Perimätiedon
mukaan Rimmin kylän synty ajoittuu 1800-luvun puolenvälin
tienoille. Kylän alkuasukas oli Eljas Ahtonen, joka paremmin
tunnetaan nimellä Rimmin Uljaska. Hän on tullut kuuluisaksi
oltuaan Gallen-Kallelalla Väinämöisen mallina tämän
maalatessa Aino-triptyykkiään.
Rimmin kylä liittyy siis samalla tavalla karelianismin syntyyn
kuin Akonlahtikin.
Rimpi on ollut portti Vienaan Kuhmon kautta Vienaan matkaaville
runonkerääjille ja kareliaaneille. Rimmin kävijöitä
ovat ainakin Juvelius, Meriläinen, Pääkkönen,
Niemi ja Ohrt sekä myöhemmin Paulaharju, joka otti silloin
klassiseksi kohonneen kuvan Uljaskasta.
Gallen-Kallela ja Sparre tekivät kyläläisistä
piirroksia ja luonnoksia, joita he ovat julkaisseet teoksissaan.
Sparren toisella matkalla myös Wikström liittyi Rimmin
kävijöihin. Pari vuotta myöhemmin (1894) Blomstedt
ja Sucksdorff aloittivat Karjalan matkansa Rimmistä.
Juortaneelta vähän matkan päässä
on ensimmäinen kreikanuskoinen Rimmin talo, vielä sijaiten
Suomen puolella, mutta vallan lähellä rajaa. Tässä
tapaamme rakennustutkimuksellemme mitä merkillisimmän
talon. Sillä se on ikäänkuin välittäjänä
ja ylimenon siltana suomalaisen ja Venäjänkarjalaisen
rakennustavan välillä. Asuinrakennus on aivan venäjänkarjalaisen
mallin yksinkertaisimman tyypin mukainen, mutta hyvin siististi
salvettu (Katso pohjapiirrosta edempänä). "Pertissä",
tuvassa, on nykyään uloslämpiävä takkauuni,
mutta ennen on siinä ollut sisäänlämpiävä
kiuvasuuni. Siinä on muuten 3 ikkunaa päädyn puolella,
toisessa sivuseinässä 2 ja uunien vieressä seinässä
1 ikkuna. "Karsinan" olemassa oloa en tullut tarkanneeksi,
mutta muistelen ikkunain olleen matalalla. Aitta sijaitsi oikealla
puolella pirtin vieressä olevaa "sintsiä".
Tanhuat oli suoraan pirtin eteisen oven edessä, vähän
matkan päässä siitä; "leävä"
sen vasemmassa laidassa. Muita rakennuksia ei ollut olemassa.
Tässäpä siis karjalaisen talomuodon primitiivinen
perustyyppi, ennen rakennusten yhdistymistä!
Valitettavasti "edempänä" luvattua pohjapiirrosta
kirjassa ei ole - eikä sitä ole löytynyt muualtakaan,
joten Rimmin talon koko ja muoto jäävät vain sen
nähneiltä saadun kuvauksen varaan. Tämän talonhan
suomalaiset polttivat talvisodan sytyttyä, kuten myöskin
kylän toisen, Huoseisvaaran talon, jonka Blomstedt ja Sucksdorff
kertovat olleen täydellisesti vienanperinteen mukaisesti rakennetun.
Kylä
nousi uudelleen sodan jälkeen, mutta viranomaiset eivät
sallineet taloja rakennettavan vienalaiseen tyyliin. 1980-luvun
alkupuolella ympärivuotinen elämä kylässä
sammui. Vuonna 1991 sinne ilmestyi uudelleen jatkuva savu.
Kuten edellä on jo mainittu, ennen rajan sulkeutumista Rimmin
kylä oli tiiviissä kosketuksessa Akonlahden kyliin. Rimmin
miehet hakivat nuorikoitaan Akonlahdesta, ja sieltä tultiin
kosimaan rajan tälle puolen. Kun yhteydet katkaistiin, lisääntyi
kanssakäynti Hietajärven ja Kuivajärven asukkaiden
kanssa. Karjalaisille kulttuuripiirien raja on ollut tärkeämpi
kuin valtakunnan raja, joka keinotekoisesti on eristänyt heimolaiset
toisistaan. Jos valtionraja olisi vapaasti ylitettävissä
eikä Akonlahden kylää olisi likvidoitu, on selvää
että siinä tapauksessa Rimmin kyläkään
ei olisi välillä sammunut.
Rimpi
Nähtävyyksiä
Runonäyte
|