Jyvöälahdessa
kävivät useimmat runokerääjät Sjögrenistä
ja Lönnrotista alkaen, mutta ennenkaikkea se on jäänyt
kulttuurihistoriaan I.K.Inhan ansiosta. Hän ja hänen matkatoverinsa
Kusti Karjalainen pitivät juuri tätä kylää
tukipaikkanaan useita kuukausia kestäneen Vienan matkansa aikana
vuonna 1894, ja sieltä käsin he tekivät muihin kyliin
tutkimusmatkojaan. Inha valokuvasi Jyvöälahdessa enemmän
kuin missään muussa kylässä; siellä mm.lavastettiin
vienankarjalaiset häät, joista tehty valokuvasarja ja K.F.Karjalaisen
selostus ovat olleet korvaamattomina lähteinä vienalaisen
hääperinteen tutkijoille.
Varhaisemmille
runonkerääjille Jyvöälahti oli yleensä
vain pysähdys- tai yöpymispaikka, koska kylässä
ei asunut tunnettuja tietäjiä tai runonlaulajia. Sjögren
oli Jyvöälahdessa vuonna 1825 ja Fellman vuonna 1829.
Lönnrot kulki sen läpi viidennellä (1834), kuudennella
(1835) ja seitsemännellä (1836) runonkeruumatkallaan.
Lönnrotin kuvaukset Jyvöälahdesta ovat varsin niukat.
Kahdella jälkimäisellä matkalla hän mainitsee
sen vain matkareitin etappina eikä ensi käyntikään
ole tehnyt häneen suurta vaikutusta.
Puoliyön aikaan tai vähäistä myöhemmin
tulimme perille Jyvälahteen, kolkutimme erään talon
ovelle ja pääsimme sisälle. Kiireesti meille siellä
sitten laitettiin makuusijat lattialle. Tämän seudun
rahvas ei tee makuusijojaan, meidän rahvaan tavoin, oljista,
jotka joka ilta kannetaan sisään, vaan poronnahoista
ja muista vaatteista, eikä niihin tavallisesti panna peitettä.
...
Jyvälahdesta läksin seuraavana aamuna Uhtueen.
Paluumatkasta
hän on vieläkin lyhytsanaisempi:
Uhtuesta tulin jälleen Jyvälahteen, missä
oleskelin ainoastaan lyhemmän ajan, kun minun ei täällä
onnistunut saada kuin yksi ainoa runonlaulaja, sekin huononpuoleinen.
Kolmannen käyntikerran matkakumppani J.F.Cajan ei ole sen
runsassanaisempi.
Maanantai aamuna saattausimma Yläkuittijärvitse
Jyväslahteen.
Siinä emmä saanut vatieraa erivierosen Jaakkosen
talossa, vaan muualtaki Kornitsata kirjoittaaksemme kysyttyä,
pysähymmä Moision pirttiin yöksi, hyvästi
vastaanotetut.
Tiistaina 25 p. saatto meitä kaksi neittä Enonsuun
taloon. Nuorempi oli hyvin kaunis ja iloinen, 13 v. - He laulovat
runoja ja itkuvirsiä. Jälkimmäisillä osottivat
välistä meitä. - Kalevalaisiksi, sanottiin niissä
hyviä, ei pahoja miehiä jne.
Myös Castrén pistäytyi Jyvöälahdessa
1839, mutta hänen saaliinsa oli yhtä heikko kuin edellisten
kävijöidenkin.
Seuraavankaan
sukupolven runonkerääjät eivät paljon kartuttaneet
saalistaan Jyvöälahdessa, eivät edes Borenius, Berner
ja Genetzkään, jotka yrittivät tavoittaa vielä
keräämättömiä runoja, vaikka vain pätkinä.
Borenius mainitseekin Jyvöälahden huonoksi runopaikaksi.
Toki jotain saatiin. Iron Poavilan vaimo Hoto lauloi Boreniukselle
ja Bernerille sekä myöhemmin Karjalaiselle häälauluja
ja loitsuja, mutta hän ei ollut syntyperäisiä jyvöälahtisia,
vaan kotoisin Kenttijärvestä.
Sen sijaan Iro Ohvokainen, jota Berner ja Borenius laulattivat
Uhtualla, oli syntyisin Jyvöälahdesta, mutta naitu Uhtualle.
Alkuperäinen jyvöälahtelainen oli Boreniuksen laulattama
Petri Tiilikainen. Tiilikaiset olivat yksi kylän pääsuku.
Ennen Inhaa ja Karjalaista Jyvöälahdessa vierailivat
Juvelius (1886) sekä Sparre ja Wikström (1892). Viimeksi
mainitutkaan eivät anna kehuja kylälle, vaikka toisaalta
kiittelevätkin ihmisten ystävällisyyttä ja siisteyttä.
Minun on tehtävä eräitä piirustuksiakin,
ennenkuin jatkamme matkaa. Kävelemme koko kylän halki,
mutta emme näe mitään, jota kannattaisi merkitä
muistiin. ... Omintakeisista, kauniista leikkauksista, joita tavataan
etelässä päin, ei täällä näy
merkkiäkään, ei seinähirsissä, pesukartuissa
eikä missään. Kirkossa ja kalmistossa ei ole mitään
kiintoisaa. (Sparre)
Säilynyt tsasouna
Kirkko
on jo hävinnyt, mutta tänä päivänä
Jyvöälahden tsasouna on erittäin kiintoisa. Se on
nimittäin ainoa Vienan runokylissä jotenkin säilynyt
tsasouna. Tosin se on toiminut vuosikymmeniä asuinkäytössä.
Restaurointityöt on suunniteltu toteutettaviksi vuosituhannen
vaihteessa, mikäli rahoitus järjestyy.
Kalmismaakin olisi kiintoisa, jos se vain vielä olisi olemassa.
Sotien aikana myrsky kaatoi Jyvöälahden kalmiston puut,
ja nykyään vanhaa hautapaikkaa on vaikea löytää,
ellei tiedä, missä se on sijainnut.
Erittäin mielenkiintoinen rakennus Jyvöälahdessa
on muuan hyvin säilynyt aitta, joka muodoltaan, korkeutensa
puolesta, poikkeaa muista vienalaisista aittarakennuksista.
Tänä päivänä Jyvöälahden tekee
merkittäväksi ennen kaikkea se, että se on säilyttänyt
keskisuurista Vienan kylistä parhaiten vanhan talokantansa
ja rakennetun kylämaisemansa. Suurimmillaan kylä oli 1930-luvun
lopussa, taloja yli 70, joten se oli miltei kolminkertaistunut vuodesta
1825, jolloin Sjögren mainitsee talojen lukumääräksi
25. Vuonna 1878 talojen määrä oli 42 ja niissä
asukkaita 277. Vuoden 1905 väestönlaskun mukaan vastaavat
luvut olivat 62 ja 486, joten Jyvöälahti oli siis silloin
asukasmäärältään miltei Vuokkiniemen kokoinen.
Kun Pertti Virtaranta, joka Inhan ohella on tehnyt Jyvöälahtea
myönteisessä mielessä tunnetuksi,
kävi siellä vuonna 1968, asukkaita oli enää
n. 30 talossa ja kylä voimakkaasti autioitumassa. Talomäärä
on edelleen vähentynyt Virtarannan käynnistä ja kylässä
on nykyään vain kesäasukkaita.
Enonsuu ja Alajärvi
Enonsuu ja Alajärvi sijaitsevat Jyvöälahden välittömässä
läheisyydessä. Toinen kylistä, Enonsuu, oli hyvin
pieni, vain muutaman talon asutus, mutta koko Vienan vauraimpia;
syynä kylän sijainti lohikoskien kupeessa. Enonsuussa
asui useita pohattoja kauppamiehiä, joiden liiketoimet ulottuivat
Pietariin ja joiden alaisuudessa toimi "komppanja" laukunkantajia.
Etupäässä Pohjanmaalla 1900-luvulla vaikuttanut,
lukuisia kauppoja perustanut Aleksi Mitro kuului Enonsuun Mitrofanovien
kauppiassukuun.
Alajärvi oli kooltaan noin puolet Jyvöälahdesta.
Kirjailija Jaakko Rugojev on julkaissut mielenkiintoisen monisatasivuisen
kuvauksen - "Alajärven miehiä" - kylän
asukkaista ja elämästä. Tästä kylästä
oli kotoisin yksi viimeisimpiä runonlaulajia, Maria Mihejeva.
Jyvöälahti
Nähtävyyksiä
Runonäyte
|