Vepsä
Vepsäläiset kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin ja ovat suomen sukukansa. Vepsäläisiä asuu pääasiassa Äänisen ja Laatokan läheisyydessä Karjalan tasavallassa sekä Leningradin ja Vologdan alueilla. Vepsän kieli on arkaaisin itämerensuomalaisten kansojen kielistä ja lähinnä ns. kantasuomea.
Vepsä maailmalla
Vanhat venäläiset kronikat 800-luvulta kertovat, että vepsäläiset olivat yhdessä venäläisten ja bolgaarien kanssa perustamassa Venäjän valtakuntaa. Eri suuntaan virtaavien jokien latvoilla asustaneet vepsäläiset olivat merkittävä kauppakansa, mm. viikinkiaikaan. Sitten vepsäläiset katosivat maailmankartalta sadoiksi vuosiksi, kun venäläiset ryhtyivät kutsumaan kaikkia itämerensuomalaisia kansoja tsuudeiksi. Kielentutkija A. J. Sjögren “löysi vepsäläiset kansana” uudelleen 1820-luvulla.
Vaikka vepsäläiset ovat nykyään pieni kansa, heillä on ollut paljon annettavaa maailmalle: mm. Kižin kirkot ovat heidän rakentamiaan.
Vepsän kirjakieli
Vepsän kirjakieli luotiin ensimmäisen kerran Venäjän vallankumouksen jälkeen. Lehtiä julkaistiin. Oppikirjoja tehtiin. Kaunokirjallisuuttakin ilmestyi. Stalinin vainovuosina kaikki vepsänkieliset painotuotteet poltettiin. Vasta perestroikan jälkeen eli 1980-luvulla alkoi vepsän kirjakielen luominen uudestaan. Innokkaiden patrioottien aikaansaannoksena painettiin vepsän aapinen, mutta kirjaimistona siinä käytettiin kyrillisiä aakkosia. Samoihin aikoihin alkoi kuitenkin myös virallinen vepsän kirjakielen luominen vepsäläisten tiedenaisten toimesta ja kielen ääntämiseen paremmin sopivat latinalaiset aakkoset otettiin käyttöön. Alkoi vepsäläisen kirjallisuuden vahva nousu.
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Kielentutkija, kääntäjä ja runoilija Nina Zaitsevaa voidaan pitää vepsän kirjakielen äitinä. Hän johti sitä prosessia, jonka tuloksena perestroikan alettua vepsäläisille luotiin kirjakieli. Nina toimii Karjalan Tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin kielisektorin johtajana. Hän oli myös perustamassa Vepsän kulttuuriseuraa ja vepsänkielistä Kodima-sanomalehteä ja toimi sen ensimmäisenä pitkäaikaisena päätoimittajana. Lukuisien oppikirjojen, sanakirjojen, runokokoelmien ohella hän käänsi vepsäksi Uuden Testamentin (2006) ja muita Raamatun kirjoja. Vepsän vuonna 2012 häneltä ilmestyy Vepsän eepos: Virantannaz. Eepoksen pohjana on vepsäläinen kansanrunous ja mytologia. Hän on kääntänyt Kalevalan vepsäksi (2021).
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Vepsän kulttuuriseuran perustajiin kuulunut ja sen pitkäaikaisena puheenjohtajana toiminut Zinaida Strogalshtshikova on tiedenainen, jonka toiminnalla on ollut ratkaiseva merkitys vepsäläisten identiteetin luomiselle. Hänen johdollaan eri alueilla asuvat vepsäläiset saatettiin yhteyteen toistensa kanssa. Hänen vepsäläisten historiaa käsittelevät tutkimuksensa ovat muodostaneet pohjan vepsäläisten itsetunnolle. Hän on toiminut Karjalan tasavallan parlamentin puheenjohtajistossa sekä Yhdistyneitten kansakuntien vähemmistövaltuutettuna. Häntä voidaan pitää vepsäläisten korkeimpana edustajana valtiovaltaan ja kansainväliseen yhteisöön päin.
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Rürik Lonin (1930 - 2009) oli vepsäläinen kansanmies, joka ryhtyi kokoamaan kotiseutunsa Äänis-Vepsän folklorea ja perinne-esineistöä jo ennen perestroikan ja glasnostin aikaa. Hän on Soutjärven vepsäläisen museon perustaja. Se aloitti virallisen toimintansa vuonna 1967 ja hän toimi sen johtajana vuoteen 2001 asti. Nykyään museo kantaa hänen nimeään. 1980-luvulla hän alkoi opettaa lapsille vepsän kieltä kerhoissa ja toimi saman vuosikymmenen lopulla Soutjärven koulussa vepsän kielen opettajana. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja ollut jäsenenä Soutjärvellä toimivassa Vepsän kansankuorossa. Häntä arvostetaan aikansa merkittävimpänä vepsäläisenä kotiseutuvaikuttajana.
Rürik Loninin lapsuudenmuistelmat Sodan korventama lapsuus verkkoversiona.
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Tunnetuin vepsäläinen kirjailija oli Anatoli Petuhov (2.11.1934 - 30.8.2016). Hän oli syntyisin Vologdan alueelta. Hän kirjoitti venäjäksi, mutta aiheita hän otti vepsäläisten elämästä. Jo neuvostoaikana hän kuului koko Venäjän merkittävimpien kirjailijoiden joukkoon. Hän sai useita palkintoja kirjallisesta työstään. Hän osallistui vepsäläisten kirjailijoiden ensimmäiseen maailmankonferenssiin vuonna 2002 Juminkeossa ja keskusteli kollegoittensa kanssa vepsäksi. Toinen maailmankonferenssi järjestettiin hänen nykyisessä kotikaupungissaan Vologdassa.
Kuvassa: Anatolii Petuhov (vasemmalla) ja Markku Nieminen
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Runoilija Nikolai Abramov (24.1.1961- 23.1.2016) nousi jo nuorella iällä vepsän kirjallisuuden klassikoksi. Hän kirjoitti ensimmäisen vepsänkielisen kaunokirjallisen teoksen, runokirjan Koumekümne koume. Se ilmestyi vuonna 1994. Sen jälkeen hän julkaisi uusia runoteoksia ja toimi toimittajana vepsänkielisessä Kodima-lehdessä. Hänen runojaan on käännetty useille eri kielille. Itse hän vepsänsi venäläisiä klassikkorunoilijoita. Viimeisinä vuosinaan hän toimi myös valokuvataiteilijana sekä näytteli pääosaa vepsäläisistä kertovassa elokuvassa.
Vepsäläisiä merkittäviä henkilöitä
Šoksun kylässä Äänis-Vepsässä syntyneen Raisa Lardotin perhe muutti Suomeen sodan aikana 1940-luvulla. Kirjallisen työnsä hän aloitti 1970-luvulla ja sai mainetta vepsäläisestä lapsuudestaan kertovasta teoksesta Ripaskalinnut. Hän on käsitellyt vepsäläisiä teemoja – ja laajemmin maahanmuuton – teemoja myös muissa kirjoissaan.
Vepsän vuosi Juminkeossa
Juminkeko on järjestänyt joka kymmenes vuosi (1992, 2002, 2012) Vepsän kulttuurin vuoden myös Juminkeossa Suomen puolella. Yhteistyössä vepsäläisten kulttuuritoimijoiden ja ystävien kanssa Karjalan, Leningradin ja Vologdan alueella on julkaistu uusi kirjoja vepsäksi, järjestetty tutkimusmatkoja ja pidetty teemanäyttelyitä, seminaareja ja juhlia.
Vuonna 2022 Juminkeko yhdessä Vepsän kulttuuriseuran kanssa (Petroskoi) ja yhteistyössä Karjalan kulttuuriviranomaisten kanssa järjestää erilaisia tapahtumia sekä Suomessa että Karjalassa. Vuoden päätapahtuma on Kalevalan julkaiseminen vepsän kielelle (kääntäjä: Nina Zaitseva).
