Siirry sisältöön

Paanajärvi

Paanajärven järvimaisema

Paanajärven kylä on Vienan Karjalan vanhimpia. Se on jo esihistoriallinen asuinpaikka. J.W.Juvelius on vuonna 1886 tuonut sieltä löydettyjä kivikautisia esineitä Suomen kansallismuseon kokoelmiin (kaksi oikokirvestä, kehdonanturan muotoinen taltta ja tasataltta). Hän löysi kylän läheltä Korvenmaalta myös Lapinraunioita ja Valkehisen - josta käytetään nykyisin myös nimeä Valkeakoski - alta muinaisen kalapirtin kiukaan.

Pronssi- ja rautakaudelta ei ole varmoja löytöjä, mutta eräiden historiallisten lähteiden mukaan jo 9. vuosisadalla Vienanmeren rannikkoalue olisi ollut karjalaisten hallussa. Sitä ennen seutua asuttivat lappalaiset.

Perimätiedon mukaan Paanajärvi on ollut itäisen Karjalan vanhin kylä, josta asutus on sitten levinnyt Jyskyjärveen ja Suopassalmeen. Paanajärveen rakennettiin Vienan ensimmäinen kristillinen kirkko ja kylä oli vuosisatojen ajan Itäisen Vienan hallinnollisena keskuksena. Vielä 1800-luvun alkupuoliskolla Uhtuastakin puolet kuului Paanajärven pitäjään.

Vuonna 1879 Paanajärvessä oli Ervastin mukaan 64 taloa. Vuoden 1905 virallisen väestöluettelon mukaan kylässä oli 73 taloa ja 427 asukasta. Vielä tuolloin Paanajärven pitäjään kuului sen lisäksi 8 muuta kylää. Pitäjän yhteinen asukasluku oli 1029.

Paanajärven maisema
kalevala

Karjalan neuvostovallan aikaan Paanajärvi kuului ensin v:sta 1935 Kalevalan ( Uhtuan ) piiriin ja sen jälkeen Kemin piiriin, kun Vienan kaikki piirit yhdistettiin yhdeksi. Muutaman vuoden päästä entinen piirihallinto palautettiin, paitsi pohjoisimman piirin hallintokeskukseksi tuli Louhi ja Paanajärvi jätettiin metsävarojensa vuoksi Kemin piiriin.

Kun Kemijoen suurin koski Usma valjastettiin ja Usmanan kylä hukutettiin, Paanajärvi jäi ainoaksi karjalaiseksi kyläksi Kemijoen varteen.

Kemijoki ja Paanajärvi

Vienan Kemijoki on vanha kauppaväylä Skandinavian ja Bysantin välillä. Ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella tämä kaupankäynti on ollut vilkkaimmillaan.

15. vuosisadalla venäläinen asutus - silloin perustettu Solovetskin luostari tukenaan - tunki karjalaiset merenrannikolta, mutta jokivarsikyliin he jäivät.

Jokireittiä kulkivat myös sotajoukot. 1500- ja 1600-lukujen taitteessa niin Paanajärvi kuin muutkin Kemijoen asuinpaikat hävitettiin useaan kertaan. Vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen Ruotsin ja Venäjän kahinoinnit Vienassa vähenivät, mutta jatkuivat 1700-luvun alkupuolella uudestaan.

hauki
kalevala

Ns. Peittosotien aikaan ruotsalaiset sotajoukot etenivät Paanajärveen asti, jossa tarinan mukaan aikoivat hävittää kirkon, mutta sokaistuivat ja joutuivat perääntymään. Saman tarinan mukaan "ruotsit" olivat käyneet Paanajärvessä myös rauhallisissa toimissa, pyytämässä simpukoita.

Kemijoki toimi myös laukkurien reittinä. Ervastin mukaan Paanajärvi oli viimeinen paikka itäänpäin Kemijoen varrella, josta laukkumiehiä kulki Suomeen.

1800-luvun loppupuolelta alkaen Kemijoki oli tukkipuun uittoväylänä, mikä työllisti Paanajärven asukkaita vuosisadan ajan. Viimeinen uitto Kemijoessa oli 1990-luvun taitteessa.

Rajojen sulkeuduttua 1920-luvulla Kemijoesta tuli läntisen Vienan huoltoreitti, kun sieltä ei enää voinut pitää kauppayhteyksiä Suomeen.

Ennen toista maailmansotaa Paanajärvi oli ainoa Kalevalan piirin kylä, jossa asukkaat hallitsivat venäjän kielen. Siksi uhtualaiset kutsuivat heitä "keskivenäläisiksi".

hauki
kalevala

Kemijoki ja Paanajärvi

Uhtua-Kemi -maantien valmistuttua (1929) ja vesivoimaloiden rakentamisen jälkeen Kemijoki menetti merkityksensä kulkuväylänä. Ensiksi valjastettiin suurin koski Usma. Nyttemmin voimaloita on Paanajärven alapuolella Usman lisäksi Vääräkoski ja Putkuo. Jyskyjärven yläpuolella, Kintismässä on vielä yksi voimala, jonka altaana ovat Ala- ja Keski-kuittijärvi.

Tällä hetkellä yli kolmasosa Kemijokea on vielä luonnontilaisena. Koskia on jäljellä kahdeksan. Valkeakosken voimalan toteutuminen hävittäisi ne kaikki, kuten myös Paanajärven kylän, ja koko Kemijoki muuttuisi vain voimalaitosaltaiden ketjuksi. Se olisi surkea kohtalo joelle, jonka maine on ollut sen koskissa.

Paanajärvi tutkimuskohteena

1800-luvun alkupuoliskolla suomalaisista tutkijoista ja perinteenkerääjistä Paanajärvessä kävivät
- A.J.Sjögren, v. 1825
- Jaakko Fellman, v. 1829
- D.E.D.Europaeus, v. 1846
- Aksel Berner ja Arvid Genetz, v. 1872. Heidän matkastaan A.A.Borenius raportoi seuraavasti:

Vaan idempänä nämä Suomessa käynnit taukoavat ja kauppahenki etsii toista alaa... Samall'aikaa tulee tietämättömyyskin ja luulevaisuuskin jyrkästi esiin. Sen tähden kerran Paanajärvessä tapahtuikin pieni vaarantapainen, johon myötäseuraavat valokuvauskoneet olivat syyttömänä aiheena, herättäen koleran levittämisen pelkoa.

hauki
kalevala

- A.W.Ervasti, v. 1879
- Heikki Meriläinen, v. 1881 ja 1886
- J.W.Juvelius, v. 1886
Matkan seurauksena oli arkeologisia löytöjä sekä niiden lisäksi vielä perimätietoa ja tarinoita.
- K.F.Karjalainen ja I.K.Inha, v. 1894
Inha valokuvasi jalkajousen vasamia.

Eeppistä runoutta viime vuosisadan tutkijat eivät ole Paanajärvestä saaneet eivätkä kovin paljon muutakaan perinnetietoutta, jota uskoivat saavansa paremmin muista kylistä.

Nykytutkimukselle Paanajärvellä olisi kuitenkin paljon annettavaa, sillä se on Kemijoen viimeinen karjalaiskylä. Se on nykyään paikka, jossa on parhaiten tallella Kemijoen uittoperinne. Se on myös mielenkiintoinen siksi, että se on ollut vuosisatoja kaksikielisenä karjalaisena kylänä.

On mielenkiintoista verrata, miten sama perinneaines eroaa erikielisenä. Ainakin karjaloitsuja Paanajärvestä on vielä 1990-luvulla saatu sekä karjalaksi että venäjäksi.

Erityisen arvokas Paanajärvi on rakennusperinteen tutkimuskohteena. Se muodostaa ehjän, vanhan kyläkokonaisuuden, jota sota eivätkä likvidointitoimenpiteet ole häirinneet. Valtaosa taloja on rakennettu vanhan perinteisen vienalaisen tavan mukaisesti niin, että asuintilat ja karjasijat ovat saman katon alla. Lisäksi rakennuksissa on jäljellä paljon perinteenmukaisia yksityiskohtia.

hauki
kalevala

Hukkumisuhan takia asetettu pitkään jatkunut rakennuskielto on vaikuttanut siihen, että kylään ei ole ilmestynyt vanhaa kylämiljöötä rikkovia rakennuksia.

Taloja Paanajärvessä on jäljellä viitisenkymmentä. Asukkaista suurin osa on eläkeläisiä.

Noin 1½ kilometrin päässä kylästä on metsäpunktiksi perustettu Paanajärven asutus, ns. Uusi Paanajärvi, jossa asukkaita on viitisen sataa. Asutuksessa on täydellinen 11-luokkainen koulu, kauppa, kulttuuritalo sekä oma kyläneuvosto, jonka alaisuuteen vanha kyläkin kuuluu. Suuri osa asutuksen väestöä on juuriltaan vanhasta kylästä.

Voimalaitossuunnitelmien mukaan Uusi Paanajärvi ei hukkuisi, mutta siitä tulisi saari.

Tutustu myös näihin

Rakennus

Juminkeko-säätiön kulttuurikeskus edustaa uuden suomalaisen puuarkkitehtuurin huippua.

Lue lisää

Julkaisut

Juminkeko-säätiö julkaisee kirjoja, e-kirjoja, cd-levyjä ja multimediaohjelmia.

Lue lisää

Kalevala

Juminkeossa voi tutustua yhteen maailman laajimpiin kuuluvaan Kalevala-kokoelmaan.

Lue lisää