Tsena
Puolen peninkulman päässä Vuokkiniemestä sijaitseva pieni Tšenan kylä on runoperinteen kannalta merkittävä - ei ainoastaan sieltä saadun runosaaliin vuoksi.
1800-luvun alkupuolella kylää asutti Kettusen suku. Lönnrotin käydessä ensi kertaa kylässä vuonna 1833 se oli vain nelitaloinen. Kylän patriarkka Tšena-Pekka eli Pietari Kettunen oli kuollut 3-4 vuotta aikaisemmin eikä Lönnrot sillä kertaa tavannut kylän toista merkkimiestä Jyrki Kettusta, edellisen serkkua, mutta molemmilta oli jo otettu runoja talteen. Jyrki Kettunen oli nimittäin se laukkuri, jota Sakari Topelius laulatti (Uusikaarlepyyssä 23.-25.1. vuonna 1821) ja joka käänsi runonkerääjien huomion Vuokkiniemen pitäjään Vienan Karjalaan. Topelius pani Jyrkiltä muistiin kuusi pitkää runoa.
Pietari Kettusta, jolla oli maine, että hän "teki laulun, mistä katso", laulatti Vuokkiniemessä 15.8.1825 A.J.Sjögren. Pietarikin oli oleskellut Suomessa monta vuotta ja ommellut talonpojille vällyjä, lammasnahkaturkkeja ja muita vaatteita. Hän oli paitsi kansanrunon taitaja, myös itse runojen laatija. Hänen sepittämiään lauluja oli levinnyt Suomeen ja tallennettu useina toisintoina. Vielä 1990-luvullakin on Uhtualta löytynyt runontaitajia, jotka ovat suusanallisesti perineet "Kettusen laulun".
Neljännen matkan matkakertomuksessaan Lönnrot kirjoittaa Pietari Kettusen laulunlahjoista:
Hänestähän muutamat arkangelilaiset talonpojat noin 5-6 vuotta sitten sanoivatkin, että hän olisi voinut laulaa ainakin kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää muun vuoksi kuin syöntiä ja nukkumista varten. Vielä kuolinvuoteellaan hänen sanotaan puhutelleen vaimoansa runomitalla ja muun muassa surkutelleen häntä sanoen:
Mari mahoksi jääpi,
murehille Ruotsin muori,
minun mentyä manalle,
matattua näiltä mailta.
Suomen matkoiltaan Pietari Kettunen oli tuonut Kiimingistä runossa mainitun Maria-vaimon, joka oli Lönnrotin emäntänä hänen Tšenan käynneillään ja jonka perheen elämänvaiheita hän matkakertomuksissaan seurailee. Lönnrotia liikutti Suomesta aivan erilaisiin oloihin siirtyneen naisen kohtalo ja hän eläytyi tämän osaan hyvin voimakkaasti.
Ehkä tämän vuoksi Tšenan kylästä tuli Lönnrotille niin rakas, että hän pistäytyi siellä aina, kun se vain oli matkareitin kannalta mahdollista, kaikkiaan viisi kertaa.
Mari-muorin, kuten Lönnrot Pietari Kettusen leskeä nimittää, kaksi tytärtä oli naitu Vuonniseen: toinen Miinan eli Teppanan talon emännäksi ja toinen Ontrei Malisen miniäksi. Juuri näiden sukulaisuussuhteiden vuoksi Lönnrot ohjautui Vuonniseen, Kalevalan kokoonpanon kannalta merkittävien runonlaulajien luo.
Viidennellä matkallaan Lönnrot tapasi Tšenassa Jyrki Kettusen ja kirjoitti häneltä useita runoja parin päivän aikana. Hän tiesi laulattavansa miestä, jolta Topelius oli tallentanut runoja, ja ihmetteli, miksei kuullut nyt niitä, jotka olivat Topeliuksen kokoelmissa. Jyrki selitti asian toteamalla: "Kuuluupa ne jo teillä olevan ennestään petsatoittuna, a miksi niitä uuelleen laulaisin."
Jyrki Kettuselta saadut runot olivat siis aineistona Kalevalan ensimmäistä painosta varten ja Pietari Kettusen runot toista painosta varten, kun Lönnrot oli saanut Sjögrenin keräelmät haltuunsa.
Myöhemmistä runonkerääjistä ainakin Genetz ja Berner ovat käyneet Tšenassa ja Inha on valokuvannut kylän Köynäskosken niskalta päin.
Tšenan kylä eli Tšenaniemi sijaitsee Vuokkiniemestä luoteeseen Tšenajärven - on käytetty myös nimeä Köynäsjärvi - rannalla. Vuosisadan vaihteeseen mennessä kylä oli ehtinyt kasvaa 23 talon suuruiseksi ja asukaslukukin yli sadan, mutta toisen maailmansodan jälkeen kylä autioitui täysin. Sitä ei tarvinnut likvidoida, sillä sodan jälkeen viranomaiset eivät laskeneet asukkaita kylään lainkaan.
Järven kaakkoiskulmassa, noin puolen kilometrin päässä kylän paikasta, sijaitsee merkittävä luonnonnähtävyys Köynäskoski. Tämä porrasmaisena putouksena jylisevä koski laskee jokeen, joka yhdistää Tšenajärven Lammasjärveen ja siitä Vienan valtaväylään Kuittijärviin. Tšenajärven toisesta päästä taas on vesiyhteys Venehjärveen ja Latvajärveen.
Nyt vapaana kahden puolen kallioista saarta kuohuva Köynäskoski on palvellut entisaikaan lähikylien asukkaita myllyjen voimanlähteenä. Parhaimmillaan koskessa on pyörinyt viisikin vesimyllyä. Sotien jälkeen kosken toinen haara valjastettiin tuottamaan sähkövoimaa, mutta tämä yritys epäonnistui. Voimalan vääränlaiset turbiinit eivät saaneet riittävästi virtaa aikaan ja koko voima-asema purettiin.
Aivan Tšenanientä vastapäätä järven toisella rannalla on kirjailija Pekka Pertun rakentama Salmenkorvan kämppä. Siinä lähellä lapsuutensa maisemia herkkä luonnonkuvaaja Perttu teki monena vuonna kirjallisia töitään varhaisesta keväästä myöhäsyksyyn.
