6.4.1958
"Musiikki- ja draamateatteri sekä Suomalainen draamateatteri eivät ole kyenneet viime eivätkä tänäkään teatterikautena luomaan – muutamia onnistuneita esityksiä lukuun ottamatta – voimakkaita, merkittäviä näytelmiä, jotka voisivat päästä ansiokkaalle sijalle niiden ohjelmistossa". "Valmistautukaamme Karjalan taide- ja kirjallisuusjuhlaan", antoi ohjeita Lev Kolmovski, NKP:n Karjalan aluekomitean propaganda- ja agitaatio-osaston johtaja (Neuvosto-Karjala 23.3.1958). (Taidepäivien aikana miehestä tulikin monivuotinen Karjalan kulttuuriministeri.)
"Suomalaisessa draamateatterissa järjestettiin hiljattain Jegor Bulytshov ja muut -näytelmän laaja käsittely. Välitön keskustelu kesti neljä tuntia. Kantele-yhtyeen laulajatar Laila Salmi korosti sitä, että teatterissa on kiinnitettävä erikoista huomiota näyttelijäin, varsinkin nuorten, puhtaaseen kielentaitoon." (W. Styf, Näyttelijäin parissa. Neuvosto-Karjala)
Mutta viis minä kaikenlaisista ohjeista! Minun perheeseeni on syntynyt poika! Erik Viljamin poika Hall! Juoksentelen asuntomme ja synnytyslaitoksen välillä. Meillä on oma huonekin! Se on kaksikerroksisessa puutalossa, jossa on kahdeksan asuntoa, mutta perheitä enemmänkin, vesiposti ja sisätoiletti. Puilla lämmitettävä, mutta, onneksi, muistin vielä hyvinkin kuinka puita tehdään. 12 neliömetrin huone ei ole kyllä mikään ylellisyys, kun ottaa huomioon, että pitäisi kutsua siihen äitikin. Äiti ei ole vielä eläkeiässä, mutta voisi auttaa meitä. Raija on teatterissamme ompelijana.
Filharmonian teatterimme tiloissa järjestämä Suomen Kansallisoopperan Anna Mutosen (sopraano) ja Yrjö Ikosen (basso) konsertti oli balsamia sielulle. Konserttia veti teatterimme näyttelijä Aarne Romppainen. Heidän ohjelmassaan kuuli Sibeliusta, Mozartia, Järnefeltiä, Madetojaa ja suomalaisia kansanlauluja.
25.5.
"Suomalainen teatteri on nostanut jälleen palkeilleen Aleksis Kiven kuolemattomat Nummisuutarit. Aikaisemmin tämä näytelmä oli 1940-41 -teatterikauden ohjelmistossa, jolloin sillä oli loistava yleisömenestys.
Näytelmää ohjaa Sulo Tuorila, lavastustaiteilijana on Aleksandr Tarasov Moskovasta. Esityksessä nähdään teatterin parhaat näyttelijävoimat: Yrjö Humppi suutarimestari Topiaksena, Liisa Tomberg hänen topakkana Martta-vaimonaan, Kuuno Sevander ja Toivo Romppainen kanttorina. Suutarin yksitotista Eskoa näyttelee Toivo Lankinen.
Näiden nimekkäiden ohella näytelmässä esiintyy myös teatterin nuoriso hyvinkin vaativissa osissa. Toivo Haimi harjoittelee rinnan Lankisen kanssa Eskon osaa, Viljo Ahvonen näyttelee suutarin toista poikaa Iivaria, Gennadi Laine Sakaria ja Pauli Rinne Mikko Vilkastusta.
Ohjaaja Sulo Tuorila kertoo mm.: “Yritämme tehdä tästä esityksestä sellaisen, että se murtaisi itsensä Moskovan taidepäivien ohjelmistoon." (Neuvosto-Karjala)
Valamies Eerikin roolini on hyvin vaatimaton. Niin kuin meillä koulussa sanottiin “ilman langan pätkää”. Siis yhdellä sivulla, ei tarvinnut ommella.
28.6.
Paikallisen Vsevolod Uslanovin kirjoittaman Ensimmäinen rooli -näytelmän ensi-ilta. 3-näytöksinen lyyrillinen komedia. Ohjannut VSFNT:n ansioitunut taiteen toimihenkilö Walter Suni. Taiteilija KASNT:n ansioitunut taiteen toimihenkilö F. Lindholm.
Walter Emiljevitsh on meille kuin mikäkin pappa! Hyvin pehmeäluontoinen. Ja mehän pelkäämme huomautuksia. Ainakin minä. Ei näytelmä ollut hääppöinen, eikä esityksestä tullut mitään erikoista.
Olen teatterin nuorisoliittojärjestön sihteerinä. Rakennamme itsellemme yhteiskunnallista kuormitusta. Yritän sopeutua henkilökuntaan. Suomen kielen taitoni on silti lapsen kengissä, mutta yritämme puhua vanhempien näyttelijöiden kanssa sitä kieltä. Mutta me nuoret keskenämme kulisseissa pölpötämme kuitenkin venäjää. Eikä sille mitään voi, sillä ajatuksia kiehuu ja suomenkielinen sanavarastomme on mitätön.
13.-14.9.
Suomalaisen draamateatterin 1958–1959 -näytäntökauden avajaiset.
Aleksis Kivi, Nummisuutarit, 5-näytöksinen komedia. Ohjaaja KASNT:n kansantaiteilija Sulo Tuorila. Taiteilija A. I. Tarasov.
Figereido, Puut kuolevat pystyyn. Ensi-ilta 8.10.1958. Ohjaajana Oleg Lebedev. Pääosaa esittää Orvo Björninen.
Oleg Lebedev on Moskovasta. Melko nuori mies, mutta kun on Moskovasta ja osaa vaatia, niin joitakin miellyttää. Hermostuttaa kyllä, että olemme olleet vuoden teatterissa, eikä monella meistä mitään tapahdu! Lebedevin ohjaamassa näytelmässä ei ole yhtään "studiolaista". Ja meillehän se olisi elämäntarpeellista.
28.9.
Pekka Nikitinin arvostelu "Kiven komedia Nummisuutarit Suomalaisessa teatterissa": "...arkisuus ja jokapäiväisyys muodostavatkin suurimman vaikeuden esityksessä. Mutta näytelmän ohjaaja Sulo Tuorila on tulkinnut Kiven teoksen oikein.(...) Hyvin onnistuneita mielestämme ovat piirileikit ja tanssit, jotka on ohjannut KASNT:n ansioitunut taiteilija Helmi Malmi." (Neuvosto-Karjala)
23.11.
"Suomalaisen teatterin vierailuja" (nuoret Tulitikkuja lainaamassa -kiertuilla): "Suomalainen draamateatteri esiintyi hiljattain Mangan työläisasutuksen klubilla Maiju Lassilan teoksen mukaan sovitetulla näytelmällä Tulitikkuja lainaamassa.
Humoristinen näytelmä teki mielenpainuvan vaikutuksen yleisöön. Toivo Haimi ja Pauli Rinne toivat hyvin esille suomalaiset maanviljelijät luonnollisessa asussaan yksinkertaisine elämäntapoineen. Ehkä pojat kuitenkin pyrähtelivät liian nopeilla askelilla, mikä on suomalaisille viisikymmenvuotiaille maanviljelijöille mahdotonta.
Hyvin esittivät roolinsa myös näyttelijät J. Kemova Ihalaisen Anna-Liisana, L. Sevander Miina Sormusena, A. Ventonen Kanasen Maija-Liisana, N. Nikolajeva Hyvärisen emäntänä ja A. Ragujeva Kaisa Makkosena. Yleisö on näyttelijäkollektiiville hyvin kiitollinen ja toivoo, että teatteri vierailisi työläisasutuksessamme useammin". (Heikki Saksa. Neuvosto-Karjala)
Näin me olimme olleet vuoden teatterin leivissä. Näytelmien luvussa kyllä oli muutama Isiemme nuoruus -esitys uutena varianttina, jonka ohjasi Oleg Lebedev. Mutta se olikin venäjänkielinen.
Näin teatterihommissa ja nuoren perheen hoitamisessa, polttopuiden valmisteluissa ja nuoren miehen haaveitten pilvissä meni vuosi ja toisen näytäntökautemme alkupuoli.
|
