3.1.1991 Aamulla minut kutsui luoksensa ministeri ja ehdotti tulemaan Kansalliseen kulttuurin keskukseen ja olemaan Pohjois-Venäjän kulttuurisäätiön edustajana. Kieltäydyin! 14.1. Olen eilisestä päivästä Suomen Kuhmossa Niemisten vieraana. Neuvosto-Karjala -lehden päätoimittaja Aleksei Mironov piti täällä luentoja Karjalastamme. Ja nyt miestä suudellaan joka paikkaan ja näytetään sormia pystyssä, vaikka hän kertoo nyky-Karjalasta, josta puuttuu järjestystä ja kuria! 15.1. Kornitsan kautta sain yhteyden Lapinlahden taidevalimoon, Kristillinen opisto Portaanpää. Halosen valimo voisi ottaa muutamaksi kuukaudeksi Erkkimme ja Mikko Koppalevin. He voisivat asua opiston asuntolassa. Päivä on loppusuoralla. Olen junassa, joka kiitää Lapinlahdesta Kajaaniin. Eilen soitin Aimo Miettiselle Kuopioon. Mies kertoi, ettei hän onnistunut järjestämään näyttelyämme eteenpäin, niin kuin arvelimmekin. ”Syynä on kai lamakausi”, sanoi taaskin Aimo. ”Olen valmis kustantamaan näyttelyn paluumatkan. Kutsun saat tammikuun lopussa. Tilaan tullimiehen Kuopiosta.” Aamulla tulivat rajan yli Erkki ja Mikko. Sirpa ruokki meitä ravintolassa ja antoi pojille 500 markkaa matkaan. Illallisen söimme Lapinlahdessa. Aamulla heräsimme kello 6.00 ja 7.30 oli aamiainen. Kahdeksalta alkoi työ. Tutustuimme paikallisiin kavereihin ja työmenetelmiin. Kello 9.00 oli jo kahvitilaisuus. Kello 11.00 tutustuimme kansanopistoon ja sen rehtoriin. Oli lounas ja työ taas jatkui. 15.30 – taas kahvitilaisuus. Ja jätettyäni poikani läksin junalla Kajaaniin, joka onkin jo “hetken kuluttua”. 8.2. Meinaan lähteä kolmen päivän kuluttua Kostamukseen selvittelemään tulevia aktiviteettejä: Kalevalan lausuja Yli-Lonttinen Suomesta tulee Petroskoihin 1.–5.3. Hän voisi esiintyä kouluissa. 2.3.–3.3. Raahen toverit, 30-henkinen kuoro. Ongelmallista on yöpymisen järjestäminen. 5.–7.4. Oulun lastenteatteri, 10 henkeä. 28. tai 29.4. lupaa tulla pianisti Tuomas Halonen lentokoneella. Leningradista löytyi mies, Nikolai Anisimovitsh Oleinik, joka lupasi tulla Petroskoihin katsomaan sitä meidän Miihkali Perttusta. On löydettävä 20 säkillistä kipsiä. Jokainen niistä maksaa tänään 35 ruplaa. Soitti Ortjo Stepanov. Yhdessä Kirjailijaliiton kanssa hän valmistelee aloitetta Karjalan ansioituneen kulttuurityöntekijän kunnianimen myöntämisestä Sirpa ja Markku Niemisille sekä Pertti Virtarannalle. Minä epäilin, että sellainen on heille liian suuri kunnia. ”Hölynpölyä”, sanoin minä ja Ortjo otti nokkaan: ”Hyvä on, me pärjäämme ilman säätiötäkin.” 9.2. Erkkimme toi virallisen paperin, jossa sanotaan, että 1.8.1991 alkaen hänelle on varattu työpaikka Lapinlahdessa. Toi Matti ja Liisa -sanomalehden (Lapinlahden Varpaisjärven puolueeton paikallislehti), jossa otsikolla ”Petroskoin pojat vahavalua oppimassa” luki seuraavaa: ”Kulttuurinvaihdosta on kyse myös Karjalan miesten tämänkertaisella vierailulla. Vierailun organisaattorina toimii Suomen puolella Kuhmon kaupungin kulttuuritoimi ja Karjalassa Neuvostoliiton Kulttuurisäätiön Karjalan tasavallan osasto puhemiehenään Eerikin isä William Hall. William polveutuu suomalaisista. (...)” 30.1.91. 12.2. Keskustelimme Suomalaisen teatterin johtajan Edvin Alatalon huoneessa tulevan Kansallisen kulttuurin keskuksen perustamisesta teatterin huoneistossa. Mukana olivat Juho Mullonen ja Leo Pettinen Inkeri-liitosta, Klejerova ja Jelena Kornilova Karjalan rahvahan liitosta ja Rudova Pohjois-Venäjän kulttuurisäätiöstä. Kanssani oli juristimme V. Rajevski. Päätimme, että parin viikon kuluttua keräännymme sopimuksen luonnoksen hyväksymistä varten. Jokainen meistä ehdottaa aikeita tilojen käyttämisestä. On muodostettava talousryhmä, joka osaisi laskea ja järjestää. 13.2. Moskovan Rossia-hotelli, huone nro 5021. Huomenna on Neuvostoliiton Kulttuurisäätiön ylimääräinen konferenssi. Kalaberda sairastui ja minun piti luopua Kostamuksen matkasta ja tulla tänne. Hyviä suomalaisia sananlaskuja: Ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Kotini on linnani. (Se on englantilainen.) Ravintola on taiteilijalle, niin kuin monelle muullekin, pakopaikka. (Tämä taas on toteamus.) Oman käden jälki on jäätävä näkyviin kaikessa elämisessä. Masentunut äiti ei imetä pitkään. (Suostuin vain pitkin hampain.) Ernest Hemingway: ”Onnea on hyvä terveys ja huono muisti.” 21.2. Eilen sain 20.12.90 päivätyn kutsukirjeen. Monistin sen teatterissa ja nyt vien Trofimoville, Stepanoville ja Kolpakovalle. 22.2. Soitti Zinaida Strogalshtshikova ja ilmoitti, että lapsensa sairastui eikä hän voi tulla siihen keskusteluun Kansallisesta keskuksesta. Zaikov kertoi, että on eri mieltä Keskuksen yhteiskunnallisesta tehtävästä. 25.2. Maunulasta tuli kirje, joka sisälsi kutsun Suomalaisen kansanmusiikin ja tanssimusiikin kursseille. 16.–17.3.1991 Maunulan yhteiskoulussa, Kuusikkotie, 3. Soittimet: hanuri, viulu, mandoliini, puhaltimet, basso ym. Kurssit aloitetaan molempina päivinä klo 9.00. Kurssilla on vieraana Petroskoista 7-henkinen kansanperinneryhmä. Yleisötilaisuudet: lauantaina 16.3. klo 19.–23.30 tanssit Pakilan VPK:n talolla. Tansseja tahdittamassa kurssilaiset sekä petroskoilainen kansanperinneryhmä. (Erkki Jokinen.) Soitti illalla Tuomas Halonen. Pyysi lähettämään kutsun Leningradin konservatorioon. Kutsuun pitää merkitä yöpymispaikat ja muut ehdot. Missä kunnossa on flyygeli? Puhuin puolisen tuntia Pauli Rinteen kanssa: ”Vien äidin kuolemaan Suomeen... Tiedustelen ensin eläkkeestä. Joensuu ottaa minut näyttelijäksi vuodeksi, lupaavat hyvää palkkaa.” Vuoden sopimus! Orvo Björninen nuorempi jää vuodeksi Varkauden teatteriin. Leo Närjällä on luusyöpä. Vuoteenomana hän on ollut ainakin 5 kuukautta ja jää pois teatterista. ”Minua pyydettiin ohjaajaksikin”, kertoi Pauli Rinne. ”Kuusankoskella asuvat Shlemovitshit. Mies on ilman työtä, mutta Lempi on kampaajana. Teatteriin jäivät Hakana, Kissel, G. Laine, Mikshijev ja Vaklin. Suomessa muuten on menetelmä, jolla näyttelijöitä valmistetaan puolessa vuodessa...” näin puhui Pauli Rinne. 26.2. Georgi Shoimer (Mironov), joka joskus teki työtä Karjalan televisiokomiteassa, on ollut Moskovassa jonkin kansainvälisen Magisterium-aikakauslehden toimittajana vuoden 1990 lokakuusta. Shoimer pyysi minua ottamaan yhteyttä Suomen Kulttuurirahastoon ja pyytämään sieltä artikkelin kulttuurihistoriasta aiheesta ”Vuosituhannen vaihto ja kulttuuri pysyvänä informaation välittäjänä”. Yritän saada Sailon Miihkali Perttusen väliaikaisesti Suomalaiseen teatteriin, mutta Alatalo yrittää vastustaa. Sirpa Nieminen soitti ja ehdotti Rusasen näyttelyä Petroskoihin. Taidemaalari on Saarijärveltä. (Öljy, tempera.) Puhuin Suomen Kulttuurirahaston toiminnanjohtajan herra Arjaksen kanssa. Ehdotamme omia apurahaehdokkaita. 11.3. Leningradista on tulossa Nikolai Anisimovitsh Oleinik käsittelemään Perttusta valamista varten. 17.3. Neuvostoliitossa on vaalipäivä! Kysytään kansalta Neuvostoliiton olemassaolon tarpeellisuutta! Ja minä olen täällä Suomessa kansanperinneryhmän kanssa. Ryhmässämme on Sergei Stangrit kahden (Jelena Lettijeva ja Ramona Luoma) pioneeripalatsin Varpuset-yhtyeen 10-vuotiaan tyttötanssijan kanssa. Aili Ragujeva lausuu karjalaisia itkuvirsiä. Hanurinsoittajana on Santeri Riikonen. Ryhmän “komissaarina” on Kolpakova Ministerineuvostosta. Ilmeni, että Maunula on Helsingin osa. Kurssit ovat käynnissä. Tulimme tänne jo toissapäivänä. Majoitumme perheisiin. Erkki Jokisen luokse joutuivat kaikki naiset ja tytöt. Hän on Suomen kansanlaulun liiton puheenjohtaja. Sodan aikana Jokinen joutui Karjalamme Tolvujaan, rakastui yhteen paikallisen perheen siskoista ja vei sen jo Suomeenkin. Mutta loppui sota ja tytön oli muutettava takaisin Neuvostoliittoon ja rakkaus siihen loppui. Sen tytön kanssa naimisiin meni Kolpakovan veli. Miehet tutustuivat ja pitävät yhteyttä. Jokinen soittaa viulua ja myy arpajaisia ja muuten on täynnä touhua. Minä, Sergei Stangrit ja Riikonen olemme jonkun työmiehen kahden huoneen asunnossa. Kaksikerroksinen sänky auttoi meitä. Aamiaisen saimme kurssipaikalla Maunulan yhteiskoulussa. Päivällä meidät esitettiin kurssilaisille: heitä on noin 70 henkeä. Aamun olimme vapaalla jalalla. Ja illalla klo 18.00 Palokuntatalolla katsomo oli täpötäynnä. Kurssilaisista koostunut kansantanssiyhtye soitti tanssimusiikkia ja sen jälkeen me esitimme ohjelmamme. Se otettiin vastaan erikoisen hyvin. Ihan aarteena oli Riikonen. Ja tytötkin viehättävät! Kansansoittimet Sergein käsissä olivat jotain erikoisen miellyttävää. Aili Ragujeva lausui itkuvirsiä karjalan kielellä hyvin herkkätunteisesti. Ja hyvin yleisö kuunteli minunkin lausumia runoja. Ja lopussa koko katsomo yhtyi Rakastan elämää -lauluun. Lauloimme Riikosen kanssa Metsän kukkia. Ja sitten tanssittiin! Tilaisuus kesti 4 tuntia. Meille kerättiin kolehti, noin 600 markkaa. Ehdotettiin maanantaina esiintyä Helsingin maanalaisessa lakki maassa. Esiinnyimme kirkossakin. Mutta se esiintyminen suuressa Forum-kaupassa Helsingin keskustassa ja sitten maanalaisen tunnelissa oli minulle ainakin herkkäluontoinen asia. Mitä jos joku nappaakin kuvan ja julkaisee neuvostoliittolaisessa lehdessä? Kuitenkin sorruin, kun kova halu oli jotain tienatakin! Tapasin Helsingissä Karjalan Sivistysseuran Puustisen, joka tarjosi päivällisen Biblia-seuran Leenan kanssa. Söimme eräässä hyvin kalliissa ravintolassa. Maija Dammert haki minut Kansallisen teatterin edestä. Puhuimme Ekin kanssa nyky-Venäjän tilanteesta ja monesta muusta asiasta. 19.3. olin Opetusministeriön opetuskeskuksen johdon puheilla. Keskustelimme tulevista aktiviteeteista. Illallisen söin Esko Talvelan luona. Tapasin yliopiston kuoron edustajan Jussin. Keskustelimme kuoron matkasta Karjalaan. 26.3. Karjalan taiteilijaliiton vuosikokous Valentin Tshekmasov ilmoittaa, ettei kokousta varten riitä neljää liiton jäsentä. Kysymys paikalta: ”Onko “vaalilaite” kunnossa?” ”Kyllä”, vastasi Tshekmasov, ”mutta koneesta puuttuu bensaa.” Myöhästynyt Akulov otettiin vastaan aplodeilla. Avauspuhetta varten sananvuoro annettiin perinteen mukaan liiton vanhemmalle taiteilijalle Georgi Stronkille: ”Kalliit toverit! Hyvät vieraamme! Tämä IX Taiteilijaliiton edustajakokous tapahtuu vaikeana ajankohtana, perestroikan aikana. (Salissa naurahdettiin. Perestroikastahan haaveiltiin.) Nyt on kuitenkin syntynyt kysymys: ollako Taiteilijaliiton vai ei! Virheet, joita tehdään siellä ylhäällä, kipeästi koskettivat kulttuuria. Taiteilijat eivät löydä tarvikkeita. Kahdeksan kertaa minä avasin edustajakokoukset hyvin mielelläni ja nyt yhdeksännen kerran avaan sen suurella huolella. Meillä on edessä vuosijuhla eikä ole varoja sitä varten, ei löydy rahaa juhlanäyttelyn katalogiin. Mielelläni huomaan nuorison aktiivisuuden. Liittoon tuli lisää kahdeksan taiteilijaa ja meitä on tänään 51 jäsentä.” Valentin Tshekmasov (puheenjohtajan selostus): ”Päätehtävä on jäädä eloon! Huomaa diletanttiuden kasvun. Nuoret lähtevät liitosta ja tasavallasta, kun emme voi antaa heille ateljeita ja asuntoja. Liiton hallinto yritti etsiä sponsoreita tuotantolaitoksista, mutta siinä ei onnistuttu. Yhteistyö Kulttuurisäätiön kanssa oli kuitenkin antoisaa. Kontupohjan galleriaa varteen oli tehty noin 200 teosta. Näyttelysalin luonnos oli valmis, oli tehty sopimus, mutta... Rakennussuunnitelmiin luonnos ei mahtunut enää. Suomessa pidettiin Boris Akbulatovin näyttely, Kulttuurisäätiön aloitteesta tapahtui 8 liittomme taiteilijan näyttely Kuopiossa. Järjestimme suomalaisten taiteilijoitten näyttelyitä Karjalassamme: vuonna 1989 graafikko Vaskilammen näyttelyn Petroskoissa, Alpo ja Nina Sailon näyttelyn Petroskoissa, Aunuksessa ja Sortavalassa, amatööritaiteilija Peksujeffin näyttelyn Petroskoissa ja Kostamuksessa. On olemassa Kuhmon Kulttuurikornitsan ehdotus rakentaa E. Lönnrotin galleria Kostamukseen.” Säveltäjä Gennadi Vavilov tervehti Taiteilijaliiton kollegoja ja pyysi tukemaan Säveltäjäliiton vaatimusta säilyttää tasavallassamme sinfoniaorkesteri. Saimme kutsun musiikkileirille Suomen Joutsenosta 5.–9.8.1991. Leirillä on oppitunteja musiikin opettajille ja opiskelijoille. Odottavat vieraaksi noin 15 henkeä. Opettajina on Sibelius-Akatemian ja musiikkiopiston opettajia. Piano, viulu ja sello. Konsertointimahdollisuus Lappeenrannassa tai Imatralla. Asuminen, opetus ja ruokailu Joutsenon opistolla Saimaan rannalla. Kirjeessä pyydettiin kertomaan keitä ovat kurssilaiset (mielellään pitemmälle oppineita, koska opettajat ovat korkeakoulun tasoisia.) 27.3. Olimme Jusupovan kanssa lasten Minun Karjalani -näyttelyn avajaisissa. Näyttelyn järjestivät yhteistyössä Kulttuuriministeriö, Taiteilijaliitto ja taidekoulu nro 1. Huomasimme kaksi mielenkiintoista työtä, jotka meidän on palkittava. 29.3. Eilen illalla olin Ministerineuvostossa Elsa Kolpakovan puheilla. Pyysin häneltä tietoja aikuisopetustoiminnasta Karjalassa sitä kansainvälistä tilaisuutta varten. Kummallinen äijä on juristimme Rajevski! Hän on juristina monissa viime aikoina syntyneissä yrityksissä. Valmistaa niitä Kansalliskeskuksen ohjesääntöjä. Tänään ilmoitti, että löytää musiikkiopiston Zorjaine naiskuoron, joka pyrkii meidän katon alle, pukuja varten 300 tuhatta ruplaa. Heidän on siitä esiinnyttävä joka lauantai yrittäjille, jotka kerääntyvät pohtimaan omia suunnitelmia. Ensimmäiset konsertit pitäisi järjestää 11.–18. toukokuuta. Tänään olisi täyttänyt 60 vuotta taidemaalari Valentina Avdysheva. Hän on ollut Suomalaisen teatterinkin taiteilijana. Pauli Rinne lausui Valentinan miehen, runoilijan ja taidemaalarin Aleksei Avdyshevin runoja, jotka oli omistettu Valjalle. Valentinan näyttelyn avajaisten jälkeen ryyppäsimme ja joimme kahvia. Aleksei lausui uusia runoja ja sitten alkoi kehua Toivo Haimia. Ihan yltyi, kun näyttelyyn tuli Haimin vaimo Era Tarova. Kyllä Toivossa oli vetovoimaa! 31.3. Kävin Kalle Raution musiikkiopistossa. Keskustelin siellä karjalaisen Zorjaine-kuoron esiintymisistä huhtikuun lopussa ja sen lähettämisestä Suomeen. Seuraavan vuoden helmikuuksi aiomme valmistaa ohjelman Kalevalan ja Kantelettaren runoihin. Minun pitäisi suunnitella teksti. Haaveenamme on perustaa lasten studio Zorjaine-kuoron yhteyteen. Toukokuussa tämä yleisvenäläisen katselmuksen laureatus, jonka johtajana on Ljudmila Solovjova ja soitinyhtyeen johtajana hanurinsoittaja Valeri Sofronov, esittää Venäläiset häät -ohjelman. Musiikkiopiston johtajan Larisa Berdinon, Ljudmila Solovjovan, Valeri Sofronovin, juristimme Rajevskin ja minun allekirjoittamana on tehty sopimus Kulttuurin ja musiikin keskuksen perustamisesta Zorjaine-kuoron ja musiikkiopiston pohjalta Kulttuurisäätiön yhteyteen. 4.4. Oli oululaisten harjoitus ennen esiintymistä ja valoihin tuli jokin virhe ja piti uudesti ohjata valot. Lapset ovat villinä, koputtavat oviin ja kirkuvat kuin mikäkin. Näyttämö on liian leveä teatterille ja liian suurikin, huonosti kuului. Muuten esitys oli mielenkiintoinen. Elävät näyttelijät, nuket ja maskit vierekkäin. 7.4. Kostamus Toissapäivänä illalla vieraat olivat paikallisen Kornitsan vieraina. Laulettiin, tanssittiin, juotiin teetä samovaarista ja sitten hikoiltiin kauheasti. Ja eilen aamusta kävimme paikallisessa Junostj-klubissa katsomassa lasten esiintymistä. Oli hyvin kunnostettu puolikellarihuoneisto. Kaupoissamme keräsivät jotain lahjoiksi tyhjiltä hyllyiltä! Kävimme katsomassa sitä Kostamuksen louhimoa. Sen syvyys nyt jo on 150 metriä. Ja minä iltoina olen Eeva Kilven ”Tamaran” parissa. Oulun teatterin tulos oli 426 ruplaa. 20 % meinaa ottaa kulttuuripalatsi, 30 % meni säätiömme tilille. Ruokaan meni 138 ruplaa, 44 ruplaa kukkiin ja 9 ruplaa valokuviin. Ei sen gallerian rakentamiseen hyvin paljon jäänyt. 9.4. Koppalev löysi Petroskoin paperikonetehtaan valumestarin ja tulee katsomaan, mitä on saanut aikaan se leningradilainen mestari. Petroskoilainen valumestari on Kuzitshev Gennadi Mihailovitsh. Maksua hän vaatii 2,5 tuhatta ruplaa. Soitti Larisa Kornilova Kotkatjärveltä. Hän kertoi, että ne farmarikurssit, jotka järjestetään Suomen Opetuskeskuksen kanssa, ovat valmiit ja paikalliset opettajat odottavat vieraita Suomesta. 16.4. Soitin Moskovaan: missä on alkuvuoden palkkarahat? Pauli Rinne ilmoitti, että on lähdössä Joensuuhun ja elokuussa aloittaa harjoitukset paikallisessa teatterissa. Hänelle on luvassa kaksi roolia. ”Äitini on melko huonossa kunnossa. Lilja jää hänen kanssaan ja he tulevat Suomeen elokuussa. Tänään on teatterissamme vaalit ja minä ehdotan pääohjaajaksi Sergei Proninia”, sanoi Pauli. ”Hänellä on ideoita. Leena Kornilova ehdottaa Mikshijevia.” 17.4. Valentin Tshekmasov kertoi tuttavastaan herra Arvi Paloheimosta, joka voisi järjestää Petroskoissa yksityiskokoelmien teosten näyttelyn. Juri Linnik haluaisi saada Eliel Saarisen suunnitteleman ja rakentaman niin kutsutun Winterin huvilan Roerich-keskusta varten. Kaksi rakennusta maksaisi 1,5 miljoonaa ruplaa. Vologdan alueella on perustettu Vepsäläinen kansallis-taloudellinen Kodirand-järjestö. Tilillämme on tänään 1718,07 Suomen markkaa. Säätiömme vieraina ovat nuoret arkkitehdit ja lintujen ystävät Suomesta. Omalla autolla Karjalaamme kiertävät Kecskeméti ja Gaven. Soitti ministeri Belonutshkin. Hän pyytää kustantamaan Kansainvälisen Kalevalan kulttuuriliiton 5 hengen ryhmän Petroskoissa olon. Tämä Liitto on syntynyt 28.2.1990. Liitto ehdottaa osallistumistaan vuoden 1992 heinäkuussa pidettäviin juhlaan ja seminaariin, jotka olisi omistettu Kalevalalle. Liiton tavoitteena on Kalevalan ja muitten kansaneepoksiin perustuvien kulttuurien tukeminen. Petroskoihin haluavat tulla Matti Kuusela, Pertti Lampi, Seppo Huunonen, Tuula Huunonen ja Mary Kadia. Ryhmän vetäjänä olisi Toivo Flink. He tulisivat 2.–4. toukokuuta. Lähetin kutsun sähkeenä. Kirjoitan artikkelia Careliaan: ”Huudammeko Hurraa! vai Apua! Neuvosto-Karjala -lehti julkaisi minusta Venäjän Korkeimman neuvoston vaalikampanjan huumassa artikkelin ”William, joka tietää mistä saappaat puristaa”. Vuosi on siitäkin mennyt, enkä tiedä senkään verran. Hurraa, että maahamme on tullut Perestroika ja on syntynyt sellainen yhteiskunnallinen järjestö kuin Kulttuurisäätiö. Mutta avunhuudot ja lahjapyynnöt menevät kuuroihin korviin. Hurraa, että valtio on antanut luvan järjestää ja luoda omia yksityisyrityksiä, joista valtio ei peri veroja alkuvaiheessa. Venäjän Federaation Kulttuurisäätiön hallitus lähetti meille kolmen kuukauden palkankin, mutta ensimmäisestä päivästä huhtikuuta palkkaa ei kuulemma makseta. ”Tienatkaa itse”, sanoivat toverit. Hyvä näin, mutta kun ilmenikin samaan aikaan, että yrityksiämme on alettu verottaa jo tammikuusta alkaen. Ja ne yritykset ilman sitäkin olivat hyvin heikkoja. Hurraa, että on mahdollisuuksia solmia yhteyksiä Suomeen, että on olemassa Kuhmon Kulttuurikornitsa, jonka aloitteesta löytyivät sellaiset ihmiset kuin Nina ja hänen poikansa taiteilija Seppo Sailo. Akateemikko Pertti Virtarannan kannustamana he järjestivät komean näyttelyn, jossa oli esillä Alpo ja Nina Sailon teoksia ja Virtarannan pariskunnan hallussa olevia valokuvia Karjalasta. Löytyivät Suomesta sellaiset henkilöt kuin Antti Leinonen Kuhmosta, Satu Aaltonen Riihimäeltä, Niilo Hyttinen Oulusta, jotka omilla rahoilla ja voimilla järjestivät näyttelyjä Karjalassamme. Kiitos oululaiselle kansanteatterille, joka tuli vapaapäivinä lasten esityksen kanssa Kostamukseen. Kiitos Tuulikki Yli-Lonttiselle, joka aina mielellään tulee lausumaan Kantelettaren runoja Petroskoihin. Kiitos Lapinlahden Halosvalimon uusille isännille, jotka ottivat vastaan Kulttuurisäätiön lähettiläät, jotka opiskelivat siellä kolme viikkoa. Kiitos heille kaikille! Mutta ...” 21.4. Karjalan rahvahan liiton kokous. Kauniisti lauloivat Oma pajo -kuoro ja kotkatjärveläiset. Lyhyen selostuksen teki Pekka Zaikov, mutta pitkän puheen piti Jaakko Rugojev: “Ei näy presidenttiämme eturiveissä! Hän on irtaantunut kansastaan... Leninskaja pravda -lehdessä viime vuoden lopussa oli provokaatiokirjoitus suomalaisista Karjalassamme. Silloin oli Karjalan taloudellinen nousu kun tuli suomalaisia... Kuka esti puhumasta karjalan kieltä? On vaadittava omaa karjalaisten parlamenttia, joka olisi Karjalamme Korkeimmassa neuvostossa toisena kamarina. Muutenhan karjalaisia, suomalaisia ja vepsäläisiä siellä on yhteensä 13 henkeä. (Yleisö vaatii lopettamaan, melkein keskeytettiin hänen puheensa.) Istunto kesti 2,5 tuntia ilman väliaikaa. 24.4. Karjalan tasavallan Teatteritoimihenkilöiden liiton vuosikokous Olen sihteerinä. Puheenjohtajaksi valittiin Venäjän kansantaitelija, Latvian valtiopalkinnon laureatus Ivan Petrovitsh Petrov. Tietenkin, Moskovan hallinnon edustajana on joku Tatjana Aleksandrovna. Selostuksen tekee puheenjohtaja Pauli Uunovitsh Rinne (Karjalan tasavallan kansannäyttelijä ja Venäjän Federaation ansioitunut näyttelijä): ”Teatteria on puolustettava autoritäärisen virkavallan hallinnasta. Enemmän valinnan vapautta! Meidän eläkkeemme alkavat 120 ruplasta ja korkein on 190 ruplaa. Halukkaiden määrä päästä liittoomme kasvaa. Mutta monilla heistä on merkantiiliset aikomukset. Siksi liittyminen liittoomme ei saisi olla automaattista. Hyvin pärjää tehtävissään veteraaniosasto. On saatu 29 uutta asuntoa ikäihmisille ja 36 on parantanut asuintilannetta muuttamalla parempiin asuntoihin. Arkkitehti Karmanov on esitellyt Teatteriliiton uuden talon pienoismallin Pioneeripuistossa. Mutta tilanne teatterielämässämme on melko monimutkainen, se on jopa traaginen. Venäläisen draamaterin sali täyttyy vain 34 prosenttisesti. Musiikkiteatterissa ohjaaja Vinogradov ohjasi Tshaikovskin Jevgeni Oneginin, joka oli omistettu säveltäjän 150-vuotisjuhlalle. Mutta balettiryhmä on toista vuotta ilman balettimestaria. Se on enemmänkin osana operettia. Puhutaan osakeyhtiön muodostamisesta. En voi muuta kun kunnioittaa balettikuntaa miehuudesta. Nukketeatterin näyttelijätär ohjasi Ranskassa kaksi esitystä ja nyt on muodostamassa omaa Tikapuut-nimistä teatteria. Hyvin kipeä tilanne on Kansallisessa teatterissamme. Puuttuu näytelmiä, puuttuu ohjelmaa. Valtiomme valheellinen politiikka vei teatterimme luonnolliseen tulokseen. Päällysrakennetta rakennettiin, mutta samalla katkaistiin juuria. Kansallisteatterin katsomon täyttyvyys oli noin 60 % ja nyt on tällainen traagillinen loppu. Koko politiikka oli väärää. Teatterimme on nyt koottava studio ja itse kasvatettava omat näyttelijänsä. Esimerkkinä voisi olla Suomen saamelaisen teatterikunnan kokoaminen. Nukketeatterimme elää omaa erityistä elämää. He kiertelevät paljon ulkomailla. Heidän elämänsä on hyvin säilyketapaista. Nuorisoa puuttuu myös muissa teattereissakin. Eikä vain teattereissa. Taidelaitoksilla ei ole rahaa eikä materiaaleja. Kansallisella teatterilla ei riitä toimeentuloa varten noin 100 tuhatta ruplaa. Uhraavaisesti pysyy pinnalla Luovapaja. Yhteiskunnan hajoaminen tuntuu ympärillämme. Teatterimme rakennus on kauheassa kunnossa. Valo- ja tehostekoneisto on alkeellista. Mutta Venäjämme teatterin historiassa on usein ollut kriisejä, joista kuitenkin päästiin pinnalle. Teatterin toimihenkilöiden liitto muuttaa statusta. Talomme on omissa käsissämme.” Venäläisen draamateatterin pääohjaaja Tsvetkov: ”Teatterimme kävi kiertueella Moskovassa, mutta tänään se ei ole ongelma. Ongelmia on riittävästi. Kukas muu kuin itse oppineet (siis intelligentit) voi pelastaa itsensä? Meidät on tähän kokoukseen valittu omista kollektiiveista ja minä kehotan teitä auttamaan toisiamme. Nyt ei ole kivien heittämisen aika. Nyt eletään sokeina, ympärillämme kiehuu juoruja ja huhuja. Täytyy etsiä omaa yleisöä. Tasavaltamme ei ole mahtava, vaikka meillä onkin noin monta teatteria. Mutta miksi emme järjestä yhteisiä tilaisuuksia? Yhteisiä kaupungin huviesityksiä (kapustniki)? Miksi emme mene ulos seinistämme? Jospa ottaisimme viisivuotissuunnitelman tavoitteeksi yhteistyön vieressä olevan kanssa?” Isaak Batser, kriitikko, osaston johtaja: ”Näinä päivinä keräännyimme ohjaajien kanssa ja se oli hyödyllistä. Nykyaika on hyvin monimutkainen, vaikeuksia on ihan riittävästi. Vapaus nosti kysymyksen, minne on mentävä? Yhdistyminen ei saisi olla pinnallista. Saisi olla enemmän yhteisiä esitysten käsittelyjä.” Juri Andrejev, nukketeatterin pääohjaaja: ”Minuakin huolestuttaa teattereidemme tilanne. Yllätti Musiikkiteatterin esitys Mies naimaiässä, joka oli syrjäseuduille tarkoitetun kiertue-esityksen näköinen. On menossa taistelu olemassaolosta! Hintojen nousun yhteydessä syntyy kysymys, mitenkäs edelleen? Me usein tuomme kankaita kotoa teatterimme pukuja ja tarpeistoa varten. Mitä esittää? Korkeakoulu valmistaa näyttelijöitä, jotka eivät osaa mitään. Teatterissamme puuttuu nuorisoa, mutta ilmapiiri on hyvä. Mitä, jos mekin järjestämme teatteriimme studion? Antaako ministerimme luvan? Ohjelmistossamme on 15 näytelmää. Rahallisesti ulkomaan matkat eivät anna mitään, ne eivät ole kaupallisia. Osallistuimme nukketeattereiden juhlaan Ruotsissa. Mukana oli Kalevala-aiheinen näytelmä ja se otettiin mainiosti vastaan. Ja katsomossakin oli 15–20 hengen edestä 200. Nähtyään meidän köyhyytemme ruotsalaiset lahjoittivat meille magnetofonin. Ehdottaisin menemään yhdessä päällystön vastaanottohuoneisiin. Arvostan korkealle liittomme hallinnon viime vuonna tekemää työtä.” Darja Karpova, Kansallisen teatterimme uranuurtaja: ”Viime vuosina olen ollut enemmänkin yleisönä. Teatteripajassa huomaan paljon näyttelijälöytöjä. Yhteinen laiminlyönti on sanojen käytössä. Kansallisessa teatterissamme näyttelijät, jotka muuten ovat kielitaitoisia, eivät omaksu näyttämökieltä. Emme ymmärrä, että sana on kaiken perusta. Näyttelijän työ vaatii huomiota, huolellisuutta. Ammattitaso teattereissa on ylipäänsä madaltunut. Teatteritoimihenkilöiden liiton on kiinnitettävä siihen huomiota. Ei kaikki vanha ole aina pahaa. On palautettava sellainen työmuoto kuin esitysten käsittely, keskustelu niistä. Draamateatterin näyttelijät ovat aina hyvin laiskoja. Uskovat “ehkä” tai “kenties” käsityksiin. Ei näyttämölle saisi mennä jotenkuten. Minun teatteristani. Silloin kun on yhteisymmärrystä, aina jotain ilmestyy. Vaikeuksia oli, mutta pidimme yhtä. Ja säilytimme teatterin, sillä taistelimme sen puolesta ja taistelimme yleisöstämme. Ensimmäisinä Neuvostoliitossa keksimme kuulokkeet katsomossa. Kunpa elämämme jatkuisi! Kiroilimme ja tappelimme asiastamme. Ja nyt on autettava teatteriamme ja tuettava sitä.” Pekka Mikshijev (teatterin kansannäyttelijä): ”En voi olla suostumatta Darja Karpovan mielipiteeseen teatterimme toiminnasta. Teatteritoimihenkilöliitto oli välinpitämätön teatterimme asioihin. Pääohjaajan puolesta ei ollut pyrkimyksiäkään parantaa asioista. Me toivoimme studiota, mutta siitä syntyi fiasko. Teatteriin heistä jäi vain kolme. Studiolaisten esitysten siirtymisestä teatteriin ei siis tullut mitään. Surkea oli ministerimme ehdotus liittää teatterimme Luovaanpajaan. Meitä kyllä rauhoiteltiin ja sanottiin muun muassa, ettei kukaan mitään esityksiä ole kieltänyt. Teatterimme ei oikein ymmärtänyt mihin pääohjaajamme vei meitä. Teatteritoimihenkilöiden liiton olisi pitänyt sekaantua meidän ongelmiimme. Eikö se ole ollut suuri vahinko? Pääohjaajamme oli enemmänkin Luovanpajan asioilla. Henkilökunta odotti apua eikä saanut sitä. Tietenkin helpompi on hajottaa kaiken ja matkustaa pois. Teatterimme johto ei osannut pakottaa eikä houkutella päästökkäitä työhömme teatteriin. Teatterimme on nykyään sen kuuluisan kaukalon edessä. Minua ihmetyttää, ettei tässä kokouksessa henkilökunnastamme ole kuin muutama henkilö.” Suomalaisen teatterin näyttelijätär Erna Lund: ”Syitä on objektiivisia ja subjektiivisia. Ja tuskinpa kannattaa niitä käsitellä. Mutta kuinkas nyt? 1989 vuoden studion päästökkäät hävisivät kuin tuhka tuuleen. Uuden studion päästökkäidenkin pidättäminen teatterissa riippui asunnoista. Odotamme apua ministeriöltämme. Pääongelmina ovatkin asunnot ja palkat! Minä uskon, että kyllä me yhdessä jotain teemmekin. Meidän on etsittävä uusia työmuotoja.” Venäläisen draamateatterin näyttelijä Igor Rumjantsev: ”Moskovassa huomasin yleisömme liikuttuneet kasvot Jäi takaisin tulematta (Nevozvrashtshenets) -esityksissä. Ehdottaisin niille, jotka kirjoittavat esityksistämme, että olisivat varovaisempia ja puolueettomampia.” Venäläisen teatterin näyttelijä Galaktionov: ”Tietenkin, kuten Rinne sanoi, kollektiivissa on voima. Mutta jokaisessa teatterin henkilökunnassa täytyy olla yksilöitä! Jos niitä ei ole, teatterin on parasta kuolla. Yksilöitten kasvatus on meidän tehtävämme. Vuotta ennen Leo Tolstoin kuolemaa paloi Petroskoin teatteri. Aikakauslehdessä oli kirjoitus: ”Toverit, Petroskoissa paloi teatteri... Auttakaa...” Ja jo seuraavassa numerossa oli vastakaikua. Petroskoissa on viisi erinomaista kollektiivia ja elämme kuin koirat. Ammattitaso on nollassa, psykologinen ilmapiiri on myös nollassa. Unohdamme kokonaan yksilön kasvattamisen. Sopimussysteemi oli joskus oikein hyödyllinen. Se nosti kilpailukykyjä. Suomalaista teatteriamme ei saa panna kiinni. Lyökäämme kädet yhteen!” Venäläisen draamateatterin näyttelijä Grigori Godarev: ”Näyttelijäkuntamme on todellakin kerjäläisasemassa. Leningradissa on syntymässä näyttelijöiden hyväntekeväisyyssäätiö. Tulevan Teatteriliiton hallinnon tehtävänä olkoon sellaisen ajatuksen läpimeno.” Kansallisen teatterin näyttelijätär Vieno Kettunen: ”On miellyttävää, että näyttelijät kokoontuvat ja puhuvat omista ongelmistaan. Meidän puolelta Teatteriliiton hallinnossa ei ollut ihmistä, joka pitäisi huolta nimenomaan meidän teatteristamme. Meitä ei kuultu. Ohjaajamme on ollut alituisilla matkoilla. Jäimme ilman omaa ohjaajaa, ilman kaupungin huolenpitoa. Huoneistomme on kuin läpikäytävä. Huoneisto saisi olla pienempi, mutta sillä pitää olla yksi isäntä. Tulemme harjoituksiin ja näyttämöllä tapahtuu vaikka mitä. Ja monet vuodet huoneisto ei ole ollut kotoisa. Nuorisoakin löydämme, mutta oma huoneisto pitäisi olla. Huoneiston pitäisi olla kokonaan meidän, tai sitten etsikäämme pienempää taloa. Älkää haudatko meitä ennen kun on elossa yksilöitä. Teatterimme voisi tehdä hyvää työtä, mutta puuttuu ohjaajia. Ei ole omia ohjaajia eikä kriitikkoja. Teatterimme esityksistä kirjoittavat ihmiset, jotka eivät taida kieltä.” Teatterimme taiteilija Boris Rahlin: ”En ole samaa mieltä niitten kanssa, jotka ehdottavat lyömään kätemme yhteen. On menossa luonnollinen prosessi: eli ja sitten kuoli. Apurahat eivät auta. Mikään ohjaaja ei auta! Mitä esitetään, mikä politiikka on menossa? Karjalaista näytelmäkirjallisuutta ei ole. Olimme kaikki rauhallisesti saman sairauden potilaita. Eikä tietenkään ihmisiä, jotka eivät ymmärrä suomea, saisi lähettää opiskelemaan Leningradiin Suomalaista teatteria varten. Taiteenteko on ollut aina taistelua. Tasavalta on nyt kuin suomalaisten reservaatio.” Ohjaaja Ivan Petrovin repliikki: ”En ole samaa mieltä Rahlinin kanssa, mutta kiittäisin häntä urheudesta.” Luovapaja-teatterin näyttelijä Lisitsyn: ”Anteeksi, että olemme olemassa. Teatteriliitto ei ole antanut meille enemmän kuin muille. Kansallisen teatterin ulospääsy on huoneiston vuokraaminen. Jos emme halua sen huoneistoa läpikäytäväksi, niin kyllä me voimme vuokrata sen.” Koroljov Musiikkiteatterista: ”Teatteritoimihenkilöiden liiton hallinto on tehnyt suuren työn. Meidän on löydettävä ulospääsy ja tavoitteenamme on jäädä eloon! Säätiön perustaminen olisi tarpeen.” Entinen priimaballerina, hallinnon jäsen Natalja Galtsyna: ”Rinteen selostus oli hyvin inhimillinen ja asiallinen. Hiukan baletista. Pari vuotta sitten minä vannoin Igor Smirnoville, että balettimme pysyy elossa. Teatterimme johto ei huomioi riittävästi balettiamme. Taskubaletti-idea vaatii ratkaisua. Yhteys teattereiden välillä täytyy palauttaa. Meidän on yhdyttävä puolueettomien ammattiliittojen protestiin. Itse tapahtuma on 26.4. kello 17.00 Kirovin aukiolla. Tuskinpa täytyy lakkoilla, mutta mielipiteemme on sanottava.” Ohjaaja Ivan Petrov: ”Ei meillä ollut ajatusta yhdistyä Kansallisen teatterin kanssa, mutta samassa huoneistossa voisimme olla. Suhtautuminen Kansalliseen teatteriin on aina ollut myönteistä. Mutta teatterin voimat on löydettävä sisältä. Studioitten on synnyttävä teatterin sisällä. Silloin toimimme voimiemme mukaan. Teatteri on aina ollut henkilökunnan yhteinen asia. Toivomus uudelle hallinnolle: se on ehtinyt paljon, mutta on etsittävä uusia työmuotoja. Toiminnassamme oli paljon jäyhyyttä. Teatteripäivästä on tullut virallinen tapahtuma. On uskon puutetta. Taide on tietenkin itsensä ilmaisemista, mutta siinä täytyy huomioida siveysopin vaatimukset.” Varakulttuuriministeri Natalja Vavilova: ”Miellyttää kokouksenne siveys. Kansallisen teatterin ja Luovapaja-teatterin yhdistäminen on elämän vaatimus. Ongelma on yksi vaikeimmista. Teatteri on säilytettävä! Kun on kysyntää, niin elämä jatkuu. Teatterin huoneiston vuokraaminen sinfoniaorkesterille tai vielä jollekin on tarpeen. Huoneisto ei saa olla tyhjä. Teatterin kasvot näkyvät ohjelmistossa. On ajateltava ammattitason kohottamista. Teattereiden johdolla ei ole erittelyä, toiminnassa puuttuu ennakoiminen. Teemme työtä vanhaan tapaan, keskitason makuun. Puuttuu eliittitaidetta. On laajennettava ammattitaiteen kansainvälistä yhteistyötä. On opeteltava ehdottamaan eikä koko ajan pyytämään. Meidän on opittava talousasioita. Me uskomme hyvin paljon jokaiseen teistä.” Kansallisen teatterin toiminnanjohtaja Edvin Alatalo: ”Kokouksessamme kuului hyvin murheellisia nuotteja, mutta eihän siinä mitään uutta ollut. Luovantyön kriisistä on puhuttu jo aikoja. Kansallisen henkilökunnan täydentäminen ja finanssiasiat. Muutama näyttelijä muutti Suomeen. Ulospääsy löytyy uuden studion perustamisesta. On jo olemassa studion johtajakin: Jelena Pavlovna Kornilova. Me löydämme studioon 12 henkeä ja jo syksyllä aloitamme opetuksen. Otamme studioon vain suomenkielentaitoisia. Puolessatoista vuodessa me ratkaisemme senkin ongelman, vaikka se riippuu asunnoista ja sotapalveluajasta nuorilla miehillä. Ja kun puhuttiin teattereiden yhdistämisestä, niin asia oli huoneiston käyttämisestä. Oli puhetta Karjalan ja Suomen yrittäjien hyödyntämisestä. Parin viikon kuluttua allekirjoitamme sopimuksen. On muutettava suhdetta ympäristöön.” Luovapaja-teatterin näyttelijä, Näyttelijäin kodin johtaja Gennadi Zalogin: ”Haluan puhua myös vapaudesta. Kutsut tähän kokoukseen oli lähetetty tasavallan ja Petroskoin johtajille, mutta ei heitä näy. Ilman heidän apuaan me emme kuitenkaan pärjää. Meidän on valittava hyvin arvovaltainen hallinto, joka pystyisi viemään läpi päätöksemme. Luuleeko joku, ettei Näyttelijäin kotia tarvita? Teemme kaiken, että elämä jatkuisi.” Näyttelijä Georgi Sitko: ”Ei Luovapaja-teatteri saanut rahoja Teatteriliitolta. Ehdottaisin, että hallinnossa olisi jokaisella teatterilla oma huoltaja.” Musiikkiteatterin pääohjaaja Shostakov: ”Ongelmien paljous panee ajattelemaan hyvin tarkkaan. Kaikki ongelmat, joita on toisissa teattereissa, on meilläkin, mutta suurennettuina. Siksi kun olemme iso teatteri. Kehottaisin kriitikkoja, musiikintutkijoita ja ohjaajia kokoontumaan yhteen ja käsittelemään Musiikkiteatterin ongelmia. Mutta ehdotonta olisi kaikkien esitysten katsominen. Ei löydy balettimestaria, joka uskaltaisi johtaa balettihenkilökuntaa.” Pauli Rinne (Kansallisen teatterin pääohjaaja, Teatteritoimihenkilöiden liiton johtaja): ”Puhutaan nyt inhimillisesti. Pyydän anteeksi sitä, etten ehtinyt katsoa kaikkia Luovanpajan esityksiä. Musiikkiteatterissamme on ongelmia, jotka olisi pitänyt nostaa kasiteltäväksi. Jos ihmisen sydämessä palaa taidesielu, niin hän löytää itselleen tehtävän. Aikomuksena oli luoda teatterimme yhteydessä inkeriläisen studion. Kyllä me olemme laiskoja. Teatterissamme henkilökunta kannusti Sergei Proninin määräämisestä pääohjaajaksi. Kansallisuudeltaan hän on venäläinen, Äänisen takaa. Monia teistä jään kaipaamaan. Ohjelmiston kanssa lupaan auttaa teatteria. Toivottaisin tulevalle hallinnolle, että enemmän kuuntelisitte toisianne, että työnne olisi kollektiivista, niin kuin meillä viime aikoina oli. Kiitos kaikille!” Teatteritoimihenkilöliiton puheenjohtajaksi ehdotettiin Luovapaja-teatterin näyttelijätärtä Ljudmila Zhivyhiä. Ljudmila Filippovna Zhivyh kiitti puheessaan Pauli Rinnettä hyvistä sanoista ja siitä, että mainitsi Juri Zaijontshkovskin (Ljudmilan mies, joka siirtyi pari vuotta sitten ikuisuuteen). ”Viimeisessä liiton kokouksessa Juri ihmetteli, että monet puhujista olivat ärtyisiä ja ilkeitä. Nyt on hyvät suhteet ministeriöön. Teatteriliiton on jatkettava Paulin työtä. Ruokatarpeita puuttuu ja autonkuljettajat lakkoilevat, vaikka saavat kahta suurempaa palkkaa kuin me. Moraalitonta on vaatia sitä, mitä ei ole olemassa. Teatterit ovat kuitenkin tarpeen, syöksymme me vaikka minkälaiseen kuiluun. Nyt olemme sellaisen hetken edessä, jolloin meidän on kuunneltava toisiamme. Tekisi mieli, että kaupunkimme ymmärtäisi teattereiden tarpeellisuuden. Kiitän kokousta luottamuksesta. Jumala suokoon meille hyvää tuulta!” sanoi Zhivyh. Liiton hallinnolle on annettu tehtäväksi huolehtia Karjalan teattereiden arkistoaineiston säilymisestä. Oli ehdotus olla korostamatta Kansallisen teatterin säilyttämistä. Edustajakokouksen puolesta ohjaaja Ivan Petrov kiitti Pauli Rinnettä suuresta työstä Teatteriliiton puheenjohtajana. 25.4. Soitti Kotiseutuseuran puheenjohtaja Aleksandr Pashkov ja kertoi, että on ilmestynyt karjalan ja suomen kieltä taitavia kotiseutuaktiiveja: karjalainen Alevtina Vasiljevna Jefimova Ylä-Aunuksessa ja Kuusiniemellä Vera Aleksejevna Rozanova. Leo Lankinen on USA:ssa toukokuun 12. päivästä alkaen 1,5 kuukautta laatimassa sitä ystävyyspatsastaan. Lentokoneella Leningradista Petroskoihin tuli Tuomas Halonen, nuori pianisti. Syntynyt Jyväskylässä, mutta perhe muutti sieltä pois. Koulut kävi Lappeenrannassa. Vuoden opiskeli Rimski-Korsakoville nimetyssä musiikkiopistossa Leningradissa ja nyt on konservatorion neljännen oppivuoden ylioppilas. Valmistumiseen on jäänyt vuosi. 27.4. Olen taas Kostamuksessa. Petroskoissa Halonen soitti konserttinsa musiikkiopiston salissa noin 50 hengelle. Tänään lensimme pianistin kanssa lentokoneella Petroskoista Kostamukseen. Mies harjoitteli ja minä mielihyvällä kuuntelin ja sitten juoksin etsimään yleisöä. 28.4. Ja taas harjoiteltiin ja etsittiin yleisöä. Kuhmosta tulivat Markku ja Sirpa Nieminen. Yleisöä sain kootuksi 60 henkeä. Markku antoi omista rahoista nuorelle miehelle 70 ruplaa ja säätiöllemme saman summan. Illalla yhdessä lähdimme Suomeen, jossa olen seuraavan päivän klo 15.00 saakka. Ja sitten matkustan autolla ja junalla kotiin Kostamuksen kautta. 29.4. Ja heti aamulla kovasti riitelimme juristimme Rajevskin kanssa. Ilmoitin, ettemme voi työskennellä yhden katon alla. Ensimmäistä kertaa minä olin sellaisella tuulella. Syitä siihen on monta. Ja pääsyy on juristin ylimalkainen katse meidän touhuumme. 2.5. Erikin ja Gennadin kanssa otimme rajalla vastaan Kalevalan asiantuntijoina ohjaaja Seppo Huunosen ja Matti Kuuselan. 30.4. luovutin säätiömme Miihkali Perttusen tilille 6800 ruplaa. Rahat oli saatu Dobrininin tauluista, joita myimme tuhannen markan edestä! Ne maalaukset sain Markun kautta. 6.5. Sortavala. Tulin tänne tänään Aunuksesta kulttuuriosaston autolla 3,5 tunnissa. Lähdimme jo seitsemältä. Jouko Suurhasko Tiedeakatemian Karjalan haaraosastosta lupasi pyynnöstäni saattaa Kecskemétin ja Gavenin piirin lakeuksille. Hän osaa näyttää ja kertoa karjalaisista kylistä ja seudusta. Sortavalaan piti tulla Väinö Rusasen. Täällä sain tietää, että Valamolle pääsee vasta 12 päivän päästä. Suomalaisten on maksettava 50 markkaa henkilöstä. Ilmeni, että tie Värtsilään on rikki ja linja-auto vie vain 50 km matkan. Siis 10 km pitäisi mennä jalkaisin. Junalla pääsee rajalle Matkaselän kautta. Mutta pääsemmekö me Kecskemétin ja Gavenin kanssa autolla? Päästäväkö rajavartijat? Kaikki, joitten kanssa puhuin Helsingin kuoron tulosta, lupaavat ottaa sen kauniisti vastaan. 9.5. Junalla pääsin Värtsilään ja Istvanin autolla pääsimme kuin pääsimmekin Sortavalaan 7. päivänä. Värtsilän asemalla odotin miehiä melkein koko päivän. Järjestin itselleni talkoot Värtsilän aseman edessä. Puhdistin suurta lätäkköä ja romua täynnä olevaa ojaa aseman rakennuksen edessä kun muutakaan työtä ei löytynyt. Kavereitten tultua 8.5. kuopalta kuopalle pääsimme Sortavalaan ja kävimme Gogolevin näyttelysalissa. Pitkärannassa Zoja Rohlova järjesti lounaan. Ryypättiinkin. Sitten kävimme katsomassa Salmin nähtävyyksiä (kirkko ja kalmisto). Sitten oli Vitele ja Suurmäki. Valokuvaamista riitti. Lopetimme päivän Aunuksen ravintolassa. Tyttöjä oli suomalaisten kimpussa. Suurella vaivalla pääsimme heistä irti. Tänään, aamiaisen jälkeen, lähdimme Lotinapellolle. Voiton päivä Syvärin rannoilla! Suuria ihmisjoukkoja, sotilaita, seppeleitä... Kylmä ja kolkko ilma. Joimme kahvia jonkin metsälammen rannalla. Katselimme kiikareilla lintuja. Pojat ovat todellakin lintujen ystäviä. Nyt tuli Jouko Suurhasko ja jätän miehet hänen huostaansa. Karjalan sanomissa on Robert Kolomaisen tekemä Sergei Proninin haastattelu ”Identiteetti hukassa?” 10.5. On perjantai, mutta maassamme on siirretty vapaapäivä täksi päiväksi ja kaikki ovat kotona. Zifa kertoi, että joku Jyväskylästä yritti tavoittaa minua. Siksi istun työpaikallani. Lasken menoja, joita tuli Kecskemétin ja Gavenin kanssa, saadakseni heiltä korvauksia. 13.5. Olin koko päivän Kecskemétin ja Gavenin kanssa vepsäläisten kylissä: Soutjärvellä, Soksussa, Kalajoessa (Rybreka) jne. Kylät autioituvat. Kirkkojen luhistuminen jatkuu. Uudet rakennukset ovat niin persoonattomia, epäinhimillisiä. Jouduttiin erässä kylässä häämenoihin. Vaivalla pääsimme juopottelutilaisuudesta. 18.5. Olin rajalla Väinö Rusasta vastassa. Omalaatuinen mies, niin kuin taiteilijan pitääkin olla! Mutta näyttelystä tulee hyvä. 21.5. Kansalliskeskuksen ongelmia Suomalaisen teatterin yläkerrassa, siis Näyttelijän kodissa keräännyimme pohtimaan Kansalliskeskuksen ongelmia. Mukana ovat Vitali Dobrinin, Pekka Zaikov, Lettijeva, Strogalshtshikova, Inkeri-liiton edustaja, Ortjo Stepanov ja molemmat Niemiset. Kuhmolaiset kertoivat, että Kornitsan kanssa yritetään solmia suhteita Joshkar-Olasta ja Syktyvkarista, mutta mitäs täällä? Vuosi 1992 on Suomen vuosi Karjalassamme ja järjestetään Kalevala-päivät. Kuhmolaiset meinaavat järjestää Vepsäläisen kulttuurin päivät Suomessa. On ongelmia Kansallisella teatterilla. Ortjo Stepanov puhuu hänen ainoasta toivomuksestaan, että Vienan Karjalan seutu rauhoitettaisiin. Pitäisi saada UNESCO:n kautta tukea ja myötävaikutusta. Lettijeva kertoo, että Kipinä-aikakauslehti saa rahallista tukea. Kannatusta on. Olisi hyvä mainostaa Kipinää Suomessa, Eestissä ja Leningradin alueella. Zaikov kertoo tulevasta Karjalan rahvahan liiton vuosikokouksesta, kerähmöstä: ”Kutsumme Niemisetkin.” Ensimmäisestä päivästä tammikuuta on ilmestynyt Oma mua -lehti, joka on tarkoitettu kaikille karjalaisille. Piispa Manuil suhtautuu ymmärtäväisesti karjalaisten kirkkojen elvyttämiseen ja rakentamiseen. Voisi järjestää jumalanpalveluksen karjalan kielelläkin. Karjalan rahvahan liitolla on yhteistyötä Suomen Karjala-liitton ja Karjalan Sivistysseuran kanssa. Strogalshtshikova kertoo, että täytyy tehdä työtä yhteisvoimin ja lain puitteissa. Monet Venäjän tasavallat luovat Kansallisia keskuksia. Mutta niitä keksivät Kulttuuriministeriöt ja ne toimivat Korkeimpien neuvostojen yhteydessä. Täytyy saada aikaan Neuvostoliiton laki kansallisuuksien vapaasta kehityksestä. Kielen, historian ja kirjallisuuden instituutti on kehittänyt Kansallisen keskuksen toimintaperiaatteet. ”On syntynyt ajatus järjestää juridista valistusta kansallisissa seuroissa ja liitoissa, Kulttuurisäätiössä ja teatterissa. Emmekö mekin luo tällaisen Keskuksen Karjalamme Korkeimman neuvoston alaisuuteen. Se olisikin Kansallisten kulttuurien elvyttämisen rahasto tai säätiö. Se saisi varoja tasavallan budjetista,” Strogalshtshikova ehdotti. Sergei Pronin: ”Teatterissa ei keskukselle riittäisi tilaa. Pitäisi aloittaa rakennustyöt.” Rudova: ”Kansallisten kulttuurien keskus saisi olla entisessä pioneeripalatsissa (Äänisen rannalla, kaupunkitalon vieressä). Pohjoiskansojen säätiö kannattaa kaikkia kansallisseuroja, enemmänkin moraalisesti. Tavoitteena on henkisten rikkauksien vaihto. Voisimme tukea karjalankielisen lukemiston painattamista.” Sergei Pronin: ”Teatterissa on tulossa Leo Närjän kirjoittaman ja ohjaaman karjalankielisen näytelmän ensi-ilta.” Kysymys: Viettekö piireihinkin? – Kyllä! Inkeri-liiton edustaja: ”Pitäisi olla varovaisempi. Kannattaisin Keskuksen luomista Ministerineuvostomme alaisuuteen.” Strogalshtshikova: ”Me emme pärjää erikseen toisistamme. Meidän on yhdistyttävä. Hyvänä esimerkkinä on evenkien ongelma, joka ratkaistiin kampanjan kautta.” Zaikov: ”Mitä jos se olisi elvyttämislautakunta? On kirjoitettava poliittinen deklaraatio Karjalan elvyttämisestä. On kerättävä ehdotuksia.” Ortjo Stepanov: ”Paanajärven pelastaminen! Se on viimeinen karjalainen kylä joka oli vanhalla reitillä Karjalasta Suomeen.” Markku Nieminen: ”Kornitsalla on aikomus kerätä tietokanta Karjalan tasavallan kulttuurista aina piireihin saakka. Palkkaamme kaksi ihmistä sitä varten. Se on kahden vuoden projekti. Ja toisena ehdotuksena on – siitä jo puhuttiinkin – runoalueen saaminen UNESCO:n suojelupiiriin. Perustelut on kerättävä myös kahdessa vuodessa. Vuokkiniemen kylät elpyvät. Turistimäärää niillä seuduilla rajoitetaan. Kylissä on jo nyt 25 farmariperhettä.” Strogalshtshikova: ”Kansalliskeskuksena saisi olla Suomalainen teatteri. Minä yritän viedä päätöksen Korkeimman neuvoston puhemiehistön läpi. Se Keskus pitäisi vapauttaa veroista.” 22.5. Kaunis aurinkoinen päivä, mutta mieli madaltui, kun kadulla vastaan tuli eräs tuttu kirjastonhoitaja, joka päätti, että minä olen kansanedustaja, ja alkoi itkeä ja kertoa asioista. Yritin kertoa, etten valitettavasti päässyt Korkeimpaan neuvoston, mutta nainen vain kertoi kuinka kauhistuttavaa on elämämme: torilla kukkia myyvät terveet ja vahvat miehet ja kylissä ei riitä työvoimaa. Kaikki on niin kallista. Elämän perspektiivi puuttuu. Olemme Väinö Rusasen kanssa matkalla Kizhiin. Väinö oli yötä Borodkinin perheessä. Illalla oli Boris Pomortsevin ateljeessa. Toissapäivänä kävin hakemassa miestä Sortavalasta. 3.6. Helsingin Sanomien eilisessä numerossa oli artikkeli Karjalastamme ”Neuvosto-Karjalan kantaväestö pohtii tulevaisuuttaan”: ”Neuvosto Karjalan suomensukuinen kantaväestön edustajat kokoontuvat kesäkuun lopussa kolmeksi päiväksi Aunukseen Karjalan rahvahan edustajakokoukseen pohtimaan synkältä näyttävää tulevaisuuttaan. Edellinen edustajakokous pidettiin 70 vuotta sitten. Karjalaiset, suomalaiset ja vepsäläiset ovat kutistuneet häviävän pieneksi vähemmistöksi autonomisessa neuvostotasavallassaan. Neuvostoliiton poliittinen demokratia ei ole heidän asemaansa helpottanut. Vapaissa parlamenttivaaleissa viimevuonna kantaväestö jäi pahasti venäläisten jalkoihin: heitä on nyt Korkeimman neuvoston 120 edustajasta vain 13.” 13.6. Puhuin Santeri Lesosen kanssa rahoista, joita Vuokkiniemen Arhippa Perttusen säätiö lupasi antaa Miihkali Perttusen patsaan tekemistä varten: ”Huomenna lähetämme viisituhatta. 6.–7. heinäkuuta Vuokkiniemellä on juhlat ja pienellä farmariautolla Miihkalin voisi tuoda syntymäseudullensa.” Helmi Malmin muistolle omistettu juhla Lasten kulttuuripalatsilla meni hyvin kauniisti. Katsomo oli täynnä! Mukana oli Suomen suomalaisiakin. Juontajana oli Semjon Karp. Paperikonetehtaalta säätiöömme tulivat työläiset, jotka valoivat Miihkali Perttusen. Saivat 2,5 tuhatta per mies. Neljä henkeä. Miehet lupasivat tehdä metallisen laatan, jossa olisi kirjoitus: ”Kalevala-talo-säätiö lahjoittaa täten Neuvosto-Karjalan kulttuurisäätiölle kuvanveistäjä Alpo Sailon Miihkali Perttunen teoksen. 1. lokakuuta 1990. Valettu pronssiin Petroskoissa kesäkuussa 1991.” 18.6. Ministerineuvostoon tuli Halosen valimolta kirje Erkillemme työluvan kanssa ensimmäisestä päivästä elokuuta alkaen. 19.6. Karjalan Kulttuurin tukiyhdistys. Karjalan Kulttuurisäätiön tukitili: postisäästöpankki (PSP Oy 2088910.) Kuhmo, Sirpa Nieminen. Hall William. Leningradista Sortavalaan muutti Aleksandr Tarojev. Hän on opiskellut Hertzenille nimetyssä korkeakoulussa taidegrafiikan osastolla. Pitää akvarellista ja kynästä. “Pidän ompelusta ja kotona on sorvauskonekin,” sanoi Aleksandr. Juri Ahutkin on vepsäläisseuran varapuheenjohtaja. Kello 17.00 alkoi Taisto Summasen 60-vuotispäivälle omistettu tilaisuus. Puhuu Armas Mishin (Hiiri). Viola Pekkanen Suomalaisesta teatterista lausuu runoja ja minäkin yritin parastani. Vsevolod Ivanov, toimittaja, kertoo muistelmiaan. Säveltäjä Zelinskin romansseja Summasen runoihin laulaa basso Shirkin. Säestää Kir Ryzhkov. Puhuu tiedemies Eino Kiuru Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutista. Puhuu yliopiston professori Leonid Reznikov ja yliopiston suomen kielen oppituolin dekaani Maria Mullonen. Shirkin laulaa säveltäjä Beloborodovin Summasen Kahden joutsenen kallio -runoelmaan sävellettyä laulua. Kauppaopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja puhui Summasen venäjännöksistä. Summanen opiskeli siinä opistossa. Puhui Valentin Tshekmasov. Taiteilija näytti Summasen muotokuvan luonnoksen. Tilaisuus kesti kaksi tuntia. Siihen kerääntyi noin 60 henkeä. 20.6. Ivan Akimov, karjalainen, yhteen aikaan oli työssä Neuvostoliiton lähetystössä Suomessa, oli Karjalan radiokomitean puheenjohtajana, viime aikana on toiminut Karjalan rahvahan liiton varajohtajana: ”Kansalliset kaaderit ovat hävinneet. Konservatoriossa ei ole ketään. Aunuksen Dubalovia eivät ymmärrä. Nyt pitäisi kerätä Dubalovin teokset ja koota laulukirja. Sanomalehtemme ovat konkurssin partaalla. Minä ehdottaisin kansallisen kulttuurin oppituolin perustamista yliopistoon. Olisi tarve auttaa Kantele-yhtyeen uutta ohjelmaa.” Valmistan kutsua: Lauri Eivind Dammert, synt. Suolalahti, 17.11.1952. Pohjoismaiden Ministerineuvoston tiedotusosaston päällikkö. Päätoimittaja. (Martti Talvelan sisarenpoika, siis Maija Dammertin poika.) 1.7. Säätiömme kautta Siperiasta on tulossa savilelujen näyttely. Valmistaudumme matkalle Joutsenoon musiikkiopettajien kanssa. Päätimme kerätä parhaimmat opettajat piireistä: Ibragimova (musiikkiopiston opettaja, pianisti), konservatorion opettaja Panin, viulunsoittaja Anita Olavovna Kuznetsova ainoana suomea puhuvana ja Vaskinova. 2.7. Rauno Meriö ja Bengst meinaavat tulla kymmeneksi päiväksi Etelä-Karjalaan 12.8.–22.8. omalla autolla. Soitti Markku ja pyysi tekemään kutsun suomalaisille Paatenen kylän juhlaan. Sellin kylässä on oma kyläjuhla 19.8. Meinaavat tulla: Pertti Virtaranta, Helmi Virtaranta, Pekka Laaksonen, Matti Kokkonen, Pekka Huttu-Hiltunen, Liisa Huttu-Hiltunen, Soili Riepula, Sakari Vuoristo ja Niemisen pariskunta. Lähetin virallisen kutsun! Saimme luvan Karjalan Ministerineuvostosta musiikinopettajien matkalle Suomeen: N.17-7/1519, 2.7.1991. Jaskunov (hallituksen varapuheenjohtaja). 8.7. Toissapäivänä olimme Värtsilässä vastassa suomalaisia arkkitehteja Erikin ja Leenan sekä Gennadin ja Larisan autoilla. Lähdimme rajalle kello 2.30 yöllä ja olimme Petroskoissa kello 22.30. Eilen ja tänään olin heidän kanssa Kizhin saarella. 15.7. On kaunis ja hyvin lämmin kesäpäivä. Tulimme taas poikiemme ja miniöitten kanssa Värtsilästä pikkutunneilla. Olikohan se neljän aikaan. Veimme sen Latvalan porukan. Pojat tienasivat hiukan markkoja. Soitti yliopiston kuoron kapellimestari Teratsujants je kertoi, että hänelle hyvin tuttu nuori laulaja Nadir Mamedov opiskeli Leningradin konservatoriossa, jonkun verran Petroskoissakin. Nyt hän pääsi Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan. Mutta miehellä on vaikeuksia rahojen kanssa. Eikö Kulttuurisäätiö voisi auttaa häntä jotenkin? Venäjän Kulttuurisäätiön Karjalan osaston vuoden 1991 ensimmäisen puoliskon tuloselvitys: Vuoden 1990 ylijäämä (1.1.1991) 39939 ruplaa. Tulot: 1. tuotantolaitostemme tuloista 9097 ruplaa; 2. vapaaehtoisia siirtoja tilillemme 1050 ruplaa; 3. vapaehtoinen Dobrininin siirto Perttusen muistopatsaan tilille 6800 ruplaa; 4. siirto tilille Neuvostoliiton kulttuurisäätiöltä 10038 ruplaa; 5. konserteista saadut tulot 3637 ruplaa; 6. näyttelymyyjäisistä 422 ruplaa; 7. säätiömme korttien myynnistä 50 ruplaa; 8. muita tuloja 662 ruplaa. Tuloja yhteensä 31 756 ruplaa. Syyskuuksi on tulossa savilelunäyttely. Lelut on tehnyt Valentina Petrovna Baranova Krasnojarskista. Nuket ja lelut on tehty niin sanotusta Kargopolin savesta. Naiskirjailija-assosiaatio ”Maria” pyytää tekemään kutsun suomalaiselle kirjailijalle Rauni Paalaselle. Kutsua odottavat myös Rauno Meriö ja Antti Bengst. Karjalan Sivistysseuran 11-henkinen ryhmä odottaa meiltä kutsua Paateneen. Olin kolmen päivän lomalla. Teen kymmenisen päivää työtä ja jatkan lomaa. Suistamossa siis on Matjoi Plattosen ja Iivana Onoilan haudat toisella puolella kylää ja toisella puolella Iivana Härkösen ja Pelageja Satikaisen haudat. 25.7. Soitti Alla Gavrilovna Lankinen, Leon vaimo, ja ilmoitti, että Leo on tulossa elokuun 3. päivänä USA:sta. Perttusen patsasta viimeistellään Koppalevin ateljeessa. 31.7. Virallinen kutsu Oulun teatterille ajalle 20.–23. syyskuuta 1991. Kävin Carelia-aikakauslehden toimituksessa näyttämässä Olavi Dammertin lähettämää runoelmaa, joka oli löytynyt joltain vintiltä. Runoelman nimi on “Muutama sananen Kurkijoen oloista”. Ote kirjeestä: ”Perimätietojen mukaan runon on kirjoittanut Matti Matinpoika Tirri, s.19.8.1840, kuollut 1892. Alkuperäinen käsikirjoitus on maanviljelijä Heikki Tirrillä Rohkiossa. Hän on löytänyt sen 1940-luvun alkupuolella kuolleen isänsä, kurkijokelaisen maanviljelijän Heikki Tirrin jäämistöstä.” 4.8. Olen Viipurissa vastassa Suomen musiikkikoulujen, opistojen ja konservatorioittenkin opettajia ja oppilaita, jotka Suomen Kulttuurisäätiö oli kerännyt Suomen opetusministeriön ehdotuksesta Joutsenoon. Ja nyt he tulevat Petroskoihin. Joutsenossa lupaavat olla opettajina Erik Tawastjerna ja hänen thaimaalainen vaimonsa, molemmat Sibelius-Akatemian professoreita. 29.8. Aamusta tuntui siltä, kun elämä olisi loppumassa! Olivat menossa ne Moskovan tapahtumat! Antavatko ne uusia ituja karjalaisten kulttuuriin? Kuulin radiosta Sirpa Niemisen haastattelun Seesjärven, siis Paatenen ja Sellin “juhlista” ja muistin käyntini siellä Meriön ja Bengstin kanssa: humalassa olevien paikallisten naisten laulut kylän ainoalla kadulla. ”Katjusha” laulettiin muistona suomalaisista sotilaista. Ja muistiin tuli se laulu venäläisten naisten laulamana. Nykyään kylässä ei ole kirkkoa, niin sanottu kulttuuritalo on rumassa kunnossa. Juhlassa ei ollut ketään piirikeskuksesta (Karhumäeltä). Puhuin Helsingin kanssa. Voitto Mäkipää lähetti minulle kutsun Opetuskeskuksen seminaariin, jossa kertoisin yhteistyöstämme. 2.9. Aurinkoinen syyspäivä Kuhmon Timoniemen koulun pihalla. Niemisille hurraa! Eilen tulimme Kostamukseen junalla varakulttuuriministeri Viktor Stepanovin kanssa. Laiturilla meitä odotti Neuvosto-Karjala-lehden toimittaja Pönniö linja-autolla. Sieltä lähdimme Vuokkiniemelle. Meidän lisäksi tulivat Ahti Pekkala rouvansa kanssa, Suomen kulttuuriministeri Siimes, Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Keynäs, Anni Sailo ja tietenkin Niemiset! Paikalla ovat Veikko Pällisen johtama kuoro Kalevalasta, Kalevalan suomenkielisen lehden päätoimittaja Viktor Melentjev ja Yleisradion porukka. Olemme Mihkali Perttusen patsaan paljastus- tilaisuudessa. Tilaisuudessa Markku kertoi Miihkali Perttusen patsaan historiasta, puhuivat muutkin. Minä lausuin pari runoa Kalevalasta. Mutta protokollan mukaan patsaan “avasivat” ministerit. Hyvä, että toin kukkia Petroskoista ja yhden puskan annoin patsaan tekijän tyttärelle. Anni pyysi lupaa laskea se patsaan juurelle. Ja niin tein minäkin. Nautimme karjalaista ruokaa Sandra ja Ahti Remsun talossa. (Sandra on Vuokkiniemi-seuran puheenjohtajan Heikki Kyyrösen sisko.) Mukana olivat ministeri, Pekkalat, Niemiset ja Santeri Lesonen. Mutta jo 14.30 istuimme autoihin ja suuntasimme matkamme rajalle. Jo kello 17.00 olimme Kuhmon Kalevala-kylässä. Kello 18.00 siellä pidettiin Vitali Dobrininin näyttelyn avajaiset. Hienot salit, mutta niin puhdas ja sileä pinta oksineen, että siirtää huomion itseensä. Vitali oli kutsuttu ministerin illalliselle ja me – kaksi Lesosen veljestä, akateemikko Leo Lankinen ja isäntäväki – menimme Timoniemen koululle, jossa nautimme Niemisten vieraanvaraisuudesta. Sitten tuli onnellinen Vitali kukkakimppujen kanssa. Puhuttiin minun eläkkeelle lähtemisestä. Markun idea: nyt kun tämä ruplan kurssi on tällainen, saisi samalla rahalla tehdä joukon muistomerkkejä ja patsaita ympäri Vuokkiniemeä. He luottavat minuun toimihenkilönä. 3.9. Olin Bulevardin kadulla Suomen Kulttuurirahaston huoneistossa, puhuin Timo Arjaksen kanssa. Sitten kävin Mäkipään luona Opetuskeskuksessa. Ja sitten etsin Mamedovia Sibelius-Akatemiasta. Toin hänelle markkoja säätiöltämme. 5.9. Tulin tänään neljän päivän matkalta. Vuokkiniemellä paljastettiin 1. päivänä syyskuuta Miihkali Perttunen patsas ja sitten olin Vitali Dobrininin näyttelyn avajaisissa Kuhmossa 2. syyskuuta. 3.9. olin Suomen Kulttuurirahastossa. Siellä valmistetaan suurta kuormaa Petroskoin kulttuurityöntekijöille. Se tulee valmiiksi marraskuussa. Heiltä ja Opetuskeskuksesta on lähetetty Suomen kuntiin yhteensä 4000 kirjettä. Kävin Karjalan Sivistysseurassa, jossa Pertti Virtaranta kertoi olevansa huolestunut Tverin karjalaisten kulttuurista ja antoi kirjeen Zaikoville. Sieltä sain myös Karjalamme alueilla olevien muistomerkkien luettelon. Sitten menin Opetuskeskukseen puhumaan Mäkipään kanssa tulevasta seminaarista ja musiikkiopettajien kursseista. Pertti Virtaranta kirjoitti Zaikoville: ”Olen suuresti huolissani 9.9. alkavan Tverin matkan onnistumisesta. Matka on ns. kulttuurimatka, osanottajat, joita on 30 henkeä, ovat merkittäviä ja vaikutusvaltaisia Karjalan ystäviä (esim. professori Heikki Kirkinen Joensuusta). Olen luvannut olla mukana asiantuntijana, enkä tietenkään halua matkan epäonnistuvan huonon organisoinnin takia. (...)” Kirjeen Sai myös Klejerova Tatjana Semjonovna. Ystävyyskunnat ja kaupungit Karjalan tasavallassa ja Suomessa: Petroskoi – Varkaus; Kostamus – Kuhmo; Kontupohja – Jämsänkoski; Sortavala – Kitee ja Tohmajärvi; Värtsilä – Rääkkylä ja Kesälahti; Pitkäranta – Paltamo, Vaala ja Vuolijoki; Aunus – Hyrynsalmi, Puolanka ja Ristijärvi; Louhi – Kuusamo ja Taivalkoski; Kalevala – Suomussalmi; Karhumäki – Sotkamo; Segezha – Nurmes ja Lieksa; Mujejärvi – Ilomantsi, Eno ja Tuupovaara; Prääsä – Juankoski; Lahdenpohja – Parikkala, Rautjärvi, Saari ja Uukuniemi; Suojärvi – Juuka ja Valtimo. Ongelmia on paljon. Niistä puhuttiin karjalaisten kerähmössä. Puhuttiin Suomeen liittymisestäkin ja toisaalta ilmoitettiin, että toisena kielenä venäjän kielen jälkeen saisi olla vain karjalan kieli. Minusta nämä molemmat ehdotukset ovat virheellisiä. 90 % asukkaista on venäläisiä, valkovenäläisiä, tataareja ja juutalaisia, ja he ovat voima, joka on pidettävä mielessä ennen kuin puhuu sellaista. Se oli valtion politiikkaa ja se on toteutettu. Mailla, jotka ovat toisen tai kolmannenkin sukupolven omaisuutta (se on kyllä hyvin kyseenalainen kysymys, meinaan maan omistamista), asuvat ihmiset, jotka vielä nytkin asuvat niillä mailla kuin rautatieasemalla. Siksi siellä ei voi olla normaalia taloutta. Mutta eihän heitä kuitenkaan saa ajaa pois. Se on jo heidän isien hautausmaa ja lasten syntymämaa. Ja evakkoon joutuneet Suomen karjalaiset tietävät, mitä se on. Eikä kosto ole koskaan ollut mikään viisas ajatus! Kieltäytyminen suomen kielestä on tyhmyyttä. Jos sellainen ajatus jonkun päähän pälkähtäisi, niin samalla löytyisi ihmisiä, jotka yllyttäisivät panemaan kiinni Carelia- ja Neuvosto-Karjala -lehdet, Suomalaisen teatterin, Kantele-yhtyeemme, lakkauttamaan suomenkielisen kirjallisuuden jne. Nyt sitä ei vielä tapahdu, mutta saa nähdä... Ja kuitenkin miellyttää, että karjalaisuuden henki herää, heräävät vepsäläiset ja inkeriläiset! Ilmestyy kuoroja, kursseja, kirjojakin, vaikka suurella vaivalla. 6.9. Sain paketin Riitta Männyltä (Oulun teatteri). Siinä on lisää sukunimiä matkaa varten. Matka on suunniteltu 22.9. Pauli Rinteellä on 14.9. ensi-ilta Joensuussa. 9.9. Tuli kylmiä päiviä. Eilen Raija oli mökillämme korjaamassa perunasatoamme ja minä olin Genan ja Larisan kanssa sienestämässä ja marjastamassa. Illalla soitti Suomesta Erkki ja pyysi olla Leenan puhelimeen. Hän ei ole enää Lapinlahdella. On luvattu jokin uusi työpaikka ja se on Kouvolassa! Soitti Ortjo Stepanov ja kertoi harmissaan, että joku on kotirannoilta varastanut verkot: ”Kaotin muistikirjankin. Muistin ainakin, että sinua pyysi soittamaan Santeri Lesonen.” 10.9. Eiliset juutalaisten iltamat oli kauniisti lavastettu, musiikillisestikin. Mutta minusta ne, valitettavasti, näyttivät pitkiltä ja olivat liiankin poliittisia. Juutalaiset on kutsuttu Israeliin! Ruotsinsuomalainen englannin kietä puhuva mies oli juontajana ja piti puheita. Nauratti, kun Grigori Mairovitsh Pukatshia ei päästetty jostain syystä määrättyyn riviin ja kiukuissaan mies sanoi: “Taas alkoivat ne juutalaisten temput!” Itse hän on juutalainen kiireestä kantapäähän. Illan jälkeen pianonsoittaja, konservatorion professori Viktor Portnoi ilmoitti illanvieton spekulaatioksi. Olikohan se tavallista juutalaisten varovaisuutta irtaantua tapahtumista kaiken varalta? Minut oli kutsunut iltamiin Shelom-seuran johto, sillä he ovat säätiömme “katon alla”. Johtajana heillä on Boris Jakovlevitsh Klein ja varajohtajana Mihail Semjonovitsh Zinger. Haluavat järjestää kielensä opetusta. Soitti Sakari Seppo Latvala Kuopiosta, arkkitehti ja puurakennusten tuntija, yksi niistä, jotka muutama kuukausi sitten otimme vastaan. Meinaa tulla ja käväistä Arkangelissakin. Pekka Zaikov kertoi, että on soittanut Suomen Sivistysseurasta Jorma Puustinen. Kirjailija Tuula Kosken mukana tulevat karjalankieliset aapiset. Tullille on ilmoitettava, että kirjat ottaa vastaan Kulttuurisäätiö. Ne on lahjoittanut Otava Oy ja ne saa viedä rajan yli tullitta. 15.9. Soitti Moskovasta Vladimir Lepeshinski, Neuvostoliiton Kulttuurisäätiön virkailija, joka kävi meidänkin ensimmäisessä kokouksessa. Hän pyysi käymään Moskovassa ja keskustelemaan Georgi Mjasnikovin kanssa. On olemassa aloiteryhmä (Tver, Pietari ja Arkangeli). Kyse on Neuvostoliitossa tapahtuneitten liiton valtakoneiston rakenteen muutoksista. Dmitri Lihatshev kääntyi Jeltsinin puoleen ja kertoi Neuvostoliiton säätiön pyrkimyksistä siirtyä Venäjän säätiön yhteyteen, yhdistää voimat. Valitettavasti Pjotr Proskurin, Venäjän säätiön puheenjohtaja, kirjailija, kieltäytyi yhteistyöstä. On olemassa aloite säätiöitten yhteisön perustamisesta. Puhemiehistö ehdottaakin perustavan konferenssin järjestämistä lokakuussa. Suurin osa säätiöistä on Lihatshevin puolella. ”Ehdotuksemme ovat seuraavat”, sanoi Lepeshinski ”1. Vapaaehtoinen yhdistyminen. 2. Kaikki paikalliset säätiöt, jotka eivät pärjää itsenäisinä, tulevat olemaan Keskussäätiön suojelussa. 3. Me emme tule vaatimaan rahasummien siirtämistä Moskovaan. Venäjän yhteisille ohjelmille me siirrämme apua. Voitto Mäkipään kanssa (Helsinki, Opetuskeskus) puhuimme maatalouskursseista Kotkatjärvellä. Kaksi neuvojaa on luvannut tulla. Otin yhteyttä Kotkatjärven koulun johtajaan Aleksei Zaharovitshin Andreikoon. 18.9. Moskova. Kljazminin tekoallas. Eilisestä päivästä piestään kieliä. Eilen jo kello 12.00 keskustelimme Neuvostoliiton säätiön huoneistossa ja illalla hotellihuoneissa. Venäjän säätiön johtokunta ei kutsunut edes Neuvostoliiton säätiön edustajaa. Vaadimme sellaista. Vaaditaan molemman säätiön ehdotuksia. Näyttämölle laitetaan tikapuille kirkonkelloa. Proskurin puheessaan puhui säätiön kaupallisesta perustasta. Joulukuun mennessä on luotava uudet ohjesäännöt. Joku Potapov ilmoitti puheessaan, että Neuvostoliiton säätiö on kuollut. Mandaattivaliokunta ilmoittaa pelisäännöt: äänestäkää jaloillaan, jos ehdottomasti haluatte äänestää. Suurella vaivalla Tverin säätiön puheenjohtaja pääsee puhekorokkeelle ja ihmettelee, että jokaiselta Moskovan tuotantolaitokselta on ehdotettu 2 ihmistä ja suuren alueen säätiöltä myös kaksi? ”Me vastustamme sellaista ja ilmoitamme epäluottamuksen konferenssille.” Monet alueet ja minä siinä luvussa nousimme paikoiltamme ja lähdimme salista. Kokoonnuimme vielä hotellin kolmannessa kerroksessa ja painuimme Moskovaan. Sieltä menin junalle ja matkustin kotiin. Smolenskin alueen säätiön puheenjohtaja, joka jäi saliin, kertoi, että lounaan jälkeen kokous jatkui. Sananvuoron annettiin sellaisen Smolenskin alueen tuotantolaitoksen edustajalle, josta säätiön johtaja ei ollut kuullutkaan. “Jos teiltä puuttuu mandaatti, niin ottakaa minun, sanoi Smolenskin säätiön johtaja ja lähti myös kokouksesta, vaikka kirjettämme ei kuitenkaan allekirjoittanut.” 19.9. Suomesta on tulossa graafikko Viktor Kuusela, s. 8.2.1925 Salmissa. Vanhempansa olivat maanviljelijöitä. Vuosina 1946–48 opiskeli Taideakatemiassa. On saanut Suomen palkintoja vv.1961, 1962 ja 1963. Nyt on löydettävä lasit Kuuselan teoksia varten. Näyttelyn avajaiset pidetään 15.10. 23.9. Toissapäivänä otin vastaan Bogdanovin pariskunnan Krasnojarskista. Valentina Petrovna ja Jevgeni Mihailovitsh. Maksoin heille kaksi rautatielippua Pietarista Petroskoihin ja Petroskoista Pietariin ja kaksi lentokonelippua Pietarista Krasnojarskiin. (304,30 + 50,00 ruplaa taksiin.) He toivat ne savilelut. Zifa Jusupova toi eilen bussilla Kostamuksesta Oulun amatööriteatterin 15 henkeä. Mukana näyttelijöillä oli 6 kuukautta vanha lapsikin! Suomalainen teatterimme otti itselle kaikki tulot kahdesta esityksestä, noin 400 ruplaa, mutta ruokki ja maksoi hotellit. Säätiölle teatteri Oulusta oli tappiollinen, vaikka pyysin Riittaa keräämään säätiölle vaikka 200 markkaa. Keräsivät! Voi häpeän häpeä, mutta en muutenkaan voinut järjestää tätä hommaa. Sain Suomesta sähkeen: ”Toiminnanjohtaja William Hall. Neuvosto-Karjalan Kulttuurisäätiö. Petroskoi. Leninin aukio, 2. Tiedot kutsua varten: Maatalouskurssit Neuvosto-Karjalassa 21.–26.10.1991 ja 9.–14.12.1991. Kouluttajina toimivat: Martti Juhana Antero Nelander, s.16.11.1955 Lohjan kunta. Arto Osmo Hillebrandt, s. 5.8.1957 Karjalohja. Helsinki, 23.9.1991. Opintotoiminnan Keskusliitto. Voitto Mäkipää. Toiminnanjohtaja.” 2.10. Lilja Rinne kertoi, että Paulilla Joensuussa on kaikki kunnossa. Arvosteluissa kehutaan ja pidetään löytönä. Valmistuu Dürrenmattin Vanhan daamin käynti -näytelmän ensi-ilta 14.12.1991. Aunuksesta ilmoitettiin, ettei Tuula Koskea vastassa ollut autoa ja kirjoja on 60 laatikkoa. Kävin itse hakemassa ja kuormaamassa. Toin Zaikoville työpaikalleen. Olin Suomessa 25.9.–30.9. Vein markat Nadir Mamedoville. Suomen Kulttuurirahastossa kerrottiin, että ainakin 30 henkeä on keräämässä tavaraa Karjalamme hyväksi: kirjoja, vaatteita ja ompelukoneitakin. Marraskuun puolivälissä kuorma olisi valmis ja 15–16.11. olisi tultava Helsinkiin. Jyrki Jokinen Kansalais- ja työväenopistojen liitosta (Cygnaeuksenkatu 4 B 10, 00100 Helsinki.) odottaa kutsuja musiikinopettajille. Sattumalta tapasin Helsingissä Sivistysseuran ja Karjalan heimo -aikakauslehden toimittajan Keynäksen. Kävin hänen luona kahvilla ja ihmettelin: seinillä oli Korovinin, Levitanin ja Shagalin teoksia. Ne oli varmaan hyviä kopioita. Ljuda Haritonova keskusteli Sirpa Niemisen kanssa miehensä näyttelystä Kuhmossa. Mies on kovin sairas. Näyttelyyn valmistuu 20–25 teosta. Kuukaudeksi. Laatikot lasien kanssa ovat raskaita. Korkeus 1,10 m ja 80 cm x 20–25 cm. Kolme laatikollista tulee suoraan Kostamukseen junalla. Säätiömme sai taas Niemisiltä 600 markkaa Paateneen mummoille, jotka meinaavat lähteä Helsinkiin. Nyt on ollut konkreettisia sopimuksia Karjalamme kulttuurityöntekijöitten tietojen keräämisestä ja tietopankin kokoamisesta. Ensimmäisen sopimuksen teimme Riitta Rinteen kanssa. Etsin UNESCO:n neuvostoliittolaista komiteaa: Roza Oltynbajeva. Moskova. Kalinininkatu, 9. Kulttuurin osaston johtajana on Igor Vadimovitsh Danilov. Kirje Kalevala-eepoksen syntymäseudun Vienan Karjalan kulttuurin hyväksymisestä UNESCO:n suojelukohteeksi oli lähetetty 12.8.1991. Yritin ainakin kuusi kertaa soittaa komitean numeroon, mutta vastauksena oli hiljaisuus. Keskusteltiin Zaikovin ja Vitali Dobrininin kanssa Karjalamme vaakunasta. Sitä pohditaan Korkeimman neuvoston istunnossa. On tehtävä ehdotuksia. Kaksi suomen kielen opettajaa, Pirjo Mikkonen ja Päivi Pietiläinen, ovat tulossa Kotkatjärvelle ja Petroskoin kursseille. Maatalouslehtoreita ollaan vastaan Pietarissa ja sieltä junalla viedään heidät Aunukseen ja takaisin samaa tietä 21.–24.9. Valmistamme säätiömme vuosikokousta, jossa valitsemme uuden hallinnon ja valtuutetut Neuvostoliiton säätiön konferenssiin. 4.10. Lähetän Suomen Kulttuurirahastoon tiedot Kalaberdasta, Jusupovasta ja Hallista kutsua varten. Karelvneshtrans (kuljetukset ulkomailta) vaatii noin 10 000 ruplaa. Kalaberda Vjatsheslav Leonidovitsh, s. 7.11.1946 Kalatshin kaupungissa Voronezhin alueella. Kulttuurisäätiömme sai Suomesta seuraavat kirjat: Ahti Karjalainen, ”Jukka Turkka. Presidentin ministeri”; Korhonen, ”Lähettilään päiväkirja”; Erno Paasilinna, ”Miellyttävää väkivaltaa”; Heikki Hietamies, ”Sitä Juhannusta ei tullut”; Seppo Järvinen, ”Hellepäivä” (novellikokoelma); Jari Keinänen, ”Kokonpolttajat”; Alex Mattson, ”Muistiinpanoja”; Matti Mäkelä, ”Hanhet ja muita kirjoituksia”; Samuli Paronen, ”Huone puutalossa”; Heikki Penttilä, ”Perusnovelleja”; Liisa Hännikäinen ”Sassa-karhun talvimatka”. Oppikirjat: Kalevalan käyttöopas. Lukion historia. Kurssit, 1-2. Lukion historia. Kurssi 7. Suomen kielen lauseoppi. Historia elää, 5., 6., 7. ja 8. oppikirja. Yhteensä 31 kirjaa. (Ne on myöhemmin annettu Kansallisen keskuksen kirjastoon. W.H. 14.8.2003) 7.10. Tänään on vapaapäivä Uuden perustuslain merkeissä. Tänään tuli soitto Soutjärveltä. Seppo Latvala lupasi järjestää TV-vastaanottimen Soutjärven museoon Lions-klubin merkeissä. Nyt pitäisi muistuttaa siitä miehelle kortilla tai kirjeellä. Soitti Sirpa Nieminen: ”Viktor Kuusela mielellään asuisi matkansa aikana Juntusten luona. Ruokaa tuo tullessaan. Mukana on pienet kärryt. Julisteita lupasi lähettää näinä päivinä. Kuusela ehdottaa näyttelyä Petroskoihin vain viikoksi ja sitten se siirretään Aunukseen. Minä ehdotin tuomaan sen pariksi viikoksi ja silloin hän voisi olla Aunuksessa avajaisissa. Takaisin näyttely lähtisi Kostamuksen kautta. Satu Aaltonen mielellään järjestäisi lasten näyttelyn Taideliiton salissa. Markku ei voi tulla 14. päivänä ja pyytää järjestämään matkan Moskovaan, siis sen Neuvostoliiton UNESCO:n komiteaan 18. päivänä lokakuuta, siis perjantaiksi. Hän haluaisi olla mukana ja näyttää diakuvia.” 8.10. Larisa Kornilova Kotkatjärveltä kertoo, että kurssilaisia ruokitaan koulussa. Jos minä saan aikaan hänen vapauttamisen koulutehtävistä, niin hän voisi olla tulkkina. Kokosimme ryhmään 10 henkeä kotkatjärveläisiä, viisi heistä on maanviljelijöitä. Kaikki ovat karjalaisia. Vieraita Suomesta ollaan vastassa rautatieasemalla. He yöpyvät Kornilovan luona. Soitti Helsingistä entinen Kizhi-museon varajohtaja, yliopiston professorin tytär Marina Vituhnovskaja. Kertoi, että hän opiskelee siellä stipendillä. Kertoi mahdollisesta Petterssonin näyttelystä Petroskoissa. Kertoi terveisiä Melangolta, joka nykyään on itse hyvin kyseenalaisessa tilanteessa. Pyytää järjestämään kirjeen yhteistyöstä Kizhi-museon, teatterin ja säätiömme kanssa. Marina on valmistanut kirjeen ja lähettää sen meille allekirjoitettavaksi. Lönnrotin turistireitin luomisesta Vuokkiniemen kylien alueella. Karjalan ASNT:n Ministerineuvoston vuoden 1989 alkupuolen istunnossa, jossa pohdittiin Kalevalan piirin kehityksen ongelmia, oli tehty päätös kansainvälisen Lönnrot-nimisen reitin luomisesta. Sen tavoitteena on tukea asukkaiden elämää ja yleensä elinmahdollisuuksia näillä alueilla. Koska kansainvälistä retkeilyä Vienan Karjalassa ei voida järjestää toisaalta ilman tarkkoja tietoja paikallisista oloista eikä toisaalta ilman tietoja länsituristien kiinnostuksista ja vaatimuksista, tämä raportti on luotu neuvostoliittolaisten ja suomalaisten yhteisvoimin itsekannattavuuden periaatteen perusteella. Luonnoksessa mainitut kylät ovat kaikki maataloustuotteiden tuottajia ja samalla turistipisteitä. Ja kerran kyse tässä on suomalaisen kulttuurin juurista, Suomen tuki konkreettisissa aktiviteeteissa on ehdotonta. Hankkeeseen liittyvät opintokurssit Suomessa, ammattikurssit, opiskelijoitten vaihto yms. 9.10. Puhuin Mäkipään kanssa lottien tulosta Karjalaamme vetämään kotitalouskursseija marraskuun lopulla: kodinhoitoa, kesätyöperinteitä. Marraskuun 18. päivänä tulisi kolme naista viikoksi. 16.10. Rauno Meriö: ”Kutsun Ortjo Stepanovin kirjansa syntymäpäiville, joka on 17.10. Pekka Mäkelä ottaa Helsingissä vastaan. Lähetän sähkeen. Paluumatka on sunnuntaina 20.10.” 20.10. 18.10 kävimme Moskovassa valtuuskunnalla, johon kuuluivat T. Klejerova, Vitali Dobrinin, Markku Nieminen ja minä! Löysimme sen Neuvostoliiton UNESCO:n komitean Kalininin kadulla, 9. Kaksi ja puoli tuntia kerroimme Vienan runokylistä. Ehdotimme, että lähetämme heille konkreettisia ehdotuksia ja pyyntöjä. Lupasivat yhtyä Pariisissa Suomen komitean ehdotuksiin. Kuitenkin ehdottivat olla vartomatta suuria summia. Puhuimme Igor Vadimovitsh Danilovin kanssa. (Hän on Neuvostoliiton Ulkoministeriön UNESCO:n asioiden komission neuvonantaja. Suomen osaston johtaja on Ignatjev Aleksandr Aleksandrovitsh.) Junassa Vitalilta varastettiin nahkatakki. 24.10. Eilen vein V. Kuuselan Aunukseen ja toissapäivänä, siis 22.10., toin viljelijät Suomesta Kotkatjärvelle. Eilen kävin Kotkatjärvellä katsomassa sen ensimmäisen kerääntymisen alkua. Tänään heidän on tultava Petroskoihin ja illalla junalla lähdettävä Pietariin. Ajattelen, kuinka saisi ne Suistamon kivet nousemaan ylös mullasta. Viola Malmi haaveilee Joulujuhlan järjestämisestä yhdessä Kirkon kanssa 6.–7. tammikuuta: Kristuksen syntymän juhla. Mukana olisivat kuorot ja tanssiyhtyeet. Juodaan teetä “räänikköineen”. Pakkasukko ja Lumikki, mutta aikuisille. Paimenten kohtaus Kanteleen ohjelmasta, musiikkiopiston kuoro, joka kesällä laulaa Valomolla, kapellimestarinaan Kir Ryzhkov. Ovat luvanneet osallistua tilaisuuteen Manuil ja Isä Tihon. 28.10. Viktor Kuusela vilustui Salmissa ja lähti Suomeen. 29.10. Ortjo toi Suomesta Meriön kirjan minullekin. ”Tule käymään, niin keskustelemme Moskovan matkastani”, sanoi kirjailija. Markku ehdottaa keskustelemaan Moskovassa Perttusen Säätiön eroamisesta säätiöstämme itsenäiseksi säätiöksi. 4.11. Soitti Ortjo ja ehdotti Karjalamme ulkoministeriksi Rudolf Toivosta. ”Reilu ja rehellinen. Hänen isänsä on ollut monessa virassa Kalevalan piirissä. 16-vuotiaana oli joutunut kolhoosin johtajaksi. Oli piirineuvoston varapuheenjohtajana. Äynäkoskella hän oli metsätyömaan johtajana, rahvahan miehenä. Kun mies kuoli, niin miehet kantoivat ruumisarkkua olkapäillä, vaikka auto oli vieressä. Itse Rudolf oli rakennustöissä insinöörinä. Ja nyt hoitaa yliopistolla ulkomaansuhteita. Poika on isänsä tapainen.” Zaikov: ”Saisiko sinun kauttasi kutsua Karjalaan Kuusamon lehden toimittajan ja valokuvaajan? Olen velkaa ja maksan kirjojen kuormaamisesta.” 5.11. Keskustelin puhelimitse Suomen Kulttuurirahaston toiminnanjohtajan Arjaksen kanssa. On saanut kirjeemme. ”Kerättyjen tavaroitten varasto on rahaston konttorin lähellä. Tervetuloa!” Suomesta, Opetuskeskuksen lähettämänä, Petroskoihin ovat tulossa kotitalousneuvonantajat Pirjo Kytövuori, Ilona Tossavainen ja Päivi Pietiläinen. TV:n varajohtaja Ivan Aleksejevitsh Akimov pyytää järjestämään heidät TV-nauhoitusta varten. Lähetyksiä, joissa he ovat mukana, on monena iltana. Heidän ohjelmistossa on tilaisuudet Petroskoin naistenkomiteassa, Carelian toimituksessa ja lasten aikakauslehti Kipinässä. 22.11. on käynti Tshalnassa ja 23.11. Alavoisessa. 6.11. Soitti Nadir Mamedov. On saanut rahamme ja postikortin. Hän on valmis laulaman hyväntekeväisyyskonsertissamme, mutta parempi olisi, että keväällä. Minä painostin hiukan ja hän lupasi vastata lopullisesti Helsingissä 17.–19.11. Liput Moskovaan ja Pietarista Helsinkiin saamme Kalaberdan kanssa tiistaina 12.11. Kalaberda valmistautuu Moskovan säätiön kokoukseen ja soittelee hallinnon jäsenille ehdottaen saamaan minut Neuvostoliiton säätiön hallinnon jäseneksi. 9.11. Lokakuun juhlat olivat hyvin kyseenalaiset. 7.11. kävin heti aamusta työpaikalla hakemassa virkapapereita, että voisin rauhassa kotona jotain tehdä. Leninin aukiolle, jossa on meidän säätiömme virasto, alkoi kerääntyä ihmisiä veteraanien kutsumana kello 9.30. Kuitenkin kello 10.00 oli kerääntynyt muutama sataa ihmistä. Muutamat tutut ojensivat kättä onnitellen juhlan johdosta. Mutta tunnelma ei ollut lainkaan juhlallinen. Tulivat puolueen aluekomitean ja piirikomiteoiden toverit. Torvisoittokunnan kapellimestari kapteeni Meshko kätteli, mutta samalla kiireesti sanoi soittajille: ”Toska po Rodine... Toska po Rodine... (Synnyinmaan kaiho!)” Kyynelet nousivat silmiin... Kuului naisten laulamana: ”Idjot voina narodnaja, svjashtshennaja voina” (sodanaikainen laulu kansan pyhänasian sodasta.) Julistus punaisella kankaalla: “Eläköön Neuvostoliiton Kommunistinen puolue!”. Ja kangas on uutta ja puhdasta. Mutta kansa ihan oikein vitsaillee: “Kerran kuoli niin kuoli...” Illalla tuli käymään siskoni Svetlana (Artamonova) tyttären ja hänen miehensä kanssa: ”Nuoret muuttivat Suomeen kieltä taitamatta.” 8.11. kirjoitin koko päivän selostustani säätiömme vuosikokoukseen. Nyt kirjoitan sitä kirjoituskoneella. Perjantaina tuli sähke Suomesta: ”Suomen Kulttuurirahasto on 27.10.91 kutsunut vieraikseen Suomeen 17.–20.11.1991 väliseksi ajaksi kolme henkilöä. Virhekirjoituksen johdosta nimet ovat kutsukirjeessä osittain väärin. Oikeat nimet ovat William Hall, Vjatsheslav Leonidovitsh Kalaberda ja Zifa Gabbasovna Jusupova. Paavo Hohti. Timo Arjas. Suomen Kulttuurirahasto. P.S. Olemme lähettäneet ilmoituksen myös Pietarissa olevaan pääkonsulivirastoon.” (Tekstistä puuttuivat vain äät ja ööt.) Tänään aamulla tuli sähke Moskovasta kotiosoitteelle: ”Ilmoitamme Teille, että Yleisvenäläisen Kulttuurisäätiön ohjesäännöt on hyväksytty 5. marraskuuta ja todistuksen numero on 385. Siksi pyytäisimme kiirehtimään vastauksen kanssa, jos Teillä on huomautuksia, jotka koskevat säätiön asetuksen luonnosta. Ohjesääntöjen kopion lähetämme teille ajoissa. Kunnioituksella Proskurin.” Teki mieli vastata: ”Saatamme tietoonne, että säätiön Karjalan osasto järjestäytyy itsenäiseksi säätiöksi. Siihen johti Teidän asenteenne, joka ei sietänyt toisinajattelevia, monen Venäjän alueen edustajien mielipiteen hylkääminen. Olemme valmiita yhteistyöhön sopimuksen perusteella. Ilman erikoista kunnioitusta Hall...” Mutta tuli mieleen, että vaitiolo on tehokkaampaa. Ja voivat alkaa häiritä, jos nyt ilmoitan päätöksestämme. 11.11. On erikoisen mukavaa marraskuussa katsella aurinkoista päivää pikku pakkasineen. Soitti Markku Nieminen ja pyysi apua päästäkseen taas Latvajärvelle. Rajavartijat eivät voi mitään sunnuntaina ja kenraali on huvilalla. Yritän soittaa eräille kenraaleille. Sain kiinni eversti Karpelaisen, joka lupasi auttaa. Tilasimme kuorma-auton, joka hakee tavarat Suomesta. Nyt jo auton rekisterinumerokin on tallessa. Autonkuljettajille on maksettava komennusrahoja 130 markkaa per vuorokausi. Heitä on kaksi. 24.11. Eilen kävin Martta-liiton ja Opintotoiminnan keskuksen edustajien kanssa Alavoisessa. Paikalliset järjestivät hyvän japanilaisen auton, joka toi meidät takaisinkin. Se olikin sahalaitoksen johtajan auto. Lounaaksi oli kalakeittoa (kuivatuista kaloista) ja lettuja mesimarjan ja karpalohillon kanssa. Sitten kulttuuritalolla kerrottiin Martta-liitosta ja Opetuskeskuksesta. Syntyi kysymyksiä ja ehdotuksia järjestää tulevaisuudessakin tällaisia tilaisuuksia. Mutta kukaan ei varmasti tiedä minkälaisia niitten pitäisi olla. Tänään on sunnuntai, mutta tulin työpaikalle ajattelemaan ja suunnittelemaan tulevaa työtä: Musiikkiopiston Valamo-kuoron kapellimestarilta Kir Rozhkovilta sain kirjeen, jossa hän ilmoittaa, että kuoro on saanut kutsun Joensuuhun kuorojen kilpailuihin 6.–14.6.1992. On autettava rahallisesti ja kirjoitettava kirje Tuula Linsiölle Joensuuhun ja metropoliitta Leolle Ouluun. Edessäni on matka Kostamus – Kuhmo – Helsinki... On laadittava kirje kaupunginneuvostolle armenialaisten seuran huoneistosta. On soitettava Kotkatjärvelle ja saatava tiedot maatalousopettajien vastaanotosta. Mullosen, Strogalshtshikovan, Klejerovan ja Zaikovin kanssa on valmistettava kirje Suomen Yleisradiolle TV- ja radiolähetyksien ulottumisesta Karjalan alueelle. On puhuttava ministerin kanssa siitä Kansallisen keskuksen luomisesta Teatteriyhdistyksen huoneistossa. Huoneistomme on täpötäynnä pakkauksia, jotka toimme Suomesta. Suomen Kulttuurirahaston varastoista löysin muuten käytetyn television Vepsäläistä museota varten. Ei ole mitään mahdollisuutta avata kaikkia laatikoita ja jakaa sisältöä. Päätimme Kalaberdan ja Zifan kanssa, että laitokset saavat yksi, kaksi tai kolme laatikkoa jokainen. Mitä niissä on, niin sen saavat. Ihmiset saavat ostaa vaatteita ja kenkiä sillä summalla, mikä heillä on mahdollisuus maksaa siitä. Nyt on kuitenkin sepitettävä kiitoskirje Suomen Kulttuurirahastoon ja Opetuskeskukselle. Niissä on mainittava laitokset, jotka saivat lahjan ja kiitettävä siitä, että auttoivat tasavaltamme kulttuurityöntekijöitä valtiomme vaikeina hetkinä. On suunniteltu järjestää 24.12. hyväntekeväisyyskonsertti, jossa jouluyllätyksenä olisi Nadir Mamedovin esiintyminen. 25.11. Kotiseutumuseo on maksanut saaduista tavaroista 363 ruplaa ja pyytävät vielä yhtä laatikkoa. Karelvneshtrans vaatii 1,50 ruplaa kilometristä, siis noin 1200 ruplaa matkasta. He saivat laatikollisen vaatteita ja lupaavat maksaa siitä erikseen. Kaupungin kirjasto 5 laatikkoa, kulttuurivalistusopisto 5, tasavallan keskuskirjasto 5, musiikkiopisto 5, säätiömme yritykset (Serviskultura, Remonttityöt Rojala ja rahasto) saivat 10 laatikkoa per yritys. Saivat laatikkonsa molemmat teatterit, musiikki- ja taidekoulut, taideliitot ja taidemuseo ja Kantele-yhtye 5 laatikkoa. Puhuin Alatalon kanssa siitäTteatteriliiton huoneistosta Kansallista keskusta varten. Toveri Alatalo on jyrkästi vastaan. ”Me emme halua ajaa pois Näyttelijäin kotia ja Teatteriliiton kirjastoa teatterimme huoneistosta. Sponsorit tarjoavat itse 70 tuhatta ruplaa.” Soitettiin Kuopiosta, että Martta-liiton ja Opetuskeskuksen puolelta on tulossa 4 henkeä omalla autolla: Marja-Liisa Väätänen, Aune Pirkko Ala-Vuotunki, Tenho Eelis Tuovinen ja Pentti Härkönen. Rajan ylitykset ovat 2.12 ja 5 tai 6.12. Auton numero on ST-231. 27.11. ja 28.11. Kymmeniä jos ei satoja soittoja säätiöömme. Valmisteilla on säätiömme vuosikokous. Ja siinä pitäisi ilmoittaa säätiömme eroamisesta Venäjän säätiöstä. Kokoukseen lupasi tulla Neuvostoliiton säätiön edustajana Vladimir Lepeshinski. 29.11. Pidin hallinnon puhemiehistön istunnon. Selostukseni hyväksyttiin. Kalaberdan ehdotuksesta meille Zifa Jusupovan kanssa nostettiin palkkaa 90 %... Tuli Erikin vaimon Leenan sisko, joka kertoi, että saivat Railin kirjeen, jossa tyttö pyysi auttamaan hänet pois Suomesta. ”Vanhemmat käyttäytyvät huonosti,” kirjoitti tyttö. Yritin puhua, että se on paniikkia. Kohta ilmestyy ystäviä ja kaikki lutviutuu. 2.12. Karjalan tasavallan Kulttuurisäätiön konferenssi Natalja Vavilova (varakulttuuriministeri): ”Tehty on riittävän paljon. Kyllä kai me hyväksymme säätiömme itsenäisyyden. Minua miellyttävät ne viisi säätiömme ohjelmaa. Erikoinen asia on yhteistyö kansallisten seurojen kanssa. Täytyy pitää mielessä myös Venäläisen kulttuurin rahastoa. Jatkossakin on kiinnitettävä huomiota hyväntekeväisyyskonsertteihin ja -näyttelyihin.” Sergei Sergejev ehdottaa täydentämään selostusta mainitsemalla Seinäjoen ikonien näyttelyn. Ja ohjelmia on ehdottomasti jatkettava. Leo Lankinen: ”Yhdyn mielipiteeseen, että säätiö on saanut paljon aikaan. Meidän vaan täytyy muistaa, että me olemme Kalevalan seutua. Kuka ottaa huomioon karjalaisten kylien kulttuuria? Miten edistyy Lönnrotin gallerian asia? Kalevalan piirin muistomerkkien säilyttämisen täytyy olla säätiömme tehtävien luettelossa.” Oleg Strelkov (Kustannusliikkeen johtaja, entinen monivuotinen kulttuuriministeri): ”Tuskinpa voi pärjätä hyväntekeväisyystuloilla. On etsittävä ja vaadittava apua säätiön perustajilta. Minä ehdottaisin luomaan kaupallisia ohjelmia. Minä ehdottaisin ottamaan säätiön myytäväksi kirjoja, joilla on hyvä kysyntä. Me antaisimme niitä teille halvemmalla tukkuhinnalla. Ja tuloista voisi tukea vähäpalkkaisia näyttelijöitä.” V. Kalaberda: ”Saimme kuulla Suomessa, että juuri tätä tietä kulkee heidän rahastonsa.” T. Rojala (säätiön rakennusyrityksen johtaja): ”Meiltä säätiö tuskinpa paljon saa. Täytyy uskoa enemmän hyväntekeväisyysaktiviteettiin. Meistä eivät ihmiset vielä tiedä. Pitäisi paremmin mainostaa.” Säveltäjä Beloborodov (Säveltäjäliiton puheenjohtaja): ”Minä puhuisin musiikista, ettei kävisi niin kuin sananparsi sanoo: suutari ilman saappaita. Liittomme jo huutaa apua. Tasavallassamme on paljon muusikoita. Erittäin hyviä ovat jazzmuusikkomme. Puuttuu kontakteja. Kuuntelimme mielihyvin Naprejevin Ruokopilli-oopperan. Suomessa se otettiin vastaan loistavasti. Meillähän on paljon kansallispohjaista musiikkia ja suomalaiset puhuvat sen hyvästä tasosta. Meillähän on paljon ystävyyskaupunkeja monessa maassa. Auttakaa meitä pääsemään sinne.” Voronina (taidemuseo): ”Säätiön tehtävänä, mielestäni, on harjoittaa sekä kaupallista työtä että hyväntekeväisyyttä. Toiminnan tarkoitusperäisyys. Esimerkiksi jouluilta taidemuseossa tai taiteilija Polenkovin teoksen arpajaismyynti.” Suojärven Kulttuuritalon johtaja: ”Olen 26 vuotta asunut Karjalassa enkä ole nähnyt kertaakaan filmejä Karjalan kulttuurista. Mitä jos perustaisitte videostudion?” Natalja Vavilova: ”Onhan sellaisia elokuvia. Olisi hyvä perustaa elokuvakokoelma, tehdä kopioita olemassa olevista filmeistä. Armas Mishin (kirjailijaliiton puheenjohtaja): ”Olen säätiömme hallinnon jäsen. En tunne yhtään Kulttuuriministeriön apua. Olen sitä mieltä, että säätiöön saisi kutsua lisää ihmisiä.” Vladimir Lepeshinski (Neuvostoliiton säätiön virkailija. Nykyään se säätiö onkin Venäjän Kansainvälinen säätiö): ”Mielestämme Karjalan säätiön työn voi palkita kiitossanoilla. Nyt on ajateltava itserahoitusta. Ei ole syntiä ajatella lisää työntekijöitä. Selostus olisi hyvä julkaista lehdissä. Etsikää yhteistyötä sanomalehtien kanssa. Moskovassa sota säätiöitten välillä on loppunut. 14.11 oli viimeinen Neuvostoliiton Kulttuurisäätiön konferenssi. Me voisimme auttaa teitä kohdeohjelmissa. Mutta pääasia on, että Karjalan säätiö on syntynyt. Suokaa enemmän huomiota kansalliskulttuurille tasavallan sisällä.” 11.12. Eilen aamulla tulin matkalta: Sortavala, Kostamus, Kuhmo, Helsinki, Petroskoi. Vein Viktor Kuuselan näyttelyn perille. Olimme Viktor Stepanovin (varakulttuuriministeri) Kuhmon kaupungin johtajan Tikkasen vieraana Suomen Itsenäisyyspäivänä. Siellä olin enemmän tulkkina. Tikkasen vieraina olivat vieraat Ruotsin Robertsforsista ja Kostamuksen kaupunginjohtaja Bessonov apulaisensa kanssa. Sirpa käänsi englannin kielelle. Oli puhetilaisuus ja illalla juhlaillallinen. Stepanovin kanssa aamukävelyllä keskustelimme maamme asioista. Illalla nautimme saunastakin. Kuhmosta painuin Helsinkiin Opetuskeskuksen laskuun. Sieltä tuli kyytiin Hillebrandt ja rakennusinsinööri Raino Mononen. Seuraavana aamuna vein heidät Petroskoista Kotkatjärvelle linja-autolla. Huomenna miehet lähtevät jo kotiin. 12.12. Valmistamme hyväntekeväisyyskonserttia, johon osallistuvat laulajatar Smirnova ja Helsingistä Nadir Mamedov. Musiikkiopiston johtaja Larisa Georgijevna Berdino lupasi 24.12. salinsa. Kävin pankissa vaihtamassa Kuhmossa saadut markat rupliin palkkaani varten. Sain 100 markasta 2000 ruplaa ja se on kahden kuukauden palkka. Samppa Uimonen pyytää kutsumaan hänet Karjalaan Maksim Gavrilovin kautta. Mutta omat lupauksensa jäävät täyttämättä. Lupasi kutsua Suomeen Stronkin ja Koppalevin, mutta ei kuulu kutsua. Kostamuksessa mies sai paljon värivalokuvia kalevalaisista ja kostamuslaisista amatööreistä, mutta unohti maksaa niistä eikä mainoksista tullut mitään. Danilov UNESCO:sta (siis Moskovan komiteasta) lupasi kirjoittaa mielipiteensä Suomalaiseen komiteaan. Jyskyjärvellä sain kuulla, että Kostamuksen ja Kalevalan välillä on jonkinlaisia ristiriitoja. 13.12. Hakemus Karjalan tasavallan oikeusministeriöön: ”Esitämme rekisteröimistä varten Karjalan tasavallan Kulttuurisäätiön ohjesäännöt, jotka on hyväksytty perustamiskonferenssissa Petroskoissa 2.12.1991. Karjalan tasavallan Kulttuurisäätiö on tasavallan yhteiskunnallinen yhdistys. Sen toiminta ulottuu koko Karjalan tasavallan alueelle. Tämän yhteiskunnallisen yhdistyksen toiminnan päätavoitteina on kulttuurin muistomerkkien säilyttäminen arkkitehtuurin, kansan ja ammattilaisten luomistyön alalla, Karjalassa asuvan kansan kulttuurin saavutusten omaksuminen ja kulttuuririkkauksien kartuttaminen. Keskustelut Ohjesääntöjen rekisteröimisestä on valtuutettu hoitamaan Hall William Väinevitsh. Osoite: Petroskoi, Meretskovin katu 23,as.114. Työpuhelin-7-52-71; koti 5-66-24. Kansalaisyhdistyksen johtoelimenä on Kulttuurisäätiön hallinto, joka sijaitsee Petroskoissa, Leninin aukio, 2. Karjalan kulttuurisäätiön hallinnon puheenjohtaja Vjatsheslav Kalaberda. Ensimmäinen varapuheenjohtaja W. Hall, varapuheenjohtat Toivo Tupin, Sergei Sergejev ja Natalja Grosman. 13.12.1991.” 23.12. Venäjänkielisessä lehdessä 13.12. oli Markku Niemisen kirjoitus ”Podarok Karelii miru”(”Karjalan lahja maailmalle”) Vienan Karjalamme elvyttämisestä. Keräännyimme Teatteriliiton huoneistossa, joka on Kansallisen teatterin yläkerrassa. Puheitten aihe: vastasyntyneet kansalliset liitot ja seurat vaativat huoneistoa. Puhe on Kansallisen Keskuksen syntymisestä. Karjalan tasavallan Ministerineuvoston varapuheenjohtaja Vladimir Aleksandrovitsh Medvedev kutsui neuvotteluun kulttuuriministeri Belonutshkinin, Teatteriliiton puheenjohtajan Ljudmila Zhivyhin, Näyttelijätalon johtajan Gennadi Zaloginin, Inkeri-liiton puheenjohtajan Juho Mullosen, Karjalan rahvahan liiton puheenjohtajan Pekka Zaikovin, varakulttuuriministeri Natalja Vavilovan, Ministerineuvoston neuvonantajan Averjanovan, Kansallisen teatterin johtajan Sergei Proninin, radiotoimittajan Arto Rinteen, Kansallisen teatterin näyttelijät Elena Kornilovan, Vieno Kettusen ja Pekka Mikshijevin, Vepsän seuran puheenjohtajan Strogalshtshikovan, Teatteriliiton vastaavan sihteerin Irina Shumskajan, radiotoimittajan ja Karjalan rahvahan liiton hallinnon jäsenen Jukka Akimovin sekä Kansallisen politiikan komitean puheenjohtajan Klejerovan. Säätiöstämme olimme minä ja Toivo Tupin. Klejerova ja Strogalshtshikova olivat sitä mieltä, että tilanne vaatii toimintatilojen järjestämistä kansallisseuroille. Syntyy ongelmia. Ministeri Belonutshkin ensin lupasi siirtää Teatteriliiton teatterista, mutta nyt on sitä vastaan, viitaten teatterihenkilökunnan mielipiteeseen. Kornilova ja Kettunen ilmoittivat kuitenkin, ettei teatterissa puhuttu lainkaan tästä asiasta. “Me olemme sitä mieltä, että kansallisseurat on sijoitettava teatterimme suojiin!” sanoivat naiset. Sergei Pronin (teatterin taiteellinen johtaja): ”Teatteri tarvitsee luovaa ilmapiiriä. Me emme pärjää ilman kansallisia seuroja. Jos me emme tänään ratkaise tätä ongelmaa, niin huomenna, muutaman vuoden kuluttua, teatteriin ei jää ketään. Venäjän Kulttuuriministeriö lupasi tukea Kansalliselle keskukselle. Belonutshkin: ”Älkää tehkö ministeriöstä uhrilammasta. Teatteriliiton ja Näyttelijän kodin edustajat voivat vahvistaa, että yritin painaa päälle, että he antaisivat tilaa.” Zaikov ja Mullonen: ”Miksi huitoa ilmaa, jos jo etukäteen tiedetään, ettei huoneistoa vapauteta. Vuoden kuluttua seurat ja liitot heikentyvät ja kuolevat. Eikö valtiolla ole enää mitään voimaa ratkaista tällaista ongelmaa? Huoneisto on tarpeen kuorojen harjoituksia ja kerhoja varten, niitä lapsia varten, jotka pyrkivät oppimaan äidin kieltä; kirjastoa varten! Hall: ”Kyllä voi ymmärtää Teatteriliittoa ja Näyttelijäin kotia, kun heistä on tullut Venäjän mitassa mallikelpoisia. Sen tiloista on tullut älymystön kohtaamispaikka. Mutta tänä päivänä olosuhteiden luominen kansallisille seuroille on kaikista ongelmista tärkein. Oikein sanoi Pronin, on luotava teatterillekin tarpeellinen ilmapiiri. Ja jos on niin, että yritetään saada tukea kansallisten seurojen nimessä ja itse asiassa jätetään tilanne ennalleen, niin se on rikollista! Väliaikaisesti Teatteriliitto ja Näyttelijäin koti voisivat muuttaa filharmonian huoneistoon.” Ljudmila Zhyvyh: ”Halusin jo lähteä pois. Meitä venäläisiä ei haluta kuulla. Meidät yritetään asettaa vastakkain. Täytyykö luoda yhtä ja samalla hävittää toista? Me emme suostu väliaikaisiin myönnytyksiin.” Strogalshtshikova: ”Jos ministeri ei olisi luvannut siirtää Teatteriliittoa Yhteiskunta-poliittiseen taloon, niin sitä taloa ministeriö ei olisi saanut. Siellä olisivat kansalliset seurat.” Belonusthkin: ”Minähän olin teidän sijaisenanne Korkeimmassa neuvostossa ja silloin jo puhuin, että Komiteasta, jota johdimme, voisi tulla kansallinen ja senhän piti hoitaa myös kulttuuriasioita.” (Ilkeä mies!!!) Medvedev: ”Teatteriliiton on muutettava Taidekeskukseen (Entinen politvalistustalo, sittemmin filharmonia). Näyttelijäin koti jääköön toistaiseksi paikalleen. Huomenna Ministerineuvoston istunnossa päätetäänkin siitä.” (Eivät päättäneet! W.H. 25.4.2000) 25.12. Soitti Moskovasta Leo Lankinen ja kertoi, että Akatemia jäi eloon! Se on nyt Venäjän Taideakatemia. Johtajaksi tuli Taiteilijaliiton puheenjohtaja Ponomarjov. Neuvostoliiton säätiö muutettiin Kulttuuriakatemiaksi ja sen johtajaksi jäi Dmitri Lihatshev. Kaikki entiset Neuvostoliiton tasavallat yhdistyivät Ystävyysliittoon. ESIPUHE | HENKILÖTIEDOT | PÄIVÄKIRJAT | KUVA-ALBUMI | KOTIKIRJASTO OHJELMISTO | KIRJEITÄ ULLAKOLTA | LINKIT | JUMINKEKO webmaster: Juminkeko