1.1.1980
Leninskaja pravda -lehdessä Pauli Rinne kertoo itsestään.
7.1. Mujejärvi.
Tulin tänne eilen. Samassa junan vaunuosastossa oli aluekomitean luennoitsija Alla Pitshugina, joka sai minut mukaan Lietmajärvelle luennoitsijaksi. Puhuin taiteesta ja Karjalamme kulttuurista rajavartiolaisille.
Tänään aamulla olin jo Kantele-yhtyeemme kiertueen asioilla. Piirin kulttuuriosastolta soitettiin Repolaan ja Lentiiraan yöpaikoista taiteilijoille...
Bussit ovat tulleet junalla Lietmajärvelle ja odottavat siellä yhtyeemme tuloa.
8.1.
Soitti Kutuzov ja kertoi, että uusi varaministeri, joka on minun entisellä paikallani, siis Viktor Poutanen, on saanut käskyn kieltää Kanteleen kiertue. Käsky on muka tullut sellaisen järjestön kuin kansankontrollin puolesta, joka sai tiedon suurista rahasummista, jotka oli käytetty Kononovin juhliin...
Se on varmasti balettimestarimme Viktor Polonskin tekoa, joka osasi jäädä Petroskoihin, kun vaimonsa ja lapsi ovat sairaana.
Repolassa (yksi rajavartiolaisten tukikohdista) luvattiin yöpymispaikkoja, mutta pyydettiin ilmaista konserttia sotilaille.
9.1.
Karjalan tasavallan 60-vuotisjuhlalle omistettu Kantele-yhtyeen kiertue
Kostamus.
Tulimme autoilla Lietmajärveltä yöllä kello kaksi. Onneksi saimme riittävästi hotellipaikkoja. Meillähän usein käy niin, että vaikka puhelimitse on jostain sovittu, ei se mitään merkitse.
Meidän suuri bussimme yöllä ajoi jonkin syvässä kinoksessa seisseen henkilöauton kylkeen. Liikennemiliisi herätti kuljettajan selitystä varten...
Yhdellä tanssijoista jalkaan ilmestyi paise.
Kävin paikallisen SNS-järjestön puheenjohtajan puheilla, toin hänelle pienen lahjankin. Sain tietää, että molempaan konserttiin on kutsuttu 150 suomalaista työntekijää. Konsertit ovat kello 19.00 ja 22.30.
Kävin kombinaatin johtokunnan luona. Kombinaatti on noin kolmen kilometrin päässä kaupungista ja sinne on joskus hankala päästä. Johtajat lupasivat allekirjoittaa laskun, jos meillä on huonot tulot. Jos saamme 1000 ruplaa kahdesta konsertista, niin he lupasivat lisätä 200 ruplaa, että meidän normimme (500x2) vaikka hiukan ylittyisi. Ja jos tulot ovat vielä huonommat, niin maksavat 500 ruplaa.
Kulttuuritalolla ei näkynyt vieläkään lippujenmyyjiä, vaikka esiintymiseen oli jäänyt vajaa tunti. Järjestäjänä yhtyeemme puolelta toimiva tanssija Viktor Mjasnikov juoksenteli koko päivän nuorisoliiton edustajan kanssa työosastoilla jakamassa lippuja. Ja loppujenlopuksi ensimmäisessä konsertissa oli noin 100 henkeä ja heistä 70 suomalaista ja toisessa noin 150 henkeä ja heistä puolet suomalaisia.
11.1. Repola.
Niin sanotussa hotellissa on vain 25 paikkaa. Niistä menee viisi kuusi paikkaa komennuksilla oleville. Siis jää 19 sänkyä ja meitä on matkalla 31 henkeä, 20 naista ja 11 miestä. Voi meitä raukkoja!
Eilen lähdimme Kostamuksesta kello 15.30. Matka Lietmajärvelle otti kaksi tuntia.
Katsomossa on 150 paikkaa. Näyttämö on 8x4 m. Katsojia tuli puolisalia. Metsäteollisuuslaitos, joka on kylän isäntänä, lupasi siirtää tilillemme 70 ruplaa ikään kuin konserttiluennosta. Mutta silloin osallistujia pitää olla vain 4 henkeä. Panimme kylmäverisesti papereihin kaksi konserttia ja pidimme vain yhden.
Konsertin jälkeen, siis 22.20, painuimme piirinkeskukseen Mujejärvelle ja 96 km taival otti meiltä 3 tuntia. Puoli kaksi yöllä saimme tietää, ettei neljälle hengelle riitä yösijaa. Juoksin yöllä työläisasuntolat läpi. Täpötäynnä!
13.1.
Olen Petroskoissa. Tulin pariksi päiväksi tukikohtaan, sillä täällä on kertynyt monta asiaa.
Leningradista tuli toveri Diment (henkilökuntaan kuulumaton administraattori, joka järjestää alueittenvälisiä kiertueita).
Puolueen vaalikokous oli toissapäivänä. Puolueemme aluekomitea on luvannut kuunnella tilitystä asioistamme oman hallituksen istunnossa huhtikuussa. On sepitettävä kaikenlaisia selityksiä, selvityksiä ja tiedonantoja.
Mutta kiertuematkalla asiat ovat myös rempallaan ja täytyy heti, kun on mahdollista, palata yhtyeen reitille.
Volomassa perutettiin konsertti, kun oli myyty vain 10 lippua ja kerhotalon salissa oli +12 astetta lämpöä. Repolassa piti ottaa ohjakset käsiin, sillä kyläneuvosto ja metsäteollisuuslaitos eivät mitenkään löytäneet yhteiskieltä. Piti etsiä sänkyjä ja petivaatteita sotilailta, joille lupasin ilmaisen konsertin. Ryhmä sotilaita auttoi pystyttämään sängyt kulttuuritalon lämpiöön. 11 miestaiteilijaa nukkui kerhotalossa.
16.1. Himola.
Tulin junalla eilen. Ryhmä on vielä Lenderyssä. Ja täällä asuntolassa on kylmää ja ympärillä likaista. Aamulla tuli kuusi hurjaa emäntää, jotka pilkkoivat puita, pesivät lattiat ja lämmittivät uunit...
Mutta toistaiseksi on myyty vain 6 pääsylippua.
Kävin koululla kutsumassa konserttiin opettajia ja yläluokkien oppilaita, ilmoitin konsertista ruokalassa ja kaupassa.
Päätin matkustaa junalla Sukkajärvelle, mihin tulee ryhmäkin esiintymään. Samalla tuon taiteilijoille kaikenlaista kamaa, jota sukulaiset lähettivät Petroskoista. Ja sieltä painun Porajärvelle.
18.1. Porajärvi.
Täällä on lämmintä, puhdasta ja kaikki 33 sänkyä valmiina, mutta huoneita on vähän ja artistien järjestäminen vaatii oveluutta, kun ottaa huomioon, että on pariskuntiakin.
Eilen juoksentelin konttoreissa. Paikkakunnalla on kolme kerhotaloa, mutta niitten välillä on useita kilometrejä.
Sahayhtymän kerhotalo on rakennettu kolme vuotta sitten. Se on puhdas ja lämmin, mutta näyttämön lattiat oli tehty joskus märistä laudoista ja nyt ne kiemurtelevat vähän liikaa. Pyysin johtokuntaa tekemään jotain. Parin tunnin kuluttua löytyi kolme miestä, jotka löivät kirveillä ja vasaroilla ihan olan takaa kun kävin katsomassa. Lupasivat korjata ajoissa.
Toisessa kerhotalossa oli keskuslämmitys, mutta kylmä kuin helvetissä. Oli meneillään vuosikokous ja pyysin puheenvuoroa. Kutsuin konserttiin, ettei se kerhotalon kylmyys vaikuttaisi niin masentavasti. Hyvä, että pakkaset antoivat hiukan periksi.
19.1.
Eilinen konsertti meni erinomaisesti. Seisoin ovilla ja sain kuulla vain kiitettäviä lausuntoja.
Lenderyssa oli kyllä kylmä, kun ikkunoista puuttui lasejakin. Yhtyeemme paikalliskomitea kielsi esiintymästä sellaisissa olosuhteissa, mutta, kuulemma, Maksim Gavrilov, kantelensoittaja, pyysi järjestäjä Mjasnikovin kanssa olla peruttamatta konserttia. Niin tapahtui, mutta johtokunnan, siis minun, on annettava siitä lisävapaapäivä. Siihen temppuun on totutettu johtajat ja artistit.
Himolassa klubin johtaja ei tehnyt mitään, vaikka lupasi, ja minun puheeni vei tuuli. Asuntolassa oli kylmä! Yleisöä tuli noin 50 henkeä. Samana aikana kaupassa alkoivat myydä makkaraa ja yleisö riensi sinne...
Oli paikalliskomitean istunto. Henkilökunta vaatii 11 kiertuepäivästä kuutta vapaapäivää korvaukseksi kylmyydestä ja niin sanotuista vaikeista päivistä, kun työpäivä on työsopimuksessa mainittua pitempi. Vimmastuin. Jos näin alkaa mennä, niin meidän on suljettava koko homma. Suostuin neljään päivään.
20.1. Suojärvi.
Matkalla Sukkajärveltä annoimme konsertin Akonjärvellä. Lämpötila kerhotalossa oli taas +13 astetta. Ammattiliitto kirjoitti taas asiakirjan tapahtumasta. Siis vielä yksi vapaapäivä lisää.
Porajärven metsätyömaalla saimme 59 ruplaa...
21.1.
Teemme matkoja Suojärveltä käsin.
Eilen illalla autonkuljettajamme, temperamenttinen ukrainalainen Kamenotrus, heitti ravintolan akkunasta erään kaupunginasukkaan. Jotain häntä ei miellyttänyt. Nyt mittailee lasiruutuja.
Sairastui eräs miestanssija.
Naistenjärveltä soitettiin, ettei kukaan muka halua ostaa lippuja konserttiimme. Huomenna yritän myydä sen, minkä osaan!
Kävin järjestäjämme Mjasnikovin kanssa ja yksin piirineuvostossa, Suojärven metsätyömaan konttorissa, koulussa, kartonkitehtaalla ja sen kulttuuritalolla.
Kävin Loimolassa viemässä lippuja, kun muka eivät ehtineet tulla postitse. Mutta kun tulin paikalle, niin ilmoittivat, että liput on saatu, kerhotalolla on lämmintä ja liput saadaan myydyksi.
23.1.
Aamuinen käynti Naistenjärvellä antoi tuloksia. Saimme 102 ruplaa. Mutta millä hinnalla? Aattona ei ollut myyty yhtään lippua. Juoksentelimme klubin johtajan kanssa sahan ammattiliittokomitean työpaikat läpi. Työläiset puhuvat siitä, ettei ole rahaa, eikä oikeastaan aikaakaan. Kyläneuvostossakaan kukaan ei ostanut lippuja. Kävin tietenkin koulussakin. Sahan ammattikomitea osti 30 lippua ja jakoi ilmaiseksi parhaille työläisille. Ja kun koulussa pyysin opettajia antamaan koululaisille luvan käydä iltakonsertissa, niin se auttoi paljon.
Balettimestari Polonski on tuonut taas kaksi valitusta tanssijoitten kurittomuudesta. Piruntyhmä mies!
Puhuin puhelimitse Petroskoin kanssa. Lehmus kertoi, että uuden ohjelman vastaanotto on määrätty helmikuun 6. päiväksi.
Kirjanpitäjämme Vera Ivanovna kertoi, ettei tilillämme ole yhtään rahaa. Täytyy pyytää ministeriön kirjanpitäjää lähettämään vaikka 500 ruplaa, että voisin maksaa hotellista.
Paikallisradiossa kerroin siitä, että kiertueemme on omistettu Karjalan Tasavallan 60-vuotisjuhlalle. Konserteissa esitetään yhtyeemme parhaita tansseja, sellaisia kuin Vasili Kononovin Puulusikkatanssi, Kruuga ja Vanhassa karjalaisessa kylässä, Helmi Malmin Suomalaiset piirileikit ja Karuselli, nuoren balettimestarin Polonskajan Hakemassa kaivosta vettä ensi kertaa häitten jälkeen ja Penkkitanssi, jotka on tehty karjalaisen kansantaiteen perustella.
Koko matkan vaikeutena on yöpymispaikkojen etsiminen. Meitä on matkalla 33 henkeä.
Suojärveltä soitti kerhotalon johtaja ja pyysi lisää lippuja. Ensimmäistä kertaa!
24.1.
Viisi henkeä on sairastunut! Odotamme lääkäriä ja on kai keskeytettävä matkamme. Sain hotellijohtajan suostumuksen maksaa tilinsiirrolla, kun kerran käteisrahaa ei ole! Mutta harvoin he suostuvat sellaiseen, vaativat käteisenä.
25.1.
Syyttäjävirastossa ja ministeriössä oli muutama kokous, joissa käsiteltiin Polonskin ja Ulanovin anomuksia sekä pitkää, 27-sivuista kirjettä Kanteleen johtajista. Siinä sain kuulla vaikka mitä sontaa itsestänikin.
28.1.
Eilen meidän konserttiimme Kotkatjärvelle tuli Petroskoista varaministeri V. Poutanen.
Uusi kulttuuritalo karjalaisessa kylässä, mutta kauhean kylmä! Katsomossa +8 astetta ja näyttämöllä lämpeni +13 asteeseen. Paikalliskomitea kirjoitti taas aktin, jossa kieltäytyi esiintymästä. Pyysin kulttuuritalon johtajaa tulemaan henkilökunnan kokoukseen. Johtaja vetisteli, että on myyty paljon lippuja. ”Miksi ette aikaisemmin kieltäytyneet?”
Meillä ei ole oikeutta kieltäytyä ennen klo 20. Sanoin, että esitämme tänään, mutta seuraavalla kerralla täytyy kieltäytyä heti, jos näkee, ettei parissa tunnissa mitenkään lämpene.
Tänään kävimme Poutasen kanssa Aunuksen piirin puoluesihteerin puheilla ja piirineuvoston puheenjohtajan sijaisen luona, joka eilen illalla konsertin jälkeen kiitti yhtyettä näyttämöltä ja ojensi muistolahjana Aunuksen puisen vaakunan.
1.2.
Tulin Aunuksesta. Pari päivää sitten oli Strelkovin käsky lähteä käymään Syktyvkarissa puhumassa kymmenen päivän kiertueesta Komin tasavallassa. Kävin ostamassa lentolipun maanantaiksi.
Vielä tänäaamuna kävimme Poutasen kanssa Iljinskin (Alavoisen) sahatehtaalla ja Tuuloksessa ottamassa selvää, ottavatko yhtyeemme vastaan. Ja vaikka kello oli aamupäivän 11 ja 12 välillä, kerhotalojen johtajat olivat melkein petissä. Kumpikaan heistä ei tiennyt kiertueesta mitään.
Alavoisessa patterit olivat kuumana, mutta itse talossa oli 14-15 astetta. Toisessa kulttuuriahjossa oli kylmät uunit ja +5. Tuskinpa niitäkään. Ei tehtaan johtajaa, ei puoluesihteeriä, eikä ammattiliiton puheenjohtajaa ollut paikalla.
Nyt sain tietää, että matka Syktyvkariin siirtyy kymmenellä päivällä.
Kello 22.00 soitti Aunuksesta Mjasnikov ja kertoi, että konsertti oli perutettava ja huominen myös.
10.2.
Oli kaunis koreografi Vasili Kononovin 75-vuotispäivälle omistettu juhla. Se tapahtui Suomalaisen teatterin suojissa. Ohjaajana oli Semjon Karp (monivuotinen Kantele-yhtyeen ohjaaja ja johtaja, juutalainen, joka on tehnyt paljon hyvää kansallisen kulttuurin säilyttämiseksi.)
Stanislav Kolosjonok puhui kauniisti satutanssien luojasta.
Vepsäläisestä Soksusta oli kuoro. Kummallisen täyteläisen vaikutuksen toivat näyttämölle kylän mummot. Kononovin ikäkumppanit! Melko kömpelösti he tulivat näyttämölle, mutta vepsän kielellä ja kähisevillä äänillä ne saivat aikaan sen tunnelman, jota on vaikea lavastaa, vaikka haluaisikin. Ja kun lopussa yksi mummoista, pitkä ja kuivahko, ojensi tanssissa käden Vasilille, väki näki, että mies on omia tälle kansalle, kansa pitää miehestään!
Kiilleliuskatehtaan ja Aunuksen piirin kansankuorot, Runo-yhtyeen tanssiryhmä, Viola Malmin Karjala-yhtye ja kantelelaiset onnittelivat ukkoa hyvin lämpimästi! Lupasi vielä jatkaa työtänsä...
17.2.
On sunnuntai, mutta olen työpaikallani. Yhtyeellämme oli Kalevalan piirin matkalla taas erikoistilanne: autonkuljettajamme tappelivat keskenään ja toinen löi toista veitsellä käteen (soitti järjestäjä).
Vuokkiniemellä oli perutettu konsertti lumisateen takia – tie oli ummessa.
Kävimme (varaministeri Kemova, Musiikkiteatterin varajohtaja Pukatsh, tulevien juhlien ohjaaja Utikejev ja minä) Komin tasavallassa. Ruokittiin, kuin kuninkaita! Punaista kaviaaria ja kalaa, mustaa kaviaaria, lounaat ja illalliset isäntien laskuun!
Mutta! Viikkoa ennen Karjalan kulttuuripäiviä heidän pääkaupunkinsa Syktyvkar täyttää 200 vuotta ja juhliin on kutsuttu "korkeita" vieraita. Siis meidän päivämme jäävät ikään kuin varjoon. Näin hekin sanoivat.
Olin Petroskoissa yhtyeemme kahdessa konsertissa juontajana.
Eilen pidin yhtyeemme tanssiryhmän kokouksen, jossa taas keskusteltiin Polonskien pariskunnasta. Mutta kun yritin pitää virallisesti Polonskin puolta, niin kiihtyneet tanssijat alkoivat huutaa minulle. Vimmastuin minäkin! Minulle ei huudeta!
20.2.
Olen junassa matkalla Kemin kautta Kalevalaan. Juna on myöhässä ja pelkään, etten ehdi linja-autoon, ja mukana on uusi kuljettaja teatterista, sillä Kanteleen kuljettaja on saanut käteensä vamman, eikä voi olla ratissa. Jos emme ehdi ajoissa, niin siellä perutetaan vielä yksi konsertti.
On sairastunut kanteleensoittaja Erkki Rautio.
21.2.
Olen Kemissä. Autonkuljettaja eilen pääsi Kalevalaan ja minä jäin tilaamaan hotellipaikkoja yhtyeelle huomiseksi. Ja niitä, onneksi, löytyi.
Menin Kuzeman asemalle. Sain kuulla, että pari vuotta sitten täällä kävi Kanteleen ryhmä, jonka konsertista ihmiset lähtivät puolivälissä syljeskellen pois. Ryhmässä oli neljä henkeä. Ikävältä tuntui, mutten voinut mitään. Se oli varmaan konserttiluento, josta eivät kaikki tykkää.
Sain aikaan kuitenkin sen, että lupasivat tehdä jotain hyväksemme.
23.2.
Olimme eilen Kuzeman kylässä. Ihmisiä oli ainakin 300 henkeä. Puolet yleisöstä oli ilmaisia sotilaita. “Sheffi” on kunniapäällikkyyskonsertti. Ja niin me laskimme tämänkin konsertin puoleksi sheffi-konserttina. Mutta jumala varjelkoon tällaisilta sheffi-konserteilta. Ne olivat rakentajasotilaita ja syntyperäisiin Neuvostoliiton etelätasavalloista: kazaheja, turkmeneja jne. Heidän kulttuuritasonsa on melko alhainen!
Ensimmäisenä oli kuoromme laulu Karjalasta – salissa naurua! Menin katsomoon ja kuulin vaikka mitä: naurua, pieruja, venäläisiä kirosanoja (niitä he oppivat pian), lisäksi kovaäänistä keskustelua ja kuorsaamistakin...
Tänään on kaksi konserttia, joista toinen upseeritalolla, joka on 14 km päässä Kemistä. Siellä on lentäjiä. Toinen konserteista on iltakonsertti piirin kerhotalolla.
24.2.
Sunnuntai. Venäjällä on vaalipäivä. Eilen upseeritalolla oli noin 200 ihmistä, vaikka myyty oli ainakin 300 lippua. Se tapahtuu siksi, kun lippujen hinta on mitätön ja jotkut unohtavat tai viime hetkellä kieltäytyvät lähtemästä huviretkelle.
27.2.
Olen ryhmämme edellä Belomorskissa. Eilen pidimme neuvottelun puolueen piirikomiteassa, johon kutsuimme työläislaitoksista ammattiliiton johtajia ja pyysimme apua yleisön mielenkiinnon herättämisessä.
Tänään kävin vielä Sumposadissa. Huomenna meinaan käydä Pushnoissa ja Sosnovaja-kylässä.
Kolezhmasta soitti paikallinen kulttuurihahmo toveri Otavin ja kutsui tulemaan heille kylään koko ryhmällä. Lupaa järjestää kalasoppaa! Pelkäämme vähän, ettei meidän mahtava LIAZ-bussimme pääse sinne.
29.2.
Eilen Sosnovajassa saimme 93 ruplaa. Neuvostotila. Näyttämö melko hyvä. 200-paikkainen sali!
Illalla, tai oikeastaan yöllä, päällemme hyökkäsi uusi vihollinen: LUTIKAT!
2.3.
Istun junassa, joka vie minua tällä kertaa Belomorskista Letnjaja-asutukseen, jossa illalla on yhtyeemme seuraava konsertti.
Eilen me olimme vanhassa venäläisessä Sumski Posad -kylässä meren rannalla. Se on joskus ollut hyvin rikas Vienanmeren kapteenien syntymäpaikka. Nykyään, kun kauppaan tuodaan tuoretta kalaa, niin kaupassa tärähtävät ikkunat.
Ja toissapäivänä, siis 29.2., olimme Kolezhmassa. Viimeiset kilometrit meitä, siis bussia, vedettiin traktorilla kylän portille. Mutta pyry pani umpeen tiemme niin, että tavarat pantiin suureen rekeen. Koko ryhmä jakaantui viiteen ryhmään. Jokaisessa oli 6-7 henkeä. Meidät vietiin viiteen tupaan, joissa kalakeitto odotti vieraita. Kaikki oli tehty hyvin ystävällisesti ja sydämellisessä ilmapiirissä.
Ja konsertin jälkeen tavarat taas rekeen ja siitä bussiin...
Henkilökunta on jo väsynyt, hermostelevat. Lutikatkaan eivät oikein naurata.
Luen Neuvosto-Karjalasta Pauli Rinteen haastattelua: “Näyttelijän tulisi tanssijan ja urheilijan tavoin verrytellä, siis valmistautua ennen harjoituksia tai esitystä. Näyttämölle ei saa tulla kylmänä, pitää olla jo täydessä vireessä. Näin päästään sellaiseen, sanoisinko improvisoivaan innoitukseen, jota vapaa ja luonnollinen näytteleminen vaatii.”
4.3.
Esitimme Belomorskissa ja Zolotets-kylässä.
Piirikeskuksessa saimme Kunniakirjan, jonka puoluesihteeri luovutti kiittäen yhtyettä.
Eilen ryyppäsimme koko henkilökunnalla. Oli Kantele-yhtyeemme solistin Aleksandra Mihailovna Sidorovan 30-vuotisjuhla. Hän on siis ollut 30 vuotta yhtyeessä.
5.3.
Olin Belomorskin piirin kulttuurityötekijöiden konferenssissa. Puhuin Kantele-yhtyeestä, kylmistä kerhotaloista ja kulttuurityöntekijöistä, jotka eivät aina ymmärrä työtään.
22.3.
Eilen tulimme Suojärven matkalta, jonka olimme velkaa tammikuusta. Veskelys, Suojoki, Toivola, Pitsijoki ja 19.3. olimme Suojärvellä. Vegarus, Essoilla.
Essoilassa esitys piti peruttaa, vaikka ihmisiäkin tuli melkein sata henkeä. Kylmä! Ei ollut pukuhuonetta, oikein huonot valot. Yritin suostutella esitykseen, kun lippuja oli kuitenkin myyty melkoisesti, mutta syntyi riitoja ja perutin Osjkinan ja Polonskin ehdotuksesta. Sain kuulla yleisöltä hyvin katkeria ja hävyttömiäkin puheita.
25.3.
Kuoro ja orkesteri esiintyivät hyvin tavanomaisessa paikassa, Martsialnyje vody -parantolassa. Säpsä, Koosalmi.
Tänään pidin yhteisen henkilökunnan kokouksen, jossa puhuimme työkurista. Valitsimme toverillisen oikeuden, joka keskustelee ja arvostelee työkurin rikkomuksista, jotka eivät virallisesti kuulu oikeudelle. Sellaisia ovat kirjeet miliisiputkasta, myöhästymiset jne.
28.3.
Karjalan ASNT:n 60-vuotisjuhat teatterimme juhlisti Kuolleista herännyt -esityksellä, jonka ohjasi Pauli Rinne.
Armas Hiiri arvostelussaan kirjoitti, että vaikutus esityksestä oli iloinen. Se oli farssia, jossa sosiaalinen terävyys tuli näkyvästi esille. (Ja sitähän vaativat esitykseltä ylhäällä olevat toverit ja heitä ymmärtävät kriitikot!) Esitys oli omistettu T. Lankiselle, joka v.1951 ohjasi näytelmän ja esittää nyt Lumperin osaa. Pekka Mikshijev on Punturina.
29.3.
Vuoden neljänneksen suunnitelmat on täytetty! Esitimme 93 konserttia. Se oli siis minun ensimmäinen tuotannollinen suunnitelmani.
Helmi Malmi ei suostunut ohjaamaan tanssia, vaikka Polonskaja on sairaana. Huonosti ovat asiat uuden ohjelman kanssa. Ainoa ihminen, joka tekee kunnon työtä, on 75-vuotias V. I. Kononov.
Eilen olimme Raijan kanssa Suomalaisessa teatterissa katsomassa ensimmäisen kerran ostetuilla lipuilla Lassilan Kuolleista herännyttä. Ohjaaja P. Rinne, Skorikin lavastus, Patlajenkon musiikki. Kyllä sitä mielellään katsoi, mutta ei ollut sellaista rehevää naurua, jollainen voisi syntyä näytelmän perusteella.
Orvo Björninen Jönninä on hyvä! Eivät ne pirut ole pelottavia, kun heitä ei Jönni pelkää. Jumalana on miljonääri ja hyväntekijänä poliisi.
7.4.
Perjantaina olin taas Moskovassa sen jälkeen, kun olin käynyt Leningradissa Suomen konsulin vieraana.
Moskovalaisessa kuorojen verstaassa taaskin sanottiin, etteivät kanteleet ole vielä valmiit. Teatteriyhdistyksen verstaat lupasivat Kantele-yhtyettä varten tilatut saappaat kuukauden kuluttua.
Sojuzkontsert ja Roskontsert -järjestöt lupasivat auttaa yhtyettämme.
"Tykkiläinen" antoi, mitä osasi, ja rikastutti taas elämääni...
Teatteriseurassa Petroskoissa minut valittiin hallintoon ja vastaan nyt Juri Zaijontshkovskin kanssa ohjaaja- ja dramaturgiosaston toiminnasta. Meinaan huomenna käväistä Isaak Batserin luona ja keskustella arvostelijoiden toiminnasta. Häneltä kai saa kriitikkojen luettelon.
Teatteriseuran konferenssissa Batser ja Dzhangisherashvili haukkuivat toisiaan niin kiivaasti, että molemmat joutuivat seuran hallinnon ulkopuolelle. Siinä ilmeni tämänpäiväinen demokratian ymmärtäminen.
Eilen luin loppuun norjalaisen Johan Borgenin romaanin venäjän kielellä. Tai, oikeastaan, siinä oli kolme pienoisromania yhdistettynä: Pieni lordi, Mustat lähteet ja Nyt hän ei pääse. Mielenkiintoisia ajatuksia taiteesta.
24.4. Komsomolets-lehdessä kriitikko Lev Maltshukov kirjoitti Pauli Rinteen Kuolleista heränneen ohjaustyöstä: “Ilmeinen ohjaajan onnistuminen pyrkimyksessä katsoa vitsiin ryysyläishuijarista syrjäkatseella, ironisesti, tyytymättä huvittamiseen.”
2.5.
Tuli lunta ja lämpötila ulkona on -2 astetta. Olen konserttijärjestöjen pääpäivystäjänä juhlapäivänä ja kuntolenkkini kävi filharmonian kautta, jossa ilmoittauduin olevani valmis päivystäjän tehtäviin, kunhan soittavat minulle kotiin ongelmien ilmestyessä.
Vuoden neljänneksen päätimme hyvin tuloksin ja saimme palkintojakin siitä, että säästimme valtion tukirahoja. Karjalamme 60-vuotisjuhlaksi teimme Petroskoilaisten katsojien palvelemisen suunnitelman:
19.5. uuden ohjelman luovuttaminen yleisön läsnäollessa;
20.5. konsertti yläluokkalaisille;
23.5. konsertti paperikonetehtaan kulttuuripalatsissa;
24.5. konsertti filharmonian salissa konetehtaan työläisille;
27.5. konsertti filharmonian salissa Avangard-tehdasta varten;
7.6. osallistuminen tasavallan yhteiseen konserttiin, joka omistetaan tasavallan vuosijuhlalle;
14.6. konsertti kaupungin lepopuistossa;
15.6. konsertti pioneeripuistossa alkeiskoululaisille.
Kaupungin puoluesihteeri Anna Minina, jolle vein suunnitelmamme, lisäsi siihen osallistumisen laulu- ja tanssijuhlaan 1. kesäkuuta. Ja 8. kesäkuuta on kaupungin juhla keskellä kaupunkia urheilukentällä, johon, tietenkin, meidän on osallistuttava.
Puolueen aluekomitean komissio tarkastaa työtämme Polonskien kirjeiden perusteella.
On olemassa yhtyeemme nuorisoliittolaisten kirje Nuorisoliiton keskuskomiteaan. Ehdotin Poutaselle lähettämään aluekomitean komission johtopäätökset sinne.
Tanssijoiden suhteet kiristyvät päivä päivältä. He vaativat kokousta ja Polonskien pariskunta ei halua sitä. Päätimme Lehmuksen kanssa, että kokous pidetään uuden ohjelman luovuttamisen jälkeen.
30. huhtikuuta otin yhteen puoluesihteerimme Kutuzovin kanssa. Se mies unohti sallittavuuden rajat. Kirjoitin anomuksen puoluejärjestöön: “Tämä on virallinen tiedoksianto siitä, että kommunistina, jolle on annettu tehtäväksi johtaa kollektiiviamme, tulen vastaisuudessakin kaikin voimin kannustamaan lahjakkaita ihmisiä katsomatta heidän kansallisuuteensa, sillä lahjakkuus niin kuin lahjattomuuskin ei tunne kansallisrajoja. Mutta silloin kun kaikki muut vaatimukset ovat samanvertaisia, tulen vastaisuudessakin huomioimaan etusijalla ihmisiä, jotka ovat kansallisuudeltaan kanta-asukkaita. Tulen heitä kannustamaan, huomioimaan, korottamaan ja kehottamaan siksikin, että heitä on niin vähän keskuudessamme. Lasken loukkaavaksi syytöksen nationalismista, jonka sain puoluesihteeriltämme. Pyydän keskustelemaan kokouksessamme tästä aiheesta ja antamaan periaatteellisen arvostelun meidän erimielisyydellemme.
1. päivänä toukokuuta 1980.”
11.5.
Puoluekokous.
Päiväjärjestyksessä:
1. Uuden ohjelmamme valmistuksen vaihe. Lehmuksen selostus.
2. Johtajan anomus.
Antero Lehmus (yhtyeemme taiteellinen johtaja): “On jäljellä viisi uuden ohjelman läpimenoa.19.5. on sen luovutus yleisön läsnäollessa. Ensimmäinen jakso ei synnytä epäilyksiä. Ainon-ryhmän lauluja epilogissa vaihdettiin. Ohjelmaan ilmestyi Helmer Sinisalon Karjalaisten laulu Leninistä. Joitakin lauluja pitäisi harjoitella joka päivä.
Sen jälkeen on vepsäläinen sviitti. Siinä ei ongelmia ole, sillä se on rakennettu vanhoista tutuista lauluista. Taisto Summasen runoon sepitetyn Balladin vepsäläisestä kivestä lisäksi Aino laulaa vepsäläisen Grishka-laulun sekä Prälitsan (Rukki-laulun) ja sviitti päättyy Vasili Kononovin ohjaamalla Kaksi kolmivaljakkoa (Shestjorka v troikah) -tanssilla.
Sitten on Suomalainen sviitti. Mieskvartetti laulaa kaksi teosta. Kanteleensoittajien yhtye. Siinä on valinnanvaraa: joko Koshelevin teos suomalaisten laulujen pohjalta tai sitten Juri Zaritskin hyvin tunnetut laulut. Sitten tulee Härkäleikki-tanssi ja sitten Suomalainen polkka, jonka on ohjannut Polonskaja.
Kuoro laulaa Taisto Summasen sanoihin sepitetyn Laulujen puun ja sen jälkeen esitetään meidän perinteinen Sataa, sataa vettä, jonka laulaa Veronika Järvinen-Rodionova. Gollandin sovittama Lauantai-ilta -sviitti kestää 25 minuuttia.
Toisessa osassa numeroita on vähemmin, mutta ne ovat pidempiä. Punainen aurinko (Krasnoje solnyshko) aloittaa.
Venäläinen sviitti. Siihen osallistuu koko yhtye. Ensimmäisessä numerossa soivat uudet soittopillit – 8 minuuttia; sitten tulee venäläinen soittokappale, jonka soittaa kanteletrio; sen jälkeen on Prokofjevin sanoihin Valentin Kontshakovin sepittämä laulu, jonka esittävät kuoron miesvoimat – 15 minuuttia.
Karjalaisen sviitin aloittaa Maksim Gavrilov kanteleensoitolla. Valentina Lashina laulaa karjalan kielellä. Ja sen jälkeen koko orkesterimme soittaa Repnikovin Karjalaisia skitsejä. Sen jälkeen tulee Aino-ryhmä orkesterin kanssa: Illanistujaiset (Besjody). Lopussa on Sinisalon Boris Shmidtin runoihin säveltämä Karjalan ääni -teos.”
Gennadi Kutuzov (puoluesihteeri, järjestäjä, entinen laulaja): “Uuden ohjelman valmistukseen ei ole riittävästi aikaa. Nuottimateriaali kuorolle ja orkesterillekin tuli myöhään. Laulut ovat hyviä, mutta tekstit vaikeita. Kuoro soi hyvin heikkona. Orkesteri esittää Repnikovin teoksia hyvin. Lisätkää Zaritskin sviitti! Se on hyvin eduksi meille. Se Lauantai-ilta -sovitus ei ole maukas ja minusta tuntuu, ettei Suomalaisesta polkasta tullut hyvä. On olemassa hyvä Kononovin Utushka-tanssi. Sääli, jos emme esitä katrillia. Aino-ryhmältä puuttuu uutta ohjelmaa.”
Maksim Gavrilov (Venäjän ansioitunut taiteilija, kanteleensoittaja): “Kerran ohjelma on omistettu Tasavallan 60-vuotisjuhlalle, niin, minusta ainakin, numeroitten kokoonpano on perusteltu. En yhtään epäile, että ohjelmasta tulee hyvä! Keskustelunumeroissa tuntuu kansallinen vivahde ja se on hyvä.
Antakaa Veronika Järviselle jokin neuvostolaulu! Se olisi yllätys ja synnyttäisi mielenkiintoa. Aurinko-numerossa pitäisi leikkiä valolla. Soittopillit alkaisivat soida pimeydessä. Sarastus!”
Toivo Vainonen (kanteleensoittaja, ansioitunut taiteilija): “Ei saisi keskeyttää läpimenoja. Virheistä voi sanoa myöhemmin. On syntynyt monta hyvää numeroa koko yhtyeellä.”
Toisesta kysymyksestä ei syntynyt mitään periaatteellista keskustelua.
Kutuzov haaveili ansioituneen taiteilijan arvonimestä, eikä kestänyt, että sellaisia annettiin lahjakkaille karjalaisille ja vepsäläisille taiteilijoille. Mutta kaikki läsnäolijat ymmärsivät asian ja viittasivat vain siihen, ettei Kutuzovin tarvitse kiirehtiä johtopäätöksissään.
“Minä olen tehnyt niin monta vuotta hyvää työtä tasavallan hyväksi", sanoi mies, mutta sai vastauksen, ettei arvonimiä anneta palveluvuosista.
Minua tukivat Gavrilov, Vainonen ja Jakov Pergament.
Gavrilov kertoi, että tapasi sairaalassa Liisa Tombergin ja kun tuli puheeksi minun sukunimeni, niin Tomberg kehui minua oikeaksi kommunistiksi. Kiitos, Jelizaveta Stepanovna!
1.6.
Eilen palasin Jaroslavlista, jossa pidettiin Roskontsertin neuvottelut uusista kiertueista.
27.5. uudesta ohjelmasta keskusteltiin puoluealuekomiteassa. Osanottajat oli kerännyt Boris Dettshujev. Natalja Vavilova alueosaston neuvonantajana alkoi liian päättäväisesti antaa neuvoja mitä ja miten tehdä. Mutta yritin olla hiljaa, sillä aattona puhuin paljon Osjkinan kanssa, joka suuttui ja lähti pois neuvotteluista ja vei mukanaan Polonskien avioparin. Nyt he olivat mukana ja pelkään, että minulta odotettiin purkausta ja minulle haluttiin osoittaa paikkani. Hermot alkavat pettää!
Vapautettiin Ulanov, mutta nyt ovat käräjäoikeusasiat niskoillani. Venäjän kulttuuriministeriön juristi yritti auttaa minua.
Ja lisäksi kansankontrollikomiteassa on kirje Polonskilta siitä, että johtokunta törsää valtion rahoja juopotteluun. Ja koko asia on siinä, että me Lehmuksen kanssa löimme yhteen omat rahamme ja järjestimme samppanjaryypyt koko yhtyeelle ensi-illan johdosta. 40 ruplaa maksoimme omista taskuistamme. Jokainen yhtyeen osallistuja sai ainakin 25 grammaa esiintymisen jälkeen ja ennen konserttia järjestimme kahvi-tilaisuuden.
28. päivä olin Jaroslavlissa ja Tykkiläinen varasi yöpymispaikan hotellissa.
Meille ehdotetaan kiertuetta Leningradin alueella, Eestissä, Liettuassa ja Latviassa sekä Valkovenäjällä. Toinen matkamme olisi Kaukasiassa ja Volgalla.
Tänään esiinnymme lepopuistossa, vaikka toistaiseksi lämpötila on +13 paikkeilla. Kunhan illaksi lämpenisi!
8.6.
Karjalan tasavallan juhla stadionilla
Tänään on Karjalan kommuunin 60-vuotisjuhla. Ihmeellisen lämmin ja aurinkoinen päivä. Tänään vasta alkoivat todella kukkia omenapuut ja syreenit.
Mielestäni juhla stadionilla onnistui. Sen ohjaajana oli taaskin Semjon Karp. Luonnollisesti kaikki musiikki meni nauhoituksena. Nauratti, kun Ensio Vento myöhästyi ja Ension sooloa esitti Pauli Rinne.
Kantele-yhtyeemme oli edustettuna vepsäläisellä tanssilla Kuutonen kahdessa valjakossa ja samaan aikaan samaa tanssia esitti Runo-ammattiopistoyhtye. Molemmat tanssit oli ohjannut V. Kononov.
Meklenburgin tansseista, jotka oli ohjannut saksalainen Emma-Marie Schultz, kantelelaiset esittivät osan. Kanteletta soitti 12 henkeä.
Yleisön penkit olivat täpötäynnä. Paikalla oli noin 5 tuhatta katsojaa, mm. vieraita kummikaupungeista Varkaudesta, Uumajasta ja La Roschellesta.
Varkaudesta tuli entinen Kanteleen tanssija Galina Akimova, nyt Koivula. (Hän oli niitä ensimmäisiä ulkomaille lähteneitä.)
Eilen oli puolueemme aluekomitean, ministerineuvoston, nuorisoliiton aluekomitean ja ammattiliittojen yhteinen juhlaistunto. Sen päälle esitettiin suuri puolitoista tuntia kestänyt konsertti. Ja myöhemmin illalla oli toinen konsertti ravintola Severnajassa (Pohjolassa), joka oli omistettu kosmonautti Nikolajeville, joka tuli onnittelemaan tasavaltaa. Hän on niin kuin meidän poikia, kun sodan jälkeen oli autonkuljettajana Derevjankan metsätyömaalla.
Tällä kertaa Manok-yhtyeen miehet saivat olla lausujinakin. Lausuimme venäjän kielellä Jaakko Rugojevin runoelmasta runoja sinfoniaorkesterin säestämänä. Yhteinen Musiikkiteatterin ja Kantele-yhtyeen kuoro lauloi myös otteita siitä runoelmasta.
5. kesäkuuta olin ministeriössämme lukemassa vielä yhtä kirjettä Polonskeilta.
Leningradista tuli ryhmä dokumenttielokuvan tekijöitä, jotka meinaavat tehdä elokuvan yhtyeestä. Samalla pitäisi valmistautua matkalle Komin tasavaltaan.
Ja yhtäkkiä tuli ehdotus Manokille tulla Moskovaan, jossa pidetään tilaisuus, joka on omistettu Karjalan 60-vuotisjuhlalle. Sinne lähtee yhden ja toisen museon edustajia, näyttelyitä, kirjakustantamomme näyttely ja virallinen valtuuskunta.
Vasta soitti Leenamme ja ilmoitti, että Erkki oli kahdesti kaatunut tajuttomana. Kehonsa on, muka, niin rasitettu. Ensiapu lääkärin oli annettava pistos.
9.6.
Keräännyimme taas käsittelemään Polonskien kirjeitä. Mutta Polonskaja on lähtenyt lomalle, vaikka minä olin peruttanut hänen lomansa juuri tämän keskustelun takia. Kirjeissään he julmasti kritikoivat johtajaa. Hänen miehensä ei tullut ollenkaan kokoukseen, vaikka oli kaupungissa. Ei kenelläkään kollektiivista löytynyt ainoatakaan Polonskeja puolustavaa sanaa, paitsi Osjkinalla, joka sanoi, että ne kirjeet olivat syntyneet epätoivosta. Vaikka, niin kuin joku sanoi, tukka nousee pystyyn, kun lukee Polonskin kertomusta Kanteleen johtajasta, minulle oli kokouksessa sanottu monta hyvää sanaa, mutta paskamainen tunne jäi...
6.7.
Komin tasavallan kiertue
Tänään on sunnuntai! Yöllä lähetimme Kanteleen kamppeet Tshitan kaupunkiin. Se on siis itäisin maamme kolkka, jossa yhtyeemme on matkustellut. Nukuimme Raijan kanssa kaikessa rauhassa. Gennadi lähti Murmanskin alueelle jonkun kaverin häihin. Olemme kahdestaan. Raija tekee suursiivousta ja minä yritän uida muistojen unissa... Mitkäs tapahtumista ovat nyt mielemme pohjana?
Uusi ohjelma, osallistuminen tasavallan 60-vuotisjuhliin, elokuva Kantele-yhtyeestä, lomapäiväkäskyjen sepittäminen, joista jokainen synnytti päänsärkyä. Ja se matka Komin tasavaltaan 170 hengen valtuuskunnan luvussa. Siinä olivat myös Kantele ja Manok. Oli erikoisjuna, joka päästi meidät ulkoilmaan vain kerran Vologdassa noin 15 minuutiksi. Liikenteen aikataulu oli hyvin kyseenalainen!
22. kesäkuuta ne Karjalan kulttuuripäivät Komin tasavallassa alkoivat. Oli hyvin lämmintä ulkona ja kuitenkin väkeä kerääntyi melkoisesti. Hyvin kauniisti meidät otettiin vastaan rautatieasemalla. Meidät majoitettiin uuteen Syktyvkar-hotelliin, joka oli rakennettu nimenomaan kansainvälisiä jääpallokilpailuja varten viime vuonna. Jokaisella oli oma huone, joka oli varattu viikoksi, vaikka yövyimme siinä vain yhden yön.
Erikoislaiva vei meitä Vytshegda-jokea pitkin ylös ja alas.
23. kesäkuuta esiinnyimme Kantele-yhtyeen voimin paikallisen filharmonian huoneistossa. Konsertti kuvattiin TV-lähetykseen.
Illalla oli tapaamistilaisuus Komin tasavallan laulu- ja tanssiyhtyeen kollektiivin kanssa. Sen nimi on Asja-kyja. Oli hyvin juhlallinen tilaisuus! Sen jälkeen suurella vaivalla keräsin porukan laivaan, joka lähti kello 24.00.
Seuraavana aamuna – niin kuin sitä seuraavinakin – oli vastaanotto laitureilla, kukkia, suolaa-leipää kauniilla pyyheliinoilla, sydämellisiä sanoja ja konsertteja. Ja iltaisin juhlaillalliset, joiden aikana isännät, jotka olivat aina piirin johtajia, vaativat pöytänsä kunnioittamista ja se merkitsi maljoja "Pohjanmaan kautta".
Kanteleen mukana oli Manok. Kuinkas muuten, kun johtaja ja taiteellinen johtaja ovat siinä. Mutta vaikka me olimme Kanteleen kollektiivin enemmistöä vanhempia, majoitin miehet ruumaan, ettei olisi syntynyt mitään jankutusta. Muut olivat hiukan paremmissa hyteissä! Miehet ymmärsivät minua onneksi ja joissakin asioissa se olikin parasta.
Oli Pauli Rinteen syntymäpäivä. Sankari sai melkein metrinpituisen piirakan. Manok-yhtyeeltä Pauli sai Komi-anjin, suuren nuken soopeliturkiksissa.
Kaikkiaan oli esitetty 6 täysimittaista konserttia ja lisäksi hyvin merkittävät osat kahdessa koko valtuuskunnan konsertissa. Lisäksi oli TV-esitys ja esiintyminen rautatievarikolla.
Kantele-yhtye sai Komin Korkeimman neuvoston kunniakirjan ja Manok Komin tasavallan Ministerineuvoston kunniakirjan. Kauheasti manokilaisia kehuttiin. Mutta minä, tyhmä mies, jankutin, että meidän on lopetettava ajoissa. Päätettiin, että lopetetaan marraskuussa Moskovassa.
Tultuamme kotiin päästin koko konkkaronkan lomille.
Moni tanssija on raskaana. Juoksentelin etsimässä uusia nuoria. Kulttuurivalistusopistosta löysin Lena Rozovan.
Nyt riittää muistelmia: täytyy auttaa Raijaa siivouksessa.
19.7.
Olympialaiskisojen kunniaksi jo seitsemältä aamulla menin rannalle lenkille ja kävin uimassa voimistelun jälkeen... Olimme Solomannissa Raijan kanssa pesemässä mattoja, kylvimme saunassa – ja taas Äänisen aaltoihin! Valitettavasti telkkari on mustavalkoinen. Ne Olympialaiskisojen avajaiset oli mahtavat!
Gennadi suoritti viimeisen tutkintonsa ja Karjalassamme on nyt yhtä elokuvamekaanikkoa enemmän.
7.8.
Kantele-yhtye kiertelee Neuvostoliittoa
No niin, nyt jo olemme kiertueella.
Sähke Ulan-Uden kaupunkiin: “Kantele-yhtye saapuu Tshitasta 7. elokuuta junalla numero 129. Mukana on 60 esiintyjää. Pyydämme tilamaan hotellin ja vastaanoton bussilla. Johtaja Hall tulee 5. päivänä. Hänelle on myös tilattava hotelli.”
Ja itse olen Tshitan kaupungin lähettyvillä. Kilometripylväs näyttää 6114. Olisiko se Moskovaan?
Sähke Petroskoihin: “Lähettäkää kiireesti päivärahat Irkutskiin...”
Sähke Tomskiin: “Roskontsertin määräyksen ja sopimuksen n.141. 3.10.79 mukaan Tomskissa esiintyy Kantele-yhtye 21.–22. elokuuta. Yhtyeemme saapuu Krasnojarskista 20.8. Pyydämme tilaamaan hotellin ja vastaanoton bussilla ja kuorma-autolla. Johtaja Hall.”
14.8.
Tulin lentokoneella Krasnojarskiin. Lämpötila on +25, hiki oli päässä ennen kun löysin filharmonian. Jenisei-joen yli on ainakin kahden kilometrin pituinen silta. Keskellä siltaa, saaren kohdalla, on linja-auton ja raitiovaunun pysäkeitä. Yöksi minut majoitettiin sirkuksen hotelliin.
Päätimme filharmonian kanssa, että esiinnymme 16.8. Kanskissa ja sieltä 3.00 yöllä lähdemme Krasnojarskiin. 17.8. on konsertti kaupungin kulttuuritalolla ja sitten junalla matkustamme Shira-parantolaan, jossa esitämme kaksi konserttia. Ja sieltä sitten yöllä busseilla menemme Tshernogorsk-kaupunkiin, jossa vietämme vapaapäivän ja illalla matkustamme Tomskiin. Tomskissa on TV-esitys.
Mutta nyt olen Kanskissa ja odottelen kuormaamme, jonka lähetimme tavarajunalla.
22.8.
Olen junassa Tomsk-Novokuznetsk. Eilen Taiga-asemalta lähdimme kello neljä yöllä. Asemalla puolet henkilökunnasta istui naulakkotilassa kapsäkeillä ja muut olivat pukulaatikoiden kanssa vaunussa ilman petivaatteita, ilman tyynyjä.
25.8. on konserttimme Zapsib-kulttuuritalolla (siis se on rautatieläisten kulttuuriahjo, sillä sen nimi merkitsee “Länsisiperialainen”).
26.8. on lähtö Kemerovoon. 28.8. on lähtö Novosibirskiin ja siellä olemme 5.9 saakka.
Henkilökunnan kokoonpano: Lehmus, Kutuzov, Raution pariskunta, Sidorova, Pepitajeva, Mogunova, Etshtujeva, Agapova, Zaikova, Rozova, Mjasnikovin pariskunta, Bogdanovin pariskunta, Vydrinin pariskunta, Shustov, Vasiljev, Albytshevin pariskunta, Gratshovin pariskunta, Ignatjevin pariskunta, Kalistratovin pariskunta, Kravshtuk, Rodionova, Matvejeva Jelena, Mushtshuk, Matvejeva Valentina, Paklinski, Valjakka, Zaitsev, Tjulenev, Osjkina, Shtsherkina, Titova (Pekka jäi kotiin), Krivtsova, Akulishnina, Antysheva, Rudakova, Pirhonen, Dokutshits, Aksentjev, Tarojev, Suslenkov, Kuznetsov, Krylov, Jakovlev, Kennigi, Shelimova, Lokkina, Natalja Stangrit (mies jäi Petroskoihin), Jurasova, Peronj, Novikova, Voskresenskaja ja Hallin pariskunta.
Arkalyk, Koktshetav, Ustjkamenogorsk. Sinne lähetettiin sähke: ”Kantele-yhtye tulee 60 hengen kokoonpanossa junalla N192 Barnaulin kautta Tselinogradista 30. syyskuuta.”
Kirjoitin matkalta kirjeen ministerille: “Valtion Kantele-yhtye lopettelee kiertuettansa Siperiassa ja Kazahstanissa. Olemme saneet riveihimme lisää taiteilijoita. Pyydämme siirtämään yhtyeeseen Jelena Rozovan kulttuurivalistusopistosta. Omskissa katsoimme ja hyväksyimme tanssiryhmään L. A. Knolin. Pyytäisimme siirtämään yhtyeeseen musiikkiopiston päästökkään Myyrän. (...) Pyytäisin auttamaan saamaan musiikkiopiston asuntolasta kaksi huonetta.”
Kustanain alue: Rudnyi, Koshtary, Essilj, Taranovski, Lisakovski, Krasnogorsk, Tselinograd.
16.10.
Muistiinpanoja kahden kuukauden kiertueelta
Tänään tuli pitkältä kiertueelta koko Kantele-yhtyeemme henkilökunta, joka kierteli Siperian ja Kazakstanin kaupungeissa. Lyhyesti kerrottuna se tapahtui näin:
25.7. matkalle lähtivät kuoromme ja kaksi nuorta tanssijatarta;
26.7. minä nousin lentokoneella ilmaan, Moskovan kautta;
28.7. olin Baikalin lähettyvillä Tshitan kaupungissa, josta alkoikin yhtyeemme matka. Lentokoneella tulivat mukanani tanssiryhmä, Aino-yhtye ja orkesteri. Aikaeroa on 6 tuntia. Jotkut tulivat 1. elokuuta, kun heillä oli pitempi loma Komin kulttuuripäivien takia. Juna, jossa he matkustivat, lähti 25.7. ja saapui perille 1. päivä elokuuta. Se myöhästyi 30 tuntia.
2. elokuuta pidimme harjoitukset. Tanssijoilla on kipeät jalat pitkän loman jälkeen, orkesterilla sormet veressä. 3. ja 5. elokuuta oli konsertteja itse Tshitan kaupungissa.
7.–9. elokuuta olimme Ulan-Udessa, Burjatian pääkaupungissa. Olivat niin ylpeitä, etteivät olleet meitä vastassa. Yövyimme Babushkino ja Kljujevka -paikkakunnilla. Kljujevka on ihan Baikalin rannalla.
Itse Tshitassa puhuin paikallisessa radiossa ja kirjoitin yhtyeestämme sanomalehteen, mutta upseeritalolla, jossa sitten esiinnyimme, oli 60 henkeä.
Piirikeskuksen hotellista löytyi vain 12 paikkaa ja muut sitten menivätkin Kljujevkan metsätyömaan matkustajakotiin, jossa aattona oli paljon vieraita ja haisi vaikka mille, muttei vieraanvaraisuudelle. Hyvä, että on kesä ja sai avata kaikki ikkunat.
Baikalissa on, kuulemma, omulj-kalaa (Baikalin muikkua) ja metsässä Siperian setrimännyn käpyjä!
Esitykseen matkustimme sähköjunalla, mutta tavaroita varten meille annettiin huonossa kunnossa oleva kieppiauto.
Irkutskiin läksin ennen muita ja siellä sain kuulla, että heti yhtyeen tulopäivänä on kaksi esitystä, siis sunnuntaina 10. elokuuta. Hyvä ettei juna myöhästynyt. Henkilökunta oli melkein nukkumatta ja ihmiset istuivat haisevalla asemalla kapsäkeillä monta tuntia. Asiaa auttoi, että hotelli oli mainio!
Kello 17.00 oli konsertti kesäpuistossa ja 19.30 lentokonetehtaan puistossa. (Täytyy tässä mainita, että nämä kiertueet oli järjestänyt Roskontsert, Venäjän konserttijärjestö. Oli allekirjoitettu sopimukset, joitten mukaan paikallinen konserttijärjestö maksoi saapuvat esiintymisryhmän menot ja maksoi matkailijoille tietyn summan. Meidän hinta oli, muistaakseni, 760 ruplaa per konsertti. Paikallinen järjestö sai myydä esityksemme vaikka mistä hinnasta. Mutta nämä, meidän kansalliset yhtyeemme, eivät oikein olleet kaupallisesti hyödyllisiä isännille, kun heidän oli maksettava hotellitkin.)
11.8. oli lepopäivä.
12.8. Ammattiliittojen kulttuuripalatsi. Konsertti oli Inturist-järjestöä varten ja se meni erityisen hyvin.
Mainiosti sujui konsertti Baikal-parantolassa. Ja se oli hyvän levon ansiota Angara-hotellissa.
Raijan kanssa sillä matkalla päätimme uida joka joessa ja järvessä, meressäkin. Uimme Angarassakin!
Meille annettiin 13 yhden- ja loput kahdenhengen huoneita.
14.8. oli lepopäivä ja minä olin jo Krasnojarskissa. Sain tietää, että ensimmäinen konserttimme on Kanskin kaupungissa. Siellä tapahtuivat ensimmäiset munaukset. Piirikeskuksen hotellia ei voinut verrata edelliseen. Jo 14.8. olimme lähettäneet tavarat (puvuston ja soittimet) junalla. Koko yön soittelin asemalle saadakseni tietää, milloin se tavarajuna tulee. Eikä se tullutkaan! Se tuli 16. elokuuta kello 23.00 ja sen oli pitänyt tulla kello 15.00. Konsertti piti peruttaa. Kirjoitimme valituskirjeen rautatiehallintoon ja liikenneministeriöön ja saimme vastauksen, että Rautatie ei maksa perutettujen konserttien hintaa, vaan ainoastaan sakon, joka kymmenkertaistettunakaan ei missään määrin vastaisi vahingon summaa.
17.8. Krasnojarsk, kaupungin kulttuuripalatsi.
Yöllä taas myöhästyi junamme. Puolitoista tuntia me odotimme sitä laiturilla. Tavarat olivat mukanamme, sillä siinä junassa ei ollut tavaravaunua. Yöksi meille ei tietenkään luvattu autoa, siksi tavarat oli tuotu jo päivällä kello 13.30. Junan piti tulla kello 2.00, mutta se tulikin klo 3.30 ja seisoi vain kaksi minuuttia. Hyppäsin junaan viimeisenä työntäen matkalaukkuja. Junassa ilmeni, että kaikki meidän paikkamme on varattu! Monet saivat levätä kaksittain vaunuhyllyllä.
Olimme perillä aamulla ja kello 17.00 oli konsertti. Se oli Krasnojarskin kaupungin kerhotalolla. Ihmisiä oli noin 30 henkeä. Ja heti konsertin jälkeen matkustimme Abakaniin. Shira-asemalla esitimme yhden konsertin kahden asemesta. Filharmonia maksoi meille kahdesta!
Yövyimme Tshernogorsk-hotellissa 19.8. ja illalla lähdimme Tomskiin. Sinne tulimme 21.8., sillä Taiga-asemalla oli junan vaihto ja istuimme asemalla aamuneljään saakka odottaen omaa junaa. Ja junassa ei ollut petivaatteita. Ne kuitenkin saatiin, mutta melkein voimalla.
22.8. oli matka johonkin lepokotiin, mutta kuorma-auto myöhästyi ja esitys perutettiin. Filharmonia tietenkin maksoi sen.
23.8. oli matka Novokuznetskiin. Kaikki tavaramme sen Kanskin tapauksen jälkeen kuljetamme mukana.
24. ja 25. elokuuta esitimme Novokuznetskin Metallurg-kulttuuripalatsissa. 26.8. oli matkapäivä. Matkustimme Kemerovoon 250 kilometriä bussilla ja konsertti oli filharmonian salissa.
Barnaul kieltäytyi konserteistamme. Soitin Moskovaan Roskontsertiin, lähetin sähkeen ministeri Strelkoville kalliiden konserttien peruttamisesta ja henkilökunnan pakollisesta työnseisauksesta. Pyysin Novosibirskilta lisäkonsertin järjestämistä. “Ei missään nimessä!”, vastattiin sieltä. Hyvä, että suostuivat järjestämään hotellin.
29.8. paikallinen TV lupasi ottaa meidät, mutta myös filharmonian kautta. Ja he taas järjestivät TV:n lisäksi vain yhden konsertin konserttisalissa. Ja 1. syyskuuta piti peruttaa konsertti, kun ihmisiä ei tullut. Siis konserttijärjestö ei voinut järjestää, eikä myydä lippuja. Neljä päivää henkilökunta lorvaili. Pyysin ammattiliittokomitealta mahdollisuutta korvata niillä vaikeitten päivien lisävapaapäivät, ettei tarvitsisi niitä vielä antaa matkan päälle. Suostuivat.
Henkilökunta väsyy. Ristiriitoja Stangritin ja Kutuzovin välillä. Tanssijatar Shtsherkina esitti vaatimuksia lopettaa tanssijaryhmän höllyys. Valjakka ja Semjonov juopottelevat koko matkan. Pidimme kokouksen työkurin parantamisesta. Laskin heidän palkkaansa 10 ruplalla.
Lähdin Omskiin, sillä sieltä myös tuli tieto, ettei Kantele-yhtyeen konserttia pitäisi olla. Lähetin vaativan sähkeen ja sitten päätin mennä itse. Konsertit kuitenkin esitettiin Omskin Dzerzhinskin kulttuuritalolla yhtä aikaa Alla Pugatshovan konserttien kanssa, jotka olivat viereisessä filharmoniassa.
Pidimme tanssijoitten kokouksen, orkesterin ja Aino-yhtyeen kokoukset. Kävimme Raijan kanssa katsomassa paikallista sirkusta.
8.9. oli kuoron kokous, jossa kuorolaiset esittivät tyytymättömyyttään kuoronjohtajalle Natalja Stangritille.
Petropavlovskiin matkustin henkilökunnan kanssa ja se johti siihen, että hotelliin majoituimme 4,5 tuntia. Paikkoja puuttui. Vakituiset tanssijat-"kuormaajat" päättivät vaatia liikoja ja piti pärjätä ilman heitä. Se merkitsi sitäkin, että itse olin laatikoiden kimpussa.
10.9. oli matka 50 km päässä olevaan Smirnovoon. Neuvostotila. Mainio kulttuuritalo. Katsojat, noin 300 henkeä, oli tyytyväisiä!
11.9. Tsherkassk. Valjakka ja Semjonov olivat niin juovuksissa, että piti ajaa miehet pois konsertista.
Itse olin jo Koktshetavissa. Järjestin henkilökunnalle lounaan ja harjoituspaikan. Leninille nimetyssä kulttuuritalossa oli noin 60 henkeä.
13.9. ilmoitin henkilökunnalle, että Semjonov ja Valjakka ovat vapautettu työvelvollisuuksista. Seuraavana päivänä saimme anomuksen, että peruttaisimme heidän "potkunsa", sillä se tappaa Valjakan sairaan äidin, eikä hänellä itselläänkään ole muuta ammattia.
Paikalliskomitean kokouksessa yhteiskunnallisen tuomioistuimen jäsenet kääntyivät puoleeni ja ehdottivat miehen jättämistä ensimmäiseen kurinrikkomiseen saakka. Toisessa konsertissa samassa talossa katsomo oli jo enemmän kansoitettu.
15.9. oli matkapäivä. Minä olin jo aattona matkustanut Kustanain kaupunkiin, jossa minulle ilmoitettiin, että yhtyeen on mentävä Rudnyi-kaupunkiin, sillä heillä käy liian paljon yhtyeitä.
Taranovski-neuvostotilan kerhotalo. Kuorma-auto myöhästyi kaksi tuntia ja piti pyytää anteeksi yleisöltä myöhästymisestä. Yleisöä olikin n. 300 henkeä.
Uimme Raijan kanssa Tobol-joessa, samoin kuin aikaisemmin Ishim-joessakin, Obissa, Angarassa, Jeniseissä ja Baikalissa!!!
Lisanovsk. Vuorityöläisten nuori kaupunki. Myöhästyi bussi ja taas pyysimme yleisöltä anteeksi, vaikka emmehän me olleet syyllisiä siihen.
20.9. Koshtary. Itse olin Esilissä Arkalykskin aluella. Mutta onkin paskainen paikka! Piirikeskus. Hotellia on vaikea sellaiseksi sanoa. Ja kun niitä nukkumapaikkoja puuttuu vielä. Vaivoin löysin teknillisen opiston asuntolan. Itsen piti petata sängyt. Soitin meikäläisille Rudnyin kaupunkiin ja ilmoitin vaikeista olosuhteista ja itse painuin Tselinogradiin. Mutta sitten ilmeni, että Esilissä ne asuntolapaikat olivat vallannet jotkut humalaiset.
22.9. Krasnogorsk. Kaksi konserttia: kello 18.00 ja 21.00.
23.9. Vapaapäivä.
24.9. esiinnyimme piirikeskuksen kulttuuritalolla. Tselinogradissa sain tietää, että meidän on lähdettävä Pavlodariin. Eikä alueen keskuksessakaan Tselinogradissa olleet riittävän korkealla tasolla. Konserttejamme myytiin myöhään, päivää tai kahta ennen meidän tuloamme. Tuloksena olikin tyhjät katsomot 26. ja 27. syyskuuta. 28. päivän konsertti oli perutettava.
Minä taas kiertelin Tselinogradista Pavlodariin ja sieltä Alma-Atan kautta Taldy-Kurganiin. Alma-Atassa tilasin lentokoneliput koko henkilökunnalle.
Yhtyeellä oli samoina aikoina hyvät esiintymiset Pavlodarissa. Sieltä he matkustivat laivalla Semipalatinskiin, sieltä junalla Ush-Tabe-asemalle ja sieltä kahdella suurella bussilla pääsivät Taldy-Kurgaaniin. Se maksoi meille runsaat 1000 ruplaa.
Alma-Atan konsertit oli järjestetty hävyttömän huonosti. Esitimme 20–30 hengelle.
Kahden viikon aikana olin kiertänyt Tashkentin kautta Orenburgin, Kuibyshevin, Saratovin, Penzan, Saranskin, Uljanovskin ja Kazanin. Syntymäpäiväni vietin 1.10. Alma-Atassa ihan yksin!
Tulin Moskovaan, jossa Roskontsert merkkasi komennuspaperit.
Sanottiin, että filharmoniamme on purkanut sopimuksen Tshaikovskin salin kanssa, jossa Kanteleen piti esiintyä. Kantelesoittimia ei ole vielä tehty.
17.10.
Sain pitkästä aikaa nukuttua kotona.
Aamusta kirjoittelin päiväkäskyjä. Sain tietää, että marraskuussa Kantele matkustaa Moskovaan 65 hengen voimin.
Illalla olin ensimmäisessä säveltäjien ja konservatoriomme opettajien kokoontumisessa. Puhuttiin Sinisalon tuotannosta ja kansanlauluista, musiikkikoulutuksesta Karjalassamme ja NKP:n historian opettamisesta taidealan korkeakouluissa. Puhuttiin säveltäjien ja kansanlaulun vuorovaikutuksesta, joka onkin hyvin vähäinen. Kansantaide onkin liian konservatiivinen. (Onneksi, sanoisin minä.)
Alustuksissa mainittiin pari kolme kertaa vuoden 1948 NKP KK päätökset, eikä muistettu yhtään vuoden 1958 päätöstä. Ja kysymykseen siitä vastattiin, että viimeksi mainitut mainitaan edellisten päätösten yhteydessä. (??? Siis sama politiikka jatkui ja jatkuu.)
Eilen olimme Raijan ja Rautioitten kanssa Pergamentien kultahäissä!
Luin Suomalaisen ja Venäläisen teattereiden ensi-iltojen arvosteluja. Venäläisen teatterin Vanja-eno Dzhangisherashvilin asettamana on liiankin nykyaikainen ja se on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä. Vanja-eno oli ratkaistu Tshehovin vaudeville-ajan tasolla.
Armas Mishin (Hiiri) arvosti korkealle Rozovin Metsonpesää Suomalaisessa teatterissamme. Ohjaaja Beljavski osasi tuoda ilmi Suomalaisen teatterin ensemblen ja sen intellektuaaliset mahdollisuudet.
Tänään menemme Raijan kanssa Suomalaiseen katsomaan Brechtin III Imperiumin pelko ja kurjuus -näytelmää.
Pauli antoi luettavaksi Toivo Vähän dokumentaalisen pienoisromanin mukaan tehdyn Andrei Tatarskin näytelmän Ikkuna Euroopasta.
Suuri kasa lukemattomia lehtiä.
23.10.
On mennyt jo yhdeksän päivää tavaroittemme lähettämisestä Alma-Atasta, eivätkä vieläkään ole tulleet. Huomenna henkilökunta palaa vapaapäiviltä. Jos eivät kanteleet huomenna tule, harjoitukset menevät myttyyn.
Ilmoitin jo tänään henkilökunnalle, että 3. joulukuuta on luovutettava uusi ohjelma, jonka kanssa menemme Moskovaan, 4. marraskuuta meidän on tarkastettava ohjelma, joka lähtee kiertueelle Smolenskiin, 5. marraskuuta teemme läpiajon Martsialnyje vody -parantolassa, 6. marraskuuta pidämme juhlakokouksen ja 7. osallistumme kulkueeseen.
Ensimmäinen pakkasilma.
Kosyginin anomus vapauttamisesta tehtävistään on, muka, hyväksytty ja maamme isäntänä on nykyään Nikolai Aleksandrovitsh Tihonov.
7.11.
Vuoronmukainen Vallankumouksen vuosijuhla. -2 astetta pakkasta. Aamulla tuli runsaasti lunta, mutta kulkue marssi niin kuin aina. Kantelelaisia oli 22 henkeä, 30 %. Se on melko hyvä luku. “Se on ennätys”, sanoivat vanhemmat.
Erkki Railin ja Leenan kanssa tulivat käymään kulkueen jälkeen. Mummikin tuli! Gennadi, toistaiseksi, selvisi armeijasta.
Erikin kanssa pelaamani shakkipelin pisteluku oli ensimmäistä kertaa 2:2.
Gennadi sai melko hyvän palkan, osti itselleen rannekellon ja jäljelle jäi vielä kolme kymppiä. Sanoi, ettei kai tulekaan tänään yöksi kotiin...
Ruokatalonkit jäivät ilman "evästystä". Hyvä, että tuttavat toivat makkaraa Kostamuksesta. Ostin kilon kalasalaattia. Kooperator-kaupasta (Osuuskaupasta) saimme lihaa (4,50), toisesta kaupasta kuivaa viiniä. Tulihan siitä ihan hyvä päivällinen.
Maanantaina 10.11. alamme harjoitella Moskovan ohjelmaa.
8.11.
Luin Teatteri-aikakauslehdestä Ljuba Ovesin kirjoituksen teatteritaiteilija Kotsherginista ja ihmettelin nuoren naisen lahjakkuutta. Hän opiskeli kanssani dramaturgiosastolla kirjeenvaihto-oppituolilla, vaikka oli vasta päättänyt koulun. Leningradin Nevskillä asuikin. Heti opiskelun jälkeen hän pääsikin Teatteriseuran Leningradin osaston sihteerin tehtäviin. Ja nyt pääsi kirjoituksensa kanssa näin kunnioitettuun aikakauslehteen. Hyvä! (Puolivuotta sitten soitti Helsingistä tuttaviemme kautta ja sanoi terveisiä Pietarista. Oli mukava kuulla! 8.6.1999)
Samassa Teatteri-lehden numerossa (N10, 1980) oli opettajamme Kuzjakinin artikkeli Epp Kaidusta, jonka hyvin muistan Villi kapteenin ohjaamisen ajalta. Kaikki tyytymättömyys ohjaajaan unohtuu ja jää se positiivinen, joka kannustaa elämässä. Todellakin Epp Kaidu piti näyttelijästä. Miten hän olisi muuten huomannut minut? Muistiin jäi meidän iloisten henkien duetto Yrjö Humpin kanssa Villissä kapteenissa!Eläviltä näyttivät joukkokohtaukset siinä näytelmässä.
15.–23.11.
Petroskoi – Moskova – Sotshi.
Musta meri pauhaa Sotshin Aktjor (Näyttelijä) -parantolan huoneen N 16 ikkunoissa. Taskussani on 238 ruplaa rahaa ja koko loma-aika edessäni!
Siis 15.11. kuormasimme Kanteleen puvut ja instrumentit. Kävin Oskarovnan luona – oli kuumeessa! “Ilman ruokaa ja lääkkeitä”, sanoi hän toissapäivänä... Raijalla oli kova pyykinpesu-urakka Kanteleessa ennen lähtöä, sillä vielä 13.–14. marraskuuta järjestettiin läpimenot puvuissa. Jätimme Gennadin yksin kotiin ja matkustimme Moskovaan.
Karjala juhli 60-vuotispäiväänsä Moskovassa
Karjalan tasavallan kirjallisuuden ja taiteen päivät omistettiin Tasavaltamme 60-vuotisjuhlalle. Niihin osallistuivat:
1. sinfoniaorkesterimme;
2. Kantele-yhtyeemme 65 hengen kokoonpanolla (sen lisäksi Gavrilov, joka oli siirtynyt filharmoniaan, kaksi autonkuljettajaa, konservatorion opiskelija Jurasova ja Manokin laulajat Lehmus ja Hall);
3. Musiikkiteatterin baletti ja solisteja;
4. Aunuksen karjalainen kuoro (sittemmin Koivu-niminen);
5. vepsäläinen kuoro Soutjärveltä;
6. kiilleliuskatehtaan naislauluyhtye;
7. sotaveteraanien kuoro;
8. konservatorion opiskelijakuoro;
9. lasten tanssiyhtye Pitkärannasta;
10. lasten urheilukoulu;
11. Praporshtshik-mieslauluyhtye.
Ja lisäksi virallinen valtuuskunta ja lehtimiehet – kaikkiaan, kuulemma, 500 henkeä!!! Enemmistö oli majoitettuna Rossia-hotellissa.
16. marraskuuta lounaan jälkeen meidän yhtyeellemme annettiin 2 tuntia harjoitusaikaa Rossia-salissa.
17. marraskuuta oli harjoitus puvut päällä kello kymmeneltä. Kello 15.00 pidettiin kenraaliharjoitus ja luovutus isäntäväelle. Samalla esitys valokuvattiin ja filmattiin: ohjaajan huutoja salista, sillä näyttelijät tuon tuosta myöhästyvät ja elokuvanauha lentää roskakoriin.
Samana päivänä kello 17.30 alkoi Juhlallinen Päivien avaus.
Tervehdyssanat lausui Venäjällä hyvin kuuluisa näyttelijä Mihail Uljanov. Unohduksissaan hän nimitti autonomista tasavaltaamme Karjalais-Suomalaiseksi liittotasavallaksi.
Vastauspuheen piti vasta Suomen konsulin tehtävistä tasavaltaamme Ministerineuvoston varapuheenjohtajaksi tullut Vladimir Sevastjanovitsh Stepanov. (Hyvin kohta hänestä tuli NKP aluekomitean ensimmäinen sihteeri. W.H. 8.6.1999)
Sali oli melkein täynnä. Ja se oli hyvä merkki, sillä vasta pidettyjen Mordovian päivien aikana oli katsomo puoliksi tyhjä.
Yhtyeemme kuoron jäsenet eivät laulaneet omana numerona, vaan yhdessä muiden kuorojen kanssa. Manok lauloi Kantelettaresta “Oli kerran ukko, akka..” ja Kuparisepän.
18. marraskuuta laskettiin seppeleet Leninin mausoleumin juurelle ja Tuntemattoman sotilaan haudalle. Sitten meillä oli oma, siis Kantele-yhtyeemme konsertti Tshaikovskin salissa.
Meille annettiin vain kaksi tuntia harjoitusaikaa, jota ei, tietenkään, riittänyt ja oli hiukan paniikkiakin, mutta illalla konsertti meni melko puhtaasti.
Tulivat tasavallan herratkin: Stepanov ja ministerimme Strelkov. Konsertissa oli Venäjän ministeriön edustajiakin. Stepanov kyllä väliajalla lähti.
Esityksen jälkeen meidät Lehmuksen kanssa kutsuttiin salin johtajan huoneeseen pikkuryypylle, mutta minun piti kieltäytyä, sillä seuraavan aamun tilaisuudesta Mosenergon-tehtaalla olisi voinut tulla ongelmallinen.
Puvut ja kaikki soittimet piti kerätä. Lehmus antoi myöhään tilaisuuden ohjelman ja piti kiireesti kerätä ne puvut ja soittimet erikseen.
Ensimmäistä kertaa yhteiselämämme aikana huusin vaimolleni ja hermot olivat kireällä. Illallisellekaan emme ehtineet, mutta puvut oli kerätty! Tilaisuuden jälkeen Raija kokosi pukuja Smolenskia varten.
Ennen konserttia kävin katsomassa uutta kanteletta. Sen teki moskovalainen kantelemestari Viktor Nikolajevits Kruzhkov. Mestari pyysi taiteilijoita tulemaan luoksensa. Lähetin Gavrilovin, Antyshevan ja Lehmuksen. He tekivät paljon huomautuksia!
19. marraskuuta Manok-yhtyeellämme oli konsertti Fadejevin kirjallisuustalolla. Meille sanottiin, että voisimme lauluilla valloittaa monien sydämet... Mutta mielestäni elossa voi pysyä luomalla aina jotain uutta ja me olemme saavuttaneet jo sen välikaton, jota ylemmäs tuskinpa pääsemme. Siis olisi parempi ajoissa lopettaa.
Kantele-yhtyeemme Aino nauhoitti laulujaan Moskovan radiota varten, samoin orkesterimmekin.
20. marraskuuta yöllä yhtyeemme lähti kotiinpäin. Jäin Moskovaan vielä pariksi päiväksi ja olin onnellisin ihminen maailmassa!
Ja nyt olen Mustanmeren rannoilla. Sain hyvän huoneen. Lukemista on mukana riittävästi.
Toissapäivänä kävin tilaamassa saappaita Kanteleen tanssijoita varten ja pyytämässä ministeriöltä rahaa uutta hanuria ja kanteleita varten. On lähetettävä virallisia kirjeitä täältä.
Meri pauhaa ja lämpöä on +10 asteetta. Naapurihuoneesta kuuluu suolaisia vitsejä ja lauluja. Hyvää yötä!
26.11.
Matsestakylpy, uinti kaksi kertaa päivässä uimahallissa, merivedessä kuitenkin. Tänään oli kolmisen tuntia aurinkoakin. Pelasin tennistä ja hikoilin kauheasti. Pelaan shakkia, luen Abramovin Taloa (Dom).
Suomenkielinen Fokus-taidekirja ei ole vielä avattu, mutta luen varmasti senkin.
Olen saanut tämän etelänmatkani teatteriseuralta ja olen hyvin kiitollinen heille!
Meren pauhina on melko voimakas, mutta silti nukun hyvin parvekeovi auki. Tykkiläinen on mielessä. En ole varma, rakastanko häntä, mutta kyllä hän on persoonallisuus.
27.11.
On vaikea haaveillakaan paremmasta päivästä! Sininen taivas ja yhtä kaunis meri, aurinko paahtaa niin kuin meillä Karjalassamme keskellä kesää. Olen ottanut jo toista tuntia aurinkoa ja lukenut...
29.11.
Valmistaudun matkalle vuoristoon Ritsan järvelle. Kello on 7.00 aamulla. Yö! Kaupungin lyhdyt palavat ja taivas on jo sininen! Vuorten takana idässä näkyy räikeänpunainen aamukoiton viiva. Ihme!
Ja kymmenen minuutin kuluttua taivas kalpeni ja meri on jo syreeninvärinen, kaupunki sammutti valonsa ja nyt on taivaanvalon lumoissa... Ihanasti lämmintä! Huoneeni on ulkoilmaa täynnä ja lämpötila on +14 astetta. Lintujen kuoro ylistää elämää...
3.12.
Ja nyt taas sataa... Mutta en ole yhtään harmissani siitä.
Eilen parantolan johto kutsui minut luoksensa ja pyysi tervehtimään suomalaisia vieraita, jotka tulevat tänne Itsenäisyyspäivän merkeissä.
Päätin sanoa seuraavat sanat: “Arvoisat suomalaiset vieraamme! Sallikaa minun, monikansallisen taidetyöntekijöiden ryhmän puolesta, joka lepää tässä parantolassa, ja Neuvosto-Karjalan taiteilijoiden puolesta tervehtiä teitä Neuvostoliitossa ja näillä ihanilla Sotshi-paratiisin mailla...” Ja sitten oli sanoja rauhan lujittamisesta ja ystävyskaupungistamme Varkaudesta ja suomalaisen näytelmäkirjallisuuden vuodesta Neuvostoliitossa jne.
4.12.
Kello on 23.00. Myrskytuuli, mutta lämmintä. Ensimmäistä kertaa koen luonnonilmiön, jolloin vuoden tähän aikaan, vaikka on pimeä kuin yöllä ainakin, ulkona on +18 ja sisällä +16.
Katsoin parantolan elokuvateatterissa poliittista ranskalaista dekkaria...
8.12.
Eilen katsoi bulgarialaista elokuvaa, jossa kirurgi vahingoniloisesti huomaa, ettei erään miehen pojalla olekaan sama veriryhmä. Mies lupaa tappaa kirurgin, jos se ei pelasta poikaansa. “Auttoiko joku raukkaa?” ajattelee kirurgi. Ei Erkillämmekään ole sama veriryhmä kuin minulla.
(Raija on selaillut minun vihkoni melko tarkkaan ja alleviivannut nämä rivit. Vuoroin vieraissa? W.H. 9.6.1999)
11.12.
Kävin eilen Suhumissa. Tuhatvuotinen historia, mutta ei itse kaupunki miellyttänyt. En nähnyt kaupungin kasvoja, vaikka vihreyttä on runsaasti.
Marakattieläintarha on mainio. Mutta paha mieli valloittaa, kun katsoo niitä raukkoja, jotka riivatusti hyppivät rautaisissa häkeissään, ilman sademetsien vapautta.
13.12.
Petroskoin Suomalaisessa teatterissa on Galinin Retron ensi-ilta.
17.12.
Työpäivä ennen lomaani oli päättymässä. Päätin matkustaa läpi kaikki Kantele-yhtyeen tulevat kiertuekaupungit. Täytyy saada allekirjoituksia sopimuksiin, joita Sojuzkontsert on meille määrännyt.
Tulin junalla Mineralnyje vodyn rautatieasemalle ja sain tietää, ettei se olekaan se Kavkazskie mineralnyje vody, mikä on meidän päämäärä. Piti mennä Kislovodskiin, jossa on filharmonia, joka pitää huolen parantoloitten konserttiohjelmista (Kislovodsk, Zheleznovodsk, Pjatigorsk ja Minvody). Sähköjunalla painuin etsimään ihmistä, joka huolehtii sopimusten kirjoittamisesta. Se kuuluisa Elbrus-vuorihuippu koko ajan saattoi minua.
Moskova-Mahatshkala junassa ei ollut petivaatteita, mutta eräille ne löytyivät. Nostin skandaalin. Heti löytyi naapurivaunusta...
Dagestanin filharmonian johtaja kiroili kauheasti meidän kansallisia yhtyeitä, jotka ovat kalliita. Ja kun vielä nostetaan taiteilijoiden palkkaa koko ajan, niin yhtyeiden hinta sen kun kasvaa. Ja kaikki ne rahat, jotka paikalliset taiteilijat tienaavat kierrellessään vuorikyliä, menevät vieraileville yhtyeille! Yritin olla kinaamatta...
Samana päivänä ehdin linja-autolla Groznyin kaupunkiin, joka on Tshetshenian pääkaupunki. Täällä johtaja oli hyvin asiallinen ja teki kaiken, minkä, mielestäni, piti tehdä. Järjesti minulle hotellinkin.
Ajoin parran, peseydyin ja pesin pyykkiäkin... Hyvin nukuin ja aamusta – taas matkaan.
Olisi hyvä, jos ehtisin päivässä kolmeen kaupunkiin: Naljtshikiin, Ordzhonikidzeen ja Tsherkesskiin. Perjantaina ehtisin Stavropoliin ja Elistaan, sunnuntaina olisin Moskovassa ja maanantaina iltapäivällä kotona!
24.12.
Yhtyeessämme on paljon pukuja, jotka on ommeltu runsaat kymmenen vuotta sitten, eivätkä ole käytössä. Niitten kanssa pitäisi jotain tehdä.
Meiltä on rapsittu valtion tukea 6 tuhatta ruplaa.
Autobussimme pohja on kokonaan ruostunut. Täytyy etsiä taas metallilevyjä sitä varten.
Nyt on asia niin, että uusia kanteleita on yritettävä tilata Eestistä. Siellä on hyvä mestari sukunimeltään Kukk! Moskovasta on luvattu uusi hanuri ja on lähetettävä hanurinsoittaja hakemaan se.
Uuteen ohjelmaan on ommeltava 31 kokopuku ja 56 pukuun on ommeltava osat. Se tulee maksamaan 2 439 ruplaa.
Suunnitelmat vuodelle 1981. On esitettävä 209 konserttia, joista maalla 75 konserttia. Valtiontukea saamme 192 tuhatta ruplaa: ensimmäisellä vuosineljänneksellä 43 tuhatta, toisella 57 tuhatta, kolmannella 41 tuhatta ja neljännellä 51 tuhatta ruplaa. Niistä pukuihin ja tarpeistoon myönnetään 10 tuhatta ruplaa. Nekin on jaettu neljänneksiin: 3+5+1+1.
Roskontsert lupaa järjestää 72 konserttimatkaa Venäjällä, Rjazanissa 30 konserttia ja kylissä 75 konserttia.
Tammikuussa aloitamme kiertueemme tasavallassa. Puudosin piirissä esitämme 20 konserttia ja Karhumäen piirissä 10 konserttia, mutta, tietenkin, ryhminä, sillä yhtyeemme ei mahdu kylien kerhotalojen näyttämöille.
Toinen ryhmä lähtee Segezhan piiriin. Karhumäellä pidämme yhteisen konsertin piirin kulttuuritalolla.
25.12.
Kuitenkin saimme aikaan sen, että yhtye saa tammikuun pysyä Petroskoissa ja sitten ryhminä, joissa noin 25 henkeä jokaisessa, lähtee matkoille 5. helmikuuta.
Jos tulee matka Suomeen, niin täytyy järjestää se pieni luentokonserttiryhmä, jossa on vain neljä esiintyjää ja joka kiertää laitoksilla, neuvostotiloilla, joilla on lupa maksaa konserteista tilisiirrolla. Sillä tavalla täytämme suunnitelmat.
|
