2.1.1994
Samppanjat on juotu uuden onnellisen vuoden kunniaksi! Eilen olin hiihtämässäkin noin puolitoista tuntia.
Ja taas alkoi lastenesitysten sarja. Tänään ensimmäisen ja toisen sadun välillä kävin tutustumassa XXXVI Karjalan tasavallan taiteilijoiden vuosinäyttelyyn.
Taiteilija Mhitarjanin teokset olivat ajan symbolina. En ole varma, että hän on karkotettu Armeniasta, mutta hänen teoksensa ovat hyvin traagisia. Mutta kumma, että Jekaterina Pehova näinkin vaikeina aikoina löysi aiheekseen juhlaa. Ja tauluissaan taiteilija on satueläinten seurassa.
V. Zorinan teoksessa laukkaavat punaiset hevoset. Vaikka ne muistuttavatkin vallankumouksen ajan Petrov-Vodkinin teosta, mielestäni ne puhuvat enemmänkin elämän vahvuudesta.
Vuonna 1910 syntynyt Georgi Stronk maalasi komean Kivatsu-putouksen kuvan ja hyvin kauniita maisemia.
Leo Lankisen veistos Suomen kuhmolaisesta Markku Niemisestä on hyvin läheinen minulle henkilökohtaisesti. Mikko Koppalevin ”Tyttö” on herttainen, kansanomainen. Kajavan teoksia katsoin mielelläni, samoin Olavi Juntusen kauniita kallioita. Jostain ilmestyivät S. Sallisen teokset. En tunne miestä. Eila Timosen Kansallisteatterin lavastuksista oli paljon näytteitä. Ja jokainen pienoismalli näytelmästä herätti muistoja ja assosiaatioita. Kansallisia voimia vielä löytyy! Näyttely synnytti hyvää mieltä.
Hilkka Eklund on taas Petroskoissa. Hän on kuin hautaustoimiston virkailija teatterin arkun vieressä. Himoitsee lyödä viimeiset naulat arkkuumme.
7.1.
Ortodoksisen kirkon Joulu, siis Kristuksen syntymäpäivä. Ja ensimmäistä kertaa se on valtion juhlan tasolla, siis vapaapäivänä koko kansalle. TV-ruudussa näytettiin jumalanpalvelusta. Jeltsiniä ei ollut, mutta oli Shumeiko, Moskovan määri ja joitakin muita herroja, entisiä tovereita. Pappikin siunasi heitä.
Tuli ajatus, että itse uskonnon idea, tavoite ja päämäärä ovat inhimillisiä ja hyvää tarkoittavia, niin kuin kommunisminkin, mutta se propagandakoneisto, nämä paksumahaiset papit kultaisissa päällysvaipoissa, ovatko he niitä, joihin on uskottava? Onko uskottava siihen, että miljoonat lapset elävät nälkäisinä jumalan tahdosta? Jos ihmiskuntaa on rangaistava, miksi lasten on kärsittävä siitä?
Soitin Armas Mishinille suomalaisen lehtimiehen Luhtaselan ehdotuksesta järjestää kurssit Karjalan kirjailijoille Uhtualla tai Petroskoissa. Armas kertoi, että on monta ongelmaa: suurin niistä on rahanpuute. Ulospääsynä olisi suomalaisten kirjailijoiden saapuminen Karjalaan turisteina. Silloin he maksaisivat itse hotellit ja matkansa. Jos se tapahtuisi Kalevalassa, niin pari kirjailijaa Kirjailijaliitto voisi lähettää omaan laskuun, vaikka sekin on ongelma. Minun ehdotukseni kääntyä Kansallispolitiikan komiteaan puoleen Armas otti mielellään vastaan, mutta siinäkin on ongelma, sillä Karjalan Kirjailijaliitto on jakaantunut kahteen.
”Me emme missään nimessä osallistu kurssille, jos se toinen liitto osallistuu sille”, sanoi Armas Mishin.
En muistuttanut hänelle siitä Mihalkoville valmistuvasta kansallispolitiikan ehdotuksista. Keskustelemme pitempään maanantaina.
11.1.
Kummallisia ilmoja. Toissapäivänä, kun lähdin hiihtämään, niin mittari näytti +2 astetta. Parin tunnin kuluttua se oli jo -2 astetta. Kuuluisalla lähdepaikalla, jonne on noin 7 km, oli jo aamusta noin 50 henkeä. Kauniisti paistoi aurinko, mutta lumi tarttui suksenpohjiin. Paluumatkallani laskin vastaantulijoita ja niitä kertyi ainakin 140 henkeä.
Kirjoituskoneeni meni rikki ja piti viedä kääntämäni teksti konservatorion sihteerille. Lupasin maksaa.
Teatterissamme ei tapahdu mitään! Tänään on Peräkylän profeetan esitys eikä muuta.
Soitin Jaakko Rugojevin vaimolle ja lupasin tuoda Aaltion määräämät rahat perheelle tueksi, 1000 markkaa.
Tänään yritän saada niistä elämän verenluovutus-"urotyöni" seurauksena lievennystä asunto-, sähkö- ja kaasumaksuihin, jota valtio on luvannut.
Käyn kotiseutukursseilla, jotka on järjestetty oppaita varten. Meinaan olla kesällä oppaana suomenkielisille turisteille.
12.1.
Työjärjestys teatterissamme ei vaadi vieläkään minun tuloani töihin.
Joulumatkaltansa Suomeen palasi Timo Munne. Hän kehui Eklundin kirjoitusta ja minä haukuin: eihän se ole kaunisti tehty, kun kriitikko tulee vieraasta maasta ja tyrkkää kuonomme paskaamme. Eikö hän usko, että kyllä me itsekin tiedämme teatterimme traagisesta tilasta.
Lions Clubin puolesta meinaan puhua tänään näkövammaisille, että ”hyvät ystävät! LC päätti lahjoittaa teille lounaan ja mahdollisuuden keskustella keskenänne. Nykyään me kaikki olemme liian eristettyjä ja harvoin keräännymme, mutta olemme kuitenkin kuuntelijoiden ja neuvojen tarpeessa. Ja kun ei muuhunkaan suurempaan pysty, LC ja Russkaja starina -ravintola toivovat teille terveyttä ja uskoa elämään kaikista vastoinkäymisistä huolimatta...”
Ravintolaan kerääntyikin 120 ihmistä. Oli hanurinsoittoa, laulettiin ennen lounasta ja lounaan jälkeenkin vanhoja tuttuja lauluja. Filharmonian taiteilija Zinaida Kozlova pyynnöstämme lausui kerääntyneille runoja Leningradin saarrosta. Pushkina huolehti TV-miehistä ja minä olin valitettavasti taas TV- ruudussa illalla.
Maksoin konservatorion sihteerille 4000 ruplaa siitä käännökseni tekstistä. Kirjoituskoneen korjaamisesta maksoin 15000 ruplaa. (Se on kolmas osa kuukausipalkastani!)
16.1.
Eilen saimme kirjeen Pirkko Talvelalta: lupaa tulla Petroskoihin 8 hengen ryhmässä, jossa mukana olisivat Maija Dammert ja Esko Talvela ja heidän nuorempi serkkunsa vaimonsa ja lastensa kanssa.
18.1.
Kello 11.00 oli teatterimme henkilökunnan kokous. Eräät nuorista uskalsivat kuitenkin myöhästyä kuka kolme, kuka taas ihan 10 minuuttia. Ei tullut lainkaan kokoukseen Lida Sykiäinen. Anja Myllylä jostain syystä seisoi käytävällä. Tulivat sen edestä Timo Munne ja Hilkka Eklund.
Johtajamme Edvin Alatalo ilmoitti ministeriömme päätöksen Leonid Vladimirovin määräämisestä teatterimme pääohjaajaksi. Näyttelijöitä oli 25 henkeä. Alatalo kertoi myös, että tammikuussa harjoitukset teatterissa aloittaa kuuluisa moskovalainen ohjaaja Ali-Hussein. Hän ohjaa Razumovskin näytelmän Siskonne ja vankinne. Vladimirov tekee nuorten kanssa venäjänkielistä japanilaista satua. Huhtikuussa ”Siskonne...” pitäisi olla valmis ja Vladimirov aloittaa työn bulgarialaisen näytelmänkirjailijan musikaalin Mafioso-ooppera -nimisen näytelmän kanssa. Loman jälkeen aloittaa työn suomalainen ohjaaja. Marraskuussa pitäisi olla valmis pieni näyttämö. Sanoin puheessani, että Vladimirovin näytelmien luettelosta puuttuu suomalaisia nimiä. ”Niitä etsitään”, vastasi herra.
Vladimirov pyysi kolme vuotta ymmärtääkseen, onko hän tarpeen teatterille ja pystyvätkö teatterin näyttelijät tekemään kovaa työtä.
Pyysin Hilkkaa olla kirjoittamatta näin teatteria satuttavia iskeviä arvosteluja sanomalehtiin, joihin vanhaan tapaan lukijat uskovat vielä sataprosenttisesti. ”Me yritämme olla kuolematta lähipäivinä ja nuoret yrittävät parastaan. Ei tarvitsisi tappaa ennen aikaa ja jo nyt lyödä nauloja arkkuumme.”
Orvo Björninen vanhempi toi Varkauden lehden, jossa oli arvostelu suomalaisesta Arkadi Stavitskin näytelmän Hyvää päivää, herra Gauguin! ensi-illasta. Orvo Björninen nuorempi, joka on muuttanut Suomeen, esittää siinä pääroolia: “Häikäilemätön naistenkaataja ja ilomielinen renttu, jos kohta työnarkomaani, uskoo nerouteensa ja pikaiseen leimahtumiseen tähtien joukkoon. Orvo Björninen tuo koko persoonansa peliin, tulkinnassa on herkkyyttä ja melkein magneettisuutta, jonka ympärillä kaikki kiehuu.” (Warkauden lehti. 11.1.1994)
Orvo nuorempi esitti monta pääroolia teatterissamme, mutta suurempaa uskoa häneen ohjaajilla ei ollut. Mutta hänellä riitti sisua vaihtaa ammattiansa. Hän valmistui Petroskoin yliopistosta opettajaksi, mutta karkasi koulusta, kun ymmärsi, ettei hänestä opettajaksi ole. Isänsä lahjakkuus siirtyi häneen kuitenkin!
20.1.
Severnyi kurjer -lehdessä oli toimituksen kirjoitus ”Vanha uusi luonnos. Teidän siskonne ja vankinne -näytelmän harjoitusten alkaminen.” Leonid Vladimirovistakin uutena pääohjaajana oli kirjoitettu.
27.1.
Esitys kriitikon silmin. Venäjänkielinen Severnyi kurjer julkaisi A. Zhukovin artikkelin ”Pinnallinen suhtautuminen ohjelmiston kokoamiseen”.
28.1.
Tänään Liisa Tomberg olisi täyttänyt 85 vuotta. Alatalo pyysi kertomaan näyttelijättärestä yleisölle ennen Profeetan esitystä ja yksityisen Nika-TV:n ohjelmassa. Luin vielä kerran Tuorilan kirjaa Matkan varrelta ja Kolosjonokin ja Mitrofanovan teosta Hänen elämäkertansa on teatteri (venäjän kielellä).
Katsoin omaa arkistoa ja löysin erään käsiohjelman, joka ilmestyi toisen Suomen matkan yhteydessä. Siinä oli erään suomalaisen nuoren miehen mielipide vanhanaikaisesta teatteristamme ja Liisan vastaus siihen: "Ei se kaikki uusikaan ole progressiivista. Jos ajatellaan teatteria laajassa mitassa, niin henkilökohtaisesti minulle on läheisempi TUNNEteatteri, emotionaalinen." Ja Tuorila, joka aviomiehenä tunsi Liisaa enemmän kuin muut, sanoo myös, että Liisa oli tunnenäyttelijä. Lahjojensa juuret ovat syvällä kansassa. Inkeriläisen maalaistytön juuret olivat maassa sen verran, että hänen ensimmäinen ammattinsakin oli agronomi.
Kello 15.00 puhuin Tombergista TV-ruudussa ja illalla ennen esitystä lisäksi Toivo Haimista ja tarpeistomme hoitajasta Lida Golubevasta, sillä heillä kaikilla on syntymäpäivät samana päivänä!
Toissapäivänä kävin Kansallisessa keskuksessa ja kirjoitin anomuksen liittymisestä Inkeri-liittoon. Maksoin ensimmäisenä jäsenmaksuna 500 ruplaa. Se on vuoden maksu.
29.1.
Inkeri-liiton vuosikokous. Kansallisen teatterimme katsomo on täpötäynnä. Kuoro laulaa Inkerin hymnin ja sen päälle Suomen maanlaulun ja jonkun hengellisen laulu kolmanneksi. Jo ennen esiintymistä kysyin kuoron johtajalta Igor Arhipovilta, että saisinko tulla harjoituksiin? ”Ehdottomasti se olisi tervetullutta ja vedä muutkin Manokin laulajat mukaan”, sanoi mies.
Kokouksen avasi Eino Kiuru ja selostuksen teki Juho Mullonen. Karjalan rahvahan liiton puolesta tervehdyksen lausui Pekka Zaikov. Todettiin, että inkeriläisiä liitossa on enemmän kuin karjalaisia liitossaan koko Karjalassa. Oliko se 4,5 tuhatta, jos oikein kuulin.
Mutta kovasti pani hanttiin Inkerin virkoaminen -liike. Agava ja Kuokkanen puhuivat vaatimuksista siirtyä entisille maille. Ja näiden vaatimusten pitäisi olla heidän mielestä Inkeri-liiton ohjelman perustana. ”Muuten ei ole kansaa, jos sillä ei ole omaa maata”, sanoivat miehet. Heille sanottiin (Maria Ivanovna Mullonen on miehensä aktiivinen apulainen ja tuon tuosta puhuu), että ovatko nämä Inkerin virkoaminen -liikkeen johtajat oikeutettuja puhumaan inkeriläisten puolesta, kun eivät muista omaa kieltäkään ja puhuvat vain venäjäksi. Muuten Juho Mullonen piti puheensa suomen kielellä. Kansa äänesti puheenjohtajaksi taas Juho Mullosen ja 21 hallinnon jäsentä; siihen jouduin minäkin. Agava huusi salista, että ajakaa pois se Mullonen, entisen puoluebyrokraatti.
Teatteri esitti karjalan kielellä Syksyisen tarinan.
Karjalan Sanomien toimituksen mielipide: Herra Gauguin epäonnistunut täysin.
Meinaan saada Inkeri-liittoon – kun sen nimikin on ”Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto” – suomalaisia, kun ne raukat ovat ilman omaa liittoa.
1.2.
Kävin tässä taas hiihtämässä. Ja sitten saunassa, joka maksoi 300 ruplaa ja olutpullo 600 ruplaa. Eilen kävin inkeriläisten kuoron harjoituksissa. Pulmalliselta tuntui, kun piti laulaa tuntemattomia lauluja. Ja hiukan huvitti, kun lauloin "hallelujaa".
Mutta poliittinen tilanne Venäjällä ei halua vakaantua. Hinnat nousevat vallattomasti ja ruplan hinta putoaa. Zhirinovski lupailee Euroopalle sotimista.
Eilen saimme Pirkko Talvelalta paketin, josta piti maksaa 1600 ruplaa Pirkon suorittaman 40 markan maksun lisäksi. Pöytäliina ja nahkarukkaset. Vai rukkaset sain naiselta? Vanhana miehenä olen kuitenkin mielissäni: ovat lämpimät.
Eilen Karjalan Sanomissa oli Mikko Nesvitskin artikkeli Kriitikot teatteripäivillä:” Herra Gauguin epäonnistui täysin” (suurin kirjaimin): ”Syynä oli hyvän ohjaajan ja lahjakkaiden nuorten näyttelijöiden puute. Näin väittivät petroskoilaiset kriitikot istunnossaan, jossa he käsittelivät kaikki Petroskoin teattereiden ensi-illat.”
Hatuttaa! Ei ole totta! Ohjaaja oli hyvä! Ja nuoria ei tässä näytelmässä tarvittu. Mielestäni Pauli Vaklinin, Anja Myllylän ja Pekka Mikshijevin töiden mitätöiminen tässäkin näytelmässä on teatterin parjaamista.
2.2.
Luovutin Darnlein roolin. Soitti johtajan sihteeri ja pyysi tuomaan sen. Vimmastuin! Ensimäistä kertaa minulta otetaan rooli pois mitään puhumatta minun kanssani. Tulin johtajan puheille ja sain kuulla, että palvelija, jota minun piti näytellä, onkin 22-vuotias. ”Mutta mitä ajattelitte, kun annoitte sen?” Johtaja ja Vladimirov pyysivät anteeksi.
Sain japanialaisessa Mukasi-Banasi -sadussa roolin. Nuoret ovat omassa latauksessaan. Vladimirov alkoi hermostua. Eivät osaa puhua venäjääkään. Ohjaaja lupaa kuitenkin tehdä ensi-illan jo maaliskuussa.
6.2.
Kävimme Raijan kanssa katsomassa teatterimme Syksyinen tarina -esitystä. Aili Ragujeva, Gennadi Laine ja Orvo Björninen vanhempi. Hyvä, inhimillinen esitys! Sen on ollut jo monta vuotta ohjelmistossa ja taas lämmitetään, kun muutakaan ei ole. Pekka on sairas ja tuon tuosta esitetään venäjän kielellä satua Kaksi noita-akkaa.
Tänä talvena olen hiihtänyt 75 km.
8.2.
Melko rankka Mukasi-sadun harjoitus. Ihan ääni oli menossa piippuun.
Illalla olin Naisen 11. käsky -esityksessä katsomassa Joensuun teatterin pienen näyttämön tuotantoa. Esityksen jälkeen ryypättiin hiukan ja kaikki olisi niin kuin aina, mutta kun ei! Vieraat itse ostivat viinat, toivat voileipiä ja lahjoittivat paketteja.
Omalla bussillaan he toivat niin paljon valo- ja tehostelaitteita, että Teatteriliiton huoneistossakin saivat aikaan hyvän esityksen. Alatalo pyysi minua olemaan iltatilaisuudessa teatterimme edustajana ja mukana kuitenkin olivat G. Laine, Mikshijev ja Munne.
9.2.
Aamusta harjoittelin kanteleensoittajan L. Sevetsin kanssa viisikielistä. Lupasin miehelle maksaa, jos hän jonkun verran auttaisi tässä minun uudessa aloitteessani.
11.00 pidettiin sadun harjoitukset.
Kello 13.00 olin Kansallisessa keskuksessa, jossa puhuttiin Kalevala-päivän viettämisestä.
Ja kello 18.30 olin Inkeri-kuoron harjoituksissa.
14.2.
Toissapäivänä oli Pirlipat-esitys.
Eilen oli Inkeri-liiton kuoron harjoitus kylmässä Karjalan Tiedekeskuksessa.
15.2.
Nuoret myöhästyvät ja laiminlyövät harjoituksia. Ylihuomenna johtaja kutsuu näyttelijäkunnan.
Turistioppaiden kurssit: Ääninen on maailman toiseksi suurin järvi – 10 000 neliökilometriä. Pohjoisesta etelään se on 243 km ja lännestä itään noin 90 km. Syvin kohta on syvyydeltään 127 m. Kirjailija Prishvin näki sen muodossa kravun. Se on todellakin makeavetinen meri. Vedessä on todella vähän mineraaleja ja tuotantolaitokset tarvitsevat juuri sellaista vettä. Järvessä on 1650 saarta. Saaria on enemmän pohjoisosassa. Suurin saarista on Kizhin saari. Ääninen on jäässä marraskuun viimeisistä päivistä toukokuun 15. päivään. Jään paksuus on noin metri. Nimi johtuu kovaäänisestä luonteesta. Usein aaltojen korkeus on viisi metriä. Järvessä on noin 40 kalalajia: jokilohi, siika, hauki, matikka, kuha, kirjolohi, nieriä, muikku, kuore ja npp. Mutta kalaa ei ole paljon, noin kaksi kiloa yhdellä neliömetrillä.
Laatokka on kahta kertaa suurempi kuin Ääninen. Sen pinta-ala on yli 20 000 neliökilometriä. Syvyys melkein 220 m. Kuuluisin on Valamon saaristo. Nämä kaksi järveä yhdistää Syväri-joki. Äänisestä Laatokkaan virtaa vain yksi joki, mutta Ääniseen virtaa monta. Laatokasta mereen virtaa Neva.
23.2.
Ja nyt kurssit, harjoitukset ja kaikenlaiset järjestystyöt menivät perseelleen, kun jalkaan tuli se minun ruusuni... Kuumetta, jalka turvoksissa...
25.2.
Soitti Leo Suni ja kertoi, että on Aaltion pyynnöstä kääntänyt tekstejä ja Aaltio ehdotti saamaan rahat työstä minulta. Lupasin järjestää sen maanantaina.
Soitti Markku ja pyysi ottamaan vastaan 30–35 hengen ryhmän professoreita eri maista ja viemään heidät Aunukseen, Kuittiseen, Nurmoillaan ja Mäkrään. Se tapahtuisi kesäkuussa. Lupasi maksaa palkkaa noin 1000 markkaa. Mukana saisi olla joku englannin kielen tulkki.
26.2.
Ruusuni kalpeni röntgensäteilystä ja nyt tunnin kuluttua on Pirlipatin esitys.
28.2.
Se esitys kuitenkin peruttiin, kun tuli vain kuusi katsojaa.
Eilen juhlittiin Kalevala-päivää. Kansallisen teatterin katsomo oli täynnä, vaikka kylmä se oli. Tamara Starshova (yliopiston Itämerensuomalaisten tiedekunnan johtaja) piti puheen Kalevalasta. Armas Mishin lausui omaa venäläistä Kalevalan käännöstä, jota tekee paraikaa Eino Kiurun kanssa. Ja ennen sitä minä lausuin Kalevalan tekstiä. Esiintyi lasten karjalankielinen folkloreryhmä, Igor Arhipovin ja Nikitinan johdolla lauloi Inkeri-kuoro, Maksim Gavrilov soitteli kantelettansa, Nina Zaitseva Tiedekeskuksesta lausui runojansa vepsän kielellä, esiintyi lastenyhtye Varpuset lasten monitoimitalosta; yhtyettä johtavat Natalja ja Sergei Stangrit. Karjalan gornitsa esitti yhden karjalaisen tanssin, Orvo Björninen vanh. lausui runoja Kantelettaresta. Ja lopussa yliopiston Turovskin johtama Toive-yhtye esitti viisi numeroa.
Mutta Gauguinin ilta-esitys piti myös peruttaa. Teatteri otti päivän vuokramaksun Kansalliselta keskukselta ja se ei pystynyt maksamaan kahta maksua. Tai jotain sellaista oli takana.
Turistikurssien luento jatkuu: Karjalassamme nykyään asuu 120 eri kansan ja kansallisuuden edustajaa. Asukastiheys on 4,5 ihmistä neliökilomerillä, etelässä 9-10 henkilöä. Kalevalan ja Puudosin piirissä asukastiheys on pienempi. Enemmän asutuksia on Laatokan, Äänisjärven rannoilla ja rautatien ääressä. Venäläisiä on 73 %. Karjalaisia, suomalaisia ja vepsäläisiä on noin 13 %. On paljon valkovenäläisiä.
Äänisen takainen alue oli asutettu ensimmäisenä. Huomattavin paikka, josta löydettiin muinaisaikojen ihmisten elämisen merkkejä, on Olenij ostrov (Porosaari). Puudosin lähellä on niemi, jossa voi nähdä kalliopiirustuksia: Besov nos (Pirunniemi). Vuonna 1478 Karjalamme alue tuli yhdistetyn valtion osaksi. Vuonna 1617 Stolbovin rauhan sopimuksen mukaan Karjalan kannas liitettiin Ruotsiin. Silloin 60 vuoden aikana tuhansia karjalaisia muutti Tverin alueelle. Sinne oli rakennettu Tihvinän luostari.
3.4.
Pääsiäinen! Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Itse heräsin kello 5.50, että ehtisin junaan, joka vei kello 7.30 Inkeri-liiton kuoromme Kontupohjaan. Kello 11.00 oli rukoustilaisuus, joka alkoi esiintymisellämme. Sitten lauloimme tilaisuuden keskellä ja lopussa. Itse maksoimme matkamme, mikä oli uutta amatööriurallani. (150 ruplaa maksoi meno junalla ja 800 paluumatka linja-autolla.) Sata ruplaa uhrasin kolehtikeräykseen. Nautin laulamisesta kuorossa, vaikka en tiedä vielä ohjelmaa.
Toissapäivänä kävimme teatterilaisten kanssa Leo Närjän haudalla. Sinä iltana oli Huikua pajo, karjalainen -esitys, jonka ohjasi ja kirjoittikin tämä lahjakas näyttelijä, joka nuorena lähti jalkataudin murtamana.
29.3. oli Gauguin-näytelmän esitys, jota oli katsomassa 30 henkeä. Kyllä kai se oli viimeisiä tämän näytelmän esityksiä.
Teidän sisarenne ja vankinne -esityksen (Razumovskaja) ensi-ilta meni melko kauniisti. Oli yleisöä ja näytelmä miellytti monia. Mutta jo toisena iltana esitys meni huonommin ja katsojamäärä vähenee koko ajan.
Eilen Vladimirov luki näyttelijäkunnalle Mafioso-ooppera -näytelmää. Miellytti teksti ja koko näytelmäkin. Mielellään katsoisin sen, mutten meidän teatterissamme. Meissä on suomalaista temperamenttia ja italialaista, josta on näytelmässä puhe, on vaikea löytää. Tuskinpa pääohjaajaa miellytti puheeni.
4.4.
Soitti Juho Mullonen ja pyysi käymään Kansalliskeskuksessa keskustelemassa Markku Niemisen ehdottamasta näyttelystä: inkeriläisten rakennuskulttuuri. Siinä olisi suomalaisen arkkitehdin Erik Krеkströmin piirustuksia. 15.4. avattaisiin ja 17.4. olisi arkkitehdin luento siitä aiheesta. Näyttely voisi jäädä kuukaudeksi. Keskusteluun osallistui akateemikko Orfinski. Teatterimme johtaja Edvin Alatalo lupasi teatterin lämpiön viikoksi.
”Levitä tietoa”, sanoi Markku.
8.4.
Eilen soitti Voitto Mäkipää, Opintotoiminnan Keskusliiton toiminnanjohtaja Helsingistä, ja sanoi, että tulee huomenna, siis tänään, Petroskoihin. Haluaisi tavata ja keskustella mm. kutsustani.
Sitten soitti Juho Mullonen ja pyysi tulemaan Kansalliskeskuksen tilaisuuteen Mäkipään kanssa.
Alatalon sihteeri ilmoitti, että kiertue Suomeen siirtyy syyskuuhun.
4.5.
Aika rientää hurjaa vauhtia! Vaikka teatterissamme ei ollut harjoituksia eikä esityksiä. Oli kuitenkin Juri Ryntyn Matin kertomus -näytelmän harjoitukset ja esityskin!
20.–25.4. oli Mafioso-oopperan lukuharjoituksia. Sain siinä juoksupojan roolin.
27.4. matkustin Suomeen. Juna Pietariin maksoi 12 000 ruplaa ja linja-automatka Pietarista Helsinkiin maksoi 38 000 ruplaa. Zifan tytär sairastui ja hän kieltäytyi lähtemästä. V. Mäkipää oli asemalla vastassa ja vei Artur-hotelliin, joka sijaitsee rautatieaseman luona.
28.4. tapasin Aulis Eskolan, puhuimme Leijona-asioista. Soittelin hotellista Erkille, Maija Dammertille, Pirkolle ja Lempille (32 markkaa). Esiintymisestä Helsingissä, jossa kerroin Karjalan kulttuurista ja yhteistyöstä säätiömme ja Opintokeskuksen välillä, minulle maksettiin 200 markkaa ja paluumatka maksettiin junalipun hinnan mukaan.
Voitto vei minut ensin lounaalle ja sieltä rautatieläisten virkataloon, jossa tapahtui seminaari. Kuulijoita ei todellakaan ollut paljon, kymmenisen henkeä. Itse kokoukseen tuli myöhemmin vielä kymmenisen henkeä: seurojen ja liittojen edustajat, jotka ovat yhteistyössä Opintokeskuksen kanssa.
Kello 15.00 Seija Blomqvist haastatteli minua 1,5 tuntia. Ja illalla menin Seijan ja hänen kaverinsa kanssa Kansallisteatterin Willensaunan koputuksia -esitykseen.
Hyvä ammattitaso! Ja ajankohtainen teema: ihmisten vieraantuminen toisistaan nykyisessä yhteiskunnassa. Paljaat naisrinnat ja istuskeleminen vessan pöntöllä hiukan ärsyttivät, mutta esityksen tavoitteenakin oli ärsyttää...
Esityksen jälkeen menin Pekka-sedän ja Lempin luokse saunaan. Oli konjakkiryyppyjä ja saunan jälkeen oluet. Pikkutunneilla menin petiin, mutta jo 7.00 heräsin. Söin aamupuuron ja join kahvia ja Helsingissä söin vielä yhden aamiaisen hotellissa.
Kävin Mäkipään luona, jossa sain perinteisen lahjan kahvipaketin muodossa. Puhuimme menneestä kokouksesta ja siitä, ettei minuun enää tarvitse nojata Petroskoissa keneenkään.
Menin Maijan luokse, jonne tuli Esko Talvelakin. Esko vei minut autollansa asemalle ja osti minulle rautatielipun Kouvolaan saakka ja suklaalevyn Raijaa varten... Näin poikamme, Railin, Kaarinan, Leenan ja Larisan. Kävimme Erikin ja Leenan kanssa olutbaarissa, pelasin siellä shakkia erään humalaisen suomalaisen kanssa. Kaarinalla oli posket maalattu meikillä ja hän ilmoitti, että heillä on Vappu!
Yöllä kello 4.00 lähdimme Erkin ja Leenan kanssa heidän autollaan Petroskoihin. Ja illalla kello 18.00 olimme Petroskoissa. Oli moottorivikoja ja pyöräkin puhkesi. Erkki toi myytäväksi huonekaluja.
Ja 2. päivänä toukokuuta Erkki lähti paluumatkalle.
16.5.
Olin kolme päivää Intouristin käytettävissä 16 hengen suomalaisen ryhmän oppaana. Kävimme lasten tarhassa Drevljankassa, Petropit-yrityksessä, Petronet-firmassa ja luterilaisessa kirkossa. Vieraat jättivät vaatteita ja leikkikaluja päiväkotiin ja kirkkoon.
Eilen Vladimirovin sydäntä koski ja harjoitukset peruttiin. Tänään on vapaapäivä ja olin inkeriläisten kuoron harjoituksissa.
Soitti Erkki ja sanoi, että matkansa meni hyvin ja pyysi Viktor Laitista tekemään kutsun firmalleen.
Soitettiin venäjänkielisestä radiotoimituksesta ja Irina Dikoljuk pyysi nauhoittamaan lisää Kalevalan runoja.
20.5.
Kaksi päivää, siis aamupäivät, meni Kalevalan 20 luvun runojen nauhoittamisessa.
Eilen oli LC istunto. Oli vieraita Saksasta.
Mafioso-oopperan harjoitukset jatkuvat. Vladimirov huutaa, nuoriso jatkaa myöhästymistä.
21.5.
Teatterissamme oli Kantele-yhtyeen konsertti. Yhtyeemme taiteellinen johtaja, leijonamme Sergei Stangrit yritti jo LC istunnossa kertoa yhtyeen asioista ja nyt, konsertin aikana jatkoi, että yhtyeen toiminnanjohtaja Seidov on mokoma juonittelija. ”Koetin häntä muutama päivä sitten kirjoittamalla anomuksen poislähdöstä. ”Kukas tilalle?” kysyi mies. Sitten lisäsi: ”Voinhan minä itsekin.” Kielii henkilökunnalle ihmisistä,” kertoi Sergei. ”Mitä tehdä?”
Muistaen minun aikaista yhtyettä ja Sergeinkin käyttäytymistä silloin, vastasin, ettei sitä yhtyettä kai muuten voi koossa pitääkään.
Harjoitusten teatterissa piti alkaa kello 11.00, ja vaikka kello on jo 11.45, ei ole Pauli Vaklinia. Eikä kukaan puhu mitään. Sanoin Paulille, että minua se hatuttaa! ”Eikö vituta?” kysyi mies. Piti tunnustaa, että kyllä! Muuten kirkuva Vladimirov ei sano mitään. Ja siitä, kun Vladimirov jauhosi yhtä mitätöntä kohtausta, minäkin räjähdin.
23.5.
Juho Mullonen pyysi järjestämään pienen konsertin Perttusen kadulla sijaitsevassa vanhusten päiväkodissa, jossa on 30 vakituistakin paikkaa. Puolet paikoista on suomalais-ugrilaisia varten: kotipalvelu ja päivänhoito. Inkeri-kuoron kamarikuoro suostui. Lisäksi tuli hanurinsoittoa. Oli vieraita Suomesta ja Moskovasta. Hernesoppaa ja kahvia oli puolen tunnin konsertin päälle.
Ulkona on kauheita lumipuuskia. Huomenna on Raijan syntymäpäivä ja silloin tavallisesti kukkii tuomi ja nyt tulee lunta ja tuulee kuin helmikuussa.
25.5.
Soitti Erkki ja lupasi jonkun suomalaisen yrittäjän kanssa tulla Karjalaan tiistaina, siis huomenna illalla. Ja huomisaamuna lupasi tulla Markku Nieminen.
Toissapäivänä soitti Antti Bengst, joka oli Petroskoissa valokuvaamassa Karjalan luostareita: ”Puhuin ennen lähtöä Meriön kanssa, että tulisimme joskus käymään Soutjärven seuduille.”
Soitti Aulis Eskola ja ilmoitti, että ensiviikolla hän on lähdössä Tanskaan, mutta jo 22.–25.7. olisi valmis tulemaan Petroskoihin: ”Lähetä kutsu!”
26.5.
Olin junalaiturilla vastassa Markku ja Sirpa Niemisiä. Sain 10 950 markkaa sitä Aunuksen turistiretkeä varten. Kuulemma Värtsilän kautta rajavartijat eivät oikein mielellään päästä muita kun suomalaisia ja venäläisiä. Ja tulevassa turistiryhmässä on englantilaisia ja vaikka mistä maasta. Täytyy hankkia erikoislupa.
Soitin Mulloselle. Sinne Perttusen kadun vanhainkodin "harjannostajaisiin", jotka järjestetään 31.5., tulee hanurinsoittajaksi Viktor Poutanen...
Se inkeriläisten rakennuskuvien näyttely onkin jo pystytetty Kansalliseen keskukseen. Etsitään Orfinskia, että olisi mukana tilaisuudessa, jossa keskustellaan näyttelystä.
Tuomi Seidi Intouristista ehdotti suomalaisten ryhmää opastettavaksi 13.–18.6. Se ryhmä matkustaa Sortavalan ja Petroskoin kautta Suojärvelle ja sieltä kotiin. En voinut suostua, koska oli tulossa suuri turistiryhmä. Jospa löytyisi ryhmä heinäkuuksi?
Ulkomaanpassi maksaa tänään 29 679 ruplaa.
1.6.
Ulkolämpötila on +5 astetta. Harmaana on taivas ja harmaalta näyttävät asiat teatterissamme. Nuori näyttelijä Bulytshov koko ajan myöhästeli, joskus ei tullut ollenkaan ja sai lopputilin. Mutta sääntöjen mukaan hänen olisi kuitenkin kaksi viikkoa tehtävä työtä, mutta kun ei tee! Hän on sadussa pääsankarina ja nyt tekee kaiken, ettei niitä satuja olisi. Nyt ohjaajan on näyteltävä hänen puolestaan.
Monen monet kerrat on myöhästynyt harjoituksista Pauli Vaklin. Näin tapahtui myös pari päivää sitten. Ilmoitti Anja-vaimolleen, että on lähdössä mökilleen, ja sinne taas jäi. Ei ollut harjoituksissa maanantaina eikä tiistaina.
Sunnuntaina, siis 29.5. kävin Aunuksessa ja Megregassa (Mägrässä) keskustelemassa niitten turistien vastaanotosta. 19.6. on kirkollinen juhla – Troitsa (Helluntai). Paikalliset lupasivat piirakoita ja lauluja.
Maanantaina soittivat taas Intouristista ja pyysivät olemaan tulkkina humalassa olevalle suomalaiselle. Ja sen lisäksi koko päivän olin kolmen suomalaisen asianajajan tulkkina tilaisuudessa venäläisten juristien kanssa. Päivällä oli tilaisuus Oikeustalon tiloissa ja illalla olimme saunassa ja juomingeissa kuuluisalla Urhon-talolla.
Eilen olivat harjannostajaiset vanhusten talolla. Oli mukana Suomen suurlähettiläs Moskovasta. Suomalaiset auttoivat ratkaisevasti talon kuntoon panemisessa. Laulettiin. Poutanen soitti hanuria. Hernerokkaa saimme päälle.
Lähdin radiotalolle nauhoittamaan erästä suomenkielistä kertomusta. Se oli jossain määrin murteilla ja useita sanoja en ymmärtänyt. Läpi se kyllä meni, kun ohjaaja oli venäläinen.
4.6.
Eilen tein tiliselostuksen Lions Clubin istunnossa. Mutta 19 hengestä tuli vain seitsemän: Jakovleva, Pushkina, Niemi, Zalogin, Istomin, Garanski ja minä Raijan kanssa. Kaksi konjakkipulloa riitti, vaikka olimme ostaneet kolme. Siihen loppui minun presidenttikauteni LC:ssä. Tein selostukseni runomitassa.
Anatoli Garanski sanoi lämpöiset sanat Raijan toiminnasta ensimmäisenä ladyna ja kahvinkeittäjänä.
23.6.
Kesä on huipullansa! Olin kolmen päivän matkalla Aunuksessa Niemisten ehdotuksesta. Turistiryhmässämme oli 20 suomalaista. 19 niistä oli kielitutkijoita USA:sta, Englannista, Islannista, Ruotsista, Suomesta ja Meksikostakin. Olin heitä vastassa Värtsilässä.
Viteleessä teimme lepotauon Pekka Mikshijevin vanhempien luona. Emäntänä oli Vieno Kettunen. Emännät leipoivat karjalanpiirakoita. Yövyimme Aunuksen uudessa hotellissa. Illalla ravintolassa lauloi Dubalovin karjalainen naisyhtye. Mukanani oli Lenan sisko Ljuda englannin kielen tulkkina (englannin kielen opettaja).
Seuraavana aamuna kävimme Aunuksen kotiseutumuseossa, jossa pyynnöstäni Aunuksen muinaisajoista kertoi kuuluisa tutkija Kotshkurkina Petroskoista.
Sitten menimme Mäkräkylään, jossa paikalliset mummot leipoivat piirakoita ja esittivät karjalaisia lauluja ja osan karjalaisista häistä itkijän kanssa. Oli siellä karjalankielellä kirjoittava runoilijakin. Valitettavasti ei ole enää elossa Vladimir Brendojev. Minä soitin kanteletta ja lausuin muutaman säkeen Kalevalasta. Vietimme kaksi yötä Aunuksessa. Siksi ajaksi otin kolme vuorokautta palkatonta lomaa.
Mafioso-oopperan harjoitukset jatkuvat. Leonid Vladimirov huutaa riivattuna. Minä joskus huudan vastaan... Saa nähdä, kestänkö? Hermot alkavat pettää. Karmenin nuotit eivät oikein mene vanhaan päähäni.
Pauli Rinteellä on huomenna syntymäpäivä. Sepitin runonkin. Tuskinpa pääsemme Orvon ja Samsonovin kanssa Säpsään, minne Pauli on piiloutunut.
30.6.
Oli Mafioso-oopperan harjoitusten viimeinen päivä. Piti olla ensi-ilta, mutta sairastuivat Gennadi Laine ja orkesterin johtaja Nikitin. Eilen kuitenkin tehtiin läpiajo, jossa Vladimirov esitti Laineen osaa venäjän kielellä. Sitä oli katsomassa suomalainen ohjaaja Jori Savolainen Savonlinnasta. Tänään hän pyysi meidän nuoria esittelemään itsensä puhumalla tai laulamalla vaikkapa yhden säkeistön jostakin laulusta.
Huomenna on teatterimme taiteellisen neuvoston istunto, jossa jaetaan Kun ruusut kukkivat -roolit.
Kuulimme, että Orvo Björninen vanh. muuttaa myös Suomeen. Sain kuulla sen Viljo Ahvosen 70-vuotisjuhlissa.
Palkkamme ja lomarahat saamme huomenna, mutta minä jo tänään meinaan lähteä mökillemme ja 3. heinäkuuta palaan Petroskoihin ja olen Inkeriläisten juhlissa vetäjänä. Se tapahtuu Solomannin puistossa.
8.7.
Olen ollut jo viikon lomalla, vaikka päiväkäskyn mukaan loma alkoi vasta 4.7. Pelkäsimme, ettemme saa rahoja. Mutta saimme kuitenkin.
Inkerin suomalaisten juhliin kerääntyi ainakin 500 henkeä. Penkit olivat täynnä ja monet ihmiset seisoivat. Salkoon nostettiin Inkerin lippu. Kaiuttimet tuotiin autolla Petroskoista. Kuoromme lauloi ”Nouse, Inkeri!” ja puhui Mullonen.
Kolmen laulumme perästä puhui Ruotsin inkeriläisten puolesta Inkeri Pettersson. Lauloimme vielä kolme laulua ja annoin puheenvuoron Mari Kajavalle.
Sitten soitti kanteleella omia teoksia nykyään Suomessa asuva, entinen meidän Kantele-yhtyeemme solisti Valentina Matvejeva. Vähän ennen muuttoaan Mikkeliin hän sai toisen paikan Miss Petroskoi -kilpailussa. Valentina soitti vielä kahdestaan Vera Kotlovan kanssa, joka säesti domralla.
Sitten soittivat ja lauloivat pojat ja tytöt Heinolasta. Heitä oli 8 henkeä. He esiintyivät Matti Seppälän puheen jälkeen. Omia ja Taisto Summasen runoja lausui Armas Mishin. Lausuin minäkin pari runoa (”Hei pojat, päivä valkenee...” ja Jeseniniä suomen kielellä).
Karjalan Sanomien mielestä Hallin konsertin vetäminen oli onnistunut.
Puhui Mikko Lammi, joka on Verso-lehden sponsori.
Kansalliskeskuksessa jatkettiin keskustelua. Vieraana oli suomalaisia Pariisista, USA:sta, Ruotsista. Ulkomaan suomalaisilla on kuulemma samat ongelmat.
Loman aikana olen lukenut M. Jotunin Arkielämää.
21.7.
Eilen soittivat Niemi ja Jakovleva ja tänään Pushkina siitä, että on tulossa vieraita Suomesta, jotka haluaisivat tulla soutjärveläisten kummikavereiksi. Kyselivät, onko siellä Soutjärvellä LC. Heidän johtajana on Antti Pukkanen. Faksi tästä oli tullut Karjalan presidentti Stepanovin nimelle ja presidentti antoi Ulkoministeriölle tehtäväksi löytää LC jäseniä. Vieraat tulevat omalla autolla. Huomenna heitä on rajalla vastassa Rjurik Loninin poika Sergei.
22.7.
Eskolan Aulis ja Marja tulivat lentokoneella tänään. Ja kun leijona Svetlana Pushkina on Korkeimman neuvoston jäsen, niin pariskunta haettiin lentokentältä virka-autolla. Nappasimme kukkia Pushkinan mökiltä. Ja samana päivänä järjestimme tilaisuuden hallinnon jäsenten kanssa: presidenttimme N. Jakovleva, kirurgian opettaja Malkiel, Ramon Niemi ja minä. Järjestimme Kantele-yhtyeemme konsertin.
23.7.
Pyysin erästä sukulaista viemään meidät Eskolan pariskunnan kanssa autollaan Soutjärvelle. Nautimme vepsäläisen kulttuurin museosta. Siellä tapasimme sen Suomen Sievin kaupungista tulleen LC ryhmän. Hienossa hiprakassa kaikki. Kertoivat, että yhdellä heistä ei ollut viisumi jatkettu ja koko ryhmä odotti sitä melko pitkään rajalla. Kun me kysyimme, tulevatko he Charter-juhlaamme, ensin epäilivät, mutta sitten ilmoittivat, että tulevat koko ryhmällä.
Tilaisuus oli järjestetty Taidekeskuksen pienessä salissa. Se kesti kaksi tuntia. Veljet Sievin kaupungista (ainakin enemmistö) olivat hyvin "kypsiä". Yksi heistä, lääkäri ammatiltaan, joka opiskeli Pietarissa, koko ajan yritti nostaa meitä seisomaan ja kun me nousimme, ei voinut sanoa selvää ajatusta ja jotain mumisi kauniisti hymyillen. Vieraita oli neljätoista ja pelkkiä miehiä. Eskolat olivat tietenkin mukana. Meitä oli 7 henkeä.
24.7.
Aamusta kävelimme Eskolan pariskunnan kanssa Äänisen rantakatua pitkin ja keskustelimme maailman ja Lions-liikkeen ongelmista. Kävimme Leo Lankisen ateljeessa. Siellä tietenkin puhuimme veistoksista pari tuntia. Eskola kuvasi ja lupasi kirjoittaa artikkelin siitä Tiiksin Hiiden kivestä ja Kalevalan sankareiden veistoksista, jotka on aikomus tehdä siitä kivestä, ja saada leijonat innostumaan ideasta. Ja toinen idea on sen Sururistin pystyttäminen Suojärven ja Pitkärannantien risteykseen.
Illalla vieraamme lähtevät Niemen-Pushkinan saunaan ja huomenna paluumatkalle Helsinkiin.
27.7.
Olemme mökillä! Harrastan sahaamista ja puiden pilkkomista. Välillä saunoimme siinä minun rakentamassani saunassa ja kävimme uimassa ainakin 5-6 kertaa päivässä. Heleät, aurinkoiset herttaiset ja iloa herättävät päivät. Valitettavasti paikan päällä ei ole kauppaa eikä kioskia ja ruokaa täytyy hakea 50 km päästä, siis Petroskoista. Ja samalla käydä vilkaisemassa postilaatikkoa, johon odotamme Kerttu Kosusen kutsua. Asia on nyt näin, että jos meinaat käydä Suomessa pitää päästä konsulaattiin puheille, mutta kutsulippu keskusteluun on saatava Joensuun kautta. Kerttu lupasi järjestää sellaisen jonolipun. Otin yhteyttä puhelimitse ja Kerttu kertoi, että on lähettänyt kaikki tarpeelliset kaavakkeet ja kutsulipun keskusteluun 28. päivänä kello 10.00.
Olen lukenut Esa Sariolan Rakas ystävä -kirjan ja nyt luen Pieni anoo, iso sanoo -kirjaa.
28.7.
Aamulla olimme konsulaatin pihalla, jolla nykyään on hirvittäviä ihmismassoja. Ennen maksettiin markoilla 50 markkaa viisumista. Nyt vaadittiin maksua ruplissa. Kuumeessa, kun jalassani oli taas ruusu, riensin Tekobankkiin, johon maksoin 25 000 ruplaa ja vein kuitin virastoon. Jos elokuun alussa saamme viisumin, niin viikon päivät ehdimme olla Kosusten luona Outokummussa.
8.8.
Kuuma elokuu. Pitkälti yli +20. Hellettä.
5.8. aamulla, kun yritin nousta sängystä, niin maailma pyörähti silmissäni niin, että ihan oksennusta tuli. Nyt tuntuu selässäni olevan jokin vika...
Eilen tuli Helsingistä kirje, jossa kielitutkijoiden puolesta kiitettiin opastuksestamme. Ja joku heistä lupasi lähettää säätiöllemme 25 dollaria ja kysyivät tilimme numeroa.
Luen Hannu Salaman Tavallista tarinaa, Juhannustansseja ja Tapausten kulkua. Omituiselta näyttää kirjailijan kieli. Suorat sanat eivät enää vaikuta.
25.8.
Aurinkoisia päiviä oli ihan kylliksi! Kävimme taas Raijan kanssa Suomessa.
10.8. nousimme bussiin Karelia-hotellin luona ja olimme ainoita. Pohjola-hotellista tuli kuitenkin vielä kymmenisen henkeä. Ne viimeiset 60 km ennen rajaa ovat vieläkin hyvin hankalia. Kapsäkkiä ei katsottu, vaikka käskettiin mennä tullin läpi sen kanssa.
Joensuussa olimme noin 19.00. Kerttu tuli hakemaan meitä omalla autolla, vaikka ratissa oli hänen veljensä. Saunaan! Ja viikko meni kuin kuumilla hiilillä.
11.8. Teuvo vei meidät Joensuuhun. Kävimme kaupoissa, söimme jäätelöä ja joimme kahvia kaupungin kahviloissa. Soitin Harjuselle ja Miettiselle Kuopioon.
12.8. Teuvo vei meidät taas Outokumpuun ja siellä nousimme linja-autoon ja matkustimme Kuopioon. Löysimme Miettisten uuden kauppakeskuksen. Aimo tarjosi lounaan, antoi vietäväksi Petroskoihin Stronkin teoksia, jotka jäivät Suomeen näyttelyn jälkeen ja olivat täällä kaksi vuotta. Mies lahjoitti suuren kasan kynttilöitä.
Ja Miettisten luota meitä haki Aarre Harjunen, joka vei meidät veljensä savusaunaan. Olimme seuraavan päivän Aarren tuvassa, jonka hän on itse rakentanut karjalaiseen tyyliin. Mies on syntyisin Suojärven perukoilta.
13.8. Aarre vei meidät takaisin Outokummun Suvisrannantielle. Ihailimme Teuvon työtä puimurin ratissa.
14.8. lähdimme junalla Kouvolaan katsoman lasten eloa Suomessa. Olimme Lenan ja Erkin vieraina. Kävimme olutbaarissa ja pelasimme shakkia. Puhuimme Railin kihloista.
Seuraavana päivänä tuli käymään itse Railikin, vaikka mies ei tullut sisään. Raili oli hiljaisena ja herkkänä. Lupasi käydä koulun loppuun. Lupasi, että sukunimi Hall varmasti jää. Voi tulla lisäys: Hall-Peltola. Saa nähdä, miten siinäkin käy? Olimme uimahallissa Raijan kanssa ja pelkäsimme hiukan, tulisiko seurauksia niistä huimauskohtauksista, jotka tapahtuivat Petroskoissa. Lääkäri silloin pyysi olemaan rauhallisemmin ja päästi matkalle, kun lupasin, ja pillereitä oli annettu matkaan.
Olimme Gennadin ja Larisan luona, kun Larisalla oli syntymäpäivä. Näimme Kaarinan. Genan luona olivat petroskoilaiset kaverit, jotka veivätkin meidät Joensuuhun. Ja sieltä taas linja-autolla Outokumpuun. Teuvo haki meidät sieltä.
17.8. Kerttu antoi mukaan lihapurkkeja ja 600 markkaa. (Gennadi antoi myös 100 markkaa.) (Näimme viimeisen kerran Teuvoa: muutaman päivän kuluttua se sotaveteraani kuoli. W.H. 21.8.2000)
Joensuussa saimme tietää, ettei linja-auto vie Petroskoihin, vaan Sortavalaan saakka. Kuitenkin piti mennä. Hyvä, ettei tarvinnut hermostella niitten Stronkin taulujen takia. Ei katsottukaan. Mutta tavaran raahaamista oli Pitkärannassa linja-auto asemalta rautatieasemalle. Kuitenkin olimme kotona 18.8. aamulla ja ehdin Mafioso-oopperan harjoituksiin.
21. ja 22.8. olimme mökillä sienestämässä ja poimimme viinimarjat. Allan tuli hakemaan meitä mökiltä. Saunoimme ja hiukan ryyppäsimmekin, kun Allanilla on kohta syntymäpäivä.
Tänään, siis 25.8., on kaksi Mafioso-oopperan läpimenoa. Monet teatterimme nuoret ovat muuttaneet Suomeen. Vanhemmat näyttelijät, jotka jäivät, joutuvat paikkaamaan.
Soitin Eskolalle ja onnitelin syntymäpäivän johdosta.
31.8.
Tapahtumia on ollut kylliksi. Eilen oli Mafioso-oopperan kaksi kenraaliharjoitusta, mutta ilman Orvo Björnistä, jonka piti esittää herra Kaladzeroa. Mies valmistelee itseään Suomen matkalle ja paikkaa hampaita, kerran Venäjällä se on toistaiseksi halvempi homma.
Ensi-ilta on lykätty lokakuun puoliväliin, siis näytäntökauden avajaisiin. Toisena ensi-iltana olisi M. Lassilan Kun ruusut kukkivat. Sitä alkoi tänä päivänä ohjata Jori Savolainen Suomesta. Hän paasasi puolitoista tuntia siitä, että ahkeruus on meidän hommassa pääasia.
”Tavoite pitäisi olla näkyvissä”, sanoi mies. ”Vuonna 1966 aloitin teatteriurani. Oli kymmenen vierailuohjausta. Lähes kolmekymmentä vuotta olen opiskellut äänenkäyttöä. Tililläni on noin 80–100 ohjausta, näyttelinkin. Ensi-ilta tapahtuu 15.10. Päiväkäsky esityksen osanottajista syntyy huomenna.”
Minulle hän kuitenkin sanoi, että esitän Mikko Vilkastusta.
13.9.
Jori Savolainen, jota muutama päivä sitten kolautettiin päähän jollakin "vieteripampulla" pimeässä jollain Petroskoin kadulla ja ryöstettiin kaunis keltainen selkäreppu, meni käymään Suomessa asioillansa ja minä pääsin sillä aikaa käymään taas mökillä. Tällä ajalla ehdittiin ladata näyttämölle kolmasosan näytelmästä. Viime torstaina hän järjesti ”Tarinasta luopuminen" -tilaisuuden.
”Ennen kun alkaa tehdä näyttämöllä jotain uutta, täytyy luopua entisestä!” kertoi ohjaaja. Oli vodkapullo ja Karjalan palsamia. Oli yksi lasi kiertämässä. Myöhässä tuli tähänkin tilaisuuteen Pauli Vaklin. Ohjaaja lahjoitti Paulille pienen puukon ja Jumalan äidin kuvia Eila Närjälle ja Elina Skvortsovalle.
Pauli alkoi kolmannen kerran selittää minulle, että jos löydän konstin, miten sanon sen Mikko Vilkastuksen ”kuins”, niin kaikki on sitten hyvin. Alkoi hatuttaa, kun samaa puhui jo ohjaajakin.
Perjantaina oli eläkkeen saamisen päivä. Peruseläke on tällä hetkellä 99 702 ruplaa plus 22 655 ruplaa leipälisä vai oliko se pohjoislisä? Raijalla on samat eläkkeet seuraavina: 61 980 + 22 655. Juna mökille, siis Petroskoi-Tokari –juna, oli täpötäynnä duunareita; 2/3 seisoi ja piti toisistaan kiinni. Hyvä ettei niitä viimeisiä 5 km tarvinnut kävellä: oli odottamassa teatterin bussi.
Nostin perunat. Kannoin pellolle pohjamultaa, jota kesällä ostimme 80 000 ruplalla. Sunnuntaina toin korillisen karvarouskuja. Lopun päivän puhdistin ja keitin niitä. Laitoin itselleni lounaan. Sahasin puita ja luin Salaman kirjoitusta.
Eilen saimme kirjeen Pirkko Talvelalta ja kuvia Esko Talvelan huonosta kunnosta. Mies on sairaalassa.
Sitten soitti Gennadi, joka sai tietää Laina-tädiltä siitä, että Teuvo Kosunen on kuollut. Lähetimme sähkeen: ”Kevyet mullat Teuvolle. Otamme osaa suruun. Muistamme hyvällä. R. ja W.H.”
15.9.
Minulla on aavistus, etteivät Ruusut kukikaan teatterissamme tällä kertaa. Se jäähyväistilaisuus, jonka järjesti Jori Savolainen, matkustaen pois muka viideksi päiväksi, oli liiankin merkityksellinen. Ja eilen ilmenikin, että tämän päivän harjoitukset on siirretty huomiseen... Saa nähdä...
Tänään on LC istunto. Päätimme, että lokakuun kokoukseen tuomme ehdotuksia tulevasta toiminnasta. Taidekeskuksen johtaja leijona Rusanova ehdotti varamaan näkövammaisille 10 paikkaa joka konserttiin.
Mielestäni olisi hyvä järjestää uudenvuoden juhla näkövammaisille tai heidän lapsilleen.
28.9.
Jori Savolainen lähti taas viikoksi Suomeen. Eilen näyttämö oli koko päivän muitten käsissä. Aamulla harjoitteli sinfoniaorkesteri Bolshoi-teatterin laulajattaren kanssa, joka esiintyy tänä iltana.
Ja eilen illalla oli Alla Demidovan konsertti. Hän on Sovremennik-teatterin yksi parhaimpia näyttelijättäriä. Katsomo oli täpötäynnä. Kuuntelimme A. Pushkinin, M. Kuzminin, A. Blokin, B. Pasternakin, Tjuttshevin, Josif Brodskin, Marina Tsvetajevan, Anna Ahmatovan ja Tshuhontsevin runoja. Ja vaikka tavallinen lisätuolipaikka maksoi 5000 ruplaa, tuntui siltä, että mennä kannatti.
Eilen aamulla keskustelimme Jorin kanssa teatterijohtajan huoneessa kahvikuppi kädessä Lassilan sankareista.
Suomen markka maksoi tänään 530 ruplaa, ämpärillinen karpaloita 30 000 ruplaa.
Luen ahkerasti Robert Cohenin Näyttelemisen mahti -kirjaa. (Tampereen yliopisto. Tampere 1986)
2.10.
Kuudeskymmenestoinenkin syntymäpäiväni on menneisyydessä.
Tänään aamulla olimme Solomannin hautausmaalla, muistelimme Virtalan Elvi Asserovnaa.
Levähdimme, ryyppäsimme hiuskarvan mitan konjakkia ja lähdimme Venäläiseen draamateatteriin Lady Macbeth Mtsenskin kihlakunnasta -näytelmän ensi-iltaan. Katsomo oli melkein täynnä. Vapaita paikkoja taisi olla toisella parvella. Hyvä esitys! Mainio oli mielestäni Viktor Skorikin lavastus. Kulissina, taustana oli suuri Jumalankuva suurine silmineen. Sitten silmät katosivat ja jäivät silmittömät kasvot mustine reikineen. Myöhemmin katosi koko Jumalankuva. Mainiota oli Gavrilovin musiikki. Muutama kohtaus oli todella jännittävä. Joistakin kohtauksista puuttui kypsyyttä.
7.10.
Toissapäivänä sain onnittelukirjeen Pauli Rinteeltä. Melko perusteellinen lähetys! Hän myös kehottaa minuakin kirjoittamaan hänelle teatterimme työstä ja asioista.
Täytyy kai kirjoittaa siitä, että seitsemänkymppinen Gennadi Laine jo viikon ajan käy harjoituksissa kuumeessa ja pelkää mennä lääkärin vastaanotolle, joka voi panna hänet petiin ja silloin taas harjoituksia perutetaan, sillä toista miestä tuskinpa löytyy.
Ja eilen taas "sairastui" viinaan Pauli Vaklin, joka ensiksi myöhästyi puoli tuntia ja sen päälle oli melko hutikassa. Jori pani hänet pukeutumaan, mutta sitten huomasikin, ettei miehestä ole harjoituksiin. Kyllä hän yritti kolme kertaa sanoa repliikkinsä, mutta lankesi nauruun joka kerta. Ja välillä taas oli niin "mykkiä" paikkoja, että ohjaajan oli kysyttävä ihan: miksi ei ole otetta? Ohjaaja määräsi keskustelun Vaklinin kanssa johtajan luona huomiseksi kello 11.00.
Ja illalla näytäntökauden avajaisjuhlassa Teatteriliiton huoneistossa lauloi Myllärit-yhtye. Oli siellä muutama meidänkin näyttelijä ja Timo Munne ja Jori Savolainen. Ohjaaja osti kolme pullollista samppanjaa. Myllärit olivat reippaalla tuulella. Arto Rinne soitti banjoa ja lauloi. Tulivat mieleen Manokin esiintymiset tässä huoneistossa. Savolainen ryyppäsi vodkaakin, eikä se ollut ainoa kerta.
Aamulla, kun Pauli Vaklin oli johtajan puheilla, Jori piti hakea hotellista. Ja 1,5 tunnin kuluttua perutettiin harjoitukset ja meidät taas päästettiin kotiin. Ja taas on vaakalaudalla teatterimme tilanne. Ensi-illan on määrä olla valmis 15.10., mutta Eila Närjä, pääsankaritar, kävelee kolmannessa näytöksessä teksti kädessä. Kulissit eivät ole vielä valmiit. Toissapäivänä vasta aloitettiin laulujen oppiminen ja monella niitä on monta.
Laine sairastui, Vaklin kuulemma ajetaan pois teatterista ja ohjaajakin kompastelee. Niin eihän tästä tule mitään!
8.10.
Harjoitukset menevät vaikeasti. Viola Malmi harjoittelee tansseja.
Aamulla nauhoitin Matti Mazajevin kertomuksia radiossa.
Saimme Raijan kanssa eläkkeemme: 233 110 ruplaa. Ruplia sanotaan "puisiksi".
12.10.
Kolme päivää sitten harjoitusten jälkeen ohjaajamme Jori Savolainen käväisi teatterimme baarissa ja sieltä lähti johdinautolla rautatieasemalle ja sieltä linja-autolla Drevljankalle, jossa oli hänen yöpaikkansa. Hän istahti väsyneenä jollekin penkille, joka oli syrjässä bussipysäkiltä. Silloin hänen kätensä oli kierretty selän taakse, kurkulle oli laitettu puukko. Taas otettiin selkäreppu, jossa oli nauhuri ja suomalaisia markkoja melkoisesti, kädestä otettiin sormus ja taskusta lompakko. Mies meinasi lähteä kotiinsa Suomeen, mutta kuitenkin sitten jäi. Miliisissä hän kävi vasta päivän kuluttua. Mutta harjoitukset jatkuvat...
15.10.
Ja nyt jo monta päivää Ruusujen harjoitukset ovat pääohjaaja Vladimirovin käsissä. Mies tavan mukaisesti huutaa ja on energiaa täynnä. Jori lähti harjoituksista. Timo Munne ilmoitti, että on saanut ohjaajan ohjakset käsiinsä Savolaiselta. Vladimirov ja moni muukin hymähtivät sille. Onhan Munne vain harjoittelija. Eiliset harjoitukset olivat täynnä muutoksia. Ja eilen tuntui siltä, että kansankomedia muuttuu tyyliltään musikaaliksi.
Tänään aamulla on ainoa läpimeno ennen ensi-iltaa. Saa nähdä, sulattaako pääsankaritar, siis Eila Närjä, nämä muutokset. Jori kuuluu olevan baarissa. Illalla on ensi-ilta!
16.10.
Kun ruusut kukkivat -ensi-ilta tuntuu kehon joka solussa. Katsomo oli melkein täynnä. Kaikki meidän vanhemmat näyttelijämme tulivat katsomaan: Darja Karpova, Sanni Botsharnikova, Liisa Sevander, Viljo Vesa, Viljo Ahvonen ja Björniset. Kävivät onnittelemassa... Noin 5-6 kertaa yleisö pyysi tulemaan lopussa näyttämölle.
Me, tavan mukaan, pyysimme ohjaajaa, mutta Jori Savolainen ei tullut näyttämölle. Ei tullut johtajan huoneeseenkaan, jossa Viola Malmi kestitsi samppanjalla. Sen lisäksi oli 3-4 vodkapulloa, omenia ja banaaneja. Mukana oli Seppo Huunonen, joka meinaa ohjata näyttämöllämme esityksen E. Leinon Tuonelan joutsen -runoelman mukaan.
Minä menin hiukan sekaisin ensimmäisessä näytöksessä, mutta onneksi löytyi voimaa keskittyä. Ainakin Sanni Botsharnikova sanoi, että nyt hän ymmärsi, etten minä ollut vain komissaari teatterissamme.
Koetan olla rauhallisempi ja luovempi!
17.10.
Eihän siitä rauhallisemmasta olosta tullut mitään... Katsomo kyllä tälläkin kertaa oli melkein täynnä. Vaikka Inkeri-liitto oli ostanut esityksen puoleen hintaan, siis 200 000 ruplalla, yleisöä oli ainakin 300 henkeä. Katsomo herkullisesti hengitti vastaan... Mullonen sanoi lopussa, että esitys muistutti 60-luvun esityksiä ja se lämmitti! Jori Savolaista ei ollut paikalla. Onko hän lähtenyt Suomeen?
Illalla näyttelijäin kahvilassa johtaja Alatalo nosti maljan Eila Närjälle ja Vladimiroville, jotka pelastivat esityksen... Eila puolestaan kehui myös Vladimirovia. Mutta kyllähän se Savolainen pani ne hiivat pullataikinaan. Hän odotti meiltä itsenäistä luovaa työtä. Sitä ei ollut riittävästi! Olemmeko me jo tottuneet sen verran käskyihin, että emme haluakaan tehdä itsenäistä työtä? Mutta, mielestäni, ei se ohjaajan diktatuurikaan ole teatterille hyvä! Silloin me olemme koekaniineja vain.
Tänään soitti Ortjo Stepanov ja kauheasti kehui minua: ”Sinun roolisi oli paras! Pääsankaritar ampui usein yli.”
Tänään on maanantai, siis vapaapäivä, mutta muistelen petissä Mikko Vilkastuksen tekstejä. Ja nyt on vielä palautettava mieleen ne Mafioso-oopperan musiikkikappaleet.
21.10.
Viikko meni Vladimirovin huutojen merkeissä, mutta "kaikki loppuu aikanaan" ja illalla on sekin ensi-ilta.
Aamulla on taiteellisen neuvoston istunto, jossa aprikoidaan miten jakaa puolentoista miljoonan ruplan lisäyksen palkkoihin.
Kutsuin lounaalle Timo Munnen isänsä kanssa ja ohjaajan Joensuusta herra Timo Ventolan, joka on ohjannut myös teatterissamme.
22.10.
Eilen Mafioso-oopperan ensi-illassa oli noin 300 henkeä. Yleisö ei kai oikein ymmärtänyt, että mafiosoille voi nauraa. Istuivat hiljaa eivätkä edes ensimmäisen näytöksen jälkeen aplodeeranneet. Mutta lopussa kuitenkin oli melko voimakkaat suosionosoitukset ja runoilijamme Paavo Voutilainen hyppäsi näyttämölle ja lausui vastasyntyneitä runojaan. Oli kukkiakin. Paavo innoissaan löi minua päin naamaa sanoessaan, että minä olen ollut paska ministeri, mutta ”olet kuitenkin hyvä näyttelijä”. Sain ohjaajalta käsiohjelman, johon on kirjoitettu, että taistelun olen voittanut. Pekalla oli hirveän hämärässä kunnossa ääni, mutta hän onnistui viemään esityksen loppuun.
29.10.
Eräälle venäläisittäin hyvin kauniille naiselle, joka on kaverini Nikolai Samsonovin vaimo ja joka on täyttynyt 55 vuotta, omistan runoni, valitettavasti venäjänkielisen.
Balladi puhtaudesta
Мечты об идеале и сны о чистоте
Мы дружно оболгали в своей же простоте,
Теперь нам трудно верить, без веры же нельзя,
Несём свои потери в блевотине скользя.
Как грустно это видеть, как грустно это знать,
Но дело надо делать и голову поднять!
И верить в счастье зрело, что сделал, то – твоё.
А всё, что накипело, плеснуть бы на жульё!
Своим же детям, внукам внушить, что красота
Нужна душе, примерно, как телу чистота.
Ты, Нина Алексеевна, в свои там пять да пять
В своей семье немалой умеешь сохранять
И чистоту в квартире и в сердце чистоту,
А в отношении к людям – людскую красоту.
Да будет больше мыла и пасты, порошка,
Пусть будет больше счастья, здоровья на века!
Raija sanoi, etteivät kaikkia vieraita miellyttäneet nämä säkeet. Ne ovat ainakin puhtaan sydämen purkaus.
Eilen oli Ruusujen kolmas esitys. Salissa oli kolmisenkymmentä nuorta, mutta oli Oulun valtuuskunta, olivat Paavo Liski, kulttuurisihteeri Riitta Mänty ja Timo Munnen vanhemmat. Minun kohdaltani esitys ei ollut parhaimpia. Pauli Vaklin myöhästyi näyttämöltä. Eila Närjä huutaa liikaa ja joskus ihan vinkuu.
Munnen äiti toi iltatilaisuuteen komean kalakukon.
Toissapäivänä syntyi teatterimme johtajan päiväkäsky, jonka mukaan alan saamaan 13. palkkausluokan palkkaa ja 6 kk 50% lisäyksen. Se oli näitten ensi-iltojen tunnustus!
Tänään on kolmas Mafioso-oopperan esitys ja sen päälle menemme Orvo Björnisen kanssa Samsonovan syntymäpäivän viettoon.
1.11.
Näyttelemisen mahti: ”Suhteen kommunikoiminen on kuin kalastaja heittämässä koukkua veteen; se on toimintaa, jota ei ole saatettu loppuun ennen kuin toisessa päässä tunnetaan nykäys.” Antony Guinn.
2.11.
Kävimme Raijan kanssa Mironovin ohjaaman kansansoitinorkesterin konsertissa. Orkesterin säestyksellä lauloi kuuluisa oopperalaulaja Aleksandr Vedernikov! Hän lauloi antaumuksella ja toi esille melko paljon ajatuksiakin. Ja hyvä, että katsomo oli täynnä ja nimenomaan nuoria!
Ennen konserttia kävin suomalaisen graafikon, Varkauden kaupungin taiteilijan Väinö Rouvisen näyttelyn avajaisissa. Muistui hänen ateljeensa noin kolmen vuoden etäisyydestä. Rouvinen lahjoitti silloin kirjansa. Nyt eräissä teoksissa oli mukana osuvasti tuttavani Eeva Kilven runoja. Se teki teoksista inhimillisempiä.
Huomasin teatterimme työjärjestystaululla uuden päiväkäskyn, jonka mukaan olen vapaa uudesta näytelmästä. Kantele käteen ja Kalevalan runoja pääkallooni!
3.11.
Reilusti nukuimme ja aamiaisen jälkeen lähdimme asuntomme omistukseen saamisen retkelle. Piti kuitenkin kolme kertaa käydä byrokraattien huoneissa, ennen kuin saimme paperin, jonka mukaan meillä on nyt omaisuutta! Mutta vasta 1,5 vuoden kuluttua saamme sen omistustodistuksen. Maksoimme siitä 52 tuhatta ruplaa...
Kirjoitin kirjeitä rajan toisella puolella asuville pojillemme.
Kello 14.00 oli teatterimme ammattiliittokokous. Ammattiliittolaisia luettelossa oli 15, mutta kokoukseen tottumuksen mukaan tuli kuitenkin kaksikymmentä teatterin työntekijää. Päätimme, että ammattiliittoa tarvitaan. Jonkun on oltava johdon vastapainona. Samaa mieltä oli teatterin johtaja Alatalokin.
4.11.
Luin tänään Severnyi kurjerista Dmitri Svintsovin arvostelun Mafioso-oopperasta. Kehuu minuakin "vanhentuneena juoksupoikana", joka on joskus ollut Manokin laulajana.
7.11.
Vallankumouksellista juhlaa juhlin kävelemällä Leninin ja Kirovin aukioitten välillä. Pieni kukkakori näkyi kuitenkin olevan Leninin jaloissa.
Eilen oli Mafioso-oopperan esitys. Ei ennen muinoin sellaista voisi olla, että näin korkea-arvoisen juhlan aattona näytellään "humpuukia". Katsomossa oli noin 200 katsojaa. Esityksen päätyttyä joku salista huusi "bravoakin".
Suomalainen harrastajanäyttelijä Timo Munne ilmoitti, että kyllä hän on "kommari", mutta ei kaikki kuitenkaan miellytä häntä valtakunnassamme.
9.11.
Nauhoitimme Mafioso-oopperan, Kun ruusut kukkivat ja Sisarenne ja vankinne -esitysten kohtauksia mainosmielessä TV:ssä. Se vei puoli päivää.
Iltapäivällä juhlimme TV-ohjaajan Genkinan Karjalassa asumisen 30-vuotisjuhlaa. Hän syntyi Harkovissa, vietti lapsuuden Alma-Atassa ja koulunsa lopetettuaan siirtyi Karjalaamme ja tänne jäi. Lasten menestysesitys Robotti Rops teatterissamme oli hänen diplomityönsä. Minä olin silloin yli kolmekymppinen ja pantiin esittämään 13-vuotiasta pojannulikkaa. Samoina aikoina esitin Jyrkiä Virtasissa ja Lahtisissa. Ne roolit panivatkin ajattelemaan, olenko riittävän lahjakas, kun parempia rooleja en saa. Ja muutaman vuoden kuluttua painuin teatterista.
12.11.
Toissapäivänä olin kuuntelemassa kuuluisan, monen kilpailun voittajan, pianisti Bashkirovin soittoa sinfoniaorkesterimme säestämänä. Soitettiin mahtavasti Beethovenia ja Skrjabinia. Katsomo oli taaskin täpötäynnä, vaikka liput maksoivat 7 000 ruplaa! Ja lippu ylihuomiseen jatsifestivaalin konserttiin maksoi 14 000 ruplaa.
Sain vieraskutsulipun Joutsenlampi-baletin esitykseen, johon osallistuu tanssijatar Makuha Filippiineiltä. (Lippu maksaisi 15000 ruplaa.)
13.11.
Eilen Oopperan esityksessä oli jo noin 50 henkeä. Mutta he olivat tarmokkaita, kun jaksoivat istua salissa kauheassa kylmyydessä. Yksi katsojista tuli esityksen jälkeen pukuhuoneeseeni ja pyysi nimenomaan minulta puumerkkiäni käsiohjelmaansa. Kai hän oli sen jatsifestivaalin osanottaja, kun puhui muutaman sanan suomeksi ja venäjäksi...
Tänään on Ruusut kukkivat -esitys.
16.11.
Heräsin Ortjo Stepanovin puhelinsoittoon: ”Lääkärit eivät päästä ulos, kun on noin liukasta. Mutta tämänpäiväiseen tilaisuuden yhteydessä haluaisin sanoa, että Lassilan Ruusujen esitys on teatterin hyvän tulevaisuuden alkuna. Suotta se venäjänkielinen Petrozavodsk -lehti arvosteli Pekka Mikshijeviä. Kyllä hän oli hyvä. Suutarin työssä muuten pitäisi ensiksi tehdä naskalilla reiän ja sitten lyödä vasaralla yhden kerran hiljemmin ja toisen kerran jo kovemmin (Eila Närjän sankarittarelle). Kylän emäntä oli liian haaveileva (tarkoitti Löppö-Leenaa). Hyvä oli Kettusen Vieno, vaikka joku sanoi, että hän on aina staattinen. Mutta yleensä näytäntökauden avajaiset onnistuivat. Sinusta kerron Armas Mishinille, joka meinaa kirjoittaa arvostelun Karjalan Sanomiin.”
Puhe oli tämänpäiväisestä Kirjailijaliiton ja Kansallisen teatterimme näyttelijöiden kerääntymisestä, josta tulisi tulevaisuudessa sellainen suomenkielisen kulttuurin kerho. Tänään keräännytään kello 14.00.
20.11.
Eilisestä Mafioso-oopperan esityksestä: ihmisiä oli noin 100 henkeä, Erna Berg, joka viime aikoina on venäjänkielisenä kuuluttajana, päästettiin käymään Suomessa ja tekstiä luki johtajamme Alatalo; kaksi nuorta tyttöä sairastui teatterin kylmyydestä ja joukkokohtaukseen pantiin vanhemmat näyttelijättäret Kornilova ja Aili Ragujeva; esityksen niin sanottua lavamiestä esitti itse pääohjaaja Vladimirov, joka vasara kädessä ja kasvojen alapuoli peitettynä käveli ja tuon tuosta löi sillä vasaralla kulisseja (hänhän on toisessa näytöksessä se "Magomajev", jota näytelmän mafiosot vievät Venäjältä laatikossa).
Katsomossa oli suomalaisia ylioppilaita.
Harjoittelimme lasten kanssa jouluesitystä, joka huomenna nauhoitetaan TV:tä varten.
Luen koko ajan vapaana ollessani Näyttelemisen mahti -kirjaa.
21.11.
Sain tänään 50 tuhatta ruplaa ennakkoa. Siis palkkaa ei ole vielä annettu, vaikka ensimmäisestä päivästä luvattiinkin. Moskovasta eivät vielä muka ole rahat tulleet.
Nauhoitimme TV-nauhalle joulusarjaan satuja museosta. Olin suomalaisena Joulupukkina. Sarjaa tekee ja juontaa toverimme Viola Malmin tytär Anita Dunkers.
1.12.
Olen ollut taas jo koko viikon ruusuni voittamana. Ja rautatieläisten sairaalassa! Viime lauantain ja sunnuntain esitykset oli vaihdettu. Yritän huomenna olla vaatimusten tasolla. Nythän on aikaa lukea Näyttelemisen mahtia.
7.12.
Eilen ei tullut Suomesta lentokone ja kotiinsa jäi Seppo Huunonen, jonka pyrimme saamaan Suomalaisen kulttuurin kerhon vetäjäksi. Siirrettiin kerhon kokoontuminen huomiseen. Aiheena on Joulu ja Kalevala.
Tänään olin aamulla varhain saamassa jononumeroa kurkku-korva-lääkärin vastaanotolle ja kello 14.00 saan tietää, salliiko lääkäri painoilmakammiohoitoa jaloilleni. Aamulla olin veren UV-säteilyhoidossa.
8.12.
Suomalaisen kulttuurikerhon kokouksessa muutaman sanan aiheesta ”Joulu ja Kalevala” lausui Armas Mishin. Sitten minä soitin hiukan viisikielistä kantelettani ja lausuin muutamia säkeitä Kalevalan I runosta. Puheen piti suomalainen ohjaaja Seppo Huunonen. Hän lahjoitti Kalevala-kirjansa inkeriläisten kirjastoon ja kahvipaketin seurallemme. Puhuivat Urho Ruhanen, J. Kemppi ja Timo Munne. Nina Rugojeva kertoi Kipinä-lehden kriisistä.
11.12.
Mafioso-ooppera -esityksessä oli 250 katsojaa, joista puolet suomalaisia maanviljelijöitä. Mutta eilen Ruusujen esityksessä oli noin 30 vanhaa mummoa.
Ennen eilistä esitystä olimme Inkeri-kuoron kanssa vanhainkodissa Perttusen kadulla. Lausuin myös Kalevalaa ja lauloimme. Inkeri-liiton hallinnon jäsenenä sain joululahjana 10 kilon paketin, jossa oli kahvipaketti, riisiä, karamelleja, kaakaota, teetä yms.
Tänään on taas Mafioso-ooppera -esitys, mutta taas oli sanomalehdessä virhe. Alkamisen ajaksi on lehteen merkitty kello 19.00 ja työjärjestykseen 17.00.
12.12.
Tänään on uuden Perustuslain syntymäpäivä. Jeltsin julisti sen vapaapäiväksi. Duuma kielsi sen. Silloin Jeltsin omalla käskyllä julisti sen. Mutta kansa ei ymmärtänyt sitä. Kaupat ovat auki, koululaiset lähtivät kouluun.
Seppo Sailo lähetti minulle kutsun Nina Sailon näyttelyn avajaisiin, jotka ovat 2.–12.2.1995 Helsingin Jugendsalissa.
15.12.
Kulttuurisäätiömme hallinnon istunto: pohdimme mahdollisuuksiamme auttaa Osudareva doroga -ohjelmaa. (Se on ”Hallitsijan tie” -ohjelma, jossa kyse on siitä Pietari Suuren määräämästä tiestä, jonka kautta tuotiin Arkangelissa rakennetut laivat Itämeren rannoille taistelemaan Ruotsia vastaan.)
Illalla lähdimme Pietariin Pirkko Talvelan humanitaarista kuormaa vastaan. Emäntä lähetti 200 markkaa postikortin kanssa: 50 markkaa taksiin ja 50 markkaa Raijalle tupakkaan. Ja kun tänään markka maksaa 700 ruplaa, niin rahaa riitti junalippuun: 20500x2x2 ja petivaatteet 3000x2x2= 82000+12000=94 000 ruplaa ja Petroskoin taksi 10 000 plus viinipullot, joita toimme Pirkolle Suomeen vietäväksi. Ja Pirkko toi suuren kuormallisen vaatteita ja joululahjoja. Paketti Eila Närjälle. Molempien kärryt ovat täynnä ja molemmilla on selkäreput selässä.
17.12.
Kello 7.08 olimme kuitenkin Petroskoissa.
Illalla oli Lassilan Ruusujen kukkiminen kauheassa kylmyydessä. Yleisöä noin 30 henkeä.
18.12.
Mafioso-oopperan esityksessä oli 24 ihmistä! Ja järjestäjät kertoivat, että oli myyty 120 lippua??? Pakkanenko pelästytti?
Eilen soitti Erkki ja kertoi, että hänellä on virkatodistus, jonka mukaan Nelly Saario (äitini) todellakin syntyi Laitilassa. Hän jo ymmärsi, että olemme Raijan kanssa kohta tulossa Suomeen. ”Asunnon varmasti saatte kuukaudessa ja sen ajan voisitte asua meillä”, sanoi poikamme.
Vuoden aikana tasavallan lehdissä:
20.1.94, Severnyi kurjer, ”Ammoin unohdettu luonnos.” (Teidän siskonne ja vankinne -näytelmän harjoitusten alusta. Informaatio pääohjaajastamme Leonid Vladimirovista.)
27.1.94, Severnyi kurjer, ”Esitys kriitikkojen silmin. Pinnallinen suhtautuminen ohjelmiston suunnittelussa.”
29.1.94, Karjalan Sanomat, ”Herra Gauguin epäonnistunut täysin.”
5.2.94, Karjalan Sanomat, T. Munne, ”Kriitikkopäivät epäonnistuivat totaalisesti.”
19.5.94, Karjalan Sanomat, Olga Mashinan haastattelu: ”En usko Kansallisen teatterin tulevaisuuteen.”
25.6.94, Karjalan Sanomat, V. Ahvonen 70 v.; P. Rinne 60 vuotta.
19.4.94, Severnyi kurjer, ”Taistelu koko maailman kanssa.” Teidän siskonne ja vankinne -esityksestä.
20.10.94, Karjalan Sanomat, ”Täysipainoiseen elämään lamatilan jälkeen.”
22.10.94, Karjalan Sanomat, informaatio Mafioso-ooppera -esityksestä.
27.10.94, Karjalan Sanomat, ”Kansallinen teatteri revittelee kaikin voimin Carmenia.”
30.9.94 Karjalainen-sanomalehti (Suomi), Mafioso-ooppera -esityksestä.
4.11.94 Venäjänkielinen sanomalehti Petrozavodsk, Dm. Svintsov, ”На первый-второй расчитайсь!”
4.11.94, Karjalan Sanomat, ”Suomalaisvieraat arvioivat Kansallisen teatterin ohjelmistoa.”
5.11.94, Karjalan Sanomat, ”Ohjaaja Paavo Liski lähti liikkeelle kielen puolesta.”
10.12.94, Karjalan Sanomat, ”Hätäkellot soivat kansallisten kulttuurien puolesta.”
|
