Haikola
Haikolan kylä on Kalevalan piirin vanhoista kylistä kaikkein parhaiten säilynyt kokonaisuus.
Kylä sijaitsee Kepajoen vesistöön kuuluvan Kotijärven saaressa noin 40 kilometriä Uhtualta Kemiin päin. Se ei ole koskaan ollut suuri kylä; saaren koko (pituus vain n. 1 km ja leveys 0,5 km) on asettanut rajoituksensa. Tosin 1900-luvun alkupuoliskolla asutus laajeni myös mantereen, "Väärän", puolelle, mutta siellä ei enää ole jäljellä yhtään taloa. Sen sijaan saaren rakennuksista valtaosa on säilynyt huolimatta siitä, että kylä välillä tyhjentyi vuosikymmeniksi.
Haikolan kylä on vanhalta nimeltään Jouhkola, varhaisimman nimeltä tunnetun asukkaansa mukaisesti. Sukuperintönä eläneen tarinan mukaan Jouhko on kylän perustajan pojanpoika. Ukko oli lähtenyt entisestä asuinpaikastaan Tuhkasenvaarasta, kun karhut kurkistelivat ikkunoista sisään, ja asettunut niiltä välttyäkseen saareen.
Vuonna 1905 Haikolassa taloja oli 11 ja asukkaita 84. Toisen maailmansodan aikana kylässä toimi partisaanien koulutuskeskus. Kylä lakkautettiin 1960-70 -lukujen taitteessa. Vienan runokylien elvytyshankkeen alettua se on ollut yksi keskeisimmistä toiminnan kohteista.
Viime vuosisadan tunnetuin haikolalainen on Karjalan kansankirjailija Ortjo Stepanov, karjalaisittain Jouhkon Kalaskan Vasken Oleksein Pekan Miihkalin Ortjo. Hänen isoisän isoisäänsä Kalaskan Vaskea ja hänen äidinisänsä äitiä Karpan Moarieta laulatti Borenius vuonna 1872 ja totesi Haikolan olevan viimeisimpiä runoseutuja idän suunnassa. Kalaska ja Vaske tunnettiin tietäjinä ja heidän jälkeensä näitä taitoja veivät eteenpäin Ortjon isosetä Simana ja äidinisä Ohvo. Ortjon isän Miihkalin runonlaulua on tallentanut petroskoilainen folkloristi Viktor Jevsejev.
Ortjo Stepanov on kirjoittanut laajan, 6-osaisen romaanisarjan "Kotikunnan tarina", jossa heijastuvat Vienan Karjalan vaiheet 1920-luvulta 60-luvulle. Teossarjassa kirjailijan kotiseutu on tapahtumien keskipisteenä.
Ortjo Stepanovin säätiön ja Juminkeko-säätiön tiiviin yhteistyön seurauksena Haikolan kylästä on muodostunut merkittävä kulttuurimatkailukohde Karjalan tasavaltaan. Siellä voi, paitsi uppoutua vanhaan vienalaiseen elämäntapaan, myös osallistua kylässä järjestettäviin tapahtumiin, kuten Sommelo-festivaaliin tai sähköttömän kylän elokuvafestivaaliin kylän konserttitalossa.
Haikolan nähtävyyksiä
Kylä
Koko kylä muodostaa yhden ehjimmistä perinteisistä kyläkokonaisuuksista Vienan Karjalassa. Se toimii nykyään ulkoilmamuseona, joka on tunnettu Karjalan lisäksi koko Venäjällä ja kansainvälisestikin. Juminkeon johtamassa Vienan runokylien elvytyshankkeessa kylään on rakennettu kolme uutta perinteenmukaista taloa entisille paikoilleen, samannäköisinä, kuin ne olivat aikaisemmin. Haikolan kylä palkittiin kulttuuriperinteen säilyttämisestä Europa Nostra -kunniakirjalla vuonna 2011.
Kalmismaa
Vanhaan kalmismaahan on haudattu kahdeksan sukupolvea kylän asukkaita. Kalmismaa on yksi Vienan kauneimpia.
Ortjo Stepanovin kotimuseo
Karjalan kansankirjailijan Ortjo Stepanovin kotitalo, jossa hän loi valtaosan kirjallisista töistään, toimii nykyään kirjallisuusmuseona. Se esittelee paitsi Ortjo Stepanovia, myös muiden karjalaisten kirjailijoiden elämää ja tuotantoa. Museota ja koko muuta kulttuuritoimintaa kylässä ylläpitää Haikolan etnokulttuurikeskus, jonka taustalla on Ortjo Stepanovin säätiö.
Haikolan etnografinen museo Onton talo
Ortjo Stepanovin romaanihahmon Onton mukaan nimensä saanut kouluna, kirjastona ja kyläneuvostonakin toiminut asuintalo restauroitiin 2000-luvun alussa aluksi kulttuurimatkailukäyttöön, jolloin siellä oli mahdollisuus yöpyä, ruokailla ja pitää erilaisia tilaisuuksia, mutta nykyään se toimii kansatieteellisenä museona.
Konserttitalo
Juminkeko-säätiö rakennutti 2010-luvun alkuvuosina yhteistyössä Ortjo Stepanovin säätiön kanssa kylään konserttitalon, jossa on järjestetty Sommelo-fesivaalin konsertteja ja Haikolan elokuvafestivaalia sekä muita yleisötapahtumia. Rakennuksessa pidetään myös kulttuuriseminaareja ja näyttelyjä.
Etnokulttuurikeskuksen päärakennus
Haikolan kylän keskellä sijaitseva etnokulttuurikeskuksen hallintokeskus rakennettiin Vienan runokylien elvytyshankkeessa vuosikymmeniä aikaisemmin Uhtualle siirretyn asuintalon tilalle samannäköisenä, kuin se oli ollut. Talo palvelee myös näyttelytilana.
