Lonkka
oli pienenpieni kylä aivan valtakunnan rajalla Vuonnisesta luoteeseen.
Sen kautta kulki yksi laukkureiden kulkureiteistä Suomeen. Lönnrotkin
käytti sitä tietä kahdella runonkeruumatkallaan: viidennellä
1834 ja seitsemännellä 1836. Jo ensi kertaa Lonkkaan mennessään
Lönnrot tiesi siellä asuvan taitavan Martiska-nimisen laulajan,
jota hän sitten laulattikin kolme päivää. Tosin
Lönnrot ei ollut tyytyväinen saaliiseensa, sillä Martiska
ei laajasta lauluvarastostaan pystynyt esittämään ehjiä
kokonaisuuksia.
Eikä mieheltä puuttunutkaan sanoja, vahinko vaan,
etteivät ne hänellä olleet paremmassa järjestyksessä.
Enimmästi hän siirtyi toisesta runosta toiseen, niin
että se, minkä häneltä panin muistiin, tosin
kelpasi täydentämään ennen keräämiäni,
mutta ei tarjonnut mitään täydellisiä runoja.
Rommipulloni, jonka sisällystä hän ahkerasti maisteli,
kuten sanoi, vahvistaakseen muistiansa, yhä vaan sekoitti
hänen ajatuksiaan.
Kerääjille laulamiensa runosäkeiden määrän
puolesta Martiska on Vienan karjalan ensimmäisiä laulajia.
Hänen runoissaan on monia harvinaisia, joita lähiseudulla
kukaan ei laulanut. Tällaisia ovat Ruotuksen virsi, Rajasotaruno,
Ison härän runo ja Kuolonsanomat, josta Kaukonen toteaa
sen
olleen yhtenä pohjatekstinä Lönnrotin luodessa Kantelettareen
III kirjan 30. runoa eli Kullervon sotaan lähtöä,
josta sitten tuli tärkeä lisäys Kalevalan toisen
laitoksen Kullervo-jaksoon.
Martiska oli myös luova laulaja. Lönnrotille hän
esitti porovarkaudesta sepittämänsä 167-säkeisen
laulun, jonka hän oli laatinut vankilassa kärsiessään
rangaistusta juuri porovarkaudesta. Hän karkasi 3 vuotta istuttuaan,
mutta pidätettiin ja palautettiin vankilaan, jossa hän
kuolikin v. 1839 71 vuoden ikäisenä.
Martiska oli sukujaan Karjalaisia, kuten kaikki Lonkan kylän
asukkaat. Koko kylä oli syntynyt siitä, kun Martiskan
isä, Suomesta Vuonniseen muuttanut Vaassila Karjalainen, kylästä
vaimon löydettyään ja jouduttuaan vihanpidon kohteeksi,
muutti yksinäiselle vaaralle neljä peninkulmaa Vuonnisesta.
Tarinan mukaan kylä olisi saanut nimensä hänen lonkkapuolesta
tammastaan.
Martiskalla oli kaksi veljeä, Hilippä ja Simana, jotka
myös olivat hyviä laulajia, mutta heidän runojaan
ei ole saatu talteen. Sen sijaan Cajan kirjoitti muistiin Hilipän
vaimon lauluja, kun hän Lönnrotin kanssa yöpyi Hilipän
"kartanossa" syksyllä 1836. Mainitun Simanan poika
oli Anni Lehtosen isä.
Martiskan poikia Teppanaa ja Maksimaa ovat laulattaneet Genetz,
Meriläinen ja Inha.
Lonkan kylä ei koskaan kasvanut suureksi. Vuoden 1905 väestönlaskun
mukaan kylässä oli 7 taloa, mutta vain 6 asukasta.
Lonkka
Runonäyte
|