Puolen
peninkulman päässä Vuokkiniemestä sijaitseva
pieni Tenan kylä on runoperinteen kannalta merkittävä
- ei ainoastaan sieltä saadun runosaaliin vuoksi.
1800-luvun alkupuolella kylää asutti Kettusen suku. Lönnrotin
käydessä ensi kertaa kylässä vuonna 1833 se
oli vain nelitaloinen. Kylän patriarkka Tena-Pekka eli
Pietari Kettunen oli kuollut 3-4 vuotta aikaisemmin eikä Lönnrot
sillä kertaa tavannut kylän toista merkkimiestä Jyrki
Kettusta, edellisen serkkua, mutta molemmilta oli jo otettu runoja
talteen.
Jyrki
Kettunen oli nimittäin se laukkuri, jota Sakari Topelius laulatti
(Uusikaarlepyyssä 23.-25.1. vuonna 1821) ja joka käänsi
runonkerääjien huomion Vuokkiniemen pitäjään
Vienan Karjalaan. Topelius pani Jyrkiltä muistiin kuusi pitkää
runoa.
Pietari Kettusta, jolla oli maine, että hän "teki
laulun, mistä katso", laulatti Vuokkiniemessä 15.8.1825
A.J.Sjögren. Pietarikin oli oleskellut Suomessa monta vuotta
ja ommellut talonpojille vällyjä, lammasnahkaturkkeja
ja muita vaatteita. Hän oli paitsi kansanrunon taitaja, myös
itse runojen laatija. Hänen sepittämiään lauluja
oli levinnyt Suomeen ja tallennettu useina toisintoina. Vielä
1990-luvullakin on Uhtualta löytynyt runontaitajia, jotka ovat
suusanallisesti perineet "Kettusen laulun".
Neljännen matkan matkakertomuksessaan Lönnrot kirjoittaa
Pietari Kettusen laulunlahjoista:
Hänestähän muutamat arkangelilaiset talonpojat
noin 5-6 vuotta sitten sanoivatkin, että hän olisi voinut
laulaa ainakin kaksi viikkoa, tarvitsematta keskeyttää
muun vuoksi kuin syöntiä ja nukkumista varten. Vielä
kuolinvuoteellaan hänen sanotaan puhutelleen vaimoansa runomitalla
ja muun muassa surkutelleen häntä sanoen:
Mari mahoksi jääpi,
murehille Ruotsin muori,
minun mentyä manalle,
matattua näiltä mailta.
Suomen
matkoiltaan Pietari Kettunen oli tuonut Kiimingistä runossa
mainitun Maria-vaimon, joka oli Lönnrotin emäntänä
hänen Tenan käynneillään ja jonka perheen
elämänvaiheita hän matkakertomuksissaan seurailee.
Lönnrotia liikutti Suomesta aivan erilaisiin oloihin siirtyneen
naisen kohtalo ja hän eläytyi tämän osaan hyvin
voimakkaasti.
Ehkä tämän vuoksi Tenan kylästä
tuli Lönnrotille niin rakas, että hän pistäytyi
siellä aina, kun se vain oli matkareitin kannalta mahdollista,
kaikkiaan viisi kertaa.
Mari-muorin, kuten Lönnrot Pietari Kettusen leskeä nimittää,
kaksi tytärtä oli naitu Vuonniseen: toinen Miinan eli
Teppanan talon emännäksi ja toinen Ontrei Malisen miniäksi.
Juuri näiden sukulaisuussuhteiden vuoksi Lönnrot ohjautui
Vuonniseen, Kalevalan kokoonpanon kannalta merkittävien runonlaulajien
luo.
Viidennellä matkallaan Lönnrot tapasi Tenassa Jyrki
Kettusen ja kirjoitti häneltä useita runoja parin päivän
aikana. Hän tiesi laulattavansa miestä, jolta Topelius
oli tallentanut runoja, ja ihmetteli, miksei kuullut nyt niitä,
jotka olivat Topeliuksen kokoelmissa. Jyrki selitti asian toteamalla:
"Kuuluupa ne jo teillä olevan ennestään petsatoittuna,
a miksi niitä uuelleen laulaisin."
Jyrki Kettuselta saadut runot olivat siis aineistona Kalevalan
ensimmäistä painosta varten ja Pietari Kettusen runot
toista painosta varten, kun Lönnrot oli saanut Sjögrenin
keräelmät haltuunsa.
Myöhemmistä runonkerääjistä ainakin Genetz
ja Berner ovat käyneet Tenassa ja Inha on valokuvannut
kylän Köynäskosken niskalta päin.
Tenan kylä eli Tenaniemi sijaitsee Vuokkiniemestä
luoteeseen Tenajärven - on käytetty myös nimeä
Köynäsjärvi - rannalla. Vuosisadan vaihteeseen mennessä
kylä oli ehtinyt kasvaa 23 talon suuruiseksi ja asukaslukukin
yli sadan, mutta toisen maailmansodan jälkeen kylä autioitui
täysin. Sitä ei tarvinnut likvidoida, sillä sodan
jälkeen viranomaiset eivät laskeneet asukkaita kylään
lainkaan.
Järven kaakkoiskulmassa, noin puolen kilometrin päässä
kylän paikasta, sijaitsee merkittävä luonnonnähtävyys
Köynäskoski. Tämä porrasmaisena putouksena jylisevä
koski laskee jokeen, joka yhdistää Tenajärven
Lammasjärveen ja siitä Vienan valtaväylään
Kuittijärviin. Tenajärven toisesta päästä
taas on vesiyhteys Venehjärveen ja Latvajärveen.
Nyt
vapaana kahden puolen kallioista saarta kuohuva Köynäskoski
on palvellut entisaikaan lähikylien asukkaita myllyjen voimanlähteenä.
Parhaimmillaan koskessa on pyörinyt viisikin vesimyllyä.
Sotien jälkeen kosken toinen haara valjastettiin tuottamaan
sähkövoimaa, mutta tämä yritys epäonnistui.
Voimalan vääränlaiset turbiinit eivät saaneet
riittävästi virtaa aikaan ja koko voima-asema purettiin.
Aivan Tenanientä vastapäätä järven
toisella rannalla on kirjailija Pekka Pertun rakentama Salmenkorvan
kämppä. Siinä lähellä lapsuutensa maisemia
herkkä luonnonkuvaaja Perttu teki monena vuonna kirjallisia
töitään varhaisesta keväästä myöhäsyksyyn.
Tsena
Nähtävyyksiä
Ääninäyte
Runonäyte
|