Kiitehenjärven
rantamilla sijaitsevilla kylillä on ollut suuri merkitys niin
Kalevalan kuin karelianisminkin syntyyn. Tuskin missään
muussa runokylässä on käynyt niin monia runonkerääjiä
ja kulttuurintutkijoita tai karelianismin hengessä liikkuvia
taiteilijoita kuin Akonlahdessa. Akonlahti oli myös Lönnrotin
ensimmäinen kosketuskohta Vienaan ja sen runoaarteisiin.
Itse keskuskylän lisäksi Akonlahteen lasketaan kuuluvaksi
läheiset kyläryhmät: Munankilahti, Sappovaara, Tetriniemi,
Märkävaara ja Jehrimänvaara. Yhteensä niissä
on suurimmillaan ollut yli 90 taloa ja kuutisensataa ihmistä.
Akonlahden kylistä on ollut kiinteä yhteys aivan niiden
vieressä sijaitsevan Suomen puoleisen Kuhmon Rimmin kylän
kanssa rajan sulkeutumiseen saakka.
Vasta kolmannella runonkeruumatkallaan vuonna 1832 Lönnrot
ehti Vienaan, jonne oli kauan halunnut, ja silloin nimenomaan Akonlahteen.
Eikä käynti ollut hänelle pettymys. Matkakertomuksensa
lopussa hän innostaa muitakin kerääjiä kokoamaan
vanhoja kansanrunoja niiltä mailta ja toteaa, että kuka
sinne lähtee, "hänellä on rikas sato odotettavissa".
Kerääjiä
Lönnrot itse ehti käydä Akonlahdessa jo toistamiseen
(vuonna 1833), ennenkuin toiset lähtivät, mutta kyllä
heitä sitten tulikin. Ainakin seuraavat runonkerääjät
ovat käyneet Akonlahdessa: J. F. Cajan (1836), M. A. Castrén
(1839), D. E. D. Europaeus (1845), Arvid Genetz (1871), A. A. Borenius
(1871), Aksel Berner (1872), P. J. Hannikainen (1877), A. W. Ervasti
(1879), Hj. Basilier (1879), Matti Varonen (1886), J. W. Juvelius
(1886), Heikki Meriläinen (useita matkoja 1880-luvulla), Lauri
Pääkkönen (1892), K. F. Karjalainen (1894), A. R.
Niemi (1904), F. Ohrt (1906), R. Engelberg (1909), Samuli Paulaharju
(1915) ja Väinö
Kaukonen (1943).
Lista on komea, mutta niin oli heidän saamansa runosaaliskin.
Laulajia
Lönnrot sai ensimmäisellä Akonlahden matkallaan
Soava Trohkimaiselta Sampojakson,
Kilpakosintarunon, Hiiden hirven hiihdännän, Sisaren turmeluksen,
Kultaneidon taonnan ja Lemminkäisen virren sekä loitsuja.
Soavan runot olivat merkittävänä aineksena Kalevalan
ensimmäistä versiota luotaessa. Sisaren turmelusta eli
Tuiretuisen lapset -runoa Lönnrot ei sisällyttänyt
Kalevalan ensimmäiseen painokseen, mutta julkaisi sen Kantelettaressa.
Kalevalan toiseen painokseen hän muokkasi tuon runon käyttäen
hyväksi myös muualta saamiaan toisintoja Kullervo-jakson
osaksi.
Syksyllä 1839 Lönnrot pistäytyi virkamatkallaan
Akonlahdessa ja sai saaliikseen 23 runoa, yhteensä 350 säettä.
Samana vuonna Castrén puolestaan kertoo Akonlahdesta saaneensa
yhdeltä laulajalta lähes 40 loitsurunoa. Tämä
laulaja on myöhemmin selvitetty Simanaini Homaksi, joka kuului
Omenaisten laulajasukuun. Samaan sukuun kuuluvat Boreniuksen laulattamat
Jeyssein Simana ja Timo, joiden isältä Timoni Jeysseiltä
runoja pani muistiin Cajan. Simanan poikaa Teroa taas laulatti Berner.
Vaikka kukaan runonkerääjä ei ollut käynyt
Akonlahdessa ennen Lönnrotia, kylän runoutta oli kuitenkin
julkaistu jo 1820-luvulla. Vienan laulumaiden löytäjäksi
tunnustettu Pohjanmaan piirilääkäri
Sakari Topelius vanhempi - satusedän isä - näet oli
Uusikaarlepyyssä kirjoittanut muistiin akonlahtelaisen laukkukauppiaan
Timosen runoja ja loitsuja sekä julkaissut niitä painattamissaan
vihkosissa. Nämä vihkoset viitoittivat kerääjien
tien Vienaan.
Aikakautensa tunnetuimpia tietäjiä Akonlahdessa 1800-luvun
loppupuoliskolla oli Omenaini Poahkomie, jonka lauluvarastoista
on saatu eeppisiä runoja, häälauluja, kehtolauluja
ja loitsuja. Niitä häneltä ovat tallentaneet Berner,
Meriläinen, Marttinen ja Karjalainen. Hänen sisareltaan
Paraskalta on Meriläinen saanut loitsuja.
Sappovaaran tietäjäsuku oli Huotarinen. Siihen kuuluvaa
"Rokka-Petriä" laulatti Berner. Hänen poikansa
Hilippä sai mainetta laulujen sepittäjänä. Niitä
ovat kirjoittaneet muistiin Karjalainen, Niemi ja Paulaharju. Sparre
on piirtänyt hänestä kuvan, kuten aiemmin mainitusta
Omenaini Poahkomiestakin.
Erittäin mielenkiintoinen akonlahtelainen runontaitaja oli
Outi Nykänen eli Juplan Outi senkin tähden, että
häntä ovat useat runonkerääjät laulattaneet
eri vuosikymmenien aikana. Näin on voitu verrata, miten runot
ovat säilyneet saman laulajan muistissa. Vuonna 1894 hänen
runojaan kirjoitti muistiin Kusti Karjalainen, 1904 A.R.Niemi ja
1906 tanskalainen F.Ohrt.
Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin eli 1943
Väinö Kaukonen haastatteli Outia tämän ollessa
jo 86-vuotias. Kaukonen kirjoittaa: "Muistiinpanoni osoittavat
Outi-vanhuksen erittäin hyvämuistiseksi ja perinteelle
uskolliseksi taitajaksi. Hänen puolen vuosisadan takaa muistamiaan
ja Karjalaiselle silloin esittämiään runoja ja loitsuja
olivat mm. Meren kosijat, Leävälinnun sanat, Toivoisinko
taattoni tulevan ja Karjan luku. Eroavuudet ovat vähäisiä,
ja kyseessä on lähes yksinomaan muutaman säkeen unohtaminen."
Kareliaanit Akonlahdessa
Akonlahti oli kylä, jonne ensimmäiset kareliaanit Akseli
Gallen-Kallela ja Louis Sparre suunnistivat mennessään
etsimään rajan takaa Kalevalan laulumaita. Molemmat taiteilijat
tekivät kylästä ja sen ihmisistä paljon piirroksia
ja luonnoksia, ja ne ovat heijastuneet heidän muissakin töissään.
Vuoden 1890 kesällä he tekivät Akonlahden kyliin
kaksi erillistä retkeä.
Kaksi vuotta myöhemmin Sparre saapui Akonlahteen uudestaan
toisella Vienan toiviomatkallaan, sillä kertaa mukanaan kuvanveistäjä
Emil Wikström. Sparre on kertonut tästä matkasta
kirjassaan "Kalevalan kansaa katsomassa", jossa on myös
useita piirroksia Kiitehenjärven kylistä ja ihmisistä.
Vuonna 1894 Akonlahdessa kävi tutkimusmatkalla kaksi merkittävää
parivaljakkoa: I.K.Inha ja Kusti Karjalainen sekä Yrjö
Blomstedt ja Victor Sucksdorff. Inhan ja Karjalaisen matkan tulokset
olivat karelianismin suurin aikaansaannos. Inhan valokuvasarja on
vaikuttanut suomalaisten mielikuviin Kalevalan laulumaista enemmän
kuin mikään muu ja hänen klassiseksi kohonneen matkakertomuksensa
ansiosta yhä uudet sukupolvet ovat voineet tutustua seikkaperäisesti
vienalaiseen kulttuuriin. Kiitehenjärven runoalueelta Inhalla
on useita kuvia.
Blomstedt ja Sucksdorff olivat arkkitehtejä, jotka huolellisesti
tallensivat karjalaisten rakennusperinnettä ja julkaisivat
myöhemmin tutkimuksensa kirjana, jolla on ollut suuri merkitys
kansallisromanttisen suuntauksen syntyyn Suomen rakennustaiteessa.
Akonlahden kylät olivat Luvajärven ohella ainoat vienalaiset
kohteet Blomstedtin ja Sucksdorffin matkalla, sillä sieltä
he siirtyivät Pohjois-Aunukseen.
Myös Ilmari Kianto on kirjoissaan tehnyt tunnetuksi Akonlahtea,
mutta suurimman työn Akonlahden perinteen saattamisessa jälkipolvien
tietoon on tehnyt Akonlahden synnynnäinen Vilho Jyrinoja, jonka
mainio kirja "Akonlahden arkea ja juhlaa" on samalla luotettava
avain vienalaisiin tapoihin ja elämänmenoon.
Akonlahti
Kovan kohtalon kaunis kylä
Nähtävyyksiä
Runonäyte
|