Sjögren
Uhtuan,
kuten koko Vienan, ensimmäinen runonkerääjä
oli A.J.Sjögren. Kesällä 1825 hän merkitsi neljä
runoa "eräältä Uhtuan mieheltä" sekä
yhden "eräältä pojalta Uhtualta". Myöhemmin
A.A. Borenius, joka myös selvitti aikaisemman sukupolven runonkerääjien
anonyymien laulajien henkilöllisyyksiä, sai toteennäytetyksi,
että Sjögrenin laulattama poika oli Uhtualla 1805 syntynyt
Jouhko Huotarinen, Vaassilaisten sukua, ja Genetzin kanssa hän
itsekin laulatti tätä saaden häneltä toistakymmentä
runoa. Niistä mielenkiintoisin on se Lemminkäisen virren
muunnelma, jonka Sjögrenkin oli saanut. Sjögren oli saanut
siitä muistiin 86 säettä, mutta Borenius vain 12.
Aikuisiällään Jouhko Huotarisesta oli tullut Jyskyjärven
ja Uhtuan kunnanesimies.
Fellman
Ennen Lönnrotia vielä Fellman kävi Uhtualla 1829,
mutta häneltä ei ole jäänyt sieltä runomuistiinpanoja.
Lönnrot
Lönnrot oli Uhtualla kolmeen otteeseen: viidennellä runonkeruumatkallaan
21.-23.4.1834, kuudennella matkallaan 26.-28.4.1835 ja seitsemännellä
matkallaan Cajanin kanssa 3.-25.11.1836.
Ensimmäisen käynnin aikana saadut runot ovat siis ehtineet
aineistoksi Kalevalan ensimmäistä laitosta varten. Nimeltä
Lönnrot mainitsee tältä matkaltaan vain yhden runonlaulajan:
"Muuan leski nimeltä Matro kunnostautui ennen muita. Sitten
kun hän puolentoista päivää oli laulanut, sukankudin
kädessään, astui hänen sijaansa toisia, jotka
lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen toisintoja, osaksi
toisia, uusia."
Tätä
Matroa ei ole täysin varmasti saatu tunnistetuksi, mutta Borenius
on selvittänyt tekstianalyysin perusteella erään
toisen Lönnrotin nimeltä mainitsemattoman laulajan Lari
Teponpoika Bogdanoviksi, jonka poikaa niinikään Laria
- Vikli-Laria, hän on itse laulattanut. Arvokkain molempien
Larien säilyttämistä muinaisrunoista on Ahdin ja
Kyllikin runo, jota isä Lari lauloi Lönnrotille 104 ja
poika Boreniukselle 72 säettä. Nämä ovat ainoat
tämän runon Vienasta saadut toisinnot.
Lönnrotin toisen Uhtuan käynnin merkittävin laulaja
oli Sirkeisen Vaske eli Varahvontta Jamanen, josta Lönnrot
itse kertoo seuraavasti:
Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen,
joka ensinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän,
aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä,
jotta kynä taisi terävämmin käessäni
pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan.
Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä
runoa sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päälliseksi.
Niin kirjotinki kaiken päivän häneltä. Pieni
poika istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen
puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki
täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita
pienempiä runoja murkkina päiviin asti.
Tehdyn
sopimuksen ansiosta Lönnrot tallensi Varahvontan runovaraston
huolellisemmin kuin kenenkään toisen Uhtuan laulajan.
Jamasen (jota nimeä Jamalasta muut kuin Lönnrot ovat käyttäneet)
ukolta hän sai mm.runon, jossa kotkan Väinämöisen
polvelle munimat munat putosivat hauen vatsaan, ja kotka ne löydettyään
muuttaa maaksi ja taivaaksi. Samantapaisen toisinnon Castrén
neljä vuotta myöhemmin sanoi saaneensa Vuonnisesta luullen
ettei sitä sisältönsä puolesta ennen ollut tunnettu.
Tosin myöhemmin Borenius on osoittanut, että Castrénin
toisinto ei voi olla peräisin Vuonnisesta, vaan sekin on tallennettu
Uhtualta - ja Castrén siis muistanut jälkeenpäin
tallennuspaikan väärin.
Kolmannella Uhtuan käynnillään, jolloin Lönnrot
majaili Jamasen talossa ja jolloin hänellä oli toverinaan
Cajan, hän viipyi siellä kolmisen viikkoa ja omien sanojensa
mukaan laulatti joka päivä "sekä tyttöjä,
akkoja että miehiä ja poikia". Tutkijat eivät
ole kuitenkaan löytäneet Lönnrotin papereista kuin
yhden ainoan runomuistiinpanon syksyltä 1836. Täten niin
laulut kuin laulajatkin ovat tietämättömissä.
Cajanin muistiinpanot ovat kyllä tallessa, mutta niihin ei
ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta merkitty tallennuspaikkaa,
saati sitten laulajaa. Lönnrotin tallenteista Kaukonen arvelee,
että ne voivat olla merkittyinä hänen mukanaan olleeseen
välilehditettyyn Kalevalaan, koska niiden alkuperäislähteistä
ei ole tietoa.
Castrén
Castrén keräsi Uhtualta lähinnä loitsuja.
Kuitenkin hänellä on sieltä myös häävirsien
näytteitä, jotka
ovatkin hänen 1839 matkansa ainoat lyyriset muistiinpanot.
Europaeus
Europaeus kävi Uhtualla helmikuussa 1846. Hän oli siellä
vain yhden päivän ja toteaa lakonisesti: "Kerättyäni,
mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät
eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä
Röhöjärven kylään." Erikoisuutena
Europaeuksen kokoelmissa on pari Suomen Kansan Vanhat Runot -teoksesta
sensuroitua "tuhmaa" runoa, jotka pääsivät
julkisuuteen vasta vuonna 1996 ilmestyneessä Matti Kuusen toimittamassa
SKVR:n lisäosassa.
Berner, Genetz, Borenius
Berner, Genetz ja Borenius kolusivat Uhtuan tienoita 1870-luvun
alkupuolella ja laulattivat jo edellämainittujen runontaitajien
lisäksi ainakin Hilippäisen Arhippaa, kuhmolaissyntyistä,
mutta täysin vienankarjalaistunutta Vasseli eli Mässi
Hännistä, Kostja Huotarista ja Tero Kormilaista.
Ervasti
ja Basilier
1870-luvun muita Uhtuan kävijöitä ovar Ervasti ja
Basilier. Seuraavalla vuosikymmenellä siellä vierailivat
ainakin Juvelius ja Varonen (molemmat vuonna 1886).
Kareliaaneja ja tiedemiehiä
Valokuvien ja matkakuvausten vuoksi hyvin merkittäviä
vierailijoita olivat I.K.Inha ja Kusti Karjalainen, jotka laulattivat
ja ikuistivat myös Jamasen ukon pojat Poavilan ja Triihvon.
Muita Uhtualla käyneitä kareliaaneja ovat Sparre ja Wikström
ja ehkä vielä heihin luettava Ilmari Kianto, jonka kanssa
samoihin aikoihin (1918) seudulla liikkuivat mm. tutkijat A.O.Väisänen
ja Väinö Salminen.
Tämän vuosisadan karjalaisia Uhtuan perinteen kerääjiä
ovat mm. Risto Bogdanov, Viktor Jevsejev, Palaga Kuikka, Elina Timonen
ja Aleksandra Stepanova. Tatjana Perttunen ja Maria Mihejeva olivat
etevimpiä heidän haastattelemistaan.
Uhtua
Runonkeruu Uhtualla
Nähtävyyksiä
Panoraama
Ääninäyte
Runonäyte
|