Vaikka
Vuokinsalmen kylä valtiollisesti kuuluu Karjalan Tasavaltaan
ja siellä Kostamuksen kaupunkineuvoston alueeseen, sitä
käsitellään tässä Hietajärven ja Kuivajärven
kylien yhteydessä, koska se kuuluu elimellisesti niiden kanssa
samaan kokonaisuuteen.
Vuokinsalmi sijaitsee Hietajärven itäisellä rannalla,
ja sieltä on näkö- ja huutoyhteys Suomen puoleiseen
Hietajärven kylään. Vuokinsalmea kylänä
ei ole enää olemassa. Se ei koskaan ole ollut kovin suuri
kylä, kuten ei sisarkylänsäkään järven
toisella reunalla. Vuoden 1905 väestönlaskun mukaan Vuokinsalmessa
oli 12 taloa ja 94 asukasta. Kylä on kuitenkin lahjoittanut
maailmalle kaksi merkittävää runonlaulajaa; heitä
on ohimennen käsitelty toisten kylien yhteydessä, joihin
he myöhemmässä elämänvaiheessaan ovat muuttaneet.
Nämä taitajat olivat aikalaisia ja keskenään
serkuksia. Toinen heistä on Kuivajärveen naitu Domna
Huovinen ja toinen ensin Paahkomienvaaraan palkolliseksi muuttanut
ja sitten sieltä Tollonjoelle nuorikoksi siirtynyt Anni
Denisov.
Domna Huovisen isä oli Karhusia ja äiti Marppa Vuokinsalmen
Vatasia. Domnan runovarasto oli suuri. Siihen kuuluivat mm.Lemminkäisen
virsi, Lunastettavan neidon runo, Meren kosijat, häälauluja,
lastenlauluja, loitsuja sekä runsaasti itkuja, joista hänet
erityisesti tunnetaan.
Anni Denisovin isä Hotei Karhunen oli Domnan isän Hilipän
veli. Annin äiti Tatjana oli Kivijärven Lesosia. Pääosan
lauluistaan Anni oppi kuitenkin muualta kuin kotoaan, sillä
16-vuotiaana hän meni palvelukseen Paahkomievaaraan Mustapää-Huotin
taloon.
Mustapää-Huoti, joka oli tullut taloon kotivävyksi,
oli Miihkali Perttusen poika. Kun Miihkali usein ja pitkään
vieraili poikansa luona, oppi Anni häneltä useita lauluja.
Miihkali oli kovasti mieltynyt
palvelustyttöön, joka auttoi häntä sokeaa miestä,
syötti, kylvetti ja poislähtiessä rekeen peitteli
ja kuljetti takaisin Latvajärveen.
Anni itse on ilmoittanut omaksuneensa Miihkalilta Väinämöisen
polvenhaavan, Lemminkäisen matkan Päivölän pitoihin
sekä Miihkalin itse sepittämän laulun "Tämäpä
poika laulelou", mutta on todennäköistä, että
hänen varastoissaan oli muutakin Perttusen suvun runoaarteistoa.
Huoti Denisov löysi Annin Paahkomienvaarasta kisapirtistä
kulkumatkoillaan äitinsä sukulaisiin Kivijärvelle
ja vei hänet vaimonaan Tollonjoelle. Runonlaulajana Anni on
Väinö Kaukosen "löytö".
Aikaisempia Vuokinsalmen runonlaulajia ovat Stepanie Karhunen,
Karhu-Vasselein leski, jota käytettiin tietäjänä
aina Kontokkia myöten. Hänen tietojaan ja taitojaan ovat
panneet kirjoihin Marttinen, Lesonen, Engelberg ja Paulaharju.
Meriläinen
puolestaan tallensi loitsuja Vuokinsalmessa Ortto Karvoselta, joka
kertoi oppineensa ne isältään ja isoisältään
Suuressajärvessä sekä Suomesta Puolangalta.
Varhaisin runonkerääjä Vuokinsalmessa oli Europaeus,
joka tuolla samalla matkalla sai Hietajärveltä ensiarvoista
tietoa.
Suomen puoleisen Hietajärven kylän ja Karjalan puoleisen
Vuokinsalmen kylän yhteinen Kalmosaari sijaitsee rajaviivalla
keskellä Vuokkijärveä, jonka Hietajärveen yhdistävä
salmi on antanut molempien järvien rannalla sijaitsevalle kylälle
nimen. Kalmosaareen on viimeisenä vainajana haudattu vuonna
1943 Pänttö Dobrinin eli Pata-Pänttö. Hän
oli syntyisin Munankilahdesta ja on karjalaisen taiteilijan Vitali
Dobrininin isoisä.
Vuokinsalmi
Vuokinsalmi nykyään
Runonäyte
|