Siirry sisältöön

Akonlahti

7e7c157fc8c3e886bad908382e8f43d7

Kiitehenjärven rantamilla sijaitsevilla kylillä on ollut suuri merkitys niin Kalevalan kuin karelianisminkin syntyyn. Tuskin missään muussa runokylässä on käynyt niin monia runonkerääjiä ja kulttuurintutkijoita tai karelianismin hengessä liikkuvia taiteilijoita kuin Akonlahdessa.

Akonlahti oli myös Lönnrotin ensimmäinen kosketuskohta Vienaan ja sen runoaarteisiin.

 

Itse keskuskylän lisäksi Akonlahteen lasketaan kuuluvaksi läheiset kyläryhmät: Munankilahti, Sappovaara, Tetriniemi, Märkävaara ja Jehrimänvaara. Yhteensä niissä on suurimmillaan ollut yli 90 taloa ja kuutisensataa ihmistä. Akonlahden kylistä on ollut kiinteä yhteys aivan niiden vieressä sijaitsevan Suomen puoleisen Kuhmon Rimmin kylän kanssa rajan sulkeutumiseen saakka.

Vasta kolmannella runonkeruumatkallaan vuonna 1832 Lönnrot ehti Vienaan, jonne oli kauan halunnut, ja silloin nimenomaan Akonlahteen. Eikä käynti ollut hänelle pettymys. Matkakertomuksensa lopussa hän innostaa muitakin kerääjiä kokoamaan vanhoja kansanrunoja niiltä mailta ja toteaa, että kuka sinne lähtee, "hänellä on rikas sato odotettavissa".

Kantele
kalevala

Kerääjiä

Lönnrot itse ehti käydä Akonlahdessa jo toistamiseen (vuonna 1833), ennenkuin toiset lähtivät, mutta kyllä heitä sitten tulikin. Ainakin seuraavat runonkerääjät ovat käyneet Akonlahdessa: J. F. Cajan (1836), M. A. Castrén (1839), D. E. D. Europaeus (1845), Arvid Genetz (1871), A. A. Borenius (1871), Aksel Berner (1872), P. J. Hannikainen (1877), A. W. Ervasti (1879), Hj. Basilier (1879), Matti Varonen (1886), J. W. Juvelius (1886), Heikki Meriläinen (useita matkoja 1880-luvulla), Lauri Pääkkönen (1892), K. F. Karjalainen (1894), A. R. Niemi (1904), F. Ohrt (1906), R. Engelberg (1909), Samuli Paulaharju (1915) ja Väinö Kaukonen (1943).

Lista on komea, mutta niin oli heidän saamansa runosaaliskin.

Laulajia

Lönnrot sai ensimmäisellä Akonlahden matkallaan Soava Trohkimaiselta Sampojakson, Kilpakosintarunon, Hiiden hirven hiihdännän, Sisaren turmeluksen, Kultaneidon taonnan ja Lemminkäisen virren sekä loitsuja. Soavan runot olivat merkittävänä aineksena Kalevalan ensimmäistä versiota luotaessa. Sisaren turmelusta eli Tuiretuisen lapset -runoa Lönnrot ei sisällyttänyt Kalevalan ensimmäiseen painokseen, mutta julkaisi sen Kantelettaressa. Kalevalan toiseen painokseen hän muokkasi tuon runon käyttäen hyväksi myös muualta saamiaan toisintoja Kullervo-jakson osaksi.

hauki
kalevala

Syksyllä 1839 Lönnrot pistäytyi virkamatkallaan Akonlahdessa ja sai saaliikseen 23 runoa, yhteensä 350 säettä. Samana vuonna Castrén puolestaan kertoo Akonlahdesta saaneensa yhdeltä laulajalta lähes 40 loitsurunoa. Tämä laulaja on myöhemmin selvitetty Simanaini Homaksi, joka kuului Omenaisten laulajasukuun. Samaan sukuun kuuluvat Boreniuksen laulattamat Jeyssein Simana ja Timo, joiden isältä Timoni Jeysseiltä runoja pani muistiin Cajan. Simanan poikaa Teroa taas laulatti Berner.

Vaikka kukaan runonkerääjä ei ollut käynyt Akonlahdessa ennen Lönnrotia, kylän runoutta oli kuitenkin julkaistu jo 1820-luvulla. Vienan laulumaiden löytäjäksi tunnustettu Pohjanmaan piirilääkäri Sakari Topelius vanhempi - satusedän isä - näet oli Uusikaarlepyyssä kirjoittanut muistiin akonlahtelaisen laukkukauppiaan Timosen runoja ja loitsuja sekä julkaissut niitä painattamissaan vihkosissa. Nämä vihkoset viitoittivat kerääjien tien Vienaan.

Aikakautensa tunnetuimpia tietäjiä Akonlahdessa 1800-luvun loppupuoliskolla oli Omenaini Poahkomie, jonka lauluvarastoista on saatu eeppisiä runoja, häälauluja, kehtolauluja ja loitsuja. Niitä häneltä ovat tallentaneet Berner, Meriläinen, Marttinen ja Karjalainen. Hänen sisareltaan Paraskalta on Meriläinen saanut loitsuja.

Sappovaaran tietäjäsuku oli Huotarinen. Siihen kuuluvaa "Rokka-Petriä" laulatti Berner. Hänen poikansa Hilippä sai mainetta laulujen sepittäjänä. Niitä ovat kirjoittaneet muistiin Karjalainen, Niemi ja Paulaharju. Sparre on piirtänyt hänestä kuvan, kuten aiemmin mainitusta Omenaini Poahkomiestakin.

hauki
kalevala

Erittäin mielenkiintoinen akonlahtelainen runontaitaja oli Outi Nykänen eli Juplan Outi senkin tähden, että häntä ovat useat runonkerääjät laulattaneet eri vuosikymmenien aikana. Näin on voitu verrata, miten runot ovat säilyneet saman laulajan muistissa. Vuonna 1894 hänen runojaan kirjoitti muistiin Kusti Karjalainen, 1904 A.R.Niemi ja 1906 tanskalainen F.Ohrt.

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin eli 1943 Väinö Kaukonen haastatteli Outia tämän ollessa jo 86-vuotias. Kaukonen kirjoittaa: "Muistiinpanoni osoittavat Outi-vanhuksen erittäin hyvämuistiseksi ja perinteelle uskolliseksi taitajaksi. Hänen puolen vuosisadan takaa muistamiaan ja Karjalaiselle silloin esittämiään runoja ja loitsuja olivat mm. Meren kosijat, Leävälinnun sanat, Toivoisinko taattoni tulevan ja Karjan luku. Eroavuudet ovat vähäisiä, ja kyseessä on lähes yksinomaan muutaman säkeen unohtaminen."

Kareliaanit Akonlahdessa

Akonlahti oli kylä, jonne ensimmäiset kareliaanit Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre suunnistivat mennessään etsimään rajan takaa Kalevalan laulumaita. Molemmat taiteilijat tekivät kylästä ja sen ihmisistä paljon piirroksia ja luonnoksia, ja ne ovat heijastuneet heidän muissakin töissään. Vuoden 1890 kesällä he tekivät Akonlahden kyliin kaksi erillistä retkeä.

Kaksi vuotta myöhemmin Sparre saapui Akonlahteen uudestaan toisella Vienan toiviomatkallaan, sillä kertaa mukanaan kuvanveistäjä Emil Wikström. Sparre on kertonut tästä matkasta kirjassaan "Kalevalan kansaa katsomassa", jossa on myös useita piirroksia Kiitehenjärven kylistä ja ihmisistä.

hauki
kalevala

Vuonna 1894 Akonlahdessa kävi tutkimusmatkalla kaksi merkittävää parivaljakkoa: I.K.Inha ja Kusti Karjalainen sekä Yrjö Blomstedt ja Victor Sucksdorff. Inhan ja Karjalaisen matkan tulokset olivat karelianismin suurin aikaansaannos. Inhan valokuvasarja on vaikuttanut suomalaisten mielikuviin Kalevalan laulumaista enemmän kuin mikään muu ja hänen klassiseksi kohonneen matkakertomuksensa ansiosta yhä uudet sukupolvet ovat voineet tutustua seikkaperäisesti vienalaiseen kulttuuriin. Kiitehenjärven runoalueelta Inhalla on useita kuvia.

Blomstedt ja Sucksdorff olivat arkkitehtejä, jotka huolellisesti tallensivat karjalaisten rakennusperinnettä ja julkaisivat myöhemmin tutkimuksensa kirjana, jolla on ollut suuri merkitys kansallisromanttisen suuntauksen syntyyn Suomen rakennustaiteessa. Akonlahden kylät olivat Luvajärven ohella ainoat vienalaiset kohteet Blomstedtin ja Sucksdorffin matkalla, sillä sieltä he siirtyivät Pohjois-Aunukseen.

Myös Ilmari Kianto on kirjoissaan tehnyt tunnetuksi Akonlahtea, mutta suurimman työn Akonlahden perinteen saattamisessa jälkipolvien tietoon on tehnyt Akonlahden synnynnäinen Vilho Jyrinoja, jonka mainio kirja "Akonlahden arkea ja juhlaa" on samalla luotettava avain vienalaisiin tapoihin ja elämänmenoon.

hauki
kalevala

Nähtävyyksiä

Kylän muistomerkki

Kesällä 1994 Petrun päivän praasniekan yhteydessä Akonlahden kylän keskuspaikkaan Tulliniemeen pystytettiin muistomerkki kertomaan kylän entisestä elämästä ja olemassaolosta.

Tutustu myös näihin

Rakennus

Juminkeko-säätiön kulttuurikeskus edustaa uuden suomalaisen puuarkkitehtuurin huippua.

Lue lisää

Julkaisut

Juminkeko-säätiö julkaisee kirjoja, e-kirjoja, cd-levyjä ja multimediaohjelmia.

Lue lisää

Kalevala

Juminkeossa voi tutustua yhteen maailman laajimpiin kuuluvaan Kalevala-kokoelmaan.

Lue lisää