Viena
on Karjalan osista tarunhohtoisin. Sieltä kerättiin pääosa Kalevalan
eeppisistä aineksista. Sieltä ammensivat suuret kareliaanit luomisvoimaa
itselleen ja taideaarteita koko kansalle. I.K. Inhan klassisten
valokuvien kautta Viena on piirtynyt syvälle suomalaisten sielunmaisemaan.
Maantieteellisesti Viena on Venäjän Karjalan pohjoisin osa. Rajojen
määrittely on helppoa, sillä Vienan Karjalan muodostaa se osa tsaarinaikaista
Arkangelin kuvernementtia, joka sijaitsi Vienanmeren länsipuolella,
eli senaikainen Kemin kihlakunnan alue. Nykyisin tuolla alueella
ovat Kalevalan, Louhen, Kemin ja Belomorskin piirit sekä Kostamuksen
kaupunki. Kantalahtikin lähitienoineen kuului aiemmin Karjalaan,
siis vanhaan Vienaan, mutta se on kymmeniä vuosia sitten siirretty
Murmanin hallintoalueeseen. Etelässä raja on kulkenut Repolan ja
Rukajärven pohjoispuolitse kohti itää ja Vienanmeren lounaista kolkkaa.
Nykyään eteläiset Vienaan rajautuvat piirit ovat nimeltään Mujejärvi
ja Segeša.
Suomen puolellakin on vienalaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia kyliä.
Niitä on yhteensä kolme. Kaikki sijaitsevat aivan rajan pinnassa,
Hietajärvi ja Kuivajärvi Suomussalmella, ja Rimmin kylä Kuhmossa.
Näillä vähäisillä suomalaisilla vienalaiskylillä on merkittävä kulttuurihistoriallinen
rooli, sillä Daniel Europaeuksen Hietajärveltä tallentama runo sai
Elias Lönnrotin muuttamaan Kalevalan rakennetta. Kuhmon Rimmin kylällä
puolestaan on osuutensa karelianismin syntyyn.
Vienan esihistoriallista asutusta on tutkittu vähän, mutta harvoissa
arkeologisissa kaivauksissa tehdyt löydöt ovat olleet runsaita.
Ne osoittavat, että varsinkin suurten vesistöjen rantamat ovat olleet
jo tuhansia vuosia sitten asuttuja, vaikkakin väestön määrä on ollut
vähäinen.
Eri
aikoina on voimakkaastikin kiistelty siitä, mistä "kalevalainen
runosto" on lähtöisin. Kalevalan synnyn kannalta se on kuitenkin
toissijainen asia, sillä tosiasia on se, että pääosa siitä runoudesta,
jonka pohjalta Elias Lönnrot loi Kalevalan, on kerätty Vienan Karjalasta.
Se ei muuksi muutu, vaikka tiedepoliittiset suhdanteet kuinka vaihtelisivat.
Sille, että runonlaulu säilyi pitkään Vienan kylissä, on omat syynsä.
Merkittävin on ehkä se, että luku- ja kirjoitustaito tuli alueelle
verrattain myöhään, varsinaisesti vasta 1920-luvulla. Suusanallinen
muistitietohan oli ennen koulujärjestelmää, kirjastoja ja tiedotusvälineitä
keino siirtää ihmisen henkinen perintö ja kokemuksien kautta saatu
tieto sukupolvelta toiselle. Runonlaulu, sananlaskut, vertaukset
ja sadut, starinat, olivat muoto, jolla tuo elämänkokemus
välitettiin.
Toinen suuri syy runonlaulun säilymiseen Vienassa oli kylien syrjäinen
sijainti. Alue oli Venäjän valtakunnassa periferiaa ja Suomesta
sen erotti verrattain jyrkkänä pysynyt kulttuuriraja. Sen ylittäjinä
olivat harvoin muut kuin laukkurit ja sotajoukot - ja sittemmin
runonkerääjät ja kareliaanit. Ensimmäinen maantiekin - Uhtuan ja
Vienan Kemin väli - valmistui vasta 1929. Kulkeminen varsinkin rajakyliin
oli hankalaa ja vaivalloista.
Näissä
olosuhteissa suusanallinen perinne jatkoi elämäänsä, varsinkin kun
se oli myös osa normaalia päivänkiertoa ämmöjen ja ukkojen kertomine
iltasatuinen, kehtolauluineen, kala- ja metsästysloitsuineen, sairaiden
parannuksineen; juhlaperinnettä häineen, hautajaisineen ja praasniekkoineen
ja kun sen hyviä taitajia kaiken lisäksi arvostettiin yhteisön sisällä.
Ei siis ole sattuma, että parhaat runokylät sijaitsivat lähellä
rajaa - kaukana "kehityksestä", mutta ei sivistyksestä.
Nykyään Vienan runokyliin lasketaan kuuluviksi sellaiset vielä
olemassa olevat tai elvytyssuunnitelmien piirissä olevat Vienan
kylät, jotka ovat antaneet runoaineistoa Kalevalaa ja Kanteletarta
varten tai olleet vaikuttamassa karelianismin syntyyn.
Suomen puolella niitä siis ovat Hietajärvi ja Kuivajärvi
Suomussalmen kunnasta ja Rimmin kylä Kuhmon kaupungista.
Karjalan tasavallassa Vienan runokyliin kuuluviksi lasketaan: Vuokkiniemi,
Latvajärvi, Venehjärvi, Ponkalahti, Pirttilahti, Tsena, Tollonjoki,
Akonlahti, Kontokki ja Vuokinsalmi Kostamuksen kaupungista,
Uhtua, Vuonninen, Lonkka, Jyvöälahti, Haikola, Jyskyjärvi
ja Pistojärvi Kalevalan piiristä sekä Paanajärvi Kemin
piiristä.
|