Tollojoki
Tollonjoki on Vuokkiniemen ainoa jokivarsikylä, jollaiset taas ovat hyvin tyypillisiä Aunuksen puolessa.
Kylän varhaisimpien runonlaulajien nimistä ei ole tietoa, mutta Lönnrot on ilmeisesti käynyt siellä, koska hänellä vanhaa Kalevalaa kokoonpannessaan on ollut käytettävissään Tollonjoelta muistiinpantu Laivaretkiruno, jossa Väinämöinen kehottaa Neitsyt Mariaa rupeamaan soutajaksi - Kalevalaan Lönnrot vaihtoi soutajan Ilmariseksi.
Ensimmäinen merkintä runonlaulajan nimestä löytyy vuodelta 1872, kun Genetz tapasi "Tollon Kauron" eli Tenesseini Kauron ja sai tältä muistiin Väinämöisen polvenhaavan, Kilpalaulannan ja Lemminkäisen virren. Genetz kertoo Kauron olleen taitava veneenrakentaja ja "mahtava mies".
Tollonjokelainen taitaja on myös Okahvie Remsujev, jonka K.F.Karjalainen tapasi vuonna 1894. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Iivo Marttinen kirjoitti häneltä muistiin loitsuja ja taikoja. Eeppisistä runoista Okahvielta on muistiinpantu Kultaneidon taonta ja Kojosen pojan kosinta.
Eino Kemppainen ja Väinö Salminen tallensivat vuonna 1918 Tollonjoelta Uhtualle naimisiin muuttaneelta Anni Bogdanovilta (o.s. Remsujev) eeppisiä runoja, häävirsiä, kehtolauluja, lastenrunoja, työlauluja ja loitsuja.
Väinö Kaukosen Tollonjoen saalista vuodelta 1943 ovat Onuhrie Rettijeviltä ja Anni Tenesseiseltä eli Denisovilta saadut useat kertovat runot. Anni Tenesseinen siirtyi 1944 Suomeen ja täällä hänen tietojaan tallensi ääninauhoihin Erkki Ala-Könni. Tollonjoen runoperintö on siis ollut varsin vankka, vaikka monet runonkerääjät eivät ole ehtineet sitä metsästää.
Suuren työn Tollonjoen myöhemmän perinteen tallentajina ovat tehneet Helmi ja Pertti Virtaranta. He ovat tallentaneet paljon Tollonjoella syntyneiden serkusten Iro (1879-1971) ja Mari (1893-1979) Remsun tietoutta. Työ on tapahtunut Ruotsissa, jonne Remsut olivat siirtyneet Suomesta.
Tollonjoen kylä ei koskaan ole ollut suuri. Vuonna 1905 siellä oli 18 taloa ja 150 asukasta eivätkä nämä määrät olennaisesti muuttuneet ennen kylän hävittämistä, mutta vaikka asukkaiden määrä on aina ollut vähäinen, on kylä heille sitä rakkaampi. Tästä osoituksena on se, että kylien elvytyksen alkaessa Tollonjoelle halusi heti muuttaa kolme perhettä, vaikka alkuperäisissä suunnitelmissa tämän kylän herättäminen ei kuulunut elvytyksen ensivaiheeseen. Suunnitelmat tietysti muutettiin ja nuo kolme perhettä ovat saaneet perintömaansa taas omistukseensa.
Lisäksi Tollonjoella oli ennestäänkin yksi savu, sillä silloin kun kylä määrättiin tyhjennettäväksi,yksi perhe ei suostunut muuttamaan pois.
Vielä 1980-luvun puolivälissä Tollonjoen rantatörmillä oli kymmenkunta vanhaa komeaa hirsitaloa, mutta niiden kohtalon sinetöi kylän vanhojen viljelysmaiden siirtyminen Kostamuksen kombinaatin omistukseen. Talot purettiin viljelysalan lisäämiseksi. Muutaman vuoden käytön jälkeen pellot hylättiin ja kombinaatti siirsi viljelytoimintansa muualle.
Nykypäivänä Tollonjoella on merkittävä asema siksi, että se on Kostamuksesta Vuokkiniemeen tultaessa ensimmäinen aitokarjalainen kylä. Tollonjoen ylityskohdassa, välittömästi sillan vieressä sijaitsee Tollonjoen vanha kalmisto, joka on ensikertalaisille matkailijoille ensimmäinen kosketus vienankarjalaiseen kulttuuriin.
Tollojoen nähtävyyksiä
Silta ja kylän vanhan keskustan paikka
Tollonjoki on Runo-Vienan harvoja jokivarsikyliä, jollaiset ovat luonteenomaisia Aunukselle. Vielä 80-luvun puolivälissä rantatörmillä oli useita vanhoja karjalaistaloja, mutta kylän alueen siirryttyä Kostamuksen kaupungin alaisuuteen rakennukset hävitettiin viimeistä hirttä myöten. Suunnitelma ottaa maa kaupunkilaisten palstaviljelykäyttöön ei toteutunut.
Hukkala
Yläjuoksun puolella oleva kylänosa ei autioitunut kokonaan, kun kylä 1970-luvulla lividoitiin. Nyt siellä elää useita perheitä.
Kalmismaa
Tollonjoen kalmisto on Suomesta päin tuleville kulttuurimatkailijoille ensimmäinen kosketuskohta vienalaiseen kulttuuriin. Tollonjoen kropnitsoilla - hautojen päällä olevilla rakennelmilla - on oma arkkitehtuurinsa, joka poikkeaa selkeästi muiden kylien hautausmaiden rakennustyylistä.Haudat ja kropnitsat ovat kaikilla Vienan kalmismailla itä-länsi -suunnassa. Risteihin kiinnitettyjä liinoja kutsutaan tuulipaikoiksi. (Vastaavasti käs'paikka = pyyheliina.) Matkailijoiden on syytä muistaa, että Vienan kalmistoissa ei saa katkoa oksia eikä edes poimia marjoja.
Levähdyskatos
Tollonjoen sillan katveeseen Juminkeko-säätiön hankkeessa on rakennettu levähdyskatos ja informaatiotaulu, jossa kerrotaan kylän kulttuurihistoriasta suomeksi, venäjäksi ja englanniksi.
