Mö har’ktem uudele por’adkale

Voin voinalaze, a elo mänob mugažo. Rahvaz dumeitihe sömha nähte, kohtetihe kulud sädod, teht’he tal’veks hougod, ken mida voi. Mam karzi pol’kime reged hougod laptas mecaižes. Hän lüüz’ höbon i läks’ mecha. A miile Bor’kanke nar’adįič: ”Soubakat verajad, nikeda pert’he algįi päskįi, ken bį ii kolotniižihe”. Mina soupsin uksen südeinzaloškale. Ii äjad proidnu aigad, mina kulištin kolotindan ukshe. Mina läksin sen’čihe i küzįin ičemįi kelel: ”Ken om? – kulen vastha: ”Mina olen finskii saldat”. – ”Mamad iilä kodiš i mili iilä lastud aveita nikelle”. Saldat el’genz’ i läks’.

Proidįi-ik pol’časud aigad kuulįihe mugįine d’uru, mise pert’ säreiž. Mö dumeim, mise ülähän vįškal ver’ truba i langetihe kirpičad. Konz se miil d’o langen’ truba, vaise ii d’umaland’uruspei. A siid mest ken se kolotiškanzihe ukshe. Uudešti läksin sen’čihe i küzun: ”Ken om siga?” Kuulištin maman änen, aveižįin. Vaise hän tuli sen’čihe, mina sanun: ”Voib uuda miil ülähän langen’ truba”. Hän sanįi: ”Truba om ičeze sijal, langen’ bomb”.

Kacuhtin vereile i nägen: Höbo aižišpei lübuškanz’ ülähaks pel’gastusespei. Mina andįin hänele hiinad, hän zavodi söda i tüüništįi.

Bomb se langen’ laptas miide pertišpei, rindal miide letkenke i tegihe sur’ houd. Ii proidnu äjad aigad, mest nece-že samol’ot tegi kaks’ kruugad posadan päl i mest päst’ bomban. Necil kerdal bomb langen’ kesk posadas, rindal ii vel poleleze letud pertinno. Öl mö nägim, kut taivhas let’he läminke šarud. Oli varu, mise kudamb-se hiišpei lankteb miide pertin päle i miid rikkob.

Ningomad pahad öd män’d’he üneižid kaks’ nedalid. Konz zavodihe ambund, mam miid nuusteskel’, mö piitlimįi päčin taga i lugim, mise nece oli hivä piitluz. Snar’adad ozaks langetihe posadan taga. Üks’ snar’ad langen’ kladbiščale, rindale baban koumanno, kudamb oli kolnu vodel 1936. Konz bombind lopiskelihe, mö uudešti vereskelim magatta. Vaise mamale ii olnu unehesei.

Mel’he tuleskel’, mikš mijalaššed bombitadihe posad, ved’ tet’he mise posadas ol’d’he rahvaz, kudambad ii ehttud lähtta pagoho. Necida ii dumeitud. Kut ni löulein om kirjutada miide elon beregįič posadan komendant käskendal roida rovad, mise piittaze bombindan aigal. Posadan röunal akad da lapsed roid’he houd nel’l’ale kanzale. Houdad pol’tošt metrad korttudel ol’d’he kaidud Rämegaššide zadvorkįil.

Kut-se ehtkįčel mina sunįin mamale: ”Mama, davai em zavot’kįi piittaze bombindan aigal okopįǐš, a ku edel piitamįǐ päčin taga”. Däl’ges necida mö em zavot’t’ud pagendelda, a piitliškanzimįi päčin taga. Mili ohvot oli olda ižandan pertiš, kuni ii olnu bat’ad kodiš.

Rindal školanke mugažo oli kaidud okop. Finnad tahteltihe aveita školan opendusen ičeze kelel. Kut-se homesel mam sanub: ”Houg om todud, pidab pil’da”. Pidab – sanun mina. Hougon pil’des kozl om vuus’o honz’. Probįida pidab tehta uuden, parz’ om. Tegim i zavodim toižel päival rata. Pil’ščikad minuspei ii olnu hiväd, no mina stareimįi. Nedalin pitte mö tegim necen radon. Enamba radod doidįi mamale. Hänele ii pidanu härgäta lübijaha radho. Hän ii rižanu väzundad. Teggob ühten radon, sid-žo zavodib toižen.

D’ouhon antihe karteižid möto, i mam paštįi liiban ičeze päčiš. Liib hänel läks’ hivä. Posadleižile, ken oli probįinu maman liiban, kaikile ponravihe. Mamal kaik käzišpei läks’: paštįi, radįi polostal i tez’ kaik mužikįide radod. Ühten kerdan mijal vįškal langen’ truba. Trub oli korged kirpičaspei. A trubata nimida ed tege, hot’ pertišpei lähte vuus’o. Posadas pečnikįid ii olnu. Kaik ol’d’he lähttud voinale. Kaikes posadas oli vaise kaks’ mužikad, da i seid oli riknu bombal Änižel. Mam ladi iče tehta truban. Sai karzn’aspei vädran letkenke, kus se lüüz’ saved, tegi rastvoran. Kirpič oli sarajas. Mö kaiken lendim ülähaks, i mam otihe radoho. Mina kacįin, kut hän pani kirpičad. Pani hivin, ruuno üks’ toiženno. Läks’ hänel hivin i truba lübįi krįšahassai. Däl’gele oli rad löulemba. Truban pidi tehta krįšan päl. Nece rad oli düged, mäni hilläs, no ehthassai kaik oli tehtud.

Susedad kactihe i divihe, kut luuko radab i ii vareida lübuda krįšan päle. Mam spravihe, i nece hol’ läks’. Hän mahtįi i kenginevon kohteta. Edelpei necin tegi bat’. Nuuž käski i necin az’z’an tehta. Muštan, kut hän kohtenz’ miide kulud valenc’ad. Sulaz’ tervan i valįi pohdile. Däl’ges sįpli letel. Pohd’ad ii libestuidud dorogad möto i hätken pidihe.

Kerdan pühäpejan homesel, vaise zavodi peiduda, mijale tul’d’he kuume mužikad pahiš sobiš, ištįihe loučale. Sel aigal mam oli päčinno, paštįi kalitad i toukunplotud. Üks’ küzub pahal finskijal kelel: ”Hivin-ik elid kolhozan aigan finįihessai? ”Mina en mušta udivihe-ik mam nenile ii varastadud gostile, no sanįi: ”Kolhozas trudodniile miile nimida ii makstud. Pidim lehman, kazvatim kartofinan, muga i elim. Ižand radįi kiviradol, poluči hot’ ii suren, no den’gan. Hvati vaise liibale da sahrihe. Erašti däskel’ kenginevoho da sobihe. Muga i elim”. Hö vel väheižen ištihe, pagištihe sehe da toižhe nähte i lähtihe.

Däl’ges mö hätken dumeim, ken hö ol’d’he, kuspei, ii-ik partizanįšpei. Voib olda miččespei toižes posadaspei mänd’he ičeze azjid möto i tuud’he lebule. Mö el’genzim, mise nece ii oldut partizanad. Hö ii käuteiš posadad möto i ii küzelteiš nimida. Päival mijale tuud’he kamendant starostanke Kabakaššen Nikitanke obįskanke. Käveltihe komnatįid möto, kactihe kaikihe čugįihe, no nimida ii murdeltud. Nägištet’he fotoapparatan. Kenen om?– küzįi kamendant. Mam sanįi: ”Minun vanhemban poigindaman Šakįin”. A kus hän om nügud’? ”– möst küzub hän. ”Voinal”, – sanub mam. ”Hän om kommunist?” ”Edel oli, a nügud’ en teda”. ”Apparat pidab otta”, – sanįi starosta. Ninga miil ottihe fotoapparatan. Žal’ oli, mise mö embįitud hiitta tagemb.

Möhemb hö lübutihe ülähaks. Nägištet’he minun kniigad pal’čal i küzutihe: ”Miččed oma kniigad?” Mina sanįin: ” Nece oma školkniigad”. Kamendant oti äjak-se kniigad i zavodi listįida. ”Homen-žo togat kniigad komendaturaha”, – sanįi hän. Kacuhtet’he fotografiihe, enamb nimida ii küzutet i lähtihe.

Proidįi äjak-se aigad, mest zavottihe kävelta pertid möto. Necil kerdal enamb küzeltihe kartofinan nähte. Laskihe karzn’aha i kactihe iče, äjak om kartofinad siga i äjak om eläjid pertiš. Kel oli liškad, ottihe i vöd’he podvodįl, antihe sejile, kel oli väha. Miil mugažo ottihe üks’ havad. Muga oli i kolhozįide aigan. Hivä, mise muga kaik proidįi, ved’ ed zavodi hiideke spor’da. Finnad teht’he ičtaze osvoboditeliikš karelįid i vepsįid.

Sel aigal elo zaimndud mal mäni edeleze. Kevadel vodel 1942 posadan eläjile ol’d’he anttud karteižed produktįile: d’ouhole, krupale i voile. Ostta voi vaise finskiihe markįile. Kus oli otta. Kaik emagad sad’he ičeze rundugįšpei kaiken, mida voi möda saldatįile. A sed sel’gitet’he Suomehe. Möd’he i munad, vai vajehtelt’he finskiile galetįile.

Suomespei ol’d’he svettud kaks’ medrabotnikad. Hö kävel’tihe posadad möto, küzeltihe, ken mil om läžunu i mille žaliže. Kaiken kirdütet’he. Ol’d’he i mijal.

Päliči pol’kimes päivas Suomespei tuli avtobus medičinskijan oborudovanijanke. Mö d’oksim tagan. Avtobus siižutihe miide kulun školanno, kus mö openzimįi kuumandes klassas vodel 1941. Mö ezmäks dumeim, mise siid liineb bol’nič. No nimittušt’ bol’nicad ii tehtut. Hö tul’d’he, mise kacta miide rahvast. Školanno kerazihe kamand. Kaikile oli ohvot tedištada, mida tod’he. Tulin kodihe, tahtįin kaiken mamale starinįita, a sini mam oli d’o siga iče. Vel’l’ ištįi laval i vändi. Mina uudešti mänin školanno. A siga d’o oli töuz’ rahvast. Ken istįi, ken siižįi. Enamb oli akįid. Lüuzin maman, hän siižįi vanhembide akįide keskes. Nägišti mindei i sanįi: ” Teravalaze mä kodihe. Bor’a om üksneze kodiš”. Konz läksiškanzin kodihe, nägištin vračun. Hänen edes ištub ak, sül’gob stöklaižele. Muga silįi ectihe tuberkul’oz.

Mina olin lujas har’ganu olda mamanke rindal. Kuna hän, sinna i mina. Mam necida ii naved’nu. Kaikušti saneskel’, mise mina d’o olen däred.

Mö mamanke pagižim vepsäks. Venäkelen hän pahin tez’. A mina d’o mahtįin pagišta. Milii ohvot oli opeta Bor’kad pagišta venäks. No nimida ii lähtnu, sikš mise miide posadas eletihe vepsad i pagištihe ičemįi kelel.

Miide škol tegihe klubaks. Kuspei-se oli todut peredvižk i proidįi pagin, mise zavottaze ozutada kino. Kinoho pästihe den’gita. Rahvast tuli äi. Partad ol’d’he vödut vereile. Kino oli ii voinan nähte. Ozutet’he elo miččes-se edaheižes mas. Muštan vaise vet möto mäni parohod, a palubal siištihe nored.

Päliči äjas-se päivas oli saldatįide koncert. I necil kerdal rahvast kerazihe äi. Ezmäks pajatet’he finskiid pajiid. Laptemba lophu pajatet’he “Kat’uša”. Kaik tet’he necin pajan. Daže finnad pajatet’he venäkelel.

Lapsile kaik oli uz’. Mö pagižim kinoho nähte. Ezmeižen kerdan mö kacįim kinon, kus pagištihe. Voinahassai toskeltihe vaise paginata kinod.