Laulaja:Arhippa Perttunen
Kerääjä:Lönnrot
1834
Lähde:SKVR/SKS

Lappalainen kyyttösilmä
Piti viikosta vihoa,
Kaukausta ylen katsetta
Päälle vanhan Väinämöisen.
Vuotti illoin, vuotti aamuin
Tulovakse Väinämöistä,
Soavakse Umentolaista.
Sillon vanha Väinämöinen
Rekehensä reutosihen,
Korjahan korentelihen.
Orihilla olkisella,
Hernevarrella hevolla
Ajoa karettoloopi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.

Lappalainen kyyttösilmä
Niin päivänä muutamena,
Huomenna monikahana
Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla.
Niin koppo tulisen jousen
Korvalta kovan tulisen;
Jännitti tulisen jousen,
Nuolen juonelle asetti,
Valitsi parahan varren.
Niin siitä sanoiksi virkko:
Kun käsi alentanoovi,
Niin nuoli ylentyöhö;
Kun käsi ylentänöövi,
Niin nuoli alentuoho!
Ampu olkisen orihin
Alta vanhan Väinämöisen,
Hernevartisen heposen
Läpi länkiluun lihasta,
Oikiesta olkapäästä,
Kautti kainalon vasemman.

Sillon vanha Väinämöinen
Sortu sormin lainehille,
Kämmenin vesille käänty.
Siellä kulki 6 vuotta,
Seiso 7:n keseä,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisä pölkyn päänä.
Itkiä tihusteloopi,
Ukkoa rukuiloopi,
Pavan naista palveloopi:
Nosta, ukko, suuri tuuli,
Sään mänöö määritöntä;
Nosta mustia muria
Päälle selvvien vesien!

Nosti ukko suuren tuulen,
Sään mänösen määrittömän;
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.
Kanto vanhan Väinämöisen
Pimiähän Pohjolahan,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.

Itkiä tihusteloopi.
Pohjon akka harvahammas
Nousi aivon aikasehen,
Aivon aika huomenessa;
Pian pirtin lämitteli,
Pyhki pitkin pirttiähän,
Lattiatahan lakaisi;
Viepi ulos rikkasa
Pellolle perimmäiselle;
Rikoillahan seisotakse.
Tuosta kuuli kuusienen,
Tajusi kaheksialle,
Kuuli miehen itkeväkse,
Uroon urisevaksi:
Ei ou itku naisen itku,
Eikä itku lapsen itku,
Tämä on itku Väinämöisen,
Urajanta Untamoisen.

Siitä sillon Pohjon akka
Viitisekse, vaatisekse,
Pää somille suoreille,
Pätöville pääsomille.
Meni luoksi Väinämöisen,
Sanan virkko, noin nimesi:
Mitä itet Väinämöinen,
Kuta, Untamo, uriset?

Sano vanha Väinämöinen:
Tuota iten tuon ikäni,
Puhki polveni murehin,
Jo uin maille vierahille,
Äkki ouoille oville.

Niin sanoopi Pohjon akka:
Niin mitä minulle annat,
Kun saatan omille maille,
Oman kukon kuuluville,
Näiltä mailta vierahilta,
Äkki ouoilta ovilta?

Sano vanha Väinämöinen:
Mitäpä kysyt minulta?

Niin sanoopi Pohjon akka:
Kun sie laait uuen samon,
Kirjokannen kirjoalet
Yhen joukosen sulasta,
Yhen värkkinän murusta,
Yhen villan kylkyvöstä,
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen otrasen jyvästä.

Sano vanha Väinämöinen:
En minä takoa taia,
Enkä kantta kirjoalla;
Työnnän sepon Ilmorisen,
Se on taitavin takoja,
Se on kannet kirjoapi.

Siit' on Pohjon akka
Otti miehen kuolomasta,
Otti vanhan Väinämöisen,
Vei sitä kotihin sitte;
Syötti miehen, juotti miehen,
Kostutteli kuolomasta;
Pani oron juoksomahan,
Liinaharjan liikkumahan
Pimiästä Pohjolasta,
Summasta sarajahasta,
Miehen syövästä kylästä,
Urohon upottajasta.

Kotihinsa tultuoho
Meni luoksi sepon siellä,
Sanan virkko, noin nimesi:
Sinä seppo Ilmorinen,
Langoni, emoni lapsi,
Lähe neittä noutamahan,
Päätä kassa katsomahan
Pimiästä Pohjolasta.
Nyt on neiti kosjottuna
Päätä kassa kaupattuna.

Sillon seppo Ilmorinen
Peseksen, puhasteleksen
Sykysyisistä sysistä,
Tavonnoista talvisista;
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla solkieksen;
Rekeensä reutuoksen,
Korjahan kohenteleksen.
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Oro juoksi, matka joutu,
Pimiähän Pohjolahan,
Sumahan sarajahan,
Miesten syöjähän kylähän,
Urohon upottajahan.

Pohjolahan mentyöön
Pohjon akka harvahammas
Pani samon laaintaan.
Kirjo kannen kirjantaan
Yhen joukosen sulasta,
Yhen otrasen jyvästä,
Yhen villan kylkyöstä,
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen värttinän murusta.

Sillon seppo Ilmorinen
Päivät sampuo rakenti,
Yöt neittä lepyttelööpi.
Sillon seppo Ilmorinen
Saapi sammon valmihiksi,
Kirjokannen kirjatuksi,
Ei neittä lepytetyksi.

Siit' on jauho uusi sampo,
Kirjokansi kuukutteli:
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
3:n pieltäviä.
Niin ihastu Pohjon akka,
Anto oman tyttärehek
Sepolle Ilmoriselle
Ikusekse puolisokse,
Kainaloisekse kanakse,
Paniakse pään alaisen,
Jalkoin jaksajakse.

Sillon seppo Ilmorinen
Kotihinsa tullessansa,
Käkyöt kukahteloopi
Korjan kirjavan kokilla,
Oravaiset juoksenteli
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryöt kukerteloopi
Päällä luokin kynäppäisen.
Sepolla Ilmorisella
Käsi on kirjo kintahissa,
Toinen neitosen nisissä;
Jalka on Saksan saappoassa,
Toinen reisien välissä.
Pohjolasta tullessansa.

Kotihinsa tultuohon
Meni vanha Väinämöinen
Luokse sepon Ilmorisen,
Kysytteli, lausutteli:

Velli seppo Ilmorinen,
Lankoni, emoni lapsi,
Joko laait uusen sammon,
Kirjokannen kirjoalit?

Sano seppo Ilmorinen:
Jo mie laain uuen sammon
Maiosta mahovan lehmän
Yhen villan kylkyöstä,
Yhen värttinän murusta,
Yhen otrasen jyvästä.

Sano vanha Väinämöinen:
Joko jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli?
Sano seppo Ilmorinen:
Jopa jauho etc.
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
3 pieltäviä.

Sillon vanha Väinämöinen,
Kun tunsi toet sanomat,
Rakenteli laivoansa,
Laski laivansa merehen,
Sanan virkko, noin nimesi:
Ku on tuolla toissa miessä
Vanhalla Väinämöisellä?
Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimäinen ystäväni.

Nosti päälle purjepuunsa,
Kun on männikön mäellä;
Laskoopi sinistä merta
Melan koukkupään nojassa.
Laski päivän, laski toisen;
Portit Pohjolan näkyypi,
Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi.

Tapasi on taskuhunsa
Sillon vanha Väinämöinen,
Löihen kukkaroisehensa;
Niin otti uniset nieklat,
Nukutteli nuuan joukon,
Paineli pakanan kansan.
Laskoopi sinistä merta
Pimiähän Pohjolahan.
Sanan virkko, noin nimesi:
Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimäinen ystäväni,
Mene sie sampo ottamahan,
Kirjokansi kantamahan!

Ikutiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttoaki,
Meni sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,
Eipä sampo liikukkana,
Kirkokansi kihnakkana,
Juuret maahan juurutettu.

Itse vanha Väinämöinen
Läksi sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,
Eipä Sampo liikukkana,
Juuret maahan juurutettu.
Sillon vanha Väinämöinen
Sillon kynti Sammon juuret
100 sarvella härällä,
1,000 päällä tursahalla;
Vei Sammon venosehensa,
Talu talka pohjahansa.
Nosti päälle purjepuita;
Laskoopi sinistä merta,
Laski päivän, laski toisen.
Niin päivänä 3:na
Muurahainen mulkupoika
Se kusi kuren jalalle
Pimiässä Pohjolassa.
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen;
Kaikki Pohjola heräsi,
Paha valta valveutu.
Pohjan akka harvahammas
Tapasihe Sampoansa:
Jo on Sampo muunne viety,
Kirjokansi kannettuna!
Niin rakenti Pohjon purren:
100 miestä sauomihin,
100 airooh urosta,
100 miestä miekallista,
100 miestä ampujata;
Laskoopi sinistä merta.

Iku Tiera, Nieran poika
Sanan virkko, noin nimesi:
Sie vanha Väinämöinen,
Laula, sie hyvä sukuni,
Hyvän Sammon saatuosi,
Tien hyvän käveltyösi!

Sano vanha Väinämöinen:
Aikanen ois ilon teoksi,
Varahainen laulanaksi;
Portit Pohjolan näkyypi,
Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi.
Kun omat ovet näkyisi,
Omat ukset ulvottaisi,
Äsen laulanta sopisi,
Ilon teentä kelpoaisi.

Niin sano sanalla tuolla
Itse vanha Väinämöinen:

Ylimmäinen ystäväni,
Nouse purjepuun nenääh,
Kasisliekaah kavaa;
Katso iät, katso lännet,
Katso pitkin Pohjon ranta!

Iku Tiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttooki,
Nousi purjepuun nenääh,
Kasisliekaah kvahti,
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin Pohjon rannan,
Niin sano sanalla tuolla:
Jo tuloovi Pohjon pursi,
100 hanka hakkoapi;
100 miestä sauomissa,
100 airossa urosta,
100 miestä miekallista,
100 toinen ampujoa.

Sillon vanha Väinämöinen
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,
Tapasi on taskuuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Löysi piitä pikkaraisen,
Takloa taki vähäsen,
Neki mestasi merehen,
Saattaapi sarajahansa,
Yli oikien olansa,
Kautti kainalon vasemman,
Itse noin sanoiksi virkko:
Luotihin merehen luoto,
Sala saari siunattihin
Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton,
Pohjolahan polveksehen,
Johon purret puuttuoho,
Venehet takeltuoho!
Niin on puuttunut Pohjon pursi,
Vene hankava halennut.

Pohjon akka harvahammas
Nousi leivon lentimille,
Sirkun siiville kohosi,
Vassat siiviksi sivalti
Kokon kynkkäluun nenille;
Lenteä lepettelööpi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Liiteleksen, laateleksen
Päähän pielen Väinämöisen;
Tahtoo pursi päin puota.
Laiva lassuin lohkiella.
Niin sanoopi Väinämöinen:
Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimäinen ystäväni,
Ota nyt miekkasi omasi
Käelläsi oikiella
Vasemelta reieltäsi,
Koko koprille sivalla,
Vaakalinnun varpahille!

Iku Tiera, Nieran poika
Otti miekkansa omansa
Käellähän oikiella
Vasemelta reieltänsä,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille;
Vaan ei vuole vermentännä,
Ota ei orvas kettuona.
Iski kerran, iski toisen,
Kohta 3:tsi rapuopi;
Tuo ei viere vermentänä,
Ottat orvas kettuona

Itse vanha Väinämöinen
Melan on merestä nosti,
Lapiensa lainehesta,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille.
Jäi yksi nimetön sormi
Sampuo pitelemähän,
Kirjokantta kantamahan.
Sillon vanha Väinämöinen
Otti miekkansa omansa
Käellä on oikiella
Vasemmalta reieltään.
Sillon sampuo murotti,
Kirjokantta kirjoali
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Noita tuuli tuuvitteli,
Ilman lieto liikutteli
Ympäri meren sinisen.
Muut kaiket muruset viepi
Rannalle meryttä vasten,
Vasten merta hyyvänettä.
Pohjon akka harvahammas
Kannen kanto Pohjolahan,
Rivan kylmähän kylähän
Sormella nimettömällä,
Vasemella varpahalla.