Jyskyjärvi
on ollut itäisen runonlaulualueen suurin kylä. Väestömäärältään
se on ainakin yli vuosisadan ollut Vuokkiniemeäkin suurempi.
Kun Vuokkiniemessä vuoden 1905 väestönlaskun mukaan
oli 149 taloa ja 495 asukasta, vastaavat luvut Jyskyjärvellä
olivat 107 ja 626. Nykyään Jyskyjärven kyläneuvoston
alueella on n.1 500 asukasta, joista yli 1 000 on karjalaisia.
Jyskyjärvi on Tsirkkakemijoen ja Kemijoen yhtymäkohdassa
oleva jokivarsikylä. Se on perinteenmukaisesti rakennettu komea
karjalaiskylä, jossa talot kulkevat nauhana pitkin joentörmää
päädyt rantaan katsoen. Tätä nykyä kylälle
leimaa antavat myös joen yli rakennetut riippusillat. Vuosikymmenien
ajan kylä on saanut elantonsa metsästä. Suurin työnantaja
on ollut Uhtuan metsäyhtymän Jyskyjärven metsäteollisuuspiiri.
Jaakko Fellman vieraili Jyskyjärvessä vuonna 1829, ja
ensimmäisenä varsinaisena runonkerääjänä
siellä kävi Lönnrot vuonna 1835, kuudennella runonkeruumatkallaan.
Mitä aina olen ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta
löytyvän, näin nyt tyhjäksi. Rukajärvessä,
joka Bogosta lienee noin 10 penink. Valkian meren rannalta, runoja
ylen vähä laulettiin ja siitä mereen asti kuuluu
ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret
ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä
Kemijokea myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa
kylissä usiampia runoja ja Jyskyjärvessä samati.
(Lönnrotin kirjeestä Keckmanille)
Mainitut "usiammat runot" Lönnrotille lauloi Kellovaaran
pienessä kylässä sinne naitu Arhippa Perttusen sisar
Moarie. Hänen miehensä Miihkali oli myös taitava
laulaja; Miihkalin isä oli Ponkalahdesta syntyisin. Moarie
eli melkein 120-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1854 tai -55. Matkalla
Kellovaarasta Jyskyjärveen Lönnrot kirjoitti parin tunnin
ajan runoja myös Moarien pojalta Simanalta, joka oli hänellä
saattomiehenä.
Jyskyjärveltä Lönnrot teki 8 runomuistiinpanoa,
joista kaksi on loitsuja.
Jyskyjärven panos Kalevala-eepokseen on vähäinen.
Lönnrotin vierailuajankohtana ensimmäisen laitoksen käsikirjoitus
oli jo valmis, mutta uuden Kalevalan aineistona Jyskyjärvenkin
muistiinpanot ovat toki olleet.
Kanssakäyntiä itäänpäin
Niin Lönnrot kuin monet muutkin kerääjät ovat
todenneet, että mitä idemmäksi Vuokkiniemen rajakylistä
liikuttiin, sitä harvemmiksi kävivät eeppiset runot,
ja kuten Lönnrotkin toteaa, venäläisellä
kulttuurivaikutuksella on ollut tähän osuutensa. Vienanmeren
eli Valkeanmeren rannikkoseutuhan oli venäläisten asuttamaa.
Jyskyjärvi oli suurin itäinen karjalaiskylä. Kaupankäynti
näistä kylistä suuntautui itäänpäin,
mikä merkitsi jatkuvaa yhteydenpitoa Karjalan venäläisen
väestön kanssa.
Europaeus sai kevättalvella 1846 omakohtaista kokemusta tuohon
kanssakäyntiin, kun hänet pidätettiin Jyskyjärvellä
"passittomana kulkurina".
Lönnrot kertoo tapahtumasta Saima-lehdessä:
Kun hän ei ollut voinut hankkia itselleen passia muuanne
kuin Pietariin, niin hänet kerran talven kuluessa otettiin
kiinni Jyskyjärven kylässä ja lähetettiin
sieltä 13 peninkulman matkaa Kemin kaupunkiin. Täällä
laskettiin hänet irti sillä ehdolla, että matkustaisi
Pietariin. Itse oli hän sangen tyytyväinen tähän
kyytiin, sillä kuljettaja antoi hänen käydä
tien varrella olevissa taloissa runoja kirjoittamassa. Kun hänellä
paitsi vapaata kyytiä myöskin oli maksuton ruoka, niin
koetti hän Kemistä tinkiä kyytiä samanlaisilla
ehdoilla takaisin Jyskyjärveen - mutta ei onnistunut.
1870-luvulta
alkaen Jyskyjärven runontaitajistakin saadaan tietää
nimiä. Berner kertoo laulattaneensa Mikko Huitturia, jonka
runo liittyy Boreniuksen mukaan läheisesti Lönnrotin Jyskyjärvestä
saamaan Sampo-virteen. Toinen Sampo-runon taitaja Jyskyjärvellä
on ollut Lauri Kynttinen, jolta sen tallensi Genetz.
Basilier pani muistiin vuonna 1879 silloin 17-vuotiaalta Feodor
Kallioiselta runon Joukahaisesta, minkä tämä oli
sanonut oppineensa isännältään ollessaan Piismalahdessa
paimenena.
Meriläinen kirjoitti v.1889 Jyskyjärvellä loitsuja
Teppana Larionovilta, Juho ja Karppa Lesoselta sekä Tiihvana
Maliselta.
Jyskyjärvi poikkeaa muista runoalueen kylistä, paitsi
jokimaisemansa vuoksi, myös siksi että siellä on
talojen pihoissa paljon erilaisia koristepuita ja hyvinhoidetut
puutarhat. Yleensähän karjalainen kylä oli kalmistoa
lukuunottamatta puuton. Ainoastaan hieman erillään olevien
talojen pihapiiriin saatettiin istuttaa kotikuusi tai pihlaja.
Jyskyjärven
oma pihaperinne on syntynyt tällä vuosisadalla, kun kylään
30-luvulla muutti sairaalan johtajaksi puutarhanhoidosta innostunut
Aleksadra Dobrinina. Hän loi kylään 4,5 hehtaaria
laajan puutarhan, jossa viljeltiin vihanneksia, marjoja, omenia,
ym. Hän toi myös koristekasvit ja sai kyläläiset
kilpailemaan pihojensa kauneudesta. Jyskyjärven kylänraitin
varressa humiseekin nyt poppeleita, vaahteroita, saarneja, hopeapajuja,
jopa tammia. Dobrininan kuoltua kylän puutarha on päässyt
rapistumaan, mutta sen jäljet ovat nähtävissä
kautta kylän.
Jyskyjärven kylä on pääsyt myös Karjalan
kirjallisuuteen - tosin toisella nimellä. Jaakko Rugojevin
romaani "Ruokoranta" käsittelee kylän elämää
ja asukkaiden kohtaloita 50-60 -luvuilla.
Jyskyjärvi
Nähtävyyksiä
Runonäyte
|