Kuivajärven
ja Hietajärven rannat saivat asukkaansa 1700-luvun loppupuolella.
Ensimmäinen asukas oli Tunkualta sotapalvelusta karkuun lähtenyt
mies, joka siksi asettui valtakunnan rajan toiselle puolelle. Myöhemmin
hänen taloonsa Hietajärvelle tulivat piiaksi ja rengiksi
Toarie Lesonen Latvajärveltä tai Lapukasta ja Tomenttei
Sikov Suikujärveltä. He menivät keskenään
naimisiin ja muuttivat Kuivajärven rantaan aloittaen tämän
kylän elämän. Tomenttei otti nimen Lari Huovinen ja
hänestä tuli Hietajärven ja Kuivajärven Huovisten
kantaisä.
Eräiden tietojen mukaan Toarie oli Arhippa Perttusen sisar.
Hän oli merkittävä "Kalevala-laulaja",
vaikkei hänen runoistaan ole jäänyt aikakirjoihin
kuin neljä. Europaeus kertoo tapaamisestaan hänen kanssaan
Hietajärvellä joulukuussa 1845:
Siinä oli vanha eukko, jonka kyllä työn tuskin
sain lauluille; mutta sen yksi sana maksoi enemmän kuin monta
kymmentä muiden.
Europaeus sai nimittäin Toarie Huoviselta tiedon, että
Lemminkäinen tappoi Pohjolan häissä Joukahaisen,
Pohjolan isännän. Lönnrot oli jo Kalevalan ensimmäisen
painoksen esipuheessa pohtinut
sitä, että Joukahainen saattoi kuulua Pohjolan väkeen,
ja Europaeukselta hän sai tästä nyt vahvistuksen.
Löytönsä vuoksi Europaeus ehdotti, että Kalevalan
30.runo, jossa vielä lauletaan Joukahaisesta elävänä,
pitäisi siirtää Pohjolan häälaulun edelle
ja jopa kyyttösilmä lappalaisen laulun edelle, koska "tämä
Lappalainen oli sama Joukahainen".
Lönnrot ei yhtynyt Europaeuksen näkemykseen, että
Joukahaista olisi pidettävä Pohjolan isäntänä,
mutta hyväksyi Joukahaisen ja lappalaisen samaksi henkilöksi
ja siirsi Kalevalan toiseen painokseen Väinämöisen
ja Joukahaisen kilpalaulannan runoelman alkuun, jolloin kyyttösilmä
lappalaiselle eli Joukahaiselle tuli motiivi yrittää surmata
Väinämöinen väijyksistä.
Hietajärvellä on siis merkittävä osuus Kalevalan
rakenteeseen, sillä tämä muutos oli maailman luomisen
alkuun siirtämisen lisäksi ainoa huomattava rakenteellinen
vaihdos lopulliseen Kalevalaan.
Europaeuksen jälkeisiä Hietajärven ja Kuivajärven
perinteen tallentajia ovat olleet Borenius, Genetz ja Berner, jotka
Kivijärven kylässä tapasivat hietajärveläiset
veljekset Miina ja Ohvo Huovisen, ja kirjoittivat heiltä muistiin
pääasiassa loitsuja.
Vuonna
1877 P.J.Hannikainen ja Juho Reijonen kävivät Hieta- ja
Kuivajärvellä ja saivat runoja Jaakko Huoviselta ja tämän
äidiltä Annilta.
Jooseppi Mustakallio merkitsi vuonna 1880 Ontrei Huoviselta kahdeksan
satua Kuivajärvellä ja parin seuraavan vuoden aikana Heikki
Meriläinen keräsi taikoja Miina ja Timo Huoviselta.
Karjalainen ja Inhakin poikkesivat Kuivajärvellä, jossa
saivat loitsuja Moarie Huoviselta.
Useampia kertoja Kuiva- ja Hietajärvellä käyneitä
perinteentallentajia ovat Iivo Marttinen, Sakari Jouhki, Petri Lesonen,
Samuli Paulaharju ja myöhemmässä vaiheessa eli 1950-luvulta
alkaen Pertti ja Helmi Virtaranta, jotka ovat haastatelleet kylien
viimeisiä merkittäviä vanhan perinteen taitajia Domna
Huovista ja Miikkula Huovista. Pertti Virtaranta on useissa teoksissaan
kertonut näiden vienalaiskylien perinteestä ja sen taitajista,
laajimmin kirjassa "Polku sammui". Kokonaan sukupolvelta
toiselle suusanallisena siirtynyt lauluperinne ei kuitenkaan ole
Hietajärveltä kadonnut. Kantajana on Johannes eli Jussi
Huovinen, joka taitaa myös kanteleen soiton - ja itse soittimen
teonkin. Hänen käsialaansa ovat myös Kuivajärven
matkamiehen risti sekä vanhan Kalmosaaren muistoristi.
Joka kesä heinäkuun alussa Kuivajärvellä vietetään
kylän praasniekkaa.
Kuivajärvi
ja Hietajärvi
Nähtävyyksiä
Panoraama
Ääninäyte
Runonäyte - Kuivajärvi
Runonäyte - Hietajärvi
|