin, että viisivuotissuunnitelmissa on taidekoulujen avaaminen joka piirissä.
Taiteentutkija Anisova Klavdia Pavlovna puhui, että Eino Jussikainen on paras plakaattien piirustaja koko maassamme. Täytyy olla Taiteilija kaupungille! -ohjelma.
Taiteesta on kadonnut kansalaisuus. Luovan työn ongelmat on ratkaistava hallinnossa.
Moskovalainen Venäjän Federaation taiteilijaliiton neuvonantaja Vera Skrjabina kertoi, että Arkangelin alueella metsätyölaitokset ovat allekirjoittaneet taiteilijoiden kanssa suorat sopimukset. Maksavat komennusrahatkin.
Taitelijoiden on tehtävä tilitys luovasta työstään tovereiden edessä!
30.6.
Oli kommunistikirjailijoitten vuoronmukainen kokous. Niitten tilitys, jotka kirjoittavat nykypäivän ongelmista. Muisteltiin maaliskuun Venäjän kirjailijaliiton hallinnon kokousta, jossa keskusteltiin Karjalan kirjailijoista. Suomenkielisestä toimistosta ei tullut ketään.
Kiurun luona ministerin ja Ivan Manjkinin (Ministerineuvoston varapuheenjohtaja, muuten vepsäläinen kansallisuudeltaan) läsnäollessa puhuttiin kuvataidemestareiden vaatimuksista. On puute ateljeista, näyttelysalin laajentaminen on päivän vaatimus, ministeriöltä on saatava pakettiauto.
5.7.
Kyllä tämä päiväkirja täyttyy hitaasti. Olisihan sitä kirjoittamistakin, mutta kun ei tule kirjoitetuksi, enkä ymmärrä, mikä kiusaa. Eiköhän se ole vain minun tuntematon tulevaisuuteni. Päätin suorittaa teatterikouluni tutkinnot loman aikana, että säilyisi palkkani.
Erkki pääsi yhdeksännelle luokalle. Tuli kerran kolmen aikaan yöllä. Sanoin siihen vain, että se olisi viimeinen kerta. Seuraavalla kerralla saat olla tulematta, jos et voi tulla ennen kahtatoista. Saat mennä vaikka helvettiin! Parin viikon kuluttua poika meinaa lähteä Kalevalaan ylioppilasrakennusjoukon ryhmän mukana. Ilman kuria hän ei siellä pärjää, ei yksinkertaisesti riitä voimia.
Gennadi kirjoittaa pioneerileiriltä Ukrainasta, että kuolee siellä janoon, jos ei häntä auteta kolmella ruplalla. Voi kakarat!
Teatterikoululla valitsin työvuoden teemaksi Tshehov ja Suomi. Kunpa nyt vain löytyisi aineistoa riittävästi.
Teatterimme näyttelijät kertovat, että kiertue Sortavalassa meni penkin alle. 30 henkeä yleisöä keskimäärin. Uusi teatterin varajohtaja, joka vastasi yleisöstä, lähti kylmäverisesti kesken matkaa kotiin, vaikka ei ollut kiertänyt edes kaikkia esiintymispaikkoja.
Ahvonen haukkuu Haimia huonosta työstä, pyrkimyksestä ottaa kaiken vallan käsiinsä ja sillä sitten kerskailla. Yhteisymmärrystä ei ole Toivon ja Anna Vlasovankaan kesken.
Venäläiseen teatteriimme meinaa tulla Ivan Petrov. Shtokband on muka kutsunut. Ja ennen arvonimen saamista Shtokband sellaista ei tekisi. On kai päättänyt lähteä?
Petroskoissa vierailevat Magnitogorskin teatteri ja Bashkirian venäläinen teatteri. Ja syntyi hätä, kun yleisöä ei löydy. Tietenkin, kun ilmat ovat niin kauniit.
Lomaa on jäänyt kolme päivää.
8.7.
Erkki jatkaa ikänsä temppuja. Toissayönä emme nukkuneet kuin pari tuntia.
Selailin suomalaisia Teatteri-lehtiä vv.1959–1961, jotka sain muutama päivä sitten. Etsin Tshehovia koskevaa aineistoa.
9.7.
Olimme tyytyväisiä, että Erkki istui yön aseman penkillä ja sai selkäänsä samanlaisilta nulikoilta.
Olin ensimmäisen päivän työmaalla loman jälkeen. Melkein kaksi tuntia meni aluekomitean "letutshkalla" (näin nimitetään tuotannollisia järjestelyneuvotteluja). Sen jälkeen tuhlasin vielä kaksi tuntia elämästäni Petroskoin kaupunginneuvoston istuntoon. Aiheena oli Kizhin ongelmat. Saarella on vesipula, saastuneet käymälät, laivoilla juopotellaan, saaren ravintolassa on puutetta vihanneksista ja kalasta.
Sain tehtäväkseni kirjoittaa päivässä kolme kirjoituskoneliuskaa Karjalamme taide-elämän tapahtumista nimenomaan XXIV puoluekokouksen jälkeen propagandasihteeriämme M. Kiurua varten.
25.7.
Kaksi viikkoa sitten Erkkimme lähti Kalevalaan ylioppilasrakennusjoukon kokoonpanossa. (Kesäisin sellaiset joukot tienasivat melkoisesti rahaa. Rakentajia ei ollut koskaan tarpeeksi ja nämä nuoret saivat paljon aikaan, kun eivät ryypänneet liikoja ja voimia riitti tehdä ylitöitä.)
14.7. oli sunnuntaitalkoot Zaitseville nimetyllä neuvostotilalla. (Maallamme työvoimaa myös puuttui aina.) Löimme heinää.
Ja seuraavana päivinä oli runojuhla Kontupohjassa. Kuumuutta ilmassa oli yli 30 asteetta ja tapahtumat olivat aukiolla Rauha-elokuvateatteri taustana. Lavana toimi kuorma-auton lava, johon oli pystytetty penkkejä ja mikrofoneja.
Tämä olikin jo kymmenes runojuhla Kontupohjassa ja se oli omistettu Vladimir Majakovskin 80-vuotispäivälle. Vieraina olivat yksi moskovalainen runoilija, muutama leningradilainen, yksi runoilija Valko-Venäjältä ja yksi runoilija, entinen Kontupohjan asukas, Kuibyshevista. Unkarista saapui Kalevalan kääntäjä Varga Domokos. Illan lopussa kävimme koko sakilla Kivatshun vesiputouksella. Runot soivat kuin sielun hengitys!
17.7. matkustin komennusmatkalle Kalevalaan – huomasi Shtykovin herkkäluontoisuuden, kun hänellä itselläänkin on samanikäinen poika – ja siellä tapasin Erkkimme. Jo seuraavana päivänä, kun rakennusporukka oli saapunut tähän kauniiseen kylään, poikamme sairastui, nousi kuume. He tekivät työtä 12 tuntia päivässä auringossa kahden tunnin väliajalla. Piti raivata kahden metrin syvyisiä kuoppia, kantaa paareilla tiiliskiviä ja joskus heitellä niitä käsistä toisiin. Ja sitten tehtiin muotin laudoitus. Ja illalla teki mieli vielä mennä kävelylle. Ja eräänä aamuna, kun ei ollut oikeastaan lopullisesti herännyt, löi vasaralla kolme sormea rikki.
Musta kuin neekeri, tukka sementissä, likaiset jalat ja kauhea nälkä. Vein pojan ravintolaan, jossa miehenalku söi kaksinkertaisen ruoka-annoksen... Jätin pojan raskain sydämin. Jaksaako?
Matkalla kiersin kaikki elokuvateatterit Kalevalan piirissä. Aluekomiteassa valmistetaan keskustelua elokuvien näyttämisen ongelmista.
Lensin Kalevalasta pienellä lentokoneella. Kaikkialla oli savua. Segezhan lähellä näkyvyys oli melkein nollassa savun takia. Ja näin on koko Karjalamme ylhäältä. Yli kuukauden ei ole ollut sateita. Kaikki käynnit metsissä on kielletty. Tietenkin salametsästäjiä on aina.
8.8.
Erikiltä tuli sittenkin kirje. Kirjoittaa, että venäytti kädet. Lääkäri kielsi nostamasta yli kolmea tiiliskiveä. Lähetimme jo toisen paketin postitse. Pyysi lämpöisiä vaatteita. Pohjoinen näyttää jo öisin luonteensa.
Missähän kunnossa tulee etelästä se meidän nuorempi?
Nyt jo sataa niin, että kauppojen kellarit ovat täynnä vettä. Vesi uskalsi tulla puoluearkistoonkin! Muutenkin huonot tiemme ovat tulleet ihan veteliksi...
Venäläisen teatterin pääohjaajaksi on tullut Ivan Petrov. Mihail Kiuru kysyi tiukasti, etteikö hän vain tullut pitkäksi aikaa? Että muka hän on jo ajettu puolueestakin ja hänen kaverinsa ovat vankilassa vieläkin. Mikä siinäkin on takana? Onko se, kuten huhut kertovat, miesrakkautta? Ja kaunis vaimo pysyy vierellä?
Teatteri-lehdestä, jota saan Suomesta, löytyykin melko paljon aineistoa Tshehovista Suomessa.
21.8.
Krimillä kerääntyivät kompuolueitten johtajat. Aluekomitea puolestaan keräsi KK:n ehdotuksesta aktiivin, älymystön edustajia. Muun muassa puhuttiin siitä, ettei tietenkään automaattista rauhan taetta voi olla. Ideologisen rintaman molemmin puolin ovat käynnissä manööverit. Maailmassa on raaka- ja polttoaineongelmia. On käynnissä spesialisointi ja osuustoiminnallistaminen. Neuvostoliiton metalliteollisuudessa ja metallinkäsittelyteollisuudessa on ajateltava säästämistä, tarkoituksenmukaisuutta metallin käyttämisessä.
Kompuolueen sihteerit puhuivat propagandan vakuuttavuudesta ja siinä on taiteella ja kirjallisuudella tärkeä osuus. Täytyy tietää kansan mielipiteet! Yhteistyösiteiden luominen tuo mukanaan kapitalismin propagandan aktivoitumisen. Nytkin on viety läpi toimenpiteet, jotka koskevat nuorisoa ja sivistyneistöä.
Kansainvälisyyden ja sosialismin kasvattaminen kansassa. Siinä kaikkien sosialististen maiden on yhdistettävä työkokemuksensa. Menestys ei tule itsestään.
On kehitettävä propagandan laajentamisen tekniikkaa. Television kehittäminen. Kompuolueitten propagandaosastojen on keräännyttävä useammin. On puhuttava ideologian sisällöstä, muodoista ja menetelmistä. Täytyy kehittää yhteistyötä kulttuurialueella, laajemmin on järjestettävä neuvonantotilaisuuksia ja neuvotteluita. Yhteisvoimin on autettava vähemmän kehittyneitä sosialistimaita, esimerkiksi Romaniaa. Ei kannata alleviivata sotaliittojen vahvistumista.
Kaikki sihteerit kehuivat Brezhnevin suurta työtä Kompuolueitten yhdistämisessä.
1.9.
Pojilla alkoi uusi opintokausi. Erkki vasta eilen tuli Kalevalasta. Tienasi 200.00 ruplaa!!! Pani kaikki pöytään. Lupasi ostaa kellot itselleen ja äidille. Tunnusti, että usein oli tosi raskasta. Viimeiset pari vuorokautta teki työtä ilman syömistä ja nukkumista. Tuli ihan uupuneena. Otin pojalta sanan, että kerran kuukaudessa lähtee kanssani teatteriin tai konserttiin!
Ajattelin jo tässä, että jos joudun pois työpaikaltani, niin Erkki voisi mennä yhdeksännen luokan jälkeen ammattiopistoon ja hyvin pian töihin, niin me pienemmälläkin palkallani pärjäisimme.
Gennadi on kuudennella. Hänkin kolmen vuoden kuluttua pääsisi ammattiopiston kautta valtion leiville.
Viimeinen viikko olikin vaikea. Riitaannuin taas Shtykovin kanssa.
Vuoden lopussa aluekomiteassa Sihteeristön käsiteltävänä ovat nuorten taiteilijoiden ongelmat.
Tshehov Suomessa -teema on jäänyt toistaiseksi puoliväliin. Sain muuten Tovstonogovin sihteeriltä vastauksen mahdollisuudesta tavata suuri ohjaaja tammikuussa. (Viime vuonna ohjaaja oli asettanut Suomen Kansallisessa teatterissa Kirsikkapuisto-näytelmän ja päähäni pälkähti haastatella maestroa.)
Saa nähdä, vastaako Siivola pyyntöön auttaa minua Tshehov-aineiston keräämisessä? Aion kirjoittaa myös herra Puuruselle. Muistaakseni hänkin on ohjannut joskus Tshehovia.
Iltapäivällä meinaamme Rudolf Sykiäsen kanssa käydä Folke Niemisen ateljeessa. Olimme siellä jo kerran kolme päivää sitten. Taiteilijalla on monta uutta teosta valmiina. Reheviä ja hyvin realistisia ovat saksalaiset nuoret työmiehet ryhmäkuvassa, jonka hän maalasi Itä-Saksassa. On monta hyvää asetelmaa. Joku on oikein osuvasti sanonut, että Nieminen on filosofisen asetelman alkuunpanija maassamme.
2.9.
Keskustelu Folke Niemisen ateljeessa
Tapaaminen Folke Niemisen kanssa on tapahtunut ja tuntuu siltä, että kannattaa panna muistiin.
Folke on syntynyt v.1931. Huhut kertovat, että 10 vuotta sitten 5-vuotias tyttärensä putosi 7. kerroksessa olevan ateljeensa ikkunasta. Tietenkin se vaikutti hänen psyykkiseen tasapainoonsa. Vaimo jätti hänet. Nyt ainoa ihminen, kenen luokse hän kiirehtii, on äiti! Serafima Poljakova on nykyään hänen naiskaverinsa. Poljakova on taidemuseon vanhin taidetutkija ja Folken mielestä vajaa-arvoisuuden kompleksin omaava nainen.
Rudolf tuli ajoissa ja kello 18.00 nousimme sinne 7. kerrokseen. Ei siinä talossa hissiä ole. Ullakkorakennus on noussut 5-kerroksisen talon lisänä ja on taiteilijoita varten. Hänen ateljeensa onkin kaikkein avarin ja valoisin. Kaikissa niissä olen käynyt.
Folke on nyt taiteilijaliiton puheenjohtaja.
Aattona ateljeessa oli käynyt 24 leningradilaista ylioppilasta ja siksi taulut oli valmiiksi levitetty. Ne, joita ei ollut ostettu.
USA:ssa on kuulemma ilmestynyt Hauskaa uutta vuotta, Van der Veiden -taulun jäljennös.
Seinällä oli säveltäjä Patlajenkon muotokuva Renessanssiajan attribuutteineen: karjalainen säveltäjä oli silloin justiin säveltänyt Kuningatar Marian kirjeitä -musiikkiteoksensa.
Säveltäjä ja musiikinopettaja Pjotr Kozinskin muotokuva. ”Tukeva mies, taantumuksellinen näöltäänkin, joka 20 vuoden opettajauransa aikana kertaakaan ei myöhästynyt luennoilta”, selitti Folke.
Omamuotokuva (sinisissä sävyissä).
Taiteilija Ivanenkon muotokuva sidotun sormen sävyttämänä. Rudolfin mielestä taiteilija on vaikean taistelun jälkeen ripillä. Ja miehen taustana on vaikea elämä. “Ihmettelen hänen käsiään”, lisäsi Rudolf.
Kaksi kuvaa triptyykistä saksalaisista työmiehistä.
Renuar omenan ja kirjojen kanssa.
Järven ranta. Veneet. Syntyy assosiaatio Juntusen teoksiin.
Syntyi puhetta heistä, jotka protestoivat, mutta joilla ei ole omia ohjelmia. Rudolf kertoi Jakirin (KGB:n johtaja kauheina vainovuosina (Vainovuonna 1937 teloitettu lahjakas sotapäällikkö, vakaumuksellinen bolshevikki ja puolueen keskuskomitean jäsen, ei KGB:n päällikkö. Toim. huom.)) pojasta ja eräästä toisesta entisen suuren miehen jälkeläisestä, jotka vuonna 1968 istuivat Moskovassa entisellä teloituspaikalla käsissä juliste “Kädet irti Tshekkoslovakiasta!” ja joukko ympärillä vähän ettei repinyt heitä kappaleiksi. Miliisin oli suojattava heitä ja vietävä pois paikalta.
Folke Nieminen: “Miliisillä ei ollut oikeutta koskea miehiin!”
Sitten puhuttiin Saharovista, Neuvostoliiton atomivoiman isästä. Joskus hän on vaatinut keskusteluja USA:n kanssa puhuen siitä, että atomiaseita on liiankin paljon, että pitäisi yrittää päästä yhteisymmärrykseen. Silloin keskustelut olivat mahdottomia ja hänen puheita ei haluttu kuunnella. Nyt hän on kirjoittanut kirjeen Amerikkaan, että Neuvostoliitto huijaa kansoja neuvotteluissa.
Folke nosti puheen rahasummasta, joka on maksettava, jos meinaa muuttaa ulkomaille ja olet saanut korkean sivistyksen. Ei uskonut, kun Rudolf kertoi, että se summa on Ranskassa paljon suurempi kuin Neuvostoliitossa, että Italiassa se on hiukan pienempi kuin Ranskassa jne.
Nieminen oli kuitenkin pahoillaan, että viisumin hinta on liian suuri niille, jotka pyrkivät ulkomaille.
Sitten puhe siirtyi Solzhenitsynin Syöpäsairaitten osasto -kirjaan. Folke oli lukenut sen Moskovassa. Hänen mielestään ihmisten kärsimykset syöpäsairaaloissa ovat huomionarvoisia. Rudolf kiihtyi ja huusi, ettei häntä miellyttänyt koko kirja.
Puhe siirtyi Petrov-Vodkinin teoksiin. Folke oli pahoillaan, että niin hyvä taiteilija piilotettiin yleisöltä. Nyt vasta monet saivat nähdä sen lahjakkaan taiteilijan tuotantoa.
Rudolf: “Oikein tehtiinkin! Sen ajan yleisö ei ollut valmis ottamaan vastaan sellaista taidetta.”
Folke: “Mutta samalla sen saman yleisön kehitystä rajoitettiin!” Itse olen sitä mieltä, että Folke tässä on aivan oikeassa. Kohta Rudolf lähtikin.
Puhuttiin Folken kanssa taidemuseon johtajan Popovan riittämättömästä sivistyksestä, taidetutkijan Anisovan röyhkeydestä ja rajoittuneisuudesta, Valentina Avdyshevan pyrkimyksestä liiton puheenjohtajaksi ollessaan rivitaiteilija, Aleksei Avdyshevin pyrkimyksistä saada kaiken ryntäyksellä. Miesten juoruja. Sitä oli vaikea kuunnella. Puhe kuitenkin siirtyi vähitellen taiteeseen, ikuisuuteen, kaiken olennaisen kehitykseen...
– Ja mitäs sen jälkeen? kysyi taiteilija.
– Ihmiskunnan kehitys.
– Ja mitäs sen jälkeen?
– Eihän ihmistä järkevämpää voi olla. Sehän on luonnonkehityksen huippu.
– Silloin kun kehitys pääsee huippuun, se alkaa rappeutua.
– Silloin syntyy uusi, vielä korkeampi kehityksen muoto, jota me emme osaa olettaakaan.
Folke: “Minä tahtoisin uskoa, että joskus taas palaan tähän maailmaan!”
Minä: “Sinähän sitten oletkin korkein optimisti!”
Folke: “Mutta joskus minä kosketan olemattomuuden mustia syvyyksiä. Mitään ei tule olemaan! Kuitenkin kaikki tuhoutuu!”
Minä: “Ei! Syntyy kehityksen uusi vaihe, muotokin, jota me emme voi edes ymmärtää ja järjetöntä on edes ajatella sitä. Aivomme ikään kuin kuolettaisivat itsensä silloin, kun yrittävät käsittää sellaista. Mielestäni täytyy tietoisesti rajoittaa yritystä katsoa olemattomuuteen.”
Folke: “Minä en voinut nukkua öisin. Pelotti.”
Minä: “Se on sairaus. Parempi on syventyä tämän päivän ongelmiin. Niitähän on ihan riittävästi. Niitten ratkaiseminen on konkreettista apua ihmisille.”
Folke: “Minua odottaa äitini. Kiitos, että ymmärrät minua.”
Minä: “Sinun olisi puheenjohtajana autettava taiteilijoita, joilla ei ole ateljeeta.”
Folke: “Mutta samalla ne ovat hyvin tarpeellisiakin vaikeuksia. Minullahan ei ollut pitkään aikaan omaa ateljeeta. Hyvä taiteilija voittaa vaikeudet.”
Minä: “Eihän vaikeuksia tarvitse tietoisesti luoda?!”
22.9.
On lauantaiaamu. Kuuntelen radiota ja vesi nousee silmiini. Lähetyksen aiheena on erään neidon kirje, jossa hän muistelee erästä runouden iltaa koulussaan. Kerääntyi noin kaksisataa koululaista ja tilaisuus oli järjestettävä kuntosalissa. Ja järjestäjät miettivät, miten tehdä suuresta salista kodikkaampi, että runot soisi... Sammuivat valot ja kuului Brahmsin musiikkia. Heti paikalla syntyi hiljaisuus hälisevässä katsomossa. Keskeltä salia nousi neiti ja rupesi lausumaan runoaan. Syttyi kolme kynttilää. Ja halukkaita lausua runoja löytyi paljon enemmän kuin kuviteltiin. Syntyi ongelma, kuinka lopettaa tällainen tilaisuus? Ja nuoret opettajat päättivät aloittaa hämärässä kuuluisan Svetlovin Grenadan. Jokainen pani oikean käden naapurin olkapäälle... Itkin kuin pieni lapsi.
Hermot olivat koko viikon jännityksessä. Shtykov puhuu koko ajan, että kääntäjien kokouksen järjestäminen on koetinkiveni. Osaanko muka järjestää. Ja, vaikka ei minusta paljon riippunutkaan, hermostuin. Vieraita tuli Moskovasta ja Tallinnasta. Oli kutsuttu kaikki Petroskoin kääntäjät. Syntyi 50 hengen tilaisuus.
Näinä päivinä iltaisin kirjoittelen arvostelua suomalaiseen Kirvesmiehen kirjoittamaan Kansat kuin veljet -teokseen. Shtykov melkein pakottamalla pani tekemään sen Punalippua varten. Orvo lupasi auttaa kielen puolesta.
Tshehov ja Suomi -työni on taas jäänyt syrjään.
Ovatko hermoni kunnossa, kun tuon tuosta vetistelen? Vai tuleeko vielä ilmi taiteilijan herkkyys, josta joskus puhui Puurunen?
Kyllä nämä aluekomitean herrat yrittävät tehdä minusta vakavasti ajattelevaa byrokraattia. Siitä ei kai tule mitään...
Eilen oli se ainainen syksyinen matka neuvostotilan pelloille. Tällä kertaa olimme porkkanamaalla. Kylmä ja sateinen ilma! Ilmenikin, että aluekomitean henkilökunnassa on myös kaikenlaisia ja paljon pikkuporvarillisuuttakin. Paluumatkalla syntyi kuitenkin laulu ja joku tyytyväisenä sanoi, että kunpa tämä matka jatkuisi!
Olen valittu koulun Gennadin luokan vanhempien puheenjohtajaksi. Se vielä puuttui! Eihän siinä ollut mitään logiikkaa. Puheenjohtajan pitäisi olla luotettava ihminen. Ja mitäs luottamusta voi olla minuun, kun poikani viime viikollakin sai kaksi kakkosta algebrassa, yhden geometriassa ja lisäksi vielä venäjän kielessäkin.
Erkki tekee joskus läksyjä, mutta niitähän on jo vaikea tarkastaa. Joskus tulevat miliisistäkin kysymään häntä, mutta eihän sitä poikaa noin vain tavata. Kitara on tärkein instrumentti. Kerskailee, että osaa pelata korttia, preferenssiäkin, kingiä. Sanoin hänelle, että kun voitat minut kolme kertaa peräkkäin shakkipelissä, niin saat pelata korttiakin. Ei suostunut. Voi voi, minua raukkaa!
9.10.
Syyskuun 30. päivänä vietin ensimmäistä kertaa näin ihmisrunsasta syntymäpäivääni. Asunnossani se kyllä tapahtui. Aluekomiteasta tuli työkaveri Vera Gjubijeva miehensä runoilijan Viktor Potijevskin kanssa. Olivat Rautiot ja Ahvoset, Björniset, Lehmukset, Mikshijevit ja oli Allan vaimoineen.
Venäläisessä draamassa oli kaksi ensi-iltaa. Vanhat seinät -niminen Grebnevin näytelmä nykypäivän ongelmista Shtokbandin ohjauksena, Ljudmila Zhivyh pääroolissa. Mutta siinä oli "meidän", siis virallisen kulttuurijohdon kannalta heikkouksia. Johtajanainen ei pystynyt puolustamaan uutta kantaansa. Kotonaan oli häviötytär, joka jätti miehensä ja taas toi asuntoonsa jonkun tyypin. Ja työläisnaiset seisovat tehtaalla liukuhihnan ääressä kuin keskitysleirillä. Kirjailija yrittää tyrkyttää meille, ettei neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa ole kaikki niin hyvin kuin yritetään näyttää?
Vampilovin Viime kesänä Tshulimskissa on ihan hyvä näytelmä mielestäni, mutta puolueemme "apulaisena" sekin on minusta harmaa ja pessimistinen. Kyllä ne kirjailijat ovat kummallisia ihmisiä, kun näkevät vain meidän yhteiskunnan väärää puolta! Onko tämä sosialistista realismia?
Suomalaisessa teatterissa näytäntökauden avajaiset olivat 6.-7. lokakuuta. Esitettiin Drutsen Nuoruutemme linnut, jonka ohjasi T. Haimi.
Strelkov oli hylätä esityksen hyväksymisen, mutta kun kuuli hyväntahtoisia mielipiteitä, suostui hyväksymään. Yleisömme ottikin esityksen hyvin vastaan. Mutta mielestäni Haimin tappio se kuitenkin oli.
Ensi-illan jälkeen teatterimme nuoret lauloivat teatteriyhdistyksen huoneistossa haikarasta, joka lensi teatteriimme Leningradista ja auttoi taas Haimia esityksen syntymisessä. Haikarana tällä kertaa oli Ilja Saulovitsh Oljshvanger.
Haimi kirjoitti hakemuksen pääohjaajan tehtävistä eroamisesta. Ministeriö kuitenkin pyysi kestämään näytäntökauden loppuun, kun Pauli Rinnekin on vielä Moskovassa niillä Korkeilla ohjaajakursseilla. Puoluesihteerin hommista Haimi on tietenkin vapautettava. Mutta kenet tilalle? Kun puhelimitse pyysin Darja Karpovaa tulla keskustelemaan näistä asioista, näyttelijätär kategorisesti vastusti sihteeriksi tuloa. Matti Ljubovin kyllä suostui, mutta hänhän edustaisi kauhean vanhanaikaista asioitten ymmärtämistä.
Osastossamme valmistaudutaan aluekomitean byroon istuntoon. Aiheena on luovantyön liittojen ja järjestöjen työstä nuorten taiteilijoiden, kirjailijoiden ja näyttelijöiden kanssa. Eräs komissio tekee valmistustyötä. Minä keskustelin Suomalaisen teatterin näyttelijöiden kanssa. “Ikävyys, huono luovantyön kuormitus, hämärä näkemys tulevaisuudesta”, oli vastaus enemmistöltä.
Olin tänään sinfoniaorkesterin konserttikauden avajaisissa. Shostakovitsh ja Sergei Prokofjev. Mukana oli myös Valko-Venäjän Akateeminen kuoro.
14.10.
Suoraan sanoen poikiemme kanssa ei tule koskaan ikävä! Jo muutamana sunnuntaina vanhempi on lähtenyt jonnekin aamusta, muka rakentamaan jotain "korsun tapaista". Ja tuli kuitenkin puolenpäivän tienoilla. Ja nyt tänään, eilisten suurpuheiden jälkeen, kun päiväkirjassa havaitsimme koko kasan kakkosia ja tunneilta karkaamisia, hän lähti taas noin puoli kahdeksan aamulla, mutta takaisin poikaa ei näkynyt iltapäiväviiteen saakka. Välillä kävi naapuri morkkaamassa nuorempaa, joka muka heitteli jääkokkareilla naapurin tyttöä. Nappasin pojan kauluksesta ja painuin asuntoon 21, jossa sain kuulla, että "Teidän lapsenne ovat moraalisia epäsikiöitä. Te olette kommunisti ja minä menen puoluejärjestöönne valittamaan.”
"Lapseni eivät ole enkeleitä, mutta kun menette valittamaan puoluejärjestöön, niin ehdottaisin kokoamaan faktat", vastasin siihen, vaikka sydämelläni tunsin kissankynsien jälkiä.
Gena itkee ja toistaa jo monenteen kertaan, ettei se ollut hän, joka heitteli niitä jääkappaleita.
Otin Genan mukaan ja läksin etsimään vanhempaa yliopiston asuntolasta. Siellähän ovat hänen uudet kaverinsa, jotka muuten kehuivat poikaa Kalevalan matkan johdosta.
Kello 18.00 ilmestyi Erkki.
– Mitä on tapahtumassa? kysyin. – Missä olet ollut?
– Kuormasin!
– Mitä?
– Säilykkeitä.
– Missä?
– Leipomoa vastapäätä.
– Miksi?
– On maksettava kitarasta.
– Mistä hiton kitarasta?
– Siitä sahatusta ja höylätystä laudasta, jonka eilen toin.
– Ja mitä varten sinulla pitää olla se kitara?
– Haluan esiintyä kouluyhtyeessä.
– Ja paljonko se kitara maksaa?
– 10 ruplaa.
– Ja paljonko sinä tienasit?
– 7 ruplaa.
– Saat taas revehtymän.
– Kalevalassa rakennushommissa tein enemmänkin työtä ja hyvin meni.
– Ethän sinä jaksa läksyjäkään tehdä.
– Kyllä jaksan.
– Kiitos, ettet mennyt etsimään kevyempää työtä.
– Me poikien kanssa kuormasimme kolmestaan kaksi vaunua. Lopetimme yhdessä aikuisten kanssa ja heitä oli enemmän... Toin lasten ruokasäilykkeitä.
– Miksi?
– Laatikko halkesi ja meille annettiin lupa ottaa.
– Miksi et meille kertonut?
– En tiennyt, miten suhtaudutte tähän.
20.10.
Olin Suomalaisen teatterin puoluekokouksessa, johon oli kutsuttu taiteellisen neuvoston jäseniä ja sen jälkeen nuorisoliittolaisten kokouksessa. Aiheena: Nuoriso!
Nuoret näyttelijät pelästyivät uuden studion avaamista. "Ajakaa sitten meidät pois! Mehän emme ole viiden vuoden kuluttua edes kolmekymppisiä. Mutta Martta Ljubovina, Liisa Sevander, Darja Karpova ja Liisa Tomberg ovat kohta lähdössä eläkkeelle. Ja enempää kuin 4-5 tyttöä ei tarvitakaan ja kun löytyisi vielä 7-8 poikaa.
Syksy on peittänyt maamme lumella, jota on päässyt kai sisimpäänikin. Olen menettänyt teatterilaisten keskuudessa jotain sellaista, mikä ennen lämmitti. Pessimismi valloittaa.
|
