Jyvöälahti

Varhaisemmille runonkerääjille Jyvöälahti oli yleensä vain pysähdys- tai yöpymispaikka, koska kylässä ei asunut tunnettuja tietäjiä tai runonlaulajia. Sjögren oli Jyvöälahdessa vuonna 1825 ja Fellman vuonna 1829. Lönnrot kulki sen läpi viidennellä (1834), kuudennella (1835) ja seitsemännellä (1836) runonkeruumatkallaan.

Lönnrotin kuvaukset Jyvöälahdesta ovat varsin niukat. Kahdella jälkimäisellä matkalla hän mainitsee sen vain matkareitin etappina eikä ensi käyntikään ole tehnyt häneen suurta vaikutusta.

Puoliyön aikaan tai vähäistä myöhemmin tulimme perille Jyvälahteen, kolkutimme erään talon ovelle ja pääsimme sisälle. Kiireesti meille siellä sitten laitettiin makuusijat lattialle. Tämän seudun rahvas ei tee makuusijojaan, meidän rahvaan tavoin, oljista, jotka joka ilta kannetaan sisään, vaan poronnahoista ja muista vaatteista, eikä niihin tavallisesti panna peitettä. ...

Jyvälahdesta läksin seuraavana aamuna Uhtueen.

Paluumatkasta hän on vieläkin lyhytsanaisempi:

Uhtuesta tulin jälleen Jyvälahteen, missä oleskelin ainoastaan lyhemmän ajan, kun minun ei täällä onnistunut saada kuin yksi ainoa runonlaulaja, sekin huononpuoleinen.

Kolmannen käyntikerran matkakumppani J.F.Cajan ei ole sen runsassanaisempi.

Maanantai aamuna saattausimma Yläkuittijärvitse Jyväslahteen.

Siinä emmä saanut vatieraa erivierosen Jaakkosen talossa, vaan muualtaki Kornitsata kirjoittaaksemme kysyttyä, pysähymmä Moision pirttiin yöksi, hyvästi vastaanotetut.

Tiistaina 25 p. saatto meitä kaksi neittä Enonsuun taloon. Nuorempi oli hyvin kaunis ja iloinen, 13 v. - He laulovat runoja ja itkuvirsiä. Jälkimmäisillä osottivat välistä meitä. - Kalevalaisiksi, sanottiin niissä hyviä, ei pahoja miehiä jne.

Myös Castrén pistäytyi Jyvöälahdessa 1839, mutta hänen saaliinsa oli yhtä heikko kuin edellisten kävijöidenkin.

Seuraavankaan sukupolven runonkerääjät eivät paljon kartuttaneet saalistaan Jyvöälahdessa, eivät edes Borenius, Berner ja Genetzkään, jotka yrittivät tavoittaa vielä keräämättömiä runoja, vaikka vain pätkinä. Borenius mainitseekin Jyvöälahden huonoksi runopaikaksi.

Toki jotain saatiin. Iron Poavilan vaimo Hoto lauloi Boreniukselle ja Bernerille sekä myöhemmin Karjalaiselle häälauluja ja loitsuja, mutta hän ei ollut syntyperäisiä jyvöälahtisia, vaan kotoisin Kenttijärvestä.

Sen sijaan Iro Ohvokainen, jota Berner ja Borenius laulattivat Uhtualla, oli syntyisin Jyvöälahdesta, mutta naitu Uhtualle. Alkuperäinen jyvöälahtelainen oli Boreniuksen laulattama Petri Tiilikainen. Tiilikaiset olivat yksi kylän pääsuku.

Ennen Inhaa ja Karjalaista Jyvöälahdessa vierailivat Juvelius (1886) sekä Sparre ja Wikström (1892). Viimeksi mainitutkaan eivät anna kehuja kylälle, vaikka toisaalta kiittelevätkin ihmisten ystävällisyyttä ja siisteyttä.

Minun on tehtävä eräitä piirustuksiakin, ennenkuin jatkamme matkaa. Kävelemme koko kylän halki, mutta emme näe mitään, jota kannattaisi merkitä muistiin. ... Omintakeisista, kauniista leikkauksista, joita tavataan etelässä päin, ei täällä näy merkkiäkään, ei seinähirsissä, pesukartuissa eikä missään. Kirkossa ja kalmistossa ei ole mitään kiintoisaa. (Sparre)

Säilynyt tsasouna

Kirkko on jo hävinnyt, mutta tänä päivänä Jyvöälahden tsasouna on erittäin kiintoisa. Se on nimittäin ainoa Vienan runokylissä jotenkin säilynyt tsasouna. Tosin se on toiminut vuosikymmeniä asuinkäytössä. Restaurointityöt on suunniteltu toteutettaviksi vuosituhannen vaihteessa, mikäli rahoitus järjestyy.

Kalmismaakin olisi kiintoisa, jos se vain vielä olisi olemassa. Sotien aikana myrsky kaatoi Jyvöälahden kalmiston puut, ja nykyään vanhaa hautapaikkaa on vaikea löytää, ellei tiedä, missä se on sijainnut.

Erittäin mielenkiintoinen rakennus Jyvöälahdessa on muuan hyvin säilynyt aitta, joka muodoltaan, korkeutensa puolesta, poikkeaa muista vienalaisista aittarakennuksista.

Tänä päivänä Jyvöälahden tekee merkittäväksi ennen kaikkea se, että se on säilyttänyt keskisuurista Vienan kylistä parhaiten vanhan talokantansa ja rakennetun kylämaisemansa. Suurimmillaan kylä oli 1930-luvun lopussa, taloja yli 70, joten se oli miltei kolminkertaistunut vuodesta 1825, jolloin Sjögren mainitsee talojen lukumääräksi 25. Vuonna 1878 talojen määrä oli 42 ja niissä asukkaita 277. Vuoden 1905 väestönlaskun mukaan vastaavat luvut olivat 62 ja 486, joten Jyvöälahti oli siis silloin asukasmäärältään miltei Vuokkiniemen kokoinen.

Kun Pertti Virtaranta, joka Inhan ohella on tehnyt Jyvöälahtea myönteisessä mielessä tunnetuksi, kävi siellä vuonna 1968, asukkaita oli enää n. 30 talossa ja kylä voimakkaasti autioitumassa. Talomäärä on edelleen vähentynyt Virtarannan käynnistä ja kylässä on nykyään vain kesäasukkaita.

Enonsuu ja Alajärvi

Enonsuu ja Alajärvi sijaitsevat Jyvöälahden välittömässä läheisyydessä. Toinen kylistä, Enonsuu, oli hyvin pieni, vain muutaman talon asutus, mutta koko Vienan vauraimpia; syynä kylän sijainti lohikoskien kupeessa. Enonsuussa asui useita pohattoja kauppamiehiä, joiden liiketoimet ulottuivat Pietariin ja joiden alaisuudessa toimi "komppanja" laukunkantajia. Etupäässä Pohjanmaalla 1900-luvulla vaikuttanut, lukuisia kauppoja perustanut Aleksi Mitro kuului Enonsuun Mitrofanovien kauppiassukuun.

Alajärvi oli kooltaan noin puolet Jyvöälahdesta. Kirjailija Jaakko Rugojev on julkaissut mielenkiintoisen monisatasivuisen kuvauksen - "Alajärven miehiä" - kylän asukkaista ja elämästä. Tästä kylästä oli kotoisin yksi viimeisimpiä runonlaulajia, Maria Mihejeva.

Jyvöälahti
Nähtävyyksiä
Runonäyte