10.1.1995
Eino Leino, Tuonelan joutsen. Ohjaaja Seppo Huunonen.
Olen assistenttina ja näyttelijänä: vuorotellen Pekka Mikshijevin kanssa esitän Pohjan paimenta.
Keskustelutilaisuus muusikkojen Valeri Nikitinin ja Igor Arhipovin kanssa. Olin tulkkina ja tuntui siltä, että miehet ymmärsivät ohjaajan tavoitteet.
Ohjaajan keskustelu dramaturgin Venla Kiirasen kanssa tulevasta esityksestä auttoi minuakin ymmärtämään mihin herra pyrkii.
11.1.
Aamulla ompeluverstaassa keskustellaan tulevista puvuista. Seppo on samalla pukujen ja lavastuksen tekijä. Kello 11.00 on ensimmäinen harjoitus.
Lemminkäistä esittää Pauli Vaklin, Tuonelan neitoina ovat Elina Skvortsova ja Lidia Sykiäinen. Kuten olen jo maininnut, Pekka Mikshijev ja Hall ovat Pohjan paimenena. Lemminkäisen äitiä esittävat Eila Närjä ja Leena Kornilova. Tanssijat: Natalja Nikolajeva, Kristina Raudanen, Jelena Kriger, Antramentova (teatterimme kulissitaiteilija), Aleksandr Filatov, Kondratjev ja Aleksandr Vovk.
1. kohtaus, s.1–2: kaikki tanssijat!
2. kohtaus, s. 2–7: naistanssijat, Lemminkäinen, Manalan väki, Pohjan paimen, pelimannit.
3. kohtaus, s. 7–9: Lemminkäinen, Tuonen tyttö plus tanssijat. Pohjan paimen.
4. kohtaus, s. 9–13: Lemminkäinen, Tuonen tyttö.
5. kohtaus, s. 14–16: Lemminkäinen + kaikki.
6. kohtaus, s. 16–25: Lemminkäinen + tyttö + tanssijat.
Samat 7. kohtauksessa, s. 25–28.
8. kohtaus, s. 28–33: kaikki miestanssijoita lukuun ottamatta; kuoro lausujana.
9. kohtaus, s. 34–36: kaikki mukana.
Ensi-ilta on 25.2. Olisi hyvä saada säestäjiä mukaan harjoituksiin.
”Kysymys ei ole fyysisestä elämästä ja kuolemasta. Se on yhden ihmisen sielullista pohtimista. Mistä ihmismaailma johtuu? Louhi haluaa saada tietoonsa ihmisen salaisuuden ja sen laulaa Joutsen. Tuonen ja elämän puoli. Lemminkäinen etsii enemmänkin itseänsä. Tämä ei ole murhenäytelmä eikä kansanmyytti. Runoelma on moniselitteinen materiaali. Punainen juova keskellä näyttämöä esittää Tuonen virtaa. Aurinko ja kuu. Tuonen tytön laituri, jossa hän pesee ihmispyykkiä. Kaksi kiveä on Lemminkäisen korokkeena. Uudentyyppistä teatteria. Mielikuvien myötä uuteen mielikuvaukseen. Lemminkäinen kuolemalla kuoleman voittaa”, kertoo näyttelijöille Seppo Huunonen.
18.1.
Kello 11.00 alkoivat lauluharjoitukset. Eila Närjä on kuumeessa. Laulavat Pauli Vaklin, Lida Sykiäinen ja Elina Skvortsova. Ohjaaja on mukana.
Illalla kello 19.00 alkaen luemme tekstiä. Lida on hyvässä hiprakassa. Sepon piti sanoa, ettei hän pidä alkoholin käytöstä harjoitusten aikana. Seppo lausuu tytön tekstiä, sen toistaa Elina ja sitten Lida toistaa saman tekstin.
19.1.
Tanssijoitten kanssa harjoittelee Kantele-yhtyeemme balettimestari Kalinkina. On kutsuttu Maksim Gavrilovkin soittamaan kanteletta.
25.1.
Inkeri-liiton vuosikokouksen valmistamisen hallinnon istunto. Liitto sai 20 miljoonaa ruplaa apua, siis 1,5 tuhatta Suomen markkaa, vanhainkoti-hankkeeseen. Liitto täyttää viisi vuotta! Juho Mullonen kertoi, että liiton maltillisen linjan takia järjestelytyötämme arvostetaan. Huonona puolena ovat toistaiseksi siteet paikallisiin järjestöihin. ”Tällä kertaa meillä on jonkin verran rahaa Suomen pankin tilillä”, kertoi Mullonen.
29.1.
Kävimme ensimmäisen kerran koko näytelmän läpi.
11.2.
Näinä päivinä teatterimme pääohjaaja valmisti venäjänkielisen näytelmän Vladimirskaja ploshtshadj (Vladimirin aukio) ja tänään, kun Pekka Mikshijev sairastui, niin Mafioson edestä esitettiin venäjänkielistä näytelmää, jossa itse Vladimirov esittää pääosaa ja vastapelaajana on Anja Vaklin.
19.2.
Aamuharjoitus meni pilalle. Näyttämöllä on se Vladimirin aukio. Vaklin myöhästyi 40 minuuttia. Maalattiin kulisseja ja itse Seppokin maalasi. Lämpöputket halkesivat ja siksi ne on pantu kiinni. Kauhea kylmyys! Maali kuivuu huonosti. Valomestari Mishan kanssa keskusteltiin kaikkien valopisteiden tehokkuuksista. Olin tulkkina. Illalla oli kauhean vaikea läpimeno.
”Lauloitte niin kuin se olisi ollut ensi kerta”, sanoi Seppo.
25.2.
Oli Eino Leinon Tuonelan joutsenen ensi-ilta. Katsomo täynnä. Monta suomalaista. Suomesta tulivat kolmen läänin valtuuskunnat. Salissa oli Paavo Liskikin. Kulttuuriministerimme puhui esityksen lopussa kiitossanoja. Koko esityksen aloitti Seppo Huunonen puheellaan, jonka tulkkasi Tamara Starshova. Pieniä munauksia tietenkin tapahtui, mutta kuiskaajana oli väliverhoissa itse Huunonen. Taiteilija Tamara Jufa tunnusti, että esitys on kaunis! Liisa Sevander oli mielissään, että ymmärsi jokaisen sanan!
Sinikka Malmi kertoi vitsin juutalaisesta, joka kysymykseen ”Mitenkäs voit?” vastasi: ”Ette perkeleet nauti lopustani!” (”Ne dozhdjotesj!”) Mielessä on teatterimme kohtalo.
26.2.
Tänään katsomossa oli vain 100 henkeä. Esityksen jälkeen oli karonkka, jossa ryypättiin kuka kahvia ja kuka vodkaa.
Seppo Huunonen, Paavo Liski ja joku nainen kävivät minun saattamana Leo Lankisen ateljeessa.
15.3.
Karjalan Sanomat, Näyttelijä Pekka Mikshijev 60 vuotta: yli 250 roolia ja 37 vuotta teatterissa.
18.3.
Karjalan rahvahan lehti Oma muassa ilmestyi kirjoitukseni Pekasta.
24.3.
Kummallista, ettei löytynyt aikaa päiväkirjalleni. Yhtä ja toista kyllä on tapahtunutkin. Tilanne Venäjällä huononee päivä päivältä. On syttynyt sota Tshetsheniassa, usko presidenttiin vähenee, hinnat nousevat ja palkat pienenevät joka päivä.
Alkoivat ja loppuivat Tuonelan joutsenen harjoitukset. Myöhemmin, kun Pekka Mikshijev sairastui, sain Pohjan paimenen osan. Ohjaaja oli säveltäjänä ja lavastajanakin. Toi kankaita Suomesta ja itse maalasi niitä, kun maalitkin oli tuotu Suomesta. Nyt sitä näytelmää on esitettykin jo kymmenisen kertaa.
Kävin helmikuussa Suomessakin Nina Sailon näyttelyssä Helsingin Jugendsalissa. Se oli ainoa hänen henkilökohtainen näyttelynsä ja puheessani en voinut olla kehumatta Karjalamme Kulttuurisäätiötä, joka järjesti ennen sitä näyttelyn Petroskoissa, Aunuksessa ja Sortavalassa.
Tänään tulee Suomen Sievin kaupungin LC-valtuuskunta kolmeksi päiväksi, 9 henkeä. Tänään on Mafioso-oopperan esitys ja kutsuin leijonat siihen.
Olen lukenut Ortjo Stepanovin Kotikunnan tarina -romaanin. Mies täyttää 7. huhtikuuta 75 vuotta. Sain kutsun Suomen Kulttuurikornitsalta tulla juhliin Kalevalaan.
Sain tekijänä Joensuun yliopiston professori Jokipiiltä Itämerensuomalaiset-kirjan.
Sievin leijonat lähtivätkin esityksestä väliajalla hotelliin juopottelemaan.
27.3.
Kello 13.55 Finnair-lentokoneella lähtivät kotiinpäin leijonat Sievin kaupungista. Hotelli Severnajan työntekijät ihmettelivät, etteivät vieraat nukkuneet lainkaan, vaan juovuksissa kävelivät koko yötä käytävillä.
Eilen sain tietää, että leijonalta Paavo Saviluodolta "tyttö" vei 500–600 markkaa eikä mies oikein uskaltanut ilmoittaa miliisille, ettei vaimonsa saisi tietää. Toinen heistä, Sakari Virta, kävi huoneessaan katsomassa miten on lompakkonsa laita ja ilmeni, että rahapussi, jonka hän oli piilottanut likavaatteiden sekaan vaatekaappiin, oli myös kadonnut. Ja siinä oli pankin luottokortti, puhelinkortti, polttoainekortti ja noin 500 markkaa. Pyysi minua olemaan tulkkina miliisilaitoksella. Siihen meni melkein kolme tuntia.
Se vieraitten lääkärileijona Antti Kukkonen oli kolme päivää niin hutikassa, että hukkasi huoneensa avaimet ja maksoi niistä hotellille 40 000 ruplaa.
Yhdeksänhenkisestä valtuuskunnasta meidän klubin istunnossa oli vain kuusi henkeä. Mutta kävivät kuitenkin Soutjärvellä katsomassa niitä lämmityslaitteita, jotka viime matkalla lahjoittivat Sergei Loninille. ”Laitteet olivat oikeassa paikassa”, ilmoittivat miehet.
26.3. meillä oli yhteinen illanvietto, joka oli omistettu Kalevalalle. Minä soitin kymmenkielistä kanteletta. Sergei Stangrit soitti, karjalaisia lauluja lauloi Nadezda Vydrina Kantele-yhtyeestä. Tilaisuuteen oli kutsuttu suomalais-ugrilaisen koulun opetusjohtaja Svetlana Fjodorovna Kondratjeva, joka myös lauloi karjalan kielellä. Tilaisuuteen tuli yllättäen amerikkalainen leijona Roger Palmer Minnesotan osavaltiosta. Hän vastaa kansainvälisistä ohjelmista osavaltion johdossa. Siinä yritettiin kertoa vitsejäkin, mutta tulkkaus kolmelle kielelle vei niistä huumorin kokonaan.
2.4.
Sieviläiset olivat ja menivät. Saimme heiltä kutsun heinäkuuksi. Miehet maksoivat itse hotellinsa ja autobussin, jolla tulivat lentokentältä.
30.3. ja eilen kävin hiihtämässä "Suihkulähteellä".
Tänään kello 17.00 on Tuonelan joutsenen esitys.
Ostin lipun Kostamukseen. Olen menossa Jouhkon Kalaskan Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjon (Stepanovin) 75-vuotissyntymäpäiville Kalevalaan.
Soitti Markku ja pyysi tulemaan viisikielisen kanteleen kanssa. Sepitin tekstinkin:
Mieleni minun tekevi/ onnitella kirjailijaa,/ kansankirjailijaa, miestä/ Ortjoa Miihkalin poikaa./ Kirjat paksut, viisahimmat/ synnytti hän Haikolassa,/ näillä raukoilla rajoilla,/ poloisilla Pohjan mailla./ Viel’ on muitakin sanoja/ ongelmia oppimia,/ tien ohesta tempaamia,/ kanervista katkomia./ Vesi hälle virttä virkkoi,/ sae sateli sanoja,/ virttä toista tuulet toivat,/ kalat kotimaisen järven./ Onnittelen miestä jylhää,/ Väinämöisen sukulaista,/ ken on kansan synnyttämä,/ ken on sitä ylistänyt.
Ostin ja toin Kuhmon kulttuurikornitsaa varten seuraavat kirjat:
Boiko Tatjana, Oma sana – 5 000 ruplaa,
Karjalan rahvahan runoja – 2500 ruplaa,
Pekka Zaikov, Kaunista Karjalua – 10 kpl,
Stepanova, Zaikov, Kultapiälintu – myös 10 kpl,
Petroskoin kuvakirja – 15 600 ruplaa,
Solovetskin luostari – 40 000 ruplaa,
Gippenreiter, Ikuisuuden sopusointu – 62 500 ruplaa.
5.4.
Suomenkielisen kulttuurin seura kokoontui 4.ja 5. huhtikuuta. Täällä Pohjantähden alla -video kesti kolme tuntia. Tulivat Mikshijevin pariskunta, Gennadi Laine ja Ahvonen, Urho Ruhanen ja Sandra Stepanova, Nina Rugojeva ja Unelma Konkka, Ernest Haapanen naisystävänsä kanssa, tietenkin Armas Mishin ja minä. Kerääntyi 17 henkeä.
Ortjo Stepanov lähti Kalevalaan lentokoneella jo tänään. Meillä on Joutsenen esitys.
11.4.
Kerhossamme katsottiin Tuntematon sotilas -elokuvaa. Katsomassa oli 20 henkeä, itse olin matkalla.
18.4.
Saunan ja muistelemisen päivä.
6.4. lähdimme junalla Arto Rinteen ja hänen perheensä kanssa samassa hytissä. Ajoimme Kostamukseen ja sieltä yhdyimme 22-henkiseen suomalaiseen ryhmään, joka tuli bussilla. Siihen liittyi Vitali Dobrinin vaimoineen. Siis 7.4. iltapäivällä lähdimme Kalevalaan Vuokkiniemen kautta.
Bussissamme olivat mukana akateemikko Pertti Virtaranta, Karjalan kulttuurin seuran puhemies Keynäs, Rauno Meriö, Kuhmon kaupunginjohtaja Tikkanen, lehtimiehiä Kaleva-lehdestä, vietnamilainen Kalevalan kääntäjä Bui Viet Hoa ja tietenkin Niemisen pariskunta. Markku oli tiukasti mikrofonissa. Majoitettiin perheisiin. Meidät – Rauno, Tikkanen ja radiomies Helsingistä vaimonsa kanssa – majoitettiin Väinämöisenkadulle, 5 Rudolf Jegorovin taloon. Olimme siinä kaksi yötä.
7.4. illalla oli paikallisten harrastajien esiintyminen.
8.4. kello 10.00 kulttuuritalolla esitettiin dokumenttielokuva Jaakko Rugojevista ja Ortjosta. Kello 12.00 oli onnittelutilaisuus. Markku kertoi Ortjon elämästä ja näytti dioina valokuvia ja välissä minä luin Markun valitsemia tekstejä romaaneista.
Sitten olivat ne onnittelut ja niitten välillä esiintyivät paikalliset kanteleensoittajat ja tanssijat. Loppupuolella minäkin lausuin oman tekstini ja lauloin sen ”Osapoika, onnenpoika” viisikielisellä säestäen.
Kello 17.00 alkoi illallinen ja ryyppääminen.
9.4. aamulla lähdimme paluumatkalle Vuokkiniemen kautta, vaikka tulomatkalla jouduimmekin melko syvään kuoppaan. Matkallamme mukana oli Remsun Sandra Antintytär, joka vuorotteli Markun kanssa mikrofonin ääressä. Hän kertoi monta starinaa niin herttaisesti, että kyynel tuli silmiin ja monasti nauratti hänen vitseistään.
Sain Intouristin kautta pyynnön olla vastassa suomalaista turistiryhmää Sortavalassa 13.4. Matkustin sinne junalla ja turhaan odotin koko päivän. Ryhmä ei tullutkaan. 14.4. palasin kotiin.
Pääsiäisen merkeissä lauloimme Inkeri-kuorollamme vanhainkodissa. Laulajia oli enemmän kuin kuuntelijoita, mutta siitä huolimatta tilaisuus oli hyvin lämmin.
Sain pääsiäiskortin Svetlanalta Suomen Turusta.
Meillä kävi Timo Munne.
Varkaudesta tulivat käymään Petroskoissa Björniset ja kävimme Raijan kanssa heidän asunnossaan kahvilla. Keskustelimme elämästä ja tulevaisuudesta. Tuli taas mieli painua Suomeen. Tilanne Venäjällä muuttuu koko ajan, mutta pahempaan päin: Tshetshenian sota, taistelut Tadzhikistanissa, Zhirinovskin lausunnot, ruplan kelvottomuus ja tuotannon lysähtäminen kokonaan sekä kulttuurin köyhtyminen. Teatterimme on remontin partaalla.
Eilen, siis 17.4., kävin pankissa nostamassa 900 Suomen markkaa, jotka pitää maksaa Leo Sunille Itämerensuomalaiset-kirjan valmistelussa tekemästään työstä.
Kävi Viljo Ahvonen ja pyysi keskustelemaan säätiömme Jusupovan kanssa, voisiko hän katsoa säätiön videolla erästä puolen tunnin elokuvaa. Sen tekivät suomalaiset miehestä, joka oli Siperiassa sodan aikana ja on Ahvoselle tuttu...
Kello 18.00 oli Inkeri-kuoron 5-vuotisjuhla Kansallisessa keskuksessa. Laulettiin ja kahvia juotiin.
Tänään luen mielelläni Orvon Suomesta tuomia sanomalehtiä.
20.4.
Eilen oli Ortjo Stepanoville omistettu 75-vuotisjuhlatilaisuus Petroskoissa Teatteriliiton huoneistossa. Oli presidenttimme Stepanov, Korkeimmasta neuvostosta Aleksandrov, ministerimme Kalashnik, Armas Mishin, Vladimir Mashin, Paavo Voutilainen, Eino Karhu, Eino Kiuru, R. Toivonen, Leo Suni ja Leo Lankinen, Timo Munne ja sukulaiset. Tilaisuutta juonsi Marat Tarasov, joka on sen kirjailijaliiton puheenjohtaja, johon Ortjo kuuluu. Ortjo ei siis ole sen kirjailijaliiton jäsen, missä johtajana on Armas Mishin. Voi-voi! Olihan tietenkin Urho Ruhanenkin!
22.4.
Pidämme Raijan kanssa paastopäiviä. Join vettä, söin yhden omenan ja illalla sain lasillisen kefiiriä. Kaunis kevätpäivä. Pelottaa hiukan se, että jo viikko sitten jyrisi ukkonen! Jatkan Orvon Suomesta tuomien lehtien lukemista.
25.4.
Saunapäivä eläkeläisille, siis saunaan pääsee puolesta hinnasta.
Tänään on LC:n istuntopäivä ja lupasi tulla leijona Eero Rauhamäki Outokummusta.
Gennadi-Veli Laineen syntymäpäivän johdosta sepitin runontapaisen:
On toukotyön ja rakkauden aika,
Ja siksi toukokuulla on niin hyvä maine,
Mutt’ paremmaksi tuli tämä maine,
kun syntyi maailmaan meidän Veli Laine.
Sun näyttelemislahjat saivat kuuluisuutta
Ja shakkipelissä tuon tuosta sinä voitat,
Sä etsit aina elämästä uutta,
teatterissa aina uutta koetat.
Mä toivon sulle onnea ja voimaa,
Ja terveyttä, tietenkin, täyskourin!
Ja ympäristön toivon sulle soivan,
Ja vihollisten olla täysin nöyrin!
27.4.
Inkeri-liiton hallinnon kokoukseen osallistui Suomi-seuran toiminnanjohtaja Ilkka Christian Björklund. Kerroin hallinnossa teatterimme nykypäivästä. Myöhemmin Björklund oli kuoron harjoituksissa.
Luen mielelläni Ortjo Stepanovin Lesket-romaania. Yritän tehdä näytelmän siitä tai ainakin radiokuunnelman.
7.5.
Ulkona on kylmää, räntää... Vappua vietti vain parisataa vanhemmanpuoleista ihmistä. Puheet Kirovin torilla loppuivat jo kello 11.00. Ehdimme kuitenkin kuunnella. Liehui kaksi valkoiskeltaismustaa lippua ja tsaarin ajan lippu. Eivät toimineet kovaääniset ja käsissä puhujilla oli käsikaiuttimet. Koko huomio radiossa ja TV:ssä on kiinnitetty Voiton 50-vuotisjuhlaan ja Tshetsheniassa riehuvaan sotarouvaan.
8.5.
Suuren Voiton päivän aatto. Puhtaalla vaikka kylmällä viltillä luonto peitti syntisen maansa. Harmaa taivas on kauhean matalalla.
Radiosta kuuluu toimittajan Natalja Lartsevan lähetys, joka on omistettu runoilijattarelle Julia Druninalle, suurelle Venäjän kansalaiselle. Sodan aikana hän oli sairaanhoitajana ja viime aikana sen viimeisen Korkeimman neuvoston jäsenenä. Vuoden 1991 lokakuussa oli Valkoisen talon edustalla kolme päivää. Mutta sitten näki, että Venäjämme sittenkin lentää kuiluun ja lopetti päivänsä!
Ja köyhtyminen vain jatkuu ja jatkuu häpeällinen sota omaa kansaa vastaan.
9.5.
Kirkas päivä ja, vaikka on melko kylmä, ihmisiä on kaduilla runsaasti. Orkesterit pauhaavat ja joka suunnalta kuulee niitä katkeran lapsuuden lauluja.
Eilen näytettiin tv ruudussa marsalkka Zhukovin patsaan paljastamistilaisuus.
Tänään aamulla katsoimme TV:stä Moskovan sotilasparaatia, ostimme pari neilikkaa ja menimme tuntemattoman sotilaan haudalle, jonne laskettiin ne neilikat, kuten monet muutkin ihmiset.
K. Marxin katu ja Kirovin aukio ovat täynnä ihmisiä. Tuhansia! Kymmeniä oli teatterimme katolla. Tykkien laukaukset olivat julman kovia.
Lounaan aikana katsoimme taas TV:stä Poklonnaja gora -juhlan tapahtumia. Tuskinpa joka päivä yhtä aikaa voi nähdä näin monta maailmankuulua henkilöä: mm. Tshernomyrdin ja Shevarnadze sekä Kiinan, Englannin ja USA:n päämiehet.
Kello 15.00 olin kuuntelemassa Shostakovitshin 5. sinfoniaa konservatoriomme sinfoniaorkesterin esittämänä. Sota-ajan lauluja mainiosti lauloi konservatorion sekakuoro.
Tulee mieleen Lida Sykiäisen eilinen ruikuttelu siitä, että minä muka petin hänet, kun läksin puolueesta pois. Ja hän on nyt aivan tyhjä! On nähnyt minua jo kaksi yötä unissaan ja vihaa minua mielettömästi.
Illalla kävimme Raijan kanssa Kirovin aukiolla ja tanssimme 3-4 tanssia suuressa sakissa. Hiki tuli kun intoa riitti.
Ilotulitus koko Venäjällä. Soitti Leo Lankinen ja tervehti suurella kaliiberilla. Vastasimme samalla!
10.5.
Tapasin Petroskoin kadulla Paavo Liskin, joka pyysi minua assistentikseen Kauppaparoniin, jota hän ohjaa: ”Täytyyhän esitystä hoitaa, kun minua ei ole paikalla ja hoitaa yhteyksiä harjoituksien aikana.”
Illalla on Inkeri-kuoromme harjoitukset.
11.5.
Kello 11.00 oli ensimmäinen Kauppaparonin harjoitus Paavo Liskin johtamana. Sain lisäksi yhdessä Gennadi Laineen kanssa Albert Pettersonin roolinkin.
Kello 16.00 on suomenkielisen kulttuurin kerhon kokoontuminen ja katsomme videolta Akseli ja Elina -elokuvaa.
Kello 19.00 jatkuvat harjoitukset teatterissamme.
Teatterissamme on uusi harrastajanäyttelijä Suomesta – Kai Tiippana. Eilen häneen asuntoonsa murtauduttiin ja varastettiin kaikki vaatteet, ruoat, isänsä passi ja monta muuta asiaa...
Eilen ennen Matin tarina -esitystä joku ilmoitti salissa olevasta miinasta. Evakuoitiin yleisö, tunnin etsittiin ja esitys jatkui, mutta monet lähtivät kotiin.
15.5.
Maanantai. Lauantaina oli viimeinen Kauppaparonin harjoitus pöydän ääressä. Tänään liikutaan jo asemissa.
Eilen olin mökillä ja odotin autokuormallista lantaa, muttei tullut. Aloin kaivaa kuoppaa jätteiden hautaamista varten, mutta yhtäkkiä tuli lumimyrsky. Raija kertoi myöhemmin, että Petroskoissa oli ukkosilma lumituiskun kanssa.
16.5.
Tiistai. Ulkona on +10 asteetta ja asunnossamme +15. Lakkautettiin lämmitys. Pattereissa oli ilmatulppia.
Eilen päätimme keskellä päivää viettää maskeeraajan ja parturin Katja Posudnevskajan 55-vuotisjuhlaa. Illalla olimme niin kypsiä, ettei harjoituksista tullut mitään.
18.5.
Eilen etsittiin koko päivän näyttelijää A. Vovkia. Järjestäjä unohti panna luetteloon miehen nimen ja mies katosi omille teille. Pauli Vaklin kyllä tuli, mutta oli niin hutikassa, ettei voinut ajoissa edes paperista lukea repliikkiään. Liski on erittäin vihainen, mutta pysyy kuitenkin nahoissaan.
Opettajien jatkokoulutuskeskuksessa pidettiin suomenkielisen kulttuurin kerhon tilaisuus, jossa Paavo Liski kertoi Tuntematon sotilas -elokuvan filmaamisen vaiheista. Ja sitten katsottiin Timo Munnen Suomessa vuokraama Onnen maa -lyhytelokuvavideo.
Iltaharjoituksissa syntyi ehdotus antaa minulle Iivarin rooli, jos herra Vaklin ei tule huomenna harjoituksiin.
9.6.
Sain sen Iivarin osan Kauppaparonissa johtajan päiväkäskyllä. Ja Laine sai sen minun entisen Pettersonin osan. Mutta tapahtui niin, että Vaklin saapui harjoituksiin, Laine tarttui Pettersoniin hanakasti ja minä jäin ilmaan.
31. päivä toukokuuta oli viimeinen harjoitus Liskin kanssa ennen lomaa. Liski ehdotti tulemaan Suomeen elokuussa ja vaikka viikon harjoittelemaan hänen huvilallaan.
Istutin perunat ja kolme päivää taistelin rikkaruohojen kanssa.
Soitti Leo Suni ja välitti Aaltion pyynnön: antaa 600 markkaa Z. A. Rugojevalle. Tein työtä käskettyä.
Kävin Liskin kanssa amatööriyhtye Runon konsertissa ja samana päivänä illalla kuuntelimme sinfoniaorkesterin esiintymistä. Sen kanssa soitti harppua moskovalainen kuuluisuus Ilona Nokelainen, joka on meidän Marlenimme tytär.
Eräänä päivänä olimme Kantele-yhtyeemme konsertissa, joka miellytti ohjaajamme erittäin paljon.
Venäjän radiossa luetaan Radzinskin kirjoittamaa artikkelia, joka on julkaistu Segodnja-sanomalehdessä. Mies on tunnettu näytelmien kirjoittaja ja historioitsija: ”Koko meidän maamme on kuoriutunut Stalinin sotilaspäällystakin alta”, kirjoitti mies. ”Vapaana olevat orjat tulevat häijypuheisiksi.”
Elämme absurdiaikaa, kun entiset KGB-miehet halaavat entisiä maasta karkotettuja (dissidenttejä).
Joka päivä ainakin pari kertaa päivässä kuulen vastaantulijoilta ihmetystä, että olen vieläkin Venäjällä. Toivottavat poislähtöä.
Huomenna matkustan Soutjärvelle kertomaan vepsäläisille koululaisille Kalevalasta ja kanteleesta.
Jatkan Ortjon romaanien lukemista tavoitteena sepittää näytelmän niitten pohjalta. Olen luvannut kirjailijalle tehdä sellaisen.
14.6.
Tänään oli teatterimme henkilökunnan kokous, jossa pääpuhujina olivat teatterimme toiminnanjohtaja Edvin Alatalo ja pääohjaaja Leonid Vladimirov. Heidän mielestä näytäntökausi on mennyt ihan hyvin. On ohjattu 7 uutta näytelmää: Mafioso-ooppera, Kun ruusut kukkivat, venäjänkielisiä satuja lapsille, Pajatso, venäjänkielinen Vladimirin aukio, Tuonelan joutsen ja Matin tarina (inkeriläisistä). On tekeillä taas venäjänkielinen satu noita-akasta ja Jalmari Finnen Kauppaparoni.
Jos löytyy rahaa, niin Pajatso osallistuu suomalaiseen teatterifestivaaliin ja Kauppaparonin henkilökunta lähtee 30.7. harjoittelemaan Suomeen P. Liskin huvilalle.
31.6.
Teatterimme näyttelijäkunta kerääntyi tänäänkin. Johtajat kertoivat, että puolet talostamme on pois käytöstä. Alkaa remontti. Tilillä on puolimiljardia ruplaa. Vaikea sanoa, onko se vähän vai paljon nykyään. ”Talven olemme lämpiössä”, kertoi Alatalo. Näyttelijöille on tehty pari koppia ja puvustolle huone.
Paavo Liski tulee huomenna Petroskoihin. Lavamiehet ovat vielä lomalla, sillä heidän piti ennen lomaa siirtää kalustoamme nurkasta toiseen. Siksi meidän on huomenna löydettävä itse tarvittavat kulissit.
Suomeen menemme harjoittelemaan elokuun viimeisellä viikolla. Matka ei järjestynyt aikaisemmin, koska sponsorien rahat tulivat myöhässä.
Syyskuussa tulee uusi ohjaaja Suomesta.
Lokakuussa Liski tekee viimeistelytyöt siihen mennessä rakennetuissa kulisseissa ja 15.10. näytäntökausi avataan Kauppaparonilla.
4.9.
Ja nyt hiukan kuluneesta kesästä: mukavalta tuntui!
14.6. lähdimme Raijan kanssa junalla Pietariin ja kello 23.00 seuraavana päivänä olimme Helsingissä. Bussiasemalla tapasimme Urho Ruhasen pojan, joka vei meidät Maija Dammertin luokse. Seuraavina päivinä kävimme Hakaniemen kauppatorilla, hiitolalaisten kokouksessa, katsoimme karjalaisten juhlakulkuetta ja tuli vesi silmiin kuorolauluista ja siitä innostuksesta, joka tuntui lauluissa ja käyttäytymisessä. Kävimme Heureka-talossa, Korkeasaaressa ja Keravalla. Söimme turkkilaisen välipalan Maijalla. Sen oli laittanut Maijan tyttären mies. Joonas ja hänen turkkilainen pikkusiskonsa toivat iltaan viehättävyyttä.
Kävimme kirpputorilla Helsingin Bulevardilla.
22.6. Meitä tuli hakemaan Aulis Eskola ja vei kotiinsa. Siellä söimme illallisen ja saimme nauttia talonsa alakerrassa sijaitsevasta uima-altaasta.
Seuraavana päivänä hän Marjan kanssa vei meidät Viljakkolaan, synnyinkotiinsa, joka on nyt huvilana. Siellä oli pellon perkaamista ja vihtojen valmistamista. Tehtiin "karhuntalja", tuotiin se metsästä ja pantiin talon rappusten eteen, kun oli Juhannus. Saunominen kyläsaunassa! Istuskelimme rikkaasti katetun pöydän ääressä Marjan veljen ja hänen vaimonsa kanssa puoliyöhön. Seuraavana päivänä menimme verkkojen nostoon. Raija jäi rannalle ja toivotti suurella äänellä, että ”tuokaa sieltä näin suuri kala”! Hän näytti kalamiesten tapaan, minkälainen sen pitäisi olla.
24.6. menimme Sillanpään kotiseudun kesäteatterin Miehen tie -esitykseen ja sen jälkeen Eskolat veivät meidät erääseen tienristeykseen ja luovuttivat Väinö Lonsiselle. Ja se mies vei meidät autollaan Hinnerjoelle. Siellä leikimme Väinön ja Irman lapsenlasten kanssa kaksi päivää.
26.6. Väinö vei meidät Laitilaan Siskon ja Akin luokse. Siellä oli Riittakin. Ja sieltä taas Veikon ja Kaijan luokse Ihoseen. Ja samana päivänä menimme Kustavi-saarelle Lainan ja Niilon luokse.
27.6. olimme Väinön kanssa sotaveteraanien kuoron harjoituksissa, joissa laulettiin, kahvia juotiin ja saunottiin...
28.6. Irma ja Väinö veivät meidät Esko Talvelan huvilalle. Mies pääsi sairaalasta, mutta oli hyvin surullisen näköinen, vaikka ympärillä yritettiin näytellä Eskon toipumista sairaudesta. (Se oli viimeinen kerta, kun tapasimme miehen. W.H.30.9.2000) Väinö vei meidät Salon asemalle ja sieltä pääsimme Helsinkiin ja sieltä taas Kouvolaan.
29.6. Larisa ja Kaarina toivat taksilla kotiinsa. Gennadi vei minut rajalle, sillä viisumini oli voimassa vain 14 päivää kerrallaan. Tuhlasimme monta tuntia jonoissa ennen kuin pääsimme takaisin Kouvolaan.
30.6. Kävimme Kaarinan hevosten luona. Lysti maksoi 50 markkaa, mutta näimme kun Kaarina ratsastaa...
Larisa ilmoitti, että on tulossa perheenlisäystä! Kävimme myöhemmin Gennadin ja Kaarinan kanssa katsomassa Larisaa jo sairaalassa. He maksoivat sievoisen summan lapsen säilyttämisestä!
1.7. oli meidän hääpäivämme. Gennadi ja Larisa veivät meidät Mikkeliin, jossa meitä odotti Pirkko Talvela. Sieltä tuli niin paljon lahjoja, että ihan väsyimme niihin! Pirkolla oli vielä allergia. Hän vei meidät Saimaan kanavan risteilylle katsomaan muinaisajan kivikaiverruksia. Yksi lippu maksoi 162 markkaa. Lounas kyllä kuului hintaan. Tuli sääli Pirkon kukkaroa ja hiukan hatuttikin, kun hän tyrkyttämällä antoi lahjoja. Pirkko alkoi kenkkuilla, kun minä yritin kieltäytyä eräästä lahjasta.
6.7. lähdimme junalla Kouvolaan Erkin luokse. Heillä oli jo ystäviä Pietarista (Igor ja Lena) kylässä. Pelasimme shakkia, kävelimme Raijan kanssa Kouvolan ristiin rastiin.
8.7. meitä tuli hakemaan Seppo Sailo, joka vei meidät Eine Tanskasen luokse. Näytti kyllä meille sitä komeaa ateljeepalatsia. Saunoimme, uimme järvessä. Seuraavana päivänä menimme Tanskasen haudalle ja sieltä katsomaan Lahtea. Lounastimme Einen luona. Sieltä matkustimme junalla Kouvolaan, mutta menimme Gennadin luokse, kun Erikin luona oli vieraita. Mielestämme Leena ryyppää liikoja.
12.7. Leena vei meidät Haminaan, jossa nousimme linja-autoon ja matkustimme Pietariin ja sieltä junalla Petroskoihin.
13.7. Olimme kotona ja saimme eläkkeemme – 497 640 ruplaa yhteensä.
Kävimme mökillämme ja keräsimme luonnonantimia.
Soitti Gennadi ja lupasi tulla Petroskoihin ja tuoda Pirkon lahjoittamat matot ja päiväpeitot, kun emme jaksaneet tuoda itse.
9.8. lähdimme Raijani kanssa taas Suomeen suomalais-ugrilaisen kongressin kutsumana. Sen kutsun oli järjestänyt meille Aaltio. Tulimme Joensuuhun, sieltä matkustimme linja-autolla Outokumpuun ja Kerttu tuli meitä hakemaan kotiinsa. Seuraavana päivänä hän vei meidät Viinijärven rautatieasemalle, josta pääsimme Jyväskylään kongressiin.
10.8. kello 13.00 se kongressi alkoi. Yötä olimme Juhani Aaltion huvilalla, jossa oli muitakin vieraita. Kongressissa tapasimme Jouko Suurhaskon. Juhanin luona oli myös Pekka Mutanen ja kaksi virolaista professoria vaimoineen. Nukuimme komealla vintillä!
Kongressin ensimmäisenä päivänä oli tervehdyspuheita. Puhui Viron presidentti Meri, Suomen eduskunnan puheenjohtaja, Unkarin kulttuuriministeri. Illalla oli Jyväskylän kaupunginhallinnon vastaanotto. Seuraavina päivinä pidettiin tiederyhmien istunnot. Olimme kahdessa niistä, mutta kohta ymmärsimme, etteivät luennot englannin ja saksan kielellä ilman käännöstä oikein hyödytä meitä.
Olimme kolmessa museossa. Ja 12.8. nousimme taas junaan ja kohta olimme jo Kerttu Kososen luona.
13.8. Kävimme Kertun kanssa Lintulan luostarin 100-vuotisjuhlissa.
14.8. nousimme linja-autoon, joka vei meidät Sortavalaan ja sieltä junalla pääsimme taas Petroskoihin. Ehdin Liskin harjoituksiin. Harjoittelimme kolme päivää. 18.8. ohjaaja lähti Suomeen.
21.8. lähdimme mekin perässä uuden esityksen kokoonpanossa. Ja taaskin Värtsilän kautta, mutta omalla bussilla rajalle ja rajan yli kävelemällä. Autot odottivat meitä toisella puolella rajaa. Matkan varrella söimme Kägöne-kahvilassa. Matka kesti 18 tuntia. Kirjoitin siitä matkasta lehteen...
28.8. ylitimme synnyinmaamme rajan ja karmealta tuntui vaihtaa mukavista autoista musiikkiopiston Kuban-bussiin, jolla olimme tulleetkin rajalle viikko sitten.
31.8.–1.9. harjoittelimme taas tekstejä teatterissa. Alatalo lupasi aloittaa pukujen ompelemisen sillä viikolla: ”Kunhan vaan siirretään ompelukoneet lämpiöön, johon siirrymme syksyllä kaikki.”
Tänään on jo 4.9., mutta maalamattomat kulissit lojuvat näyttämöllä ja sähkömiehet vetävät sähköä uusiin koppeihimme lämpiössä.
25.9.
Maanantai. Historiallinen päivä teatterissamme. Keräännyimme kylmään katsomoon. Edvin Alatalo ilmoitti, että tilanne teatterissamme ja kaupungissakin ei ole ollut koskaan niin vakava kuin nyt. Ei valtiolla eikä kaupungilla ole rahaa näyttelijöille, kulttuurille. ”Siksi emme pysty maksamaan palkkaa.” Muistamme, että palkanmaksupäivä on kuun 20. päivä.”
Näyttelijät päättivät peruttaa harjoituksen ja julistaa lakon! Siitä huolimatta, että edellisenä yönä Suomesta oli tullut uusi ohjaaja Närhinsalo.
Ministeriössä keräännytään pohtimaan tilannetta. Mekin päätimme kerääntyä vielä kerran illalla. Alatalo lisäsi jännitettä kertomalla siitä, että Ministeriöneuvoston rakennuksessa on ihan ikkunat auki kuumuudesta ja teatterissamme samoin kuin nukketeatterissakin on kylmä kuin helvetissä. Ja nukketeatteri on kaiken lisäksi lapsia varten.
Näyttelijättäremme Erna Lund kertoi kirjeestä, jonka Karjalan Teatteriliitto on saanut Venäjän liitolta. Siinä todetaan, että Venäjän hallituksen linja suhteessa kulttuuriin on kylmäverisen hylkäävä.
”Petroskoin kaupunginjohtaja Sergei Katanandov kutsuu meitä, taideliittojen ja teattereiden edustajia, luoksensa onnitellakseen näytäntökauden avaamisen johdosta”, kertoi Erna Lund. ”Menenkö minä sinne?” kysyi meiltä Erna. ”Ja jos menen, niin kerron tästä tilaisuudesta.”
Alatalo lisäsi, että koko remontti on nyt kyseen alla.Haiskahtaa mädälle!
Paavo Liski sai kuitenkin läpi sen verran, että näyttämöllä, vaikka kuinka oli kylmä, saatiin aikaan kolme läpimenoa. Nyt puuttuu joitakin detaljia kulisseista ja puvusto kokonaan. Ei ole rahaa kulissien maalaamiseenkaan.
Ohjaaja lähti Suomeen 22.9. ja lupasi palata loppusuoralle 17.10.
20.10. on Kauppaparonin ensi-ilta ja näytäntökauden avajaiset. Mutta ennen sitä on Tuntemattoman potilaan harjoituksia ja 3-4 Kauppaparonin lämmitysharjoitusta.
Sain Virtasen roolin ja minun on laulettava: ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa./ Missä on niin kauko ranta, laine liplattaa/ Missä kukat kauneimmat luo aina loistetta,/ Siellä huolet huomisen,/ Voi jäädä unholaan!” Kunpa olisikin näin!
9.10.
Palkkapäivä teatterissa olisi ollut 6.10., muttemme ole vieläkään saaneet. Hyvä että tuli eläke! Nykyään se on Raijalla 138 241 + leipälisä 57 500. Minulla 228 160 + 57 500. Yhteensä 481 401 ruplaa. Asunnosta, sähköstä ja kaasusta täytyy maksaa 67 151 ruplaa. Saunaan ja parturiin jos mennään, niin jää 400 000: noin 5 000 ruplaa per henkilö päivässä.
Julistimme kotonamme paastopäivän: syömme hedelmiä. 13 000 ruplaa meni kilosta appelsiineja ja viinirypäleitä.
Sain radiosta uutta tekstiä lapsia varten, menen huomenna nauhoittamaan.
Aloitin sitä O. Stepanovin teksteihin perustuvan näytelmän tekemisen. Siitä kai tulee enemmänkin sellainen radiokuunnelma. Meinaan lisätä lauluja ja itkuja.
Tänään on kuoron harjoitukset.
Tuntemattomassa potilaassa minulla on vain kolme sanaa: ”Mitäs kello on?” ja se romanssi: ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...”
Sain Svetlanalta Turusta kirjeen ja siinä tiedotteen, että isämme sukunimi olikin suomalaisittain Halttunen!
20.10.
Tänään on Kauppaparonin ensi-ilta ja teatterimme 64. näytäntökauden avajaiset, vaikka "avanssipäivää" ei kuitenkaan tapahtunut (päivä, jolloin maksetaan palkkaennakkoa). Teatterillamme ei ole rahaa!
Ensi-iltaan on tullut vieraita Suomesta saakka. Kai Tiippanan vanhemmatkin tulivat pakettiautolla katsomaan poikansa ensi-iltaa. Paavo Liski on määrännyt, että ensi-illassa Iivaria esittää P. Vaklin. Huomenna häntä esitän minä. Timo Munne tuli Timo Ventolan autolla. Majoittuivat meillä.
Eilen oli LC istunto ja miehet kertoivat Sievin LC-istunnosta. Me emme Raijan kanssa menneet sinne, kun ilman sitäkin oli matkoja.
22.10.
Toissapäiväinen ja eilinenkin ensi-illat menivät hienosti! Ensimmäisen ensi-illan päätyttyä oli kahvitilaisuus teatterimme kahvilabaarissa. Pöydässä oli voileipiä ja lihapyöryköitä sekä salaatteja. "Kuopiolaisilla" rahoilla ostettiin samppanjaakin. Suuri ryhmä suomalaisia Kuopiosta olikin mukana.
Yksi heistä oli Karjala-liiton toiminnanjohtaja ja muisti minut siitä luennosta, jonka pidin Opintoliitossa vuosi sitten.
Esitykseni meni melko hyvin, vaikka menin sekaisin parissakin paikassa. En kuitenkaan antanut häiritä itseäni sillä.
Eilen aamulla molemmat Timot Joensuusta joivat meillä kahvit ja teet ja matkustivat tiehensä. Munne jo soitti kotoa, että matka sujui hyvin.
Eilenkin esityksen jälkeen ryyppäsimme puvustohuoneessa ja Paavo Liski, Irja-Leena (Paavon vaimo) ja Inkeri (Liskien taloudenhoitaja) olivat mukana. Kuului onnitteluja ja toivotuksia...
30.10.
Timo Närhinsalo harjoittelee Tuntematonta potilasta.
Tuovi Monola Suomesta lupasi esiintyä suomenkielisen kulttuurin kerhon istunnossa ja Timo riemastui siitä. Hän on ollut yhteen aikaan Monolan oppilaana.
Vein ilmoituksen esiintymisestä lehden toimitukseen ja hain sieltä samalla sanomalehden. Se tulee halvemmaksi, jos itse käy hakemassa toimistosta.
Sain Zifa Jusupovalta säätiöstämme suomenkielisen kirjoituskoneen ja nyt naputtelen sitä kuunnelmaa.
Sain Kostamuksesta kutsun Vitali Dobrininin näyttelyyn. Meinaamme käydä siinä Raijan kanssa. Se avataan paikallisessa museossa 10.11.
Illalla on Inkeri-kuoron harjoitus.
31.10.
Puhuin Kalevalasta ja kanteleesta päivänkodissa nro 76 (Zaitsevinkadulla, 27).
Kirjoitin anomuksen johtajalle. Pyysin siinä vapauttamaan minut näyttelijän tehtävistä. Minua loukkasi se, että uudessa sadussa, jonka meinaa ohjata Pekka Mikshijev, minulle, 63-ikäiselle, annettiin taas kissan rooli. Eroamiseni auttaa teatteriamme rahatilannetta ja olen valmis auttamaan taas teatteria, kun todellinen tarve ilmenee.
6.11.
Juhlan merkeissä on vapaapäivä. Ja, kuitenkin, Leena Kornilovan pyynnöstä (hän on assistenttina Närhinsalolla) kävin teatterissa ja osallistuin ohjaajan ja lavamiesten tilaisuuteen. Kulissit eivät ole valmiit. Ei ole rahaa edes vanerikappaleen ostamiseen.
Päätimme siirtää teknillisen harjoituksen ylihuomiseen. Kuitenkin 15. ja 16.11. pidettäisiin kenraaliharjoitukset ja 17.11. olisi ensi-ilta.
Kutsuin Närhinsalon lounaalle ja nyt luen suosittelemaansa Hannu Mäkelän Mestari-romaania. Se kertoo Eino Leinon elämästä ja kuolemasta: ”Totuus meni Valheen muotoon ja sillä tavoin voitti ihmiset puolelleen; sillä tunnettua on, että ihmiset uskovat enemmän valheeseen kuin totuuteen. Totuus siis voitti näin maailman, mutta ihmiset sanoivat: ’On suloista elää valheen valtikan alla’.” (s.295–296)
12.11.
Olin kahden päivän matkalla Kostamuksessa. Vein Niemiselle suuren kasan hänen luettelon mukaan ostettuja oppikirjoja. Aloin epäilemään, teenkö oikein, kun halvalla ostetaan karjalaisia ja vepsäläisiä oppikirjoja ja viedään Suomeen? Nyt ainakin vein!
Mukana oli kanteleeni: lauloin Kostamuksen Zolotoi kljutshik (Kultainen avain) -päiväkodissa Kalevalan runoja.
Mutta pääasiana oli Vitali Dobrininin näyttely. Sen avajaiset pidettiin kaupunginmuseon suojissa: parikymmentä hyvin tyylikästä, kaunista, lämminväristä, vaikka sisällöltään traagista teosta. Menneiden sukupolvien kasvot vanhojen talojen seinissä, laudoissa, pilvissä ja maan alla. Hyvin lämmin, mutta hajoava muisto!
Avajaispuheen piti akateemikkomme Leo Lankinen. Minä lauloin ”Osapoika, onnenpoika...” ja kiitin sitten säätiömme puolesta rahallisesta avusta säätiölle ja hyvästä yhteistyöstä.
Matkalla olivat mukana Paavo Voutilainen Careliasta ja Olja-tyttö karjalankielisestä Oma mua -lehdestä. Niemiset olivat Helsingissä eikä muita suomalaisia myöskään ollut. Mutta "omia" oli kylliksi.
Se tapahtui 10.11. ja tammikuun alkuun se näyttely on Kostamuksessa. Keräännyimme illalla Vitalin ateljeessa. Löytyi yksi leijonakin. Kaupungissa on myös LC. Presidenttinä on Viktor Vladimirovitsh Krasnikov. Kummiklubina on Oulun leijonat. Kostamuksen LC on perustettu huhtikuussa 1994.
4.12.
Tuntemattoman potilaan ensi-ilta on mennyt salintäyteiselle yleisölle! Oli taas yleisöä Suomesta. Oli kukkia ja kauniita puheita. Mutta jo kolmannessa esityksessä oli vain 50 henkeä. Katsomo ja näyttämö ovat täynnä hyistä kylmyyttä!
Samalla harjoittelimme ja luovutimmekin komissiolle joulujuhlien sadun kummallisella nimellä: ”Eikö teillä ole kuuma?” Joulukuun 23. päivänä alkaa se esitysmaraton lapsia varten.
Kävin jo kahtena sunnuntaina hiihtämässä...
Petroskoihin tulivat jo neljättä vuotta peräkkäin Martta-liiton naiset: Päivi Pietiläinen, Pirjo ja Ilona. He kävivät Kansallisessa keskuksessa: rupattelimme ja joimme tyttöjen tuomaa kahvia! Inkeri-kuoro lauloi heille kauniita lauluja.
Eilen kävimme Raijan kanssa Musiikkiteatterin baletin ensi-illassa. Sen nimi oli ”Sisäinen tila” (”Vnutrenneje prostranstvo”). Hyviä musiikkinauhoituksia ja ihmisvartaloitten riemukas juhla!
Tänään on maanantai, vapaapäivä. Kello 13.00 radiossa esitettiin nauhoittamiani satuja.
Kello 17.00 teatterimme näyttelijät on kutsuttu Tamara Jufan ateljeeseen, jossa muistellaan toista miestään Karl Marsonia: 40. päivä kuolemastaan, siis muistopäivä!
Tamara on Taiteilijaliiton ylpeys ja Karl oli teatteriohjaajanakin. Hän ohjasi teatterissamme muutaman näytelmän ja toimi teatterimme studion opettajanakin.
Illalla on Inkeri-kuoron harjoitus.
29.12.
Jeltsin pääsi sairaalasta Kremlin työhuoneeseensa. Pysähtyi puhumaan ihmisten kanssa Kremlin pihalla. Sanoi, ettei kommunistien voitto vaaleissa häntä liioin hermostuta.
Mihail Zadornov TV-ruudussa Ruuhkatunti-ohjelmassa sanoi osuvasti, että häntä vaalien tulos ilahdutti: ”Kerrankin näkee, kuinka vakavasti maamme on sairas.”
Saimme Raijan kanssa 20 joulukorttia ja Maijalta kahvia, nilkkasukkia ja kasetin. Sain 50 markkaa ja 10 dollarin setelin eräältä naiselta, joka oli silloin Karjalassa niitten kieliniekkojen kanssa. Aaltiolta sain Itämerensuomalaiset-kirjan venäjänkielisen version. Itse kuitenkin lähetin 35 korttia!
Raijalla tulee taas verta, mutta flunssa ei ole toistaiseksi päästänyt häntä sairaalaan.
Puhutaan vaalien tuloksista. Zhirinovski sanoi, että kommunistien voitto on heidän joutsenlaulunsa! Kommunistit saivat 22,3 %, LDPR-11,18 %, Kotimme Venäjän 10,13 %, Jabloko 6,89 %.
Tshetsheniassa joutui uhriksi yksi suomalainenkin, Suomen kansalainen Matti Aho.
Suomenkielisen kulttuurin kerhon ilmoituksia Karjalan Sanomissa:
11.5. Edvin Laine, Akseli ja Elina. Täällä Pohjantähden alla -elokuvan vuodelta 1970 jatko-osa esitetään Taidekeskuksen 1. kerroksessa pienessä salissa.
18.5. Opettajien jatkokoulutusinstituutin tiloissa:
1. Tapaamistilaisuus kuuluisan suomalaisen ohjaajan ja näyttelijän Paavo Liskin kanssa.
2. Lyhytelokuva vuodelta 1993, joka voitti Tampereen lyhytelokuvajuhlien palkinnon ja sai valtion palkinnon. Elokuvan kesto on 59 minuuttia.
Tasavallan lehdissä oli julkaistu:
28.1.1995, Karjalan Sanomat, ”Pajatso-näytelmän lähtökohta”; ”Timo Munne lähtee Kansallisesta teatterista”.
15.2.1995, Karjalan Sanomat. Informaatio Tuonelan joutsen -esityksestä.
4.3.1995, Karjalan Sanomat, ”Suomalaisvierailijoista talon tapa”; ”Tuntematon potilas tekee läpimurron.”
2.2.1995, Karjalan Sanomat, Paavo Voutilainen: ”Petroskoin Kansallinen teatteri pääsemässä jälleen vireeseen.”
23.3.1995, Severnyi kurjer «Площадь для двоих».
31.3.1995, Severnyi kurjer N. Voronina: «Актёры и зрители».
15.3.1995, Karjalan Sanomat, ”Näyttelijä Pekka Mikshijev 60 vuotta”.
21.4.1995, Severnyi kurjer, N. Sergejeva: «Слушать вечность».
22.4.1995, Karjalan Sanomat, ”Ruusunpunaisista elefanteista kasvatetaan uutta näyttelijäpolvea.”
22.4.1995 Molodjozhnaja gazeta, Juri Rynty: «Лебедь Туонелы».
28.4.1995. Severnyi kurjer, «Мюзикл на финском языке».
6.5.1995 Karjalan Sanomat, ”Gennadi Laine 70 vuotta.”
21.6.1995 Karjalan Sanomat, Paavo Liskin haastattelu: ”Minulla on ollut monenlaisia Karjaloita.”
28.6.1995 Karjalan Sanomat, Kauppaparoni ensi-ilta syksyllä Kansallisessa ja teatterikauden loppuyhteenveto.
26.8.1995, Karjalan Sanomat, ”Kansallinen teatteri odottaa vaikeinta näytäntökauttaan.”
21.10.1995, Karjalan Sanomat, ”Kauppaparoni ensi-iltaan Kansallisessa.”
25.10.1995, Petrozavodsk-lehti. «Удачи и неудачи торгового барона».
|
