6.1.1983 Keskustelin Toivo Haimin kanssa luonaan, siis ministeriön työhuoneessa: kollegiolle valmistellaan kysymystä Kantele-yhtyeemme henkilökunnan täyttämisestä kansalliskaadereilla. “Antakaa informaatio ministeriölle, mitä on tehty paikallisten kansallisuuksien luovien henkilöitten löytämiseksi? Mitä on saatu aikaan?” kysyi varaministerimme. Olihan Sofja Osjkina (Aino-ryhmän johtaja) löytänyt karjalaisia tyttöjä Kalevalan piiristä, jotka ensin suostuivat tulemaankin. Mutta heidän vanhempansa saivat yliotteen ja tytöt lähtivät oppimaan ammattia ammattikouluihin. Onhan Aunuksen piiristä löytynyt karjalainen kanteleensoittaja, joka opiskelee nyt musiikkiopistossa. Mutta onko hän riittävästi pitkäjänteinen, että tulee myöhemmin yhtyeeseen? Mielestäni tasavallan kouluissa pitäisi järjestää suuri propagandakampanja karjalan ja suomen kielten tarpeellisuudesta, pitäisi nostaa ihmisten päät arjesta ja katsahtaa kansan tulevaisuuteen. Eikä saisi pelätä moitteita kansalliskiihkoilusta. Mutta molemmat tiesimme, ettei se käy, toistaiseksi ainakaan. 10.1. Saimme kirjeen Aunuksen musiikkikoulusta, jossa he pyytävät kahta kanteletta. Toistaiseksi niitä on meillä hyvin vähän, mutta kieltäytymisestä ei voi olla puhetta. Pyysin ministeriötä antamaan luvan siirtää ne kanteleet meidän balanssilta musiikkikoulun balanssille. Meillä on nyt kyllä oma mestari, joka lupaa kohta täydentää orkesteriamme uusilla kanteleilla. Soitti joku Kansan luovantyön keskuksesta, ja kertoi, että on tullut sähke Moskovasta, jossa kiitetään Manok-yhtyettä osallistumisesta maamme kaupunkien TV-musiikkiturnaukseen, joka oli omistettu Neuvostoliiton 60-vuotisjuhlalle. Samanlaisen sähkeen sai Karjalan televisio- ja radiokomitea. Saimme kirjeen Kontupohjasta, jossa myös pyydettiin Manok-yhtyettä tulemaan. 11.1. “Sattuipa luokkatietoinen työläinen mihin maahan tahansa, johdattipa kohtalo hänet mihin hyvänsä, niin vieraaksi kun hän itsensä tuntisikin kieltä taitamattomana ilman tuttavia, kaukana kotiseudultaan, hän voi löytää itselleen tovereita ja ystäviä tunnetun International-sävelmän avulla.” Allekirjoitukset: Jean Baptiste, Manrice Thorez, Jean Jacgnes Roussean, Fraugais Marie Arouet... Luin tämän kirjoituksen kiertueestamme Ranskasta työpaikallani jo kello 8.30. Se teki tietenkin hyvää, mutta arkiasiat painavat. Huomenna pitäisi kertoa henkilökunnalle ensivuoden suunnitelmista. Puoli kymmeneltä harjoittelimme Manokilla, säestäjänä oli konservatorion opettaja Bosenko. Vento kiukuttelee, kun ei pääse kanssamme pohjoispiireihin kulttuuripäivien osanottajien joukossa. Orvo kieltäytyi lähtemästä ilman Ventoa. Illalla on kuitenkin konserttimme filharmonian näyttämöllä. 12.1. Kantele-yhtyeen henkilökunnan kokous Ministeriöstämme tulivat ministeri Strelkov ja tarkastaja Anna Vlasova. Kerroin vuoden tuloksista ja suunnitelmista vuodelle 1983. Sosialististen sitoumusten hyväksyminen! Puhuimme ohjelmasta lapsia varten. Yksi kuoron laulajista puhui vaikeuksista olla puvustonhoitajana, joksi hän joutui, kun ei voinut mennä kiertueelle ja palkan halusi saada. Solistimme Pekka Titov kertoi huonoista työoloista: huonot bussit, monen hengen huoneet hotelleissa, huono työkuri! Boris Shustov: “Yrittäkää järjestää muutama konsertti etelässä!” Erkki Rautio: “Arkityömme on niin raskasta, että on yritettävä järjestää useammin matkoja ulkomaille, joilla saa levähtää vaikeista oloista. Bussimme on likainen, puuttuu harjoitushuoneita ja tuoleja! Ei ole pukeutumistiloja. Konserttien jälkeen kuulee harvoin kommentteja. Työolosuhteita on parannettava!” Oleg Strelkov: “Olen tyytyväinen kokoukseen, mutta mahdollisuuksia, joita voisi käyttää hyväksi, on paljon. Katsomoissa on, valitettavasti, paljon tyhjiä paikkoja. Uusi ohjelma on otettu vastaan hyväntahtoisesti, vaikka siinä ei ole kaikki yhtä hyvää. Ja nyt on ajateltava uutta ohjelmaa, joka täytyy omistaa Kalevalan 150-vuotisjuhlalle. Olemme kääntyneet UNESCO:n puoleen, että juhla saisi olla sen kunniapäällikkyydellään. Ja me odotamme periaatteellisesti uutta suhtautumisessa ohjelmaan. Paljon on puhuttu köyhyydestämme, mutta pyytäisin ajoissa ehdotuksia pukujen ompelemiseen, antakaa ajoissa menoarviot ja suhtautukaa vakavammin ohjelmaanne. Sen ohjelman hyväksi Viola Malmi on jo tehnyt suuren työn. Mekin puolestamme jatkamme paremman huoneiston etsimistä teille. Ponnistusta vaativa työ odottaa edessämme, mutta näyttelijä antaa kaiken anteeksi, jos katsomo on täynnä.” Iltapäivällä luokseni tuli Svetlana Gratshova (nainen, joka pilasi minulta paljon verta!) ja melkein veti hihasta minut orkesterihuoneeseen, jossa hänen miehensä Sasha (mainio hanurinsoittaja ja hyvä ihminen, puoluejäsen ja ollut sihteerinäkin!) oli toisen hanurinsoittajan Kalistratovin kanssa melko humalassa. Harjoitusaika oli kyllä jo päättynyt. “Viimeiset rahat vie kotoa! Nappasi 25 ruplaa ja rippeet on jäljellä. Minä en enää jaksa!” sanoi nainen, balettitanssija. Mutta minä itsekseni ajattelin, ettei sinun kanssasi moni kestäisi selvin päin! Eilen illalla Manokin konsertti meni mainiosti, mutta kulttuuripäiville emme päässeet! Soitin Suojärvelle Kanteleen kiertueesta. Päätimme aloittaa sen 22. tammikuuta. 18.1. Belomorskin (Vienanmeren) piiristä Manok myöhästyi, kun meillä oli 12.1. se filharmonian konsertti eikä kukaan huolehtinut junalipuistamme. Mutta seuraavaan kolmeen piiriin me ehdimme. Ne olivat Kemin, Kalevalan ja Louhen piirit. 14.1. aamulla lauloimme rautatievarikolla Kemissä. Ja illalla oli yhteinen konsertti, joihin aina osallistuu noin parisataa ihmistä, ammatti- ja amatööritaiteilijoita. Vaikka pääsy oli vapaa, niin katsomo ei ollut täynnä. 15.1. aamulla lähdimme Kalevalaan sitä hyvin tunnettua 180 km taipaletta, jota jyrsimme runsaat viisi tuntia. Kulttuuritalolla meitä odottivat kuumat samovaarit, mutta maalatut lattiat eivät olleet ehtineet kuivua, vaikka ne oli maalattu jo pari viikkoa sitten. Siirrettiin esiintymiset upseeritalolle. Ja vaikka sotilaita olikin melkoisesti, harmitti, että paikalliset karjalaiset mummot eivät tulleet. Konsertin jälkeen meidät ruokittiin kahvilassa. Valtio maksoi. Oli ryyppäämistäkin! Lauloimme keittiöemännillekin! Ja sen päälle oli matka takaisiin Kemiin (vielä viisi tuntia) kehnoilla busseilla. Olimme Kemissä yhden aikaan yöllä. Menimme vaunuihin. Kulttuuripäivien osanottajille oli varattu neljä vaunua. Herätys oli jo kello 7.00 Louhella. Aamiaisen ja kukkien laskemisen Leninin muistopatsaalle jälkeen matkustimme Ritm-yhtyeemme kanssa (ammattikoululaisten tanssiyhtye) kiilleliuskakaivostyöläisten luokse. Illalla oli kahden tunnin konsertti piirikeskuksessa. 19.1. Tänä iltana oli Karjalan teatteriseuran ja Näyttelijäkodin hallintojen Uudenvuoden vastaanotto. Mukana olivat Toivo Haimi, Edvin Alatalo sekä nukketeatterin johtaja Bondarenko. Tanssimme Raijan kanssa yhden tanssin ja painuimme kotiin. Petroskoi on vähitellen hävittämässä teatterikaupungin tunnuksen. Teatteriyleisö on kääntänyt selkänsä molemmalle teatterille. Kassan kautta ei oikeastaan kukaan tule. Kaikki katsojat ovat järjestettyä yleisöä. Tuon tuosta käännymme kaupungin ja aluekomiteoiden puoleen, kun on kysymys yleisöstä. Suomalaisen teatterin näyttämöllä Kantele-yhtyeen voimin pidimme konsertit 18. ja 19. tammikuuta. Ensimmäisessä oli noin 300 ihmistä ja tienasimme 370,60 ruplaa ja toisessa167 katsojaa ja saimme 199,40 ruplaa. Karjalan Ministerineuvoston päätöksestä: ”Tasavallan Kansantaiteen keskuksen ja Kantele-yhtyeen on erikoisesti huomioitava tasavallan koreografiset yhteisöt. On laajennettava karjalaisen tanssifolkloren propagandaa ja järjestettävä yhtyeen perusteella yhteisöjen johtajien jatkokoulutuksen.” (Rahoitusta siihen ei koskaan annettu ja työpäivät tanssiryhmien johtajillamme ovat melko tiukat.) Tasavallan talouspoliittisen aktiivin vetoomus Karjalan tasavallan työtätekeville ja asukkaille: ”Pyydämme tukea kokouksen osanottajien aloitteeseen työn- ja tuotannonkurin lujittamiseen, oikeusjärjestykseen ja taistelun lujittamiseen yhteiskunnanvastaisia esiintymiä vastaan.” 24.1. Olen junamatkalla Porajärvelle Kostamukseen päin. Kuinkas nyt olla, kun viimevuoden suunnitelma ei ole täytetty ja tuloksista puuttuu 700 ruplaa. Sen tekivät ne kiertueet piireissä. Suurilla matkoilla meni enemmän rahaa hotelleihin, kun ne yhtäkkiä kallistuivat. Tulin Porajärvelle varttia vaille kolme. Linja-autoyhteys asutuksen kanssa toimii ja hotellikin otti vastaan. Akonjärvi ja saha ovat toisistaan noin 3 km päässä ja ne ovat kuitenkin myös Porajärveä. Aamusta olin sahanjohtajan puheilla, joka kuunteli tarkkaan ja kuitenkin lähetti sitten puoluejärjestön sihteerin puheille. Nainen vuorostaan ehdotti keskustelemaan ihmisten kanssa työpaikoilla. Tein työtä käskettyä. Ihmiset ostivat paikan päällä käsistäni lippuja. Ryhmämme oli silloin Suojärvellä. Kutuzov kertoi, että eilen oli konsertti Naistenjärvellä ja lämpötila kerhotalolla oli vain +12. Lapsia oli kuitenkin noin sata ja illalla aikuisia 115 henkeä. 26.1. Heräsin Porajärvellä jo viittä vaille kuusi ja lähdin linja-autolla Lahkolammelle ja 7.30 olin pimeällä Lahkolammella. Metsäteollisuuslaitoksen konttorissa oli vain siivooja, joka ilmoitti, että työntekijät tulevat vasta yhdeksäksi. Löysin vierashuoneen. Pimeässä tulin sisään, avasin ensimmäisen oven ja jouduin melko lämpöiseen huoneeseen. Panin valot päälle ja päätin, että tässähän voi torkahtaa siihen asti kunnes joku tulee näkyville. Puoluesihteerin toveri Vasiljevin kanssa kuljimme koko asutuksen läpi. Olimme koulunrehtorin puheilla ja keskustelimme erään opettajattaren kanssa, joka vastaa koululaisten kasvatuksesta. Sinne oli ainakin pari kilometriä. Jalkaisin jatkoimme matkaa työpaikoille. Minun annettiin puhua erään prikaatin edessä. Sen jälkeen viisitoista minuuttia puhuin kansliantyöntekijöiden kanssa. Kaikki lupaavat tulla! Mutta klubin johtaja änkyttää vain, ettei kukaan halua ostaa lippuja. Kerrottiin, että toista oli entinen johtaja, joka osasi myydä lipun itse esittäjällekin... 31.1. Keskustelu Viola Malmin kanssa tulevasta ohjelmasta, jonka omistamme Kalevalan 150-vuotisjuhlalle: Viola Malmi: “Balettimestarin ja skenaarion tekijän työn tuloksessa täytyy tuntua nykyaikaisuus. Kaikkien Kantele-yhtyeemme osastojen on tehtävä työtä tulevan ohjelman puitteissa. Ei säettäkään omia muutoksia Kalevalan tekstiin! Musiikin ja plastiikan on oltava nykyaikaiset. Haluaisin säveltäjiksi Albin Repnikovin ja Valentin Kontshakovin”, sanoi Viola. “Koko aineisto esitetään suomenkielisenä. Kalevalassahan on paljon sellaista, mitä ei voi kääntääkään toisille kielille. “Joko ruvennen runolle” tulee toistumaan usein. Säveltäjien on ajateltava orkesterille Tulen synnyn musiikkia. Se on tanssi, johon on sovellettava hauen, lohen ja siian, jotka nielivät tulen, tanssit. Tulen liekin, sodan, joka polttaa kaiken ympärillänsä, aiheet. Itkut: “Näin minua isoinen jätti!” Lyyrillinen naisten tanssi, täynnä rakkautta. Tulee kanteleensyntynumero, jossa on koivun itku. Se esitetään soololauluna. Kuoro on mukana, liikkeissäkin! Ylistys kanteleelle. Mieskvartetille ajattelin Oluen syntyä. Lyömäsoittimet ja paimenten virret ja tanssia on numerossa Metsän emäntä. Suurena numerona tulee olemaan hääteema. Soi Kalle Raution Häät ja Kalevalan runoja otetaan mukaan. Morsiamen ylistyslaulun esittää mieskvartetti kuoron kanssa. Sulhasen moitteet esittää Aino-yhtye. Lisäksi on Morsiamen itku, jonka esittää Valentina Lashina kansanomaisesti. Kalevalan teksti morsiamen käyttäytymisestä sulhasen talossa, Kiitosvirsi on vieraitten ylistystä! Viimeisenä on kalevalainen kruugatanssi! Koko yhtye on silloin näyttämöllä. Ohjelman pituus on 1,5 tuntia.” Armas Mishin (Hiiri): “Periaatteessa tervehdin sellaisen ohjelman tuloa, vaikka heti täytyy sanoa, että suomalaisen ja karjalaisen välillä on joskus jotain ristiriitaistakin. Kalevala on kuitenkin kirjallisuus- eikä folkloretuote. Kalevalan aineisto oli kerätty karjalanmurteella. Siinä ei ole juonta. Olemassa olevat käännökset ovat huonoja. Olisi suurenmoista tehdä ohjelma sillä karjalanmurteella, jolla Lönnrot oli sen kerännyt. Ne tekstithän ovat olemassa!” Sofja Osjkina: “Todellakin, miksi suomen kielellä? Täytyy tehdä käsiohjelma, jossa olisi ylimääräiset tekstit. Juonen tunnen jo. Enemmän saisi olla toimintaa, muinaisajan menoja. Pelottaa tekstin paljous. Juontajat saisivat olla näyttelijöitä. Mutta yleensä minua miellyttää. Hyvä, että keskustelemme tästä ajoissa. Aino-ryhmä saisi olla edustettuna enemmän.” Natalja Stangrit: “Eikö yksi säveltäjä olisi parempi? Voisiko ottaa jotain Kantelettaresta?” Armas Hiiri: “Muistakaamme, että Kalevala on runoelma.” Toivo Haimi: “Kriitikot kinaavat Kalevalasta. Tälle hommalle pitäisi löytää hyvä nimitys: ”Kalevalan runojen poluilla”? Ja Kantelettarestakin voi löytyä näyttämölle sopivaa.” Nilova (musiikintutkija): ”Voi kun saisi musiikkiteosten antologian. Pelkään, ettei yksi ihminen pärjää näin suuren aineiston käsittelemisessä. Mitä jos muodostaisimme tekijäyhteisön? Jos ei onnistu yhdeltä, niin syntyisi toiselta?” Haimi: “Ehdotan hyväksymään Viola Malmin ehdotuksen, jossa kansantaide on osa konserttiohjelmaa. Ministeriössämme olemme valmiit allekirjoittamaan sopimuksia!” 3.2. Jakov Pergament soitti ja pyysi apua asunnon saamisessa: “Rehellisesti puhuen, en haluaisi kääntyä ensimmäisen sihteerin I. I. Senjkinin puoleen. Hänen puoleensa olivat kääntyneet suomalaisen teatterin näyttelijättäret Liisa Tomberg ja Darja Karpova, mutta vastausta eivät saaneet. Voisitko kääntyä kaupunginneuvoston puheenjohtajan ja kaupungin puoluesihteerin puoleen? Samalla voisit puhua Kanteleen huoneistosta. Muistuta heille, että vuonna 1948 kaupunki oli raunioina ja kuitenkin silloiset sihteerit Kuprijanov ja Andropov löysivät mahdollisuuden antaa yhtyeellemme huoneiston. Sitä varten pantiin kiinni eräs kahvila, mikä oli silloin erikoistapaus. Näinä aikoina on rakennettu suurenmoinen talo tiedekeskukselle, kaupunginhallinnon palatsi ja kaupunginkomitean talo. Niistäkin löytyisi tyhjää tilaa. Kuprijanov rakennutti erittäin kauniin asuintalon johtajia varten Äänisen rannalle. Oltiin silloin sen verran rehellisiä, että peruttiin ensiaikomus ja annettiin se talo pioneereille! Mekin uskalsimme vuosina 1952–53 kieltäytyä esiintymästä kylmissä huoneistoissa”, kertoi entinen yhtyeemme johtaja. 6.2. Aamusta on -20 pakkasta. Eilen Tshalnassa esitimme konsertin, vaikka sisälämpötila oli vain +15 ja katsomassa 27 henkeä. Tänään soitti Jalgubasta klubin johtaja ja sanoi, että ulkona on pakkanen ja huoneistossa tulee olemaan kylmä. Pyysin lämmittämään paremmin. Lähetän erään järjestäjän pukuineen ja soittimineen aikaisemmin, että soittaisi sieltä, jos on todella kylmä, ettemme suotta lähtisi. Lämpötila nousi illaksi +14+15 asteeseen, mutta yleisöä tuli vain 16 henkeä. Peruimme. 8.2. Kävin Vladimir Sevastjanovitsh Stepanovin luona puhumassa Pergamentista ja Ignatjevasta sekä Kanteleen huoneistosta. Hän on nyt meillä Ministerineuvoston varapuheenjohtajana. Ehdotti löytämään jonkin virallisen paperin, jossa se karjalainen nainen, joka melkein 30 vuotta on laulanut Aino-ryhmässä, todetaan solistiksi. Strelkov lupasi tehdä ministeriön päätöksen siitä ja "järjestää" kaupunginneuvoston osoitteeseen kirjeen taidetyöntekijöiltä Pergamentin asunnosta ja Kanteleen huoneistosta. Lähdimme tänään Rybrekaan (vepsäläinen Kalaojan kylä) tilausbussilla, sillä omaa ei saatu liikkumaan, kun kaikki jäätyi. Esitimme kaksi konserttia. Kulttuuritalossa oli melko lämmintä. Päiväesitykseen tuli 35 lasta. 14.2. Olen Moskova–Saratov -junassa. Menen hakemaan Kanteleen mainostilausta. Niin kuin aina Moskovassa oli ehdittävä moneen paikkaan ja melkein ehdinkin. Roskontsertissa sain seuraavan vuoden kiertuetodistuksen. Sieltä painuin taksilla Goskontserttiin, josta meille on luvattu apurahaa sitä suurta kiertuetta varten. Siellä kyllä sanottiin, ettei meidän apurahahakemusta ole saatu. Antoivat kaavakkeet, joiden mukaan me saamme ne rahat, joita tuhlaamme Siperian matkallamme. Sieltä piti mennä Venäjän Kulttuuriministeriöön, jossa sain paljon neuvoja Suomen matkaa varten. Sieltä jalat veivät minut Neuvostoliiton Kulttuuriministeriöön, jossa sain paljon uusia kaavakkeita samaa matkaa varten. Jo seuraavana aamuna olin Saratovissa. Täällä jo näkyi vesilätäköitäkin. Sotilaskirjapaino oli lähettänyt tilauksemme Kommunisti-kustantamoon. Eräs eversti, joka kuunteli minua, ilmoitti, että, vaikka tilauksemme on lähetetty toiseen kustantamoon, me olemme velkaa hänelle 250 ruplaa käteisenä. Kuinka minä nyt voisin noin vain antaa sellaisen summan. Lupasin ajatella asiaa ja painuin sieltä silmät kiinni. Sain kustantamosta 100 kappaletta, jotka pyysin mukaan. Muita ei ollut vielä leikattu. Lupasivat lähettää 2-3 päivän kuluttua. Lähetin heti Tomskiin 30 kappaletta. Painuin lentokoneeseen ja yöllä, jos hyvin käy, nousen Petroskoin junaan. 1.3. Kantele-yhtyeen Siperian kiertue Yksinäisen miehen aamu. Kello on 8.21, pakkanen -15. Moskovassa on -22. Yhtyeemme on lähtenyt Moskovasta Siperiaan lentokoneella eilen yöllä. Kello 4.00 soitti Lehmus ja kertoi, että Valjakka oli niin humalassa, etteivät päästäneet lentokoneeseen. Jo toista päivää peräkkäin tulin töistä kello 23.00 ja hiukan ylikin. Valmistan niitä kaavakkeita Suomen matkaa varten. Raija-parka on jossain Kyzylissa ja minun on juotava kahvit yksin. Voi minua raukkaa. Hyvin kohta alan etsiä pukujamme, jotka hävisivät matkalla ja huomenna olisi esiintyminen... Novosibirsk ilmoitti, ettei tavaroitamme ole! Ashtinsk ilmoitti, ettei heillä purettu vaunua. “Vaunussa kai olivat nukahtaneet”, vastattiin asemalta. “Kun me koputimme sinne, sieltä vastattiin, että kuorma voi olla Ulan-Udessa.” Siellä se sitten olikin ja sieltä ehtivät lähettää takaisin Atshinskiin. Vaunussa todella nukkuivat ja ohittivat aseman purkamatta. 5.3. Olemme yhtyeemme kanssa Krasnojarskissa. Tulin tänne eilen Moskovan kautta. Moskovassa, Neuvostoliiton Kulttuuriministeriössä, rouva Pankova ilmoitti, että Kanteleen matka ei ehkä toteudu. Kaustisen festivaaliin lähtee jokin Tshukotkan yhtye. Ja toiseksi, Karjalastamme on lähdössä Suomeen Petroskoin Suomalainen teatteri ja kahta kollektiivia "me emme voi lähettää yhtä aikaa". Mutta Venäjän ministeriössä kerrottiin, ettei Pankova tiedä kaikkea: valmistakaa vain kaikki matkakuntoon. Siinä sitä ollaan! Sojuzkontsertissa luvattiin rahatukea vasta kun matka on tehty ja heillä on kuitit. Moskova imi taas kaikki voimani. Lento Krasnojarskiin kesti 6,5 tuntia. Matkalla torkahdin tunnin verran. Aterian jälkeen Sverdlovskissa sain hiukan kävellä -28 pakkasessa. Se virkisti! Aikaa meni siihen, kun etsin filharmoniaa. Sain heiltä yhtyeemme ohjelman, sain hotellipaikan. Söin lounaan jossain pelmeniruokalassa, jossa ei otettu karvalakkia naulakkoon. Piti panna hihaan – sitten otettiin. Nukuin kaksitoista tuntia peräkkäin! Aamulla piti ottaa vastaan ensimmäinen Kanteleen ryhmä. Nyt sain tietää, että Kyzylissa oli peruttu neljästä konsertista kaksi. Valjakka tuli Moskovasta omalla kyydillä pukujensa kanssa. Nyt syntyi uusi ongelma: Krasnojarskista ei ole yhtään junaa Barnauliin 12. päivänä ja meillä on Kanskissa kolme konserttia (9., 10. ja 11. maaliskuuta). Filharmonian johtaja lupasi järjestää lentomatkan Kanskista Barnauliin. En oikein usko, mutta kyllähän tässä maailmassa tapahtuu vaikka mitä. Nytkin, kun kävelin Krasnojarskissa filharmoniasta, törmäsin kadulla poikaani Erkkiin Leenan ja Railin kanssa, jotka ovat olleet näillä seuduilla jo muutaman kuukauden. Voi sun helvetti!!! Valitettavasti minun oli kiirehdittävä ottamaan vastaan seuraavaa yhtyeemme ryhmää, niin en ehtinyt edes puhua. Erkkiäkin perheineen tuli hakemaan linja-auto, joka vei heidät kylään, jossa he asuvat! Huomiseen iltaan! Hotellista loppui vesi! Ostimme Anteron kanssa purkillisen tomaattimehua, ruisleipää. Meillä oli sulatejuustoa ja illallinen oli sillä siisti. 6.3. Vettä ei ole vieläkään. Kävin kilometrin päässä vesijohtoputkella, jolla oli jonossa ainakin 20 henkeä. Toin vettä karahvissa. Pesaisin sillä silmäni ja keitin teetä. Kello 12.00 oli paikallisen komitean istunto, aiheena Valjakan käyttäytyminen. Meidän Anteron kanssa mielipide oli seuraava: Valjakka olisi tarpeellinen ihminen laulajana, mutta hänen käyttäytymisensä on kestämätöntä. Hänet on vapautettava ilman mitään ehtoja. Jos sen jälkeen pyytää ottamaan hänet, niin ottaisimme ainoalla ehdolla: lääkärin kautta! Siihen mielipiteeseen liittyi vain Vydrina, karjalainen laulajatar, joka sanoi, että hän on väsynyt miehensä konstailuihin juovuksissa, mutta ei usko hänen raitistuvan. Muut paikalliskomitean jäsenet ehdottivat jättämään miehen ja alentamaan palkkaansa, syynä alkoholin väärinkäyttö ja siitä johtuva ammattitason putoaminen, sekä ehdottamaan miehelle sairautensa pakkohoitoa. Kemerovassa meidän puoluesihteerimmekin rikkoi kuria. Paikalliskomitea on jo sanonut hänelle mielipiteensä ja ehdottivat puhua siitä puoluekokouksessa. Tehdään näin! Konsertti Tekstiljshtshik-kulttuuritalolla meni oikein hyvin, vaikka katsomossa oli noin 100 henkeä. Salista kuului huutojakin, että kyllä on hyviä taiteilijoita! 7.3. Valmistan koko nippua päiväkäskyjä. Huomenna on kansainvälinen Naistenjuhla. Siksi ensimmäisenä onkin juhlalle omistettu päiväkäskyni: “Tänään maamme juhlii Kansainvälistä naistenpäivää, koko maailman naisten solidaarisuuden päivää taistelussa edistyksestä, rauhasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Yhtyeessämme on loistavia naisten urotyön esimerkkejä, jotka edistävät tätä taistelua. Kaksikymmentä ja kolmekymmentäkin vuotta ovat tehneet yhtyeessämme työtä Eila Frantsevna Rautio, Aleksandra Mihailovna Sidorova, Jevdokia Sergejevna Ignatjeva, Jevgenia Dmitrijevna Junina, Sofja Pavlovna Osjkina, Roza Petrovna Rudakova, Tatjana Andrejevna Antysheva, Svetlana Pavlovna Gratshova, Antonina Kuzminitshna Kutuzova ja Raisa Dmitrijevna Hall, jonka työura yhtyeessämme täytti näinä päivinä 20 vuotta. Nämä ihmiset antavat esimerkin miehille omalla miehuullisella työllänsä. Yhtyeeseemme tulee nuoria naisia ja neitosia, jotka, me uskomme siihen, jatkavat yhtyeemme hyviä perinteitä. Onnittelen kaikkia meidän kalliita naisiamme Juhlapäivän johdosta ja toivotan heille terveyttä, onnea ja uusia luovantyön saavutuksia. Tuotannollisen tarpeen vuoksi, niille, jotka ovat kiertueella, 8. päivä maaliskuuta lasketaan työpäiväksi ja maksetaan asetuksen mukaan. Johtaja. (Unohdin yhden sukunimen – Voskresenskajan –, niin anteeksipyynnöt eivät auttaneet, kyyneleitä tuli vaikka kuinka paljon.) 10.3. Matkustan Jeniseiskiin Kanskista Baikal -junalla. Kello on 9.40 paikallista aikaa. Eilen toin Kanskiin kauan odotetut rahat. Mutta en vieläkään palkkaa, vaan komennusrahat. Sain tietää, että 9. maaliskuuta kello neljä aamulla asemalla ei ollut autoa ja taiteilijoiden piti kapsäkkeineen noin kilometrin matkaa laahata hotelliin. Eilen tulin varttia vaille puoltayötä ja tänään jo puoli kymmeneltä olin tässä junavaunussa. Matkustan Krasnojarskiin lentolippuja hakemaan, että pääsisimme Kanskista Barnauliin... Ja iltapäivällä palaan junalla takaisin. Sain palkan kaikille ja lentoliput! 11.3. Konserttiin ei päässyt laulaja Tarojev, sillä hän joutui alkoholin väärinkäytöstä Kanskin kaupungin raittiuslaitokseen (putkaan!). 19.3. Päivät ovat täynnä rutiinityötä. Kemerovon filharmonian huoneistossa on purettava kuorma. Kello 10.00 kuorma-auto tulee sinne. Bussi kuormaajia varten tulee Kuzbas-hotellin luokse. Bussi henkilökuntaa varteen tulee hotellin luokse kello 11.00. LAZ ja PAZ-merkkiset bussit. Kello 16.30 meidän on oltava televisiokeskuksessa. 20.3. Lähtö Belovoon. Bussi ja kuorma-auto. Konsertin jälkeen lähtö Novokuznetskiin. Hotelli Novokuznetsk. 21.3. Komsomolets-kulttuuritalo. Konsertti alkaa kello 19.00. 22.3. Metallurg-teatteri. Konsertti alkaa kello 20.00. 23.3. Mezhduretshensk. Konsertti alkaa19.00. Lähtö on kello 15.30 ja tavarat viedään huonekaluautolla. 24.3. Kello 11.00 paikallista aikaa lähdemme junalla N153 Tomskiin. Matkatavaravaunu vie tavaramme Taiga-asemalle. Siellä ne on kuormattava junaan N167, jolla pääsee Tomskiin. Näin suunnittelin. Yritänpäs tarkistaa, miten käy käytännössä. Olemme junassa menossa Novokuznetskista Tomskiin. Eilen yöllä, kun palasimme Mezhduresthjesta, kuormasimme kamppeemme vaunuun. Silloin kun kirjoitan “kuormasimme” niin se merkitsee, että itse olen ollut kuormaamisessa mukana. Nyt se vaunu on junan etupäässä. Mutta kello yksi yöllä meidän on heitettävä laatikot laiturille ja odotettavaa seuraavaa junaa, johon kaikki on taas kuormattava. Se tapahtuu noin 4.15 aamuyöstä. Tanssija ja järjestäjä Viktor Mjasnikov on luvannut olla päivystäjänä minun kanssani. 25.3. Kuorma saapui Tomskiin ennen meitä! Keräsimme paikalliskomitean ja puhuimme taiteilija Tarojevin kanssa käyttäytymisestään Kanskissa. Mies rehellisesti sanoi, että ajakaa pois ilman paikalliskomitean istuntoa, jos sellainen vielä kerran toistuu. Sokolov, toinen syntinen: “Sellaista ei toistu minunkaan puolelta. Lähden itse heti paikalla, jos sellaista tapahtuu!” (Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset!) 26.–27.3. Tomskista TU-154 B -lentokoneella pääsin Moskovaan. Siellä sain lipun junaan ja kohta olen kotona pitkästä aikaa. 29.3. Sain sähkeen Moskovasta: “Kantele -laulu- ja tanssiyhtyeen kiertue Suomessa 30 hengen kokoonpanossa on suunnitelmien mukaan 2.-16.6.1983. Pyydämme järjestämään yhtyeen matkan Karjalasta Helsinkiin ja takaisin Goskontsertin laskuun. Ilmoittakaa lähdön päivämäärä ja kulkuväline. Kunnioittaen, Berezin.” Kyse on Mäntsälän festivaalista, niin kuin Eero Salmi Suomi–Neuvostoliitto -seurasta sanoi. 3.4. On sunnuntai. Eilen illalla olimme Suomalaisen teatterin iltamissa. Pauli Rinteen ja Erna Lundin puheita emme valitettavasti kuulleet, mutta Kanteletar-esityksen katsoimme melkein alusta. Kävimme Oskarovnan ja Raijan kanssa (äitini nimi on Sofja-Petronella, mutta Venäjällä mukana on aina isännimi toisena ja hän on venäläisittäin Sofja Oskarovna) juomassa kupilliset kahvia ja menimme tanssimaan pitkästä aikaa. Ja aamusta aloitimme urheilukauden! Ilmassa on +5 astetta. Tietenkin Ääninen on vielä jäässä toukokuun puoleenväliin. Ja lähdemme Solomanniin saunaan! Mutta mielialani ei ole paras mahdollinen. Ensimmäisen vuosineljänneksen suunnitelmia emme täyttäneet. En saanut vastausta Ministerineuvostostamme ja aluekomiteasta yhtyeemme tiloista, siis niitten saamisesta, vaikka kuulin, että kirjeemme Senjkinin merkinnän kanssa on jokaisen tasavallan suurimman hepun pöydällä. Ehdottavat suostumaan menemään kahteen kolmeen kerhotaloon. 10.4. on kirjeen eräpäivä! Sen jälkeen lupaan kirjoittaa anomuksen Strelkoville, johon panen kaikki yhtyeemme ongelmat ja oman ehdotukseni etsiä parempaa johtajaa, joka pärjää. Minä en voi pärjätä näitten ongelmien parissa. 11.4. Toista kertaa minä matkustan tällä Petroskoi–Kostamus -junalla. Ensimmäinen oli silloin, kun kahden maan korkeimpia vieraita kävimme hauskuttamassa. Edellinen päivä menikin kaikenlaisissa pikku huolissa. Raija oli yhtyeemme pyykin kimpussa, kun sitä kerääntyi matkan aikana. Minä yritin auttaa vaikka pyykin kantamisessa. Luin vanhoja sanomalehtiä, joita kerääntyi Siperian matkan aikana. Muuten ei Siperiassakaan ollut enää lunta, mutta Mujejärven ja Kostamuksen välillä näyttää olevan! Ja lisää tulee... Tämän päivän huolet. Meitä on 65 henkeä liikkeellä toukokuun alusta. Pitäisi olla siis yksi kuorma-auto ja kaksi bussia. Muistaakseni, Kostamuksen kombinaatti viime kerralla auttoi meitä suurella bussilla, josta puuttuivat käsikahvat. Laatikkomme mahtuvat sellaiseen paremmin. 65 henkeä x 9 ruplan lippu x 2=1170. Siis meidän on saatava kahdesta aikuisesta ja yhdestä lasten konsertista ainakin 1,5 tuhatta ruplaa. Mutta jos katsomo olisi täpötäynnä, niin sittenkin meiltä puuttuisi ainakin 165 ruplaa, sillä halvin hotellimaksu on 1 rupla ja 3 vuorokautta ja 65 ihmistä! Paikanpäällä sain tietää, että kombinaatin johtokunnan kanssa voi tehdä sopimuksen 600 ruplasta per konsertti x 2 kertaa ja kombinaatin ammattikomitea lupaa maksaa 2 200 ruplaa suomalaisista, jotka tulevat konserttiin. Juhlien jälkeen on lähetettävä 40 henkeä pikaisesti kotiin ja 25 taiteilijaa jää Lietmajärvelle kiertelemään. (Lietmajärvi, Mujejärvi, Voloma, Sukkajärvi ja Rukajärvi.) Anomus kulttuuriministerille (luonnos): “Mielestäni Karjalan ASNT:n Valtion laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen nykypäiväinen tilanne on erittäin vaikea. Yhtyeemme johdon edessä on suuri luettelo ongelmia, joitten ratkaiseminen vaatii erikoista pontevuutta, poikkeuksellisia järjestäjän kykyjä, kollektiivin kypsyyttä ja johtajalta kasvattajan kykyjä. Tässä ovat ongelmamme: 1.Vakituisen huoneiston puuttuminen, mikä häiritsee harjoitusten, jatkokoulutuksen sekä kaupunkikonserttien järjestämisessä. Filharmonian huoneisto, jossa me nyt olemme, ei anna mahdollisuuksia luoda yksinkertaisimpiakaan työolosuhteita yhtyeen minkään osaston työlle. (Talvella huoneiston kylmyys, suihkun, jota tietenkin vaativat tanssijat, puuttuminen, liian pienet tilat.) Puvusto on nykyään kahden kilometrin päässä konserttipaikasta. Sielläkin puuttuu mahdollisuus pestä pyykkiä. Se vaatii lisää investointeja. 2. Kansallisten ammattikaadereiden puuttuminen tekee yhtyeestä amatöörimäisen ja toisaalta muuttaa sen venäläiseksi yhtyeeksi, joka, joskus lahjakkaastikin, jäljentää karjalaista, vepsäläistä tai suomalaista kulttuuria. Nykyään karjalaisen Aino-lauluyhtyeen täydentäminen tapahtuu maalaisharrastelijoilla, enemmistö tanssijoista on tullut yhtyeeseen Tsheljabinskin, Omskin, Penzan ym. amatööriyhtyeistä. Kuoron kokoonpano ei vastaa, eikä hyvin pian tulekaan vastaamaan, kansallisen kollektiivin vaatimuksia. Kansanlaulamisen luonne karjalaisilla, vepsäläisillä ja suomalaisilla on sen verran erilainen, että on melkein mahdotonta yhdistää niitä. Ajan vaatimusten tasolla olisi enemmänkin akateemisen ammattikuoron luominen erikseen yhtyeestä. Orkesterin täydentäminen tapahtuu hyvin satunnaisesti. Tasavallassamme ei yleisesti harrasteta kanteleella soittamista, ei kannateta kanteleiden rakentamista ja siksi niitä on hyvin vaikea saada. 3. Tasavallan kulttuurin aineellinen tuki on niin heikko, ettei yhtyeemme, jonka voima ja teho ovat yhteisesiintymisessä, voi antaa riittävää määrää konsertteja tasavallan näyttämöillä. Puuttuu hotelleja, joihin voisi majoittaa koko yhtyeemme, busseja ja kuorma-auto kiertueita varten ja, mikä tärkeintä, puuttuu näyttämöitä, joille mahtuisi koko kollektiivi ja joilla olisi talvisin lämmintä . Kaikki tämä, lievästi sanottuna, ei auta korkean ammattitason säilyttämistä. Kaikki yllämainittu panee hajottamaan yhtyeemme voimat ryhmiin esiintymisiä varten ja houkuttelee Finanssiministeriötä vaatimaan suunniteltujen konserttien määrän lisäämistä, mikä vuorostaan heikentää yhtyettä. On otettava huomioon kansallispukujen ja jalkineiden ompelupaikkojen puuttuminen, mainosaineiston painamisen mahdottomuus Petroskoissa. Ainoa järjestäjä johtajan lisäksi, on liian vähän yhteisölle, jonka tulot riippuvat konserttien järjestämistä. Tämä tekee johtajan työkuormituksesta liian rasittavan. 4. Monivuotiset yhtyeemme vaellukset vaikeissa olosuhteissa tasavaltamme ulkopuolella ja erityisesti Karjalan maisemissa synnyttävät sitä epäterveellistä ilmapiiriä, josta usein puhutaan virallisissa vastaanottohuoneissa. Mielestäni yhteisö ei itsekään usko omaan tulevaisuutensa ja perspektiiviin. Miten siihen voi uskoa, kun yhtyeemme johtajat eivät siihen usko! Siksi kollektiivi on suopeasti suhtautunut työkurinrikkomiseen ja on vaatimaton taiteellisten saavutusten suhteen, ammattitason kadottamiseen (juopottelu, myöhästymiset, esiintymisryhmien alhainen taso ja amatööritäydennyksen taso). 5. Koko joukko ongelmia, jotka eivät ole meidän ratkaistavissamme. Musiikkiarvostelun taso tasavallassamme ja suhtautuminen kansallisiin yhtyeisiin koko Venäjän mittakaavassa, niitten konserttitoiminnan järjestäminen Roskontsertin ja Goskontsertin suunnitelmien mukaan lisäävät tämän tilanteen ongelmallisuutta. Kaikki tämä panee minut luopumaan paikastani, vaikka yritin kaikin voimin vastustaa sitä jääräpäisyyteni vuoksi. Muistutan Teille ehdotuksestani siirtää minut Suomalaisen teatterin käyttövaltaan ja maksamaan työpalkkaa tariffin mukaan. 12.4. Keskustelin puolueen piirikomitean sihteerin kanssa tulevasta kiertueesta Mujejärven piirissä. Ensimmäisenä sihteerinä siellä on Juri Petrovitsh Vlasov. Hän kokosi koko sihteeristön. Suostuivat ottamaan meidät vastaan 9. toukokuuta, juhlapäivänä, ja auttamaan kiertueen järjestämisessä koko piirissään. Piirisanomalehti lupasi painaa aineistoa yhtyeestämme, koulun johtaja antoi käskyjä varajohtajalle, joka vastaa kasvatustyöstä koulussa. Kulttuuritalon johtaja lupasi järjestää 9.5. kahden konsertin välillä teetä! Aamusta ikkunat olivat huurteessa. Nyt, kylmässä tuulessa, mutta kirkkaassa auringossa, koko tie on vesilätäköissä. Tiet kovettuivat pakkasilla, mutta voivat pehmentyä joka päivä. Viime vuonna Petroskoin kulttuuripäivien aikana toukokuun puolivälissä taiteilijoiden autoa piti vetää traktorilla. Mutta matkan lykkääminen kesäkuuksi on riskejä täynnä. Tänne voi tulla muitakin konserttiryhmiä ja me olemme silloin jonkun jaloissa. 17.4. 15. huhtikuuta kaupungissa pidettiin talkoot. Henkilökuntamme 20 ihmistä oli eräällä rakennustyöpaikalla ja 20 henkeä haravoimassa filharmonian lähellä sijaitsevaa kenttää.15 tyttöä oli puhdistamassa filharmonian huoneistoa. Kävin luovuttamassa verta 330 grammaa. Toissapäivänä, ennen työn loppumista vein anomukseni ministeriöön. Jätin sihteerille! Tänään on sunnuntai ja Raija silittää pyykkiä ja jotain pesee ja minä luen taas vanhentuneita sanomalehtiä. Päätehtävien luetteloon kertyi viikossa 40 pikku ja hiukan suurempaakin asiaa. 21.4. Kyllä oli raskas päivä minulle! Häpeällinen! Olin itse järjestänyt konserttimme Kontupohjaan Leninin syntymäpäiväksi. Bussin piti olla turistiautotallista. Aamusta kuitenkin jostain syystä ei toiminut puhelin ja kello 14.30 soitin museon puhelimesta ja sain tietää, ettei autoa luvatakaan. Tai, oikeastaan, se tulee myöhemmin, vasta kello 17.00. Soitin Kontupohjaan ja sain tietää, että virallinen kokous, joka on omistettu Leninin syntymäpäivälle, alkaa justiin 17.00 ja kestää noin 40 minuuttia. Matkaa on 50 km. Kuormaamme autonkuljettajan kanssa kahdestaan, kun muut kuormaajat kieltäytyivät siitä syystä, etteivät saaneet palkkiorahoja Siperian matkalta, vaikka saivat paljon suuremman summan kuin mitä oli suunniteltu (taas kiristystä). Saavuimme Kontupohjaan kello 17.45. Virallinen osa oli päättynyt ja oli menossa dokumenttielokuva. Purimme laatikot autosta. Piirin johtajat tulivat ulos. Elokuva oli loppunut. Panin takin rinnukseen sen Leninin juhlamitalin. Menin näyttämölle ja selitin, ja pyysin anteeksi, ja lupasin jonkin minuutin kuluttua aloittaa konserttimme, kun vain tulee näyttelijäbussi. Ihmisiä oli ainakin 500 henkeä kokouksessa, mutta nyt jo oli noin 100 ihmistä. Jotkut heistä lupasivat odottaa. Mutta kun melkein kaikki laatikot oli kannettu näyttämön kulisseihin, tuli sihteeri Pruntsev ja ehdotti kieltäytymään konsertista: “Katsomossa on vähemmän ihmisiä kuin on teitä.” Vielä kerran astumme Pruntsevin kanssa näyttämölle. Pruntsev pyytää odottamaan vielä jonkin verran, mutta ihmiset nousevat ja lähtevät pois. Voi kun saisi kuolla tuossa paikassa! Taas autonkuljettajan kanssa kuormaamme laatikot ja painumme kotiin. Vastaan tulee bussimme näyttelijöiden kanssa, joka lähti matkaan 17.10 ja se matka kesti yli tunnin. Pirun ikävää! Petroskoissa puramme kuorma-auton, annan kuljettajalle 5 ruplaa ylimääräisestä työstä ja painumme Raijan kanssa kotiin. Unkarilainen viinipullo ei oikein auttanut tilannetta. Auttaisiko tämä tapahtuma vapautumaan tästä kirotusta työpaikasta? 22.4. Kalevalan ensimmäisen painoksen 150-vuotisjuhlalle omistettu Kulttuuriministeriön kollegio. Puhuu T. Haimi: “Juhlaistunnot maassamme tapahtuvat Moskovassa ja Petroskoissa. Uusitaan Musiikkiteatterin Sampo-baletti. Kantele-yhtyeemme valmistaa uutta ohjelmaa, josta tulee Kalevala-aiheinen. Siihen osallistuvat säveltäjät Valentin Kontshakov ja Albin Repnikov, mutta olisivat tervetulleita kaikki säveltäjät. Vuodeksi 1984 filharmoniaan on luotava suomenkielinen musiikkiluentoryhmä. Taiteilijoille on annettu tehtäväksi luoda muistomitalin luonnos ja muidenkin muistoesineiden luonnoksia ja uusia Kalevala-aiheisia teoksia. Olemme valmiita tekemään sopimuksia. Mukana ovat taiteilija Dobrinin Kostamuksesta ja Mikko Koppalev Petroskoista. Leo Lankinen ja Eduard Akulov tekevät muistomerkkiä Kalevalaan. Kantele-yhtyeen ohjelma olisi hyvä saada valmiiksi vuoden 1985 tammikuuksi.” Toisena kysymyksenä oli kansallisongelmien ratkaiseminen. Puhuu Pauli Rinne: “Ongelma on niin monimutkainen ja vaikea ratkaistavaksi, että sitä on pohdittava korkeimmalla tasolla. Suomen kielen ongelmat ovat hiukan erilaiset kuin karjalan kielen ongelmat. Meidän edustajamme kävivät tasavallan piireissä, olivat kouluissa, joissa opetetaan suomen kieltä. Palautettakin saimme, mutta enemmän neitosilta. He olivat käyneet teatterissammekin, mutta kun saivat tehtäviä, niin katosivat. Otimme henkilökuntaan toisen ohjaajankin, että hän ammattilaisena etsisi meille suomea tai karjalaa puhuvia lahjakkaita nuorukaisia. Koulussa N 17 on draamakerho suomen kielellä, mutta, valitettavasti, teatterissamme ei ole ihmisiä, joita kiinnostaisi ohjaajantyö, opettajantyö. Minä henkilökohtaisesti en osannut valmistaa ihmistä, joka ottaisi kapulaviestin käsistäni. Yksin taas minä en pärjää. Viimeaikana kuuntelimme ja katsoimme kuutta ihmistä, jotka pyrkivät teatteriimme. Neljä oli yliopistosta ja kaksi rautatieteknillisestä koulusta. Oli tuloksiakin. Jotkut olivat luvanneet opiskella teatterissamme ja samalla yliopistossa, mutta asuntolan kanssa on ongelmia ja ihmiset lähtivät muille teille. Ohjaajamme lähtee lähiaikoina Kalevalan asutukseen ja jo toukokuussa teemme yhteenvedot.” Puhuu Edvin Alatalo (Suomalaisen teatterin toiminnanjohtaja): “Kalevalaan lähtee ohjaaja Jeshin. Hän on käynyt siellä jo kaikissa keskikouluissa. Siellä on 48 lasta, jotka opiskelevat suomea. Siellä asuu noin 200 karjalaista. Neuvonantotilaisuuteen tuli vain 6 tyttöä.” Antero Lehmus (Kantele-yhtyeemme taiteellinen johtaja): “Ongelma on hyvin vanha. Yhtyeemme 84 ihmisestä vain 26 on niin sanottuja kansalliskaadereita. Heitä olisi erikoisen tarvis karjalaisessa Aino-lauluryhmässä ja kuorossa. Orkesterissamme on 19 osanottajasta yhteensä 10 suomalaista ja karjalaista ja yksi vepsäläinen. Vuosina 1981–82 suuren työn teki Sofja Osjkina. Me otammekin Aino-ryhmään musiikin suhteessa taidottomia ihmisiä. On aikomus perustaa kulttuurivalistusopistoon kansanlaulukuoro. On ongelmia kanteleiden kanssa. Musiikkiopistossa opiskelee vain yksi kanteleensoittaja. Kaupungissa on luotava kanteleensoittajien yhtye harrastajista. Konservatoriossamme on 11 kanteletta, joilla ei soiteta.” Kalaberda (konservatorion johtaja): “Kuka Teille semmoista on puhunut?” Lehmus jatkaa: “Meille ilmestyi ihminen, joka pyrkii rakentamaan kanteleita. Uuteen ohjelmaan otamme mukaan torven ja virsikanteleen. Natalja Stangrit vetää tunteja koulun N17 yläluokilla. Meillä on aikomus kutsua yhtyeeseemme konservatorion opiskelija Kouru.” Kalaberda: “Meillä on nykyään opiskelemassa 10 tulevaa kanteleensoittajaa.” Rinne: “Pitäisi olla enemmän harrastajakerhoja karjalan kielellä!” Sofja Osjkina (Aino-lauluryhmän johtaja): “On vaikeuksia kerhon vetämisessä karjalan kielellä. On lahjakkaita ihmisiä, mutta on vaikea houkutella heitä. Mielestäni karjalan kansa on hyvin käytännöllinen ja huonosti suuntautuu taidealalle. Mitä jos ministeriössä järjestettäisiin virka ja löytyisi ihminen, joka vastaisi nimenomaan kansallisongelmien ratkaisemisesta?” Berdino (musiikkiopiston rehtori): “Ehdottaisin fakultatiivista opiskelumuotoa, jolla valmistaisimme harrastajia tutkintoihin. Me aiomme järjestää opettajien retken piireihin.” Teratsujants (ministeriömme neuvonantaja, yliopiston kuoron monivuotinen johtaja, kuorojenseuran puheenjohtaja): “Minä ehdottaisin järjestämään kansallisen taiteen festivaalin, jota käytännössä pitäisi hyvin tukevasti auttaa!” Kalaberda: “On aikomus luoda taiteenalan internaattikoulu. Ongelmana on löytää tilat opettamista varten. Kalevalan piirissä on opettajaongelma.” T. Haimi: “Tulee mieleen Kaarel Irdin tarina siitä lapsesta, joka on tuomittu kuolemaan, mutta jota yhä vain opetetaan elämään. Me voimme ministeriössämme löytää palkan, mutta löydetäänkö ihmistä, joka taitaisi suomea tai karjalaa?” Ministeri Strelkov: “Pohdimme vakavaa kysymystä. Kyllä niitä kansallisia kollektiiveja kuitenkin syntyy. Meidän on huolehdittava näistä kansallisista kerhoista. Oli hyvä ehdotus etsiä lahjakkaita ihmisiä ammattiyhtyeisiin suomalaisten tai karjalaisten keskuudesta. Me olemme valmiit lähettämään heitä piireihin Suomalaisen teatterin tai Kanteleen laskuun. On viime aikoina kuitenkin löytynyt Valentina Lashina, Veronika Rodionova (Järvinen). Me ratkaisemme jatkossakin näitä ongelmia.” 24.4. Otettava huomioon näinä päivinä seuraavat asiat: 1. On järjestettävä konsertti harrastajia varten, noin runsaan tunnin pituinen. Näytämme balettiosastomme harjoitustunnin. Finanssi ministeriö on kaikesta huolimatta lisännyt yhtyeemme suunnitelmiin katsojamäärää. Vuodessa tasavallassamme on saatava konsertteihin 20,8 tuhatta ihmistä. Siis 6 tuhatta ihmistä maaseudulla ja loput 14,8 tuhatta on saatava kaupungeissamme. Se tekee keskimäärin 166 ihmistä per konsertti. (Unissakaan en voi haaveilla sellaisesta!) 2. On ostettava Suomen matkaa varten Kantele-yhtyeen ja Manok-yhtyeen äänilevyjä, joita ilmestyi viimevuosina. 3. On saatava niille, jotka matkustavat Suomeen, terveystodistukset poliklinikasta. En tiedä, kuka on kääntänyt Kim Ryzhovin ja A. Kolkerin laulun Karjalastamme, mutta käännetty on hyvin! Pannaanpas muistiin: Mielemme on jäänyt kaunista seutua monta, Muistona kalliina, kalliina, kalliina sydämessäin Vaalin ma nyt tätä seutua vertaamatonta, Lumoihin sen ikiajoiksi varmasti jään. Mielessäni maa Karjalan säilyy, Unissainkin näen sen. Kuusien ripset vedessä päilyy, Järvien silmiä siimestäen. Vaaralle ui utu hiljaisen lahdelman suulta, Saapuvi vaalea, vaalea, vaalea yö sanaton. Järvikö nyt taivaan pohjattomuudessa kuultaa Vai vesiin sen sinitaivasko pudonnut on? 25.4. Meidät, siis Karjalan laulu- ja tanssiyhtye Kantele, on kutsuttu Suomeen Mäntsälään kesäkuussa. Soitin paikanpäälle saadakseni tietoa moneksiko päiväksi kutsutaan ja olemmeko yhdessä paikassa. Kesäkuun toisena päivänä me aiomme ylittää rajan. Meitä on mukana 30 henkeä. Mukana on orkesteri, viisi tanssiparia, laulajatar Lashina ja mieslauluryhmä Manok. Herra Jääskeläinen Helsingistä ilmoitti, että Mäntsälässä olemme 3., 4. ja 5. kesäkuuta, 6. ja 7. kesäkuuta olemme Lahdessa, 8.6. Kuopiossa, 9. ja 10. kesäkuuta olisimme Kajaanissa, 11.6. esiinnymme Helsingissä, 12.6. on henkilökunnalle vapaa ja 13.6. on lähtö kotiinpäin. 2.5. Vappu oli melko kylmä, +2 - +3 astetta. Kulkueen aikana alkoi sataa lunta. Meitä oli noin 40 henkeä. Kauan seisoimme Karl Marxin kadulla ja kuuntelimme kovaäänisistä Ministerineuvoston puheenjohtajaa Andrei Kotshetovia. Puhui 15 minuuttia. Kulkueemme alkoi kuten yleensä kello 10.00 ja pääsimme kotiin noin kello 12.00 paikkeilla. Äiti odotti meitä. Hän kyllä on ollut kaikissa kulkueissa, mutta nyt sen verran oli saanut kylmää, että juoksi meidän luokse lämmittelemään. Riveissämme oli ensikertaa kanteleenrakentaja, ukrainalainen mies Viktor Tshelombitjko. Palkkansa on 140 ruplaa. Nyt kun vaan löytyisi työpaikka mestarille... 29.4. soitti Haimi ja sanoi, että löysi minun anomukseni. Strelkov ei edes ole vielä nähnyt sitä. Haimi pyysi kirjoittamaan uuden anomuksen Suomen matkan jälkeen... Huomenna käväisen ministerin sihteerin puheilla. Olisi mukava tietää, onko se anomukseni rekisteröity. Tänään, toisena juhlapäivänä, yhtyeemme esittää kunniapäällikkyyden nimissä ilmaisen konsertin sotilaille, jos löytävät meille kuorma-auton ja bussin, sillä esiintymispaikkana on upseeritalo Besovetsissa, joka on noin 20 km päässä kaupungista. Filharmonia oli luvannut lisäksi oman bussinsa, mutta se meni rikki. Sotilaitten bussissa oli vain 19 paikkaa ja meidän piti supistaa henkilökuntaa puoleen... (Itse jäin päivystysvuorolle. Aloin sepittää ministerin päiväkäskyn luonnosta itseni rankaisemiseksi siitä Kontupohjan konsertin peruuntumisesta.) Venäläisessä teatterissa kinataan keskenään niin aktiivisesti, että tuon tuosta aluekomitean ja Ministerineuvoston edustajat yrittävät sammuttaa "tulipaloa". Suomalaisessa teatterissa ihmiset ikävöivät työtä. Katsoimme Raijan kanssa Suomalaisessa unkarilaisen Lesket-näytelmän mukaan tehtyä esitystä, jonka ohjasi Erna Lund. Näytelmä ei tuntunut hääppöiseltä eikä teatteri jaksanut nostaa sitä, vaikka yrittämässä olivat Darja Karpova, Katri Zelenskaja ja Anja Vaklin. 7.5. Kiertue Karjalan piireissä Kostamus. Lapsia riitti eiliseen päiväkonserttiin. Sali oli melkein täynnä. Mutta illaksi ei tullut edes lippujen myyjä. Peruimme... Oli ihana käydä tämän kaupungin uimahallissa ja sen saunassa. Kummallista, että saunasta on jo pari kertaa varastettu oven ripoja ja väännetty hanoja. Aikuiset ovat kuin lapset kiiltävän kimpussa. Tämänpäiväinen Kantele-yhtyeemme esitys on ostettu ja uskon, että 600-paikkainen katsomo tulee täyteen. Olen kuuluttajana, kun odotetaan suomalaisiakin. 8.5. Kaunis aurinkoinen päivä. Lämpöäkin on mittarissa +3. Yöllä oli vielä pakkasta, sillä lätäköt ovat ohuessa jäässä. Heräsimme 7.30 ja juoksimme Raijan kanssa lenkille metsään. Asumme Ruda-hotellin 6 kerroksessa. Tämä kai on ainoa Neuvostoliiton hotelli, jossa on kahden kolmen huoneen yhteydessä keittiö. Se on sopeutettu hotelliksi tavallisesta kerrostalosta. Metsässä on vielä hyvin paljon lunta, mutta linnut ovat jo tulleet. Yksikin oli niin yritteliäs, että meitä nauratti. Suomalaiset rakentajat pystyttävät urheilutelineitä suoraan metsään. Ja ilma täällä on puhdas kuin lapsen henki! Kello 14.00 on kuormaaminen ja osa pukulaatikoista ja soittimista lähtee Lietmajärvelle. 37 henkeä lähtee junalla kotiin ja 23 hengen ryhmä kiertelee Mujejärven piiriä. 12.5. Mujejärvi. Eilen olin koulussa ja ehdotin järjestämään heitä varten konsertin 40 kopeekan lippuhinnalla. Heille tuli mieleen, että metsäteollisuuslaitos voisi maksaakin sen. Lupasivat soittaa parin tunnin kuluttua. Ja soittivatkin, mutta ilmoittivat meille, ettei konsertista tulee mitään. Mutta tänään, kun jo Volomaan ruokalankin kanssa oli sovittu lounaasta ja meidän piti tulla kylään kello 16.00, saimme tietää, että Mujejärven koulu on kuitenkin valmis järjestämään koululaiset konserttiimme. Ja henkilökuntamme oli hajalla. Bussimme ja kuorma-automme olivat remontissa 2 km päässä. Saimme apulaiseni kanssa kerättyä ihmiset ja nyt nautin katsomontäyteisestä konsertin vastaanotosta. Ja 120 ruplaa käteisenä on hyvä saalis. Kuitenkin ehdimme vielä Volomaankin, jossa yhdistetään lasten ja aikuisten konsertit. Konsertin jälkeen painumme Sukkajärvelle. 13.5. Sukkajärvi. Metsäteollisuuslaitoksen vierashuoneet. Aamusta lenkin ja aamiaisen jälkeen menin kouluun. Esittelin itseni rehtorille, joka veti minut opettajainhuoneeseen. Lausuin monologini opettajille, sitten 6. luokan oppilaille, sitten 8.-luokkalaisille ja kello 13.00 menen vielä yhteen luokkaan. Toistaiseksi on myyty 70 lippua ja katsomossa on 150 paikkaa. Eilen tulimme Volomasta 24.15 ja konserttipaikalta olimme lähteneet 20.40. Juna tekee tämän matkan parissa tunnissa. Sen verran huono oli autotie. Bussimme kuljettaja (se on vuokrabussi) ammuskelee matkanvarrella metsoja ja teerikanoja. Toissapäivänä näyttelijättäret järjestivät hänelle skandaalin ja morkkasivat minuakin, kun en lopeta kuljettajan metsästystä. Mutta kun olen, niin kuin kaikki miehet, hiukan metsästäjä, niin en ollut varma, että minun on kiellettävä ampuminen. Ja vielä näillä synkillä alueilla. Mutta eilen illalla, kun hän pyysi koko henkilökunnalta lupaa ampua yhden metsäkanan lahjaksi kotiinsa, kun kotoa puuttuu ruokaa, hiljaa suostuimme ja katsoimme, kun metso istui rauhallisesti melkein bussimme edessä ja odotti autonkuljettajan pyssyn kokoamista ja latausta ja kuolemaansa kymmenien ihmisten läsnäollessa. Piirikeskuksessa on ilmoitettu rajavartiolaisten avun pyynnöstä saada kiinni kolme jostakin Baltian tasavallasta kotoisin olevaa miestä, noin 180 cm pituista, jotka yrittävät ylittää valtiomme rajaa. 16.5. Petroskoin kaupunginneuvoston ulkomaansuhteita hoitavan osaston johtaja Valeri Zhuk ehdotti neljän tanssiparin ja kanteletrion lähettämistä Ruotsin kummikaupunkiimme Uumajaan. 17.5. Aamulla tuli Erkki pienen Railinsa kanssa Siperiasta. Leena Ivanovna on meidän seurastamme pois neljäksi vuodeksi. (Oi, niitä nuoria...) Erkki tuli viikoksi lomalle, mutta Raili voi jäädä pitemmäksikin aikaa. Mistä minä sen lastentarhapaikan löydän? Ukkosilma, näin varhainen, toi mukanaan kauniin aurinkoisen päivän! Karelia-turistikeskuksessa järjestämme sarjan konsertteja ulkomaalaisia turisteja varten. Eilen tapaisin ainutlaatuisen seutumme runoilijan, joka runoilee karjalan livvin murrella, Vladimir Brendojevin. Ammatiltaan hän on sisävesien kapteeni. Mainiosti, mielestäni, kääntää Jeseniniä, kirjoittaa rekilauluja rakkaalla aunuksenmurteellaan. Tapasimme muutama vuosi sitten ministeriössä, jonne hän oli tuonut omia teoksia painettavaksi. Ilmoitti minulle nyt, että on työttömänä, sillä lääkärikomissio ei päästänyt häntä enää "merille". Etsii paikkaa kirjastosta ja pyysi minulta suositusta ministerin ja kirjaston johtajan edessä. Tein sen mielelläni! 22.5. Neuvosto-Karjala -lehdessä on ilmestynyt Lilja Lambergin arvostelu Suomalaisen teatterin unkarilaisen kirjailijan Ákos Kertészin näytelmän ensi-illasta Kutsumus, tunteiden osto ja pyyteetön rakkaus: “Suomalaisen draamateatterin näytelmä “Lesket” vajottaa katsojat mutkikkaaseen ja ristiriitaiseen ihmissuhteiden maailmaan ja tuo syventyminen on yleensä menestynyt, kiintoisa ja tuloksellinen”, kirjoitti Lilja. 17.6. Haimi sai anomukseni ministerin merkinnän kanssa, jossa luki: ”Selvittäkää ja ilmoittakaa minulle.” “Ja mitä tässä on selvittämistä, jos et halua tehdä työtä?” kysyi Haimi. “Mitkä ongelmista on välttämättömästi ratkaistava, että jäisit paikallesi?” Vastasin siihen vain, että minun on muututtava toiseksi, mitä ei voi tapahtua! Keskustelin Semjon Karpin kanssa yhteisestä konsertista ranskalaisten kanssa, jotka tulevat 1.7. La Rochellesta Petroskoihin. 29.6 on konsertti turistikeskuksessa. Sitä tulee katsomaan meidän vanha ystävämme Suomesta herra Reutsalo. 24.6. Neuvosto-Karjala -lehdessä on julkaistu Armas Mishinin teatterikatsaus 50. näytäntökaudesta: “Suomalaisen teatterin nykyisyys ei kuvastu niin voimakkaasti kuin olisi toivottavaa (Sääli, ettei Suomalaisessa teatterissa ole Vishnevskin “Optimistisen tragedian” tasoista näytelmää. Kuluneet kolme näytäntökautta ovat Suomalaisessa teatterissa olleet hyvin tasaiset.) Olisi syytä ajatella, miksi arvostelijat näin sitkeästi vaativat katsomaan järkyttäviä näytelmiä. Missä piilee syy? Ehkä siinä, että teatteri toimii nykyään huonommin. Syy on myös siinä, että katsoja on muuttunut. Kenties nykyisen elämän kulun jännittyneisyys tekee ihmisestä vähemmän reseptiivisen. Se merkitsee, että teatterin olisi löydettävä uusia voimakkaampia vaikutuskeinoja. Olisi tehostettava näyttämöllä esitettäviä luonteita ja konflikteja. (Osoittautui, että Suomalainen ja Venäläinen teatterit ovat jo vuosia pyytäneet tilaa yhteistä varastoa varten, jossa voisivat säilyttää vanhoja kulisseja. Asia ei ole edistynyt. Lukuisten katsojien nimissä pyydän asianomaisia elimiä, että ne kallistaisivat korvansa teatterin tarpeille.” Nain neuvoo ja ehdottaa runoilijamme ja tiedemies Mishin. 30.6. Olen taas junassa, joka tuo minua kotiinpäin Tambovista Leningradin kautta. Tambovista minä kyllä tulin lentokoneella Leningradiin ja yöjunalla matkustan kotiin. Olin Tambovissa Venäjän konserttijärjestöjen kokouksessa. Mutta Leningradissa tuhlasin aikaa makkarajonoon "Jelisejevin" kaupassa. Sen nimi on vallankumousta edeltäneeltä todellisen isännän ajalta, mutta epävirallisesti nimi on kestänyt kaikki nämä vuodet. Illan kyllä vietin filharmonian suuressa salissa nauttien vanhasta italialaisesta musiikista. Mainio viulunsoittaja, urut! 1.7. Keskustelimme Viola Malmin kanssa tulevasta Kalevalalle omistetusta ohjelmasta. Siinä tulee olemaan kaksi juontajaa: itse Viola ja minä. Juonnamme Kalevalan kielellä. Alku voisi olla vitsikäs. Sitten esiintyisi Aino-ryhmä. Valentin Kontshakovilla on jo ehdotuksia ja valmis teoskin. Kuuluu ukkosen ääni. Tulen synty -runo. Voi olla, että kahdella kielellä. Alkaa suuri numero, johon osallistuvat koko tanssiryhmämme ja orkesteri. Sitten pitäisi löytyä itkijä. Itkijänä voisi olla Valentina Lashina tai Jevdokija Ignatjeva. On löydettävä patarummut orkesteriin. Esiin tulee veden teema orkesterin soitossa: soivat klarinetit ja jouhikko. Vielä ilman kanteleita. Tuli purkautui! Tanssi! Orkesteri on vieläkin ilman kanteleita. Liekkien tanssi... Koko näyttämö mustenee. Itkijä! Juontaja Kalevala-teksteineen. Syntyy lyyrillinen musiikki, vieläkin ilman kanteletta. Sen säestyksellä juontaja lausuu runon koivukanteleen synnystä. Säveltäjä Repnikov on säveltänyt musiikin kuoron naisryhmälle, Koivun laulu!: “Elä itke, puu vihanta, vesalehti, vierettele...” Naislauluryhmä laulaa käestä. Miesääni lausuu Kalevalan tekstiä kanteleenteosta. Ja syntyy kuoron ylistyslaulu kanteleelle. Kantelen synnyn osassa on viisi numeroa. Seuraavana on Oluen synty. Säveltäjä Kontshakov säveltää mieskvartetille kahden minuutin teoksen. Paimenloitsut-tanssi. “Mitkäs ne merellä uivat?” laulavat kuoron miesäänet. Kontshakovin laulu. Kalle Raution musiikkia soittaa kanteletrio, se on morsiamen ja sulhasen tanssi. Hääkohtaus. Näyttämöllä on koko yhtyeemme. Sulhoa neuvotaan ja kielletään pahoinpitelemästä morsianta. Morsianta itketään ja opastetaan. Ja lopussa on Kontshakovin Kiitosvirsi, jonka esittää koko yhtye. Kuitenkin pisteenä tulee olemaan Kalle Raution katrilli. (Kruuga.) Nyt on annettava runoilijalle tehtäväksi sepittää Kalevalan pohjalta ylistys kantelelle. Säveltäjiämme ovat siis Valentin Andrejevitsh Kontshakov ja Albin Leonidovitsh Repnikov. Ohjelman luovutus olisi joulukuussa 1984 ja esiintyminen 23. tammikuuta 1985. Tämän perusteella kirjoitin kirjeen ministeriöön sopimuksen allekirjoittamisesta Viola Malmin kanssa. 6.7. Tilitys ministeriöön toisen vuoden neljänneksen suunnitelman täyttämisestä: ”Huhti-touko-kesäkuu. Muutettu suunnitelma vaatii 49 ja esitimme 45 konserttia plus 8 konserttia Suomessa. Siis 53 konserttia on tehty. Maaseudulla on esitetty 19 konserttia. Yleisöön nähden suunnitelmat on täytetty. Tuloja ja menoja vielä lasketaan. 18 konserttia on esitetty ulkomaalaisille turisteille...” Aamusta olimme kantelemestarin kanssa puunjalostuskombinaatin johtajan luona, joka lupasi antaa kuution kuusilautoja, mutta pyysi tilaamaan ne valtion varustusjärjestöltä. Kävimme siellä ja saimme tilauspaperin käteemme. Samalla hankimme mestarin pajaan sähkösahan ja poran. 7.7. Istun uusien suunnitelmien parissa. Kuinka voisi järjestää kahden konserttiryhmän matkat, kun käytössä on vain yksi bussi. Ja olisi mainiota, jos piirien kulttuuritaloissa yhtye esiintyisi yhteisvoimin. On otettava huomioon myös raukkamainen hotellitaloutemme. 11.7. Suurella tahdonvoimalla sain turistikeskuksen vuokramaksun pienennettyä 35 ruplaan. Tulipalon vaaran takia filharmonia kieltää esiintymiset sen huoneistossa 30.kesäkuuta – 1. lokakuuta. Vein ministeriöön kirjeen rahatuen halutusta määrästä vuodelle 1984. On ommeltava suuri määrä uusia pukuja Kalevala-ohjelmaan ja kansalaispuolustusesikunta vaatii ostamaan yhtyeelle kaasunaamareita! 12.7. Viola Malmin työllisyys: 18.–25. heinäkuuta hän on folklorekenttämatkalla. 25. päivästä alkaen 2. päivään elokuuta ovat televisioharjoitukset. Elokuun 10. päivään saakka hän on lomalla. 12.–28. elokuuta ovat kansantaidejuhlat ja TV. Syyskuu on vapaa. Meillä taas on 28. syyskuuta – 10. lokakuuta kiertue. 12. päivästä lokakuuta voisimme hyvinkin harjoitella yhteisvoimin. Tänään alkaa koko sarja konsertteja turisteja varten. Joka päivä! Esitämme 26 konserttia elokuun 12. päivään mennessä. Yleisliittolainen TV tulee myös nauhoittamaan. Elokuun 13. päivänä on konsertti lepopuistossa. Elokuun 15. päivänä menemme lomalle. 18.9. on uuden kauden harjoitusten alku. 21.9. alkaa kiertueemme Louhen, Kalevalan, Kemin ja Belomorskin piireissä, joka kestää 15. päivään lokakuuta. Siitä kertyy vapaapäiviä. 24. lokakuuta – 24. marraskuuta ovat uuden ohjelman harjoitukset. Välillä kyllä on elvytettävä Neuvostoliiton 60-vuotisjuhlille omistettua ohjelmaa. 29. marraskuuta alkaa kiertue Moskovan alueella, joka sisältää monta eri aluetta. Siinä luvussa on Rjazanin, Tambovin, Lipetskin, Voronezhin ja Belgorodin suuret alueet. Palaamme 27. päivänä joulukuuta. Taaskin vapaapäivät päälle. Vuonna 1984 2.–8. tammikuuta harjoittelemme uutta ohjelmaa. Sitten taas elvytämme vanhempaa ohjelmaa kolme päivää. Ja 12. tammikuuta 1984 matkustamme Pihkovan, Novgorodin, Kalininin ja Leningradin alueille. Helmikuun puolivälissä matkustamme Karhumäen piiriin toisella ryhmällä ja toinen lähtee Vologdan alueelle tai sitten esittää ammattikouluille Petroskoissa. Vuoden 1984 huhtikuussa lähdemme kahdella ryhmällä Segezhan piiriin kymmeneksi päiväksi. Toukokuussa ja kesäkuun puoliväliin olemme Alma-Atassa, siis Kazahstanissa. Ja sieltä Omskiin ja Novosibirskiin. Kesä-heinäkuussa esitämme turisteille kotona ja aamuisin harjoittelemme uutta ohjelmaa. Elokuussa on loma. Syyskuussa yksi ryhmä lähtee Sortavalaan ja Lahdenpohjaan ja toinen ryhmä Aunukseen ja Pitkärantaan. Lokakuussa 1984 harjoittelemme uutta ohjelmaa. Marraskuussa esitämme 20 vanhan ohjelman konserttia Pohjois-Kaukasiassa, Stavropolissa ja Elistassa. Joulukuussa harjoittelemme uutta ohjelmaa! Siinä on suunnitelmia kerraksi! 20.7. Petroskoissa vierailee Hämeenlinnan kansankuoro. Ohjelma tuntui pitkävetiseltä, kun kuoron jäsenet olivat väsyneet Kizhin matkalla. Jätimme mekin kanteletrion saarelle, mutta heidän esiintymisestä voi tulla vain haittaa, jos turistijärjestöt eivät ota turisteilta maksua etukäteen. Kuka nyt menee Kantele-yhtyeen konserttiin Petroskoissa, jos päivällä on jo kuunnellut trion esiintymistä. Monet eivät tiedäkään, että se on ihan eri asia... Tapasimme ystäviä, jotka kuukausi sitten ottivat meitä vieraanvaraisesti vastaan Suomessa. 24.7. Leninskaja pravdassa oli Venäläisen teatterin näyttelijän G. Godarevin ja ministeri Strelkovin haastattelu Venäläisen teatterin kahden viikon kiertueesta Moskovassa. 28.7. Avoi-voi kun on kaunis aamu! Heräsimme kuitenkin herätyskellon soidessa jo 7.45 ja painuimme rannalle. Uskalsin mennä uimaankin, vaikka Äänisessä ei +17 enempää olekaan. Mutta kuumaa kahvia päälle, niin jo jaksaa taas elää. Railin veimme lastentarhaan ja Gennadi jäi nukkumaan. Armeijan jälkeen hän ei oikein pääse tavalliseen rytmiin. Öisin juoksentelee jossain ja päivät nukkuu. Raija odottaa putkimiestä. Ja se homma on aina ollut rasittava Venäjällämme. Putkimiestä odotetaan, kuin mannaa, vaikka kuinka suuri kiire olisi jonnekin. Odotan soittoa Rautioilta, jotka olivat Kizhin saarelta. He ovat esittäneet siellä 6 konserttia ja eilen heidän piti tulla sieltä. Tänään on kolmen tuhannen ruplan valtionlainan eräpäivä. Alamme rakentaa mökkiä! 29.7. Eilen illalla Tshalna-asutuksessa oli tilaisuus, jonka paikalliset puolueenelimet halusivat omistaa Puolueen Edustajakokoukselle. Ilmoitettiin, että virallisen istunnon jälkeen on ilmainen Kantele-yhtyeen konsertti. Meille maksettiin 125 ruplaa ammattiliittorahoja. Yleisölle oli vapaa pääsy. Kutsulippuja oli postitse lähetetty 300 kappaletta, vaikka katsomossa on vain 250 istumapaikkaa. Ja tuli 30 henkeä ja niistäkin osa oli sotilaita, jotka tuotiin rivissä. Lausuin venäjän kielellä Majakovskin runon Keskustelu toveri Leninin kanssa. Neljä tanssiparia. Aino ja Pekka Titov lauloivat ja kvintetti soitti. Keskustelin metsäteollisuuslaitoksen johtajan kanssa resonanssikuusen saamisesta. Lupasi vaikka kuinka paljon: “Kirjoittakaa vain tilaus!” Tarmo Manni lupaa tulla turistina Petroskoihin elokuussa! 3.8. Olen Louhella. Pohjola-hotelli on kylmä kuin Louhen valtakunnassa ainakin. Huoneessa on +11 niin kuin ulkonakin! Ja lisäksi kosteata. Kalevalasta soitettiin, että kyllähän tänne suoraankin pääsee, vaikka tie ei ole parhaimpia. “Kaikki muut ongelmat ratkaistaan”, sanoi puhelimitse Valentina Zubanova, piirineuvoston kulttuuriosaston johtaja. 6.8. Televisio kuvasi Kantele-yhtyettämme Koosalmessa. Mukana oli koko yhtyeemme. Eilen olimme Koosalmessa, mutta tänään Äänisen rannoilla. Illalla on konsertti Karelia-turistikeskuksen elokuvasalissa. 8.8. Lauantai-iltakonserttiin tuli humalapäissään huilunsoittaja Matvejev. Tanssija Vydrin on kohmelossa. Valentina Matvejeva ja hanurinsoittaja Kalistratov tulivat viittä minuuttia ennen alkua! 9.8. Sain tänään kirjeen Goskontsertin moskovalaisesta toimistosta, jossa minulta vaaditaan Suomen matkalla henkilökunnalle liikaa maksettuja yhdenpäivän komennusrahoja takaisin. Se päivä on muka 2.6. ja summaksi on pantu 1807 Suomen markkaa tai ruplissa melkein seitsenkertaisesti: 12163. Hermostuin kauheasti. Minulla on suomalaisten todistus siitä, että Kantele-yhtye, jonka valtuuskuntaa johti G. A. Fanasov, oli kiertueella Suomessa 2. päivästä 12. päivään kesäkuuta ja kesäkuun toisena päivänä oli saatu rahat Moskovasta. Yhtye esiintyi Mäntsälän Seppämusiikin juhlissa ja lisäksi Lahdessa, Hämeenlinnassa, Varkaudessa, Kajaanissa ja Kuhmossa. Järjestetyissä tilaisuuksissa oli 5200 henkeä katsojia. Yhtyeelle on maksettu tästä ajasta päivärahoina 11 550 markkaa. 30 henkeä x 11 päivää x 35 markkaa. Toimitusjohtaja Mauno Keinänen.” Piti ihmisiltä kerätä. Häpeä! Kun ottaa huomioon, että se markkasumma vietiin Moskovaan, niin kuin aina. 13.8. Tänään yhtyeellä on viimeinen työpäivä tällä kaudella. Mutta ei minulla. Aamusta soitettiin lepopuistosta, jossa meillä pitäisi olla kauden viimeinen konsertti. Heillä muka ei ole tietoa äänitehosteista. Vaikka siitä oli sovittu jo pari viikkoa sitten apulaiseni kanssa, että ne on tilattava laitokselta, joka tekisi sen työn. Toissapäivänä pidimme kokouksen, jossa kerroin seuraavan kauden suunnitelmista. Ja orkesterissa piti puhua työkurista. Taivas on pilvissä ja sää pelottaa... 16.8. Soitti lehtimies Aleksei Samoilov. Kertoi, että aluekomitean päätöksellä hänestä on tullut Kalevala-dokumenttielokuvan skenaarion tekijä. On ollut aluekomitean propagandaosaston johtajan Anatoli Shtykovin kanssa koko tunnin ensimmäisen sihteerin puheilla. Oli ehdotettu, että elokuvassa olisi kantelesäestys. Tulee huomenna yhdeksäksi. Itse hän ehdotti Maksim Gavrilovia ja Valentina Matvejevaa. Minusta taas tuntuu siltä, että hyvä olisi näyttää karjalainen tyttö Nina Lokkina ja Aino-ryhmä, jossa laulaa hänen siskonsa Vydrina. Itkunvirren esittäjänä saisi olla Valentina Lashina. Ohjelmassa voitaisiin lausua myös V. Brendojevin runoja. 12.9. Palasin lomalta, vaikka olisi vielä pari päivää lomaa. Mutta hermot eivät kestä. Tänään pitäisi tulla lomalta niitten, jotka eivät olleet Siperiassa. Muulla henkilökunnalla on vielä viisi lepopäivää. Minun on näinä päivinä lähetettävä viisi rikkinäistä rautaista pukulaatikkoamme remonttiin, löydettävä tuuletin bussimme moottoriin sekä puhuttava Viola Malmin kanssa tulevista harjoituksista. Lisäksi on löydettävä auto perheeni muuttoa varten. 22.9. Kantele kiertueella Vienan Karjalassa Olemme taas matkalla. Toinen ryhmä on Louhella ja pienempi ryhmä Pääjärvellä. Itse olen Leningradissa Sovetskaja-hotellin 13. kerroksessa. Raijani on Louhella ja molemmat pojat kotona. Oli miellyttävää nähdä heidät taas yhdessä. Erkki on kyllä melko harmaan näköinen, mutta sitä vastoin Gennadi, tultuaan neuvostotilan töiltä, jonne hänet oli lähettänyt elokuvateatteri, jossa hän on mekaanikkona, on hyvin reipas. Vaikka tuntui siltä, ettei häntä miellyttänyt Erkin tulo hänen huoneeseensa. Asummehan me nyt kolmen huoneen asunnossa Uritskin kadulla. Neuvostoliiton luoteisalueitten taidetyöntekijöiden neuvottelussa Ja minä siis olen Leningradissa Neuvostoliiton luoteisalueitten (Arkangelin, Murmanskin, Vologdan, Leningradin, Pihkovan, Novgorodin alueet) taidetyöntekijöiden neuvottelussa. Neuvottelut avasi Venäjän Federaation kulttuuriministeri Melentjev: “Puolueemme KK:n täysistunto kehottaa meitä uudistuksiin ja vanhan ajattelutavan kahleista pääsemiseen”, sanoi ministeri. Päivän aiheenahan oli NKP KK:n heinäkuun täysistunnon päätösten toteuttaminen, ja toveri Melentjev jatkoi: “Uuden ihmisen syntyminen on nykypäivien realiteetti. (...) Sitä on muun muassa luova suhtautuminen työhön. Uuden ihmisen muovautumisprosessi on yhtä mutkikas kuin itse elämä. Nykytilanne maailmassa on hyvin kärkevä. Päivän ongelmina ovat kuri, valppaus ja valmistuminen puolustukseen. Elämässämme kasvaa jyrkästi kulttuurin ja taiteen rooli. Ne muodostavat kommunismin aatteen valtavan aseen. Edessämme on suuri työ taiteemme rikastumiseksiksi. Päivämme polttavimpana ongelmana on tehokkuuden korostaminen. 329 teatteria ja 77 suurta konserttijärjestöä ovat meidän voimamme. Mutta kulttuurin voimavarat eivät toimi. Päävihollisina meillä ovat arkuus, laiskuus ja kaavamaisuus... Leningrad on kansainvälisen työn esimerkkinä. Muutaman päivän kuluttua alkavat Venäjän Federaation kulttuuripäivät Gruusiassa. Karjalan Venäläisen teatterin kiertue Moskovassa on hyvä esimerkki yhteistyöstä. Merkkipäivänä on Leningradin saarron purkamisen 40-vuotisjuhla. Hyvin värikkäästi juhli omaa 200-vuotisjuhlaansa Kirovin oopperan ja baletin teatteri. Näkyvät Bolshoin draamateatterin mainiot saavutukset, joita todistaa menestys Japanissa. Puolueemme Keskuskomiteaan tulee paljon hyvin kärkeviä kirjeitä teatterimme historiasta ja arkielämästä. Paljon kirjeitä tulee ministeriöömme. Niissä kerrotaan elämämme epämiellyttävistä esimerkeistä... Ministeriössämme oli kärkevä keskustelu Leningradin Komsomol-teatterin ohjelmistosta. Teattereiden ohjelmiston on oltava tasapainoinen ja ennen kaikkea hyväksytty. Siinä on oma kurinsa! (Ja sitten puhutaan arkuudestamme ja kaavamaisuudesta!) Meillä Moskovassa oli yhteinen Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation Kulttuuriministeriöiden kollegio teattereiden ohjelmistosta. On lakkautettava teattereiden dramaturgien yhteistyö ministeriön kirjoituskoneneitosten kanssa, jotka naputtelevat koneella hyvin kyseenalaisia näytelmiä, jotka eivät ole hyväksyttykään. (Ja niitä hyväksyjiä on sitten niin monta, että taiteilijan vapaa sielu eksyy!) Kaikkien meidän laitosteattereiden, hyvässä maineessa olevien teattereiden, on tehtävä työtä lapsiauditoriolle. Esimerkiksi, Novgorodin teatterin Tshitshkovin Se kummallinen venäläinen -esitykseen on monta kuukautta eteenpäin myyty kaikki liput. (Yksi virkailija nostaa hattua toiselle!) On tehtävä työtä maaseudulla asuvien kansalaisten kanssa. On tulossa Voitonpäivän 40-vuotisjuhla. Huolestuttavat asiat estraditaiteessa. Siitä oli Ministerineuvoston toukokuun päätös, jossa ehdotetaan taiteilijoiden ammattipätevyyden uudelleenmäärittelemistä. Koko joukko taidekollektiiveja on hajotettu. On hyväksytty uusi järjestys, jonka mukaan yksikään kollektiivi ei voi syntyä ilman toimeenpanokomiteoiden ja Ministerineuvostojen päätöstä. Mistä syntyy kaikenlaisia sellaisia rock- ja pop- ja pup (napa) -yhtyeitä? On tullut mainoksia, joissa näkee niitä pitkätukkaisia, kirjavissa urheilupaidoissa ja jo ulkomaalaisten lippujenkin alla olevia yhtyeitä ja niiden nimetkin ovat jotain Puerto-Ricon tapaista. Näitten yhtyeiden kokoonpanotkin ovat niin epävakaita. Ohjelmistosta puuttuu luentoja ja konsertteja Venäjän ja ulkomaalaisten klassikkojen pohjalta.” Sitten oli puhetta maalaustaiteilijoista, jotka saivat nuhteita siitä, että teoksissaan on useimmiten kyse toistamisesta. Tuntuu elävän luovantyön luhistuminen. Leningradin Venäläisessä taidemuseossa on vaikeuksia remontin kanssa. Murmanskista, Komin tasavallasta ja Karjalasta puuttuvat taidemuseon vaatimusten mukaiset tilat. Koko Venäjällä ei riitä tiloja taideteosten säilyttämistä varten. Ei-mustanmullanvyöhykkeen kehitys. Venäjän Federaation ministeriö on saanut enemmän kuin koskaan rahaa maaseudulla olevien kerhotalojen remonttiin. Mutta koko ajan saamme tietoja, ettei rahaa ole käytetty riittävästi, vain 30–40%. Puuttuu kesäteattereita! (Se on minunkin haaveeni!) Lopussa ministerimme alleviivasi asiallisen tilanteen ja kurin tarvetta. Yritteliäisyyttä ja aloitteellisuutta! Sitten oli puheita. Panin muistiin Neuvostoliiton kansantaitelijan, Pushkinin teatterin taiteellisen johtajan ja näyttelijän Igor Gorbatshovin puheen, kun asia on meille teatterilaisille hyvin läheinen. Korkealla oleva taiteilija puhuu virallisen katsantokannan mielipiteitä: “Kaikki me olemme taiteellisen tason nostamisen ajatuksen valtaamia. Mielenkiinnolla luin Pravda-lehden pääkirjoituksen teattereiden ohjelmistosta. Hyvä artikkeli oli Sovetskaja kultura -lehdessä. (Lukee sitä.) Myönteisen sankarin ongelma näkyy näytelmäkirjallisuudessa ja on ongelmana näyttelijöille ja ohjaajille. Täytyy olla selvä kansalaiskannanotto. Aina, kaikkina aikoina piti osata ennustaa tulevaisuutta ja niin kuin Dostojevski on sanonut “on oltava osoittava sormi”, selvä päämäärä, teräväjärkisyys. Rohkeammin on taisteltava puutteiden kanssa, mutta samalla on kyllä näytettävä meidän saavutuksiammekin. Jos ette ole vastaan, sanoisin propagoitava meidän rikkauksiamme. Täytyy olla henkilökohtainen vastuu kansamme elämästä. Teemmekö kaikkemme? Sosiaalisena tilauksena on taistelu egoismia ja aineellisen hyvänvoinnin pyrkimystä vastaan (veshtshizm). (Lausui säkeitä Majakovskin runosta poroporvarillisuudesta: “Mielellämme lepäisimme pikkujoen rannalla” (“Otdohnutj u etoi reshtki”)). Onko se aika koittanut? Ongelmat esityksissä ovat pieniä, mitättömiä. Meitä neuvotaan suhtautumaan myötämielisesti neurasteenikkoihin ja huligaaneihin... Puutteita on kasoittain, mutta puuttuu sopeutumattomuutta niihin. Taistelussakin on sopusointuisuutta. Viimeaikoina olemme kokonaan unohtaneet myönteisen sankarin. Hänen on oltava aktiivinen, intohimoinen taistelija meidän kantamme puolesta. On ymmärrettävä, etteivät ne puutteet ole välttämättömiä tuloksia. Rakkaus hyvyyteen!” Ministeri Melentjev paikaltaan huomautti, että kerran niinkin hyvin kaiken ymmärrämme, niin tarvitaan tuloksiakin. Tshernushenko (Leningradin valtion konservatorion rehtori, kuoronjohtaja): “Meitä on hemmoteltu kaikenlaisilla päätöksillä ja aina odotamme niitä, emmekä etsi käyttämättömiä reservejä, varoja. Miten kasvattaa? Ketä ja mitä varten valmistamme asiantuntijoita? Syntyi vaikea tilanne. Tietenkin voi puhua paljonkin estraditaiteen matalasta tasosta ja yhtyeistä, mutta onko meillä vastapainoksi ehdotettavaa? Osaammeko me propagoida kuoromusiikkia? Kasvattaako musiikkikoulujen interiööri? Avainasemassa on koulu. Musiikillinen kasvatus. Laulun kautta johdatetaan kauneuden maailmaan... Käytännöllisissä asioissa on sellainenkin ongelma: Pietari oli joskus musiikki-instrumenttien rakentamisen tukikohtana ja nykyään tuhlataan valuuttaa instrumenttien hankkimiseen. Ongelmia on puhallussoittimien käyttämisessä ja rakentamisessa. Ruokokielekkeitä emme voi saada riittävästi, vaan tuomme ulkomailta. Ja Azerbaidzhanissa on kokonaisia plantaaseja. Kyllä runoilija Fet oli sanonut joskus oikein: “Venäjää ei ymmärretä aivoilla.” 23.9. Kantele-yhtyeemme toinen ryhmä esittää Uudessa Sofjangassa sotilaille ja toinen Tshupassa klo 18.00 ja 20.00. 26.9. On lauantai ja arkiongelmat kynnyksellä. Eilen soitti sihteerimme ja ilmoitti, että kiertueella olevasta ryhmästä on karannut jonnekin taiteilija Lebedev. Bussin takia on peruttu yksi konsertti. Louhella oli yleisöä hiukan yli 80 henkeä. 29.9. On harmaa, kylmä ja sateinen aamu. Eilen en päässyt Murmanskin junaan, kun ei ollut lippuja. Ja nyt olen junassa Kemiin päin. Eilen koko päivän odotin Ministerineuvoston varapuheenjohtajan vastaanottoa. Herra Julian Kitsa tuli komennukselta ja nähtyään minut vastaanottohuoneessa pyysi odottamaan ja sitten sihteerin kautta ilmoitti, ettei voikaan ottaa vastaan. Kyse olisi ollut ylimääräisestä bensasta, siis polttoaineesta. Me ostimme sitä hiukan enemmän ennen 1. päivää lokakuuta. Nyt sen täytyi parinpäivän ajassa loppua tai kuponkien voimassaolo päättyy. Ja meillä oli ostettu 2 tonnia matkaa varten. Jos herra johtaja laittaisi nimikirjoituksen, niin bensaa riittäisi seuraavalle neljännekselle... Luin loppuun Mihail Antsharovin Puksipuumetsä-nimisen romaanin. Mihail Bulgakovin ja Platonovin tyyliä, hyvä kieli, täynnä huumoria ja viisautta: “Me olemme kansa. Kasvamme hitaasti ja ikuisesti. Niin kuin puksipuumetsä. Meidän juuremme ovat punoutuneet yhteen ja latvat hiljakseen huojahtelevat. Me olemme kestäneet kaiken ja vapaudumme kaikesta (...) Meidän sankarimme on kuin Kutuzov, joka ei suosi pahaa, mutta ei hyvääkään päästä ohi (...). Huhut: “Kuulitko, että Sapozhnikov osti kukon?” – “Se häneltä vielä puuttui!” (Romaani painettiin Novyi mir -aikakauslehden 9. ja 10. numeron palstoilla.) 1.10. Yksi yhtyeemme ryhmistä esiintyy Paanajärvellä. Näinä päivinä esityksiämme oli Sosnovaja-asutuksessa, Ambarnyissa, Pääjärvellä kaksi ja Louhella. Sitten Kemistä taas Paanajärvelle ja Kalevalaan. Pienenä ryhmänä kävimme Vuokkiniemellä. Toinen ryhmä kävi Rabotsheostrovskissa. Luovantyön aktiivi tapasi propagandatyön aktivisteja Itse olen Petroskoissa ja täällä on riittävästi tapahtumia. 20. syyskuuta 1983 politvalistustalolla oli tilaisuus, jossa luovantyön aktiivi tapasi propagandatyön aktivisteja. Luovantyön puolelta mukana olivat ministerimme Strelkov ja varaministerimme Toivo Haimi, filharmonian taiteellinen johtaja Vjatsheslav Sejidov, kirjailija Jelena Soini, Venäläisen teatterin pääohjaaja Otar Dzhangisherashvili, säveltäjä Abram Golland, Suomalaisen teatterin Pauli Rinne ja minä. Ministeri kertoi kulttuurin ongelmista 20 minuutissa. Dzhangisherashvili kertoi siitä, että meinaa ohjata F. Abramovin Talon (Dom) ja Ostrovskin Käy viisaskin vipuun (Na vsjakogo mudretsa dovoljno prostoty). Kertoi kiertueesta Moskovassa ja talvella teatteri meinaa päästä esiintymään Leningradiin. Soini kertoi omista saduistaan lapsille. Pauli Rinne kertoo aikomuksestaan ohjata Aleksis Kiven Kullervon. Pääasianaan hän näkee yhteiskielen löytämisen yleisön kanssa: “Lähestyy Gribojedovin Viisauden haitta (Gore ot uma), jonka on kääntänyt ensimmäistä kertaa suomen kielelle Nikolai Gippijev (Laine).” Kysymys katsomosta: “Juopottelusta, alkoholismista ja polttamisesta kuulee niin paljon näyttämöltä ja elokuvaruudusta. Onko se oikein?” Otar: “Jossain määrin olette oikeassa. Mutta esimerkiksi meidän teatterimme viime vuosina ryyppäsi vain 600 grammaa vodkaa ja poltti vain kaksi savuketta.” Kysymys: “Eikö voisi luoda lastenteatteria?” Kysymys: “Vahvoja naisia näytetään näyttämöllä ja nähdään elämässä. Milloin saamme nähdä vahvoja miehiä?” Joku kertoi hyvänä esimerkkinä Suomalaisen teatterin ja Kantele-yhtyeen tilaisuudet yleisön kanssa. Miellytti Gavrilovin konserttiluento kanteleesta ja yhtyeestä. Se siitä. Yhtyeemme mielenosoituskokouksen päätöslauselma (Puolueemme ehdotuksesta): “Me, Karjalan ASNT:n Valtion laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen henkilökunnan mielenosoituskokouksen osallistujat, jotka olemme parhaillaan kiertuematkalla palvelemassa tasavaltamme pohjoispiireissä asuvia, niin kuin kaikki neuvostoihmiset, palavasti tuemme NKP:n KK:n kenraalisihteerin ja Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan Juri Vladimirovitsh Andropovin julkilausumaa USA:n hallituksen politiikasta ja koko edistyksellisen ihmiskunnan tehtävästä pysäyttää militarismin voimat. Meidän aikanamme rauhan säilyttäminen meidän mainiolla planeetallamme on tärkein päämäärä. Ei ole olemassa päämäärää jalomielisempää ja lykkäämättömämpää. Kaikkien maailman asukkaiden on tiedettävä, että meidän valtiossamme kaikenlainen sotapropaganda on lainvastaista ja rauhan asiat ovat meidän sydämiemme, meidän elämämme ja tulevaisuutemme asia. Taide ja sota, samoin kuin sota ja elämä, ovat vastakkaisia käsitteitä. Siksi, kehottaen kaikkia taidetyöntekijöitä antamaan kaikki sielunvoimansa taistelulle rauhallisen taivaan puolesta, yksimielisesti äänestämme J. V. Andropovin julkilausuman puolesta, jossa hän korostaa, että Neuvostoliitto tekee tulevaisuudessakin kaiken mahdollisen rauhan puolustusta varten maapallon päällä.” 3.10. Ja juna vie minut takaisiin kotiinpäin, kun muutakaan tekemistä sillä ei voi olla. Raija jäi joukkomme kanssa Kemiin. Toissapäivänä minun syntymäpäiväni oli hyvin originelli! Aamulla 1.10. heräsimme Raijan kanssa jo puoli kahdeksalta, kun talviaikakin oli ilmoitettu. Melko harmaan tuulisen päivän sai miellyttävämmäksi vain kahvilla. Herätin apulaisen, otin konserttilippuja mukaan ja painuin Kemin lähellä olevaan Usmanaan, joka on sotilaslentokentän asutus. Sovin erään majurin kanssa, että päästetään kaksi sotilasta yhdellä lipulla. Ja vaikka klubissa näyttämön lattia on melko huono, päätimme kuitenkin järjestää tämän konserttimme. Auttoi piirikomitean sihteerin Plehanovin puhelinsoitto siitä, että yhtyettämme on autettava yleisön järjestämisessä. Olimme tämän miehen kanssa puolueen jatkokoulutuskursseilla Leningradissa, kun olin aluekomitean hommissa. Siitäkin tuli apua! Ja sieltä taas bussilla palasin Kemiin ja lounaan jälkeen kello 15.00 painuimme Paanajärven kylään. Matkalla 57. kilometripylvään luona seisoivat odottamassa kyytiä yhtyeemme marjamiehet, jotka jo aamusta jollakin linja-autolla olivat päässeet metsään. On melko marjaisa syksy! Ostimme eilen Raijan kanssa paikallisilta ämpärillisen karpaloita 25 ruplalla. Tulimme Sommalle, jossa meitä piti odottaa bussi Paanajärveltä, mutta ei odottanutkaan. Tunnin myöhässä tuli kuitenkin auto-otus, Pazikin (PAZ-merkkisen bussin) kori Ural-nimisen auton pyörillä. Mutta mehän muistimme, minkälaiset ne viimeiset 18 km ovat. Vain tällaisella autolla pääsi nämä 18 km puolessa tunnissa. Meitä heitteli ja kolisteli! Oli jo kauhean pimeä, kun pääsimme Tshirkka-Kemin rannalle. Tuuli ja sataa tiprutteli. Ja nyt piti päästä autolla lautalle. Ja se auto oli niin raskas, että lautan laidat olivat melkein joenpinnan tasolla. Tietenkin ihmiset pyydettiin poistumaan autosta. Viidessä minuutissa kuitenkin ylitimme joen. Ja puoli kahdeksalta olimme kerhotalolla (Uusi Paanajärvi). Yleisöä kerääntyi vain 40 henkeä. Karjalaisia ja valkovenäläisiä mummoja. Nuoria kymmenisen henkeä. Mieleeni muistui Suomalaisen teatterimme esitys vanhalla klubilla (entisessä kirkossa). Se oli silloin täpötäynnä. Tämä kerhotalo on melko uusi, mutta kylmä kuin mikäkin! Kylmät keskuslämmityspatterit! Mummot olivat kyllä tyytyväisiä, mutta tienasimme 42 ruplaa ja busseista ja kuorma-autosta piti maksaa melkein 100 ruplaa... Noin iltakymmenen paikkeilla kaadoimme Raijan kanssa neljästä konjakkipullosta 15 pikariin sitä tuoksuvaa nestettä ja pyysimme ryyppäämään päivänsankarin kunniaksi. Ennen konserttia Erkki Rautio lausui lyhyen onnittelupuheen: “Vaikka meillä on ollut melko rasittava matka, eikä oikein tee mieli juhlia, mutta kun on päivänsankari, niin onnitellaan häntä!” Paikalliskomitea ojensi postikortin lyhyen onnittelun kanssa. Mutta se ryyppy oli konsertin jälkeen kaikille mieluisa yllätys, kun piti mennä taas kylmään lokakuiseen ilmaan. Nyt ei autonkuljettajakaan enää raskinut ajaa autosta ja hyppäsimme vaaralliselle lautalle koko sakki ja vieläpä bussilla. Sommassa meitä odotti meidän suuri LAZ-niminen bussimme ja Kemissä olimme kello yhden paikkeilla. "Panssarivaunussamme" Paanajärven tiellä kauheasti nauroimme konjakin ja heittelevän tien kustannuksella. Ja se konsertti Usmanassa meni hyvin ja tienasimme 79 ruplaa. Ja konsertin jälkeen pidimme sen kokouksen rauhan puolesta, jossa hyväksyimme sen ylempänä olevan tekstin. Puhujina olivat Sasha Gratshov puoluesihteerinä, orkesterimme johtaja Sergei Stangrit, joka on pyrkimässä puolueeseemme ja Erkki Rautio. Sanoin minäkin pari sanaa ennen lauselman lukemista. Junassa luin Juri Nagibinin pienoisromanin Matkalla tapahtuma. Se on kahden sattumalta tavanneen intelligenttiperheen kohtalo. Sattumalta eivät vaihtaneet puolisojaan. Sattumalta heidän elämänsä meni ristiin erään maalaisukon perheen kanssa, johon he sattumalta törmäsivät autolla, niin että ukko loukkaantui. Ja vanhalla miehellä oli kunniamerkkejä sodasta ja saksalainen sotavankeus ja neuvostoliittolainen leiri sen päälle. Ja vanhuksen poika, joka vahingossa ampui naapurin, joka ei sanonut päälle ajaneen auton numeroa, vaikka näki tapahtuman. Ja poika joutui vankilaan. Satunnaisuus lainmukaisuudessa vaiko lainmukaisuus satunnaisuudessa? Hengenvoiman puuttuminen intelligentti-ihmisissä on paljon kauheampaa, kuin niin sanottu tavallisten ihmisten harmaa arkielämä. Kertomuksen juoni erään naisen tyttären pelastamisesta hengenvoiman puuttumisen suosta koskee meitäkin. Perheessämme Erikin kautta on draaman syntymisen pelko melko lähellä. Ja kyllä hän oli oikeassa, kun viikko sitten syytti minua siitä, että joskus hänen lapsuusaikanaan en löytänyt riittävästi aikaa hänelle. Niin kuin suuri autorengas oli ajanut rintani päälle. Mutta se kevytmielinen luonteeni auttoi työntämään sen renkaan syrjään. Luonteeni on aina auttanut minua työntämään tragediat kauemmaksi. Se on kai sitä itserakkautta. Vaikka tiedänhän minä, että joskus taas poljen itseäni liikaakin! Ja junan ikkunoista näkyy kaikki 400 kilometriä itkevää taivasta... 5.10. Suomalaisen teatterin suojissa pidetään kaupunkimme puoluejärjestöjen sihteereiden päivää. Juontajana on kaupungin Lokakuunpiirin piirikomitean sihteeri L. Konzhijeva. Tilaisuuden avasi varaministerimme Toivo Haimi. Pääohjaaja Otar Dzhangisherashvili kertoo Venäläisen teatterin arkipäivistä. Näyttelijät esittävät kohtauksen Ostrovskin Käy viisaskin vipuun -näytelmästä. Nikolai Jurinov kertoo filharmonian ohjelmista. Suomalaisen teatterin harjoituksista kertoo dramaturgi Venla Kiiranen. Minä kerron Kanteleesta ja esittelen Manok-yhtyeemme jäsenet. Laulamme. 6.10. Tapaamistilaisuus turistikeskuksessa norjalaisen valtuuskunnan kanssa. Ministeri kutsui minut siihen, vaikka jo eilen tiesimme, että Manokin on laulettava tilaisuudessa. Saimme PANA-rintamerkit. Niissä on satusankarit, jotka kuuntelevat pitkillä korvillaan musiikkia joka kolkassa. Ja se merkki muka merkitsee, että meitä odotellaan Norjassa. 8.10. Yöllä suurella vaivalla sain lipun junaan. Makuupaikkoja ei ollut ja kiipesin kolmannelle tasolle ja nukuin Kemiin saakka. Oli onnistuneita konsertteja, kun lapsiakin kerääntyi noin 300 henkeä ja illalla oli 250 katsojaa. Se oli 7.10. ja tänään aamulla nousimme posti- ja tavarajunaan ja 1,5 tunnin kuluttua olimme Belomorskissa. Vastaanottajat kestitsivät leipä-suolalla ja veivät vanhaan kaksikerroksiseen hotellitaloon, jossa oli valmistettu viiden hengen huoneet meitä varten. Kaksi yhtyeemme ryhmää lähtee eri suuntiin: Lehto ja Pushnoje. Matkustin Lehtoon pienemmän ryhmän kanssa. Matkasimme 55 kilometriä melkein kaksi tuntia. Ympärillämme on pimeä yö, mutta onneksi kerhotalossa ovat kaikki valot päällä. Järjestäydymme kirjastoon ja kerhohuoneeseen. Uunit ovat onneksi kuumana. Tarjotaan teetäkin! Mutta myyty on vasta 60 lippua: “Tänään on saunapäivä”, ilmoittaa klubin johtaja. Yleisö oli kyllä hyvällä ryypynsaaneen mielellä. Monta karjalaista naista. Ja kun alkoi soida hanurimme, eräs nainen alkoi laulaa ja tanssia katsomossa. Häntä yritettiin rauhoittaa, mutta ei muu auttanut, kun taluttaa nainen ulos. Mutta muuten esiintyminen otettiin vastaan hurraa huudoilla. “Tulkaa useammin!” huudettiin salista. Ja hymy oli huulilla koko katsojakunnalla. Yöpymispaikkaan tulimme puoli yhdeltä ja kolmen maissa minut herätti solistimme Titovin Pekka, joka ilmoitti, että hanurinsoittajamme Kalistratov puhuu niin kovaa, ettei hän saa unta. “Eikö minulla ole oikeutta enää puhuakaan?” kysyi rauhaa häiritsevä mies. 9.10. Leipäkaupasta ei löydy pullaa. “Minähän sanoin teille, ettei ole!” tiukkasi myyjä. Pidimme ammattiliittokomitean istunnon, jossa käsittelimme Kalistratovin käyttäytymistä. Sankarit eivät jaksa! 11.10. Neuvostoliitto–Suomi -seuran Karjalan osaston hallinnon istunto: Juho Mullonen, Airolan Veikko, Kalle Ranta, Valeri Zhuk kaupunginneuvostosta ja W.H. Aiheena tuleva ystävyyskuukausi. Puheen laatiminen annetaan opetusministerin, siis A. N. Trofimovin, tehtäväksi. Juhlaistunto pidetään ammattiliittojen talossa. Sähkeen saa sepittää Airola. Esitetään Suomen akatеemikon Pertti Virtarannan dokumenttielokuvaa Karjalastamme. Sitten saa esiintyä Turovskin yhtye. (Siis yliopiston suomalaisen osaston oppilaat). Valtuuskunnassa, joka tulee Suomesta, on itse Virtaranta, Pekka Laaksonen ja Jaakko Numminen. Kaikki he ovat Kalevala-juhlan järjestelykomitean jäseniä. Suomen puolelta on tullut ehdotus lähettää Metshevin Kalevalan kuvitus -näyttely Suomeen. On puhuttu myös televisio-ohjelmien vaihtamisesta keskenään. On tulossa juhlamitali ja postimerkki, jotka omistetaan Kalevalan juhlavuodelle. 13.10. Eilen juhlimme Jakov Pergamentin 75-vuotissyntymäpäivää hänen kotonaan. Vieraita ei ollut paljon. Kirjoitin runon: Vanhalle kommunistille Перед старым коммунистом я держу экзамен, Будьте снисходительны, товарищ наш Пергамент. Ракушек на днище наросло немало! Шкурных интересов на слой понарастало! Я прошу прощения, понять нас тоже можно, Трудно без закалки жить в сём мире сложном! Вас позакаляло в холоде и зное, Жизнь вас и ласкала и била смертным боем! И нас порой прохватывает едкий сквознячок, А мы уже в амбиции, больными на бочок. А в Вас идея стержнем стальным и непреклонным, Поэтому Вы молоды в Ваш возраст, пусть преклонный. В Вас вера, убеждённость, в Вас искренность борца! Так будьте же таким, товарищ, до конца! Учитель наш, директор, товарищ по труду, Мы славим Вас! Желаем быть вечно на ходу! Желаем Вам здоровья и с нами быть всегда! Пусть старость не застанет Вас дома никогда! Kello 16.00 heti minun jälkeeni tuli Stanislav Kolosjonok (entinen tasavallan taidekomitean johtaja, varaministeri, arvostelija) ja komsomolin veteraanien johtaja Nikolai Tshervov. Kello 18.00 tulivat suomalaisen teatterin edustajat ja teatteriseura. Jakov oli pitkään niin Suomalaisen teatterin kuin Kantele-yhtyeen ja nukketeatterinkin johtajana. Stanislav Kolosjonok muisteli niitä vaikeita vuosia (Stalinin vuosia), jolloin joutui kosmopoliittien listalle siitä, että kehui arvostelussaan G. Ibsenin Noraa. Ja kun hän ihmetellen kysyi silloisen taidekomitean johtajalta, mitä se merkitsee, niin sai kuulla vain: “Näin täytyy, näin täytyy!” Ja jonkin ajan kuluttua, kun hän itse oli joutunut kritikoimaan paikallisia säveltäjiä Muradelin oopperan yhteydessä syntyneen puolueen KK:n päätöksen valossa, hän itse vastaili ihmettelyyn sanoilla: “Näin täytyy, näin täytyy!” Miehet muistelivat, kun Suomalaisen teatterin Tuuli käy etelästä -ensi-iltaan Aunukseen tuli Leningradista kuuluisa Nikolai Tsherkasov. Matkan varrella hän ampui sorsia. Ja kun joku kysyi, että mistäs on pyssy, kertoi, että oli saanut sen Mongolian marsalkka Tsheibolsanilta lahjaksi Denikinin roolin hyvästä suorituksesta jossain elokuvassa. Ja sama mies oli pyyhkinyt pois Kolosjonokin veljen nimen laureatuksen nimen saajien listalta, koska tämä oli johtajan veli. (Kolosjonokin veli oli hyvä taiteilija ja oli lavastanut Tuuli käy etelästä -esityksen.) Hän oli pyyhkinyt pois myös Toivo Romppaisen nimen listasta, koska mies oli sodan aikana suomalaisten vankina. Toivo esitti pääroolia ja oli todella hyvä näyttelijä. Näin kuvattiin sitä aikaa! 29.10. Eilen palasin yleisliittolaisesta neuvottelukokouksesta, jossa pohdittiin taidetyöntekijöiden maaseudun harrastajien kunniapäällikkyyttä. Puhuttiin siitä, että ammattikollektiivien yhteyteen on perustettava harrastajakollektiiveja ja harrastajateattereita, sputnikkeja. Meidän on perustettava sellaisen Kalevalan piiriin. Tänä yönä, kello kolmen paikkeilla heräsin Raijan valituksiin. Ja se oli jo toinen kerta peräkkäin. Ambulanssi oli käynyt meillä jo eilen illalla. Tällä kertaa pistos ei oikein auttanut ja Raija vietiin sairaalaan. 2.11. Yhtyeeseen on tullut lahjakas koreografi, äitinsä puolelta karjalainen, Raisa Kalinkina, joka on valmistunut Moskovan kulttuurivalistuskorkeakoulusta. Hänen miehensä on hyvä tanssija, moskovalainen. Kalinkina kirjoitti pyynnöstäni selvityksen omasta matkastaan Kalevalan piiriin: “Minä, Kalinkina Raisa, olin komennusmatkalla Kalevalan piirissä 22.–27. lokakuuta. Kalevalan asutuksen piirikulttuuritalolla ohjasin 3 tanssia: mordvalaisen ja mustalaisen sekä pohjoisvenäläisen piirileikin. Kirjoitin muistiin Veikko Fjodorovitsh Pälliseltä Raatikko-tanssin. Jyskyjärven kulttuuritalolla asetin moldavialaisen ja ukrainalaisen tanssin. Nauhoitin nauhurille karjalaisen piirileikin, Jyskyjärven katrillin ja maalaismiesten tanssin, rimrun.” 6.11. Juhlan aatto, mutta sydäntä painavat arkihuolet. Tällä kertaa ne ovatkin hiukan erilaiset. Vasta kun yöllä 29.10. vein Raijan sairaalaan. Onneksi, sillä eilen puoliyön jälkeen kuulin ovisoiton ja avattuani oveen sisään tuli viisi miestä. Kaksi heistä oli sotilasprokuraattorin virastosta, niin he ilmoittivat. “Missä teidän vanhempi poikanne on?” kysyivät miehet. Herättivät nuoremman, siis Gennadin. Katsoivat tarkkaan kirjeitä, jotka olivat tulleet viimeaikoina, tarkastivat puhelinkirjaamme, valokuvia... “Missä hän voisi olla?” kysyivät. ”Tänään iltapäivällä kävi yksi kavereista.” “Oi, kun hän justiin onkin meille tarpeen!”, huudahtivat miehet. “En voi, valitettavasti, auttaa teitä”, vastasin. Hyvä, ettei Raija nähnyt tätä! Tänä yönä olen päivystäjänä filharmoniassa. Miten kestän huomisen päivän? Kulkueeseen kai täytyy mennä, kun olen kutsunut siihen yhtyeemme henkilökunnankin... 8.11. Ennen juhlia Suomalaisessa oli Gribojedovin Viisauden haitta -näytelmän ensi-ilta. Erkkiä ei näy! Ei soittoja eikä käyntejä! Kuitenkin olimme Railin ja Gennadin kanssa kulkueessa. Sitten Genan ja Larisan, Railin ja mummomme kanssa joimme juhlakahvit ja viinimaljat ja lähdimme koko sakilla sairaalaan katsoman Raijaa... Sitten järjestimme päivällisen ja sen jälkeen juoksentelimme Railin kanssa joen rannalla, katsoimme Gladkovin romaanin mukaan tehdyn Sementti-elokuvan, Spokoinushkin (se oli se Hyvää yötä -satuohjelma) ja Erkin tytär painui nukkumaan. Häpeä oli tarkastella vieraita kirjeitä, mutta halusin tietoa ja selvyyttä Erikistä. Löysin kirjeitä eri naisilta. En jaksanut lukea kuin pari kirjettä. Liian paljon epäsiistiä on hänen elämässään. Ja tänään on taas aurinkoinen päivä. Soitti Leenan äiti ja Leenan sisar tuli hakemaan vuorokaudeksi Railin heidän luoksensa. Gennadi tuli yöllä melko humalassa ja nyt nukkuu... Moskovan keskustelevisiosta tulee ohjelma Kalevalasta, johon on nauhoitettu Kantele-yhtyeemme ohjelmaakin. Juontajana on Suomalaisen teatterin näyttelijätär Nelli Kopetun. Suomalaisen teatterimme ensi-illan ohjaaja, moskovalainen Felix Berman, kertoi lehtimiehille, että teatteri, täällä vallitseva luova ilmapiiri, olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen: “Huomasin, että Suomalaisessa teatterissa työskentelevät temperamenttiset, huumorintajuiset ja iloiset ihmiset.” 11.11. En tiedä miten siinä kävi, mutta Erkki pidätettiin kotitalomme luona. Sen piti tapahtua. Kello 9.00 aloitin työpäiväni. Solmin sopimuksen Viola Malmin ja Violan tyttären Anitan entisen miehen Ovtshinnikovin kanssa tulevasta Kalevala-ohjelman valmistumisesta... Erkki soitti ja ilmoitti, että myöhästyy hiukan kotoa ja nyt on kotona juomassa kahvia. Ja lupaa olla kotona koko päivän! 12.11. Tein sopimuksen Anatoli Meshkon kanssa kansallispukujen koristusesineiden valmistamisesta Tamara Jufan luonnosten mukaan – 520 ruplaa. Taiteilija Ovtshinnikov vaatii 18 ruplaa yhdestä puvun luonnoksesta ja niitä on 40. Ja lisäksi kaksi näyttämön lavastuksen ja mainoksen luonnosta. Balettimestari Viola Malmi ehdottaa maksamaan hänelle 1000 ruplaa joukkotansseista, joita ovat Tulen synty, Työtanssi ja Paimenien tanssi, sekä Naisen soolotanssista. Ajankohtana on heinäkuu 1984. Ohjaajana hänen pitäisi saada myös 1000 ruplaa. 19.11. Kello 9.00 oli tapaamistilaisuus ammattiliittojen keskuskomitean valtuuskunnan jäsenten kanssa. Tavattavien joukossa oli Stanislavskin ja Nemirovitsh-Dansthenkon teatterin puoluesihteeri Sergei Zvjagin. Puhe oli meidän elämämme demokraattisista muutoksista: “Ammattiliittojen on oltava mukana luovassa ja tuotannollisessa työssä. Yhteiskunnallisessa työssä täytyy olla myös oma hyvä ammattitaito. Yhteiskunnallisen työn järjestelymuodot nostavat tehokkuutta.” Mielitilan äänirautana kollektiivissa saisi olla pysyvä ryhmä, joka koostuu paikalliskomitean puheenjohtajasta, puoluesihteeristä ja johtokunnan edustajasta. Heidän on tehtävä suunnitelmat ja hyväksyttävä ne paikalliskomitean istunnossa. Täytyy olla tuotannollisten neuvottelujen suunnitelma. Ja jokaisen tuotannollisen neuvottelun tuloksena pitäisi syntyä johtokunnan päiväkäsky. Tuotannollinen neuvottelu on ammattiliiton työn muoto, jonka johtajan on otettava huomioon, vaikka se ei ole päätösvaltainen. Se tekee ehdotuksia. On oltava enemmän vaatimuksia järjestystyöhön. Muistakaa suunnittelu! Täytyy asettaa tehtäväksi valtionavun pienentäminen, työnne kannattavuus. Sosialistinen kilpailu ihan hyvin voi toimia taidekollektiiveissa, vaikka teatteri- ja konserttijärjestöissä kilpailun järjestäminen synnytti epäilyjä. Moskovan Taiteellisessa teatterissamme oli 30-luvulla sellainen kilpailumuoto, kun lavamiehet, tekninen henkilökunta, haastoivat kilpailuun näyttelijät! Se nauratti joskus, kun ei oikein tiedetty, miten laskea työn tuottavuutta näin erilaisilla työaloilla. Nyt yritetään saada aikaan yksilölliset suunnitelmat jokaiselle taiteilijalle. Ja niitten täyttäminen puhuisi tehokkuudesta. Myrskyisät tilanteet kollektiiveissa johtuvat "glasnostin", informaation puuttumisesta. Ottakaa huomioon luovantyön tekijöiden parempi käyttäytyminen. Täytyy pikemmin reagoida niihin ongelmiin, jotka eivät vaadi suuria investointeja. Kantele-yhtyeen ja filharmonian ammattiliittojärjestöt eivät ole kertaakaan pitäneet kokouksia työolojen parantamisesta. Täytyy olla vaativampi korkeimpia instansseja kohtaan”, kertoivat ammattiliittojen herrat. 20.11. Sunnuntai. Aamusta kävin tulevan huvilan paikkoja katsomassa Pääseväselässä, tai oikeastaan 5 km matkan päässä siitä, metsässä. Lunta on satanut jo liiankin paljon. Tulevat naapurit lupasivat pitää silmällä tulevan talon elementtejä, joita olen jo tuonut sinne. Olemme jo raivanneet sinne tietä sen verran, että hyvällä tahdolla ja moottorin voimalla sinne just ja just pääsee. Kotona äiti keitti lounaan ja sen jälkeen menin Raijan luokse sairaalaan. Raija vaatii kertomaan kaiken, mitä tapahtuu kotona, mutta näenhän minä, ettei hänelle saa kertoa Erikin vankilassa olosta. Huomenna minun on mentävä Moskovaan pariksi päiväksi. 25. päivänä Raijan lupasivat päästää kotiin pariksi tunniksi ja sieltä sitten viedä parantolaan. Ja 29. päivänä marraskuuta minun on lähdettävä matkoille kollektiivin kanssa. 21.12. Suuren vepsäläisen koreografin Vasili Ivanovitsh Kononovin hautajaiset. Bussimme vie haudankaivajat hautausmaalle. Pyydän heitä hakkaamaan kuusenoksia. Kirjoitan pyyntökirjeen Ministerineuvostoon, jossa pyydän myöntämään 100 ruplaa hautajaisiin. Ruumisarkku on vietävä kuorma-autolla hautaustoimistosta hänen asuntoonsa. On puhuttava teatterin kanssa musiikista hautajaistilaisuuteen. Upseeritalolla on orkesteri, joka voisi soittaa hautajaisissa. Huomenna ruumis tuodaan teatteriin. On löydettävä kolme bussia ihmisiä varten hautausmaalle. Muistotilaisuus on Näyttelijäkodissa. Miehellä ei ollut perheettä. Hän asui kaverinsa kanssa. 22.12. Hautajaisissa kaikki meni aikataulun mukaan. Olimme unohtaneet teettää nimitaulun. Kiireesti piti tilata jo aamulla varhain. Venäläisestä teatterista sain näyttämölle mustia sivuverhoja. Kukkaruukkuja saimme Suomalaisen teatterin ikkunoilta. Eilen illalla teatterilta kiukkuisina soitettiin, ettei Kononovin hautajaisia saa pitää teatterissa. Lupasivat kannella aluekomiteaan. Filharmonia antoi kuorma-auton... Suurella vaivaalla mies saatiin arkussa siitä "Hrushtshovin ajan” asunnosta viimeiselle matkalle. Auttamassa olivat hanurinsoittajat kiilleliuskatehtaalta, jonka naiskuoron koreografina viime aikana mies oli. Apulaisina olivat myös Runo-yhtyeen tanssijat, jotka ovat tanssineet monet Kononovin tanssit, vaikka harrastajayhtye olikin koottu teknillisten koulujen oppilaista. Kunniavartiossa olivat Helmi Malmi, ensimmäiset Kantele-yhtyeen tanssijat sekä myös aluekomitean sihteeri Mikko Kiuru, aluekomitean propagandaosaston johtaja Shtykov, kulttuuriosaston Dettshujev ja Ministerineuvoston varapuheenjohtaja, itse myös vepsäläinen kansallisuudeltaan, Ivan Pavlovitsh Manjkin. Myöhässä tulivat kaupungin puoluekomitean valtuuskunta ja kaupunginneuvoston edustajat, vaikka Vasili Kononov ei ollutkaan puoluejäsen. Ihmisiä oli todella paljon hyvästelemässä tätä nerokasta koreografia. Hyvä että olimme tilanneet hautausmaalle viisi bussia kuorma-auton ja ruumisarkkuauton lisäksi. Muistotilaisuus oli kuitenkin Berjozka-kahvilassa... Fjodor Vasiljevitsh Kozin, joka oli koko elämän Kononovin kaverina, pyytää jättämään asunnon hänelle, vaikka sitä kauheasti odottaa toinen vepsäläinen, kanteleensoittaja Tatjana Antysheva. Yritämme vaihtaa asuntoja ja antaa Kozinille yhdenhuoneen asunnon ja sen heidän kahdenhuoneen asunnon Antyshevalle tyttärensä kanssa. Täytyy sepittää kirje tästä asiasta Ministerineuvostoon. 23.12. V. I. Kononovin sukulaiset kiittivät hautajaisten järjestämisestä ja kutsuivat toisen päivän muistajaisiin kylään. Belgorodista soitti Kutuzov, etteivät yhtyeen palkkarahat, vaikka ne oli lähetetty jo toissapäivänä, ole vielä tulleet... Albin Repnikov, yksi säveltäjistä, joka osallistuu Kalevala-ohjelman tekoon, on luvannut valmistaa omaan osuutensa tammikuun ensimmäisellä viikolla, siis Kantelen synnyn, Koivun itkun, tyttösoolon ja finaaliteoksen. Toisena säveltäjänä on Valentin Kontshakov, joka haukkui Viola Malmia liian törkeistä vaatimuksista. Lupaa kuitenkin tehdä kaiken ajoissa. Kantele-yhtyeen suunnitelmat vuodeksi 1984: 7.–11.1. harjoitukset; 12.–30.1. kiertue Kaliningradissa, Leningradissa, Pihkovassa ja Kalininissa; 1.–20.2. vapaapäiviä ja toisella ryhmällä esiintymiset Puudosin piirissä ja Petroskoin kouluissa; 21.2.–8.3. 12 konserttia Arkangelin alueella; 2.3.–11.3. 13 konserttia Karhumäen piirissä; 15.3.–26.3. 10 esiintymistä Leningradin alueella; 15.3.–30.3. Musiikkia lapsille -viikko; 2.4.–10.4. esiintymiset Segezhan piirissä ja Karhumäellä, toinen ryhmä; 11.4.–15.4. vapaapäivät; 16.4.–19.4. harjoituksia ja yhteiskunnallisia tilaisuuksia; 20.4.–30.5. Novosibirsk, Omsk, Petropavlovsk, Koktshetav, Kustanai, Tselinograd, Pavlodar, Semipalatinsk, Alma-Ata; esityksiä saisi olla 24; 1.6.–10.6. vapaapäivät; 11.6.–30.6. Petroskoissa on esitettävä turisteille ja toinen ryhmä matkustaa Puudosin piiriin. Heinäkuussa jatkamme esiintymisiä turisteille ja harjoittelemme uutta ohjelmaa. Elokuussa ensimmäinen ryhmä lähtee lomalle jo 1.8. ja toinen 8.8., koska se esiintyy turisteille. Syyskuussa ensimmäisen viikon harjoittelemme ja 8.9.–15.9. esiinnymme Lahdenpohjan piirissä. 13.9.–18.9. Sortavalan piiri. 19.9–28.9. Konsertit Pitkärannan ja Aunuksen piireissä. Lokakuussa pidämme kertyneet vapaapäivät ja harjoittelemme uutta ohjelmaa. Marraskuussa: Sotshi 3.–6.11., Krasnodar 8.–13.11., Groznyi 15.–16.11., Kaukasian Martsialnyje vody 18.–21.11., Elista 23.–25.11. ja Stavropol 27.–28.11. Kaikkiaan 20 esitystä. Joulukuu: vapaapäivät ja sitten harjoittelemme uutta ohjelmaa. Ohjelman luovutus on 28.12.1984. Joulukuussa oli muutama arvostelu Gribojedovin Viisauden haitta -näytelmästä. Moskovalainen ohjaaja Felix Berman: “Teatteri ja täällä vallitseva luova ilmapiiri, tekivät minuun suuren vaikutuksen. Huomasin, että Suomalaisessa teatterissa työskentelevät temperamenttiset, huumorintajuiset ja iloiset ihmiset.” Komsomolets-lehdessä oli suuri Lev Maljtshukovin arvostelu, Leninskaja pravdassa Irina Shumskajan arvostelu ja Neuvosto-Karjala -lehdessa Terttu Vikströmin arvostelu. Tertun kirjoituksesta: “Suomalaisen teatterin Gribojedov-tulkinta on ehdottomasti omintakeinen, aito ja sanoisin uskallettu, jopa rohkea ote. (...) Mikshijev esittää Famusovia uskottavasti, pirteänä leskimiehenä eikä vanhuksena.(...)” ESIPUHE | HENKILÖTIEDOT | PÄIVÄKIRJAT | KUVA-ALBUMI | KOTIKIRJASTO OHJELMISTO | KIRJEITÄ ULLAKOLTA | LINKIT | JUMINKEKO webmaster: Juminkeko