 |
 |
 |
Etusivu | Taustaa | Runokylät | Elvytys | Kulttuurimatkailu | Kartta |
|
|
|
|
|
|
|
Paanajärvi |
Paanajärvi |
 Paanajärven
kylä on Vienan Karjalan vanhimpia. Se on jo esihistoriallinen
asuinpaikka. J.W.Juvelius on vuonna 1886 tuonut sieltä löydettyjä
kivikautisia esineitä Suomen kansallismuseon kokoelmiin (kaksi
oikokirvestä, kehdonanturan muotoinen taltta ja tasataltta).
Hän löysi kylän läheltä Korvenmaalta myös
Lapinraunioita ja Valkehisen - josta käytetään nykyisin
myös nimeä Valkeakoski - alta muinaisen kalapirtin kiukaan.
Pronssi- ja rautakaudelta ei ole varmoja löytöjä, mutta eräiden historiallisten lähteiden mukaan jo 9. vuosisadalla Vienanmeren rannikkoalue olisi ollut karjalaisten hallussa. Sitä ennen seutua asuttivat lappalaiset.
Vuonna 1879 Paanajärvessä oli Ervastin mukaan 64 taloa. Vuoden 1905 virallisen väestöluettelon mukaan kylässä oli 73 taloa ja 427 asukasta. Vielä tuolloin Paanajärven pitäjään kuului sen lisäksi 8 muuta kylää. Pitäjän yhteinen asukasluku oli 1029. Karjalan neuvostovallan aikaan Paanajärvi kuului ensin v:sta 1935 Kalevalan ( Uhtuan ) piiriin ja sen jälkeen Kemin piiriin, kun Vienan kaikki piirit yhdistettiin yhdeksi. Muutaman vuoden päästä entinen piirihallinto palautettiin, paitsi pohjoisimman piirin hallintokeskukseksi tuli Louhi ja Paanajärvi jätettiin metsävarojensa vuoksi Kemin piiriin. Kun Kemijoen suurin koski Usma valjastettiin ja Usmanan kylä hukutettiin, Paanajärvi jäi ainoaksi karjalaiseksi kyläksi Kemijoen varteen. Kemijoki ja Paanajärvi Vienan Kemijoki on vanha kauppaväylä Skandinavian ja
Bysantin välillä. Ensimmäisen 15. vuosisadalla venäläinen asutus - silloin perustettu Solovetskin luostari tukenaan - tunki karjalaiset merenrannikolta, mutta jokivarsikyliin he jäivät. Jokireittiä kulkivat myös sotajoukot. 1500- ja 1600-lukujen taitteessa niin Paanajärvi kuin muutkin Kemijoen asuinpaikat hävitettiin useaan kertaan. Vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen Ruotsin ja Venäjän kahinoinnit Vienassa vähenivät, mutta jatkuivat 1700-luvun alkupuolella uudestaan. Ns. Peittosotien aikaan ruotsalaiset sotajoukot etenivät Paanajärveen asti, jossa tarinan mukaan aikoivat hävittää kirkon, mutta sokaistuivat ja joutuivat perääntymään. Saman tarinan mukaan "ruotsit" olivat käyneet Paanajärvessä myös rauhallisissa toimissa, pyytämässä simpukoita.
1800-luvun loppupuolelta alkaen Kemijoki oli tukkipuun uittoväylänä, mikä työllisti Paanajärven asukkaita vuosisadan ajan. Viimeinen uitto Kemijoessa oli 1990-luvun taitteessa. Rajojen sulkeuduttua 1920-luvulla Kemijoesta tuli läntisen Vienan huoltoreitti, kun sieltä ei enää voinut pitää kauppayhteyksiä Suomeen. Ennen toista maailmansotaa Paanajärvi oli ainoa Kalevalan piirin kylä, jossa asukkaat hallitsivat venäjän kielen. Siksi uhtualaiset kutsuivat heitä "keskivenäläisiksi". Uhtua-Kemi -maantien valmistuttua (1929) ja vesivoimaloiden rakentamisen jälkeen Kemijoki menetti merkityksensä kulkuväylänä. Ensiksi valjastettiin suurin koski Usma. Nyttemmin voimaloita on Paanajärven alapuolella Usman lisäksi Vääräkoski ja Putkuo. Jyskyjärven yläpuolella, Kintismässä on vielä yksi voimala, jonka altaana ovat Ala- ja Keski-kuittijärvi.
Paanajärvi tutkimuskohteena 1800-luvun alkupuoliskolla suomalaisista tutkijoista ja perinteenkerääjistä
Paanajärvessä kävivät
- A.W.Ervasti, v. 1879 Eeppistä runoutta viime vuosisadan tutkijat eivät ole Paanajärvestä saaneet eivätkä kovin paljon muutakaan perinnetietoutta, jota uskoivat saavansa paremmin muista kylistä. Nykytutkimukselle Paanajärvellä olisi kuitenkin paljon annettavaa, sillä se on Kemijoen viimeinen karjalaiskylä. Se on nykyään paikka, jossa on parhaiten tallella Kemijoen uittoperinne. Se on myös mielenkiintoinen siksi, että se on ollut vuosisatoja kaksikielisenä karjalaisena kylänä. On mielenkiintoista verrata, miten sama perinneaines eroaa erikielisenä. Ainakin karjaloitsuja Paanajärvestä on vielä 1990-luvulla saatu sekä karjalaksi että venäjäksi. Erityisen arvokas Paanajärvi on rakennusperinteen tutkimuskohteena.
Se muodostaa ehjän, vanhan kyläkokonaisuuden, jota sota
eivätkä likvidointitoimenpiteet ole häirinneet. Valtaosa
Hukkumisuhan takia asetettu pitkään jatkunut rakennuskielto on vaikuttanut siihen, että kylään ei ole ilmestynyt vanhaa kylämiljöötä rikkovia rakennuksia. Taloja Paanajärvessä on jäljellä viitisenkymmentä. Asukkaista suurin osa on eläkeläisiä. Noin 1½ kilometrin päässä kylästä on metsäpunktiksi perustettu Paanajärven asutus, ns. Uusi Paanajärvi, jossa asukkaita on viitisen sataa. Asutuksessa on täydellinen 11-luokkainen koulu, kauppa, kulttuuritalo sekä oma kyläneuvosto, jonka alaisuuteen vanha kyläkin kuuluu. Suuri osa asutuksen väestöä on juuriltaan vanhasta kylästä. Voimalaitossuunnitelmien mukaan Uusi Paanajärvi ei hukkuisi, mutta siitä tulisi saari.
Paanajärvi |
vuosituhannen
alkupuolella tämä kaupankäynti on ollut vilkkaimmillaan.
Tällä
hetkellä yli kolmasosa Kemijokea on vielä luonnontilaisena.
Koskia on jäljellä kahdeksan. Valkeakosken voimalan toteutuminen
hävittäisi ne kaikki, kuten myös Paanajärven
kylän, ja koko Kemijoki muuttuisi vain voimalaitosaltaiden
ketjuksi. Se olisi surkea kohtalo joelle, jonka maine on ollut sen
koskissa.
-
K.F.Karjalainen ja I.K.Inha, v. 1894 
taloja
on rakennettu vanhan perinteisen vienalaisen tavan mukaisesti niin,
että asuintilat ja karjasijat ovat saman katon alla. Lisäksi
rakennuksissa on jäljellä paljon perinteenmukaisia yksityiskohtia.
